Lajin sisäisestä perinnöllisestä muuntelusta eli variaatiosta

Niin kuin näemme, ei evoluutioteoria ole edes tieteellinen teoria. Se on ihmisen mielikuvituksen tulosta, jonka avulla on täytetty oletetut aukot oletetussa kehityslinjassa. Mitään välimuotoja ei ole olemassa niin kuin ei myöskään kehityslinjaa lajista toiseen taksonomisen luokituksen mukaan. On vain lajin sisäistä muuntumista, jolloin kissaeläimistä tulee kissaeläimiä, koiraeläimistä koiraeläimiä, hevoseläimistä hevoseläimiä, linnuista lintuja, kaloista kaloja ja bakteereista bakteereja. Bakteerista ei ole voinut kehittyä edes teoriassa kaikki ne lajit, joita on nyt olemassa.

Pienemmässä mittakaavassa näemme biologisen muuntelun lajin yksilöiden muutoksina koossa ja ulkonäössä. Saman lajin eri yksilöt voivat vaihdella merkittävästi koon ja esimerkiksi värityksen mukaan. Joillakin hyönteislajeilla naaras on paljon suurempi kuin uros, kun taas nisäkkäillä uros on yleensä suurempi kuin naaras. Sukupuolten värityksessä on myös paljon vaihtelua. Mitä yksilöiden tai kansojen tai rotujen koon vaihteluun tulee, niin kyse on silti samasta lajista – ei kahdesta eri lajista. Pygmi ja eurooppalainen yli kaksi metriä pitkä koripalloilija ovat molemmat ihmisiä. Kääpiökoira ja harmaasusi ovat molemmat biologisesti tarkasteltuna susia. Lokki on aina lokki, vaikka kaikki lokkilajit eivät enää risteytyisi keskenään.

Lajin sisäinen muuntelu koskee ulkomuotoa ja käytöstä. Saman lintulajin nokan pituus ja muoto voivat vaihdella, mutta nokasta ei kehity nisäkkäille tyypillistä rustomaista nenää tai elefantin kärsää nokan paikalle tai päinvastoin: kalan kuonosta ei ole kehittynyt sammakkoeläinten, matelijoiden, liskojen, lintujen ja nisäkkäiden nenät tai kuonot tai nokat tai kärsät. Nisäkkään hännän muoto ja pituus voivat vaihdella, mutta hännästä ei kehity sulkamaista linnun pyrstöä tai päinvastoin. Kalan pyrstöstä ei ole kehittynyt linnun pyrstö tai sammakkoeläinten, liskojen ja nisäkkäiden hännät. Kalan evien ulkonäkö ja lukumäärä voivat vaihdella, mutta niistä ei kehity nisäkkään jalkoja (etu- ja takaraajoja) tai linnun siipiä. Nisäkkään raajat eivät surkastu niin että niiden tilalle kasvaisi uudelleen evät, jotka se on menettänyt kehityksen varhaisemmassa vaiheessa.

Käärme ei ole menettänyt jalkojaan eikä käärmeille ole kasvamassa uudelleen jalkoja tai siipiä, vaikka evoluutioteorian mukaan se olisi monien käärmelajien kelpoisuuden kannalta suotavaa. Kalan suomut eivät muutu liskon suomuiksi eivätkä liskon suomut muutu linnun suliksi. Linnun siivet voivat surkastua, mutta niistä ei kasva nisäkkäiden raajoja tai kalan eviä. Linnuista ei tule kaloja eikä kaloista lintuja, vaikka liitokalat voivat lentää sopivissa olosuhteissa kymmeniä tai satoja metrejä meren pinnan yläpuolella. Kalojen kiduksista ja keuhkoista ei ole kehittynyt sammakkoeläinten toukkavaiheen kiduksia ja aikuisten yksilöiden keuhkoja, ei myöskään liskojen tai lintujen ja nisäkkäiden keuhkoja, jotka ovat rakenteeltaan hyvin erilaiset sekä toisiinsa nähden että myös oletettuun kantamuotoon varsieväkalojen keuhkoihin nähden.

Lajin sisäinen muuntelu ei johda evoluutioon evoluutioteorian opettamalla tavalla. Muuntelu auttaa lajia selviytymään muuttuvassa elinympäristössä SOPEUTUMISEN kautta, mutta jo olemassa olevan biologisen rakenteen TILALLE tai sen LISÄKSI lajille ei kehity uusia biologisia rakenteita, jotka johtaisivat uusien lajien syntymiseen taksonomisesta luokasta toiseen. Vaikka jotkut lajin sisäisen muuntelun kautta syntyneet uudet rodut tai alalajit/ ryhmät eivät lisäänny enää lajin kantamuodon kanssa, niin kyse ei ole evoluutioteorian mukaisesta ”kehityksestä” ja ”lajiutumisesta”. Bakteerit pysyvät aina bakteereina, hyönteiset hyönteisinä, kalat kaloina, sammakot sammakoina, liskot liskoina, linnut lintuina ja nisäkkäät nisäkkäinä.

Fossiilit todistavat kaikkien lajien olleen valmiita sukukypsiä yksilöitä kaikkina aikoina. Mitään välimuotoja ei ole: ei ole mitään toimimattomia biologisia rakenteita, jotka olisivat kehittyneet ajan saatossa toimiviksi järjestelmiksi evoluution kautta. Ainoa, mitä on havaittu, ovat epämuodostumat, surkastumat ja taudit, jotka ovat todistus lajien rappeutumasta ja perinnöllisistä sairauksista. Evoluutiota ei ole tapahtunut. Luominen on luonnontieteellinen fakta, sillä kaikki luonnosta tehdyt havainnot ja tieteellinen tutkimus puoltavat luomista.

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.