Oppi

Oppi ja elämä

Jumalan poika on tullut omiensa tykö, jotta meillä olisi elämä. Jumala on antanut meille elämän, joka on hänen pojassaan. Elämä ei ole ensisijaisesti joidenkin opillisten asioiden oikein ymmärtämistä. Elämä on tekoja, tekemättä jättämistä, ajatuksia, sanoja ja tahtomista. Jumalan tahdon mukainen käytännön elämä on se elämä, jonka Jumala lapsissaan vaikuttaa. Siihen kuuluu osana toivo iankaikkisesta elämästä ruumiin ylösnousemuksen jälkeen, mutta se elämä on tällä hetkellä sitä, millä tavalla me elämme tätä elämää.

Jumalan sanan ilmoittama oikea opetus johtaa pyhään ja puhtaaseen ja oikeamieliseen ja siveään ja jumaliseen elämään meidän isämme tahdon mukaan. Se on rakkautta totuuteen ja siinä kasvamista. Se on Jumalan rakastamista yli kaiken ja lähimmäisen rakastamista niin kuin itseämme. (Mark 12:28-34) Se on Jumalan käskyjen pitämistä, joista suurin on rakkauden käsky. (1Joh 5:1-13) Jumalan käsky on se, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme ja uskoa hänen poikansa Jeesuksen kristuksen nimeen. (1Joh 3:23-24)

Se, miten me kohtelemme lähimmäisiä ja niitä, jotka tunnustavat uskovansa evankeliumin sanoman mukaan meidän herraamme Jeesukseen ja hänen isäänsä Jumalaan, kertoo hyvin paljon siitä, onko meissä Jumalan henki vai ei. Jos me emme rakasta Jumalasta syntyneitä, niin miten Jumalan rakkaus voisi olla meissä ja miten me voisimme rakastaa Jumalaa? Jos me emme rakasta Jumalan lapsia, niin pyhä henki ei ole meissä, vaikka kuinka väittäisimme.

Jos tuomitsemme väärin ”kadotuksen lapsiksi” Jumalan hengestä syntyneitä ja siinä hengessä vaeltavia veljiämme, niin emme vaella totuuden hengessä, vaikka niin väittäisimme. Jumala tuntee omasta ja luopukoon vääryydestä jokainen, joka herran nimeä mainitsee.

Jos olet tuominnut minun tavallani uskovia veljiä aiemmin kadotukseen matkalla oleviksi ja kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluviksi sen vuoksi, että olemme ymmärtäneet eri tavalla Raamatun opetuksia, niin hylkää väärän tuomitsemisen synti. Osoita käytännön teoissa ja sanoissa se, että rakastat Jumalasta syntyneitä. Älä pane pelastumisen turvaa ”oppiin”, joka on korvannut alkuperäisen evankeliumin. Turvaa sen opin sijasta elävään Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen.

Kun opit tuntemaan heitä molempia paremmin, niin osaat erottaa heidät Raamatun opettamalla tavalla toisistaan sen sijaan, että yhdistäisit heidät väärin toisiinsa tavalla, jota profeetat, Jeesus ja apostolit eivät tunteneet. He erottivat aina toisistaan Jumalan ja kristuksen, niin että sanoivat vain isää Jumalaksi, mutta poikaa he sanoivat herraksi, kristukseksi, karitsaksi, mieheksi tai ihmiseksi, joka on ihmisenä eri olevainen kuin hänen isänsä. Jos luet vaikka Galatalaiskirjeen alusta loppuun kokonaan lävitse, niin huomaat siitä, että Paavali tarkoittaa sanalla ”Jumala” joka kerta pelkästään ”isää”, mutta ei koskaan hänen poikaansa Jeesusta. Siihen on syynsä.

Raamatun kirjoitusten mukaan meillä on vain yksi Jumala, joka on isä yksin. (Joh 5:43-44; 17:3;: Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:4-31; Jes 42:1-8; Hebr 5:4-11; 13:20-21; Efe 1:20-23; Apt 5:29-32; jne.) Kukaan muu ei ole kaiken luonut kaikkivaltias Jumala hänen rinnallaan. Siinä on syy, miksi Jeesus ja apostolit tarkoittavat sanalla ”Jumala” yksin isää puhuessaan kaiken luojasta ja kaikkivaltiaasta Jumalasta. Sanoja ”Kaikkivaltias” ja ”Herra Jumala” on käytetty vain isästä, ei koskaan pojasta. (Luuk 1:32; Apt 3:22; 2Kor 6:18; Ilm 1:8; 4:8; 11:17; 15:3; 16:7, 14; 18:8, 19:6, 15; 21:22; 22:5) Sille on siis syynsä, miksi Paavali tarkoittaa sanalla ”Jumala” joka kerta isää Galatalaiskirjeessä.

Raamatun kirjoitukset pitävät sisällään paljon opetusta, josta Jumalan valitut ja pyhät lapset ovat saaneet osansa. Tärkeintä ei ole silti pään tieto vaan rakkaus. Meidän tulee kasvaa enemmän rakkaudessa ja vähemmän tiedossa ja käsittämisessä ja ymmärtämisessä. Jos me rakastamme veljiä ja isää yli kaiken, niin me vaellamme Jumalan tahdossa, mutta jos me vihaamme veljiämme emmekä osoita heille rakkautta käytännön teoissa, niin me emme vaella Jumalan hengessä. Joku voi olla pahastikin opissa erehtynyt, mutta koska hän vaeltaa rakkauden käskyn mukaan, on hän ”suurempi” kuin se, joka pitää pään tietoa ja oikeaa oppia tärkeämpänä kuin lähimmäisen rakastaminen käytännön elämässä.

Uuden testamentin kirjoitukset ovat tästä syystä täynnä ohjeita käytännön elämää varten. Jeesus ei ole tuomitseva ihmisiä tulemuksensa jälkeen ensisijaisesti sen mukaan, miten he ovat ymmärtäneet erilaisia opillisia asioita Raamatusta. Hän tuomitsee meitä tekojemme mukaan ja sen mukaan, mitä me olemme jättäneet tekemättä, vaikka meidän olisi pitänyt niin tehdä. (2Kor 5:10; Joh 5:29-30) Etenkin se, miten me suhtaudumme muihin Jumalan lapsiin, on hyvin ratkaisevaa vanhurskasten tuomioistuimen edessä. (Matt 25:14-48; Luuk 12:41-48) Se, miten me kohtelemme muita Jumalan lapsia, ratkaisee hyvin pitkälle sen, miten meidän itsemme käy.

Jos olet tuhlannut koko elämäsi kristittynä harhaoppien metsästämiseen ja niiden paljastamiseen, niin sinulla on vielä mahdollisuus elää Jumalan tahdon mukaan käytännön teoissa ja osoittaa rakkautesi lähimmäisiin sillä tavalla. Se on Jumalan tahto meihin nähden. Lopeta hyvissä ajoin harhaoppien metsästäminen ja keskity tärkeimpään: rakkauteen käytännön elämässä. Erilaisten teorioiden ja opillisten näkemysten tutkiminen ei ole sitä elämää, johon Jumala meidät pyhän hengen kautta johdattaa.

Siirry tästä linkistä seuraavaan kategorian mukaiseen kirjoitukseemme.

Oppi aiheen hakemisto

Mainokset