Tämä on vastaus trinitaarien jatkuviin vastaväitteisiin ja Johanneksen evankeliumin käyttämiseen perusteluna väitteelle, jonka mukaan Jeesus on Jumala: isän vertainen.
Otetaanpa se Johanneksen evankeliumi sitten huomioon kokonaisena teoksena sen sijaan, että pilkottaisiin se osiin, poimittaisiin sieltä täältä namupaloja irrotettuna asiayhteydestään, ja tulkittaisiin ne väärin ihmisten harhaopin tueksi.
Johanneksen evankeliumin kirjoittaja sanoo evankeliumin lopussa syyn, mitä varten hän on evankeliumin kirjoittanut.
”… nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.” Joh 20:31
Kirjoittajan tarkoitus on saada lukijat uskomaan, että Jeesus on Kristus ja Jumalan Poika, jonka uskon kautta heillä olisi iankaikkinen elämä hänen nimessään.
No, miten trinitaarit tulkitsevat koko teoksen tarkoituksen?
”… nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Jumala – isän vertainen – ja että teillä tämän asian totena pitämisen kautta olisi iankaikkinen elämä hänen nimessään.”
Te olette siis päättäneet edeltä, että teoksen kirjoittajan tarkoitus on eri kuin mitä teoksen kirjoittaja itse teoksen lopussa sanoo (alkuperäinen evankeliumi on päättynyt lukuun 20 ja luku 21 on kirjoitettu myöhemmin).
Kun nyt tiedetään, mikä tarkoitus teoksen kirjoittajalla oli, niin voimme ymmärtää muita kohtia tämä tarkoitus mielessä, jotta emme tulkitse kirjoituksia väärin. Tämä kirjoituksen loppu on AVAIN kaikkien sen sisältämien kohtien tulkitsemiseen ja johtaa oikeaan ymmärrykseen.
Teoksen alun tarkoitus on siis todistaa, että Jeesus on Kristus ja Jumalan Poika. Sanaa ”Kristus” käytetään vain ja ainoastaan ihmisistä Raamatussa. Sitä ei käytetä kertaakaan Jumalasta tai enkeleistä. Jopa trinitaarit tunnustavat sen, että Jeesus Kristus, Nasaretilainen, on ihminen, vaikka lisäävät samaan hengenvetoon sen, että hän on myös Jumala: ihminen ja Jumala yhtä aikaa. Silti: hän on ihminen.
Kristus on suomeksi ”voideltu”. Jumala on voidellut Jeesuksen pyhällä hengellä enemmän kuin hänen osaveljensä. (Apt 10:38; Herb 1:9) Israelissa oli tapana voidella kuningas öljyllä, kun hänet asetettiin tehtäväänsä. Jeesus on kuninkaana ihminen Psalmin ja hänestä annettujen ennustusten mukaan: hän on Daavidin jälkeläinen kuninkaallisessa sukulinjassa. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:8-10; Psa 2; 45; 89:20-40) Tämän trinitaaritkin tunnustavat.
Tätä kuningasta – joka on siis ihminen – tulee sanoa ”Jumalan pojaksi” ja ”Korkeimman pojaksi”, mutta hän ei ole tietenkään itse se Jumala ja Korkein, jonka pojaksi häntä pitää kutsuttaman. (Luuk 1:32) ”Jumalan poika” on siis Raamatussa ihmisestä annettu arvonimi, kun tämä on se Israelille luvattu ikuinen kuningas, josta profeetat ovat kertoneet jo edeltä. Raamatun mukaan Nasaretilainen Jeesus on se kuningas, mutta hän ei ole tietenkään itse Jumala, se ”Korkein”, jonka poika hän on.
Jeesus on lisäksi se Mooseksen kaltainen profeetta, josta Herran enkeli oli ennustanut (huomaa, että se enkeli ei ole Jeesus itse). (5Moos 18:15-18; Apt 3:19; enkeli on eri henkilö kuin Jeesus, 7:20-40) Se profeetta on tietysti ihminen, sillä profeetat ovat Raamatussa aina ihmisiä, eikä Jeesus tee tässä poikkeusta. Myös Mooses oli ihminen ja Jeesus on hänen kaltaisensa profeetta, ei Jumala.
Jeesus on myös Jumalan kansan ylimmäinen pappi, joka pysyy iäti, koska ei kuole enää koskaan sen jälkeen, kun Jumala on herättänyt hänet kuolleista. (Herb 5:4-7; 5-10) Jumala sanoo tätä ylimmäistä pappia ”jumalaksi” samoin kuin sitä kuningasta, joka pysyy ikuisesti. (Psa 110; 45; vrt. Hebr 1-2) Silti tämä ylimmäinen pappi ja kuningas on ihminen sen sijaan, että olisi Jumala. Ihmistä sanotaan Raamatussa jumalaksi, kun hän on Israelin kansan päämies, tuomari ja Jumalan sanansaattaja. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6) Jumala antaa tulevan maailman ihmisen valtaan: ei hän sitä enkeleiden valtaan anna. (Hebr 2:5-18) Tämä ihminen on kristus Jeesus, Nasaretilainen: välimies Jumalan ja ihmisten välillä. (1Tim 2:5) Jumala ja ihminen kristus Jeesus ovat siis kaksi eri olevaista, eivätkä vain kaksi eri persoonaa niin kuin kolminaisuusopissa sanotaan.
Jeesus on ihmisenä Jumalan kansan profeetta, ylimmäinen pappi ja kuningas, sen hallitsija. Jumala on voidellut hänet näihin tehtäviin ”pyhällä hengellä” sen sijaan, että olisi käyttänyt maallista öljyä voiteluun. Jumala antoi Jeesukselle pyhän hengen kasteen jälkeen ja tunnusti hänet silloin pojakseen, kun taivaasta kuului tämä ääni: ”Tämä on minun rakas poikani, häntä kuulkaa.” (Matt 3:17) Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ”henkensä kautta” ja asettanut hänet taivaaseen Jumalan Pojaksi ”hengen voimassa”. (Room 1:3-4; 8:11) Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi tästä syystä: siksi, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista ja korottanut taivaassa kaikkien luotujen yläpuolelle. Sanat ”tänä päivänä minä sinut synnytin” viittaavat Jeesuksen heräämiseen kuolleista ja korotukseen taivaassa herraksi ja kuninkaaksi, joka pysyy iäti. Näin ne sanat ovat pyhät apostolit ymmärtäneet, ja jopa trinitaarit ne näin tulkitsevat. (Psa 2:7; Hebr 1:5; 5:4-7; Apt 13:26-48)
Kun tulkitsemme Johanneksen evankeliumin alkua, niin meidän pitää tulkita sitä oikean AVAIMEN avulla. Se avain on evankeliumin lopussa. Teoksen kirjoittajan tarkoitus on saada lukijat uskomaan se, että Jeesus on kristus ja Jumalan poika, ja että heillä olisi tämän asian uskomisen kautta iankaikkinen elämä hänen nimessään. (Joh 20:31) Iankaikkisen elämän saamiseksi ei siis tarvitse tunnustaa Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi kolminaisuusopin mukaan, eikä mitään muutakaan kolminaisuusoppiin liittyvää asiaa, kuten Kristuksen kaksiluonto-oppia ja kenosis-oppia (alentuminen ihmiseksi taivaan kirkkaudesta).
Evankeliumi alkaa kuvauksella tämän maailman luomisesta. Alussa oli sana, ja se sana oli Jumalan tykönä, ja ”Jumala oli sana”. Tämä on oikea sanajärjestys: ”Jumala oli sana”. On eri asia sanoa, että ”Sana oli Jumala” kuin ”Jumala oli sana”. (”Jumalan on rakkaus” vrt. ”Rakkaus on Jumala” 1Joh 4:8, 16) Kreikankielen alkutekstissä ei ollut erikseen isoja ja pieniä kirjaimia, eikä välimerkkejä. Kaikki on kirjoitettu yhteen pienillä tai isoilla kirjaimilla. Seuraavissa jakeissa ei ole persoonapronominia ”hän” vaan demonstratiivipronominit ”se” (αὐτός autos) ja ”tämä” (Οὗτος Houtos). (Joh 1:2ss.) On virhe kääntää ne persoonapronominilla ”hän”. Näin on tehty vain sen vuoksi, että on tahdottu tukea katolisilta isiltä perittyä kolminaisuusoppia.
Vanhan testamentin kuvaukset luomisesta eivät tue ajatusta, jonka mukaan Jumalan tykönä olisi ollut elävä persoona, Jumalan Poika Jeesus, ja tämä olisi luonut maailman. Luomiskertomus ei puhu mitään Jeesuksesta luojana. Ainoat viittaukset häneen ovat profetiat, jotka kuvaavat häntä ”valona” ja ”vaimon siemenenä” (toki myös vaimon ottaminen miehen kyljestä on viittaus Kristukseen, jonka verihaavoista on seurakunta saanut alkuvoimansa yljän nukkuessa kuoleman unta). (1Moos 1:3-4; 3:15) Jumala sanoi ”tulkoon valo” ja ”valo tuli”. Tämä valo ei ole luomiskertomuksessa ”henkilö”, joka olisi luonut tämän maailman. Jumalan sanat eivät ole yksi ainoa persoona. Ne ovat sanoja, joilla on jokin merkitys. Ainoa, joka tässä on Jumala, on se, joka sanat sanoo.
Jumala on luonut tämän maailman sanallaan, sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Nämä eivät ole henkilöitä, vaikka ”viisaus” on personoitu sananlaskujen kirjassa. Samalla tavalla on personoitu mm. viha, synti ja rakkaus, mutta ne eivät ole ”henkilöitä”. (Jaak 1:20; Room 7:17, 20; 1Kor 13) Ei Jumalan viisauskaan henkilö ole. Se on Jumalan ominaisuus, joka on ollut mukana vaikuttamassa luomisen työssä. Sanat ”Jumala oli sana” ovat ehkä viittaus tähän voimaan ja ominaisuuteen, joka Jumalan sanalla on: Jumalan sana on voimallinen ja viisas, niin että se saa taitavasti aikaan kaiken sen, mitä Jumala tahtoo. Sana ei ole silti persoona, henkilö. Niinpä ei ole evankeliumin alun kautta perusteltua uskoa, että Jeesus oli Jumalan tykönä luomassa tätä maailmaa.
Johanneksen evankeliumin alussa ei lue, että ”Alussa oli Jeesus, ja Jeesus oli Jumalan tykönä, ja Jeesus oli Jumala. Vaikka korvaisit Jeesuksen sanalla ”Poika”, niin sitäkään ei siellä lue. Tuo kaikki on tulkintaa, joka on tehty katolisen kolminaisuusopin tueksi. Vanhasta testamentista ei löydy Jumalaa alempaa olevaista, joka olisi maailman luonut. Raamatun mukaan Jumala on luonut tämän maailman yksin, eikä ketään ollut hänen apunaan luomassa tätä maailmaa. (Jes 44:24) Apostolit tunnustivat tämän asian julistaessaan evankeliumia ja rukoillessaan Jumalaa, Jeesuksen kristuksen isää, joka on JHVH. (Apt 4:24-31; 17:22-31) Niinpä ei ole perusteltua väittää, että evankeliumin kirjoittaja olisi sanonut Jeesuksen olleen Jumalan tykönä luojana. Jos vaikka olisikin ollut, niin ei häntä kuvata ”isän vertaisena” Jumalana.
Johanneksen evankeliumi poikkeaa synoptisista evankeliumeista sisällöltään, tapahtumajärjestykseltään ja kristologialtaan. Se ei ole luotettava, eikä apostoli ole sitä kirjoittanut. Sen kirjoittaja on joku hänen oppilaistaan, tai joku myöhemmin elänyt ihminen. On tunnustettava se, että monia teoksen kohtia on vaikea ja jopa mahdoton tulkita muuten kuin siten, että niissä kuvataan Jeesus jumalallisia voimia käyttävänä olevaisena, joka on tullut alas taivaasta, ja ollut Jumalan tykönä jo ennen maailman luomista. Voi olla jopa niin, että kirjoittaja uskoo Jeesuksen olleen luomassa tätä maailmaa jo evankeliumin alussa. Tuo edellä oleva on kuvaus siitä, mitä Jeesuksen ja apostolien Raamatussa (Tanakh, VT) sanotaan. Jos Johanneksen evankeliumi kertoo muuta, niin se on silloin harhaoppinen. Uusi sanoma ei voi kumota vanhaa, jos se vanha on Jumalan sanaa.
Trinitaarit tukevat opetustaan Johanneksen evankeliumin valituilla kohdilla, mutta eivät voi juuri lainkaan perustella Jeesuksen olemista Jumalan tykönä taivaassa ja luojana sitä vanhemmilla teksteillä. Synoptisissa evankeliuimeissa ainoat kohdat ovat viittaukset neitsyestä syntymiseen, mikä on katolisten isien tekemä lisäys alkuperäiseen tekstiin, mutta vaikka ne olisivat alkuperäiset, niin ei niissäkään sanota, että Jeesus olisi isän vertainen Jumala, tai edes ”taivaasta alas tullut” (Marian kohtuun). Neitseestä syntyminen ei tarkoita sitä, että elävä persoona (taivaallinen henkiolento) olisi tullut asumaan Marian kohtuun, ja tullut puetuksi sikiävän lapsen ruumiilla. Se lapsi, joka sikisi ja syntyi, ei ollut taivaallinen henkiolento, vaan ihan tavallinen ihminen, joka ei osannut vauvana edes puhua, joten miten se olisi voinut olla ”Jumala”?
Oletetaan niin, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja uskoi Jeesuksen tulleen alas taivaasta. Todistaako se, että Jeesus on Jumala, isän vertainen ja kaiken luoja? Ei tietenkään. Se todistaisi vain sen, että Jeesus olisi taivaallinen henkiolento, ei muuta. Se henkiolento voisi olla Jumalan luoma, ja sen pitäisikin olla luotu, koska vain Jumala itse ei ole luotu Raamatun mukaan. Niinpä jokainen kohta, jossa sanottaisiin Jeesuksen olleen Jumalan tykönä taivaassa ennen maailman luomista, olisi korkeintaan todiste areiolaisuuden puolesta, mutta kolminaisuusoppia se ei tukisi. Ja kun muistamme AVAIMEN – sen mitä varten teos on kirjoitettu – niin voimme olla varmoja siitä, että tekijän tarkoitus ei ollut todistaa Jeesuksen olleen ”Isän vertainen Jumala”. Hänen tarkoituksenaan oli saada lukijat uskomaan, että Jeesus on Kristus ja Jumalan Poika, jotta lukijalla olisi tämän asian uskomisen kautta iankaikkinen elämä hänen nimessään.
Kirjoittaja kertoo Jeesuksen sanoneen kahteen otteeseen, että ”Isä on yksin Jumala”, sen sijaan, että olisi sanonut itseään Jumalaksi. (Joh 5:44; 17:3)
5:44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.
Jeesus erottaa puheessaan jatkuvasti itsensä Jumalasta, jota sanoo isäkseen, niin että ei ole mitään syytä pitää Jeesusta ”Jumalana” tavalla, jota trinitaarit opettavat. Hän on teoksen kirjoittajankin mukaan korkeintaan taivaasta alas tullut Jumalan Poika aivan niin kuin areiolaiset uskovat hänen olevan. Jumala on siten eri henkilö ja eri olevainen kuin tämä Jeesus, johon teoksen kirjoittaja on voinut hyvinkin uskoa areiolaisittain: sitä ei ole syytä kieltää. Jeesus ei ole itse se Jumala, jonka tykönä hän olisi ollut jo ennen maailman luomista, ja jonka tykö hän oli menevä evankeliumin lopussa. Ja se, että Jeesus sanoo Jumalaa isäkseen, tekee hänestä itse asiassa luodun olennon, samanlaisen kuin muut ihmiset ovat, ne hänen ”veljensä”. (Hebr 2:11)
20:17 Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”
Isän ja Pojan välinen ero arvossa, voimassa, vallassa, kunniassa ja kirkkaudessa tulee sekin selvästi ilmi myös Johanneksen evankeliumissa, niin kuin muuallakin Raamatussa. Isä kirkastaa poikansa, koska on ylhäisin kirkkaus. (Joh 17:5; 2Piet 1:17) Isä on lähettänyt Pojan ja antanut kaiken hänen käteensä ja valtaansa, koska Isä on vallassa ja voimassa suurempi kuin Poika. (Joh 13:3; 17:3, 18 Huomaa, että Isä on lähettänyt Pojan maailmaan samoin kuin Poika on lähettänyt opetuslapset, joten onko perusteltua sanoa, että Jumala on lähettänyt Poikansa taivaasta henkenä alas maailmaan Marian kohtuun?) Jumala on antanut Jeesukselle vallan tuomita, mutta hänen tulee tuomita Jumalan tahdon mukaan, niin kuin kuulee isältä. (Joh 15:30; Apt 17:31; vrt. 12:49-50) Jumala on antanut Pojalleen kaiken – jopa elämän, 5:26 – joten miten ihmeessä Johanneksen evankeliumin mukaan voitaisiin pitää kolminaisuusoppia perusteltuna, että Jeesus olisi isän vertainen Jumala?
Sekään ei tee Jeesuksesta isän vertaista Jumalaa, että hän on tullut Jumalan nimessä, ja tehnyt voimallisia tekoja hänen nimessään. (Joh 5:43; 10:25) Apostolit tekivät jopa suurempia tekoja kuin Jeesus. (Joh 14:12) Sanotaan, että ”Jumala teki” ne teot, mutta ei se tee heistä Jumalaa, että Jumala vaikuttaa heissä tekoja ja ihmeitä, niin kuin vaikutti heitä ennen Jeesuksessa, Pyhän hengen voimalla. (Matt 12:28; Apt 5:12-16; 14:27; 15:4; 19:11-12; Room 15:19) Se, että joku tulee toisen nimessä, tarkoittaa sitä, että hän edustaa sitä toista henkilöä. Hän ei ole itse se henkilö, ketä hän edustaa, vaikka hänellä on lähettäjältä saadut valtuudet puhua ja toimia hänen nimessään. Silloin hänen tekonsa ja sanansa ovat yhtä pätevät kuin jos hänet lähettänyt henkilö olisi itse ne tehnyt ja puhunut. Jeesuksesta käytetään Jumalan nimeä juuri tässä merkityksessä. (Joh 10:31-42; 12:44-50)
Moosekselle ilmestynyt ”Herran enkeli” ei ollut Jumala itse, vaikka hänestä käytetään Jumalan nimeä JHVH ja häntä kutsutaan ”Herraksi Jumalaksi” ja ”Jumalaksi kaikkivaltiaaksi”. (2Moos 3:1-15; 6:2) Hän on se sama enkeli, joka ilmestyi Aabrahamille ja muille patriarkoille ennen Moosesta. (1Moos 18; 32:24-32) Häntä kutsutaan myös nimellä ”Herra Sebaot” (Sotajoukkojen päällikkö) samalla tavalla kuin valtaistuimella istuvaa Jumalaa. (Hoos 12:5-6; Jes 6) Jotkut trinitaarit ovat sitä mieltä, että Jeesus on se sama enkeli, joka ilmestyi ”kirkkauden jumalana” Aabrahamille ja myöhemmin muille profeetoille. (Apt 7:2) Stefanus erottaa kuitenkin Jeesuksen ja tämän enkelin toisistaan. (7:20-40) Samoin tekee Vanha testamentti. Se enkeli ei ole se profeetta, josta hän ennusti, mutta Jeesus on. (5Moos 18:15-18; Apt 13:19-26)
Vaikka Johanneksen evankeliumi on kristologialtaan harhaoppinen, ja se on perusteena myöhemmin kehitetylle kolmiyhteisen Jumalan opille, niin se ei siltikään tue kolminaisuusoppia, vaan korkeintaan areiolaisuutta: sitä, että Jeesus olisi Jumalan teoista ensimmäinen, luotu Jumalan Pojaksi ennen muita luotuja, ja että tämä Poika olisi sitten luonut tämän maailman, vastoin sitä, mitä Vanha testamentti sanoo, ja mitä apostolit todistavat. (Jes 44:24; Apt 4:24-31; 17:22-31)
Kun juutalaiset syyttivät Jeesusta siitä, että hän teki itsensä Jumalaksi, niin Jeesus ei suinkaan tunnustanut olevansa Jumala, vaan sanoi ”jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli” – nämä olivat Israelin tuomareita, ihmisiä Psa 82:1, 6 – ja tunnusti vain olevansa Jumalan poika. (Joh 10:31-47) Sekään ei tee Jeesuksesta Jumalaa, että hän on yhtä Isän kanssa. (j. 30) Jokainen Jumalan lapsi on ”yhtä Jumalan kanssa”, sillä ”joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.” (1Kor 6:17 KR 38) Jos ”yhteys Jumalaan” hengen välityksellä tekisi ihmisestä Jumalan, niin sitten Jumala olisi miljardiyhteinen, sillä lukematon on se joukko, joka pelastuu. (Ilm 7) He kaikki ovat ”yhä Isän kanssa” aivan niin kuin Jeesuskin oli yhtä Isän kanssa ihmisenä maan päällä. (Joh 5:30)
Trinitaarit perustelevat Jeesuksen isän vertaista Jumaluutta mm. Johanneksen evankeliumin sillä kohdalla, jossa teoksen kirjoittaja siteeraa Jesajan kirjan 6. lukua. (Joh 12:37-42) Siinä ei kuitenkaan sanota suoraan, että Jeesus on se valtaistuimella istuva olevainen, jota sanotaan Jesajan ilmestyksessä Jumalaksi. Ja vaikka olisi, niin missä on Isä Jumala? Ei kai Jeesus ole syrjäyttänyt Isää tämän valtaistuimelta? Ja missä on ”Pyhä Henki”? Sitä ei mainita valtaistuimella, eikä Paavali lähetä kirjeissään terveisiä Pyhältä Hengeltä, mutta lähettää ne Isältä Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta. (1Kor 1:3; 2Kor 1:2; Gal 1:3; jne.) Muuten, jos Jeesus olisi meidän isämme, niin miksi Paavali sanoo vain Jeesuksen kristuksen isää meidän isäksemme, samoin kuin Jeesus teki? (Matt 6:9; Efe 1:2; vrt. Jes 9:5-6) Jeesus ei hyväksynyt sitä, että häntä kutsutaan isäksi, koska hän ei ole meidän taivaallinen isämme. (Matt 7:11; 23:9; Joh 20:17)
Trinitaarit sanovat, että Jeesus on meidän isämme, koska Jesaja profetoi syntyvän Messias-lapsen olevan nimeltään ”iankaikkinen isä” ja ”eel gibbor”. (Jes 9:5-6) Jälkimmäistä on käytetty muualla vain Herran Jumalan nimestä (JHVH), ja edellinen sopii vain isään, jolla on lapsia. (Jes 10:21; Jer 32:18) Jeesuksellakin on lapsia, mutta asiayhteydessä hän on saanut ne lapset Jumalalta, sen sijaan, että olisi synnyttänyt heidät itse. (Jes 8:18; Heb 2:13) Jumala on se, joka synnyttää lapsia itselleen evankeliumin ja Jeesuksen kristuksen kautta, vaikka Paavali kutsuu itseään ”isäksi” vastoin Jeesuksen opetusta Matteuksen evankeliumissa. (1Kor 4:15; Matt 23:9) Jeesuskin on Johanneksen mukaan siinä mielessä isä, että tekee eläväksi ja herättää kuolleita, mutta hän on saanut tämän vallan Jumalalta. (Joh 5:17-31) Jumala on Jeesuksen isä, eikä näitä kahta ole lupa sekoittaa toisiinsa edes kolminaisuusopin mukaan.
Se, että Jeesusta kutsutaan Jumalan nimellä, ei tee hänestä vielä Jumalaa. Vaikka syntyvä lapsi saa nimekseen yksin Jumalalle kuuluvia nimiä, ei se tee tästä ihmisestä Jumalaa. Jumala luo tämän poikansa kautta uuden luomakunnan, herättämällä kuolleet, joiden esikoinen Jeesus kristus on. (Kol 1:15-18) Jumala herätti kuolleista ensimmäisenä Jeesuksen, jonka kautta hän sitten herättää valitut ja pyhät Kristuksen tulemuksessa. (1Kor 15:20-24) Jeesus on uuden luomakunnan alku ja sen ensihedelmä, ja hän saa Jumalan esikoispoikana perintönsä ennen muita Jumalan lapsia. (Ilm 3:14; Matt 21:38; Room 8:17) Jumala on luonut aikakaudet (aioonas) poikansa Jeesuksen kautta ja korottanut hänet enkeleitä ylemmäksi, tulevan maailman ja aikakausien ”isäksi”, hallitsijaksi. (Hebr 1:2 ei puhu mitään tämän nykyisen ”maailman” luomisesta)
Jeesus ei ole itse se Jumala, jonka voimalla hän luo uuteen maailmaan sen kansan pienimmästä suurimpaan, ollen itse sen luomakunnan herra (tekee Jumalan käskystä ja voimalla eläväksi ja hallitsee tulevaa maailmaa). Jumala on tämän Jeesuksen ruumiissa henkenä: asuu siellä täydellisesti. (Kol 1:19; 2:9) Kun valitut ja pyhät tulevat samalla tavalla kuin Jeesus täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä, niin Jumala on oleva kaikki kaikissa, mutta silloin itse Poika on oleva alistettu Jumalan valtaan, eikä hän ole koskaan Jumalan kanssa tasavertainen hallitsija ollutkaan. (Efe 3:14-21; 1Kor 15:27-28) Jumala on Kristuksen pää ja vallassa Poikaa ylempi, niin kuin farao oli Joosefia ylempi, mutta Joosef oli koko hänen valtakuntansa herra. (1Kor 11:3; 1Moos 41:38-44) Jeesus on kaikkien luotujen herra, mutta Jumala on hänen herransa.
Monet trinitaarit puhuvat lähes yksinomaan Jeesuksesta, niin että Isää ei mainita juuri lainkaan: Jumala on menettänyt merkityksensä heidän opissaan. He rukoilevat Isän sijasta Jeesusta, ylistävät Isän sijasta Jeesusta, sanovat Jeesuksen luoneen tämän maailman sen sijaan, että sanoisivat Isää luojaksi, sanovat Jeesuksen voittaneen kuoleman, koska Jeesus on Jumala (Isää ei tarvita heidän opissaan herättämään kuolleista Jeesusta ja pelastamaan hänet kuolemalta, Hebr 5:4-7), jne. He ovat riistäneet sanoillaan Isältä Jumalalta kaiken kunnian ja siirtäneet sen sellaiselle Jeesukselle, jota Raamatun kirjoitukset eivät tunnista Nasaretilaiseksi Jeesukseksi Kristukseksi. (ks. Jes 42:8) Tämä ”toinen Jeesus” on kuin ”väärä kristus”, joka istuu yksin valtaistuimella, ja vaatii kunnioittamaan itseään Jumalana, samalla kun on sysännyt Isän Jumalan alas valtaistuimeltaan. (vrt. 2Tess. 2; 2Kor 11:4; Ilm 3:11-18; Jes 14:1-29; Hes 28:11-20)
Jos nyt olisi niin, että Johanneksen evankeliumin – tuon harhaoppisen teoksen – kirjoittaja olisi ajatellut Jeesuksen olevan se Jumala (JHVH Tsavaot, Herra Sebaot), jonka Jesaja näki valtaistuimella (Jes 6), niin Jesaja ei itse tiennyt sen olevan ihminen kristus Jeesus, Nasaretilainen. Jeesus on nimittäin ihminen yhä vielä, kun on taivaassa Jumalan tykönä, ja on ihminen kun tulee alas taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja kun hallitsee tulevaa maailmaa. (1Tim 2:5; 1Kor 15:20-47; Hebr 2:5) ”Kerran ihminen, on aina ihminen” pitää paikkansa myös kolminaisuusopissa, eikä sen mukaan Jeesuksen ihmisyyden kieltäjä voi pelastua. Raamatun mukaan tämä ihminen kristus Jeesus on istuutunut Jumalan valtaistuimelle vasta sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt hänet kuolleista, ja ottanut tykönsä taivaaseen, joten ilmestys koskisi siinä tapauksessa tulevaisuutta, ei sitä aikaa, jolloin Jesaja eli.
Näin ymmärrettynä ei ristiriitaa itse asiassa edes ole sen suhteen, kuka on Jumala, ja kuka on ihminen kristus Jeesus, ja miten ihminen voi istua Jumalan valtaistuimella niin, että kirkkauden henkiolennot (kerubit ja serafit ja muut enkelit) palvelevat ja palvovat häntä. (Jes 6) Jumala on nimittäin näkymätön henki, joka asuu valittujen ja pyhien Jumalan lasten ruumiissa. Jumala on valinnut Jeesuksen olemaan Israelin kuningas iankaikkisesti ja valo pakanoille. (Luuk 9:35; Matt 28:12; Jes 2:4; 11:2; 42:1-6) Jumala asuu poikansa Jeesuksen ruumiissa henkenä niin kuin asuu muidenkin Jumalan lasten sydämissä ja mielissä, ajatuksissa. Kaikki Jumalan lapset ovat ”yhtä henkeä” Jumalan kanssa. (1Kor 6:17 ”yksi henki Herran kanssa”, KR38) Kun Jeesus istuu Jumalan valtaistuimella, niin Isä on koko ajan näkymättömänä henkenä hänen ruumiissaan. Tästä syystä valtaistuimella nähdään lopulta vain yksi hahmo, vaikka sillä istuu kaksi olevaista: Isä ja Poika. (Ilm 22:1-5)
Tällä tavalla ymmärrettynä ei ole mitään ristiriitaa unitarismin ja sen välillä, mitä Johanneksen evankeliumin kirjoittaja sanoo, kun siteeraa Jesajaa. (Joh 12:37-42) Huomaa kuitenkin vielä se, että hän ei viittaa ainoastaan Jesajan kirjan kuudenteen lukuun, vaan myös lukuun 53. Siinä Jeesus kuvataan ihmisenä, jonka elämän uhri korvaa vanhan liiton synti- ja vikauhrit, tuo sovituksen Jumalan kansalle, ja ikuisen elämän. Tässä profetiassa Jeesus kuvataan Jumalan palvelijana, ei itse Jumalana, ja evankeliumin kirjoittaja viittaa myös siihen. Hän tiesi oman kertomansa perusteella sen, että Jeesus kirkastettaisiin vasta taivaaseen nousemisen jälkeen, joten ei ole uskottavaa, että Jesaja tunnisti hänet Jeesukseksi. (Joh 7:39; 16:7; vrt. Apt 1:5-8; 2:1ss.; 3:13) Se on evankeliumin kirjoittajan mielipide, ei Jesajan kautta tullutta Jumalan sanaa.
Ei ole perusteltua uskoa sitä, että evankeliumin kirjoittaja olisi sanonut Jeesuksen olevan isän vertainen Jumala noissa jakeissa, eivätkä sanat ”Tämän Jesaja sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä” ole Jeesuksen sanoja, vaan ne ovat evankeliumin kirjoittajan sanoja. Kirjoittaja on siis sitä mieltä, että Jesaja sanoi ne sanat Jeesuksesta, ei Jeesus itse, tai Jumala. Mitä tämän jälkeen tulleisiin sanoihin, ja muihin vastaaviin sanoihin tulee, niin ”se joka on nähnyt Jeesuksen, on nähnyt Jumalan”, on viittausta siihen, että Jumala tosiaankin asui Jeesuksessa ruumiillisesti henkenä, niin kuin asuu nyt muissakin lapsissaan. (Joh 12:44-50; 14:1-11) Kirjoittaja todistaa kaikilla näillä sanoilla vain sitä, että Jeesus on Kristus ja Jumalan Poika: ei sitä, että Jeesus olisi Jumala. (20:31)
Jeesuksen jumaluutta ja kolminaisuusoppia nämä kohdat eivät tue lainkaan edes asiayhteydessä (Jesajan kirjan lukujen 53 ja 6 valittujen jakeiden siteeraus Joh 12:36ss.).
12:49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.
12:50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.”
Suurempi vallassa lähettää pienemmän, ja käskee häntä. Jeesus ei näidenkään kohtien perusteella ole isän vertainen Jumala. Hän on Jumalan Poika ja Kristus, minkä todistaminen oli evankeliumin kirjoittajan tarkoitus. (Joh 20:31) Ja se, että Jeesusta sanotaan jumalaksi, ei todista hänen olevan välttämättä mitään muuta kuin ihminen, koska ihmisiä sanotaan ”jumaliksi”, kun heille tulee Jumalan sana. Jeesus ei sanonut olevansa Jumala, mutta tunnusti olevansa Jumalan Poika. (Joh 10:31-36; Psa 82:1, 6) Sen asian tunnustaminen, ja usko, että Jeesus on Kristus, riittää Jumalasta syntymiseen ja pelastukseen, ikuiseen elämään. (1Joh 5:1)
Jeesusta pidetään Jumalana, koska hän tekee eläväksi ja antaa ikuisen elämän Johanneksen evankeliumin mukaan. Tässäkin kohdassa erotetaan silti Jumala ja Jeesus toisistaan. Jeesus ei voisi tehdä ketään eläväksi, ellei Isä olisi antanut hänelle sitä valtaa, ja elämää Pojalle! (Joh 5:17-31, 26!) Ja se, mikä tekee näiden kohtien mukaan eläväksi, ei ole Jeesus itse, vaan ne sanat, jotka hän Jumalan käskystä puhuu. (Joh 12:47-50) Jeesuksella on iankaikkisen elämän sanat, mutta hän on saanut ne sanat Jumalalta, sen sijaan, että olisi itse Jumala. (Joh 14:24! 17:6, 8, 14, 17; ks. myös 8:55; 6:63-68; 5:38) Jeesus on Kristus ja Jumalan Poika, mutta ei Jumala, ja siitä evankeliumi todistaa. (20:31)
”Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.” (Joh 14:24)
Unitaareilla on myös monia muita tapoja selittää näitä Johanneksen evankeliumin kohtia, mutta tässä oli yksi lisää. Selitykset kasvavat pituutta samoin kuin trinitaarien selitykset heidän yrittäessään perustella kolminaisuusoppia järjellä ymmärrettävällä tavalla, vaikka sitä ei ole heidän itsensä mukaan mahdollista järjellä edes ymmärtää: eikä ihme, sillä se on järjetön ja sisäisesti ristiriitainen oppi, niin että se ei voi olla totta. Jumala ja ihminen kristus Jeesus ovat kaksi eri olevaista, eikä edes harhaoppisen Johanneksen evankeliumin kirjoittaja väitä näiden olevan yhden ja saman Jumalan kaksi eri persoonaa. Hän ei opeta kolmiyhteistä jumalaa, vaan panee Jeesuksen suuhun selvät sanat siitä, kuka Jumala on.
”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Joh 17:3)
Jos kirjoittajan tarkoitus olisi ollut todistaa Jeesuksen olevan isän vertainen Jumala, tai että Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki, niin hän ei olisi kirjoittanut tällaista. Jeesus tunnustaa tässä selvästi sen, että hän ei itse ole Jumala, ja että hänen isänsä on yksin totinen Jumala. (vrt. 1Joh 5:20) Niinpä ei ole Raamatun mukaan perusteltua nostaa Jumalaksi ketään muuta Jeesuksen Kristuksen Jumalan ja Isän rinnalle. (Joh 20:17; 5:44; 2Kor 1:3; 11:31; Efe 1:3, 1Piet 1:3; Jes 44:24) Meidän taivaallinen Isämme on yksin Korkein ja Herra Jumala Kaikkivaltias. Nasaretilainen Jeesus on Kristus ja Jumalan Poika. Tämän asian uskominen riittää iankaikkiseen elämään myös Johanneksen evankeliumin mukaan. (Joh 20:31)
On totta, että monet Vanhan testamentin profetiat sanovat Jumalan tulevan kansansa tykö samalla, kun Jeesus tulee kansansa keskelle, tai hallitsemaan ja tuomitsemaan maailmaa. (Jes 40; 42; Sak 13:7-14:9; jne.) Tämä Jumala, joka silloin saapuu, on tosiaankin Herra Jumala Kaikkivaltias ja Korkein, ja hänet tunnetaan myös nimellä JHVH Tsavaot (Herra Sebaot), sotajoukkojen päällikkö (Jes 6). Tämä Jumala ei tule kuitenkaan Jeesuksena, vaan hän tulee Jeesuksessa. Tässä on suuri ero sen suhteen, miten sanotaan ja ymmärretään. Se Jumala ei ole Herra Jeesus Kristus, vaan hän on näkymätön henki Poikansa ruumiissa: se Jumala on meidän taivaallinen isämme, ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. (Matt 6:9; Joh 20:17)
Se, joka näitä todistaa sanoo: ”Amen, tule herra Jeesus!”
Jumalan valtakunta 