Jeesusta on pidetty kristittyjen keskuudessa perinteisesti täysin synnittömänä ihmisenä, joka on samaan aikaan Jumala ja ihminen. Jeesuksen synnittömyys perustuu katolisessa teologiassa hänen jumaluuteensa: Jumala tuli ihmiseksi tai oikeammin ”omaksui ihmisyyden” ja eli tämän jumaluutensa ansiosta täysin synnittömän elämän ”ihmisenä” tai ”ihmisen kaltaisena” olevaisena.
Vaikka Jeesuksen sanotaan olevan Jumalan lisäksi myös ”täysi(n) ihminen” (kokonaan ihminen), niin hänen synnittömyytensä perustuu hänen jumaluuteensa eikä ihmisyyteensä. Pelkän ihmisen olisi ollut tämän teorian mukaan mahdotonta elää täysin synnitön elämä kiusausten ja viettelysten keskellä. Oma lukunsa on se, miten synnittömyys määritellään? Suhteessa Mooseksen lakiin vai sen osaan: rakkauden käskyyn ja kultaiseen sääntöön, joita Jeesus painotti?
Viime aikoina on esitetty jopa kristittyjen keskuudessa vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mistä lähtien Jeesus on ollut synnitön. Kaikki eivät enää niele opetusta Jeesuksen täydellisestä synnittömyydestä pureskelematta sitä ensin. Toki Raamatun perusteella on hyvin vaikeaa todistaa Jeesus syntiseksi tai syntiä tehneeksi ihmiseksi, mutta tässäkin asiassa on lopulta kyse tulkinnasta ja totuus löytynee puolueettoman tarkkailijan tutkimuksista eikä Raamatusta. Jos Jumala on olemassa, niin hän tietää sen, tekikö Jeesus koskaan syntiä vai ei – tai onko Jeesus ollut edes olemassa!
Jos Raamatun Jumala on se yksi ainoa kaiken luonut ikuinen Jumala, joka on mahdollisesti olemassa, niin mitä hän sanoi Jeesuksesta profetian sanassa (profeettojen suun kautta) ja apostolien tai Jeesuksen suun kautta? Katolisessa teologiassa pidättäydytään vain niihin kohtiin Raamatussa, joissa painotetaan Jeesuksen synnittömyyttä ja korostetaan hänen vanhurskauttaan. Näitä kohtia on etenkin Uudessa testamentissa paljon, mutta niissä ei oteta suoraan kantaa siihen, kuinka kauan ja mistä lähtien Jeesus oli vanhurskas eikä tehnyt lainkaan syntiä. On mahdollista tulkita niin, että Jeesus teki syntiä lapsuudessaan tai nuoruudessaan, mutta ei enää sen jälkeen, kun tuli ”lain pojaksi” bar mitsvassa 13-vuoden vanhana tai julkisen toimintansa aloittamisen ja kasteensa jälkeen.
Mitä profetian sanaan tulee, niin kuningas Salomosta kertovaa profetiaa on sovellettu Jeesukseen. Sen mukaan ”Jumalan poika” voi tehdä syntiä ja jos sitä tekee, niin Herra rankaisee häntä niin kuin ihmisten lapsia rangaistaan synnin vuoksi, jotta tämä lakkaisi syntiä tekemästä.
”Minä olen oleva hänen isänsä ja hän minun poikani, niin että, jos hän tekee väärin, minä rankaisen häntä ihmisvitsalla ja niin kuin ihmislapsia lyödään; mutta minun armoni ei poistu hänestä, niin kuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.” (2Sam 7:14-15)
Jostakin syystä tämä syntiä koskeva osa katsotaan katolisessa teologiassa koskevan vain Salomoa, mutta ei Jeesusta! Miksi näin? Salomo teki paljon syntiä ja palveli epäjumalia nuoruudessaan, mutta häntä sanotaan silti ”Jumalan pojaksi” ja kaikki häntä koskevat profetiat on liitetty Jeesukseen vasta paljon myöhemmin, kun nähtiin, että ne eivät toteutuneet Salomon eivätkä hänen jälkeensä eläneiden kuninkaiden elämässä. Profetiat eivät siis toteutuneet sen ”Jumalan pojan” elämässä, josta ne annettiin! (Salomon elämässä) Onko oikeamielistä siirtää nämä profetiat koskemaan tulevaa Messias-kuningasta, jollaiseksi Jeesus on häneen uskovien toimesta korotettu?
Tässä on luettelona joitakin yleisiä tulkintoja Jeesuksesta ja hänen suhteestaan syntiin. Suluissa on mainittu niitä ryhmiä ja uskonsuuntia, joissa ajatellaan esitetyllä tavalla tai ainakin osa kannattajista niin ajattelee. Otin mukaan myös sellaisten ihmisten näkemyksiä, jotka eivät usko millään tavalla Jumalaan tai jumaliin tai ovat kokonaan uskonnottomia ja jopa ateisteja.
- Jeesus ei ole historiallinen henkilö. Hän on fiktiivinen hahmo, josta tehtiin kristinuskon sankari ja ”jumala”. (ateistit, uskonnottomat, muiden uskontojen kannattajat)
- Jeesus on synnin suhteen ihan tavallinen ihminen eikä eroa merkittävällä tavalla muista. (ateistit, uskonnottomat, muiden uskontojen kannattajat, kulttuuri- tai tapakristityt)
- Jeesus on iankaikkinen Jumala, joka tuli henkenä alas taivaasta neitsyt Marian kohtuun ja eli ihmisenä synnittömän elämän jumaluutensa ansiosta. Jumala omaksui ”ihmisen luonnon” Jeesuksen persoonassa ja eli vanhurskaasti ihmisenä jumaluutensa ansiosta. Jeesus oli vapaa perisynnistä ja jumaluus piti hänet synnistä vapaana koko elämänsä. Jeesus on ollut siten ikuisesti synnitön, koska hän on iankaikkinen Jumala sen sijaan, että olisi pelkkä ihminen. Jumaluus on synnittömyyden perusta: ei ihmisyys. (katolinen kristinusko, jota lähes kaikki protestantit myös edustavat)
- Jeesus on Isää Jumalaa alempi ikivanha taivaallinen henkiolento (ylienkeli Mikael tai jokin muu ”Jumalan Poika”), joka tuli henkenä alas taivaasta neitsyt Marian kohtuun ja eli ihmisenä synnittömän elämän tämän jumalallisen luontonsa ansiosta: ei ihmisyyden johdosta. (areiolaisuus: Jehovan todistajat, jotkut vanhat adventistit ja osa unitaareista)
- Jeesus on pelkkä ihminen, joka syntyi Jumalan ihmeenä neitsyt Mariasta ja eli synnittömän elämän, koska on vapaa perisynnistä. Tässä synnittömän ja vanhurskaan elämän perustana on Jeesuksen täydellisyys ihmisenä, mikä on hänen oma ansionsa ja urotekonsa. (osa unitaareista)
- Jeesus on pelkkä ihminen, joka syntyi luonnollisella tavalla Joosefin ja Marian jälkeläiseksi. Hän eli synnittömän elämän, koska on ihmisenä parempi kuin kukaan muu ihminen. Synnitön ja vanhurskas elämä ovat siten kokonaan Jeesuksen omaa ansiota sen sijaan, että ne olisivat seurausta hänen jumalallisesta syntyperästään tai luonnosta, joka ei olisi osa ihmisyyttä ja seurausta ihmisyydestä jumaluuden sijaan. (osa unitaareista)
- Jeesus on pelkkä ihminen, joka teki syntiä lapsena tai nuoruudessaan, mutta eli synnittömänä ja vanhurskaasti tultuaan ”lain pojaksi” bar mitsvassa 13-vuotiaana tai saatuaan kasteen julkisen toimintansa alussa noin 30-vuotiaana, jolloin pyhä henki tuli häneen ja Jumala auttoi häntä elämään synnittömänä sen jälkeen. (osa unitaareista ja ns. adoptionismin kannattajat)
Vain unitaarinen tulkinta korottaa Jeesusta yli muiden ihmisten, koska siinä Jeesuksen synnittömyyden ja vanhurskaan vaelluksen syy on hänen oma erinomaisuutensa ja paremmuutensa muihin ihmisiin nähden. Muissa tulkinnoissa Jeesuksen ylivertaisuus on seurausta hänen jumalallisesta syntyperästään ja luonnostaan: hän on vanhurskas, koska ei ole ihminen vaan Jumala tai jumalallinen henkiolento (ylienkeli Mikael tai joku muu ikivanha Jumalan Poika).
Unitaarinen tulkinta ei korosta vain Jeesusta hänen paremmuutensa vuoksi. Se korostaa myös Jumalaa, sillä Jeesus on tässä tulkinnassa esikuvana muille ihmisille siitä, miten ihminen voi alistua täydellisesti Jumalan tahtoon ja elää vanhurskaasti tekemättä syntiä. Vaikka sanoin synnittömyyden ja vanhurskaan vaelluksen olleen kokonaan Jeesuksen oma ansio, niin se ei sulje pois Jumalan vaikutusta hänen elämässään. Päinvastoin!
Jumala vaikutti Jeesuksen elämässä enemmän kuin kenenkään muun ihmisen elämässä sen vuoksi, että Jeesus oli kaikessa kuuliainen hänelle ja suostui hänen tahtoonsa. Tämä rohkaisee kristittyjä tavoittelemaan Jeesuksen kaltaista mielenlaatua ja elämää. Jos se oli mahdollista yhdelle ihmiselle, niin se on mahdollista muillekin! Jos ajatellaan Jeesuksen onnistuneen pyhässä vaelluksessa vain sen vuoksi, että hän on Jumala tai jumal-olento, niin se vie pohjan pois pyrkiä samaan, koska kristityt ovat vain ihmisiä.
Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että Jeesus on keksitty jumaltarujen sankari tai ihan tavallinen ihminen, joka ei poikkea synnin suhteen muista ihmisistä. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaa totuudelliselta tai ainakin järkevältä, mutta kukaan ei voi todistaa sitä, että Jumala ei ole herättänyt Jeesusta kuolleista ja ottanut tykönsä taivaaseen. Niinpä kyse on uskon asiasta sen sijaan, että joku tietäisi nämä asiat varmasti todeksi. Järkevin vaihtoehto ei ole välttämättä aina totuus, joten kristityillä on vielä toivoa, vaikka usko kuolleiden ylösnousemukseen ja ikuiseen elämään ei kovin järkevää tai loogista olekaan.
Jumalan valtakunta 