Luomisteoria

Luomisteorian erottaa alkuräjähdystarusta, ateistisesta abiogeneesikertomuksesta ja evoluutiosadusta siten, että se ei perustu ihmisen mielikuvitukseen vaan luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja luonnosta tehtyihin havaintoihin. Kaikki ne todistavat älykkään suunnittelun ja luomisen puolesta.

Luomisteoria voidaan kuvata yhdellä ainoalla virkkeellä näin:

Jumala loi ja kaikki luonnosta sekä universumista tehtävät havainnot todistavat tästä luomisesta.

LUOMISTEORIA LT 1.0

Kaikkeuden ja elämän synnystä sekä lajien runsaudesta ja monipuolisuudesta on olemassa vain kaksi eri teoriaa, joista vain toinen on tieteellinen teoria toisen perustuessa täysin ihmisen mielikuvitukseen ja taruihin.

Jotta tietäisimme, mistä puhumme, on syytä määritellä lyhyesti molemmat teoriat. Ne koostuvat osista sen sijaan, että olisivat yksi yhtenäinen teoria. Pohjalla on kaksi maailmankatsomukseen ja uskoon pohjautuvaa perusoletusta, jotka sulkevat toinen toisensa pois, niin että vain toinen voi olla edes teoriassa totta.

Nämä maailmankatsomukset ja usko ovat:

  • ateismi
  • teismi

Ateismin perusoletus on se, että ei ole olemassa Jumalaa, joka olisi luonut kaiken, mitä on olemassa. Kaikki on syntynyt ateistisen perusoletuksen mukaan sattumalta ilman älykästä ohjausta.

Teismin perusoletus on se, että Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Jumala on älykäs suunnittelija ja voima, joka on toteuttanut luomisen suunnitelmansa mukaan.

Kun tutkitaan tieteellisen tutkimuksen tuloksia ja luonnosta tehtyjä havaintoja, niin nämä maailmankatsomukset ja usko vaikuttavat aina siihen tulkintaan, johon päädytään. Vain ennakko-oletuksista, maailmankatsomuksista ja uskosta vapaa tarkkailija voi tutkia dataa puolueettomasti ja päätyä totuuden kanssa yhtäpitäviin johtopäätöksiin, vaikka ihmisenä meillä on aina erehtymisen vaara.

Mikään ei ole siis täysin varmaa, kun puhumme kaiken alusta ja elämän synnystä sekä lajien paljoudesta ja monimuotoisuudesta. Me puhumme sen vuoksi todennäköisyyksistä. Parhaiten perusteltu teoria on kulloinkin todennäköisesti oikea. Tästä huolimatta kaikki teoriat voivat olla virheellisiä, koska ihminen ei tiedä kaikkea niin kuin Jumala, joka on kaiken luonut.

Ateismin mukaiset teoriat kaikkeuden ja elämän synnystä sekä lajien paljoudesta ja monipuolisuudesta

Monien ateistien mukaan materia on syntynyt energiasta itsestään ilman älykästä ohjausta. Materian massa kaikkeudessa on rajallinen. Kun materia syntyi energiasta oletetun alkuräjähdyksen seurauksena, niin se oli alussa hyvin tiiviissä muodossa, josta se levisi tila-avaruuteen, joka syntyi alkuräjähdyksessä ja alkoi laajeta, mikä laajeneminen jatkuu yhä vielä. Samalla syntyi aika.

Ennen alkuräjähdystä ei ollut materiaa, tilaa eikä aikaa, joka olisi ollut sidottu materian liikkeeseen tilassa ja olisi siten mitattavissa. Tästä huolimatta energia on ollut aina olemassa, mutta se ei tarvinnut tilaa ollakseen olemassa.

Vaikka tämä kuulostaa järjettömältä ja ristiriitaiselta, niin näin ateismin terävimmät aivot alkuräjähdystä edeltävää olotilaa kuvaavat. Heidän mielestään kaikki on syntynyt itsestään ilman älykästä ohjausta ”tyhjästä” tai ainakin ”lähes tyhjästä”: ”kaikki” on syntynyt ”ei mistään”, mutta se ”ei mikään” on käytännössä ollut energiaa ”ei missään”. Kuulostaako järkevältä? Ei pitäisi, sillä nämä ovat ateistien mielikuvituksen tuotoksia ja vailla järkeä.

Monet ateistit eivät usko materian syntyneen ikuisesta energiasta. Tämä siitä syystä, että käsitteet ikuinen ja energia viittaavat väistämättä älykkääseen luojaan, joka on luonut voimallaan ja viisaudellaan kaiken, mitä on ollut olemassa. Koska tähän ei ole haluttu uskoa, on keksitty teoriat pimeästä aineesta ja negatiivisesta pimeästä energiasta, joita ei todellisuudessa ole edes olemassa. On väitetty, että universumin energian summa olisi nolla, koska positiivista ja negatiivista energiaa olisi yhtä paljon. Tähän väitteeseen on päädytty yksinomaan maailmankatsomuksellisista syistä. On haluttu saada tukea ateistiselle näkemykselle, jonka mukaan mikään ei ole ikuista ja kaikki on syntynyt itsestään sattumalta tyhjästä ilman älykästä suunnitelmaa ja luojaa. Energioiden summaksi on saatu nolla, koska kaikki on syntynyt ateistin mielestä ”tyhjästä” eli ”ei mistään”. Mikä sopisi siis ateistin teoriaan paremmin kuin pyöreä nolla energioiden summaksi? Tieteen kanssa tuolla filosofisella väitteellä ei ole mitään tekemistä. Palaan sen vuoksi järkevämpien ateistien hyväksymään ajatukseen ikuisesta energiasta, josta kaikki on saanut alkunsa.

Kuvitteellisen alkuräjähdyksen seurauksena saivat alkunsa materia, tila-avaruus ja aika, mutta energia oli olemassa jo sitä ennen. Se energia ei ole jokin älykäs olevainen vaan se on älytöntä energiaa, jolla voi olla alku, mutta ei välttämättä: se energia voi olla myös ikuista ilman alkua ja loppua. Ateistien kerma ymmärtää ja tunnustaa siten mahdolliseksi käsitteen ”ikuisuus ilman alkua ja loppua”, kunhan siihen käsitteeseen ei sotketa ”älyä” ja ”luojaa” (Jumalaa). Jotakin on siis tarttunut haaviin matematiikan oppitunneilta kaiken pilkkimisen aikana, jolloin silmät painuivat lähes väkisin kiinni ja kuorsaus paljasti ateistin lopulta nukahtaneen neron teistisen matemaatikon puheeseen. Voimaa nämä nukkuvat ateistit eivät tunnusta muualla kuin Tähtien sota elokuvissa, koska eivät tunne häntä, joka on voimallaan ja viisaudellaan kaiken luonut ja jota myös Voimaksi kutsua voidaan kaikkien muiden nimien lisäksi, joista ”Jumala” kalskahtaa äärettömän vastenmieliseltä ateistin korvissa ja herättää kiukkuisia vihanpurkauksia, joita puretaan luomiseen uskoviin teisteihin.

Alkuräjähdyksen seurauksena syntyivät alkuaineet ja luonnonlait, joita mikään älykäs suunnittelija tai voima ei ohjaa. Galaksit ja aurinkokunnat alkoivat muotoutua ilman älykästä ohjausta itsestään syntyneiden luonnonlakien vaikutuksesta, joista painovoima on merkittävässä roolissa. Näin sai alkunsa myös meidän linnunratamme ja aurinkokunta, jossa maapallo sijaitsee. Lopulta maapallolle syntyi sattumalta elämää elottomasta aineesta ilman älykästä ohjausta (abiogeneesi), mutta ensimmäisen elävän solun syntymekanismia ei tiedetä. On arveltu sen syntyneen salamaniskun vaikutuksesta sen osuttua kuralätäkössä olleeseen kemialliseen liemeen. Sen jälkeen elämää syntyi monta kertaa elottomasta aineesta ilman älykästä ohjausta, kunnes lopulta syntyi kaikkien nykyjään elävien eliöiden kantamuoto, jota kutsutaan ateistisessa ”tieteessä” nimellä LUCA (last universal common ancestor, viimeinen universaali esivanhempi/edeltäjä). LUCAa edeltävät solut ja niistä suvuttomasti jakautumalla syntyneet mikrobiopopulaatiot olivat kuolleet ja hävinneet jäljettömiin, mutta LUCAsta syntynyt mikrobipopulaatio oli riittävän kelpoinen varjeltuakseen kuolemasta sukupuuttoon.

LUCA-populaatiosta alkoi vähitellen mutaatioiden kautta kehittyä kokonaan uusia lajeja, niin että kaikki nykyään elävät lajit ovat tämän LUCAn jälkeläisiä. Rekombinaatio ei ollut alussa evoluutiota eteenpäin vievä voima yhdessä luonnonvalinnan kanssa, koska kaikki ensimmäiset suvuttomasti jakautumalla lisääntyneet solut olivat perimältään täydellisiä edeltäjänsä kopioita. Variaatiota perimässä alkoi tapahtua vasta ensimmäisten periytyvien mutaatioiden syntymisen jälkeen, koska niiden tuloksena syntyi uutta ennestään olematonta geneettistä informaatiota. Kaikkien muiden mikrobipopulaatioiden kohdalla mutaatiot ja rekombinaatio eivät johtaneet elämän säilymiseen luonnonvalinnan avulla, mutta LUCAsta tuli muita kelpoisempi laji, niin että se säilyi voittajana Paleoarkeeisen maailmankauden faunassa. Mutaatiot johtivat tällä kertaa onnekkaan sattuman johdosta pysyvästi kelpoisempaan lajiin ja siitä kehittyneisiin lajeihin, jotka kukin sopeutuivat muuttuvaan ympäristöön entistä paremmin. Ja tämä toteutuu täysin sattumalta tapahtuvien mutaatioiden ansiosta, joita ei mikään älykäs luoja ohjaa, niin että syntyisi juuri sopivia mutaatioita kelpoisuuden paranemiseksi.

Lajit ovat kehittyneet evoluutioteorian mukaan yksinkertaisemmasta monimutkaisempaan: mikrobeista nisäkkäiksi lukemattomien välivaiheiden kautta miljardien vuosien aikana. Ihminen on kehittynyt siten mikrobin kaltaisesta LUCAsta eikä vain ihmisapinan ja ihmisen oletetusta kantamuodosta. Evoluutio vie lajien kehitystä eteenpäin, niin että syntyy aina vain paremmin ympäristöön sopeutuvia yksilöitä ja lopulta kokonaan uusia lajeja, koska kelpoisimmat yksilöt saavat enemmän elinkelpoisia jälkeläisiä ja niiden perimä yleistyy lopulta populaatiossa. Sen sijaan kelvottomat karsiutuvat pois ja kuolevat sukupuuttoon. Luonnonvalinta saa yhdessä perinnöllisyyden kanssa aikaan sen, että parhaiten ympäristöönsä sopeutuneet yksilöt saavat muita enemmän jälkeläisiä ja niiden perimä yleistyy, mikä mahdollistaa uusien lajien synnyn vähän kerrassaan tapahtuvien biologisten rakenteiden muutosten kautta ja hyvin hitaasti.

Lajien kehityksen mekanismina toimivat perinnöllisyys (mutaatiot ja rekombinaatio) ja luonnonvalinta. Rekombinaatio ja luonnonvalinta eivät selitä yksistään evoluutioteoriaa, koska lajien genomi on kasvanut LUCAsta ja se edellyttää uusien emäsparien syntyä ja järjestymistä täsmälleen oikeaan järjestykseen uusien geenien syntymisen mahdollistavalla tavalla. Nämä uudet geenit koodaavat puolestaan uusia toimivia biologisia rakenteita ja ominaisuuksia, joita ei aiemmin ollut olemassa. Mitä enemmän lajilla on toimivia biologisia rakenteita ja mitä monimutkaisempia ne ovat, niin sitä enemmän geneettistä informaatiota tarvitaan koodaamaan niitä. Juuri sen vuoksi ihmisen genomi sisältää enemmän informaatiota kuin mikrobin genomi.

Geenien koodaamia toimivia biologisia järjestelmiä voidaan pitää biologisen (geneettisen) informaation parhaana mittarina. Mitä enemmän toimivia biologisia rakenteita on ja mitä monimutkaisempia ne ovat, sitä enemmän informaatiota lajin tai populaation perimä sisältää. Lajin biologinen informaatio on aina suurempi kuin siitä jalostetun rodun biologinen informaatio. Esimerkiksi koiran jalostuksessa päädytään haluttuun puhdasrotuiseen koirarotuun, jonka biologiset ominaisuudet eivät enää muutu vaan pysyvät ennallaan. Koiraroduista ei voi siten syntyä uusia lajeja. Koirarotujen perimän yhteenlaskettu biologinen informaatio on aina suurempi kuin yhden koirarodun biologinen informaatio.

Jos koirarodut ja villi susi risteytettäisiin, niin tuloksena ei olisi kokonaan uutta koiralajia vaan susi, josta koirat on jalostettu. Sen perimästä katoaisivat kesynä elämistä helpottaneet geenit sikäli kuin nämä koiran ja suden risteytykset saisivat elää villeinä ja niitä autettaisiin alkuvaiheessa sopeutumaan villinä elämiseen. Koirarodut on jalostettu nimenomaan siten, että on valittu kesyimmät ja säyseimmät yksilöt jatkamaan sukua ja elämään symbioosissa ihmisen kanssa. Kun tämä symbioosi puretaan, niin täytyisi toimia juuri päinvastaisella tavalla ja lopputuloksena olisi samankaltainen susi, josta koirarodut on jalostettu. Koira ja susi ovat biologiselta kannalta yksi ja sama laji, koska ne voivat risteytyä ja niiden genomi poikkeaa vain vähän toisistaan.

Rotujen jalostus ei todistetusti lisää biologisen informaation määrää, niin että rodusta syntyisi kokonaan uusia lajeja. Rotujen jalostuksessa tulee vastaan raja, jonka jälkeen rodun tautiperimä kasvaa ja kelpoisuus huononee. Koirarodut ovat tästä hyvä todistus. Ne ovat perimältään köyhempi versio suden perimästä ja koska biologisen informaation vähetessä lajista ei kehity monimutkaisempaa uutta lajia, ei rotujalostus kelpaa todisteeksi evoluutiosta vaan päinvastoin: se on todistus siitä, että uusia lajeja ei synny rotujen jalostuksen kautta. Kehitystä ei tapahdu, koska rodun geneettinen informaatio vähenee kasvamisen sijasta. Evoluutioteorian mukainen evoluutio eli lajien kehitys edellyttäisi perimän sisältämän informaation kasvua ja biologisten rakenteiden lisääntymistä ja monimutkaistumista, mitä ei ole voitu todistaa tapahtuneen tieteellisen tutkimuksen kautta.

Rekombinaatiossa jo olemassa oleva geneettinen materiaali järjestyy uudestaan. Se saa aikaan vaihtelua lajin ominaisuuksissa ja käytöksessä, mutta kokonaan uusia toimivia biologisia rakenteita ei synny entisten lisäksi ja rinnalle, eikä jo olemassa olevista rakenteista muodostu kokonaan uusia rakenteita eri käyttötarkoitusta varten. Kalan suomuista ei kehity liskon suomuja eikä liskon suomuista kehity linnun höyheniä. Kalan evistä ei kehity jalkoja tai siipiä. Jaloista ei kehity eviä, niin että maalla elävästä lajista tulisi vedessä elävä laji, joka ottaa tarvitsemansa hapen kiduksilla sen sijaan, että hengittäisi keuhkoillaan ilmaa. Keuhkot eivät ole kehittyneet kalojen kiduksista tai kastemadon ihosta, jonka kautta se saa tarvitsemansa hapen ilmakehästä. Sammakkoeläinten keuhkot eivät ole välimuoto lintujen ja nisäkkäiden keuhkojen kehityksessä, eivätkä ne ole kehittyneet varsieväkalojen keuhkoista. Muinaisten varsieväkalojen keuhkot eivät ole kantamuoto sammakkoeläinten, liskojen, lintujen, matelijoiden ja nisäkkäiden keuhkoista.

Lajit muuntuvat sisäisesti rekombinaation ja mutaatioiden vuoksi. Luonnonvalintaa ei tapahdu, sillä se on jo terminä täysi mahdottomuus. ”Luonto” ei ole älykäs ja suunnitelmia tekevä toimiva ajattelija, joka valitsee jotakin ja saa lajit menestymään muuttuvissa olosuhteissa. Sen sijaan, että puhuisimme luonnonvalinnasta, voimme puhua lajien kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Tämä sopeutuminen tapahtuu täysin niiden luonnonlakien mukaan, jotka Jumala on luonut. Jumala on luonut valmiit kantamuodot kaikille nykyään eläville lajeille ja nämä ovat lisääntyneet kukin lajinsa mukaan siitä lähtien. Lajin sisäisen muuntumisen kautta tapahtuu muutoksia jo valmiissa toimivissa biologisissa rakenteissa, jotka muutokset vaikuttavat ulkomuotoon ja käytökseen. Mitään kokonaan uusia ja ennestään olemattomia toimimattomia biologisia rakenteita ei lajin sisäisessä muuntumisessa synny.

Lajin sisäisen muuntelun kautta linnun nokka voi muuttaa muotoaan ja kokoaan, samoin siivet ja jalat tai mikä tahansa minkä tahansa eliön toimiva biologinen rakenne. Näiden rakenteiden rinnalle ja lisäksi ei synny uusia toimivia rakenteita eivätkä ne rakenteet muutu toisenlaisiksi. Sammakoiden jalat eivät ole syntyneet kalojen evistä eikä niiden kyky ottaa happea ole kehittynyt kalojen kiduksista tai keuhkokalan keuhkoista. Eri sammakkolajien erilaiset tavat ottaa happea joko ilmasta keuhkojen avulla tai ihon läpi tai kiduksilla vedestä toukkavaiheessa eivät ole todiste lajin kehityksestä vaan valmiista lajeista, joilla on monipuolisia luotuja kykyjä ”hengittää” ja saada tarvitsemaansa happea erilaisissa ympäristöissä.

Sammakko on hyvä esimerkki siitä, miten sammakkolajit eivät ole voineet kehittyä vähän kerrassaan nykyiseen muotoonsa. Sammakko saa alkunsa munasta, josta kehittyy vedessä elävä toukka kiduksineen ja lopputulos on lisääntymiskykyinen aikuinen yksilö, joka hengittää ilmaa keuhkoillaan sen lisäksi, että saa osan hapesta ihon kautta. Kidukset surkastuvat yleensä kokonaan kehityksen eri vaiheissa.

Hyönteisillä on yleensä muna-, toukka-, kotelo- ja aikuisvaiheet. Monet niistä viettävät ensimmäiset elinvaiheensa veden alla. Esimerkiksi sudenkorennon toukka elää ensimmäiset 4-5 vuotta veden alla, minä aikana se luo nahkansa moneen kertaan tullen kerta kerralta suuremmaksi. Viimeisen nahanluonnin jälkeen toukasta kuoriutuu lentävä hyönteinen, joka elää vain yhden kesän. Miten ihmeessä sudenkorento olisi voinut kehittyä vähän kerrassaan?

Kaislakorennot ja perhoset ovat käyneet läpi täydellisen muodonvaihdoksen kaikkina aikoina, kun niitä on ollut olemassa (muna-. toukka-, kotelo- ja aikuisvaiheet).

Kaislakorennot ja perhoset eivät ole kehittyneet alkeellisemmista lajeista, jotka eivät ole käyneet lävitse täydellistä muodonvaihdosta (muna-, toukka-, kotelo- ja aikuisvaihetta).

Kaislakorennot eivät ruokaile lainkaan kotelosta kuoriutumisen jälkeen. Niiden ainoa tehtävä on siinä vaiheessa lisääntyminen. Ne eivät kilpaile ravinnosta oman lajinsa toukkien kanssa, koska ne eivät ruokaile lainkaan aikuisena. Ne eivät muistuta kovin paljon toukkavaihetta aikuisena, joten ne eivät ole kehittyneet askel askeleelta toukkamaisesta kantamuodosta nykyiseksi lajiksi.

Kaislakorennon lisääntymisjärjestelmä on täsmennetty palautumaton monimutkainen biologinen järjestelmä täysin valmiine rakenteineen yksilön kehityksen eri vaiheissa. Tätä järjestelmää ei voida purkaa osiin ilman, että laji menettää kykynsä lisääntyä. Sen vuoksi tämä lisääntymisjärjestelmä ei ole voinut kehittyä evoluutiosadun mukaan. Kaislakorentojen tapa lisääntyä todistaa niiden olleen aina samanlaisia, luomisen alusta asti.

Oman lukunsa tuovat monet loiset, joista mainittakoon ihmisessäkin viihtyvä lapamato, joka kuuluu laakamatojen taksonomiseen pääjaksoon. Sen elämänkaareen mahtuu monia eri vaiheita, jotka mahdollistavat ”kehityksen” lisääntymiskykyiseksi yksilöksi.

Laakamadon elämä alkaa munasta, joka päätyy ihmisen tai eläimen lannan kautta maahan ja onnekkaan sattuman kautta veteen, jossa muna kuoriutuu. Vedessä sillä toukalla on ripset mahdollistamaan uimista. Toukalla on verraten lyhyt aika löytää etana, jossa se loisii aikansa ja kehittyy seuraavaan vaiheeseen, jossa sillä on uimista helpottava häntä ja imukupit, joiden avulla se voi kiinnittyä kasviin lähdettyään ensin ulos etanasta. Kasvissa loinen irrottaa häntänsä ja aloittaa koteloitumisen. Tämä koteloitunut loinen voi ajautua etanoiden tai muiden lajien mukana ihmisten kasvimaille ja sieltä suolistoon. Ihmisen suolistossa kotelon kova kuori hajoaa ja sen sisällä oleva toukka alkaa kehittyä aikuiseksi. Suolistossa se voi elää monta vuotta ja tuottaa miljoonia munia.

Miten voisi edes teoriassa olla mahdollista, että laakamato tai mikään muukaan elämänsä aikana monta eri kehitysvaihetta läpikäyvä laji olisi kehittynyt vähän kerrassaan ja askel askeleelta, kun lisääntymiskyvyn saavuttaakseen sen on käytävä läpi kaikki tunnetut välimuodot kehityksessä? Ainoa tieteen tunnustama kehitys on lajin yksilöiden kehitys lisääntymiskykyiseksi aikuiseksi. Evoluutiosatuja tiede ei tunnusta ”faktaksi”, mutta luomisen kylläkin.

Fossiilit todistavat sen, että mitään lajien kehityslinjoja ei ole olemassa, koska kaikki välimuodot puuttuvat. Fossiilien joukossa ei ole yhtään keskeneräistä vielä rakentumassa olevaa biologista rakennetta vaan kaikki rakenteet ovat valmiita ja toimivia. Fossiilien joukossa on havaittu surkastumia, epämuodostumia ja tauteja, mutta ei evoluutiosta todistavia kehittymässä olevia keskeneräisiä biologisia rakenteita. Näitä pitäisi olla, jos evoluutiota tapahtuisi ja evoluutioteoria olisi totta. Koska välimuodot puuttuvat, mutta ateisti pitää kiinni maailmankatsomuksestaan, on hän täyttänyt puuttuvat aukot mielikuvituksensa tuotoksilla. Sen vuoksi evoluutioteoriaa ei voida pitää tieteellisenä teoriana vaan sitä tulee kutsua evoluutiosaduksi, joka se todellisuudessa on.

Hauska erityispiirre evoluutiosadussa on se, että vaikka evolutionistit ovat hylänneet saltationismin virheellisenä teoriana, perustavat he oppinsa kuitenkin juuri siihen. He ovat yhdistäneet gradualismin ja punktualismin siten, että lopputuloksena lajin kehityksessä on ”onnekas hirviö”, jolla on kokonaan valmis toimiva uusi biologinen rakenne, joka ei ole kehittynyt vähän kerrassaan siten, että se olisi keskeneräinen ja toimimaton jossakin kehityksensä vaiheessa. Esimerkkinä olkoon suvuttomasti lisääntyneen nisäkäslajin oletetun kantamuodon naaraspuolen synnyttämä urospuoli jälkeläinen, jolla on valmiit urospuolen lisääntymisjärjestelmät ja se pystyi saamaan jälkeläisiä naaraspuolten kanssa, vaikka sitä ei ollut tapahtunut koskaan aiemmin lajin historiassa valmiin ja myös keskeneräisen rakentumassa olleen lisääntymisjärjestelmän vielä puuttuessa. Mitään keskeneräisiä sukuelinten rakenteita ei siis ole voinut olla olemassa, koska ne eivät olisi toimineet eivätkä olisi lisänneet yksilön kelpoisuutta ja koska ne puuttuvat oletetusta kehityslinjasta (välimuotoja ei ole olemassa).

Olemme osoittaneet ateistien abiogeneesikertomuksen ja evoluutiosadun perustuvan kokonaan ihmisen mielikuvitukseen sen sijaan, että ne perustuisivat luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja luonnosta tehtyihin havaintoihin. Elämää ei synny itsestään elottomasta aineesta salaman iskun johdosta eikä sitä elämää pysty edes älykäs suunnittelija kuten ihminen luomaan. Elämä synnyttää elämää ja ainoa elämän elottomasta aineesta synnyttänyt tosi Elämä on kaiken luonut Jumala, jota myös Voimaksi kutsua voidaan, erotuksena eri uskontojen kuvaamista epäjumalista, joilla ei ole mitään tekemistä tosi luojan ja kaiken alun kanssa. Valitettavasti uskonnollinen kiihko ja ateistien propaganda vaikuttavat siihen, miten itse kukin tieteellisen tutkimuksen dataa ja luonnosta tehtyjä havaintoja tulkitsee. Jos maailmankatsomus ja usko eivät saisi vaikuttaa tutkijan mieleen, niin lopputulos olisi se, jota tässä kirjoituksessa tuon esille. 🙂

Ateistinen maailmankatsomus perustuu oletukseen, jonka mukaan kaikki on syntynyt itsestään ilman älykästä suunnittelijaa ja luojaa, joka olisi luonut kaiken voimallaan ja viisaudellaan. Ateisti ei ymmärrä kaikkeuden alkua ja sitä edeltävää aikaa tai olotilaa, joten hän on täyttänyt puuttuvat aukot mielikuvituksensa tuotoksilla. Ateistit ovat keksineet alkuräjähdysteorian, jota pitävät tieteellisesti todistettuna faktana, vaikka se perustuu kokonaan ihmisen mielikuvitukseen eikä kaikkeudessa ole yhtään todistetta sen teorian tueksi. Toki ateisti niitä todisteita kaikkialla näkee, koska selittää havaintoja maailmankatsomukseensa sopivalla virheellisellä tavalla, samoin kuin monet teistit, jotka perustavat näkemyksensä esimerkiksi Raamatun taruihin ja virheelliseen kirjaimelliseen tulkintaan tieteellisen todistusaineiston sijaan.

”Ateistinen tiede” ei ole lainkaan tiedettä. Tarkoitan ateistisella tieteellä niitä mielikuvituksen tuotteita, joilla on täytetty tiedon puuttuessa aukot alkuräjähdysteoriassa, ateistisessa abiogeneesissä ja evoluutioteoriassa. Koska kyse ei ole lainkaan tieteellisistä teorioista, on luonnontieteellisiin faktoihin kantansa perustavien tutkijoiden ja havaitsijoiden syytä kutsua niitä teorioita paremmin kuvaavilla ja totuudenmukaisilla nimillä. Me puhumme tästä lähin sen vuoksi alkuräjähdystarusta, ateistisesta abiogeneesikertomuksesta ja evoluutiosadusta, sillä sitä ne ovat. Tieteen kanssa noilla ateistista propagandaa sisältävillä ihmisen mielikuvituksen tuotoksilla ei ole mitään tekemistä.

Luomisteoria

Niin kuin olemme havainneet, ovat ateistit täyttäneet tiedon puutteesta syntyneet aukot kokonaan mielikuvituksen tuotteilla, jota he kutsuvat erheellisesti tieteeksi. Luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja luonnosta tehtyihin havaintoihin kantansa perustavat tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kaikki on luotua ja mitään ei ole olemassa muuten kuin luomisen tuloksena. Tutkijat ovat vielä eri mieltä joistakin luomiseen liittyvistä yksityiskohdista, mutta itse luominen on niin monta kertaa tieteelliseksi faktaksi todistettu asia, että sitä ei ole enää syytä lainkaan epäillä.

Kun meiltä kysytään, mistä tiedämme luomisen tapahtuneeksi, voimme vastata levollisin mielin: me olemme nähneet sen. Tieteellinen todistusaineisto on niin yksiselitteisesti ja varmasti luomisteorian puolella, että voimme pitää varmana luomisen tapahtumisen. Vain ateistinen maailmankatsomus ja viha eri uskontoja kohtaan voi pimentää ihmisen mielen siinä määrin, että hän yhä vielä kyseenalaistaa luomisen sen sijaan, että pitäisi sitä luonnontieteellisenä faktana. Koska kyse on yleisesti todeksi tunnustetusta tieteellisestä teoriasta, niin siitä ei olisi tarvetta enempää edes kirjoittaa, mutta sanon vielä muutaman sanasen sen tueksi.

Mistä tiedämme, että kaikkeus on luotu sen sijaan, että se olisi syntynyt itsestään? Me tiedämme sen luonnonlaeista ja oman aurinkokuntamme sekä maapallon rakenteesta, joka mahdollistaa elämän ja olemassaolomme. Se kaikki on todiste älykkäästä suunnittelijasta, joka on luonut kaiken toimimaan tarkoitustaan varten. On myös paljon sellaista, mitä emme vielä ymmärrä, miksi ja mitä tarkoitusta varten se on luotu, mutta ihmisen tietämättömyys ei tee tyhjäksi älykästä suunnittelua ja luojaa sen takana. Kaikkeuden kauneus ja monimuotoisuus ovat todiste luojan viisaudesta ja voimasta, joiden kautta hän on kaiken luonut ajallaan ja tavallaan, jotka eivät ole vielä täysin ihmisen tiedossa. Luonnontieteiden avulla saamme jatkuvasti lisää tietoa siitä, miten ja milloin luoja on kaiken luonut, mutta emme ole kaikkitietäviä niin kuin luoja.

Mistä tiedämme, että elämä on luotua sen sijaan, että se olisi syntynyt itsestään? Me tiedämme sen siitä, että vain elämästä syntyy elämää. Edes älykäs suunnittelija ja toimija kuten ihminen ei voi luoda elottomasta aineesta elämää. Jos voisi, niin mitä se todistaisi? Älykkään suunnittelun ja luojan elämän syntymisen takana! Kun ateistit ovat yrittäneet todistaa elämän syntyneen itsestään ilman älykästä luojaa laboratoriokokeissa, niin he ovat itse asiassa yrittäneet todistaa juuri päinvastaista! He ovat yrittäneet todistaa luojan olemassaolon! Todella huvittavaa, mikä kuvastaa luojan huumorintajua hänen tehtyään mutaatioiden kautta sellaisen hirviön kuin ateisti. 😉

Me tiedämme elämän olevan luotua siitä, että ekosysteemi toimii järjestelmällisesti ikään kuin älykkään suunnittelun tuloksena. Me näemme sen, miten riippuvaisia eri eliölajit ovat toisistaan elämän ja kuoleman kiertokulussa. Me tiedämme sen, että vanheneminen ja kuolema on ohjelmoitu genomiin, niin että mikään eliö ei elä ikuisesti. Kaikki on suunniteltu kuolemista varten, mutta se mahdollistaa uuden elämän synnyn. Eliö vapauttaa vielä kuolemansa jälkeen luonnon kiertokulkuun sen energian, joka on viisaan luojan suunnitelman mukaan varastoitu siihen. Lajien paljous ja elämän monimuotoisuus ovat todistus luojan suunnattomasta viisaudesta ja voimasta. Kaikki luonnosta tehdyt havainnot todistavat älykkäästä suunnittelusta ja luojasta.

Lajien paljous ja elämän monimuotoisuus ovat todiste luojan viisaudesta ja voimasta. Täsmennetty palautumaton monimutkaisuus on todiste siitä, että lajien kantamuodot on luotu valmiiksi lisääntymiskykyisiksi yksilöiksi, jotka ovat lisääntyneet kukin lajinsa mukaan. Nykyään elävät lajit ovat syntyneet lajin sisäisen muuntelun kautta, niin että siirtymistä taksonomisesta luokasta ja jaksosta toiseen ei ole tapahtunut. Linnuista syntyy lintuja, kaloista kaloja, nisäkkäistä nisäkkäitä, ihmisistä ihmisiä ja bakteereista bakteereja. Lajit eivät ole kehittyneet yksinkertaisemmista ja alkeellisemmista lajeista monimutkaisempiin ja kehittyneempiin evoluutiosadun kertomalla tavalla. Eri lajien riippuvuus toisistaan on kaiken muun luonnontieteellisen todistusaineiston lisäksi vahva todiste luomisen puolesta. Näistä asioista ei ole tarvetta kirjoittaa enempää, koska maailma on jo täynnä kirjoituksia, joissa samat asiat on todistettu aukottomasti kerta toisensa jälkeen.

Fossiilit todistavat valmiista lajeista sen sijaan, että niiden joukossa olisi yksilöitä, joiden biologiset rakenteet ovat vielä kehittymässä, mutta eivät kokonaan toimivia ja valmiiksi kehittyneitä. Mitä fossiilien iänmääritykseen tulee, niin me voimme mitata ainoastaan radioaktiivisten aineiden määrää, mutta emme niiden ikää emmekä näytteiden ikää. Me emme tiedä alkutilannetta emmekä historian aikana tapahtuneita muutoksia näiden aineiden pitoisuuksissa tutkimuksen kohteena olevissa näytteissä. Vastaavalla tavalla on mahdollista mitata valon eri ominaisuuksia, mutta sen ikää on mahdotonta määritellä tai mitata. Arviot kaukaisista galakseista ja tähdistä maapallolle tulleen valon iästä ovat sen vuoksi pelkkiä arvioita ja käytännössä arvauksia, joita ei voida pitää tieteellisesti todistettuna faktana. Me emme voi siten tietää sitä, miten vanha kaikkeus on ja milloin elämä on syntynyt maapallolle.

Luonnontieteelliset todisteet puhuvat joka tapauksessa hyvin vanhan kosmoksen ja maan puolesta. Elämääkin on ollut maapallolla Raamatun kirjaimelliseen tulkintaan kantansa perustavien kreationistien esittämää kuuttatuhatta vuotta pidemmän ajan. Milloin universumi ja elämä luotiin: sitä ei voida tieteellisin keinoin täysin varmasti määritellä ja koska luoja ei ole antanut meille muita keinoja iän määritykseen kuin luonnontieteelliset keinot, niin jätämme sen asian avoimeksi ja odotamme parempien tutkimusmenetelmien kehitystä, ellei luoja sitten itse päätä ilmoittaa sitä asiaa meille ”taivaasta” tai missä hän sitten asuukin ja missä ulottuvuudessa toimiikin. Se vain tiedetään, että luoja ei ole materiaa, joka tarvitsee tila-avaruuden tai ruumiin ollakseen olemassa.

Luoja on henki, jota ei voida luonnontieteellisin mittausmenetelmin havaita ja ”nähdä”. Hengellä (luojalla) ei ole massaa ja tilavuutta. Luojalla ei ole myöskään elämän alkua eikä loppua, sillä hän on ollut aina olemassa ja hän itse antaa kaikille luoduille elämän ja hengen ja kaiken, mitä ne elämiseen tarvitsevat.

Se, mitä luojasta voidaan luonnontieteellisin metodein havaita, ovat hänen luomisensa tulokset – ei luoja itse. Kaikki olevainen on luojan luomaa ja todistaa hänen älystään, viisaudestaan ja voimastaan. Kaikki toimii niin älykkäällä tavalla, että se ei voi olla sattuman tulosta: se on älykkään suunnittelun tulosta. ID-teoria on yksi hyvä tapa nähdä luojan älykkään suunnittelun tulos kaikkialla maailmassa. Tästä ei ole tarve puhua enempää, sillä älykkään suunnitelman ideasta kertovat sivut ja muu aineisto kertovat siitä tarpeeksi. Samoja asioita on turha todistaa kerta toisensa jälkeen, sillä ateistien maailmankatsomus estää heitä näkemästä totuutta ja luomisteorian totena pitävät tietävät jo tarpeeksi voidakseen olla varmoja luonnontieteellisestä faktasta: kaikki on luotua sen sijaan, että se olisi syntynyt itsestään ilman älykästä ohjausta ”tyhjästä” tai ”lähes tyhjästä”.

Luomisteorian luonnontieteellisiin tutkimuksiin ja luonnosta tehtyihin havaintoihin perustava tutkija ei perusta tulkintojaan johonkin uskonnolliseen lähteeseen kuten Raamattuun. Valitettavasti monet yrittävät todistaa Raamatun sisältämiä väitteitä ja niiden virheellistä kirjaimellista tulkintaa luonnontieteelliseksi totuudeksi, niin että antavat uskon vaikuttaa tekemiinsä tulkintoihin samalla tavalla kuin ateistit antavat maailmankatsomuksensa siihen vaikuttaa. Olen kirjoittanut tästä aiemmin, joten en palaa siihen asiaan enää uudestaan. Totean vain sen, että jos kaikki tutkijat antaisivat luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksen ja luonnosta tehtyjen havaintojen puhua puolestaan, olisivat he kaikki samaa mieltä kanssani! 🙂

Minä en ole antanut vihan, ateistisen maailmankatsomuksen tai uskonnon sumentaa mieltäni, niin että olisin kyvytön puolueettomaan aineiston tutkimiseen ja järkevään ajatteluun. Jos jokin järkeäni sumentaa, niin se ei ole ennakkoluulot ja viha – ei ainakaan ateistien ja joidenkin uskontojen kannattajien osoittamaan mittaan asti. Sitä en kiellä, että ateismi ja joidenkin uskontojen typeryys synnyttää vihaa jopa puolueettomassa tarkkailijassa, mutta sille vihalle ei saa antaa valtaa, niin että se vaikuttaa terveeseen harkintakykyyn ja päätöksiin, joiden mukaan ihminen käyttäytyy joko moraalisesti hyväksyttävällä tai tuomittavalla tavalla.

Kvanttifluktuaatiosta sananen

Ateistit perustelevat alkuräjähdystarua vetoamalla kvanttifluktuaatioon. Samalla ateistien itsensä mielestä täydellistä tyhjiötä ei voi olla edes olemassa, joten miten voisi syntyä materiaa ja energiaa ”ei mistään” (täydellisestä tyhjiöstä)?

Ateistit tuntevat sen verran matematiikan alkeita, että tunnustavat käsitteen ”ääretön” olemassaolon, mutta eivät osaa soveltaa sitä käytäntöön kuvatessaan kaikkeutta. Ateistin mielestä kaikkeus syntyi alkuräjähdyksessä ”pisteessä”, joka ei ollut missään. Tuo piste laajeni sitten ”ei mihinkään” ja sisälsi jo alussa kaiken materian, joka syntyi ”ei mistään” ja vieläpä ilman älykästä luojaa.

Kaikki, mitä on olemassa, sisältyy ateistin mielestä tuohon yhteen pisteeseen, joka on laajentunut ja laajenee yhä vielä, vaikka sillä kosmoksella (tai universumilla) ei mitään ulkorajoja olekaan, niin että kaikki, mitä on olemassa, on tämä kaikkeus ja mitään sen ulkopuolella ei ole olemassa. Jos ei ole ulkorajoja, niin eikö silloin puhuta äärettömyydestä? Vai tuleeko materialla joskus vastaan jokin raja, jonka yli se ei voi enää laajeta? Tai tuleeko valon eteen este, jota se ei voi läpäistä? Vai menettääkö valo voimansa kuljettuaan riittävän pitkän matkan, niin että muutaman nykykosmoksen matkan kuljettuaan sitä ei voida enää havaita?

Jos ei ole tilaa, ei ole tilavuutta, ja jos ei ole massaa, niin ei ole ainetta. Näiden pitäisi olla luonnontieteellisiä faktoja, mutta ne eivät kelpaa ateistille. Sen sijaan, että pitäydyttäisiin luonnontieteellisissä faktoissa uskotaan olemattomaan, josta kaikki on syntynyt. Ja selitetään se olematon hienoilla ”tieteellisillä” termeillä, koska se kuulostaa viisaalta ja näin ”olematon” on korvannut taruissa ”hänet, joka on ollut, on ja on aina oleva” kaiken olevaisen luoja ja alku, josta kaikki on syntynyt hänen luomistyönsä tuloksena.

Ateisti uskoo siis ”olemattomaan” sen sijaan, että uskoisi ”olevaiseen”, jota ateisti kuvailee ”olemattomana”. Näin on luojasta tehty ”ei olevainen”, vaikka ”hän on tosi olevainen”.

Tästä aiheesta on keskusteltu suomi24 foorumin palstalla ”Kreationismi ja älykäs suunnittelu” alkaen 27.5.2017. Tämä kirjoitus on muokattu versio siellä esitetystä teoriasta.

Evoluutioteoria ja luominen – maailmankatsomuksen ja uskon vaikutus tulkintoihin

Luominen aiheen aloitussivulle

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.