Suvullinen lisääntyminen on todiste luomisesta

”Miten lisääntyy nisäkäs, jonka penis ja kivekset eivät ole täysin kehittyneet?”

Tämän kaltaiset yksinkertaiset kysymykset saavat vilpittömän etsijän ihmettelemään sitä, miten esimerkiksi suvullisen lisääntymisen järjestelmät olisivat voineet kehittyä vähän kerrassaan. Eläimet eivät voisi lisääntyä, jos ne eivät olisi kokonaan kehittyneet sekä naaras- että miespuolella. Niinpä niiden kehitys vähän kerrassaan on sula mahdottomuus. Laji ei voisi lisääntyä, elleivät sekä naaraan että uroksen lisääntymiseen tarvittavat biologiset rakenteet olisi kokonaan valmiit ja toimivat.

Redusoimaton (palautumaton) monimutkaisuus on todistus evoluutiota ja evoluutioteoriaa vastaan. Täsmennetyllä palautumattomalla monimutkaisuudella tarkoitetaan sitä, että monimutkaisten biologisten järjestelmien on täytynyt olla valmiina alusta alkaen, sillä ne toimivat yhdessä muiden monimutkaisten biologisten järjestelmien kanssa, ja niiden ansiosta laji pystyy elämään ja lisääntymään. Jos nämä järjestelmät olisivat keskeneräiset, niin eliö ei voisi elää ja lisääntyä. Näitä järjestelmiä on sen vuoksi mahdoton purkaa osiin ja saada eliö säilymään elossa ja lisääntymään. Se todistaa sen, että nämä järjestelmät eivät ole voineet syntyä askel askeleelta ja vähän kerrassaan pitkän ajan kuluessa. Niiden on täytynyt olla kerralla valmiita luomisesta lähtien.

Keskeneräinen ja toimimaton penis ja miespuolen keskeneräiset ja toimimattomat muut sukupuolijärjestelmät eivät siis voi olla hitaan kehityksen tulosta, koska yksilö ei voi lisääntyä ilman kokonaan valmiita suvullisia lisääntymisjärjestelmiä. Ei ainoastaan keskeneräinen penis pysty siittämään miespuolelle jälkeläisiä vaan hän tarvitsisi siihen tehtävään myös valmiiksi sukukypsän naaraspuolen, jonka sukuelimet, kohtu ja munasarjat olisivat valmiit. Molempien olisi pitänyt olla siten yhtä aikaa valmiita sukukypsiä yksilöitä, jotta lisääntyminen olisi onnistunut ”ensimmäisen kerran” uuden lajin historiassa.

Huomaa, että tämän uuden suvullisesti lisääntyvän lajin olisi täytynyt syntyä hyppäyksenä ja kerralla valmiina naaraspuolesta, joka olisi synnyttänyt ensimmäisen ”onnekkaan hirviön”, miespuolen. Tämän miespuolen olisi pitänyt heti syntymisensä jälkeen olla kykenevä yhtymään naaraspuolen kanssa ja näiden olisi pitänyt saada jälkeläisiä, joiden perimä olisi sitten yleistynyt populaatiossa ja uusi laji olisi syntynyt. Ja tämän kaiken olisi pitänyt tapahtua sattumalta ilman älykästä ohjausta tapahtuneiden tuhansien ja taas tuhansien neutraalien mutaatioiden kautta, kunnes suvullista lisääntymistä koodaavat geenit olisivat tulleet kokonaan valmiiksi ilman keskeneräisiä välimuotoja ja toimimattomia rakenteita.

Uskoo ken uskoo, mutta minä ja muut järkevät ihmiset eivät tällaisia satuja usko. Evoluutioteoria perustuu kokonaan ihmisen mielikuvitukseen ja uskoon, niin kuin tästä selityksestä huomaat, jos rehellinen olet.

Jos nisäkkäiden suvullinen lisääntyminen olisi evoluution tulosta, niin sen kanssa rinnakkain tai kehittyessä olisi pitänyt toimia toinen lisääntymisjärjestelmä, jossa uros- ja naaraspuoli eivät yhdy toisiinsa saaden jälkeläisiä sen seurauksena. Toki evoluutiouskovat taikovat hatustaan sellaisia ”välimuotoja”, mutta luonnontieteelliseksi faktaksi sellaista ei järkevä ihminen sano. Ihmisen mielikuvituksen tuotokset eivät ole ”tieteellisesti todistettu fakta”, vaikka ateistit sellaista väittävät.

Evolutionistit väittävät, että partenogeneesi on todistus siitä, miten nisäkkäiden suvullinen lisääntyminen on saanut alkunsa. Luonnossa on muutama hyönteis- ja kalalaji, jotka voivat lisääntyä suvuttomasti. Partenogeneesiä sanotaan esiintyvän myös kalkkunalla ja sitä voidaan saada keinotekoisesti aikaan sammakkoeläimillä laboratorioissa. Nämä esimerkit eivät todista mitään nisäkkäiden suvullisen lisääntymisen oletetusta alkuvaiheesta ja kehityksestä, vaikka ateistit näkevät tässä mielellään todistuksen siitä. Partenogeneesi todistaa Jumalan viisaudesta ja suunnittelun rikkaudesta, kun hän on luonut monipuolisia lajeja. Lajien paljous ja elämän monimuotoisuus ovat todisteita luojan viisaudesta ja suunnattoman suuresta älystä: ne ovat todiste luomisesta.

Meillä ei ole yhtään todistetta siitä, että joskus olisi ollut kehityksen vaiheessa nisäkkään kantamuoto, joka olisi lisääntynyt ensin suvuttomasti ja sitten suvullisesti. Sillä suvuttomasti lisääntyneellä ”uuden lajin” ensimmäisellä yksilöllä olisi pitänyt olla valmiina urospuolen sukuelimet ja lisääntymisjärjestelmät, sillä oletettavasti se olisi syntynyt naaraspuolesta. Sen synnyttäneellä naaraspuolella olisi pitänyt olla myös valmiit naaraspuolen sukuelimet ja lisääntymisjärjestelmät (kohtu, munasarja, munanjohdin, kohdunkaula), jotta se olisi voinut alkaa lisääntyä suvullisesti yhdessä itse synnyttämänsä urospuolen kanssa.

Kun nyt tutkitaan hyönteisiä, jotka voivat lisääntyä suvuttomasti, niin me tutkimme jo valmiita sukukypsiä yksilöitä, joilla on oman sukupuolensa lisääntymisjärjestelmät valmiina. Ne eivät todista sitä, että suvuttomasti lisääntyneistä lajeista olisi syntynyt suvullisesti lisääntyviä lajeja evoluution tuloksena. Ateistien on mahdotonta todistaa sitä, että suvuttomasti lisääntyvistä mikrobien kaltaisista eliöistä olisi syntynyt kehityksen tuloksena suvullisesti lisääntyviä lajeja, joista nisäkkäät ja ihminen ovat pisimmälle kehittyneitä sen teorian mukaan. Ateistit eivät voi todistaa edes sitä, että partenogeneesin avulla lisääntymään pystyvien lajien kantamuoto ei olisi ollut alusta asti suvullisesti lisääntyvä, uros- ja naaraspuolesta muodostuva laji.

Täsmennetty palautumaton monimutkaisuus on merkittävä todistus evoluutiota ja evoluutioteoriaa vastaan, koska laji ei selviydy elävänä ainoastaan yhden biologisen järjestelmän toiminnan kautta vaan monet järjestelmät tarvitsevat toisiaan toimiakseen. Niiden järjestelmien on täytynyt olla toimintavalmiina yhtä aikaa sen sijaan, että ne olisivat kehittyneet vuoron perään yksi tai muutama kerrallaan.

Esimerkiksi nisäkkäiden verenkiertoon perustuva järjestelmä tarvitsee kerralla valmiit sydämen tai sydämet, verisuonet ja keuhkot, jotta lajin yksilö voisi elää, eikä vain niitä: nämä järjestelmät toimivat yhteistyössä muiden järjestelmien kanssa, niin että nisäkäs on monimutkainen biologinen kone, jonka osia ei voida purkaa kovinkaan paljon ilman että yksilö kuolee tai menettää kykynsä lisääntyä. Näiden monimutkaisten järjestelmien ja rakenteiden olisi pitänyt sen vuoksi kehittyä yhtä aikaa, joten on selvää, että evoluutioteoria on satua, jossa puuttuvat välimuodot eli kehityslinjan aukot on täytetty ihmisen mielikuvituksen tuotteilla. Kyse ei ole siten lainkaan tieteellisestä teoriasta vaan ihmisen mielikuvituksen tuotoksista ja uskosta.

Evoluutioteoria ei pitäisi opettaa lainkaan luonnontieteellisissä tiedekunnissa tai biologian oppitunneilla vaan filosofiassa ja teologisessa tiedekunnassa, johon uskonnot kuuluvat. Jos sitä opetetaan kouluissa, niin sen paikka olisi uskontojen ja filosofian rinnalla, ei biologiassa ja luonnontieteissä (matematiikka, tilastotiede, todennäköisyyslaskenta, fysiikka, kemia, biokemia). Samaa voidaan sanoa Alkuräjähdyksestä.

Jokainen eliö on monimutkainen biologinen koneisto, joka ei toimi, jos sen osia puretaan liian paljon. Niinpä lajit eivät ole voineet kehittyä vähän kerrassaan miljardien vuosien aikana. Biologiset rakenteet eivät ole kehittyneet yksi kerrallaan vaan niiden on täytynyt olla valmiina ja toimia rinnakkain alusta asti. Tämä tukee luomisteoriaa, joka on ainoa tunnettu tieteellinen teoria koskien elämän syntyä ja lajien paljoutta sekä monimuotoisuutta.

Luettelen muutamia biologisia järjestelmiä, joita esimerkiksi nisäkäs tarvitsee elääkseen ja selviytyäkseen voittajana ekosysteemissä vallitsevassa olemassaolon kilpailussa (heikot lajit kuolevat sukupuuttoon, vahvat selviävät).

  • Iho tai nahka karvoituksineen
  • Tuki- ja liikuntaelimet: selkärankaiset kädelliset ja neliraajaiset lajit, luuranko (luut), lihakset, nivelet, nivelrustot, nivelsiteet ja jänteet sekä sellainen kudos, joka tukee ja pitää muun kudoksen ja elimet paikoillaan
  • Hermojärjestelmä ja aivot
  • Aistit: näkö, kuulo, haju, maku, tunto, tasapaino- jne.
  • Verenkiertojärjestelmä: sydän, verisuonet, veri ja keuhkot
  • Suvullinen lisääntyminen uros- ja naaraspuolella; naaraan kyky tuottaa maitoa jälkeläiselleen
  • Saalistus- ja puolustusjärjestelmät, suunnistuksen mahdollistavat järjestelmät
  • Ruoansulatusjärjestelmä (maha, suolet, peräaukko, virtsatie, bakteeristo..)
  • Sisäelimet kuten maksa, munuaiset ja haima ja monet rauhaset

Vaatii suurta uskoa, jos joku ajattelee näiden monimutkaisten järjestelmien kehittyneen vähän kerrassaan ja yksi kerrallaan, niin että laji on ollut koko kehityksen ajan elinkelpoinen ja lisääntymiskykyinen. Evolutionisteja ja ateisteja ei voida syyttää uskon puutteesta, sillä heidän uskonsa on paljon lujempi kuin monien uskontojen edustajien. Nämä voivat muuttaa näkemyksiään ja vaihtaa uskontoa, mutta vannoutunut ateisti ja evolutionisti ei voi luultavasti ikinä uskostaan luopua.

Ne ”entiset ateistit”, jotka sanovat luopuneensa ateismista, perustavat yhä vielä näkemyksensä maailmankatsomukseen ja uskoon tieteellisen tutkimuksen datan ja siitä tehtyjen havaintojen sijasta. Tällaisesta ihmisestä on esimerkkinä John C. Sanford, jonka kirja ”Eliömaailma rappeutuu” (Genetic Entropy & The Mystery of the Genome) voi olla merkittävä tieteellinen julkaisu, mutta hänen vaelluksensa ateismista vanhan maan kreationismin kautta uuden maan kreationismiin kertoo hänen perustavan näkemyksensä uskoon tieteellisen evidenssin sijasta.

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.