Yksi vai kaksi olentoa?

Onko Jeesus kristus, Nasaretilainen, yksi olento vai kaksi eri olentoa?

Jos Jeesus olisi yhtä aikaa ihminen ja Jumala, niin hänen täytyisi olla kaksi eri olentoa. Ihmisellä on oma tahto, mieli, ajatukset, tunteet ja tieto muistoineen. Jumalalla on omansa. Ihmisellä on oma tietoisuutensa: ihminen on se ”minä”, joka ajattelee, puhuu, tuntee, tietää, ymmärtää, tahtoo, tekee, jne. Jumalalla on oma tietoisuus: hän on se, joka on luonut kaiken ja lähettänyt poikansa Jeesuksen maailman vapahtajaksi.

Ihminen on äärellinen ja vajavainen olento toisin kuin Jumala, joka on ääretön ja täydellinen. Jos Jeesus kristus on siis ihminen, niin hänen täytyy olla ihmisenä eri olento kuin Jumala.

Jeesus kristus on Raamatun mukaan ihminen. Ihmisellä on aina alku, jota ennen hän ei ole ollut olemassa. Jeesus sai alkunsa, kun hän sikisi pyhästä hengestä ja syntyi äidistään neitsyt Mariasta. Sitä ennen ”ihmistä kristusta Jeesusta” ei ole ollut olemassa. Silti lähes kaikki nimeltään kristityt ihmiset sanovat ”Kristuksen” olleen olemassa isän luona taivaassa jo ennen maailman perustamista. He perustelevat tätä näkemystään siten, että Jeesus olisi ollut ”henkenä” (Jumalan Poika tai Jumalan Sana) isän tykönä ja tullut alas maailmaan isän lähettämänä. Tämä Jeesuksen henki olisi siten yhtä ikuinen kuin isä Jumala: vailla elämän alkua ja loppua.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tunnustavat toki sen, että Jeesus sai ihmisenä alkunsa vasta Marian kohdussa, mutta samaan hengenvetoon he sanovat Jeesuksen olevan todellisuudessa Jumala, joka ”omaksui ihmisyyden” ja ”syntyi ihmiseksi”. Käytännössä tämä tapahtui siten, että Jeesus tuli alas taivaasta henkenä ja laskeutui Marian kohtuun, jossa hedelmöitti Marian munasolun ja syntyi sitten ihmiseksi. Tämä henki, joka on Jumalan Poika ja Jumalan Sana, asui Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana ihmisen ruumiissa, mutta ei ollut ihminen. Jeesuksessa ihmisyyttä oli vain hänen ruumiinsa, ei henki tai sielu, jotka eivät ole materiaa.

Hyvin harvat nimeltään kristityt ihmiset sanovat, että Jeesuksella on ihmisen henki tai ihmisen sielu, koska sellainen väite ei sovi heidän ennalta totena pitämäänsä näkemykseen. He uskovat kolmiyhteiseen jumalaan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. He sanovat, että Jeesus on yhtä aikaa täydellisesti Jumala ja täydellisesti ihminen. Jos Jeesus olisi täydellisesti ihminen, niin eikö hänellä pitäisi olla ihmisen henki ja ihmisen sielu niin kuin muillakin ihmisillä? Kolmiyhteiseen jumalaan uskovien mielestä Jeesuksella ei niitä ole, joten hän ei ole heidän mielestään ihminen. Hän on heidän uskomustensa mukaan ”iankaikkinen Henki”, joka asuu ihmisen ruumiissa. Tällä ”iankaikkisella Hengellä” ei heidän mielestään ole lainkaan alkua, joten Jeesus on ”Henkensä puolesta” yhtä iankaikkinen kuin Isä Jumala: vaikka elämän alkua ja loppua.

Kolmiyhteisen jumalan oppia perustellaan usein siten, että sanotaan ihmisen olevan kolmiyhteinen henki, sielu ja ruumis. Koska Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen, täytyy myös Jumalan olla kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jos Jumala kuvitellaan ihmisen kaltaiseksi ruumiilliseksi olennoksi, niin Isä on pää, Kristus on ruumis ja Pyhä Henki on näitä kahta yhdistävä molemmille yhteinen henki, joka välittää tietoa päästä ruumiiseen ja ruumiista päälle. Jos tämä analogia olisi totta, niin se herättää aiheen muutamalle kysymykselle.

Onko Jeesus ihmisenä kolmiyhteinen?

Onko Jeesuksella ihmisen henki, sielu ja ruumis niin kuin muillakin ihmisillä?

Jos on, niin onko sen ihmisen kristuksen Jeesuksen henki ja sielu ikuinen niin kuin Jumala ikuinen on: ilman elämän alkua ja loppua?

Jos ei, niin miten tämä ihminen kristus Jeesus voi olla Jumala?

Jos on olemassa ihminen kristus Jeesus, niin eikö hän ole eri olento kuin Jumala?

Älä ihmettele, jos et pysty vastaamaan tai et ymmärrä tätä asiaa. Kukaan ei ymmärrä. Kolmiyhteisen jumalan oppia on pakko pitää totena, vaikka sitä ei kukaan ymmärrä, sillä muuten joutuu helvettiin. Onko tuttua?

Katolinen usko on sokeaa uskoa vailla ymmärrystä.

Jos Jeesus olisi ihmisenä kreikkalaisen filosofian ihmiskuvan mukaan henki, sielu ja ruumis, niin hänellä täytyisi olla ihmisen henki ja ihmisen sielu, jotka tekevät hänestä Jumalasta erillisen olennon kaikkine inhimillisine rajoituksineen. Jeesuksen henki ei olisi ikuinen niin kuin Jumalan henki ikuinen on. Jeesuksen hengellä olisi alku, jota ennen sitä ei olisi ollut olemassa. Niinpä se Jeesuksen henki (ihmisen henki) ei olisi voinut asua taivaassa Jumalan luona ennen maailman luomista.

Vaikka joku uskoisi niin, että Pyhä Henki on asunut Jeesuksen ruumiissa hänen sikiämisestään asti ja ollut yhteydessä Jeesuksen henkeen (ihmisen henki), niin Jeesus olisi silti ihmisenä Jumalasta erillinen olento. Miksi tätä on niin vaikea tunnustaa? Miksi kolmiyhteiseen jumalaan uskoville on tärkeää sanoa, että Jeesus kristus on samaa olemusta Isän kanssa? Miksi he sanovat, että Jeesuksella on kaksi luontoa: inhimillinen ja jumalallinen luonto? Miksi he jakavat Kristuksen kahtia, ikään kuin hän olisi kaksi eri olentoa, vaikka on todellisuudessa vain yksi, ”ihminen kristus Jeesus” (1Tim 2:5)? Siksi, että he eivät voi tunnustaa Jeesuksen olevan ihmisenä eri olento kuin Jumala. He korvaavat sanan ”olento” ja siihen liittyvät ajatukset ”ihmisestä kristuksesta Jeesuksesta” muilla sanoilla, jotta eivät joutuisi tunnustamaan sitä, mikä on kaikille ilmeistä: Jeesus kristus on ihmisenä eri olento kuin Jumala eikä ole siten Jumala ensinkään.

Koska Jeesuksen tunnustaminen Jumalaksi ja usko kolmiyhteiseen jumalaan on heille pelastumisen ehto, niin he eivät uskalla ajatella minkään muun tulkinnan olevan totta kuin katolisilta isiltä peräisin olevan opin kolmiyhteisestä Jumalasta. Jos he tunnustaisivat, että kolmiyhteisen jumalan oppi on harhaoppi, niin he tuomitsisivat itse itsensä helvettiin, johon myös katolisen kirkon oppien mukaan uskovat. Molemmat opit ovat saaneet alkunsa muinaisesta Babyloniasta. Ei liene ihme, että Jumala kutsuu omaa kansaansa ulos Suuresta Babylonista ja portosta näinä viimeisinä aikoina? (Ilm 17-18)

Jeesuksen hengellä on alku, joten hän on Jumalan luoma olento, ei itse Jumala, joka on hänet luonut. Tätä eivät kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ihmiset voi tunnustaa. He perustelevat kantaansa monin eri sanoin ja sanovat, että Jeesusta ei ole luotu vaan hän on syntynyt. ”Jeesus on syntynyt ennen tämän maailman perustamista muinaisina iankaikkisina aikoina.” Vaikka Jeesus on kolmiyhteisen jumalan opin mukaan syntynyt ennen maailman luomista, on hän sen opin mukaan silti yhtä ikuinen kuin Isä ja Pyhä Henki, vailla alkua ja elämän loppua. Se, miten tämä on mahdollista, jää salaisuudeksi, niin kuin moni muukin asia ”katolisessa uskossa”.

Maailmassa on lähtökohtaisesti vain kahdenlaista nimeltään kristittyä uskoa: katolista ja Jumalan vaikuttamaa. Katolinen usko on ”yleistä” uskoa, jonka alku on katolisten isien opeissa. Katolisen uskon tärkeimmät opit ovat usko kolmiyhteiseen jumalaan ja ikuiseen piinahelvettiin. Nämä opit on muotoiltu vuosien 325 ja 451 välissä lopulliseen muotoonsa katolisen kirkon kirkolliskokouksissa. Samalla on määritelty se, että näihin oppeihin uskominen on pelastumisen ehto. Jos joku ei pidä totena näitä oppeja, tulee hänet erottaa kirkosta ja lopulta antitrinitaarit tuli jopa tappaa, samoin kuin kasteen uusijat (antitrinitaari ei pidä totena oppia kolmiyhteisestä jumalasta; kasteen uusijat eli anabaptistit ovat uskovia, jotka eivät pidä vauvojen vesirituaalia kasteena herran Jeesuksen kristuksen nimeen ja kastavat uskoon tulleita vain yhden kerran vedessä upottamalla).

Oppi sakramenteista (kaste ja ehtoollinen) on yksi katolisen uskon kulmakivistä, joka on siirtynyt monille sen tyttärille, mutta ei kaikille. Se, mikä yhdistää lähes kaikki nimeltään kristityt ihmiset, on usko kolmiyhteiseen jumalaan. Vaikka uskonyhteisö ei määrittelisi millään muulla tavalla pelastavaa uskoa, niin tämä kohta on nostettu pelastumisen ehdoksi. Jos joku ei tunnusta Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi tai luojaksi yhdessä isänsä kanssa, niin hän ei voi pelastua. Jos joku ei tunnusta uskoaan kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, niin hän ei voi pelastua.

On ihan sama, miten tämä kaikille yhteinen usko sanoin määritellään, kun sisältö on sama. ”Meillä on yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä” kuuluu yksi määritelmä. ”Joka ei tähän usko, ei voi pelastua.” Tällaisilla itse keksityillä opin määritelmillä suljetaan Kristuksen ruumiin ulkopuolelle sellaiset Jeesuksen nimeä tunnustavat uskovaiset, jotka eivät voi pitää totena katolisten isien laatimaa oppia kolmiyhteisestä jumalasta. Vaikka sanotaan, että ”minä en tuomitse ketään vaan Jumalan sana eli Raamatun kirjoitukset tuomitsevat”, niin silti tuomitaan Jumalan lapsia Kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluviksi vieläpä epäraamatullisilla perusteilla.

Mitä jos Jumala tuomitsisi tuolla tavalla opettavat kadotukseen sen vuoksi, että he ovat itse ymmärtäneet väärin kirjoituksia tässä asiassa? Ovatko he valmiit panemaan oman sielunsa pantiksi sanoilleen, että ovat ymmärtäneet kirjoitukset oikein? Luultavasti ovat, mutta on heidän onnensa, että Jumala ei ole sellainen väärämielinen tuomari ja Kristuksen ruumiin hajottaja kuin he itse ihmisten käskyillä ja keksityillä opeillaan ovat.

Katolisen uskon suurin mysteeri on se, miten Jeesus voi olla yhtä aikaa ihminen ja Jumala olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala. Sama mysteeri on niiden edessä, jotka uskovat Jeesuksen olevan pre-eksistenttinen Jumalan Poika ja Jumalan Sana: jumal-olento Jumalan tykönä ennen maailman perustamista, mutta ei itse Jumala.

Miten Jeesus voi olla yhtä aikaa ihminen ja Jumala?

Miten Jeesus voi olla yhtä aikaa ihminen ja ikivanha taivaallinen olento?

Ihmisellä on oma tahto, tunteet, mieli, ajatukset ja tieto muistoineen (oma tietoisuus).

Jumalalla on oma tahto, tunteet, mieli, ajatukset ja tieto muistoineen (oma tietoisuus).

Ikivanhalla taivaallisella olennolla on oma tahto, tunteet, mieli, ajatukset ja tieto muistoineen (oma tietoisuus).

Jeesus kristus on ihmisenä aivan selvästi eri olento kuin Jumala tai ikivanha taivaallinen olento. Häntä rajoittavat ihmisenä samat lain alaisuudet kuin muitakin ihmisiä. Vain Jumalan voimalla ja vaikutuksesta on mahdollista tehdä tunnustekoja ja ihmeitä. Kun Jeesus teki tekonsa ja ihmeet, niin hän teki ne ihmisenä, tai oikeammin: Jumala teki ne hänen kauttaan. Jeesus sanoi tämän asian suoraan ja hyvin selvästi. Näin on kirjoitettu:

Johanneksen evankeliumi:
14:9 Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille isä’?
14:10 Etkö usko, että minä olen isässä, ja että isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
14:11 Uskokaa minua, että minä olen isässä, ja että isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.

Jeesus ei ole ainoa ihminen, joka on tehnyt suuria tunnustekoja Raamatun historiassa. Myös profeetat Mooses, Elias ja Elisa tekivät suuria ihmeitä: kaksi viimeistä herätti jopa kuolleita! Samoin apostolit tekivät suuria tekoja ja herättivät ylös kuolleita. Jeesus sanoikin heistä näin:

Johanneksen evankeliumi:
14:12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen isän tykö,

Apostolit tekivät yhteensä enemmän tunnustekoja kuin Jeesus yksin ja osa niistä saattoi olla jopa suurempia kuin Jeesuksen tekemät ihmeet, vaikka näiden sanojen tulkinta onkin ongelmallista erityisesti kolmiyhteiseen jumalaan ja Jeesuksen jumaluuteen uskoville kristityille. Totuus on kuitenkin se, että Jumala teki apostolien kautta suuria, eivätkä ne suuret teot ja ihmeet tehneet apostoleista Jumalaa tai hänen persooniaan (Apt 15:4).

Nykyään on muotia sanoa harhaoppiseksi sellaisia ihmisiä, jotka sanovat Jeesuksen tehneen ihmeitä ihmisenä tai että isä teki ne ihmeet hänen kauttaan, niin kuin on Raamattuun kirjoitettu. Raamatun kirjoituksia totena pitäviä ihmisiä sanotaan avoimesti paholaisen omiksi ja saatanan asialla oleviksi eksyttäjiksi. Mutta kuka on saatanan asialla ja eksyttää ihmisiä ellei se, joka antaa väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta, Nasaretilaisesta?

Olkoon Jumala armollinen näitä väärän todistuksen antajia ja vääriä tuomareita kohtaan, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät. Valheen henki on eksyttänyt jopa valitut, mutta Jumala kutsuu heitä nyt ulos suuresta Babylonista ja portosta, joka rakentuu katolisen uskontunnustuksen varaan. Porton sisällä oleva sielu uskoo kolmiyhteiseen jumalaan ja tunnustaa sen suullaan, toisin kuin Jumalalta opetusta saaneet valitut ja pyhät Jeesuksen kristuksen todistajat.

Miten Jeesuksen edeltä olemiseen uskovat henkilöt selittävät sen, että Jeesus kristus on ihminen, jos on samalla ikivanha taivaallinen olento? Yleensä he eivät selitä sitä millään tavalla. He uskovat katolisessa uskossa olevien tavoin suureen mysteeriin, jota eivät voi ymmärtää. Jeesus on heidän mielestään yhtä aikaa ikivanha taivaallinen olento ja ihminen, niin että välillä äänessä on ihminen, välillä taas ikivanha taivaallinen olento. Nämä kaksi ovat yhdessä ruumiissa tai yhdessä hengessä molemmat läsnä, niin että voivat jopa keskustella toistensa kanssa, mutta ovat silti yksi ja sama olento. Ihmeellistä? Totta? On se tosin ihmeellistä, mutta ei totta kuitenkaan.

Jotkut nimeltään kristityt ajattelevat niin, että Jeesus on käynyt lävitse muodonmuutoksia. Hän on ollut ensin Jumalan tykönä jo ennen maailman perustamista. Tämä ikivanha taivaallinen olento tunnetaan nimillä Jumalan Poika ja Jumalan Sana tai pelkästään Poika ja Sana. Kun aika täyttyi, tuli tämä Sana alas taivaasta henkenä ja asettui asumaan neitsyt Marian kohtuun. Se henki hedelmöitti Marian munasolun ja niin syntyi lopulta ”ihminen Kristus Jeesus”. ”Jumalan Sana tuli lihaksi” eli Jumalan Poika syntyi ihmiseksi: se ikivanha taivaallinen olento, joka hän oli ennen maailman luomista.

Kun Jumalan Poika tuli alas taivaasta, tyhjensi hän muistinsa ja tietonsa, niin että ei tiennyt tai muistanut sikiönä äitinsä kohdussa mitään entisestä elämästään ja loistostaan Jumalan tykönä taivaassa. ”Sana” alentui täydellisesti ihmisen kaltaisuuteen. Jeesus-lapsi kasvoi viisaudessa ja Jumalan armossa, niin kuin Luukas on kirjoittanut hänen poikavuosistaan. Jeesus oli siis ulospäin ihan tavallinen ihmislapsi, jonka täytyi oppia puhumaan ja saada lisää tietoa sekä viisautta iän karttuessa. Se ikivanha taivaallinen henkiolento, joka hän sisäisesti kuitenkin henkensä puolesta oli, pysytteli hiljaa Jeesuksen lapsuuden ja varhaisen nuoruuden ajan, tai hänestä ei ainakaan mitään Raamatussa kerrota siltä ajalta.

Kun Jeesus sitten lopulta aloitti julkisen toimintansa noin 30 vuoden iässä, alkoi tämä ikivanha taivaallinen henkiolento tulla esiin Jeesuksen elämässä ja käyttäytymisessä (Jeesuksen jumaluuteen uskovat ajattelevat niin, että välillä puhui ja toimi Jeesus-Jumala, välillä ihminen Kristus Jeesus). Jeesus sai tietää yhä enemmän entisestä loistostaan Isän tykönä taivaassa ja kertoi siitä vain Johanneksen kautta apostolien jälkeen eläneille kristityille (muut evankeliumit ja apostolit vaikenevat tästä asiasta, mutta toki joitakin Paavalin vaikeatajuisia kirjoituksia on pidetty tukena Jeesuksen olemiselle Isän tykönä ennen maailman perustamista Johanneksen evankeliumin ja ensimmäisen kirjeen alun ohella).

Kun Jeesus sitten lopulta kuoli ristillä, niin vain hänen ruumiinsa kävi elottomaksi. Jeesus jatkoi itse ”Henkenä” matkaansa tuonelaan, jossa pois nukkuneet olivat henkinä/ sieluina. Jeesus ei siis itse asiassa kuollut lainkaan niin kuin ihmiset kuolevat (nukkuvat tiedotonta kuolon unta). Jeesus kävi Isänsä luona taivaassa ja vei ristin ryövärin mukanaan paratiisiin samana päivänä, jona kuoli. Lopulta kolmen päivän kuluttua Jeesus palasi henkenä elottomaan ruumiiseensa ja poistui haudasta.

Tällaisia katolisia taruja pidetään kristikunnassa täytenä totena edelleen. Niitä on perusteltu muutamalla hyvin kyseen alaisella Raamatun kohdalla, jotka ovat monitulkintaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä. Todellisuudessa mitään tuollaista ei ole tapahtunut, sillä Jeesus nukkui kuoleman unta samalla tavalla kuin muutkin ihmiset kuolemansa jälkeen. Jumala herätti sitten poikansa kolmantena päivänä ylös kuolleista ja pelasti hänet kuolemalta. Koska Jeesus kristus on ihminen, ei hän voinut pelastaa itseään kuolemasta. Hän luotti täysin siihen, että isä oli herättävä hänet kuolleista, kun antoi elämänsä isän käsiin ristillä (tarkka suomennos siitä tapahtumasta).

Hebrealaiskirje:
5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

Hebrealaiskirje:
13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ovat riistäneet isältä Jumalalta kunnian siitä, että hän herätti poikansa kuolleista ja pelasti tämän kuolemalta. He ovat korottaneet Jeesuksen vastoin Raamatun kirjoituksia isän vertaiseksi Jumalaksi, joka ei tarvinnut isää pelastamaan itseään kuolemalta. He ovat riistäneet isältä myös kunnian kaiken luojana, kun sanovat Jeesuksen olleen luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa, mikä ei ole totta vaan perustuu virheelliseen Raamatun tulkintaan. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; 14:6-8; Jes 42:1-8; 2Moos 20:8-11; ks. 1Moos 1-2: Jeesus ei ole elävänä olentona mukana luomassa tätä maailmaa, sillä Jumala on luonut kaiken sanallaan ja viisaudellaan, ei elävän olennon kautta, Psa 33:6-9; Snl 3:19; Jer 10:12; 51:15)

Hebrealaiskirje:
9:14 kuinka paljoa enemmän on kristuksen veri, hänen, joka iankaikkisen hengen kautta uhrasi itsensä viattomana Jumalalle, puhdistava meidän omantuntomme kuolleista teoista palvelemaan elävää Jumalaa!

Tässä kohdassa sanotaan ensinnäkin niin, että Jeesus uhrasi itsensä viattomana uhrina Jumalalle: ei sitä, että hän olisi uhrannut itsensä Jumalana (Jumalalle)! Sanat ”iankaikkisen hengen kautta” ovat tulkinnalliset. Kirjoittaja tarkoittaa joko Jumalan pyhää henkeä, jonka voiman ja rohkaisun kautta Jeesus antoi itsensä viattomana ihmisenä uhriksi Jumalalle, tai sitten hän tarkoittaa Jeesuksen omaa henkeä, joka on ihmisen henki ja elää ikuisesti, mutta jolla on alku niin kuin ihmisellä alku on. Tämä kohta ei todista Jeesuksen olleen olemassa ennen maailman luomista tai sitä, että hän on Jumala (Henkenä ihmisen ruumiissa).

Jeesuksen jumaluuden kieltävät mutta hänen edeltä olemiseensa uskovat henkilöt joutuvat miettimään sitä, mitä tapahtui Jeesukselle hänen kuolleista heräämisensä jälkeen. Oliko Jeesus edelleen ihminen, jolla oli rajallinen tieto syntymäänsä edeltävistä ja muista asioista? Vai oliko hän muuttunut takaisin ikivanhaksi taivaalliseksi olennoksi, niin että ei ollut enää lainkaan ihminen? Jos he kieltävät Jeesuksen ihmisyyden, niin he kieltävät Raamatun ilmoittaman totuuden Jeesuksesta ja antavat hänestä väärän todistuksen. Niinpä yleisin tapa selittää tätä asiaa on vedota Jeesuksen kahteen eri luontoon niin kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tekevät.[1]

He jakavat Jeesuksen kahtia siten, että inhimillisen luontonsa puolesta hän on täydellisesti ihminen, mutta jumalallisen luontonsa puolesta täydellisesti Jumala. Näin he pimittävät itseltään ja heitä kuulevilta sen tosiasian, että kyse ei ole kahdesta eri ”luonnosta” vaan kahdesta eri olevaisesta (being), joista toinen on Jumala ja toinen on ”vain” ihminen. Samalla tavalla tämä pätee siihen tulkintaan, jonka mukaan Jeesus on yhtä aikaa ikivanha Jumalan Sana ja Marian kohdussa alkunsa saanut ihminen, niin että ei ole lakannut olemasta kumpaakaan vaan on molempia yhtä aikaa.

Jos Jeesus on ihminen, niin kuin Raamattu hänestä todistaa, ei hän voi olla samaan aikaan Jumala tai ikivanha taivaallinen olento (Poika/ Sana) ja ihminen olematta ihmisenä eri olento kuin Jumala tai ikivanha Sana/Poika. Jeesuksen edeltä olemiseen uskovan on siis joko kiellettävä Jeesuksen ihmisyys tai uskottava katolisten isien tavoin ”mysteeriin”, jota ei voida ymmärtää, mutta se on tunnustettava sokeasti totuudeksi ”tai muuten joudut helvettiin”.

Katolisen valheen eksyttämät Raamattua tuntevat ”uskovaiset” eivät sano kieltävänsä Jeesuksen ihmisyyttä, vaikka todellisuudessa sen kuitenkin tekevät. Heidän opetuksensa johtaa käytännössä siihen, että Jeesus ei ole täydellisesti ihminen vaan on Jumala tai ikivanha jumal-olento ihmisen ruumiissa. Tällä tavalla monet maallikot ja opetuksesta osattomat Jeesuksesta puhuvat, vaikka eivät ymmärrä kunnolla tätä asiaa. He ajattelevat Jeesuksen käyneen läpi muodonmuutoksia, niin että hän on ollut ensin jumal-olento Isän tykönä, sitten ihminen ja lopulta taas jumal-olento kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen. Toiset ajattelevat niin, että Kristuksella on kaksi tietoisuutta yhdessä persoonassa ja hän puhuu sekä toimii välillä ihmisenä ja välillä Jumalana. Nämä kaksi eri tietoisuutta tai ”minää” ovat Jeesuksen kaksi eri ”luontoa” eli ”jumalallinen luonto” ja ”inhimillinen luonto” yhdessä persoonassa ja yhdessä ruumiissa. Sen sijaan, että tunnustettaisiin rehellisesti Jeesuksen olevan kaksi eri olentoa, niin sanotaan hänellä olevan kaksi eri ”luontoa”.

Raamatun tutkijat ja opettajat, jotka tuntevat hyvin klassista kolminaisuusoppia, uskovat sokeasti siihen, että Jeesus on yhtä aikaa ihminen ja Jumala/ ikivanha jumal-olento näkemättä siinä mitään ristiriitaa tai tunnustamatta ilmeistä tosiasiaa, että Jeesus on ihmisenä eri olento kuin Jumala/ ikivanha jumal-olento. He puhuvat edellä kuvatulla tavalla Jeesuksen ”kahdesta luonnosta” sen sijaan, että tunnustaisivat Jeesuksen olevan eri olento kuin Jumala/ ikivanha jumal-olento.

He ovat saaneet tämän opetuksen perintönä katolisilta isiltä seurakuntiensa kautta. Se opetus ei ole Jumalasta, mutta koska he eivät tiedä sitä eivätkä ymmärrä kirjoituksia oikein, ei Jumala tuomitse heitä pelkän vilpittömän erehdyksen vuoksi kadotukseen. Jos heiltä puuttuu kuitenkin Jumalan rakkaus itsestään ja sen myötä Jumalan henki, niin sitten he eivät pelastu, elleivät saa armoa syntyä Jumalan lapseksi iankaikkisen evankeliumin kautta. Se on väärentämätöntä totuuden sanaa, jota enkeli julistaa keskitaivaalta vähän ennen kristuksen toista tulemusta, isän Jumalan kunniaksi. (Ilm 14:6-8)

Jeesus kristus on ihminen

Jeesus kristus on varmasti ihminen, koska Raamatussa sanotaan hänen olevan ihminen. Se, mitä Raamatussa sanalla ”ihminen” Jeesuksesta puhuttaessa tarkoitetaan, on sitten toinen asia. Voi olla, että sanaa ”ihminen” käytetään Jeesuksesta siinä merkityksessä, että hän muistuttaa ihmistä ja on ”ihmisen kaltainen”, vaikka ei ole täydellisesti samanlainen ihmisenä kuin me muut ihmiset olemme. Tämä mahdollistaisi sen, että Jeesus olisi ollut olemassa Jumalan tykönä ”henkenä” jo ennen maailman perustamista. (Room 8:3; Fil 2:5-7; Joh 1:15-34; 6:30-69; 13:3; 16:27-17:5)

Koska asiaa ei ole täysin selvästi sanottu Raamatussa, niin voimme jättää lopullisen kannan muodostamatta. Jeesus on saattanut olla ”henkenä” Isän tykönä taivaassa ennen syntymistään ihmiseksi, mutta silloin hän ei olisi samalla tavalla ihminen kuin me olemme. Jos hän on samalla tavalla ihminen kuin me, niin silloin hän ei ole ollut olemassa ennen syntymistään ihmiseksi. Tällekin tulkinnalle löytyy hyviä perusteluja Raamatusta. (Hebr 2:5-18)

Uudessa testamentissa selviä kohtia Jeesuksen ihmisyyden puolesta ovat muun muassa ne, jotka kertovat hänen kuolleen ristillä ja sovittaneen meidät Jumalan kanssa viattomana uhrina. (Room 5:12-21; 1Kor 15:1-45; 1Tim 2:3-7) Ihmisyyden puolesta kertovat myös lyhyet kuvaukset Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta. (Luuk 1-2; Matt 1-2)

Apostolit julistivat evankeliumia ja rukoilivat vain siten, että kuvasivat Jeesuksen kuoleman kärsineeksi mieheksi, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. Juutalaisille todistettiin kirjoituksista, että Jeesus on kristus. (Apt 2:14-41; 3:12-26; 4:8-23: 5:29-32; 7:2-60; 8:12, 26-40; 10:34-48; 13:14-52; 14:5-19; 17:2-3, 16-32; 18:5, 28; 22:1-22; 26:1-32) Sanaa ”kristus” on käytetty Raamatussa vain ihmisistä, ei koskaan Jumalasta tai enkeleistä. Tämäkin on vahva todistus sen puolesta, että Jeesus kristus, Nasaretilainen, on ihminen, ei Jumala. Opetuslapset ja apostolit sanoivat profeettojen tapaan vain isää Jumalaksi ja kaiken luojaksi. (Apt 4:24-31; 14:15; 17:22-31; vrt. Jes 42:1-8; Ilm 4:8-11; 14:6-8; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6)

Jeesus kuvataan kuoleman kärsineenä ja Jumalan kuolleista herättämänä miehenä vielä Ilmestyskirjan lopussa. (Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 3:14; 5:1-14; 22:13-16) Hän on se Daavidin juurivesa eli alenevassa polvessa kuningas Daavidin jälkeläinen, josta profeetat ovat todistaneet jo edeltä ja josta hänen opetuslapsensa ovat todistaneet Uudessa testamentissa. Jeesus on oleva ihminen vielä ”tulevassa maailmassa” niin kuin on kirjoitettu. (Hebr 2:5ss.) Hän on ikuisesti uuden liiton Jumalan kansan ylimmäinen pappi, koska ei kuole enää koskaan, vaikka on ”vain” ihminen. (Hebr 7:24ss.)

Kaikki Vanhan testamentin profetiat sanovat Jeesuksen olevan ihminen. Hän on se luvattu messias, josta oli tuleva Israelin kuningas ja koko maailman vapahtaja (valo pakanoille), kuningas Daavidin jälkeläinen. Hän on se Mooseksen kaltainen profeetta, jota Israel odotti. (1Moos 3:15; 5Moos 18:15-19; 2Sam 7:8-17; Psa 2; 8; 22; 45; 68; 110; Jes 11:1-5; 42:1-8; 53; 61:1-3; Dan 7:13-14.) Kun Jeesus sitten aikanaan syntyi ja aloitti julkisen toimintansa, niin juutalaiset tiesivät hänen olevan ihminen, opetuslapsia myöten. He eivät sanoneet Jeesusta Jumalaksi vaan kutsuivat häntä Jumalan pojaksi, kristukseksi ja herraksi, sillä sitä kaikkea hän on, mutta isän vertainen Jumala hän ei ole. (Matt 14:28-30; 16:16-19; Joh 6:63-68)

Vanhassa testamentissa on myös kohtia, joissa sanotaan itsensä Jumalan ja Jahven ilmestyvän silloin, kun kristus tulee maailmaan. Nämä kohdat voidaan selittää siten, että Jumala asuu Jeesuksen ruumiissa ja kun Jeesus on tullut ruumiillisesti maailmaan, niin Jumala ja Jahve ovat myös tulleet, koska Jumala (Jahve) asuu tämän Jeesuksen ruumiissa (sydämessä). Sen lisäksi Jumala on antanut pojalleen vallan toimia hänen nimessään ikään kuin Jumala itse toimisi poikansa kautta (mikä on itse asiassa kirjaimellisesti totta Jeesuksen sanojen mukaan, Joh 14:9-11).

Kun siis Jeesus saapuu, niin myös Jumala (Jahve) saapuu, koska Jumala (Jahve) asuu poikansa ruumiissa!

Kun Jeesus on tullut isänsä nimessä (Joh 5:43), niin hän on käyttänyt kaikkea isän Jumalan arvovaltaa, niin että se on sama asia kuin itse Jumala olisi tullut maailmaan (Jeesus edustaa isäänsä Jumalaa tämän kaikella arvovallalla ja voimalla).

Mutta Jeesus ei ole itse se Jumala, joka hänessä asuu. Jeesus ei ole se Jahve (Jumala), joka on hänet lähettänyt. Jeesus on sen Jumalan poika (Jahven poika), mutta ei Jumala (Jahve) itse.

Tämä selitys yhdistää Raamatun eri kohdat saumattomasti toisiinsa. Isä on yksin ainoa Jumala, niin kuin monessa eri kohdassa on aivan selvästi sanottu. (5Moos 4:34, 39; 6:4-9; Mar 12:28-34; Joh 17:3; Apt 4:24-31; 17:22-31; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Tim 6:13-16; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11) Jeesus kristus on hänen poikansa ja ihminen, joka syntyi neitsyt Marian kohdusta. Jumala asuu tämän Jeesuksen ruumiissa täydellisesti ja on antanut pojalleen vallan tulla hänen nimessään, ja on antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, ja on antanut hänelle elämän, ja ihan kaiken: isä on yksin ainoa Jumala ja Jeesus kristus on hänen poikansa, ihminen kristus Jeesus. Aamen, tule herra Jeesus!

Kirjoitettu 17.-23.6.2016

[1] Toinen tietämäni tapa perustella näennäisen ristiriidattomasti Jeesuksen olemista Isän tykönä ennen maailman luomista on ajatella hänen muuttuneen pysyvästi ihmiseksi sen jälkeen, kun hän tuli taivaasta henkenä Marian kohtuun ja syntyi ihmiseksi. Raamatun mukaan Jeesus kristus on edelleen ihminen, kun on taivaassa ja tulee hallitsemaan tulevaa maailmaa. (Hebr 2:5ss.; Ilm 22:13-16) Tässä vaiheessa voidaan toisaalta ajatella Jeesuksen kokeneen uudelleen muodonmuutoksen, niin että hän on saanut ylösnousemuksen jälkeen takaisin aiemmat muistonsa ja tietonsa ajalta ennen ihmiseksi syntymistään. Jeesusta voitaisiin silti sanoa ”ihmiseksi”, koska hän muistuttaa ihmistä ja on ”ihmisen kaltainen” (vrt. Fil 2:5-7; Room 8:3). Jeesus ei olisi siis täydellisesti ihminen niin kuin me vaan hän olisi ikivanha muodonmuutoksia läpikäynyt taivaallinen henkiolento ihmisen ruumiissa.

Toinen tapa on uskoa kaikkien ihmisten olevan langenneita enkeleitä, jotka on karkotettu taivaasta maan päälle (Tyyron kuningas olisi todellisuudessa ensimmäinen ihminen eli Aatami, Hes 28:1-19, ja langenneet enkelit olisivat ihmisiä, Ilm 12), jossa me olemme syntyneet ihmisiksi tai asettuneet asumaan ihmisen ruumiiseen jossakin vaiheessa lapsen kehitysvaihetta (viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi oppii puhumaan). Tämä mahdollistaa sen, että Jeesus on ollut taivaassa isän tykönä ennen maailman perustamista, mutta ei ole tehnyt koskaan syntiä, koska ei ole langennut enkeli niin kuin muut ihmiset langenneita ovat. Kun tämä valon lapsi sitten uhrasi itsensä synnittömänä ja viattomana uhrina Jumalalle, toi se sovituksen myös langenneille enkeleille, jotka asuvat ihmisten ruumiissa ja joita sanotaan ihmisiksi. Heprealaiskirjeen ja miksei myös Raamatun kokonaisilmoituksen mukaan ihmiset ja enkelit ovat kuitenkin eri olentoja, joten tätä tulkintaa pidetään yleisesti vääränä lähes kaikissa Jeesuksen kristuksen nimeä mainitsevissa yhteisöissä.