Kirjoitettu 28.8.2016 • Muokattu 17.9.2016
Kolmiyhteisen jumalan oppi on muodostunut vähän kerrassaan 100–400 -luvuilla varhaisten kirkkoisien ja katolisen kirkon kirkolliskokousten päätösten kautta. Profeetat, Jeesus ja apostolit uskoivat vielä yhteen ainoaan Jumalaan, joka on meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. Jeesus sanoi tämän asian selvästi:
Johanneksen evankeliumi:
5:43 Minä olen tullut isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
5:44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen.
Jeesus sanoi selvästi, että hänen isänsä on yksin ainoa totinen Jumala. Jeesus on tämän yhden ainoan Jumalan poika ja se luvattu kristus, jota Israel oli odottanut. (Joh 10:36; 20:31) Jeesus ja apostolit sanovat selvästi, että meillä on yksi ainoa Jumala, joka on meidän taivaallinen isämme, hän yksin, eikä ole ketään muuta hänen rinnallaan. (Mark 12:28-34; Matt 6:6ss.; Joh 20:17; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; Apt 4:24-31; 17:22-31)
Tämä yksi ainoa Jumala ja isä, joka on myös Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä (Joh 20:17; Efe 1:3; Ilm 3:12), on se sama Jahve eli Herra, josta profeetat ovat todistaneet, että hän on yksin ainoa Jahve ja Elohim, Herra ja Jumala, eikä ketään ole hänen rinnallaan. (5Moos 4:39; 6:4-9; Jes 44:8) Tämä Jahve ja Elohim, Herra ja Jumala, on luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Profeettojen, Jeesuksen ja apostolien todistuksen mukaan se Herra ja Jumala on isä yksin, eikä kukaan muu hänen rinnallaan. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8)
Jahve on yksi ainoa jakamaton Herra ja Jumala, joka on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa. Jos sinä uskot, että sanoilla Jahve ja Jahve tsavaot (Herra Sebaot) tarkoitetaan tässä Jesajan kirjan kohdassa (Jes 45:11-25) useampaa persoonaa kuin vain isää Jumalaa tai hänen poikaansa Jeesusta, niin silloin sinä sanot, että Jahve ei ole vain yksi Herra ja Jumala, kaiken luoja, vaan hän on useampi persoona, vähintään kaksi eri Jahvea: Isä ja Poika. Kun tähän yhdistetään Jeesuksen ja Paavalin sanat, joiden mukaan Jumala on henki ja Herra on henki, niin saadaan muodostettua yksi ainoa Pyhä Kolmiyhteinen Jumala, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. (Joh 4:24; 2Kor 3:16-18)
Juuri tällä tavalla kolmiyhteiseen jumalaan uskovat todistavat Jeesuksen jumaluudesta. Myös niiden on uskottava, että Jeesus kristus on Herra ja Jumala, Jahve ja Elohim, jotka uskovat hänen tulleen ikivanhana henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja siellä siinneeseen Jeesuksen liharuumiiseen asumaan! Heidän tulisi silloin tunnustaa Jeesuksen olevan enkelien yläpuolella oleva hallitsija ja kaiken luoja, vaikka häntä ylempänä olisi vielä joku näkymätön henki, meidän kaikkien isä ja korkein Jumala. Heidän tulisi uskoa siihen, että Jumala on luonut kaiken lähettämänsä enkelin kautta! Perustelen tämän asian Raamatun kirjoitusten avulla, niin että voit koetella sen, mitä nyt sanon.
Sinusta voi tuntua tämä hieman omituiselta, mutta Jumala tahtoo sinun tunnustavan sen, että Jeesus kristus on ihminen. Kovin monet itseään kristityksi sanovat eivät tätä tunnustusta syystä tai toisesta voi tehdä. Osoitan sen vuoksi kirjoituksista toteen sen, että Jeesus kristus on ihminen tai häntä ainakin sanotaan Raamatussa ihmiseksi monessa eri kohdassa. Osoitan kirjoituksista toteen myös sen, että jos Jeesuksen sanotaan olevan ihmisen kaltainen ikivanha henki ihmisen liharuumiissa, mutta hän ei ole täysin ihminen, niin hän on silloin Jumalan lähettämä enkeli ihmisen ruumiissa. Tätä enkeliä kutsutaan Vanhassa testamentissa nimillä ”Jahve” ja ”Jahve tsavaot” (Herra Sebaot), joka tarkoittaa karkeasti suomennettuna Jumalan sotajoukkojen päällikköä, enkelten johtajaa. Raamatun todistus tästä asiasta on selvä, joten ainoa vaihtoehto sille, että herra Jeesus on enkeli, on pitää häntä ihmisenä, jonka nimeksi sanotaan Jahve ja Jahve tsavaot (Herra Sebaot)
Sanaa kristus on käytetty Raamatussa vain ihmisistä, ei koskaan Jumalasta tai enkeleistä. Se tarkoittaa suomeksi voideltua. Israelissa voideltiin öljyllä kuningas, profeetta ja ylimmäinen pappi, kun heidät asetettiin tehtäväänsä. Jumala on voidellut poikansa pyhällä hengellä enemmän kuin veljiään, niin että hän saattoi toimia Mooseksen kaltaisena profeettana, joka teki ihmeitä ja ajoi ulos riivaajia Jumalan hengen voimalla. (Apt 10:38; 7:37; Joh 1:20-34; 4:19; Matt 13:54-57; 12:28) Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat eivät sano Jeesusta kovin mielellään profeetaksi, mutta Jeesus sanoi itse itseään profeetaksi (Matt 13:57) ja hänen on ennustettu olevan Mooseksen kaltainen profeetta (5Moos 18:15-18). Profeetta, ylimmäinen pappi ja apostoli ovat vain ihmisistä käytettyjä nimityksiä, joten Jeesuksen täytyy olla ihminen, koska häntä kutsutaan kaikilla näillä arvonimillä. (Hebr 3:1)
Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoo Jeesusta ihmiseksi vielä sen jälkeen, kun hän on noussut ylös kuolleista ja hallitsee tulevaa maailmaa sen kuninkaana. (Hebr 2:5ss.) Jumala on tehnyt pelastuksemme päämiehen täydelliseksi. (Hebr 2:10) Sanalla ”päämies” tarkoitetaan prinssiä tai ruhtinasta tai ensimmäistä muiden ihmisten joukossa joko ajassa tai arvossa. Jeesus on päämiehenä ensimmäinen kuolleista herätettyjen joukossa niin että ei kuole enää koskaan. (Apt 3:15) Jeesus on arvossa kaikkien muiden yläpuolelle korotettu herra. (Apt 5:31) Jeesus on ensimmäinen ihminen, joka pysyi uskollisena ja kuuliaisena isälleen Jumalalle kuolemaansa asti, vaikka oli kiusattu niin kuin muutkin ihmiset. (Hebr 12:2) Hän on päämiehenä ihminen: veljiensä kaltainen kuitenkin ilman syntiä, alkuisin samasta isästä heidän kanssaan, ylimmäinen pappi, kuningas ja tunnustuksemme apostoli. (Hebr 2:5-3:1; 4:15-5:11; 7:1-10:23; Psa 45; 89:20-38; 2Sam 7:8-16; Jes 9:5-6; Ilm 19:16; 22:16)
Jeesusta sanotaan Raamatun monessa eri kohdassa ihmiseksi, joten hän on joko ihminen tai sitten hän on ihmisen kaltainen ikivanha henki ihmisen liharuumiissa niin kuin monet uskovat hänen olevan. Isän vertainen Jumala hän ei ole, koska isä on yksin ainoa Jumala herran omien sanojen ja myös apostolien sekä profeettojen sanojen mukaan. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; 1Piet 5:10-11, Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; Mark 12:28-34; 5Moos 4:39; 6:4-9) Jeesusta sanotaan ihmiseksi Vanhan testamentin profetioissa, kun hänen ennustetaan syntyvän poikalapseksi ja olevan kansansa kuningas, Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa. (1Moos 3:15; 2Sam 7:8-16; Psa 2:5-9; 45; 89:20-38; Jes 9:5-6; 11:1, 10; Jer 23:5) Jeesus on ihminen sen perusteella, että syntyi poikalapseksi, jonka täytyi oppia puhumaan ja kirjoittamaan niin kuin muidenkin lasten, ja hän ei tiedä kaikkia asioita niin kuin Jumala (Matt 24:36), ja hänellä on oma tahto, joka on eri kuin Jumalalla, hänen isällään (Matt 26:39-44).
Jeesuksen sanotaan olevan ihminen, kun hän kärsii ja kuolee ristillä sovittaessaan kansansa synnit. (Psa 22, 69; Jes 53; Sak 12:10; Room 5:10-21; 1Tim 2:3-7) Jeesuksen sanotaan olevan ihminen vielä sen jälkeen, kun Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista: hän on kuninkaana ikuisesti elävä ihminen, Daavidin juurivesa eli kuningas Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa. (Hebr 2:5; 1Kor 15:12-28; Ilm 22:16; 5:5; Jes 11:1, 10: 9:5-6; Psa 45; 89:20-38; Jer 23:5; Matt 1:1-20; Apt 2:30; 13:22-23; Room 1:3)
Jumala on korottanut poikansa Jeesuksen kuninkaaksi ja uuden liiton Jumalan kansan ylimmäiseksi papiksi vasta sen jälkeen, kun oli herättänyt hänet ylös kuolleista ja pelastanut siten poikansa kuolemasta. (Hebr 1:1-3:6; 4:14-5:11, 7:1-10:23; 13:20-21) Jeesus on ylimmäisenä pappina ihminen, joka ei kuole enää koskaan, koska Jumala on pelastanut hänet kuolemasta herättämällä hänet ylös kuolleista ja tekemällä hänestä kuolemattoman ja katoamattoman Jumalan pojan. (Hebr 5:7; 13:20-21; Room 1:1-4) Jeesus pysyy ylimmäisenä pappina iankaikkisesti, koska ei kuole enää koskaan. (Hebr 7:24-8:2)
Jumala on korottanut poikansa kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi sen jälkeen, kun herätti hänet ylös kuolleista. (Apt 2:36; 5:31; Hebr 1-2) Jeesus on iankaikkisesti pysyvänä kuninkaana ihminen, joka hallitsee tulevaa maailmaa ja on Jumalan täysivaltaisena edustajana enkelien yläpuolella. (Hebr 2:5-18) Psalmin 45 mukaan Jeesus on kuninkaana ihmislapsista ihanin (j.3) ja häntä sanotaan ”jumalaksi”, vaikka hän on ihminen. Raamatussa sanotaan ihmisiä jumalaksi silloin, kun he edustavat Jumalaa täysin valtuuksin tai toimivat hänen puhemiehinään, lähetteinään, sanansaattajinaan ja Jumalan kansan tuomareina. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1,6) Jeesus tunnusti juutalaisille olevansa ”jumala” samalla tavalla kuin Israelin tuomarit ovat ”jumalia” ”heidän lakinsa” mukaan. (Joh 10:24-38) Jeesus tunnusti olevansa Jumalan poika, mutta ei sanonut olevansa Jumala.
Psalmissa kaksi on ennustus Jeesuksen korottamisesta Jumalan pojaksi hänen kuolleista heräämisensä jälkeen (vrt. Apt 2:36; Room 1:1-4):
Psalmit:
2:7 Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.
2:8 Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi.
2:9 Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niinkuin saviastian sinä särjet heidät.”
Sanat ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin” tarkoittavat sitä, että Jumala on herättänyt poikansa ylös kuolleista. Heprealaiskirjeen kirjoittaja lainaa näitä sanoja juuri siinä merkityksessä. (Hebr 1:5; 5:5 lue asiayhteys) Paavali ymmärsi aivan oikein, että nämä sanat tarkoittavat sitä lupausta, jonka mukaan Jumala oli herättävä poikansa ylös kuolleista. (Apt 13:26-41)
Jumala on korottanut poikansa Jeesuksen kaiken pääksi seurakunnalleen ja kaikkien luotujen herraksi vasta sen jälkeen, kun herätti hänet ylös kuolleista. Jeesuksella ei ole luonnostaan sitä asemaa sen perusteella, että hän olisi iankaikkinen Jumala niin kuin hänen isänsäkin. Jumalan täytyi antaa se asema Jeesukselle, niin että kristuksesta tuli kuolleista heräämisen jälkeen enkeleitä ylempi. (Matt 28:18; Hebr 1:4-2:10) Jumala teki tämän kaiken etukäteen laatimansa suunnitelman mukaan, oman aivoituksensa ja yksin oman päättämänsä mukaan. (Efe 1; 2Tim 1:8-11)
Raamatussa on käytetty Herran enkeleistä (Jahven enkeleistä) sanoja ”Jahve” ja ”Elohim” ja ”Jahve Tsavaot” (”Herra” ja ”Jumala” ja ”Herra Sebaot”). (Joos 5:13-15; 2Moos 3:1-15; 13:21; 14:19; 20:20-23; 23:20-23; 5Moos 34:10) Raamatun mukaan Israelin kansan edellä kulkenut enkeli on eri enkeli kuin se, joka puhui Moosekselle (2Moos 23:20-23; 32:34; 33:2-3). Näyttää siltä, että heitä molempia sanotaan Jahveksi ja Elohimiksi, Herraksi ja Jumalaksi. (2Moos 13:21; 14:19; 23:20-23) Se enkeli, joka puhuu, näyttäisi olevan sitä toista enkeliä ylempiarvoinen, sillä hänen nimensä asuu siinä toisessa enkelissä, ja hän puhuu niin kuin se, jolla on valta tuhota kansa ja lähettää se toinen enkeli kulkemaan kansan edellä. (2Moos 23:20-23; 32:34; 33:2-3) Onko tämä puhuva Herran enkeli todellisuudessa herra Jeesus kristus, niin kuin jotkut sanovat hänen olevan?
Toiset sanovat päinvastoin kuin nämä, että se enkeli, jossa Jahven nimi asuu ja joka kulki kansan edellä erämaassa, olisi herra Jeesus kristus, mutta se, joka puhui Moosekselle olisi joku Herran enkeleistä! Jompi kumpi näistä enkeleistä oli sitten se ”herran kasvojen enkeli”, joka pelasti Israelin erämaassa. (Jes 63:7-11) Joku on nähnyt tässä Jesajan kirjan kohdassa isän ja pojan, niin että herran kasvojen enkeli olisi ollut Jeesus kristus! ”Hänen kasvojensa enkeli” tarkoittaa Jumalan läsnäoloa sen enkelin kautta, josta tässä puhutaan. Se enkeli edustaa siis Jumalaa, vaikka ei ole itse se Jumala, jota hän edustaa (vertaa tätä siihen, miten Jeesus kristus edustaa isäänsä Jumalaa, vaikka ei ole itse Jumala!)
Toiset tulkitsevat näitä sanoja siten, että Israelin edellä kulkenut enkeli oli Mooses (Apt 7:35-40), toiset että hän oli joku Herran luomista enkeleistä, taivaallinen kirkkauden henkiolento. (Ellicott’s Commentary For English Readers) Onpa vielä niitäkin, jotka sanovat sen ”enkelin” olevan liiton arkki, koska Herran nimi asuu siinä! Jotkut arvelevat, että se enkeli olisi Israelin suojelusenkeli Miikael ja sanovat, että häntä ei ole luotu, sillä hän on sama kuin herra Jeesus kristus, ikuinen Jumalan Poika! Toiset sanovat hänen olevan luotu ylienkeli, joka on herra Jeesus ja mahdollisesti vielä sama kuin ylienkeli Mikael, joka on Israelin suojelusenkeli! (Dan 10:13: 21; 12:1; Jda 1:9; Ilm 12:7) Raamatusta käy tosin ilmi se, että Miikael on Israelin suojelusenkeli ja on ollut tekemisissä Mooseksen kanssa, mutta sitä ei ole selvästi sanottu, että hän olisi sama kuin herra Jeesus kristus: todisteita on enemmän sitä tulkintaa vastaan, että Miikael ja Jeesus olisivat yksi ja sama enkeli. (Gill’s Exposition of the Entire Bible)
Hajonta tulkinnoissa on melko suuri, mutta siitä ollaan oppineiden kesken yhtä mieltä, että Mooseksen kirjoissa puhutaan kahdesta eri enkelistä, koska se, joka puhuu, sanoi myöhemmin Moosekselle:
”Joka on tehnyt syntiä minua vastaan, sen minä pyyhin pois kirjastani. Mene nyt ja johdata kansa siihen paikkaan, josta minä olen sinulle puhunut; katso, minun enkelini käy sinun edelläsi. Mutta kostoni päivänä minä kostan heille heidän rikoksensa.” (2Moos 32:33-34)
”Ja minä lähetän enkelin sinun edelläsi ja karkoitan pois kanaanilaiset, amorilaiset, heettiläiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, että tulisit siihen maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Sillä minä en itse vaella sinun kanssasi, koska olet niskurikansa, etten minä sinua tiellä hukuttaisi.” (2Moos 33:2-3)
Tämä kohta kumoaa sen tulkinnan, että pilvenpatsas ja tulen hohde, joka johdatti kansaa erämaassa, on se sama enkeli, joka puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, mutta Mooseksen kirjojen kertomus on tältä osin ristiriitainen, koska Herra (Jahve) puhui Moosekselle nimenomaan pilvenpatsaasta, joka kulki heidän kanssaan. (2Moos 33:9-11; 40:34-38; 4Moos 12:5; 14:14)
Kun huomataan se, että puhuvalla enkelillä on valta siihen toiseen enkeliin nähden (2Moos 23:20-23; 32:34; 33:2-3), joka kulki kansan edellä, eikä hän voi olla isä Jumala, koska isää ei kukaan ole nähnyt (Joh 1:18), niin silloin kansan edellä kulkenut enkeli ei voi olla herra Jeesus kristus, vaikka jotkut niin ovat tulkinneet. Herran kasvojen enkeli kulki kansan edellä, mutta herra on se, joka puhui, joten herran kasvojen enkeli ei ollut Jeesus kristus. (Jes 63:7-11) Jäljelle jää vain se mahdollisuus, että puhuva enkeli on Jeesus kristus tai sitten hän on joku Herran enkeleistä, mutta ei Jeesus eikä hänen isänsä, kaikkivaltias Jumala ja kaiken luoja.
Se puhuva enkeli on puhunut kasvotusten Mooseksen kanssa ja kansa näki myös hänen kirkkautensa ja koska häntä sanotaan Herran enkeliksi, niin hän ei voi olla sama kuin isä Jumala. (2Moos 3:1-15; 23:20-23; 24:17; 3Moos 9:23; 4Moos 14:14; 5Moos 34:10) Jumala ei ole koskaan sama kuin enkeli, jonka hän lähettää edustamaan itseään ja puhumaan nimessään. Samalla tavalla voimme ymmärtää Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen välistä suhdetta. Jumala ei voi olla itse se poika, jonka hän lähettää. Jumala ja hänen poikansa ovat siten kaksi eri olevaista, joista poika edustaa isää, mutta ei ole isä.
Jumala ja kristus erotetaan Raamatussa samalla tavalla toisistaan kuin isä ja poika. Vain isää sanotaan Jumalaksi, mutta poikaa sanotaan kristukseksi, joka ei ole siten samalla tavalla Jumala kuin hänen isänsä on: hän on arvossa ja vallassa ja voimassa ja kunniassa ja kirkkaudessa isää alempi, koska isä lähettää hänet ja hän edustaa isäänsä, ei itseään, kun puhuu ja toimii isänsä valtuuttamana hänen nimessään.
Osoitan myöhemmin sen, että Moosekselle puhunut enkeli on ollut läheisessä tekemisessä profeettojen ja patriarkkojen kanssa, niin että hänet on nähty muutenkin kuin vain selästä päin tai kirkkautena tai pilvenpatsaana. Jos näin ei ole tapahtunut, niin silloin hänen lähettämänsä enkeli on esiintynyt hänen nimessään ja ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Kyseessä on siis sellainen enkeli, jolla on valta muihin enkeleihin nähden ja siksi häntä voitaisiin kutsua myös ylienkeliksi tai arkkienkeliksi tai Jahven sotajoukkojen päälliköksi, joka tunnetaan suomenkielisessä Raamatussa nimellä Herra Sebaot.
Kun tämä ylienkeli sanoo, että hänen nimensä asuu siinä toisessa enkelissä, joka kulkee kansan edellä, niin sen nimen täytyy olla Jumalan nimi. Enkelien nimen loppuosa on hepreankielen sana ”eel”, joka tarkoittaa ”jumalaa”. Raamatussa on mainittu nimeltä kaksi enkeliä: Miikael ja Gabriel. Juutalaisissa apokryfeissä on kerrottu monien muidenkin enkelien nimiä, mutta niitä kirjoja ei ole hyväksytty meidän Raamattuumme, joten jätämme ne huomiotta tässä yhteydessä. Se, että enkelien nimen loppuosa muodostuu sanasta ”eel”, on joidenkin mielestä todiste siitä, että Israel palvoi kanaanilaista heimojumalaa, jonka nimi on ”Eel”. Raamatun terminologiassa sana ”eel” on kuitenkin yleisnimi, joka tarkoittaa yleisesti ”jumalaa” ja sitä on käytetty myös epäjumalista, enkeleistä ja korkeassa asemassa olevista ihmisistä (hallitsijoista, sankareista) totisen Jumalan lisäksi.
Oman vaikeutensa tulkintaan tuottavat Paavalin sanat, joiden mukaan kansa sai pilvessä ja meressä kasteen Moosekseen, ja että kristus seurasi heitä erämaassa. (1Kor 10:1-13) Tämä on kuitenkin esikuvallista puhetta ja kertoo hengellisestä ruoasta ja hengellisestä juomasta, jolla tarkoitetaan osallisuutta pyhästä hengestä ja kristuksesta. Jeesus kristus ei seurannut kansaa henkiolentona eikä etenkään kalliona, josta vuoti vettä (2Moos 17:6-7; 4Moos 20:2-14), mutta Jumala antoi heidän juoda pyhää henkeä niin kuin antaa meidänkin sitä juoda. (1Kor 12:12-13) Se on osallisuutta kristuksesta ja sitä ruokaa, joka ei katoa. (1Piet 1-2; Joh 6)
Pietari sanoi profeettojen ennustaneen edeltäpäin kristusta kohtaavista kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. (1Piet 1:11) Hän ei väittänyt, että kristus olisi ollut henkenä tai enkelinä profeettojen luona. Profeetoissa vaikuttanut ”kristuksen henki” tarkoittaa Jumalan pyhää henkeä niin kuin Eliaan henki ja se henki, jota Jumala otti Mooseksesta ja jakoi sitä Israelin vanhimmille. (2Kun 2:9-16, Luuk 1:15-17; 4Moos 11:17-25; Jes 63:9-11) Sanat Jeesuksen henki ja kristuksen henki ja pyhä henki ja Jumalan pyhä henki jne. tarkoittavat yhtä ja samaa henkeä, joka on yhteinen isälle ja pojalle ja kaikille Jumalan lapsille (Efe 4:1-16). Genetiivi ilmaisee näissä sanonnoissa samankaltaisuutta ja samaa alkuperää, ei niinkään omistajaa, vaikka minussa oleva pyhä henki on minun pyhä henkeni ja sinussa oleva pyhä henki on sinun pyhä henkesi. (Apt 5:3 on sanatarkasti ”sinun pyhää henkeäsi, vrt. Room 8:9-16)
Laki annettiin Mooseksen välityksellä enkelien toimesta Israelille, joten lain toimittaneita enkeleitä on useampia kuin vain yksi. (Apt 7:53; Gal 3:19-20; Hebr 2:2) Vaikka Johannes sanoi, että laki on tullut Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen kristuksen kautta, (Joh 1:17) niin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat sanovat Jeesuksen kristuksen olevan myös lain antaja ja säätäjä sen lisäksi, että armo ja totuus ovat tulleet hänen kauttaan. Jotkut heistä sanovat Jeesuksen olleen se enkeli, joka puhui Moosekselle erämaassa palavasta pensaasta ja välitti lain Mooseksen kautta Israelille puhumalla hänelle kasvoista kasvoihin. (2Moos 3:1-15; 23:20-23; 33:11; 4Moos 12:6-8; 5Moos 34:10) He sanovat myös niin, että Jeesus kristus on se enkeli, joka kulki pilvenpatsaassa Israelin kansan edellä erämaassa ja johdatti sitä. (1Kor 10:1-4; 2Moos 13:21; 14:19; 23:20-23; 33:9-11)
Mooseksen kirjassa nämä kaksi enkeliä on kuitenkin erotettu toisistaan, joten he molemmat eivät voi olla sama kuin Jeesus kristus. (2Moos 23:20-23; 32:34; 33:2-3) Molempia näytettäisiin kutsuttavan silti nimillä ”Herra” ja ”Jumala”, ”Jahve” ja ”Elohim”. (2Moos 13:21; 14:19; 23:20-23; 33:2-3; 40:34-38; 4Moos 9:18-23; 14:14; 5Moos 31:3-8) Silti toinen heistä – se, joka puhuu – esiintyy tätä toista ylempiarvoisena ja sanoo hänen oman nimensä olevan siinä toisessa enkelissä. (2Moos 23:20-23) Onko tämä ylempiarvoinen Herra (Jahve) ja Jumala (Elohim) sitten herra Jeesus vai ei? Isä Jumala hän ei voi olla, koska isää ei ole kukaan koskaan nähnyt eikä Paavalin mukaan voi nähdä. (Joh 1:18; 1Joh 4:12; 1Tim 6:13-16; vrt. Job 42:1-6; 3Joh 1:11 ”nähdä Jumala” = ”ymmärtää se, kuka ja millainen Jumala on” ja se paljastetaan niille, joille poika eli Jeesus ilmoittaa isän eli Jumalan, Matt 5:8; 11:27; Ilm 22:1-5, joka asuu hänessä, Joh 14:1-11; 2Kor 5:18-21, mutta joka Jumala hän ei itse ole, Joh 5:44; 17:33; Mark 12:28-34.)
Kolmiyhteiseen jumalaan uskovien mielestä Jeesus kristus on ilmestynyt profeetoille ja patriarkoille Vanhan testamentin puolella ruumiillisessa muodossa tai silmin nähtävällä tavalla. Tämä olisi mahdollista sen vuoksi, että Jeesus kristus on näkymättömän Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily, joka olisi ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja jonka kautta isä olisi luonut tämän maailman: kaiken, mitä siinä on. (2Kor 4:4; Hebr 1:3; Joh 1:1-9; 1Kor 8:6; Kol 1:13-23) Jumalan kuvalla tarkoitetaan Raamatussa kuitenkin muualla ihmistä, joka on luotu alussa Jumalan kuvaksi, ”kuvaksemme ja kaltaiseksemme” niin kuin Jumala sanoi. (1Moos 1:25-27; 1Kor 11:7; Jaak 3:9) Tälllä tarkoitetaan sitä, että ihminen on luotu sisällisen ihmisen puolesta Jumalan kaltaiseksi. Jeesus on ihmisenä täydellisesti Jumalan kaltainen ja sen vuoksi jumaluuden koko täyteys asuu hänessä ruumiillisesti. (Kol 1:19; 2:9; vrt. Efe 3:14-21)
Kun Vanhassa testamentissa puhutaan Jahvesta ja Elohimista, Herrasta ja Jumalasta, niin hänestä puhutaan lähes aina yksikössä, niin että hänestä käytetään yksiköllistä verbiä ja yksiköllistä persoonapronominia ”minä”: ”Minä olen… eikä muita ole” jne.
”… ettei ketään ole minun vertaistani koko maan päällä.” (2Moos 9:14)
”Jahve on Jumala, eikä muuta jumalaa ole kuin hän.” (5Moos 4:35, KJV mukaan, ”Jahve on Jumala eikä ole ketään hänen rinnallaan”)
”… niin tiedä siis tänä päivänä ja paina se sydämeesi, että Jahve on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä, eikä muuta jumalaa ole.” (5Moos 4:39)
”Kuule, oi Israel, Jahve meidän Jumalamme on yksi Jahve.” (KJV:n mukaan 5Moos 6:4)
”Kuule, oi Israel, Jahve meidän Jumalamme, Jahve on yksi.” (5Moos 6:4)
Jeesus vahvisti sanoillaan ja käymänsä keskustelun kautta sen, että Jahve Elohim eli Herra Jumala on yksiköllinen ja yksi ainoa isä, sen sijaan että olisi kollektiivinen ykseys, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Kun Jeesukselta kysyttiin, mikä on suurin käskyistä, niin hän vastasi rakkauden käskyn olevan ensimmäinen ja tarkoitti sillä Jumalan rakastamista meidän isänämme, niin että tämä Jumala ja isä on esitetty yksikössä eikä monikossa.
”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;…
”yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.” (Mark 12:29…32)
Tuo jälkimmäinen lause on Jeesuksen kanssa keskustelleen kirjanoppineen suusta tullut, mutta Jeesus hyväksyi hänen tulkintansa täysin oikeaksi ja Markuksen mukaan Jeesus sanoi tämän kirjanoppineen vastanneen ymmärtäväisesti. (j. 34) Kaikki juutalaiset ymmärsivät vielä tuolloin sen, että Herra Jumala on yksi ainoa ja Jeesukseen vapahtajanaan uskoneet ymmärsivät sen yhden ainoan Herran Jumalan olevan meidän taivaallinen isämme, ei Isä ja Poika ja Pyhä Henki yhdessä.
”Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?” (Joh 5:44)
”Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen.” (Joh 17:3)
Jeesus ei ole kahtia jaettu herra (Jahve), jonka inhimillinen luonto olisi sanonut nuo sanat, kun jumalallinen luonto pysyi hiljaa. Kristuksen kaksiluonto-oppi on kehitetty apostolien ajan jälkeen ja saanut lopullisen muotonsa vasta vuonna 451 Khalkedonin kirkolliskokouksessa. Profeetat, Jeesus ja apostolit eivät jakaneet Jahvea kahdeksi tai kolmeksi eri persoonaksi vaan he uskoivat Jahven olevan yksi ainoa Jumala, joka on Uuden testamentin selvän todistuksen mukaan meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä.
”Katsokaa nyt, että minä, minä olen, eikä yhtäkään jumalaa (elohim) ole minun rinnallani.” (5Moos 32:39)
”Jahve on Jumala (elohim) eikä muuta (jumalaa) ole.” (1Kun 8:60)
”Sinä yksin olet Jahve. Sinä olet tehnyt taivaat ja taivasten taivaat kaikkine joukkoinensa, maan ja kaikki, mitä siinä on, meret ja kaikki, mitä niissä on. Sinä annat elämän niille kaikille, ja taivaan joukot kumartavat sinua.” (Neh 9:6)
”Sen tähden olet sinä, Jahve Jumala, suuri; sillä kaiken sen mukaan, mitä me olemme korvillamme kuulleet, ei ole sinun vertaistasi, eikä muuta Jumalaa ole kuin sinä.” (2Sam 7:22)
”Täytä heidän kasvonsa häpeällä, että he etsisivät sinun nimeäsi, Jahve. Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot. Ja tulkoot tuntemaan, että sinun ainoan nimi on Jahve, että sinä olet korkein kaikessa maassa.” (Psa 83:17-19)
”Kaikki kansat, jotka sinä tehnyt olet, tulevat ja kumartuvat sinun edessäsi, Herra (Adonai), ja kunnioittavat sinun nimeäsi. Sillä sinä olet suuri ja teet ihmeitä, sinä ainoa olet Jumala (elohim).” (Psa 86:9-10)
Jesaja:
43:1 Mutta nyt, näin sanoo Jahve, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.
43:2 Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.
43:3 Sillä minä olen Jahve, sinun Jumalasi, Israelin pyhä, sinun vapahtajasi…
…
43:10 Te olette minun todistajani, sanoo Jahve, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa (eel), eikä minun jälkeeni toista tule.
43:11 Minä, minä olen Jahve, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä.
43:12 Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Jahve, ja minä olen Jumala (eel).
43:13 Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?
43:14 Näin sanoo Jahve, teidän lunastajanne, Israelin pyhä: Teidän tähtenne minä lähetän sanan Baabeliin, minä syöksen heidät kaikki pakoon, syöksen kaldealaiset laivoihin, jotka olivat heidän ilonsa.
43:15 Minä, Jahve, olen teidän pyhänne, minä, Israelin luoja, olen teidän kuninkaanne.
Näiden ja vastaavien muiden Raamatun ylivoimaisen valtaenemmistön muodostavien kohtien perusteella Raamatun sanoma näyttää täysin selvältä: on vain yksi ainoa Jahve ja Elohim, Herra ja Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, eikä ketään muuta ole hänen rinnallaan. Tämä on sanottu niin monessa kohdassa, että sen täytyy olla varmasti totta, eivätkä jotkut tästä poikkeavat kohdat voi kumota tätä ilmoitusta. Koska myös Uusi testamentti tukee opetusta, jonka mukaan isä on yksin ainoa Jahve ja Elohim, Herra ja Jumala, kaikkivaltias taivaan ja maan luoja, niin meidän ei pidä lähteä seuraamaan tälle selvälle Jumalan sanalle vieraita selityksiä ja opetuksia, joita katoliset isät ja seurakuntiemme opettajat ovat tarjonneet liki kahdentuhannen vuoden ajan eksymyksen hengessä vaeltaessaan.
He sanovat, että kolmiyhteinen Jumala ilmoittaa itsensä jo Raamatun ensimmäisessä jakeessa. ”Alussa Jumalat loi taivaat ja maan”. Tämä on täyttä puppua, sillä sana ”elohim” on lähes aina monikollinen yksikkö ja tarkoittaa yhtä persoonaa sen sijaan, että tarkoittaisi montaa eri persoonaa (monikollisia yksikköjä ovat meidän kielemme sanat ”kasvot, housut ja sakset”, joista sana ”kasvot” on myös hepreaksi monikollinen yksikkö, ”panim”). Samaa sanaa ”elohim” on käytetty ihmisistä ja enkeleistä, jotka edustavat Jumalaa hänen lähettiläinään ja sanansaattajinaan, puhemiehinään, tuomareinaan ja hallitsijoina, kansan johtajina. Moosesta, Israelin tuomareita ja enkeleitä on kutsuttu Raamatussa ”Jumalaksi” ja käytetty heistä sanaa ”elohim”. Montako persoonaa sinun mielestäsi Mooseksella on? Montako persoonaa on Israelin tuomarilla? Entä Herran enkelillä? Myös epäjumalia on sanottu ”elohimiksi”, mutta ne ovat varmasti yksi ainoa persoona sen sijaan että olisivat kollektiivinen ykseys (esim. Daagon ja Kemos). (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6; Tuom 11.24; 1Sam 5:7)
Näemme näistä esimerkeistä sen, että myös ihmisiä tai enkeleitä on sanottu Jumalaksi (elohim), kun he edustavat Jumalaa hänen antamallaan valtuudella ja hänen nimessään. Samalla tavalla voimme ymmärtää sen, kun herraa Jeesusta on sanottu Herraksi ja Jumalaksi joissakin Vanhan testamentin profetioissa. Hän edustaa Jumalan poikana ja tulevan maailman kuninkaana sekä tuomarina isäänsä Jumalaa tämän täydellä valtuutuksella, voimalla ja arvovallalla. Jeesus toimii silloin isänsä nimessä ja on isänsä täysivaltainen edustaja niin kuin oli jo ”lihansa päivinä” maan päällä ennen taivaaseen nousemista.
Todistaako se Jumalan olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki, että Jumala sanoi ihmistä luodessaan. ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme”? (1Moos 1:26) Tässä esiintyvien sanojen ”kuvaksemme” ja ”kaltaiseksemme” muodot vastaavat meidän kielemme monikkoa niin kuin myös verbi ”tehkäämme”. Seuraavassa jakeessa (26) on kuitenkin yksiköllinen muoto ”omaksi (hänen) kuvakseen, Jumalan kuvaksi” niin kuin englanninkieliset käännökset sen ovat kääntäneet: ”in his own image, in the image of God”. Jos tässä puhuttaisiin kolmiyhteisestä Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä niin eikö myös tässä pitäisi olla monikko: ”heidän kuvakseen, Jumalien kuvaksi”? Sitä ei siinä tietenkään ole, koska Jumala ei ole kolmiyhteinen vaan hän on yksi ainoa isä: isä yksin on Jumala. (Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:4-6, Efe 4:4-6) Se, miksi jakeen 26 verbi ja muut sanat ovat monikon ensimmäisen persoonan taivutusmuodossa, jää epäselväksi, mutta tällaisilla kohdilla ei voida todistaa Jumalan olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki.
Jakeen 1Moos 1:26 monikollisia muotoja on selitetty mm. siten, että Jumala käyttää tässä kuninkaallista monikkomuotoa, niin kuin kuninkaat käyttivät itsestään muinoin ja yhä vielä jotkut sitä itsestään käyttävät. Toinen selitys vastaväitteistä huolimatta voi olla se, että Jumala puhui tässä jumalten neuvostolle, joka on mainittu monesti muualla Raamatussa. Silä tarkoitetaan Jumalan enkelten ja Jumalan kokoontumista yhteen taivaissa. (Psa 89:5-9; 103:19-22) Kun Jumala lähetti jonkun enkelten joukosta maan päälle tai astui alas taivaasta monikollisessa muodossa, niin Jumala puhui enkeleille monikossa ja nämä enkelit edustivat Jumalaa maan päällä, olipa heitä sitten yksi tai useampi tullut alas taivaasta Jumalan lähettämänä ja koko jumalten neuvoston puolesta. Jumala saattoi siten kysyä enkeleiltä: ”kenet me lähetämme puolestamme?” (1Moos 11:5-8; Jes 6:2, 8; vrt. 41:21-29)
Jumalten neuvosto taivaassa voi kuvata myös sitä, että Jumalaa edustavat tuomarit ja hallitsijat kokoontuvat maan päällä hänen nimessään tuomitsemaan kansaa ja sen asioita. Jumala tarkkailee heitä taivaasta käsin ja tuomitsee väärin toimivat hallitsijat sekä tuomarit oikein heidän tekojensa mukaan. (Psa 82) Juuri tästä syystä Mooseksen laissa kutsutaan ”jumalaksi” Israelin tuomareita. Israelilaiset vietiin näiden tuomareiden eteen tuomittavaksi, mutta niitä tuomareita kutsuttiin monikossa ”jumaliksi”, koska kyse oli Israelin vanhinten neuvoston kokoontumisesta. (2Moos 21:6; 22.8-9; vrt. Psa 82 ja 1Sam 2:25) Jopa kolmiyhteiseen jumalaan uskovat opetusta saaneet teologit ja Raamatun opettajat tunnustavat tämän asian todeksi ja ymmärtävät em. jakeiden puhuvan Israelin vanhinten neuvostosta, joka tuomitsi kansaa Mooseksen apuna ja myöhemmin itsenäisesti, kun Mooses oli jo kuollut.
Moosesta sanotaan ”jumalaksi” juuri samasta syystä. Hän oli kansansa tuomarin lisäksi Jumalan edustaja ja puhemies eli lähettiläs faraolle ja veljeään Aaronia yläpuolella hierarkiassa. Mooses oli koko kansan tuomari, päämies ja vapahtaja niin kuin herra Jeesus on uuden liiton tuomari, päämies ja vapahtaja. (2Moos 18:12-27; 7:1; 4:16; Apt 7:27, 35; 5:31; Hebr 2:10) Jeesus on päämies, tuomari ja vapahtaja, koska Jumala on tehnyt hänestä sellaisen, lähettämällä hänet maailman vapahtajaksi. Jeesus ei ole sitä luonnostaan sen vuoksi, että olisi isän vertainen Jumala. (1Joh 4:14; Joh 5:17-30; Apt 2:36; 5:31, 13:23; 17:31; Hebr 1-2)
Mielenkiintoinen Raamatusta kumpuava ajatus on se, että kun seurakunta kokoontuu maan päällä, niin Jumalan enkelit näkevät silloin isämme kasvot (henget ovat Jumalan läsnäolossa eli kokoontuneet yhteen hänen luokseen). (vrt. Matt 18:10) Jumala on läsnä kokouksissamme henkensä kautta, jonka on antanut meille. Raamatussa puhutaan Jumalan kasvojen edessä olemisesta, millä tarkoitetaan hänen läsnäoloaan ja kykyään nähdä kaikkialle, jopa ihmisten sydämiin. Ihminen ei voi paeta Jumalaa mihinkään, sillä hänen henkensä on läsnä kaikkialla ja Jumala näkee henkensä kautta kaikkialle. (Psa 139)
Jumalan lapsi ei tahdo kuitenkaan paeta Jumalaa vaan lähestyä häntä, koska meillä on pääsy kristuksen ruumiin ja veren uhrin kautta kaikkein pyhimpään, Jumalan tykö. Me olemme päässeet nyt lähelle Jumalaa sen hengen kautta (Efe 2:10-22), jonka hän on meille antanut ja olemme yhtä henkeä Jumalan kanssa (1Kor 6:17). Jumala on siis läsnä silloin, kun me kokoonnumme yhteen herran Jeesuksen nimessä ja me olemme itse hengessä Jumalan tykönä taivaissa, niin että kuulemme häneltä ja voimme puhua Jumalan sanaa.
Kun väärät profeetat kokoontuivat profeetta Miikan aikana yhteen ja myöhemmin Miika liittyi heidän seuraansa, niin silloin oli myös taivaassa menossa kokous, josta Jumala lähetti valheen hengen kuninkaan profeettoihin. (1Kun 22:5-28) Eikö tässä ole ihan vastaava kuvaus kuin siinä profetiassa, jonka mukaan Jumala on lähettänyt väkevän eksytyksen seurakuntaansa? (2Tess 2)
Jopa valitut ovat eksyneet väärien profeettojen ja väärien opettajien kautta tulleeseen harhaoppiin, jonka mukaan Jumala on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki! He sanovat vieläpä niin, että vain ”Pyhän Hengen” opetuksen kautta voidaan ymmärtää sitä oppia! 😉 Samalla tavalla sanoivat väärät profeetat kuninkaalleen, mutta Miika paljastui lopulta Jumalan profeetaksi ja Israelin kuningas sai surmansa taistelussa, koska ei kuullut Jumalan profeetan ääntä vaan kuuli valheen henkeä väärien profeettojen kautta.
Ei liene sattumaa, että Israelin kuninkaan nimi oli Ahab, joka on suomennettuna ”isän veli”. Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat kieltävät nimittäin sen, että Jeesus on isän poika, koska tekevät näistä kahdesta tasavertaisia Jumalia, ikään kuin Jeesus olisi Jumalan veli sen sijaan, että on hänen poikansa. Me emme ole meidän taivaallisen isämme veljiä vaan me olemme hänen poikiaan ja tyttäriään. Jeesus kristus ei ole meidän taivaallinen isämme vaan hän on meidän veljemme: alkuisin samasta isästä kuin me! (Hebr 2:10-11)
Myös saatana on ollut mukana jumalten neuvostossa, kun Jumalan pojat ovat kokoontuneet herran luokse. (Job 1:6-12; 2:1-7) Jumalan pojat ovat olleet mukana myös luomisessa, jos eivät luojan apureina luomassa tätä maailmaa, niin kuitenkin silminnäkijöinä. (Job 38:7) Kun Jumala sanoi ”tehkäämme ihminen kuvaksemme ja kaltaiseksemme”, niin hän saattoi puhua enkelten neuvostolle, vaikka ihminen on luotu Jumalan kuvaksi eikä enkelten kuvaksi. Silti myös enkelit ovat Jumalan kuvia ja edustavat häntä ilmestyessään ihmisille.
Enkelit ovat Jumalan kuvia, koska muistuttavat täysin Jumalaa ja heitä jopa sanotaan Herraksi ja Jumalaksi Raamatussa! Miten siis olisi mahdotonta, että Jumala olisi sanonut enkeleille: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme.” Eikö meistä ihmisistä tule myös enkelten kaltaisia ylösnousemuksessa? (Matt 22:29-33) Kyllä tulee ja jos me kerran olemme silloin enkelin kaltaisia, niin emmekö ole silloin myös Jumalan kuvia?
”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme… Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1Moos 1:26…27)
Jeesusta kristusta sanotaan Malakian kirjan profetiassa enkeliksi. (Mal 3:1) Jos kerran Jeesus on täydellisenä Jumalan kuvana enkeli tai häntä sanotaan enkeliksi, niin eikö Jumala olisi voinut sanoa enkelten neuvostolle: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme”. Mielestäni kyllä. Sen lisäksi on täysin mahdollista, että Jumala on puhunut enkeleiden neuvostolle myös jakeessa 1Moos 3:22:
”Katsokaa, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan!” (1Moos 3:22)
Oletko koskaan ajatellut sitä, että Jumala olisi voinut puhua tässä enkelten neuvostolle, jonka joukossa oli saatana? (vrt. Hes 28:11-19) Eikö saatana ollut juuri se, joka valehteli Eevalle ”Ette te suinkaan kuole vaan… tulette niin kuin jumala(t) tietämään hyvän ja pahan” (1Moos 3:4…5, ks. KJV käännös)? Mitä jos Jumala sanoi enkeleille, että ihmisestä oli tullut lankeemuksen jälkeen niin kuin joku Jumalan poikien neuvostossa olleista enkeleistä? Ihmisestä oli tullut niin kuin saatana! (vrt. Hes 28:11-19) Mikään ei ole mielestäni tätä teoriaa vastaan niin paljon, että se pitäisi hylätä varmasti virheellisenä tulkintana.
Aiheesta kiinnostunut voisi lukea vaikka Paul Sumnerin tutkielman ”The Divine Council in the Hebrew Bible” tai lyhyemmän artikkelin The Genesis Plurals, jossa hän kertoo eri tulkinnoista koskien 1. Mooseksen kirjan monikkomuotoja Jumalasta jakeissa 1:26-27; 3:22 ja 11:7.
Jumalan lähettämät enkelit ovat ilmestyneet hänen valitsemilleen palvelijoille, profeetoille ja patriarkoille, ihmisen muotoisina miehinä tai pilvenpatsaassa tai kirkkauden ympäröimänä savupatsaan sisällä tai palavan pensaan keskellä tai valtaistuimellaan istumassa. Vaikka Jumalan muotoa ei olisi selvästi nähty ja olisi nähty vain hänen selkäpuolensa hänen kulkiessaan Mooseksen ohi, niin silti on nähty jotakin silmin havaittavaa, jonka on tiedetty olevan Herran enkeli. (2Moos 24:9-18; 33:18-23; 5Moos 4:12) Kolmiyhteisen jumalan opin mukaan yksi Herran enkeleistä voisi olla herra Jeesus kristus, mutta kuka heistä? Vähintään kahta eri enkeliä on sanottu Jahveksi ja Elohimiksi, Herraksi ja Jumalaksi, mutta kumpi heistä on herra Jeesus vai onko kumpikaan? (2Moos 23:20-23; 13:21; 14:19; 32:34; 33:2-3; 40:34-38; 4Moos 9:18-23; 14:14; 5Moos 31:3-8)
Herra Jumala on ilmestynyt valituille palvelijoilleen monta kertaa historian aikana sillä tavalla, että hänet on voitu nähdä. Jumalan sanotaan puhuneen alussa Aatamille, Eevalle ja käärmeelle (saatanalle) Edenin puutarhassa, missä hän myös käyskenteli illan viileydessä. (1Moos 2:15-17; 3:8-19) Vaikka tuossa kohdassa ei sanota sitä, että Herra Jumala olisi näyttäytynyt Aatamille ja Eevalle ruumiillisessa muodossa, niin käveleminen tai liikkuminen Edenin puutarhassa vihjaa hänen olleen ruumiillisessa muodossa siellä. Tästä ei voida olla kuitenkaan varmoja, sillä myös hengen liikkuminen on mahdollista aistia, niin kuin Eliaan tapauksesta huomaamme. Jumala ilmestyi Eliaalle hiljaisen tuulen hyminän kautta, puhumalla hänelle tuulen keskeltä. (1Kun 19:12-13)
Stefanus sanoi, että ”kirkkauden Jumala” on ilmestynyt Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin. (Apt 7:2) Jumala ilmestyi Abramille kuitenkin vasta Harranissa eikä Mesopotamiassa ja käski hänen lähteä pois Harranista Kanaanin maahan. (1Moos 11:31-12:4; vrt. 15:7; Joos 24:3; Neh 9:7 ja kommentaarit, joissa tätä ristiriitaa yritetään selittää pois) Mooseksen kirjassa ei sanota tässä kohdassa, millä tavalla tai minkä muotoisena kirkkauden Jumala Aabrahamille tuossa tilanteessa ilmestyi, mutta Abram kuuli hänen sanansa niin kuin myöhemminkin. (1Moos 12:1, 7; 13:14) Kerran tämä tapahtui näyssä ja Herra puhui hänelle unessa. (1Moos 15) Sitten paljastuu, että se Herra, joka hänelle puhui, on noussut ylös taivaaseen niin kuin enkelit heidän ilmestyessään valituille Jumalan palvelijoille ja lähdettyä pois heidän tyköään. (1Moos 17:1-22; 35:9-13; Tuom 6:11-23; 13:3-22)
Kaikissa noissa viitteenä olevissa kohdissa Herran enkeliä on sanottu Jumalaksi ja jopa Jahveksi eli Herraksi, mutta silti kyseessä on Herran enkeli eikä Jumala itse. Näin siitä huolimatta, että tämä Jumala on sanonut olevansa ”Jumala kaikkivaltias”. (1Moos 35:11; 48:3) Sillä nimellä Jumala itseään myös Aabrahamille myöhemmin kutsui ja sanoi: ”Minä olen Jumala kaikkivaltias”. (1Moos 17:1) Se sama Jumala kaikkivaltias, joka ilmestyi ensin Aabrahamille, ilmestyi sitten myöhemmin myös Jaakobille, ja kohosi ylös taivaaseen niin kuin Herran enkeli. (1Moos 15:22; 17:1, 22; 35:11-13; 48:3) Mooses, Bileam, Ruut, Job, Daavid, Jesaja, Hesekiel ja Jooel kutsuvat Jumalaa kaikkivaltiaaksi. (2Moos 3:6, 15; 6:3; 4Moos 24:4, 16; Ruut 1:20-21; Job 5.17; 6:4, 14, jne.; Psa 68:15; 91:1; Jes 13:6; Hes 1:24; 10:5; Jooel 1:15)
Uudessa testamentissa Herraksi Jumalaksi ja Kaikkivaltiaaksi on sanottu vain isää Jumalaa, ei hänen poikaansa. (Luuk 1:32; Apt 3:22; 2Kor 6:18; Ilm 1:8; 4:8; 11:17; 15:3; 16:7, 14; 18:8; 19:6, 15; 21:22; 22:5) Isää ei ole kukaan koskaan nähnyt, sillä hän on näkymätön henki, joten se Herra Jumala Kaikkivaltias, joka on ilmestynyt Vanhan testamentin puolella patriarkoille, on hänen enkelinsä, joka on edustanut häntä täysin valtuuksin niin kuin Jeesus kristus edustaa häntä Uuden testamentin puolella, isänsä nimessä. (Joh 5:17-44; 10:25; 12:42-50; 13.20; 14:1-11; 15:16-25; Matt 28:18; jne.) Koska kyseessä on Herran enkeli, niin hänet on voitu nähdä ruumiillisessa muodossa niin kuin mies tai soturi (Joos 5:13-15) ja hänen kanssaan on keskusteltu kasvoista kasvoihin. (Tuom 6:22; 5Moos 34:10) Hänen kanssaan on voitu myös painia ja hänet on kutsuttu aterialle ja juomaan viiniä Abramin kanssa. (1Moos 32:24-32; Hoos 9:4-6; 1Moos 18)
Nyt kun yhdistämme toisiinsa Raamatun eri kohtia, mutta emme toimi mielivaltaisesti ennalta totena pitämämme opin tueksi, vaan tarkkaan harkiten, niin kuin pyhässä hengessä Raamattua tutkiva Jumalan palvelija tekee, niin huomaamme, että se ”kirkkauden Jumala” (Apt 7:2), joka ilmestyi Abramille Harranissa (1Moos 12:1-7), on kohonnut ylös hänen tyköään niin kuin Herran enkeli (1Moos 17:22) ja on yksi niistä kolmesta miehestä, jotka ilmestyivät Aabrahamille Mamren tammistossa. (1Moos 18:1-2) Hän on näistä kolmesta miehestä se, joka puhuu enemmän kuin ne kaksi ja jota kutsutaan nimellä Jahve ja adonai (j.1, 3, 5, 9, 13, 17, 20-21 Jahve ei näytä tietävän kaikkea, mitä tapahtuu maan päällä, 26-33).
Sana adonai on sanan adon taivutusmuoto, jota käytetään ”vain” Jumalasta tai niin kuin tässä jakeessa (1Moos 18:3) ja kaikissa muissa vastaavissa kohdissa, joissa tämä sama Jahve esiintyy, myös yhdestä tietystä enkelistä muiden enkelien joukossa. Kun Daavid puhuu Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta Psalmissa 110, niin hän sanoo vain Jumalaa (isää) ”adonaiksi” (j. 5), mutta poikaa hän kutsuu nimellä ”adonii” (j. 1), jota muotoa on käytetty useimmiten ihmisistä kuten kuninkaista (1Sam 25:28) ja joskus myös enkeleistä (Tuom 6:13; Dan 10:16-17).
Nyt herää aiheellinen kysymys vilpittömien Jumalan lasten mielissä: onko Aabrahamille ilmestynyt kaikkivaltias Jumala sama kuin Psalmin 110:1 ”minun herrani”, jolla tarkoitetaan Jeesusta kristusta? Sen perusteella ei voi olla, että Daavid sanoo Jeesusta ”minun herrakseni” käyttämällä hänestä sanan ”adon” kuninkaisiin (ihmisiin) soveltuvaa muotoa ”adonii”, mutta Aabrahamille ilmestyneestä Jumalasta kaikkivaltiaasta on käytetty vain Herrasta Jumalasta käytettyä muotoa ”adonai”! Vaikka näin on tehty, niin se ei todista sitä, että Aabrahamille ilmestynyt Kaikkivaltias Jumala olisi sama kuin Uuden testamentin isä. Isää ei ole kukaan nähnyt, joten Aabrahamille ilmestyneen Kaikkivaltiaan Jumalan ja Jahven täytyy olla Herran enkeli, joka on vielä eri kuin herra Jeesus kristus!
Tämä sama Jumala kaikkivaltias on se Herran enkeli, joka puhui Moosekselle erämaassa palavan pensaan keskeltä ja myöhemmin. Hän sanoi Moosekselle olevansa hänen isänsä Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, mutta heille hän ei ollut tehnyt itseään tunnetuksi nimellä Jahve, niin kuin nyt sillä nimellä itsensä Moosekselle esitteli. (2Moos 3:1-15; 6:3) Tämä ”Jumala kaikkivaltias” (eel shaddai) ja ”Herra ja Jumala” (Jahve ja Elohim) ja ”Minä olen se, joka minä olen” ja ”Minä olen” ja ”Hän on” (nimen Jahve suomennos) ja Jahve Tsavaot (Herra Sebaot), on siis Herran enkeli (Jahven enkeli), josta käytetään kaikkia näitä nimiä. Jos hän olisi sama kuin Jeesus kristus, meidän herramme ja Jumalan poika, niin silloin Jeesus kristus olisi todellakin enkeli sen sijaan, että olisi isän vertainen Jumala!
Jos hän ei olisi Jumalan enkeli vaan olisi Jumala itse, niin sitten se ylhäisin kirkkaus ja ainoa Jumala, josta Jeesus ja apostolit todistivat, olisi luonut kaiken tämän poika-jumalan kautta, sillä Raamatun mukaan ”Jahve ja Elohim”, ”Herra ja Jumala”, ”Herra Jumala kaikkivaltias”, on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, ja hän on yksin yksi ainoa Jahve, ei monta eri Jahvea! Se Jumala, jota tämä ”herra Jeesus kristus” ja ”Jahve” ja ”Jumala” edustaa, olisi joku vielä poikaa ylempi kirkkauden isä, jota hänen poikansa edustaa sekä maan päällä että myös taivaassa enkelten ylipäällikkönä, ”herrana ja jumalana”.
Jos Jeesus kristus on se Herran enkeli, joka ilmestyi Aabrahamille, Jaakobille ja Moosekselle, niin hän on myös kaiken luoja. Hänen nimensä on Jahve ja Jahve Tsavaot eli Herra ja Herra Sebaot (sotajoukkojen päällikkö). Kun yhdistämme toisiimme Mooseksen, Hoosean ja Jesajan kirjan kuvaukset, niin näemme, että Jaakobin kanssa paininut enkeli on todellakin itse Jumala ja Kaikkivaltias, Herra Sebaot ja hän on luonut yksin taivaan ja meren ja maan ja kaiken niissä olevan. Näin on kirjoitettu:
1.Mooseksen kirja:
17:1 Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Jahve hänelle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton.35:11 Ja Jumala sanoi hänelle: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; ole hedelmällinen ja lisäänny. Kansa, suuri kansojen joukko on sinusta tuleva, ja kuninkaita lähtee sinun kupeistasi.
1.Mooseksen kirja:
32:24 Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.
32:25 Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.
32:26 Ja mies sanoi: ”Päästä minut, sillä päivä koittaa.” Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.”
32:27 Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.”
32:28 Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.”
32:29 Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi.” Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.
32:30 Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ”sillä”, sanoi hän, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.”Hoosea:
12:3 Mutta Jahvella on oikeudenkäynti Juudan kanssa, ja hän tahtoo rangaista Jaakobia sen teitten mukaan, hän on kostava sille sen tekojen mukaan.
12:4 Äidin kohdussa tämä petti veljensä, ja miehuutensa voimassa hän taisteli Jumalan kanssa.
12:5 Hän taisteli enkelin kanssa ja voitti, hän itki ja rukoili tätä. Beetelissä tämä löysi hänet ja puhui siellä meidän kanssamme.
12:6 Jahve, sotajoukkojen Jumala– Jahve on hänen muistomerkkinsä [nimensä] (jahve elohee ha-sebaot jahve sikroo).2.Mooseksen kirja:
3:1 Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle.
3:2 Silloin Jahven enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut.
3:3 Niin Mooses sanoi: ”Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi.”
3:4 Kun Jahve näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: ”Mooses, Mooses!” Hän vastasi: ”Tässä olen.”
3:5 Hän sanoi: ”Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.”
3:6 Ja hän sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.” Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. …3:13 Mooses sanoi Jumalalle: ”Katso, kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille: ’Teidän isienne Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne’, ja kun he kysyvät minulta: ’Mikä hänen nimensä on?’ niin mitä minä heille vastaan?”
3:14 Jumala vastasi Moosekselle: ”Minä olen se, joka minä olen.” Ja hän sanoi vielä: ”Sano israelilaisille näin: ’Minä olen’ lähetti minut teidän luoksenne.”
3:15 Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: ”Sano israelilaisille näin: Jahve, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.6:2 Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: ”Minä olen Jahve.
6:3 Ja minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ’Jumalana Kaikkivaltiaana’, mutta nimelläni ’Jahve’ en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.Jesaja:
8:13 Jahve Sebaot pitäkää pyhänä, häntä te peljätkää ja kauhistukaa.
8:14 Ja hän on oleva pyhäkkö, hän loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille, paula ja ansa Jerusalemin asukkaille.
8:15 Monet heistä kompastuvat ja kaatuvat ja ruhjoutuvat, monet kiedotaan ja vangitaan.
8:16 Sido todistus talteen, lukitse laki sinetillä minun opetuslapsiini.”
8:17 Niin minä odotan Jahvea, joka kätkee kasvonsa Jaakobin heimolta, ja panen toivoni häneen.
8:18 Katso, minä ja lapset, jotka Jahve on minulle antanut, me olemme Jahven Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka asuu Siionin vuorella.Jesaja:
45:11 Näin sanoo Jahve, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
45:12 Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet taivaan, minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
45:13 Minä herätin hänet vanhurskaudessa, ja minä tasoitin kaikki hänen tiensä. Hän rakentaa minun kaupunkini ja päästää vapaiksi minun pakkosiirtolaiseni ilman maksua ja ilman lahjusta, sanoo Jahve Sebaot.
45:14 Näin sanoo Jahve: Egyptin työansio ja Etiopian kauppavoitto ja sebalaiset, suurikasvuiset miehet, tulevat sinun tykösi, tulevat sinun omiksesi. Sinun perässäsi he käyvät, kulkevat kahleissa, sinua kumartavat, sinua rukoilevat: ”Ainoastaan sinun tykönäsi on Jumala, ei ole toista, ei yhtään muuta jumalaa.”
45:15 Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.
45:16 Häpeän ja pilkan he saavat kaikki, pilkan alaisina he kulkevat kaikki, nuo kuvien tekijät.
45:17 Mutta Israelin pelastaa Jahve iankaikkisella pelastuksella, te ette joudu häpeään ettekä pilkan alaisiksi, ette ikinä, hamaan iankaikkisuuteen saakka.
45:18 Sillä näin sanoo Jahve, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Jahve, eikä toista ole.
45:19 En ole minä puhunut salassa, en pimeässä maan paikassa; en ole sanonut Jaakobin jälkeläisille: etsikää minua tyhjyydestä. Minä Jahve puhun vanhurskautta, ilmoitan, mikä oikein on.
45:20 Kokoontukaa ja tulkaa, lähestykää kaikki, te henkiinjääneet kansakunnista. Eivät ne mitään ymmärrä, jotka kantavat puukuviansa ja rukoilevat jumalaa, joka ei voi auttaa.
45:21 Ilmoittakaa ja esiin tuokaa – neuvotelkoot keskenänsä – kuka on tämän julistanut hamasta muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, Jahve! Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta ja auttavaa jumalaa muuta kuin minä.
45:22 Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.
45:23 Minä olen vannonut itse kauttani, minun suustani on lähtenyt totuus, peruuttamaton sana: Minun edessäni pitää kaikkien polvien notkistuman, minulle jokaisen kielen valansa vannoman.
45:24 Ainoastaan Jahvessa – niin pitää minusta sanottaman – on vanhurskaus ja voima. Hänen tykönsä tulevat häveten kaikki, jotka ovat palaneet vihasta häntä vastaan.
45:25 Jahvessa tulee vanhurskaaksi kaikki Israelin siemen, ja hän on heidän kerskauksensa.
Näistä kohdista käy ilmi se, että Jumala kaikkivaltias (kirkkauden Jumala, Apt 7:2) ilmestyi Aabrahamille ja hän on se sama Jumala, joka ilmestyi myös Jaakobille, Iisakille ja Moosekselle. Tämä Jumala Kaikkivaltias sanoi nimekseen Jahve ja hänet tunnetaan myös nimellä Jahve tsavaot (Herra Sebaot, sotajoukkojen päällikkö). Tätä Jumalaa sanotaan myös Herran enkeliksi (Jahven enkeliksi), mutta hän on itse se Jahve, jonka enkeliksi häntä sanotaan. Hän on se Jahve Tsavaot eli Herra Sebaot, joka on kulmakivi, mutta tullut kompastukseksi ja loukkauskiveksi monelle Israelissa. (Jes 8:13-18; 28:16)
Jeesus, Paavali ja Pietari sanoivat, että se loukkauskivi tai kompastuksen kallio tai kulmakivi on Kristus itse. (Matt 21:42-46; Room 9:33; 1Piet 2:1-8) Tämä Jahve Tsavaot on Israelin Pyhä, Lunastaja, Pelastaja, Vapahtaja ja ainoa Jumala, joka on luonut kaiken. Hänessä tulevat kaikki vanhurskaaksi ja vapaaksi kaikesta siitä, mistä eivät voineet lain kautta vapaaksi ja vanhurskaaksi tulla. Kaikki ne pelastuvat, jotka huutavat avukseen Herran Jeesuksen Kristuksen nimeä. (Apt 2:21; Room 8:9-13; 13:37-39; 1Kor 1:2, 30-31)
Yhdistämällä tällä tavalla Raamatun kohtia toisiinsa on perusteltu kolmiyhteisen Jumalan oppia (toki pitää yhdistellä vielä enemmänkin kohtia toisiinsa). Tällaisia kohtia toisiinsa yhdistämällä saadaan näyttämään siltä, että Herra Jeesus Kristus on se Jahve Tsavaot, Jahve ja Jumala Kaikkivaltias, josta Vanhassa testamentissa puhutaan. Se ei kolmiyhteiseen jumalaan uskovaa hidasta, että tätä Jahvea sanotaan myös Jahven enkeliksi sen lisäksi, että hän on itse se Jahve, jonka enkeli hän myös on.
Kun Raamattua tulkitaan tällä tavalla mielivaltaisesti, niin päädytään järjettömään ja sisäisesti ristiriitaiseen opetukseen, joka on jyrkästi Uuden testamentin kirjoitusten vastainen. Siellä sanotaan ainoaksi Jahveksi isää Jumalaa, jonka rinnalla ei ole ketään muuta. Miten sitten voitaisiin yhdistää nämä kohdat toisiinsa ilman ristiriitaa, niin että muodostuu johdonmukainen opetus?
Ainoa tapa ymmärtää nämä kohdat oikein ja ristiriidattomasti, on nähdä sanojen Herra (Jahve, kyrios), Jumala (Elohim, Eel, Elah, Jah ja theos) ja Herra Sebaot (Jahve tsavaot: sotajoukkojen päällikkö) käyttö eri yhteyksissä. Näitä sanoja on käytetty enkeleistä silloin, kun he edustavat Jumalaa tämän kaikella arvovallalla ja täysillä valtuuksilla. Niitä käytetään myös ihmisistä, kun he edustavat Jumalaa tämän valtuuksilla. Tässä merkityksessä niitä sanoja on käytetty myös Jeesuksesta kristuksesta, joka on meidän herramme, mutta meidän taivaallinen isämme on Jeesuksen herra ja Jumala. (Psa 110; Joh 20:17, Ilm 3:12; 1Kor 11:3; 15:28)
Se ei todista Jeesusta isän vertaiseksi tai isän kaltaiseksi Jumalaksi, että häntä sanotaan vapahtajaksi, lunastajaksi, pelastajaksi, jne. ja niin sanotaan myös Herraa Jumalaa. Jumala on antanut käytännössä vapahtajan, lunastajan ja pelastajan tehtävän pojalleen. Jeesus on samalla tavalla Jumalan edustajana myös kuningas, hallitsija, tuomari ja ikuisen elämän antaja, sillä hän hallitsee ja tuomitsee isän puolesta tämän edustajana tulevaa maailmaa. Jeesus voi antaa ikuisen elämän Jumalan lapsille sen vuoksi, että Jumala on antanut hänelle vallan niin tehdä ja on antanut elämän pojalleen, jotta tällä olisi myös elämä itsessään. (Joh 5:17-26-30; Apt 17:31; 1Joh 1:1-7; 5:1-13) Tämän vuoksi Jeesus sanoi olevansa tie ja totuus ja elämä. Jumala on antanut hänet eläväksi tieksi tykönsä herättämällä hänet ylös kuolleista totuuden sanan mukaan. (Hebr 10:1-23; 13:20-21)
Kaikki asiat, jotka Jeesus tekee Jumalan edustajana hänen antamallaan vallalla ja voimalla, ovat kuin itsensä Jumalan tekoja. Samoin kaikki sanat, jotka Jeesus sanoo, ovat kuin itsensä Jumalan sanoja, koska Jumala on antanut ne sanat hänelle. Jumala puhuu ja tekee ihmeitä sekä voimallisia tekoja poikansa kautta. Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa poikansa kautta. Jumala on pelastanut meidät poikansa kautta. Ja niin edelleen. Jumala on se perimmäinen voima ja vaikuttaja ja kaiken suunnittelija, joka on toimittanut pelastuksen maan päällä lähettämällä poikansa meille vapahtajaksi ja lunastajaksi ja pelastajaksi. Samalla tavalla me tulemme vanhurskaiksi hänessä, koska Jumala on antanut poikansa meille vanhurskaudeksi, viisaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. (1Kor 1:30-31) Mikään näistä asioista ei tee Jeesuksesta isän vertaista Jumalaa.
Jos uskotaan, että Jeesus kristus on se Jahve, joka on tullut alas taivaasta Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi Jeesukseksi kristukseksi, niin silloin hän on todellakin Jahven enkeli, joka edustaa isäänsä Jumalaa ja esiintyy hänen nimessään. Hän ei ole Jumalan toinen persoona eikä se Jumala, joka hänessä asuu (2Kor 5:18-21; Joh 14:1-11). Jahven enkeli ja Jahve itse ovat kaksi eri persoonaa ja olevaista. Jahve on yksin ainoa totinen Jumala ja kaiken luoja, kun Jahvella tarkoitetaan isää Jumalaa. Kun Jahvella tarkoitetaan isän lähettämää enkeliä, niin se enkeli ei ole silloin yksin ainoa totinen Jumala, vaikka esiintyy Jahven nimessä.
Jos olisi niin, että Jumala on luonut tämän maailman Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, niin silloin hän olisi luonut sen enkelin kautta, joka saa käyttää isänsä Jahven nimeä sen eri muodoissaan (Jahve, Jahve Tsavaot, Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala, Minä olen se, joka minä olen, Minä olen). Jumala olisi tämän lähettämänsä enkelin yläpuolella oleva näkymätön henki, hänen Jumalansa ja isänsä, kaikkien henkien isä. (Hebr 12:9) On siis jokseenkin surkuhupaisaa, kun kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ja kaikki ikivanhaan Jumalan Poikaan Jeesukseen uskovat henkilöt pilkkaavat Jehovan todistajia sekä muita uskovia, jotka pitävät Jeesusta ylienkelinä tai yleensä enkelinä, jonka kautta Jumala on luonut kaiken, mitä on olemassa. Asia olisi juuri sillä tavalla kuin he opettavat, mutta kolmiyhteiseen jumalaan uskovat eivät voi olla mitenkään oikeassa.
Ihminen ja Jumala yhtä aikaa
Jeesus kristus on ihminen ja Jumala yhtä aikaa sen vuoksi, että Jumala on korottanut hänet kaikkien luotujen yläpuolella olevaksi herraksi ja kuninkaaksi, jota sanotaan jumalaksi, vaikka hän on ihminen. (Hebr 2:5) Raamatussa on sanottu jumalaksi ihmisiä, jotka edustavat Jumalaa ja hallitsevat, johtavat, tuomitsevat ja puhuvat hänen puolestaan. (2Moos 4:16; 7:1; 18:12-27; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82) Jeesus on ”jumala” samalla tavalla kuin Israelin tuomarit ovat jumalia, vaikka ovat ihmisiä ja edustavat tuomareina Jumalaa tuomitessaan kansaa. (Joh 10:24-38) Niin kuin Mooses oli kansan päämies, vapahtaja ja tuomari, niin on myös Jeesus kristus: he ovat ihmisiä, joita sanotaan jumalaksi. Apt 5:31; 7:27, 35; Hebr 2:10-18) Jeesus on ”jumala” ikuisena kuninkaana, jonka valtakunnalla ei pidä oleman loppua. (Jes 9:5-6; Dan 7:13-14) Jeesus on kuninkaana ihminen, joka ei kuole enää koskaan, aivan niin kuin myös ylimmäisenä pappina. (Psa 45; 110; Hebr 1-2; 4:15; 5:4-11; 7:1-10:23)
Jos Jeesus kristus olisi ikivanha henki, joka on tullut Marian kohtuun ja asuu sieltä syntyneen poikalapsen liharuumiissa, niin hän ei olisi ihminen. Hän olisi ihmisen kaltainen ikivanha taivaallinen henki, joka asuu liharuumiissa. Miten ikivanha enkeli (Jumalan Poika, Jumalan Sana) voisi olla myös ihminen olematta ihmisenä eri olento kuin tämä enkeli. Ihmisellä on oma tietoisuutensa ja ikivanhalla taivaallisella hengellä on oma tietoisuutensa. Ihmisellä kristuksella Jeesuksella on oma tahto, ajatukset, tunteet, mieli, muistot ja tieto. Ikivanhalla Jumalan Pojalla ja Sanalla olisi myös oma tahto, ajatukset, tunteet, mieli, muistot ja tieto, jotka eivät olisi samat kuin ihmisellä kristuksella Jeesuksella. Ihminen kristus Jeesus olisi eri ”minä olen” kuin ikivanha Jumalan Poika, joka sanoo myös ”minä olen”.
Kaikki, jotka uskovat Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista ja osallistuneen tämän maailman luomiseen joko aktiivisena luojana tai läsnäolevana taivaallisena henkenä, joutuvat selittämään monimutkaisilla järjen päätelmillä sitä, miten Jeesus voisi olla ihminen ja ikivanha taivaallinen henki yhtä aikaa. Saman ongelman edessä ovat kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ollet siitä asti, kun ovat tuoneet pakanallisen oppinsa kristikuntaan. Kukaan ei sitä ymmärrä, mutta todeksi se on pakko tunnustaa, jos mielii pelastua. Toimisiko Jumala todella niin, että panisi pelastumisen ehdoksi jotakin noin vaikeatajuista ja sisäisesti ristiriitaista opetusta?
Kaikkein yksinkertaisin tapa ymmärtää Raamattua on uskoa, että Jeesus kristus on ihminen, joka edustaa ihmisenä isäänsä Jumalaa olemalla hänen täydellinen kuvansa: täysin synnitön ihminen. Sellaisia myös meistä tulee, jos valittuja ja pyhiä Jumalan lapsia olemme. Meistä tulee kristuksen kaltaisia silloin kun hän ilmestyy ja näemme hänet sellaisena kuin hän on. (1Joh 3:2)
Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat eivät voi tunnustaa Jeesusta ihmiseksi, koska Jeesus olisi heidän mielestään langennut syntiin, jos olisi ihminen sen sijaan, että on Jumala ihmisen ruumiissa. He ovat jakaneet käytännössä Jeesuksen kahtia inhimillisen luonnon ja jumalallisen luonnon mukaan. He selittävät kaiken inhimillisen Jeesuksen elämässä inhimillisellä luonnolla ja kaiken yliluonnollisen jumalallisella luonnolla.
Raamatussa ei ole jaettu Jeesusta ihmiseksi ja Jumalaksi Kristuksen kaksiluonto-opin selittämällä tavalla. Jeesus on Raamatun mukaan yksi ainoa jakamaton herra, joka on herrana ja jumalana ihminen niin kuin edellä on sanottu. Kaksiluonto-opilla on yritetty selittää pois ilmiselvää totuutta Raamatun kirjoituksista: ihminen kristus Jeesus on ihmisenä eri olevainen kuin hänen isänsä Jumala. Molemmilla on oma tietoisuus, joka on eri kuin toisella. Jeesuksella on oma tahto, mieli, ajatukset, tunteet, tieto ja muistot ja ne ovat eri kuin hänen isällään Jumalalla.
Isä ja poika ovat kaksi eri persoonaa, mutta poika ei ole jakaantunut kahdeksi eri persoonaksi ja olevaiseksi, niin kuin pitäisi olla, jos kaksiluonto-oppi olisi totta. Korvaamalla sana ”olevainen” ja ”persoona” sanalla ”luonto” on saatu eksytettyä jopa valitut niin, että he eivät ymmärrä ihmisen ja Jumalan olevan kaksi eri olevaista ja kaksi eri persoonaa. Tämä pätee myös Jeesukseen itseensä eikä vain hänen ja isän väliseen suhteeseen. Jos Jeesus olisi ihminen ja Jumala samassa persoonassa ja samassa olemuksessa, niin hänessä olisi kaksi eri tietoisuutta ja kaksi eri ”minää” yhdessä persoonassa ja yhdessä olemuksessa. Jeesus voisi keskustella itsensä kanssa, niin että hänen inhimillinen luontonsa keskustelisi hänen jumalallisen luontonsa kanssa, aivan samalla tavalla kuin hän keskustelee isänsä kanssa. Kuulostaako tämä järkevältä ja Raamatun kirjoitusten kanssa yhtäpitävältä johdonmukaiselta opetukselta?
Jos uskot siihen, että Jumalalta saatu opetus on sisäisesti ristiriitaista ja järjetöntä, niin voit pitää totena Kristuksen kaksiluonto-opin ja uskoa kolmiyhteiseen jumalaan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jos uskot Jumalan opettavan meitä henkensä kautta johdonmukaisesti niin, että hänen opetuksensa on järkevää ja ristiriidatonta, niin silloin et voi pitää totena kolmiyhteisen jumalan oppia.
Minä en voi yhtyä katolisiin uskontunnustuksiin, koska niissä kaikissa tunnustetaan uskoa kolmiyhteiseen jumalaan. Tunnustan vain sitä uskoa, joka Jeesuksella ja apostoleilla oli. Se on uskoa yhteen ainoaan Jumalaan, joka on meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. Isä on yksin se Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa, ja joka on kaikkivaltias Jumala, ilman elämän alkua ja loppua, iankaikkinen Jumala, lain säätäjä ja tuomari, armon antaja ja vapahtaja. Jeesus kristus, Nasaretilainen, on lihassa tullut Jumalan poika, joka on kärsinyt todellisessa liharuumiissa ihmisenä ristillä ja kuollut syntiemme puolesta. Jumala on herättänyt tämän poikansa ylös kuolleista ja pelastanut hänet kuolemasta, minkä jälkeen hän on korottanut poikansa kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi, jota myös jumalaksi siinä asemassa Jumalan edustajana sanotaan. (Hebr 1-2; 5:7; 13:20-21; Psa 45; 2; 2Sam 7:8-16; Ilm 22:13-16; 1:5, 17-18; 2:8; 5; Dan 7:13-14)
Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat sanovat, että jos Jeesus ei olisi Jumala, niin hän olisi tehnyt syntiä, koska kaikki ihmiset tekevät syntiä. Vaikka Jeesus ei olisi tehnyt syntiä ennen kuolemaansa ristillä, niin hän tekisi syntiä joskus tulevaisuudessa, koska hänellä olisi ihmisenä siihen mahdollisuus, mutta Jumalana se ei ole mahdollista. Jos ihmisen tai enkelin täytyisi olla Jumala ollakseen lankeamatta syntiin, niin miten on selitettävissä se, että Herran enkelit eivät ole koskaan langenneet, paitsi saatana ja hänen kanssaan langenneet enkelit? Tuleeko kaikista pelastuneista lopulta täydellisiä isän vertaisia Jumalia, jotta kukaan ei syntiä enää koskaan tekisi? Koskeeko tämä Jumalaksi muuttuminen myös enkeleitä eikä vain ihmisiä? Vai tuleeko meistä tahdottomia robotteja, joita Jumala ohjaa kuin marionetteja, naruilla ohjattavia nukkeja? Monet ovat lähteneet huomaamattaan mukaan kalvinistiseen harhaan, jonka mukaan Jumala vaikuttaa lopulta kaiken vastoin tahtoamme, niin että kukaan ei voi vastustaa häntä. Kun valinnan vapaus on kadonnut, niin silloin katoaa myös vastuu ja jäljelle jää vain yksi ainoa, Jumala, jonka tahtomista ja ajatuksia luodut tuovat julki tahdottomina kanavina, itsessään elottomina Jumalan instrumentteina. Sitäkö ikuinen elämä on?
Se, että me emme tee enää syntiä sen jälkeen, ei perustu siihen, että me olisimme isän vertaisia Jumalia, kaikkivaltiaita kaiken luojia. Jeesuksenkaan ei tarvinnut olla Jumala voidakseen kestää kiusaukset ilman lankeemusta. Herran enkelit eivät ole langenneet koskaan syntiin, vaikka saatana ja hänen kanssaan langenneet enkelit ovat syntiä tehneet. Rajoitetulla tavalla vapaaksi luodun olennon ei tarvitse siten tehdä syntiä. Se, että olemme tehneet syntiä tämän elämän aikana, ei johda väistämättä siihen, että tekisimme sitä tulevassa maailmassa, ellei Jumala sitoisi meidän vapauttamme ja tekisi meistä robotteja, jotka eivät voi vastustaa hänen tahtoaan millään tavalla. Me olemme Jeesuksen tavoin ja Herran enkeleiden tavoin ikuisesti kykeneviä tekemään syntiä, mutta koska olemme ottaneet opiksemme tämän elämän ja maailman ajan virheistä, niin emme enää koskaan syntiä tee. Jumala on nähnyt tämän edeltä ja niin me saamme elää ikuisesti autuaina Jumalan lapsina siinä maassa, jonka hän on meille valmistava. (Ilm 21-22)
Päätän niin, että Jeesus kristus on Jumalan poikana ihminen ja meidän herramme, mutta ei isän kaltainen Jumala tai Herran enkeli, joka olisi ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille sekä profeetoille Vanhan testamentin aikana. Profeetat näkivät edeltä kristusta kohtaavan kärsimyksen ja sitä seuranneen kunnian, mutta kristus ei elänyt heidän keskellään elävänä persoonana, ikuisena Jumalan Poikana. Jeesuksen oleminen isän tykönä ennen maailman luomista rajoittuu isän edeltä tietämiseen ja edeltä tuntemiseen. Jumala on suunnitellut jo ennen maailman perustamista, että hän pelastaa valitut lapsensa kristuksen kautta, herättämällä hänet ylös kuolleista sen jälkeen, kun tämä on sovittanut kansan synnit kuolemalla ristillä puolestamme. (Room 8:17-34; Efe 1; 2Tim 1:8-11) Jeesuksella oli kirkkaus isältä jo ennen kuin maailma olikaan. (Joh 17:3) Se kirkkaus oli hänen ajatuksissaan ja suunnitelmissaan, niin kuin myös herran alkuperä ikuisena kuninkaana. (Mka 5:1-2)
Mitä muuta tähän aiheeseen liittyy ja erityisesti luomiseen, niin kirjoitan siitä toisessa yhteydessä. Päätän tämän kirjoituksen siihen toteamukseen, että herra Jeesus kristus edustaa isäänsä Jumalaa, kun herättää ylös kuolleita ja tuomitsee eläviä ja kuolleita hänen tahtonsa mukaan. Jumala on antanut hänelle siihen vallan ja voiman. (Joh 5;17-30; Apt 17:31) Herra Jeesus edustaa isäänsä Jumalaa myös hallitessaan tulevaa maailmaa kuninkaana, joka on ihminen, kuningas Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa. (Hebr 2:5-18; 1:8; Psa 45; 2Sam 7:8-16; Jes 9:5-6; Dan 7:13-14; Ilm 22:16) Jumala on korottanut poikansa Jeesuksen kaikkien luotujen ja jopa enkelten yläpuolelle, niin että jokaisen kielen pitää tunnustaman isän Jumalan kirkkaudeksi, että Jeesus kristus on herra. (Fil 2:5-11) Amen, tule herra Jeesus!
Puhuiko Jeesus Mooseksen kanssa erämaassa palavasta pensaasta?
Jotkut uskovaiset ovat tulkinneet Stefanuksen sanoja sillä tavalla, että hän olisi väittänyt Jeesuksen puhuneen Mooseksen kanssa erämaassa palavassa pensaassa. (Apt 7) Todistin edellä, että se ”kirkkauden Jumala”, joka ilmestyi Aabrahamille, oli todellakin sama kuin se Herran enkeli, joka puhui Moosekselle palavan pensaan keskeltä. (Apt 7:2; 1Moos 12:1-4; 17:1; 2Moos 3:1-15; 6:2-3) Tämä todistaa joidenkin mielestä sen, että Jeesus kristus on isän vertainen tai hänen kaltaisensa Jumala: luomaton, iankaikkinen, kaikkivaltias, kaiken luoja. Sitä se ei kuitenkaan tee.
Osoitin monien Raamatun kohtien kautta, että Herran enkeleitä tai vähintään yhtä heistä on sanottu Raamatussa Herraksi ja Jumalaksi (Jahveksi ja elohimiksi) ja Jumalaksi kaikkivaltiaaksi. Hän on silti Herran lähettämä enkeli eikä Herra itse. Hän on Jahven lähettämä enkeli eikä Jahve itse. Hän edustaa Jahvea täysin valtuuksin, kun esiintyy hänen nimessään, mutta hän ei ole itse se Jahve, joka on hänet lähettänyt.
Jos nyt olisi niin, että herra Jeesus olisi se Jahven enkeli (Herran enkeli), jota sanotaan Raamatussa Jumalaksi kaikkivaltiaaksi, kirkkauden Jumalaksi, Jahveksi ja Herraksi Sebaotiksi (Jahve Tsavaot, sotajoukkojen päällikkö, the Lord of Hosts), niin se todistaisi hänen olevan ylienkeli tai arkkienkeli tai joka tapauksessa enkeli sen sijaan, että hän olisi isän vertainen kaikkivaltias Jumala. Jumalan lähettämä enkeli ei ole koskaan Jumalan vertainen eikä Jumalan toinen tai kolmas persoona niin kuin kolmiyhteisen jumalan opissa sanotaan pojan ja pyhän hengen Jumalan persoonia olevan. Raamatun mukaan Jumala ei ole kaksiyhteinen eikä kolmiyhteinen vaan hän on yksi ainoa isä: isä yksin on ainoa Jumala. (Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:6; Efe 4:6; Ilm 4:8-11; jne.)
Joku on ymmärtänyt väärin Stefanuksen puhetta Luukkaan kertomuksessa ja luullut, että Jeesus olisi ollut sen enkelin kanssa puhumassa Moosekselle eläviä sanoja, joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa ja erämaassa. Stefanus ei sanonut kuitenkaan niin, että se profeetta, josta se enkeli ennusti, olisi puhunut Moosekselle. Eihän se profeetta olisi voinut puhua Moosekselle, koska se profeetta ei ollut vielä edes syntynyt! Se enkeli ennusti siitä profeetasta, joka olisi syntyvä, ja Mooses välitti tämän profetian sanan seurakunnalle! Siis se enkeli puhui Moosekselle ja Mooses sai eläviä sanoja siltä enkeliltä, ei Jeesukselta!
Kirjoitan sen kohdan tähän selventävin huomautuksin, jotta kukaan ei tämän luettuaan enää erehtyisi tässä asiassa:
Apostolien teot:
7:35 Tämän Mooseksen, jonka he kielsivät sanoen: ’Kuka sinut on asettanut päämieheksi ja tuomariksi?’, hänet Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi sen enkelin kautta, joka hänelle orjantappurapensaassa oli ilmestynyt.
7:36 Hän (Mooses) johdatti heidät sieltä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa ja Punaisessa meressä ja erämaassa neljänäkymmenenä vuotena.
7:37 Tämä on se Mooses, joka sanoi israelilaisille: ’Profeetan, minun kaltaiseni (Jeesuksen), Jumala on teille herättävä teidän veljienne joukosta.’
7:38 Tämä (Mooses) on se, joka seurakunnassa, erämaassa, oli enkelin kanssa, joka (enkeli) puhui hänelle (Moosekselle) Siinain vuorella, ja oli (enkeli) myös isiemme kanssa; ja hän (Mooses) sai (enkeliltä) eläviä sanoja meille annettaviksi.
7:39 Mutta häntä (Moosesta) meidän isämme eivät tahtoneet totella, vaan työnsivät hänet (Mooseksen) pois ja kääntyivät sydämessänsä jälleen Egyptiin,
7:40 sanoen Aaronille: ’Tee meille jumalia, jotka käyvät meidän edellämme, sillä me emme tiedä, mitä on tapahtunut Moosekselle, hänelle, joka johdatti meidät Egyptin maasta.’
Raamattua voi olla joskus vaikea ymmärtää, koska siellä on vanhahtavaa kieltä ja monimutkaisia lauserakenteita, niin kuin tässäkin kohdassa. Raamatun tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä tulkinnasta, jonka tuohon laitoin: suluissa on juuri se oikea persoona, keneen pronomini ”hän” tai ”tämä” viittaa käännöksessä. Tällä tavalla ymmärrettynä kertomus pitää yhtä alkuperäisen Mooseksen kertomuksen kanssa, jossa ei mainita Jeesusta erikseen enkelin seurassa. (2Moos 3:1-15)
Jos nyt olisi Raamatun tutkijoiden enemmistön kantaa vastoin sillä tavalla, että palavasta pensaasta puhunut enkeli olisi sama kuin herra Jeesus, niin olisiko se todistus siitä, että hän on isän kaltainen Jumala ja kaiken luoja, koska häntä sanotaan kirkkauden Jumalaksi ja kaikkivaltiaaksi? (Apt 7:2; 1Moos 17:1) Ei suinkaan. Olemmehan jo tulleet vakuutetuiksi kirjoitusten kautta, että se kaikkivaltias Jumala, joka puhui Moosekselle ja Aabrahamille, on Herran enkeli eikä Herra itse (Jumalan enkeli eikä Jumala itse).
Jos se enkeli olisi Jeesus kristus ja hän olisi luonut tämän maailman, niin sitten Jumala olisi luonut maailman enkelin kautta. Mitä siihen sanot? Niinhän ”Raamattu sanoo”, jos olet oikein tämän asian ymmärtänyt ja uskot Jeesuksen olleen se enkeli, joka puhui isille. Onko Jeesus siis yksi enkeli muiden joukossa, Jumalan Poika Jumalan poikien joukossa?
Tätä kirjoitusta täydentää toinen kirjoitus nimeltään Mitä meidän tulee pitää totena, jotta voisimme pelastua? (Evankeliumin ydinsanoma) Olen kirjoittanut myöhemmin myös kirjoituksen Kirkkauden Jumala ilmestyi Aabrahamille, jonka lopussa on vielä hyvin selvästi kuvattu se, että Jahven ja Jumalan enkeliä on sanottu Jumalaksi kaikkivaltiaaksi, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. Jos tätä enkeliä ei pidetä Jumalan edustajana hänen nimessään, niin silloin Jumala on todellakin luonut kaiken sen enkelin kautta, joka on ilmestynyt profeetoille Vanhan testamentin kirjoituksissa, tai sitten Jumala on se enkeli! Miten siis luet (ymmärrät) Raamattua?
Jumalan valtakunta 