Helvetti linkkejä
Katso myös Totuus uskon asioissa blogin hakemisto.
- Matt 17:1-9 ja Mark 9:1-10
- Matt 27:52-53
- Luuk 23:43 ja tämä selitys
- Efes 4:7-10
- Hepr 11:5 ja 2Kun 2 ja 1Moos 5:24
- 1Piet 3:17-20 ja 4:6 selitys sisältää Matt 27:52-53 selitystä
- Ilm 6:9-11 ja 20:4
- Helvetti tässä ja Totuus uskon asioissa blogeissa
Opetuslapset näkivät Jeesuksen seurassa ILMESTYKSEN, jossa Mooses ja Elias ilmestyivät heille.
Ilmestys on eri asia kuin reaalimaailman todellisuus. Esimerkiksi Ilmestyskirja on täynnä ilmestyksiä, jotka kuvaavat tulevaisuutta eivätkä sen hetkistä todellisuutta tai mennyttä historiaa. Ne asiat, joita kuvataan erilaisten kievikuvien avulla, tapahtuvat siis vasta tulevaisuudessa, eivätkä ole kirjaimellista todellisuutta. Vai pitäisikö uskoa, että Jeesuksen todistajien suusta lähtee tulen lieskat, jotka surmaavat vastustajat tai että peto ja portto ovat kirjaimellisesti sitä mitä sanotaan, jne.?
Kun siis Mooses ja Elias ilmestyivät opetuslapsille, niin he eivät olleet todellisen ihmisen henkiä tai sieluja (kuka teistä osaa erottaa hengen ja sielun toisistaan?) tai HAAMUJA: ne olivat mieleen ja silmien eteen piirrettyjä kuvia, ikään kuin hologrammeja tai virtuaalitodellisuutta, jonka avulla Jumala Raamatun väitteiden mukaan vahvisti opetuslasten uskoa tai ilmoitti heille hengellisesti tärkeitä asioita.
Elias ja Haanok eli Eenok ovat kuolleet samalla tavalla kuin muutkin Vanhan testamentin profeetat. He kaikki nukkuvat kuoleman unta ja odottavat ruumiin ylösnousemusta, Raamatun mukaan. (Hebr 11; 1Tess 4:13-17; 1Kor 15:20-57; Apt 2:34)
Joku voi väittää, että poisnukkuneet profeetat olisivat heränneet ruumiillisesti ylös kuolleista ja ilmestyneet Jerusalemin kaduilla Jeesuksen kuolleista heräämisen jälkeen (Matt 27:52-53), koska nämä jo edeltä uskoivat Jeesukseen ja tunsivat evankeliumin (vrt. 1Piet 1:11), ja että nämä olisi otettu sitten muiden tuonelassa olleiden pyhien kanssa ylös taivaaseen tämän jälkeen, mutta se on ristiriidassa Paavalin ja Pietarin sanojen kanssa, joista jälkimmäinen sanoo:
”Sillä ei Daavid ole astunut ylös taivaisiin, vaan hän sanoo itse: ’Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.'” (Apt 2:34-35)
Daavid on kuollut ja kuopattu eikä hänen ruumiinsa ole vielä kirkastetussa muodossa Pietarin saarnan ja Ut:n opetuksen mukaan! Poisnukkuneet pyhät odottavat ruumiin ylösnousemusta, mutta nukkuvat, niin kuin Raamatussa monin paikoin sanotaan, eivätkä he Salomon ja monien Vt:n kohtien mukaan tiedä mistään mitään. He olisivat kadotetut, jos ruumiin ylösnousemusta ei tapahtuisi! (1Kor 15:18)
Eliaan ja Eenokin kohtalosta on tarkempaa kuvausta Raamatun teksteihin perustuvalla tavalla Totuutta uskon asioissa blogissa ja sen artikkeleissa, joista kaksi on käännetty englanninkielisten veljien teksteistä:
Huomatkaa se, että veljet perustelevat näkemyksensä Raamatun kirjoituksilla ja niiden alkukielten tuntemuksella sekä Raamatun kokonaissanomalla, joka ei puolla ajatusta siitä, että joku tai jotkut yksittäiset profeetat tai muut henkilöt olisivat jo nousseet kuolleista (ylös) taivaaseen/paratiisiin tai johonkin välitilaan, jossa olisivat nyt henkiruumiissa ja odottaisivat ruumiin ylösnousemusta.
Apostolien tekojen, evankeliumien ja Paavalin usko edustaa pääosin sitä näkemystä, jonka mukaan ikuinen elämä saadaan vasta ruumiin ylösnousemuksessa sen sijaan, että ihminen jatkaisi elämää henkenä tai sieluna ruumiin kuoleman jälkeen. Jos niin tapahtuisi, niin eihän ihminen silloin ikinä edes kuolisi! Tämä sielun kuolemattomuuden oppi on peräisin katoliselta kirkolta ja se omaksui sen juutalaisilta fariseuksilta, he saivat sen Babyloniasta ja zarathustralaisilta ja kreikkalaisilta ja egyptiläisiltä…
Mark 9:1-10 sisältää saman kuvauksen kuin Matt 17:1-9. Se päättyy sanoihin:
”Ja he pitivät mielessään sen sanan ja tutkistelivat keskenään, mitä kuolleista nouseminen oli.”
Tämän jälkeen Jeesus kertoo Eliaan jo tulleen: hän oli Johannes kastaja. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sielun vaellusta niin kuin teosofit ja kristosofit tulkitsevat: Johannes kastaja saarnasi ”Eliaan hengessä” eli hän oli Eliaan kaltainen profeetta samalla tavalla kuin Jeesus on Mooseksen kaltainen, mutta nämä ovat silti eri henkilöitä. (Luuk 1:13-17; 5Moos 18:15-19; Apt 3:19-26) Sanat ”Eliaan hengessä” ovat viittausta pyhään henkeen: molemmat profeetat puhuivat Jumalan sanaa pyhän hengen vaikutuksesta. (Hebr 1:1; vrt. Apt 1:16; 4:25; jne.)
Jeesus ei siis väitä, että Elias on Jumalan tykönä taivaassa ja on tullut sieltä alas tai että kuolleet heräisivät ylös heti, kun hän on ensin herännyt kuolleista. Mooseksen taivaaseen nousemisesta Raamattu ei puhu mitään, mutta juutalaiset tarut tuntevat sen kertomuksen. (Mooseksen taivaaseen nousu, The Assumption of Moses) Ei ole varmaa, uskoiko Jeesus näihin juutalaisiin taruihin vai ei: juutalaisena hän on voinut pitää niitä totena samoin kuin hänen opetuslapsensa. Joka tapauksessa, kuolleiden pyhien eläminen henkenä taivaassa Jumalan luona on vastoin uuden liiton kirjoitusten ja erityisesti sen johtavan teologin Paavalin opetusta, joten Matt 27:52-53 tai 17:1-9 mukaan ei pidä muodostaa mitään varmaa näkemystä tätä kristittyjen melko yleistä uskoa vastaan.
Matt 27:52-53 selitystä on jakeiden 1Piet 3:17-20 ja 4:6 selitysten osana. Tämän yhden ainoan kohdan perusteella ei ole oikein muodostaa oppia, jonka mukaan osa profeetoista olisi jo noussut ylös taivaaseen (paratiisiin) Jeesuksen ja Jumalan tykö. Paavali on jyrkästi tätä ajatusta vastaan, samoin Pietari. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15:16-24; Apt 2:34-35)
Matt 27:52-53 on ristiriidassa muun Raamatun ilmoituksen kanssa. Tämä ei ole mikään ihme, sillä Raamatussa on ristiriitoja ja suoranaisia virheitä. Ne pitää vain tunnistaa ja tunnustaa totuudenvastaiseksi tai väitteiksi, joiden totuudellisuutta ei pystytä riittävin hyvin perustein arvioitsemaan. Tuossahan puhutaan ruumiin ylösnousemuksesta eikä henkien tai sielujen kummittelusta Jerusalemissa! Paavali sanoo, että muut nousevat ylös vasta Kristuksen tulemuksessa eikä siis ketään muuta ole vielä ylös noussut kuin Kristus! (1Kor 15:16-24) Eivätkä pois nukkuneet ole suinkaan ehtineet Jeesuksen tykö ennen niitä, jotka ovat elossa, vaikka joku niin voisi väittää! (1Tess 4:13-17; Hebr 11:39-40)
Kommentaarit ja Raamatun opettajat/tutkijat ovat olleet erimielisiä sen suhteen, miten Matt 27:52-53 ja 1Piet 3:17-20 ja 4:5-6 tulisi ymmärtää. Matteuksen mainitsemasta poisnukkuneiden pyhien RUUMIIDEN ylösnousemuksesta ei ole mitään muuta mainintaa Raamatussa eikä tietoa sen ulkopuolisissa lähteissä samalta ajalta. Apokryfisessä Nikodeemuksen evankeliumissa aikaisintaan toiselta vuosisadalta ja mahdollisesti vasta 300-luvulta on jotakin tähän viittaavaa. (Luku 12, jae 141)
Vain harvat kommentaarit ja kristityt tutkijat tai sanan opettajat pitävät tätä kohtaa kirjoittajan omana keksintönä tai epätotena. Tämä on omituista, sillä koska kyseessä on täytynyt olla hyvin merkittävä tapaus, niin luulisi myös Jeesuksen opetuslasten ja apostolien siitä kuulleen? Miksi he vaikenivat tästä asiasta? Siitä kertominen olisi ollut väkevä todistus Jeesuksen kristuksen kuolleista heräämisestä ja ylösnousemuksen voimasta, Jumalan teoista! Koska muut ovat hiljaa tästä aiheesta, niin on hyvinkin mahdollista, että he eivät tienneet siitä mitään ja kyse on tosiaankin kirjoittajan sepitteestä eikä historiallisesta totuudesta.
Jos kyse olisi historiallisesta tapahtumasta, niin keitä ne ylösnousseiden pyhien ruumiit olivat? Useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että ne eivät olleet Vanhan testamentin profeettoja, jotka olivat kuolleet jo kauan sitten eivätkä heidän hautapaikkansa olleet niiden joukossa, jotka aukenivat. Tutkijat ovatkin sitä mieltä, että ne pyhät olivat äskettäin kuolleiden ja kaupunkilaisten tuntemia Jeesuksen seuraajia. Vaikka tämä selitys on ristiriidassa Uuden testamentin ja erityisesti Paavalin sekä Pietarin todistuksen kanssa (Apt 2:34-35; 1Tess 4:13-17; 1Kor 15:16-24), niin on se parempi selitys kuin se, että muinoin kuolleiden profeettojen ruumiit olisivat ilmestyneet paikalle haudoista, joihin niitä ei ollut haudattu!
Jotkut kristityt yhdistävät Heprealaiskirjeessä mainitun ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon” Matteuksen kuvaukseen ylösnousseiden pyhien ruumiista Jerusalemin kaduilla. (Hebr 12:23/ Bengel’s Gnomen; Matt 27:52-53) Jotkut saattavat pitää heitä samana ryhmänä kuin Ilmestyskirjan pyhien joukkoa: heidät on ostettu esikoisena maasta Jumalalle ja Karitsalle. (Ilm 14:1-5) Koska heitä on niinkin paljon kuin 144 000, niin kirjaimellinen tulkinta tuskin tulee kysymykseen ainakaan lukumäärän suhteen. Jos lukumäärä tulkitaan symboliseksi ja se kuvaa ylösnousseiden pyhien saavuttamaa täydellisyyttä (12×12 000=144 000), silloin kyse voisi olla samasta joukosta, vaikka kommentaarit eivät niin tulkitse ja jotkut pitävät Ilmestyskirjan tuotakin tapahtumaa tulevaisuuteen sijoittuvana sen sijaan, että se kuvaisi menneisyyttä eli apostolien aikakautta.
On toki mahdollista, että jompikumpi joukko (Hebr 12:23 tai Ilm 14:1-5) on sama kuin Matteuksen evankeliumin ruumiillisesti kuolleista herätetyt pyhät Jerusalemissa. Tässäkään tapauksessa he eivät voi olla Vanhan testamentin profeettoja, sillä Heprealaiskirjeessä sanotaan selvästi, että nämä eivät ole saavuttaneet luvattua ennen meitä, jotka olemme vielä elossa. (Hebr 11:39-40) Paavali ja Pietari ovat edelleen eri mieltä niiden kanssa, jotka sanovat profeettojen tulleen otetuksi ylös taivaaseen ruumiin ylösnousemuksen ensihedelmänä yhdessä Kristuksen kanssa. (Apt 2:34-35; 1Kor 15:16-24; 1Tess 4:13-17)
Pietarin kirjeitä on tulkittu perinteisesti jo kirkkoisistä lähtien monella eri tavalla. Maallikoiden joukossa on vakiintunut usko, joka noudattaa katolisten isien näkemyksiä alkaen toiselta vuosisadalta (100-luvulta) ja pääosin vasta sen jälkeen.2 Sitä ennen teoriaa ei tiedetä tunnetun.
Jamieson-Fausset-Brown Bible Commentary
https://biblehub.com/commentaries/1_peter/3-18.htm
Tässä lähteessä jakeen 1Piet 3:18 selityksessä sanotaan mielestäni oikein, että Jeesus ei saarnannut evankeliumia vankeudessa olleille ihmisten hengille, jotka olivat olleet tottelemattomia Nooan päivinä ja nämä olisivat voineet sen saarnan kautta pelastua (tai että langenneet enkelit – 1Moos 6:4; 2Piet 2:4; Jda 1:6-8 – Meyer’s NT Commentaryn mukaan tekivät parannuksen Jeesuksen saarnan tuloksena!). Se olisikin vastoin kaikkea muuta Raamatun opetusta, jonka mukaan ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio. (Hebr 9:27-28)
Kuoleman jälkeen on myöhäistä katua ja koska Jumala ei Raamatun mukaan ole vaatinut evankeliumin totena pitämistä sitä tai yleensä Raamatun kirjoituksista tietämättömiltä pakanoilta, niin Jeesukseen ei ole tarvinnut uskoa pelastumisen ehtona ennen hänen syntymäänsä eikä senkään jälkeen, jos evankeliumia ei ole kuultu. (Room 1:17-2:16)
Näistä asioista kertovat Jumalan valtakuntablogin artikkelit Totena pitäminen ja pelastus sekä Evankeliumi on lakia.
https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2019/07/03/totena-pitaminen-ja-pelastus/
https://jumalanvaltakuntablog.wordpress.com/2019/07/17/evankeliumi-on-lakia/
Jakeet 1Piet 3:17-20 eivät voi puhua evankeliumin saarnaamisesta kuolleiden ihmisten hengille monien kristittyjen Raamatun tutkijoiden ja opettajien tulkinnan mukaan, mikä on mielestäni täysin oikea, vaikka jotkut arvostetut oppineet ovatkin olleet toista mieltä. Lähde kertoo samalla yhtäpitävästi muiden lähteiden kanssa sen, että yleinen katolinen usko Jeesuksen saarnamatkasta tuonelaan ja autuaiden osaston eli Aabrahamin helman tyhjentämisestä ja siirtämisestä vielä samana päivänä taivaaseen Jumalan luokse (paratiisiin), on ollut tunnettua aikaisintaan vasta toisella vuosisadalla (100-luvulla) eikä Raamattu tue sitä tulkintaa selvästi eikä etenkään kokonaisuutena tai tekstiversioiden enemmistön osalta. Muusta lähteen tulkinnasta en sitten samaa mieltä enimmäkseen enää olekaan.
Kommentaareissa on monia eri tulkintoja, jotka ovat monimutkaisia niiden kirjoittajien teologisen näkemyksen ja ennakko-oletuksen vuoksi. He ovat kaikki uskoneet kolmiyhteiseen jumalaan ja Kristuksen kaksiluonto-oppiin, mikä tekee ymmärtämisestä vaikeaa ja jopa mahdotonta. Osa on mm. sitä mieltä, että Pietari viittaa siihen, kun Jeesus meni Nooan persoonassa saarnaamaan tulvaa edeltäville ihmisille: Kristus puhui Henkensä kautta heille, kun vaikutti sanoja Nooassa samalla tavalla kuin vaikutti muissakin profeetoissa. (1Piet 1:11; Hebr 1:1) On ehkä yllättävää, että kommentaarit eivät juurikaan puolla maallikoiden yleisesti totena pitämää katolista tarua, jonka mukaan Jeesus meni heti kuolemansa jälkeen tuonelaan ja saarnasi siellä hengessä vankeudessa olleille ihmisille, joista osa olisi voinut pelastua tämän saarnan perusteella!
Pakanoiden ja pienten lasten pelastumisen perusteet
Monet helluntailaiset ja vapaiden suuntien kristityt ovat sitä mieltä, että Raamatusta ja evankeliumista tietämättömät pakanat ovat voineet pelastua, vaikka eivät ole uskoneet Raamatun kirjoituksiin tai herraan Jeesukseen kristukseen evankeliumin sanoman mukaan. Jumala ei vaadi heiltä uskoa sellaiseen asiaan, josta nämä eivät tiedä mitään. Pelastumiseen riittäisi siten se, että pitää luomakunnan todistuksen perusteella totena Jumalan olemassa olon ja elää sisäisen oikeudentajun mukaan Jumalan tahtoa noudattamalla. (Room 1:17-2:16)
Myöskään sikiöinä, vauvana tai ihan pienenä lapsina kuolleilta ei uskoa Jeesukseen vaadita pelastuksen ehtona vapaissa suunnissa. Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus sanoi, että kukaan ei pääse Isän tykö muuten kuin hänen kauttaan tai jopa uskomalla häneen. (Joh 14:6; 3:17, 36; jne.) Miten siis pienenä lapsena kuolleet ja Raamatusta tietämättömät pakanat voisivat pelastua, jos eivät ole uskoneet Jeesukseen kristukseen, Nasaretilaiseen, eivätkä ole hänestä mitään tienneet?
Huomatkaa vielä se, että Vanhan testamentin profeetat eivät hekään tienneet Jeesuksesta tai evankeliumista tai edes Raamatusta mitään muuta kuin ne yleiset profetiat, jotka tulivat heidän kauttaan vähän kerrassaan satojen vuosien aikana. He pelastuivat, vaikka eivät tunteneet Nasaretilaista Jeesusta henkilökohtaisesti eivätkä tienneet yksityiskohtia Uuden testamentin evankeliumista ja Jeesuksen todellisesta elämästä. Oliko heidän pelastumisensa ehto ”evankeliumin totena pitäminen” vai ei? Kuulivatko he evankeliumin Jeesuksen kuoleman jälkeen tuonelassa?
Luetaanko Jeesuksen vanhurskauden teko automaattisesti Vanhan testamentin aikana pelastuneiden, pienenä lapsena kuolleiden ja Raamatusta tietämättömien pakanoiden hyväksi, vai onko Jeesus saarnannut heille evankeliumia kuolemansa jälkeen tuonelassa? Tuskin kuitenkaan muille on sitä evankeliumia saarnattu, jotka ovat tuonelaan joutuneet sen jälkeen, kun Herra otettiin ylös taivaaseen? Apostolien aikana ja sen jälkeen on kuollut ehkä miljardeja ihmisiä, jotka eivät ole kuulleet mitään Raamatusta tai Jeesuksesta tai ovat olleet liian nuoria ymmärtääkseen mitään evankeliumista ennen kuolemaansa. Miten heidän käy?
Saarnataanko evankeliumia näille uuden liiton aikana kuolleille vielä tulevaisuudessa, ennen viimeistä tuomiota tai tuomiolla? Saavatko jo kerran kuolleet ihmiset kuolemansa jälkeen vielä uuden mahdollisuuden pelastua uskomalla evankeliumi? Eikö se olisi hieman epäreilua niitä kohtaan, jotka ovat kuulleet evankeliumin tämän elämän aikana, mutta eivät ole sitä uskoneet ja ovat sitten kuolleet? Luulisi totena pitämisen olevan helpompaa kuoleman jälkeen, kun on omasta kokemuksesta havaittu todeksi se, että elämä ei päättynytkään ruumiin kuolemaan ja itse Herra Jeesus Kristus saarnaa evankeliumia Jumalan voimalla?
Kuvitellaan vielä hetki sitä, että Jeesus olisi mennyt kuolemansa jälkeen tuonelaan ja saarnannut siellä oleville ihmisten hengille tai sieluille. (1Piet 3:17-20; 4:5-6) Mitä hän olisi heille saarnannut? Evankeliumiako? Mitä se evankeliumi pitäisi sisällään, jos Jeesus olisi sitä kuolleille saarnannut? Mikä olisi se evankeliumi, joka olisi voinut muutoin kadotetun vielä pelastaa? Millainen evankeliumi voisi pelastaa ne pakanat ja pienenä lapsena tai vauvana kuolleet, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia tai eivät ole voineet sitä ymmärtää nuoren ikänsä tai synnynnäisen vajaaälyisyyden vuoksi eläessään maan päällä?
Mitä evankeliumi pitää sisällään? Mitä se on? Mikä on se sanoma, jonka kuuleminen ja totena pitäminen voi pelastaa sielun? Monet sanovat uskovansa evankeliumin ja julistavansa sitä, mutta eivät edes tiedä sitä, mitä evankeliumi pitää sisällään, kun sitä heiltä kysytään! Tämä ei ole sinänsä ihme, sillä seurakunnissa ei opeteta kunnolla edes sitä, mitä evankeliumi Raamatun ja etenkin Uuden testamentin kirjoitusten mukaan on.
Evankeliumi on lyhykäisyydessään ilosanoma siitä, että Nasaretilainen Jeesus on kuollut ristillä ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista: onpa vielä korottanut hänet tämän jälkeen kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi, niin että Jeesuksella on valta myös tuomita eläviä ja kuolleita evankeliumin sanan mukaan! Apostolien tekojen mukaan pakanoille julistettiin näin yksinkertaista sanomaa, jonka totena pitäminen johti syntien anteeksisaamiseen yhdessä siihen liitetyn parannuskehotuksen kanssa. Parannuksella tarkoitetaan mielenmuutosta, jonka seurauksena ihminen kääntyy pois pahuudesta ja alkaa toteuttaa Jumalan tahtoa omassa elämässään uskottuaan Jumalaan. (Apt 17:15-32; 26:17-20; vrt. 1Kor 15:1-11)
Juutalaisille todistettiin tämän lisäksi heti se, että Jeesus on se Messias (Kristus), jota nämä olivat odottaneet. (Apt 2:12-42; 3:19-4:2; 8:5-40; 17:1-4; 18:1-8, 24-28; 28:16-31) Evankeliumin opetukseen kuului Paavalin kirjeiden mukaan myös Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen merkityksen opetus kristityille lunastuksen ja sovituksen tuoneena uhrina. (Room 5:12-21; Kol 1:14-23) Se, tuliko sanan kuulijoiden pitää sovitusoppi totena ennen kuin he saattoivat saada syntinsä anteeksi ja pelastua, on kyseenalaista. Monet Apostolien tekojen kohdat osoittavat, että sielut pelastuivat, vaikka Apostolien tekojen todennäköisesti lyhennettyyn ja muistinvarassa kirjoitettuun saarnaversioon ei olisi kuulunut mitään opetusta syntien sovituksesta (edellä mainitut kohdat ja Apt 10:34-48; 11:11-18).
Jos Nasaretilaisen Jeesuksen kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousua seuranneen herraksi ja kuninkaaksi korotuksen ”uskominen” olisi syntien anteeksisaamisen ja pelastuksen ehto, niin tuonelassa ”vankeina olleiden” sielujen olisi ollut paljon helpompaa ”uskoa” se sanoma kuin maan päällä elävien ihmisten. (1Piet 3:17-20; 4:5-6) Tuonelassa olevat olisivat tienneet siinä vaiheessa varmaksi sen, että elämä ei pääty ruumiin kuolemaan ja ihminen joutuu kuoleman jälkeen vastuuseen teoistaan: kuolemaa seuraa tuomio. (Hebr 9:27-28)
Vangittuina olleet olisivat jo kärsineet kauan syntiensä vuoksi, mikä olisi tehnyt entistä helpommaksi pitää totena mikä tahansa sanoma, jonka uskomisen luvataan antavan vapautuksen kärsimyksistä. Kun julistajana olisi vielä Jumalan voimassa saarnaava Herra Jeesus Kristus, niin tuskinpa kukaan olisi ollut uskomatta häntä? Ihminen on valmis tekemään mitä vain ja tarttuu pieneenkin oljenkorteen, jos se voisi vapauttaa hänet niistä kauheista kärsimyksestä ja tuskasta, joka tuonelassa kärsivillä sanotaan olleen.
Jeesus kuoli evankeliumien mukaan päivän yhdeksännellä hetkellä. Kristittyjen yleisen tulkinnan mukaan Jeesus lupasi ristinryövärille, että tämä saisi olla vielä sinä samana päivänä Jeesuksen kanssa paratiisissa. (Luuk 23:43) Niinpä Herralla olisi ollut vain kolme tuntia aikaa julistaa evankeliumia tuonelassa ennen paratiisiin siirtymistä. Tämä olisi silti luultavasti riittänyt monien pelastamiseen, sillä ihminen on valmis uskomaan mitä tahansa, jos hänelle luvataan sanomaan uskomisen kautta vapautusta vankilasta tuonelan tulen kärsimysten keskellä. Kun saarnaajana on vielä Jumalan poika Jeesus kristus, niin helppoahan se olisi uskoa hänen sanojaan kuoleman jälkeen.
Jos pelastumisen ehto olisi mielenmuutos pois synnistä ja Jumalaan uskominen, niin sekin olisi paljon helpompaa uskoa tuonelan tulen tuskassa ja vaivassa kuin maan päällä, jolloin synnistä saa vielä lyhytaikaista nautintoa ja hyötyä monella eri tavalla. Parannussaarnalla on paljon enemmän vaikutusta niihin, jotka kärsivät paljon syntiensä vuoksi kuin niihin, jotka eivät niistä kärsi. Olisi siis sangen todennäköistä, että suuri joukko kuoleman jälkeen evankeliumin kuulevista ja tuonelan tulessa kärsivistä muuttaisi lopulta mielensä, niin että kääntyisi pois pahuudestaan ja tahtoisi elää siitä eteenpäin Jumalan tahdon mukaan.
Pelastumisen mahdollisuuden tarjoaminen ruumiin kuoleman jälkeen tuskien keskellä johtaisi mahdollisesti kaikkien ihmisten pelastumiseen, mutta Raamattu ei tue sellaista mahdollisuutta. Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen ja sitä seuraa tuomio. (Hebr 9:27-28) Raamatussa ei ole annettu ihmisille lupausta mahdollisuudesta pelastua ruumiin kuoleman jälkeen evankeliumin kuulemisen ja uskomisen kautta. Jos joku vielä kuoleman jälkeen pelastuu, niin sen täytynee tapahtua puhdistavan tulen ja kurittavan rangaistuksen vaikutuksesta.
Ellei tätä tapahdu, niin sitten ikuinen kohtalo ratkaistaan jo maan päällä: näin Raamattu näyttäisi opettavan. Ilmestyskirja päättyy kuvaukseen kahtia jaetusta ihmiskunnasta: vain Karitsan elämän kirjaan kirjoitetut saavat iankaikkisen elämän, mutta muut ihmiset heitetään tuliseen järveen ja heiltä evätään pääsy Pyhään kaupunkiin, Uuteen Jerusalemiin. Se, ovatko Raamatun kirjoitukset totta näiltä osin tai ovatko kaikki ihmisten tulkinnat edelleen virheellisiä tästä aiheesta, on sitten toinen asia. Me emme tiedä sitä varmasti.
Saarnasiko Jeesus siis tuonelassa oleville ihmisten hengille tai sieluille vai langenneille enkeleille vai jollekin muulle joukolle tai näille kaikille ja milloin hän saarnasi? Jos saarnasi ihmisille, niin saarnasiko hän sitä vain Aabrahamin helmassa oleville vanhurskaille Raamatun profeetoille ja muille Vanhan testamentin ajan pyhille vai saarnasiko hän myös tulessa tuskaa ja vaivaa kärsiville israelilaisille ja pakanoillekin? (Luuk 16:19-31) Mitä hän saarnasi? Evankeliumia vai voiton sanomaa vai jotakin muuta? Sitä ei Raamatussa kerrota, joten kaikki vastaukset ovat ihmisten tulkintaa ja järjellistä pohdintaa sen sijaan, että olisivat suoraa ja selväsanaista ”Jumalan sanan” ilmoitusta. Mielipiteet ja näkemykset hajaantuvat tästä syystä paljon jopa oppineiden uskovien teologien välillä.
Pietarin mukaan Herra saarnasi ”vankeudessa oleville hengille”, jotka olivat olleet muinoin tottelemattomia. (1Piet 3:17-20) Jos tässä on kyse ihmisten hengistä eikä enkeleistä, niin nämä sanat eivät voi tarkoittaa vanhurskaita sieluja: niiden täytyy tarkoittaa syntisiä ja jumalattomia, jotka ovat syvän kuilun erottamia vanhurskaista, niin että he eivät pääse sen ylitse vanhurskasten puolelle. (Luuk 23:43) Nämä tottelemattomat eivät olleet israelilaisia: he olivat pakanoita, sillä Israelin kansaa ei ollut vielä olemassa sinä aikana, jolloin nämä henget olivat olleet tottelemattomia: Nooan ja vedenpaisumuksen aikana. Toinen vaihtoehto on se, että Jeesus saarnasi niille enkeleille, jotka olivat vankeudessa ja heitä säilytetään pimeydessä, syvyyden kuiluissa, viimeisen päivän tuomiota varten. (2Piet 2:4; Jda 1:6-8) Tämä kaikki siis Raamatun kirjoitusten ja sen erilaisten tulkintojen mukaan.
Mutta saarnasiko Jeesus näiden lisäksi myös vanhurskaille ja juutalaisille/israelilaisille? (1Piet 4:5-6) Joidenkin mielestä kyllä, mutta on myös eriäviä mielipiteitä: varmaa totuutta ei tietäne kukaan apostolien ajan jälkeen eläneistä ihmisistä ja koska Uusi testamentti ei kerro apostolien omaa näkemystä eivätkä muut tästä asiasta edes suoraan puhu kuin Pietari, niin miten kukaan voisi olla täysin varma siitä, mitä Pietari tarkoitti sanoillaan? Jos Pietari piti totena Raamatun ulkopuolisia juutalaisia taruja kuten Etiopialaisen Eenokin kirjaa, niin hän on voinut puhua niistä langenneista enkeleistä, jotka olivat vankeudessa odottamassa viimeistä tuomiota, ihan yhtä hyvin kuin vanhurskaista ja jumalattomista ihmisten sieluista: näistä molemmista. Sitäkään me emme voi tietää varmuudella, ovatko nuo juutalaiset tarut, joista Louis Ginzberg on koonnut kirjan The Legends of the Jews, totta vai eivät ja kokonaan vai osittain?
Yksi tulkinta on se, että Pietari viittaa tässä niihin, jotka ovat kuulleet eläessään evankeliumin, mutta ovat kuolleet sen jälkeen. (1Piet 4:5-6). He ovat siis kuolleita kirjeen kirjoittamisen hetkellä, mutta olivat eläviä kuullessaan evankeliumin. Ne, jotka olivat uskoneet evankeliumin elämänsä aikana ja pysyneet uskossa loppuun saakka, olivat pelastetut ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän toivossa, mutta muut joutuisivat kadotukseen tuomion ylösnousemuksessa. Tämä tulkinta on linjassa kaiken muun ”Jumalan sanan ilmoituksen” kanssa, sillä Raamattu ei lupaa kerran kuolleille ihmisille toista mahdollisuutta pelastua. Ihmisille on määrätty, että heidän on kerran kuoleminen, mutta sitä seuraa tuomio. (Hebr 9:27-28) Ilmestyskirjan loppu ei puolla kaikkien ihmisten pelastumista eikä sitä, että ylösnousemuksen jälkeen tai sitä ennen tuonelassa tuomiota odottaville julistettaisiin vielä evankeliumia ja annettaisiin siten toinen mahdollisuus pelastua.
Loppusana (?) tästä kaikesta on se, että me emme tiedä varmasti oikeita ja totuudellisia vastauksia näihin kysymyksiin. Me voimme perustella omaa näkemystämme ja mielipidettämme erilaisilla Raamatun tulkinnoilla, alkukielen tuntemuksella, käännösvaihtoehdoilla, kirkkoisien opetuksilla ja vaikkapa siten, että ”Jumala on opettanut minua Pyhän Hengen kautta”, mutta kenenkään ei tarvitse muodostaa omaa kantaansa tai asettua jonkun tulkinnan puolelle tai toista vastaan, jos ei kerran tiedä, mikä on totuus. Ja ne, jotka väittävät totuuden tietävänsä, todistakoon sen, että ”Jumalan sana tulee heidän kauttaan” ja ”Kristus puhuu heissä”! Jos he eivät pysty sitä todistamaan, niin miksi he kerskaavat ikään kuin Jumala puhuisi vain heille ja muut eivät kuule Hänen ääntään tai tunne ”meidän Herraamme Jeesusta Kristusta ja Jumalaa, hänen isäänsä” tai edes ”pyhiä kirjoituksia”?
Toiset selitykset on paremmin perusteltu kuin toiset. Mielestämme paras perustelu on se, että Jeesus ei saarnannut lainkaan ihmisille tuonelassa. Hän saarnasi vasta kuolleista heräämisen jälkeen niille enkeleille, jotka odottavat nyt pimeyden kuiluissa ja syvyydessä iankaikkista rangaistusta. (2Piet 2:4; Jda 1:6-8) Tämä siis Raamatun kirjoitusten mukaan. On sitten kokonaan eri asia, ovatko Raamatun kirjoitukset tältä osin totuudellisia vai eivät. Onhan tunnettua, että Raamatussa on lainattu sen ulkopuolisia ”juutalaisia taruja” (Ginzberg, ibid.) ja Raamattu itsekin pitää sisällään kokonaan tai osittain epätosia taruja, myyttejä, legendoja ja asiavirheitä historiallisessa kerronnassa. Nämä epätodet kohdat Raamatussa eivät ole tietenkään puhdasta ja virheetöntä tai erehtymätöntä Jumalan sanaa, ellei niitä sitten sellaiseksi arvioida niiden sisältämien kielikuvien ja hengellisen opetuksen vuoksi.
Maalaisjärki paljastaa sen, että ihmisessä ei ole mitään aineetonta henkeä tai sielua, joka jatkaisi elämäänsä ruumiin kuoleman jälkeen. Niinpä Kristus ei ole voinut saarnata ihmisten hengille tai sieluille tuonelassa tai missään muuallakaan sinä aikana, kun hän makasi haudassa ja oli itseksin tiedottomassa tilassa.
Ihmisessä ei ole mitään aineetonta henkeä tai sielua, joka olisi hänen ”persoonansa” tai ”tietoisuutensa”. Tietoisuus on yksin aivojen ja terveen ruumiin toiminnan seurausta (aistit, hermoradat, jne.).
Sikiö ei pysty ilmaisemaan itseään millään tavalla. Jos ihminen olisi henki tai sielu, niin miksi hän on hiljaa äitinsä kohdussa?
Vauva ei pysty ilmaisemaan itseään muuten kuin itkun ja jokeltelun kautta. Jos vauvoissa on henki tai sielu, niin se ei ilmeisesti osaa puhua, koska on hiljaa ja vauvan tietoisuus on täysin riippuvaista hänen aivoistaan ja ruumiinsa toiminnoista.
Jos ihmisessä olisi aineeton henki tai sielu, niin se olisi täysin riippuvainen aivojen ja ruumiin toiminnasta voidakseen ilmaista itseään ja ollakseen tietoinen olento. Se ei osaa puhua eikä ajatella järkevästi, elleivät aivot toimi normaalisti, niin että ihminen oppii puhumaan iän karttuessa ja käsittelemään monimutkaisia asioita mielessään.
Kun ihminen tulee vanhaksi, niin hän alkaa rappeutua. Muisti heikkenee ja aivojen toimintakyky ei ole entisellään. Jos ihminen saa elää saattohoitoon asti vanhuksena, niin vuoteella on jäljellä pelkkä dementikko vihannes, joka ei muista mitään eikä pysty ilmaisemaan itseään tai tekemään mitään. Vaikuttaa siltä, että ”ketään ei ole kotona”: asukas on jo lähtenyt pois majastaan.
Mutta sitten tapahtuu suuri ihme! Ihminen kuolee ja hänen henkensä tai sielunsa ymmärtää silmänräpäyksessä taas monimutkaisia asioita, muistaa kaiken tarpeellisen, on tietoinen ja ajatteleva sekä toimintakykyinen olento!
Onko näin? No ei tietenkään! Tai jos on, niin sille ei ole mitään järkeviä perusteluja. Ihmisen tietoisuus on tieteellisen tutkimuksenkin mukaan riippuvaista aivojen ja terveen ruumiin toiminnoista (aistit, hermoradat, jne.). Aineen ulkopuolista henkeä tai sielua ei ihmisessä nykytietämyksen valossa ole. Tämä tekee ruumiin ylösnousemuksesta välttämättömän iankaikkisen elämän saamiseksi ja siitä Paavali myös kirjoitti. (1. Kor. 15:18 ja koko luku) Jeesuksen kuolleista heräämisellä ei olisi merkitystä kristityille, jos ihmiset jatkaisivat ikuista eläää henkinä tai sieluina ruumiin kuoleman jälkeen.
Ihminen on tietoinen olevainen vain ruumiillisesti elävänä olentona. Kristittyjen iankaikkisen elämän toivo on tästä syystä ruumiin ylösnousemuksessa aivan niin kuin Raamatussa sanotaan. (Apt. 23:6-8; 24:14-16; 26:8; 1.Tess. 4:13-17; 1.Kor. 15:12-58)
Jumalan valtakunta blogin artikkeli ”Raamatun ihmiskuva ja iankaikkinen rangaistus” valottaa tätä asiaa lisää. Ihminen on yksi kokonainen elävä olento, jota ei tule jakaa itsestään tietoisiin ruumiista erillisiin osiin henki, sielu ja ruumis. Kristityt eivät edes osaa kertoa sitä, miten henki ja sielu eroavat toisistaan, ja kumpi jatkaa elämää ruumiin kuoleman jälkeen. Tämä ei ole ihme, sillä henkeä ja sielua käytetään saman merkityksen omaavina sanoina, synonyymeinä.
”Henki” tai ”sielu” tarkoittaa monissa Raamatun kohdissa ihmistä kokonaisena elävänä olentona, joka elää ruumiillista elämää. Ne sanat kuvaavat myös ihmisen hengellisiä kykyjä: ajattelua, tahtoa, tunteita, muistia ja yleensä tietoisuutta, joka on ihmisellä yksi. Henki ei ole itsestään tietoinen ruumiista ja sielusta erillisenä osana ihmistä niin kuin ei sielukaan. Ihminen on tietoinen olento vain ruumiillisesti elävänä kokonaisuutena. Aivojen ja ruumiin toimintojen luoma tietoisuus ei ole eri kuin jonkin aineettoman hengen tai sielun tietoisuus.
Tietoisuuden taso vaihtelee luonnollisista syistä ihmisen elämän aikana: sikiö, vauva, nuori, aikuinen ja vanhus sekä valvetila ja uni tai tajuttomuus. Mitään aineetonta henkeä tai sielua ei ihmisessä ole, joka olisi itsestään tietoinen ihmisen nukkuessa tai ollessa tajuton tai nukutettu leikkauksen aikana. Kuolemanrajatapaukset ja ruumiista irtaantumisen kokemukset voidaan selittää muuten kuin yliluonnollisena tapahtumana. Tämä on nykyään saatavilla olevan parhaan tieteellisen tiedon mukainen näkemys siitä, millainen ihminen on. Jotkut Raamatun kirjoittajat ja henkilöt ovat eri mieltä, mutta myös Raamatusta löytyy tukea tälle tulkinnalle.
Nikodeemuksen evankeliumin maininta Matt 27:52-53 liittyen (12:14):
”It is indeed a thing really surprising, that he should not only himself arise from the dead, but also raise others from their graves, who have been seen by many in Jerusalem.”
http://www.sacred-texts.com/bib/lbob/lbob10.htm
”On tosiaankin todella hämmästyttävää, että hän ei nousisi vain itse ylös kuolleista vaan herättäisi myös muita haudoistaan ja monet ovat nähneet heidät Jerusalemissa.”
Tämä apokrfyfinen kirjoitus on aikaisintaan toiselta vuosisadalta, mutta mahdollisesti vasta 300-luvulta. Sen varaan ei tietenkään voida mitään luotettavaa Raamatun tulkintaa rakentaa.
Varhaiset kirkkoisät Jeesuksen saarnasta 1Piet 3:17-20
”[Johnannes Kastaja] myös ensin saarnasi Hadeksessa oleville tullen edelläjuoksijaksi sinne, kun Herodes surmasi hänet. Niinpä jopa tässä, myös, Johannes paljasti, että Pelastaja laskeutuisi lunastamaan pyhien sielut kuolleiden maasta.” Hippolytus (A.D. 225) Ante-Nicene Fathers vol.5 pg.213
https://www.ccel.org/ccel/schaff/anf05.iii.iv.ii.i.html (45.)
”Herra saarnasi evankeliumia Hadeksessa oleville. … Eivätkö [kirjoitukset] osoita, että Herra saarnasi evankeliumia niille, jotka kuolivat tulvassa, tai jotka pikemmin oli kahlehdittu kuten ne, joita pidettiin vankeina ja vartioituina? Ja on osoitettu myös… että apostolit, seuraten Herraa, saarnasivat evankeliumia Hadeksessa oleville. … Jos sitten Herra laskeutui Hadekseen vain saarnatakseen evankeliumia (niin kuin hän laskeutui), se tapahtui joko evankeliumin saarnaamiseksi kaikille tai vain heprealaisille. Jos hän tämän mukaan saarnasi kaikille, niin silloin kaikki ne uskovat pelastuvat, jotka tunnustivat uskonsa siellä, vaikka he olisivat pakanoita. Sillä Jumalan rangaistukset ovat pelastavia ja kurinpidollisia, niin että ne johtavat kääntymykseen.
Jumala tahtoo pikemmin mielenmuutosta ja kääntymistä kuin syntisen kuolemaa. Tämä on erityisesti niin, koska sielut – vaikkakin pimentyneitä himojen vuoksi – vapauduttuaan ruumiistaan ovat kykeneviä ottamaan vastaan selvemmin. Sillä turmeltunut liha ei estä heitä enää silloin. … Eikö samasta vapaudesta ole hyötyä Hadeksessa? Sillä jopa siellä kaikki sielut kuullessaan julistusta voisivat joko harjoittaa katumusta tai tunnustaa, että heidän rangaistuksensa on oikeudenmukainen, koska he eivät ole uskoneet. Eikä olisi mielivaltaista, että he voisivat saada joko pelastuksen tai rangaistuksen. Sillä niille, jotka ovat poistuneet keskuudestamme ennen Herran tulemusta, ei ole saarnattu evankeliumia. Niinpä heille ei ole annettu mahdollisuutta uskoa tai olla uskomatta.”
Klemens Alexandrialainen (195 jaa.), Ante-Nicene Fathers vol.2, pg. 490,491.
Philip Schaff: ANF02. Fathers of the Second Century. Chapter VI.-The Gospel Was Preached to Jews and Gentiles in Hades.
http://www.ccel.org/ccel/schaff/anf02.vi.iv.vi.vi.html?
Efesolaiskirje:
4:7 Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
4:8 Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille.”
4:9 Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
4:10 Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.
Kommentaarit selittävät näitä jakeita tuolla:
https://biblehub.com/commentaries/ephesians/4-8.htm
ja tätä ympäröivät jakeet.
Monet pitävät jakeita Efes. 4:7-10 todisteena siitä, että Jeesus meni heti kuolemansa jälkeen tuonelaan, saarnasi siellä vankeina olleille tottelemattomille hengille ja muille sieluille evankeliumia (1Piet 3:17-20 ja 4:6), otti Aabrahamin helman saaliikseen ja vei heidät mukanaan ylös paratiisiin eli Jumalan taivaaseen (1Kor 12:2-4) vielä samana päivänä, kun hän kuoli. (Luuk 23:43) Kommentaarit eivät kuitenkaan tulkitse tätä kohtaa sillä tavalla ja syystäkin. Se on alun perin lainausta Psalmista 68:19, jossa lauletaan ylistystä Jumalalle sen johdosta, että Liiton arkki vietiin Daavidin aikana ylös Siionin vuorelle. Paavali viittaa tällä Psalmilla tosin Kristuksen ylösnousemukseen ja sitä edeltäneeseen kuolemaan, mutta asiayhteydessä (Efe 4:1-16) apostoli puhuu hengellisistä lahjoista ja kuoleman voittamisesta sen sijaan, että olisi todistanut katoliset tarut todeksi: ne tarut, jotka tunnetaan ensimmäisen kerran vasta 100-luvulta. Ne, jotka olivat aiemmin olleet epätoivon vallassa kuoleman pelon tähden, olivat nyt vapautetut siitä Kristuksen voiton kautta ja saivat lisäksi lahjoja Vapahtajaltaan (1Kor 12-14)!
”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.” (Hebr 2:14-15)
Kommentaarit ovat jälleen kerran erimielisiä tulkinnoissaan (Efe 4:7-10), mikä ei ole ihme, kun kyseessä on näin vaikeatajuinen ja moniselitteinen kohta. Tavallisen uskovaisen ja maallikon ei tarvitse tietää eri selityksistä muuta kuin sen, että kommentaarit eivät pidä tätä kohtaa katolisen tarun ja kristittyjen maallikoiden yleisen uskon todisteena. Sitä se ei ole: se usko ja ne tarut ovat lähtöisin Raamatun ulkopuolelta, mutta ne on tuotu sitten katolisten isien kautta sisälle Raamattuun, mikä on virheellinen tapa tulkita kirjoituksia.
”Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Luuk 23:43 KR1938)
Kommentaarit käsittelevät tätä kohtaa tuolla:
https://biblehub.com/commentaries/luke/23-43.htm
Kommentaarit eivät tyypillisesti yhdistä tätä jaetta Pietarin kirjeen kohtiin 3:17-20 ja 4:6, mutta monet maallikot tekevät niin joidenkin tunnettujen saarnaajien (esim. Leo Meller) opetusten johdosta. Kommentaarit toteavat yksinkertaisesti sen, että Jeesus ei laskeutunut tuonelaan kärsivien osastolle vaan meni sen sijaan Aabrahamin helmaan tai paratiisiin tai Jumalan taivaaseen, jossa myös ristin ryöväri sai iloita ja olla autuas hänen kanssaan samana päivänä, jona hän kuoli.
On ymmärrettävää, että kolmiyhteiseen jumalaan ja kristuksen kaksiluonto-oppiin uskovat teologit tulkitsevat tätä jaetta siten, että Jeesus olisi mennyt heti samana päivänä ylös taivaaseen eli paratiisiin Jumalan tykö, koska Jeesus ei heidän mukaansa kuollut muuten kuin siten, että hänen ruumiinsa kävi elottomaksi, kun hän itse lähti henkenä tai sieluna ulos ruumistaan. Unitaarisen tulkinnan mukaan Jeesus kuitenkin nukkui kuoleman unta tietämättä mitään mistään samalla tavalla kuin tapahtuu ihmisille heidän kuollessaan. Tätä tulkintaa selitetään välimerkki- ja sanajärjestysvirheellä:
”Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: Minun kanssani sinä olet oleva paratiisissa.” (Luuk 23:43)
Tämä on kreikankielinen sanajärjestys ja vaihtoehtoinen kaksoispisteen paikka. Alkutekstissä ei ole erikseen isoja ja pieniä kirjaimia eikä välimerkkejä: ne ovat kääntäjien lisäystä ja tulkintaa, eivät alkuperäistä evankeliumia. Voit varmistua alkutekstin sanajärjestyksestä näiden linkkien takaa:
https://biblehub.com/text/luke/23-43.htm
https://biblehub.com/multi/luke/23-43.htm
Sanajärjestys vaihtelee hieman eri käsikirjoituksissa, mutta niihin voidaan soveltaa edellä esitettyä kaksoispisteen paikkaa, joka muuttaa sanoman sisällön kokonaan. On sanottu, että olisi järjetöntä väittää Jeesuksen sanoneen ne sanat juuri ”tänä päivänä”, mutta se oli juutalaisten keskuudessa ja Vanhassa testamentissa tunnettu tapa painottaa sanoman sisältöä sen sijaan, että olisi painotettu aikaa, jolloin sanat sanottiin. Mooseksen laissa on tällaisia kohtia useitakin, esimerkiksi:
5.Mooseksen kirja:
30:2 ja palajat Herran, sinun Jumalasi, tykö ja kuulet hänen ääntänsä kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi, sinä itse ja sinun lapsesi, kaikessa, niin kuin minä tänä päivänä sinua käsken,
30:15 Katso, minä panen tänä päivänä sinun eteesi elämän ja hyvän, kuoleman ja pahan,
30:16 kun minä tänä päivänä käsken sinua rakastamaan Herraa, sinun Jumalaasi, ja vaeltamaan hänen teitänsä ja noudattamaan hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, että eläisit ja lisääntyisit ja että Herra, sinun Jumalasi, siunaisi sinua siinä maassa, jota menet ottamaan omaksesi.
Jumalalta olisi jokseenkin järjetöntä painottaa sitä, että hän antoi nuo käskyt ”tänä päivänä”, etenkin kuin hän toisti ne monta kertaa monena eri päivänä ja/tai ainakin Mooseksen kirjan kirjoittajat ovat toistaneet niitä (hieman eri muodossa tosin) monta eri kertaa ja eri päivinä ja eri asiayhteydessä. Sen sijaan, että Jumala tai Mooseksen kirjojen kirjoittaja painotti sitä päivää, jona Herra käskyt antoi, painotti hän itse käskyjä ja niiden pitämisen merkitystä samalla kun varoitti ankarasti niitä vastaan rikkomasta, sillä rangaistukset ja kiroukset olisivat mittavat.
Sanat ”tänä päivänä” esiintyvät tässä merkityksessä useita kertoja Mooseksen kirjoissa. Vaikka ne eivät esiinny enää yhtä usein samalla tavalla painottamassa itse asiaa eikä aikaa Uudessa testamentissa, niin on se tapa sielläkin tunnettu ja sitä on käytetty. (Apt 20:26; Hebr 3:13; 4:7 on puolestaan ennustus tulevaisuudesta eikä tarkoita siinä mielessä sitä päivää, jolloin ennustus on annettu vaan se tarkoittaa tulevaa päivää)
Me olemme kuulleet Raamatun ulkopuolisista lähteistä, että jotkut juutalaiset uskoivat kuolleen ihmisen sielun viipyvän ruumiin luona ja lähettyvillä kolme päivää kuoleman jälkeen. Tämä ei näyttänyt kuitenkaan olevan Jeesuksen usko sikäli kuin hän piti totena fariseusten taikauskoista ja pakanoilta lainattua käsitystä siitä, mitä ihmisille kuoleman jälkeen tapahtuu. (Luuk 16:19-31; vrt. 23:43) Mainitsemme tämän siitä syystä, että Raamatun ajan israelilaiset ja juutalaiset eivät olleet suinkaan yksimielisiä näistä asioista.
Esimerkiksi saddukeukset eivät uskoneet lainkaan henkeen tai ylösnousemukseen, mutta muilla oli eri lähteistä ja auktoriteeteista riippuen toisenlaisia uskomuksia, jotka nekään eivät olleet kaikilla samanlaiset. (Apt 23:7-8; vrt. Matt 22:23-33) Opetuslapset uskoivat aaveisiin: että kuolleiden henget saattoivat ilmestyä kummittelemaan heille. (Matt 14:26; Luuk 24:37-48) Samuelin kirjan kirjoittaja uskoi, että vainajahenkiä manaavalla noidalla oli valta kutsua tuonelasta esiin profeetan henki ja puhua hänen kanssaan. (1Sam 28:7-25) Kaikki Raamatun opettajat eivät ole suinkaan samaa mieltä siitä, että tämä olisi mahdollista ja että Jeesus olisi ollut samaa mieltä.
Raamatussa on monia asioita, joita me emme voi tietää varmuudella. On mahdollista, että Raamatun henkilöt ja kirjoittajat ajattelivat tai uskoivat jollakin tietyllä tavalla, joka tukee toisten tulkintaa ja oma tulkinta on väärä tai sitten kaikkien tulkinta on virheellinen. Koska me emme tiedä varmasti totuutta, niin sellaista ei ole viisasta väittää. On viisaampaa sanoa, että ”en tiedä” ja esittää oma näkemyksensä epävarmana sen totuudellisuudesta tai olla ottamatta kantaa ja muodostamatta mielipidettä asiasta, jota ei tunne riittävän hyvin tai jota ei ymmärrä tai pysty edes tutkimaan kunnolla.
Ylpeät ja taipumattomat ihmiset, jotka tahtovat olla aina oikeassa ja korottavat oikeaoppineisuudellaan itseään muiden yläpuolelle, sanovat olevansa varmoja omien tulkintojensa ja mielipiteidensä totuudellisuudesta. He eivät tuokaan julki omia näkemyksiään vaan puhuvat ”Pyhän Hengen opettamina Jumalan Sanaa”, jonka ovat kuulleet kuitenkin muilta uskovilta Raamatun selityksenä tai opetuksena tai keksineet omasta päästään luettuaan jotakin Raamatun käännöstä, Suomessa tyypillisesti vuoden 1933/38 Kirkkoraamattua. Tällaisia oman kantansa lukkoon lyöneitä ja taipumattomia ihmisiä on syytä vältellä, sillä he eivät etsi totuutta vaan korottavat vain itseään.
Ilmestyskirja kuvaa tulevia tapahtumia usein kielikuvien kautta. Niitä ei ole tarkoitettu kirjaimellisesti tulkittavaksi. Ne kertovat tapahtumista, jotka eivät ole vielä tapahtuneet. Sielut alttarin alla eivät siis olleet siellä vielä silloin, kun Ilmestyskirja kirjoitettiin ja apostoli Johannes oli vielä elossa. Valtaistuimella istuvat sielut ovat niitä kuolleista tulevaisuudessa herääviä valittuja ja pyhiä, jotka saavat hallita yhdessä Karitsan kanssa tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota. (Ilm 3:21-22; 20:4; 22:1-5) He eivät ole aineettomia henkiä vaan he ovat Kristuksen tulemuksessa kuolleista heränneitä tai elävinä ylös pilviin ja yläilmoihin temmattuja kokonaisia ihmisiä ruumiillisessa olomuodossa! Alttarin alla olevia ”sieluja” ei heitäkään tule pitää todellisina ”henkinä” vaan ainoastaan hengellisenä kuvana, jolla opetetaan Jumalan seurakuntaa ja rohkaistaan sitä odottamaan lohdullisena Kristuksen saapumista.
Jumalan valtakunta 