Evankeliumi on lakia

Monet kristityt puhuvat siitä, miten evankeliumi ja laki ovat toisiaan vastaan: lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa toisiinsa.

Todistan nyt sen, että evankeliumi ja sen totena pitämisen vaatimus pelastumisen ehtona on lakia sen pahimmasta päästä: se ratkaisee Raamatun mukaan sielujen iankaikkisen kohtalon!

Jos evankeliumin sanoman totena pitäminen on ehto sielun pelastumiselle, niin silloin se on lain käsky, jota rikkova joutuu kadotukseen!

Evankeliumi on itse asiassa kadottava asia sellaisille hyville ihmisille, jotka ovat tehneet hyvää ja karttaneet pahaa. (Room 2:11-29) He olivat matkalla taivaaseen siihen asti, kunnes kuulivat evankeliumin. Kuultuaan evankeliumin heistä tuli kadotukseen matkaavia sieluja, jos he eivät voineet pitää totena sen väitteitä.

Evankeliumi on lakia sen pahimmasta päästä!

Nimittäin, jos sen sanoman totena pitämistä pidetään pelastumisen ehtona.

Evankeliumi on hyvä sanoma vain siinä tapauksessa, että mitään sanomaa ei tarvitse pitää totena, mutta katuva saa synnit anteeksi tietämättä tuon taivaallista Jeesuksesta ja evankeliumista. Pelastukseen riittää silloin kääntyminen pois pahasta ja hyvän tekeminen sen jälkeen. Ilman vaatimuksia uskosta totena pitämisen muodossa.

Onko kristinusko sellaista evankeliumia? Ei todellakaan. Totena pitämisen vaatimuksesta on vainottu ja tapettu ihmisiä ja edelleen tuomitaan kadotukseen sen vuoksi ihmisiä, että nämä eivät voi pitää totena joitakin vaadittuja asioita.

Kristittyjen evankeliumi on pahinta mahdollista lakia.

Evankeliumin arvon kyseenalaistaminen

Evankeliumilla on sisältö: se pitää sisällään väitteitä koskien Jeesusta. Evankeliumin mukaan Jeesus kärsi syyttömänä ja viattomana syntisten puolesta, mutta Jumala herätti hänet kuolleista ja otti tykönsä taivaaseen. Jumala on korottanut Jeesuksen kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi sen jälkeen, kun herätti hänet kuolleista.

Jeesuksen uhria on pidetty suurimpana mahdollisena uhrauksena, jonka ihminen voi tehdä toisten ihmisten hyväksi. Onko se sitä?

Raamatussa puhutaan paljon Jumalan rakkaudesta. Jumalan rakkaus on sitä, että Jumala tekee jotakin ihmisten puolesta näiden parhaaksi. Myös ihminen voi toteuttaa Jumalan rakkautta omassa elämässään tekemällä hyvää lähimmäisilleen. Mitä se hyvä on?

Hyvää on se, jos joku tekee hyvää ja karttaa pahaa epäitsekkäistä syistä. Syyt saavat olla itsekkäitäkin, kun ihminen suojelee itseään pahalta ja sen vaikutuksilta pidättymällä pahan tekemiseltä. Suojelemalla itseään pahan vaikutuksilta, ihminen suojelee myös lähimmäisiään.

Hyvän tekeminen epäitsekkäistä syistä on rakkauden korkein muoto. Jeesuksen kuolema syntisten edestä on evankeliumin sanoman mukaan korkeinta mahdollista hyvän tekemistä: antaa itsensä kärsimykseen ja kuolemaan vain sen vuoksi, että muut saisivat syntinsä anteeksi ja ikuisen elämän.

Toisaalta, jos ja kun Jeesus tiesi uhrinsa olevan ikuisen elämän ehto muille, niin se hieman helpotti hänen tehtäväänsä. Pelkästään itsensä pelastamisen vuoksi ei olisi ollut järkevää kärsiä niin paljon ennen kuolemaa.

Aika moni meistä olisi valmis kuolemaan ja kärsimään ainakin vähän, jos olisi varma siitä, että se pelastaisi kaikki muut ihmiset tai edes miljoonia muita. Onko Jeesuksen uhri tätä taustaa vasten sittenkään niin suuri kuin väitetään?

Olisitko sinä valmis kärsimään vähän aikaa ja kuolemaan, jos olisit varma siitä, että se pelastaisi miljoonia muita ihmisiä? Monet ovat uhranneet henkensä pelastaessaan edes yhden ihmisen, joten mitä erinomaista on siinä, jos joku kuolee tietäessään varmuudella pelastavansa miljoonia ihmisiä kuolemallaan?

Hakemisto

Kategoria(t): Pelastus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti