Raamattu

Raamatun tulkinnasta ja varmasta sanasta

Jumalan sana ei ole kuulijoille itsestään selvää, niin että kuulijat ymmärtävät heti kuulemansa sanan. Raamatun kieli on sellaista, että kovin moni ei sitä ilman selitystä ymmärrä. Jumalan tahto on kuitenkin se, että evankeliumi ja Jumalan sana olisivat ymmärrettävää puhetta. Sanoma täytyy ensin ymmärtää, jotta se voidaan pitää totena ja ottaa uskossa vastaan. Jos saarnattua Jumalan sanaa ei kukaan ymmärrä, niin sitä ei voi kukaan ottaa vastaan. Sen vuoksi on hyvin tärkeää puhua sanoilla, jotka voidaan ymmärtää. Jumalan sanaa tulee tarvittaessa selittää, niin että se ymmärretään Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Kun kirjoitamme tätä blogia, niin tarkoituksemme on selittää tarkoin se, mitä Raamatun kirjoitukset tarkoittavat. Kirjoituksista on olemassa monia eri tulkintoja, jotka ovat ristiriidassa keskenään ja Raamatun itsensä kanssa. Virheellisiin tulkintoihin on monia eri syitä. Yksi syy on se, että me olemme kuulleet erilaisia selityksiä ja näkemyksiä Raamatusta jo ennen kuin me uskoimme sen sanoman ja otimme sen vastaan. Nämä aiemmin kuulemamme sanan selitykset vaikuttavat väistämättä siihen, miten me ymmärrämme Raamattua. Kukaan ei voi välttyä tältä piilovaikutukselta.

Erityisen paljon meihin vaikuttaa sen yhteisön tulkinta ja näkemys, johon me itse kuulumme. Vaikka meidän tulisi seurata yksin herraa Jeesusta ja saada opetusta pyhän hengen kautta vain Jumalalta, niin monet seuraavat tietämättään ihmisiä. He pitävät totena oman yhteisönsä Raamatun opettajien ja johtajien tulkintoja, vaikka eivät itse ole tutkineet asioita riittävän tarkasti voidakseen muodostaa harkitun mielipiteen. Monet tulkintamme Raamatusta ovat lopulta vain mielipiteitä sen sijaan, että ne olisivat puhdasta Jumalan sanan totuutta. Tästä huolimatta valitettavan monet sanovat omaa tulkintaansa varmaksi Jumalan sanan totuudeksi, vaikka se ei sitä ole.

Vaikka ”kaikki” uskovaiset sanovat saaneensa opetuksensa Jumalalta pyhän hengen kautta, niin kaikki eivät ole sitä Jumalalta saaneet. Jumala ei opeta toinen toisensa kumoavia keskenään ristiriitaisia opetuksia. On siis selvää, että hyvin monet nimeltään kristityt henkilöt ovat seuranneet oman yhteisönsä tulkintoja sen sijaan, että olisivat saaneet opetusta Jumalalta pyhän hengen kautta. Oman yhteisön tulkinnat ovat peräisin yhteisön perustajalta tai perustajilta ja arvossa pidetyiltä Raamatun opettajilta. Monet kristikunnassa varmaksi Jumalan sanan totuudeksi yleisesti hyväksytyt opetukset ovat todellisuudessa katolisten isien virheellisiä tulkintoja Raamatusta. Paljastan näitä virhetulkintoja vähän kerrassaan kirjoitukseni edetessä.

Kristittyjen joukossa on sellaisia henkilöitä, jotka eivät omasta mielestään tulkitse lainkaan Raamattua. He vain ”uskovat sanan”. He yhdistelevät mielivaltaisesti toisiinsa Raamatun jakeita oman oppinsa tueksi selittämättä niitä millään tavalla. He käyttävät ”varman sanansa” perusteluna Raamatun suomenkielisiä käännöksiä, jotka pitävät sisällään paljon virheitä. Niinpä heidän perustelunsa voivat pohjautua virheelliseen Raamatun käännökseen sen sijaan, että ne pohjautuisivat alkuperäiseen Raamatun tekstiin. Koska he ovat omasta mielestään varmasti oikeassa, niin he eivät ole valmiita tutkimaan kirjoituksia sillä tavalla, että voisivat havaita oman erehdyksensä. He lukevat Raamattua pelkästään oman ennalta totena pitämänsä opetuksen tueksi. Se estää heitä muuttamasta mieltään ja näkemästä totuutta, jos he ovatkin erehtyneitä.

Jeesus selitti opetuslapsilleen sanojaan, koska he eivät ymmärtäneet niitä oikein ilman selitystä. (Mark. 4:34) Kun Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja hän ilmestyi opetuslapsille, niin hän selitti heille sen, mitä laissa, profeetoissa ja psalmeissa on hänestä jo etukäteen kirjoitettu. Hän avasi opetuslasten ymmärryksen käsittämään kirjoituksia selityksensä kautta, joten Raamatun selittäminen on varmasi luvallista ja Jumalan tahto meihin nähden. (Luuk. 24:27, 32, 44-48) Myös Paavali selitti juutalaisille kirjoituksia ja näytti niistä toteen sen, että Jeesus on se kristus, jota nämä olivat odottaneet. (Apt. 17:2-3; 28:23) Mihin siis perustuu väite, jonka mukaan kirjoituksia ei tarvitse selittää vaan ne tulee vain uskoa sellaisenaan suomenkielisen käännöksen mukaan?

Raamatun oikeaan ymmärtämiseen vaikuttaa hyvin paljon se, onko Raamattu käännetty oikein vai ei. Käännösvirheet ovat yksi yleisimmistä syistä ymmärtää Raamattua väärin. Jos uskova lukee vain suomenkielistä Raamattua eikä pysty tutkimaan sanakirjojen, interlineaarien ja kommentaarien avulla sitä, mitä alkukielisessä tekstissä on sanottu, niin hänen on helpompi erehtyä tulkinnoissaan kuin sellaisen, joka tutkii alkuperäisestä tekstistä, mitä siellä on sanottu. Sen lisäksi on syytä tutkia erilaisia käsikirjoituksia, koska niissäkin on eroja keskenään. Meillä ei ole käytössämme yhtään alkuperäistä Raamatun kirjoitusta. Kaikki käsikirjoitukset ovat kopioiden kopioita ja niissä on senkin vuoksi virheitä. Raamattua kopioineet kirjurit ovat tehneet joitakin virheitä kopioidessaan käsin tekstiä. Osa virheistä on tahallisia, koska katoliset isät ovat muuttaneet alkuperäistä tekstiä.

Interlineaari on tekstivertailua, jossa on kirjoitettu rinnakkain tai allekkain alkukielinen teksti ja sen käännös. Sen tueksi on esitetty vielä linkit sanakirjaan jokaisen sanan kohdalla, jotta lukija voi tarkistaa sanakirjasta, mitä alkukielinen sana merkitsee ja missä jakeissa se muualla Raamatussa esiintyy. Kommentaarit ovat Raamatun selitysteoksia, joissa tunnetut ja arvossa pidetyt usein jo edesmenneet Raamatun tutkijat ja opettajat ovat selittäneet kirjoituksia. Jokainen selitysteos ja sanakirja ovat tekijänsä tulkinta ja näkemys kirjoituksista, eivät välttämättä alkuperäisen kirjoittajan ja Jumalan tarkoittama merkitys sanomalle. Sen vuoksi Raamatun tutkimisen apuvälineisiin on suhtauduttava yhtä varovaisesti kuin käännöksiin, koska niissä kaikissa voi olla virheitä.

Jumalan henki kehottaa meitä tutkimaan kaiken ja harkitsemaan tarkoin, miten tulkitsemme ja ymmärrämme pyhiä kirjoituksia. Pyhä henki johdattaa meidät arvioimaan jopa Raamatun kirjoituksia, ovatko ne sellaisenaan erehtymätöntä Jumalan sanan ilmoitusta vai eivät. Raamattu on eri ihmisten kirjoittama kokoelma kirjoituksia noin 1550 vuoden ajalta ja kuvastaa tekijänsä ajatuksia, persoonaa sekä maailmankuvaa (kirjoitukset ovat syntyneet noin 1450 eKr– 95 jKr). Raamatussa ei puhu vain Jumala vaan siellä puhuvat myös saatana, enkelit ja monet ihmiset, joista kaikki eivät ole Jumalan palvelijoita eivätkä puhu ”totuutta”. Jos emme erota toisistaan Jumalan, enkelien ja ihmisten sanoja, niin voimme sanoa erehdyksessä ”Jumalan sanan totuudeksi” Raamatun sisältämiä epätosia väitteitä.

Jotkut uskovaiset pitävät Raamatun jokaista sanaa ja kirjainta erehtymättömänä Jumalan sanan totuutena. He uskovat, että Jumala on ohjannut kirjoittajan ajatuksia ja kättä, niin että yhtään virhettä ei ole voinut alkuperäiseen tekstiin syntyä. Jos Raamatussa on joitakin virheitä, niin ne ovat tulleet sinne kopiointi- tai käännösvaiheessa.

Raamatun alkuperäisissä kirjoituksissa on kuitenkin selviä virheitä ja ristiriitoja. Evankeliumien kertomukset on kirjoitettu ulkomuistista ylös vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen. Sen vuoksi eri kertojan kuvaukset poikkeavat toisistaan niin, että kaikkia eroja ei saada pois yhdistämällä kertomukset toisiinsa. Ristiriitoja jää jäljelle, mutta ne ovat enimmäkseen merkitykseltään vähäisiä. Eroja on tapahtumajärjestyksessä, ajoissa, lukumäärissä, nimissä ja henkilöiden sanoissa itse kussakin tilanteessa. Sanat on sijoitettu eri tilanteisiin eri evankeliumissa ja ne poikkeavat toisistaan eri kertojan kuvauksessa. Tästä huolimatta sanojen sisältämä sanoma on totta ja kertomuksissa mainitut tapahtumat ovat tosia. Jeesus teki ihmeitä ja voimallisia tekoja, saarnasi Jumalan valtakunnasta, opetti kansaa ja opetuslapsia, kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista kirjoitusten mukaan. Itse tärkein eli sanoma ja tapahtumat ovat siis tosia, vaikka kertomukset poikkeavat hieman toisistaan.

Vanhassa testamentissa on vastaavia poikkeuksia ja eroja eri kirjoittajien teksteissä. Osa Vanhaa testamenttia on Israelin ja Juudan kuningasten kirjoista ja aikakirjoista lainattua historian kirjoitusta. Sen ovat laatineet kuninkaan kirjurit ja historioitsijat tai profeetat ja heidän oppilaansa ja pappi Esra on muokannut niitä omana aikanaan. Monet Raamatun kirjoista ovat profeetan tai apostolin oppilaiden tai seuraajien kirjoittamia, vaikka ne kantavat profeetan tai apostolin nimeä. Esimerkiksi Mooseksen kirjat on koottu monen eri kirjoittajan aineksesta ja suullisesta perimätiedosta. Mooses ei edes elänyt patriarkkojen aikana, mutta hänen ja hänen seuraajiensa kirjoittamien kirjoitusten joukkoon on lisätty kertomukset muinaisilta päiviltä valitusta sukulinjasta, joka ulottuu maailman luomiseen ja Aatamiin asti. Mooseksen viimeinen kirja päättyy kertomukseen hänen kuolemastaan, joten joku on kirjoittanut sen osan hänen kuolemansa jälkeen.

Koska kuningasten ajan historia ja sukuluettelot ovat ihmisten laatimia, on etenkin niissä selviä virheitä ja ristiriitoja, joita ei voida sovittaa yhteen johdonmukaiseksi ja virheettömäksi kertomukseksi. Virheitä on kuningasten hallitusajoissa, Jaakobin perheen Egyptiin lähteneiden jäsenien lukumäärässä ja kansan siellä viettämässä ajassa, yleensä aikojen ilmoittamisessa ja sukuluetteloiden nimissä. Jumala ei ole siis selvästikään ohjannut kaikkien kirjoittajien käsiä ja ajatuksia joka hetki pyhän hengen kautta, niin että Raamatun jokainen sana ja kirjain olisi virheetöntä Jumalan sanaa. Meidän on lisäksi hyvä tietää se, että Raamatussa on joitakin sanoja tai kohtia, jotka puuttuvat kokonaan alkuperäisestä tekstistä.

Markuksen evankeliumin lopun jakeet 16:9-20 puuttuvat vanhimmista käsikirjoituksista, mutta ovat luultavasti sisältyneet alkuperäiseen tekstiin. Johanneksen evankeliumin jakeet 8:1-11 ovat myöhempi lisäys eivätkä ne ole kuuluneet alkuperäiseen tekstiin. Matteuksen evankeliumin lopun lähetyskäskyyn on tehty muutoksia katolisten isien käsien kautta. Siinä ei ole alun perin ollut lainkaan kastekäskyä ja sanoja ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Eusebius on lainannut alkuperäistä tekstiä muodossa ”Tehkää kaikista kansoista opetuslapsia minun nimessäni ja opettakaa heitä…” (Matt 28:19…20)

Katoliset isät lisäsivät kastekäskyn ja kolmiyhteisen jumalan nimen jäljestäpäin tukeakseen sillä tavalla kehittämäänsä kolminaisuusoppia ”Raamatun avulla”. He ovat tehneet samanlaisia lisäyksiä Johanneksen ensimmäisen kirjeen jakeisiin 5:7-8, mutta vuoden 1938 kirkkoraamattuun ei ole niitä lisäyksiä hyväksytty. Vaikka se on ihan hyvä käännös, niin sekin pitää sisällään paljon virheitä, jotka kääntäjät ovat tehneet tukeakseen niiden virheiden avulla ennalta totena pitämäänsä oppia kolmiyhteisestä jumalasta ja kasteen sakramentista.

Yleisin virhe on kirjoittaa isolla alkukirjaimella sellaisia sanoja, joilla pönkitetään kolmiyhteisen jumalan oppia. Niitä sanoja ovat isä, poika ja pyhä henki tai henki ja isästä ja pojasta käytetyt arvonimet kuten herra ja kuningas ja kristus ja vapahtaja jne. Alkuperäisessä tekstissä ei ollut erikseen isoja alkukirjaimia pienten kirjainten joukossa. Kaikki oli kirjoitettu yhteen pötköön joko isoilla tai pienillä kirjaimilla ilman välimerkkejä. Välimerkkien väärä käyttö on yksi tapa vääristää Raamatun sanomaa. Yksi suurimmista petoksista on ollut kääntää kreikankielen demonstratiivipronominit ”autos”, ”houtos” ja ”ekeinos” persoonapronomilla ”hän”, kun niillä on viitattu pyhään henkeen tai sanaan, jonka kautta Jumala on luonut tämän maailman. Ne pitäisi kääntää silloin sanalla ”se” ja ”tämä”, koska niillä ei tarkoiteta henkilöä.

Jos emme tietäisi näitä asioita, niin voisimme pitää erehdyksessä totena katolisten isien virheelliset tulkinnat ja väärät opetukset. Nyt meillä on onneksi mahdollisuus päästä selville näistä väärennöksistä, joskaan kaikki muutokset ja lisäykset Raamattuun eivät ole välttämättä vieläkään tiedossamme. Monet ovat epäilleet jo kauan sitä, että esimerkiksi neitseestä syntymisestä kertovat kohdat Matteuksen evankeliumin alussa ja jopa koko toinen luku olisivat myöhempi lisäys, eivätkä ne olisi sisältyneet alkuperäiseen evankeliumiin. (Matt. 1:18-25; 1:23) Tämä olisi tehty neitsyt Marian palvomisen tueksi, sillä katoliset palvovat häntä Jumalan äitinä ja rukoilevat häntä vastoin Raamatun kirjoituksia, ohjeita ja käskyjä. Luukkaan evankeliumissa ei ole välttämättä lainkaan kertomusta neitsyestä syntymisestä, sillä se voidaan ymmärtää myös eri tavalla kuin perinteisesti on sitä tulkittu. (Luuk. 1:32-35) Myös Matteuksen evankeliumista on olemassa vaihtoehtoisia tulkintoja, jotka eivät tue neitsyestä syntymisen oppia.

Jumala on tietysti voinut tehdä ihmeen, jonka kautta Maria on tullut raskaaksi pyhästä hengestä ja on synnyttänyt sitten poikalapsen, jota kutsutaan sen vuoksi Jumalan ja korkeimman pojaksi neitsyestä syntymisen vuoksi. Suurin osa kaikista nimeltään kristityistä pitää tätä opetusta totuutena, vaikka olisi muutoin eriä mieltä kolmiyhteisen jumalan opista. Se, että Jeesus on syntynyt neitsyestä, ei tee tyhjäksi sitä asiaa, että hän on täysin ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. Maria ei synnyttänyt Jumalaa, sillä Jumalaa ei kukaan voi synnyttää, koska hän on ollut aina olemassa ja on luonut itse kaiken, mitä on olemassa. Niinpä Mariaa ei ole lupa palvoa ”Jumalan äitinä” niin kuin katoliset tekevät. Maria synnytti ihmisen kristuksen Jeesuksen ja Jeesus on sen vuoksi täysin ihminen, että on Mariasta syntynyt poikalapsi.

Tarkoituksemme ei ole murentaa Raamatun kirjoitusten arvovaltaa tai merkitystä kristityn elämän korkeimpana ohjenuorana. Tarkoituksemme on tuoda julki totuus Raamatun kirjoituksista, jotta kukaan ei sortuisi palvomaan niitä epäjumalanaan. Jos emme tunnusta avoimesti kirjoitusten inhimillistä syntytapaa, vajavaisuutta ja virheitä, niin me teemme vahinkoa Jumalan valtakunnan tulemiselle ja evankeliumin työlle. Rehellinen ja vilpitön sanan kuulija ei voi uskoa meitä, jos valehtelemme ja sanomme, että Raamattu on kokonaan erehtymätöntä ja virheetöntä Jumalan sanan ilmoitusta. Joku voi sen sijaan ottaa vastaan kirjoitusten antaman todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta, jos puhumme totta myös Raamatusta emmekä vain heistä. Meidän tulee rakastaa totuutta enemmän kuin mitään muuta ja jos tahdomme pysyä totuudessa, niin tämä asia tulee tunnustaa.

Monet ihmiset palvovat Raamattua epäjumalanaan. He sanovat, että siellä ei ole yhtään virhettä ja se on jokaista kirjainta myöten erehtymätöntä Jumalan sanan ilmoitusta, Jumalan puhetta ja Jumalan sanaa. He käyttävät Raamatusta ja sen kirjoituksista nimeä ”Sana”, jonka kirjoittavat aina isolla alkukirjaimella. ”Sana” on heille samaa merkitsevä sana kuin Jumala. He sanovat Sanaksi myös Jeesusta kristusta, meidän herraamme, mutta useimmin he tarkoittavat Sanalla Raamatun kirjoituksia. He ovat alkaneet palvoa ihmisten kätten tekoa jumalanaan. Raamatusta on tullut heille epäjumala. En ole ainoa kristitty sanan palvelija, joka on näin sanonut. Jos olet vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi, niin olet huomannut itsekin tämän asian tai huomaat sen ennen pitkää törmätessäsi näihin ”Sanan palvojiin”.

Meidän ei ole lupa perustella Raamatun ilmoittamaa sanomaa totuudeksi kehäpäätelmillä. Sellainen koituu Jumalan ja Jeesuksen kristuksen nimen häpeäksi. Kristittyjä pilkataan syystä, kun he sanovat ”Raamattu on kokonansa totta, koska Raamattu sanoo, että Raamattu on kokonansa totta”. Tällaisilla kehäpäätelmillä ei ole mitään arvoa totuutta rakastavan ihmisen ja Jumalan silmissä. Sen sijaan, että puolustaisimme Raamatun arvovaltaa tyhjillä järjen päätelmillä, tulee meidän pitäytyä totuudessa ja oppia erottamaan Raamatun kirjoituksista se, mikä siellä on puhdasta Jumalan sanaa ja mikä on muuta kerrontaa. Vaikka emme kaikissa kohdissa pysty sitä varmuudella sanomaan, niin varma ja vastaanottamisen arvoinen on se sana, jolla apostolit puolustivat pyhiä kirjoituksia.

2.Timoteuksen kirje:
3:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on kristuksessa Jeesuksessa.
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
3:17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

2.Pietarin kirje:
1:19 Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne.
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Paavali ja Pietari viittasivat näillä sanoillaan ennen kaikkea Vanhan testamentin kirjoituksiin ja profeettoihin. Kun Uudessa testamentissa puhutaan kirjoituksista (”Raamatusta”), niin niillä tarkoitetaan yleensä Vanhan testamentin kirjoituksia, ei muita kirjoituksia. Kaikkia Uuden testamentin kirjoituksia ei ollut vielä kirjoitettu, kun apostolit kirjoittivat nuo sanansa. Nekään kirjoitukset, jotka oli jo kirjoitettu, eivät olleet vielä vakiinnuttaneet paikkaansa pyhien kirjoitusten joukossa Vanhan testamentin profeettojen kirjoitusten tavoin, vaikka useimpia apostolien kirjeitä ja kolmea ensimmäistä evankeliumia jo luettiinkin niiden alkuperäisessä tekstimuodossa seurakunnissa. Juudan ja Johanneksen kirjoitukset eivät olleet tuolloin vielä syntyneet.

Raamatun kaanon eli kokoelma vahvistettiin vasta 300–400 -luvulla katolisten isien toimesta. Juutalaisilla oli jo Jeesuksen aikana myös omat pyhät kirjoituksensa, joita vastaa lähinnä meidän Vanha testamenttimme. Vaikka protestanttien Raamatut sisältävät 66 yhteisesti hyväksyttyä kirjaa, niin katolisten ja ortodoksien Raamatussa on niiden lisäksi apokryfeiksi sanottuja muita kirjoituksia: vanhoja juutalaisten kirjoituksia. Niitä ei ole hyväksytty protestanttien Raamattuun samanarvoisina pyhinä kirjoituksina kuin muita, joten asiasta päättäneet tahot eivät ole olleet yksimielisiä siitä, mitkä kirjoitukset ovat ”Jumalan sanaa” ja mitkä eivät sitä arvonimeä ansaitse. Voimmeko siis olla varmoja, että olemme ymmärtäneet aina oikein sen, mitkä sanat ovat Jumalan sanaa ja mitkä ihmisten kerrontaa?

Kun evankeliumien kirjoittajat ja apostolit kirjoittivat Uuden testamentin kirjoituksia, niin he eivät tienneet kirjoittavansa erehtymätöntä Jumalan sanaa. He tiesivät kyllä, mitä Jumalan sana on, koska he julistivat sitä ja sanoivat vastaan otettua evankeliumia Jumalan sanaksi. (1.Tess. 1:5-6; 2:13; Apt. 4:31; 6:2, 7; 8:14; 11:1; 12:4; jne.) Omia kirjeitään ja evankeliumin kirjoituksia he eivät kuitenkaan sillä nimellä kutsuneet, mutta toki nekin sisältävät Jumalan sanaa, jota he saarnasivat. Jumalan sanan joukossa on silti myös inhimillistä kerrontaa eikä sitä ole kirjoitettu siinä mielessä, että ne sanat olisivat Jumalan vaikuttamia virheettömiä sanoja. Jokainen pyrki kerronnassaan totuuteen, mutta evankeliumeissa on silti inhimillisiä virheitä ja vajavaisuutta.

Raamatussa on kirjaimia ja yksittäisiä sanoja tärkeämpää sen sisältämä sanoma. Jos sanoma ymmärretään oikein, niin se riittää Jumalalle. Monet Raamatun tutkijat ovat halkoneet hiuksia ja siivilöineet hyttysiä tutkiessaan yksittäisten sanojen merkitystä ja käyttöä eri evankeliumeissa, vaikka ne sanat voivat olla eri sanoja eri evankeliumissa samasta tilanteesta kertoessaan. Onko silloin suurta merkitystä yksittäisellä sanalla tai kirjaimella vai tahtooko Jumala meidän löytävän sanojen ja kirjainten sisältämän sanoman? Olen sitä mieltä, että sanoma ja sen ymmärtäminen on tärkeintä. Mitä mieltä sinä olet?

Yksittäisten sanojen ja sanontojen merkityksellä on silti joskus jopa ratkaiseva merkitys Raamatun oikean ymmärtämisen kannalta. Jos annamme Raamatussa esiintyville sanoille eri merkityksen kuin Raamatun kirjoittajat ja Jumala, joka on vaikuttanut henkensä kautta kirjoitusten synnyn, niin vääristämme silloin myös sanomaa. Pari esimerkkiä valaisee asiaa.

Kaikki Jeesuksen nimeä mainitsevat uskovaiset tunnustavat sen, että ”Jeesus kristus on herra”. Kaikki eivät anna sanalle ”herra” kuitenkaan samaa merkitystä. Jotkut sanovat sanan ”herra” tarkoittavan jotakin muuta kuin muut sanovat sen tarkoittavan. Se, mitä kirjoittajat ja Jumala sillä sanalla Jeesuksesta puhuttaessa tarkoittavat, ratkaisee sen, mikä sen merkitys on. Toiset tulkitsevat sen tarkoittavan samanlaista Herraa kuin isästä puhuttaessa: kaikkivaltiasta kaiken luojaa, jolla ei ole elämän alkua, koska hän on iankaikkinen Jumala. Toiset tulkitsevat sen tarkoittavan ylienkeliä, joka on kaikkien ihmisten ja enkelien yläpuolella oleva herra ja kuningas, mutta on silti luotu olento ja siten alamainen isälleen. Toiset tulkitsevat sen tarkoittavan ihmistä, jonka Jumala on korottanut ihmisten ja enkelien yläpuolella olevaksi herraksi ja kuninkaaksi. Se ihminen kristus Jeesus on saanut alkunsa äitinsä Marian kohdussa eikä hän ole ollut olemassa ennen ihmiseksi syntymistään.

Niin kuin näet, on sanan ”herra” alkuperäisellä merkityksellä kirjoittajan ja Jumalan mielessä ratkaiseva asema sen suhteen, mikä tulkinta on oikea ja mikä virheellinen. Tuskinpa kukaan herraan Jeesukseen kristukseen uskova henkilö ymmärtää tätä sanaa ja Raamatun kirjoituksia tahallaan väärin, mutta monien mielestä vilpitön erehtyminen tässä asiassa voi johtaa sielun kadotukseen. Toisten mielestä Jumala antaa anteeksi vilpittömän erehdyksen, joten sielu voi pelastua, jos on osallinen pyhästä hengestä erehdyksestä huolimatta.

Tämä asia on jakanut Jeesukseen herranaan uskovat ihmiset moneen eri lahkoon ja puolueeseen, mikä jako on pysyvä herran tulemukseen asti. Vasta silloin paljastuu kaikille erehtyneille se, mitä Jumala, kristus ja apostolit sanalla ”herra” ovat tarkoittaneet puhuessaan Jeesuksesta. Sitä ennen kannattaisi varoa langettamasta kadotustuomiota niille, jotka ovat ymmärtäneet tämän sanan ja asian eri tavalla kuin muut. Jos Jumala ei tuomitse sanansa kautta sillä tavalla kuin ”minä sanon hänen tuomitsevan”, niin silloin ”minä osoittaudun vääräksi tuomariksi”. Oletko täysin varma, että Jumala tuomitsee kaikki eri tavalla tämän asian ymmärtävät kadotukseen pelkästään sen vuoksi, että he ovat ymmärtäneet asian väärin, jos sinä olisit ymmärtänyt sen oikein?

Toinen esimerkki on se, että kaikki Raamatun kirjoituksiin uskovat sanovat Jeesuksen kristuksen olevan ”ihminen”. Kaikki eivät ole silti samaa mieltä siitä, mitä sana ”ihminen” tarkoittaa Jeesuksesta puhuttaessa. Joidenkin mielestä Jeesuksessa on ”ihmisyyttä” vain järjetön ruumis, ei mikään muu osa. Hänellä ei ole lainkaan ihmisen sielua ja se henki, joka hän on, on iankaikkinen Jumalan Pojan ja Sanan henki, jota ehkä myös Pyhäksi Hengeksi kutsutaan. Tämän tulkinnan mukaan Jeesus kristus ei ole täysin ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen; kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten. Hän on ”iankaikkinen henki ihmisen ruumiissa”, joka on joko ”Jumala” tai ”Jumalan Poika” riippuen siitä, millä tavalla jumaluusoppia muuten ymmärretään. Tulkintoja on monia, joita en nyt ala luetella. Jeesus ei siis olisi täysin ihminen vaan hän olisi ”Jumala ihmisen ruumiissa” tai ”Jumalan Poika ja Sana ihmisen ruumiissa”. Vain järjetön ruumis olisi ihmisen, mutta iankaikkinen henki Jumalan tai Jumalan Pojan.

Kolmiyhteisen jumalan opin klassisen version mukaan Jeesus kristus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala olematta ihmisenä eri olevainen kuin Jumala. Jeesus kristus on täysin ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. Jeesuksella on siis ihmisen sielu, joka on saanut alkunsa Marian kohdussa. Jeesus on silti myös iankaikkinen Jumala, joka on tullut henkenä Marian kohtuun ja jonka ympärille on puettu ihmisen liharuumis. Jeesus on jaettu ”luontonsa” puolesta kahtia ihmiseksi ja Jumalaksi: Jeesuksella on inhimillinen luonto ja jumalallinen luonto. Jeesus omaksui ihmisyyden tullessaan alas taivaasta Marian kohtuun, niin että ihmisen luonnolla on alkunsa hänen sikiämisensä hetkellä. Jumalallinen luonto Jeesuksella on ollut aina Isän tykönä taivaassa ja se on nyt myös aina läsnä ihmisen Kristuksen Jeesuksen ruumiissa. Jeesus on siten ”Jumala ihmisen liharuumiissa”, mutta hän on samalla myös ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. Jeesus on ”lihaksi tullut Jumala” tämän opin mukaan, mutta silti samalla täysin ihminen.

Kolmas tulkinta on se, että Jeesus kristus on samalla tavalla ihminen kuin mekin. Hän on saanut alkunsa Marian kohdussa, mitä ennen hän ei ole ollut olemassa. Jeesus on täysin ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen; hän on kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten. Tähän käsitykseen liittyy yleensä myös yleisestä tulkinnasta poikkeava näkemys siitä, mitä ihmiselle tapahtuu ruumiin kuollessa. Ihmisen tietoisuus sammuu ja hän nukkuu kuoleman unta ruumiin ylösnousemukseen asti.

Koska Jeesus on tämän tulkinnan mukaan samalla tavalla ihminen kuin mekin, niin myös hän nukkui tiedottomana kuoleman unta ruumiin ylösnousemukseen asti. Siinä on myös syy, miksi hän tarvitsi isäänsä herättämään hänet kuolleista ja pelastamaan hänet kuolemasta. (Hebr. 5:4-11; 13:20-21) Kahden muun näkemyksen mukaan Jeesus ei tarvinnut isäänsä herättämään itseään kuolleista, koska hän pystyi kaikkivaltiaana Jumalana tai kuitenkin ”iankaikkisena henkenä” tai ”ylienkelinä” palaamaan Jumalan voimalla takaisin elottomaan ruumiiseensa. Jos tämä olisi totta, niin miksi Raamatussa kuitenkin sanotaan isän herättäneen oma poikansa ylös kuolleista? Jos tämä ei olisi totta vaan se kolmas tulkinta olisi totuus, niin miten Jeesus olisi voinut sovittaa syntimme, jos hän ei kuollut niin kuin ihmiset kuolevat (Jumala ja iankaikkinen henki ei voi kuolla)?

Niin kuin olet toivottavasti huomannut, ei ole ihan sama, minkä merkityksen ihmiset antavat Raamatussa esiintyville sanoille. Koko sanoma muuttuu toisenlaiseksi, jos annamme sanoille eri merkityksen kuin Raamatun kirjoittajat ja Jumala niille ovat antaneet. Silloin on merkityksetöntä lainata Raamatun lauseita, jos ei kuitenkaan usko sitä, mitä niissä sanotaan. Jos sanot, että ”Jeesus kristus on herra”, mutta et usko hänen olevan isän vertainen kaikkivaltias kaiken luoja, jota sillä sanalla olisi tarkoitettu, niin et tarkoita sanoillasi sitä, mitä sillä pitäisi tarkoittaa. Jos sanot, että ”Jeesus kristus on ihminen”, mutta pidät vain hänen järjetöntä ruumistaan ihmisenä, niin et tarkoita sanoilla samaa, mitä Raamatun kirjoittajat ja Jumala sillä ovat tarkoittaneet, joten sanoillasi ei ole sitä merkitystä, joka niillä muiden mielestä on. Sanasi eivät TARKOITA sitä, mitä niiden pitäisi tarkoittaa. Olet silloin eksynyt pois totuudesta, vaikka pelkistä sanoista sitä ei heti huomaisi.

Vain sillä on uskontunnustuksessa merkitystä, mitä sanoilla TARKOITETAAN eikä sillä, mitä sanotaan. Jokainen totuutta rakastava ihminen tunnustaa tämän asian. Ole sen vuoksi varovainen ja tarkka, kun tunnustat uskoasi tai kuuntelet muiden tunnustusta. Vain sillä on merkitystä, mitä he  TARKOITTAVAT sanoillaan – ei sillä, mitä he sanovat.

Siirry tästä linkistä seuraavaan aihetta käsittelevään kirjoitukseemme.

Raamattu aiheen hakemisto

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s