Jumalan omituinen piileskely

Jumala tahtoo Raamatun mukaan pelastaa kaikki ihmiset, mutta pelastuakseen ihmisten täytyy uskoa hänen olevan olemassa ja noudattaa hänen tahtoaan. Miten ihmiset voisivat uskoa häneen, kun hän ei puhu mitään eikä näyttäydy? Miten hänen tahtoaan voitaisiin noudattaa, kun sitä ei ole ilmoitettu kaikille ihmisille ja se on vielä muuttunut niiden kautta, jotka ovat siitä puhuneet ja kirjoittaneet? Miten hänen voitaisiin uskoa olevan olemassa, kun mitään todisteita ei sen puolesta ole esitetty?

Ennen Mooseksen lakia ei sitä lakia noudatettu, kun sitä ei tunnettu. Sen lain monia käskyjä noudatettiin vain evankeliumin aikaan asti, mutta nyt ne eivät olisikaan enää voimassa useimpien niiden mielestä, jotka Jumalaa palvelevat ja häneen uskovat. Enää ei ole lupa tappaa Mooseksen lain tiettyjä käskyjä rikkoneita ihmisiä vaan heille pitää julistaa evankeliumia ja armahtaa heitä. Mooseksen lain aikana Jumala käski tappaa nämä ihmiset, mutta nyt se olisikin syntiä!

Jumalan käsitys hyvästä ja pahasta on muuttunut aikojen saatossa, jos Raamatun kirjoitukset olisivat hänen vaikuttamiaan. Sitä ne eivät tietenkään ole. Ne ovat vain ihmisten käsitys siitä, millainen Jumala on, tai millaisena hänet keksineet ihmiset ovat hänet kuvanneet seuraajilleen. Raamatun kertomukset ovat alunperin sadun kaltaisia taruja, mutta jotkut ovat ottaneet ne todesta ja pitävät niitä Jumalan sanan ilmoituksena, jonka kautta valitut ja pyhät pelastuvat kuolemalta ikuiseen elämään. Lupaukset ruumiin ylösnousemuksesta ja ikuisesta elämästä ovat katteettomat, ja lainausta muista uskonnoista.

Miksi uskoisit muinoin eläneiden ihmisten väitteitä Jumalan äänen kuulemisesta ja hänen ilmestymisestään heille? Miksi Jumala ei ilmesty ja puhu meille niin kuin teki patriarkoille, profeetoille, Jeesukselle ja apostoleille? Heidän ei tarvinnut edes uskoa Jumalan olevan olemassa, koska he kuulivat hänen äänensä omin korvin ja osa heistä jopa näki Jumalan, vaikka toisaalta Raamatun mukaan kukaan ei ole häntä nähnyt! (2Moos 24:9-11; Joh 1:18; 2Tim 6:16) Apostolit eivät itse uskoneet Jeesuksen heränneen kuolleista, mutta vaativat muita uskomaan heidän todistuksensa sanan. Pelastumisen ehdot ovat siis erilaiset eri ihmisille eri aikakausina. Huijataanko uskovia vai ei?

Mistä lähtien epätosien tarujen totena pitäminen on ollut pelastumisen ehto? Nyt monissa uskovien yhteisöissä vaaditaan Raamatun kertomusten kirjaimellista totena pitämistä sielun pelastumisen ehtona. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet sen, että suuri osa niistä on kokonaan tai osittain mielikuvituksen tuotetta, fiktiota. Luomismyytit, tulvamyytti, Baabelin hajaannus ja kielten synty, Israelin pako Egyptistä ja erämaavaellus, Jumalan ilmestymiset, ihmeet ja merkit… ja miksi ei myös väitetty Jeesuksen herääminen kuolleista olisi keksitty valhe lahkon pitämiseksi elinvoimaisena? Raha ja valta kelpaavat tässä motiiveiksi.

Oletko miettinyt sitä, miksi ”Jumala tappoi” Ananiaan ja Safiran, kun he eivät antaneet ”kaikkia” rahoja apostoleille? (Apt 5) Ja suuria ihmeitä tapahtui apostolien kätten kautta, niin että kansa pelkäsi heitä ja piti heitä suuressa arvossa. Mutta apostolien ajan jälkeen ei ole voitu todistaa yhtä ainoaa Jumalan tekemää ihmettä tai voimallista tekoa. Kaikki tutkitut tapaukset ovat osoittautuneet huijaukseksi tai luulotteluksi, kun esimerkiksi elimellistä paranemista ei ole tapahtunut. Raha on vaihtanut omistajaa ja ihmeiden tekijät ovat saaneet suuren kunnian, mutta yhtään ihmettä tai voimallista tekoa ei ole voitu todistaa tapahtuneen. Miksi ne olisivat totta Raamatussa? Mietipä sitä…

Hakemisto

Kategoria(t): usko. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti