Kumoaako luomismyytti pelastusopin?

Kristittyjen opetus sielujen pelastumisesta perustuu Raamatun kirjoituksiin alkaen luomismyyteistä. Jumalan valo kuvaa Jeesuksen tuloa maailmaan. (1Moos 1:3; Joh 1:1-14; 8:12) Eevan luominen Aatamin kyljen lihaa ja luuta sisältävästä palasta on kuva Kristuksesta ja seurakunnasta. ”Vaimon siemen” on profetia Kristuksen lihaksi tulemisesta (syntymisestä ihmiseksi). (1Moos 3:15; Gal 4:1-6) Paavali uskoi luomismyyttien olevan kirjaimellisesti totta. (Apt 17:25ss.) Hän liitti Aatamin lankeemuksen ja Kristuksen uhrin toisiinsa sovitusopissaan. (Room 5:10-21; 1Kor 15)

Jos luomismyytit (niitä on kaksi peräkkäin Raamatun alussa) eivät ole historiallisesti tosia, niin kumoutuuko Raamatun sovitusoppi ja käsitys sielujen pelastumisesta Jeesuksen uhrin ja kuolleista heräämisen kautta? Jos ei ole historiallista Aatamia, niin onko syntiinlankeemusta koskaan tapahtunut? Jos ei ole syntiinlankeemusta, niin silloin ei tarvita sovitustakaan. Jos ei ole historiallista Aatamia, niin onko silloin historiallista Jeesustakaan? Tai tarvetta sovituksen tuovalle uhrille, joka on ihminen eläinten sijasta?

Mooseksen laissa sovitus perustui eläinten uhraamiseen ja uhraamisen jälkeen synnit saatiin anteeksi. Uudessa liitossa eläinten uhrit on korvattu Kristuksen uhrilla ja se teki vanhan liiton uhreista tarpeettomat, niin että niiden uhraamista ei tarvinnut jatkaa. Kristityt ovat sanoutuneet irti Mooseksen lain monista vanhentuneista/ kumotuista käskyistä ja korvanneet ne uuden liiton järjestyksellä, johon kuuluu vain valitut muutamat käskyt Mooseksen laista ja uuden liiton käskyt sekä ohjeet, joissa on sovellettu vanhan liiton käskyjä uuden liiton hengen mukaan. (Apt 15; Hebr 4-10; Gal 1-6; Room 7, 14; 1Kor 7, 8, jne.)

Vaikka luomismyytit eivät ole kirjaimellisesti tosia – ei ole järkevää pitää niitä todellisena historiana – niin se ei tee tarpeettomaksi sovitusoppia ja tarvetta saada synnit anteeksi. Synnin olemassa oloa ei voida kieltää muuten kuin semantiikalla ja retorisella saivartelulla (sanakiistoilla), sillä maailma on todistetusti pahan vallassa: ts. ihmiset tekevät maailmassa pahaa eivätkä vain hyvää ja myös luomakunnassa nähdään viattomien kärsimystä, sairauksia ja kuolemaa. Raamatun mukaan tämä kaikki on seurausta Aatamin lankeemuksesta ja sen vuoksi maailma on annettu määräajaksi saatanan haltuun.

Kristus on tullut maailmaan tekemään tyhjäksi saatanan teot ja kukistamaan hänen valtansa. Tämä on nykyisessä ajassa viittausta ihmisen sisällä tapahtuvaan kamppailuun hyvän ja pahan välillä. Nämä kaksi voimaa pyrkivät saamaan ihmisen valtaansa ja jompaakumpaa on ihmisen palveltava: syntiä tai vanhurskautta. Tämä on Jeesuksen ja Paavalin opetus: Paavali sai sen Jeesukselta joko suoraan ilmestyksen kautta tai kuuli sen muilta opetuslapsilta tavattuaan heidät. (Matt 6:24; Gal 1:13-2:20; Room 7-8)

Kristusta tarvitaan Paavalin teologian mukaan ihmisessä asuvan pahuuden voittamiseksi ja kukistamiseksi: sen pitämiseen ”hengelle alisteisena” (luonnolliset vietit ja tarpeet eivät Paavalin mukaan ohjaa Jumalan lapsen käytöstä). Jos Kristus ei olisi tullut maailmaan ja sovittanut syntejä kuolemalla ristillä, eikä olisi herännyt kuolleista ja tullut otetuksi ylös taivaaseen, ei syntiä ja maailman himoja olisi mahdollista voittaa kilvoittelussa. Nyt se on mahdollista, koska Kristus on kuollut ja Jumala on herättänyt hänet kuolleista ja asettanut valtaistuimelleen ylemmäksi kaikkia valtoja, herrauksia ja voimia, mitä Paavalin mukaan on olemassa ylhäällä taivaissa ja alhaalla maan päällä ja muiden tekstien mukaan myös pimeyden syvyyksissä (demonit odottamassa tuomiotaan). (2Piet 2:4; Jda 1:9; Efes 6:12)

Vaikka ei tiedetä varmuudella sitä, missä vaiheessa pahuus on tullut osaksi ihmiskuntaa – luomismyytti ei ole kirjaimellisesti tosi – niin vapautusta pahuuden vallasta Jumalan vanhurskauteen tarvitaan ja jotta ihminen eläisi iankaikkisesti tarvitaan siihen Jumalaa, sillä muuten se olisi mahdotonta. Jos Jumala olisi päättänyt tarjota iankaikkisen elämän lahjan armosta Kristuksen tuoman syntien sovituksen ja vanhurskautuksen ansiosta, niin silloin luomismyyttien ei tarvitse olla kirjaimellisesti tosia. Riittää se, että ihmiset tekevät pahaa ja ovat pahoja sisäisen ihmisensä puolesta. Jotta ihminen voisi muuttua hyväksi ja välttyä rangaistukselta, tarvitaan Jumalan tekoa ja vaikutusta hänen elämäänsä. Syytöntä piti rangaista, jotta syylliset saisivat vapautuksen rangaistuksesta. Viattoman piti kuolla, jotta syylliset saisivat elää. Tätä on kuvattu evankeliumeissa ja Uuden testamentin kirjeissä monin eri tavoin. Pakanoille sana rististä on hullutus ja juutalaisille pahennus. (1Kor 1:13-31)

Kristittyinä me pidämme kiinni pelastuksen sanomasta ja uskomme Raamatun profetioiden täyttyneen ja täyttyvän Kristuksessa: hänen ensimmäisessä ja toisessa tulemuksessaan. Me emme luovu uskosta, vaikka joku meistä olisi luopunut ja eksyttäisi nyt Jumalan kansaa seuraamaan ihmisjärjen epätosia perusteluja ja päätelmiä sielujen iankaikkiseksi vahingoksi. Mitään muuta toivoa iankaikkisesta elämästä ei ole meille annettu kuin Kristus Jeesus ja hänen sanaansa ja Jumalan sanan todistukseen me perustamme toivomme, joka on luja ja ulottuu esiripun taakse taivaaseen asti, Jumalan tykö. Siellä Jeesus on tällä hetkellä ruumiillisena olentona ja on tuleva takaisin pelastukseksi häntä odottaville ja tuomioksi niille, jotka Herra kieltää tulemuksessaan. Vaikka Raamatussa on paljon epätosia taruja, myyttejä, legendoja ja asiavirheitä, niin pidämme silti kiinni iankaikkisen elämän ja vanhurskautumisen toivosta pyhien kirjoitusten mukaan.

Kaikki kristityt eivät ole sitä mieltä, että evoluutio mitätöi Jeesuksen sovitustyön. Osa ei tulkitse luomiskertomusta kirjaimellisesti ja uskoo silti Jeesuksen sovitustyöhön. Sovitusopin uskominen ja evoluutioteoria eivät sulje toisiaan pois, vaikka joku niin väittäisi. Tästä ovat todisteena ne lukuisat kristityt eri suuntauksista, jotka pitävät totena evoluutioteorian ja mahdollisesti myös universumin syntyyn liittyvät hypoteesit. Jumala on voinut luoda maailman ja sen elävät olennot tieteen osoittamalla tavalla olemalla taustalla oleva vaikuttaja ja luonnonlakien ja todennäköisyyden asiantuntija. 

Unitaarit eivät ole ainoita kristittyjä, jotka eivät tulkitse luomismyyttiä kirjaimellisesti: itse asiassa suuri osa kristityistä pitää sitä enemmän tai vähemmän kuvaannollisena ja ottaa siitä vain hengellisiä opetuksia (esikuvat) jättäen maailman ja elämän synty- ja kehitysteoriat luonnontieteiden huoleksi. Ristiriitaa he eivät tieteen ja Raamatun pelastusopin välillä näe, koska synti on selvästi havaittavissa oleva ominaisuus ihmisessä (kaikki ihmiset valehtelevat joskus opittuaan puhumaan) ja sen vuoksi jokainen tarvitsee syntien anteeksiantoa ja se saadaan uuden liiton kirjoitusten mukaan Jeesuksen sovitustyön kautta.

Hakemisto

 

Kategoria(t): Pelastus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti