1Moos 6-9 kertomus Nooasta ja vedenpaisumuksesta ei ole alkuisin Raamatun patriarkoilta ja Kanaanin maasta (myöh. Israel). Se on alkuisin muinaisesta sumerilais-akkadilaisesta kulttuurista, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Babylonia.
Se on siten osa muinaisen Babylonian mysteeriuskontoa samoin kuin oppi ihmisen (sielun tai hengen) elämän jatkumisesta ”tuonelassa” ruumiin kuoleman jälkeen ja oppi kolmiyhteisestä jumalasta (näistä ei nyt enempää).
Raamatun vedenpaisumuskertomus on koottu kahdesta eri kertomuksesta ja yhdistetty ne yhdeksi kertomukseksi juutalaisten tarustoon (myöh. Tanakh/Vt). Nämä kaksi lähteenä ollutta kertomusta ovat siten vanhempia kuin ”Raamatun” kertomus.
Raamatun kertomus poikkeaa paljon varhaisemmasta tunnetusta kertomuksesta, joka on Gilgamesh eepoksessa. Raamatun kertomusta on siten muokattu ja tuotu siihen joko juutalaisten tai heidän esi-isiensä toimesta omaa ainesta ja tehty siitä omalle kansalle sopiva jumaltaru.
Gilgamesh eeposta edeltäneet vanhimmat suulliset versiot ovat olleet hyvin tunnettuja noin 2100–200 vuotta eaa. Kertomuksen päähenkilö Gilgamesh eli noin 2800–2500 eaa. (henkilön ei tarvitse olla todellinen historian henkilö, mutta hänet on ajoitettu tuohon aikaan).
Raamatun vedenpaisumus tapahtui noin 2400 eaa. Tämä todistaa sen, että sumerilais-akkadilainen (babylonialainen) kertomus on varhaisempi kuin ”Raamatun” kertomus. Perimätieto (tarina) on siten siirtynyt pakanauskonnoista Raamatun mainitsemalle suvulle, heimolle ja sitten kansalle (Israel ja sen esi-isät).
Raamatun tieteellisen tutkimuksen mukaan ja jo maalaisjärjellä ajateltuna kertomus vedenpaisumuksesta ei voi olla Raamatun ilmoittaman Jumalan ilmoittama historiallinen totuus. Se, miksi tämä kertomus on syntynyt sumerilais-akkadilaisessa kulttuurissa, ei ole tiedossa. Syynä voi olla pienehkö paikallinen tulva, mutta globaalia vedenpaisumusta ei ole tapahtunut (tieteellisen tutkimuksen mukaan) noin 4400 vuotta sitten.
Raamatun vedenpaisumuskertomus on fiktiivisyydestään huolimatta oiva vertauskuvallinen opetus ”uskoville” (kristityille). Se kertoo esikuvien ja kielikuvien kautta Kristuksen kautta saatavasta pelastuksesta ja varoittaa tulevasta tuomiosta (tuhosta, ikuisesta kuolemasta).
Vaikka kertomusta voidaan pitää hengellisesti tulkittuna opettavana kertomuksena, niin sitä ei ole järkevää pitää kirjaimellisesti totena historian kuvauksena. Jos Jumala on olemassa ja on sen kertomuksen takana vaikuttava inspiraation antaja, niin hän ei ole sitä sellaiseksi tarkoittanut.
Jumalan valtakunta 