Mitä mieltä olette kristittyjen toivosta: onko se aineellisen ruumiin ylösnousemus vai jotakin muuta? Elääkö pelkkä sielu tai henki ikuisesti? Mitä Raamattu tästä asiasta sanoo?
Jos kristittyjen toivo on ruumiin ylösnousemus (Jeesus heräsi ruumiillisesti ylös kuolleista), niin onko ruumiin tempaus ylös pilviin Herraa vastaan verrattavissa science fictionissa tunnettuun teleportaatioon?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teleportaatio
Paavalin sanojen mukaan elossa olevat kuolevaiset ja katoavaiset valitut ja pyhät muuttuvat silmänräpäyksessä kuolemattomiksi ja katoamattomiksi, kun Kristus saapuu. (1. Kor. 15:34-58; vrt. 1. Tess. 4:13-18.)
Eikö tässä ole kyse ruumiin muuttumisesta toisenlaiseksi sen sijaan, että pelkkä aineeton henki tai sielu lähtisi pois ruumiista?
1.Korinttolaiskirje:
15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
15:54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”
Jos henki tai sielu tai ne molemmat olisivat katoamattomia luonnostaan, niin miksi niiden pitäisi muuttua jollakin tavalla? Eikö tämä ole selvä osoitus siitä, että Paavali odotti aineellisen ruumiin ylösnousemusta yhdessä kristittyjen kanssa?
Jos siis aineellinen ruumis ensinnäkin muuttuu toisenlaiseksi silmänräpäyksessä ja sitten se siirretään toiseen paikkaan maan päältä pilviin ja yläilmoihin, niin eikö silloin ole kyse teleportaation kaltaisesta ilmiöstä?
Me Jumalan valtakuntablogin unitaarit olemme sitä mieltä, että kristittyjen toivo on ruumiin ylösnousemuksen toivo ja sen ruumiin, joka nousee ylös tai muuttuu silmänräpäyksessä katoamattomaksi ja kuolemattomaksi ruumiiksi, täytyisi olla ainetta. Tuleva maa ja uudet taivaat, jotka Herra Jumala on valmistava pelastuville sieluille, on aineellinen maailma, joten aineettominen henkien elämä sellaisessa maailmassa ei ole järkevää. (Ilm. 21-22; Jes. 65-66; Hes. 40-48)
Perustelemme tätä näkemystä sillä, että jos ihmisen elämä jatkuisi ruumiin kuoleman tai ylösnousemuksen jälkeen pelkästään henkenä tai sieluna, niin mihin silloin tarvittaisiin ”uutta maata”? Nyt sellainen uusi maa on kuitenkin meille luvattu. Jos olisimme pelkkiä aineettomia henkiä ja sieluja ruumiin kuoleman ja Herran tulemuksen jälkeen, niin emme tarvitsisi mitään maata asuaksemme siellä. Voisimme viettää ikuisuuden autuaina Jumalan taivaassa henkiolentoina tarvitsematta aineellista ruumista tai maailmaa sen jälkeen.
Jos pelastuvat sielut pääsisivät heti ruumiin kuoleman jälkeen paratiisiin tai Jumalan taivaaseen, niin miksi he odottavat yhä vielä ylösnousemusta? (1. Tess. 4:13-17) Mihin ylösnousemusta yleensä tarvittaisiin? Jos henki tai sielu eläisi ikuisesti ilman aineellista ruumista, niin koko ylösnousemuksen toivo olisi tarpeeton ja turha. Paavali ei olisi sanonut poisnukkuneiden olevan kadotettuja, jos asia olisi näin. (1. Kor. 15:18)
Raamatun mukaan Jumalan valitut ja pyhät tuomitsevat tulevaa maailmaa ja jopa enkeleitä; he hallitsevat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota. (1. Kor. 6:3; Ilm. 3:21; 22:4; 22:1-5) Jos he olisivat viettäneet tätä ennen aikaa Jumalan taivaassa tai paratiisissa, niin eikö laskeutuminen alas sieltä syntisen maailman keskelle olisi shokki, joka vähentäisi heidän iloaan ja riemua pelastuksen johdosta?
Jos pelastuvat siirtyisivät ruumiin kuoleman jälkeen jonkinlaiseen välitilaan odottamaan ylösnousemusta, niin mikä merkitys tällä olisi? Miksi se välitila ei koskisi myös Paavalia, joka uskoi saavansa olla Herran kanssa heti välittömästi ruumiin kuoleman jälkeen? (Fil. 1:21-26) Vai ovatko Herra Jeesus ja Isä Jumala yhtäaikaa sekä välitilassa että paratiisissa ja Jumalan taivaassa, jos nämä ovat kaksi eri paikkaa tai olotilaa?
Jos ikuinen elämä ei olisi ihmisen elämää ruumiissa aineellisena olentona ja fysiologisessa maailmassa, niin mihin yleensä tätä nykyistä materiaalista maailmaa on tarvittu? Ihmisten ja eläinten koelaboratorioksi? Miksi luoja ei heti alussa tehnyt ihmisistä aineettomia ja kuolemattomia henkiä tai sieluja, joiden ei tarvitsisi kärsiä ruumiin vaivoja, tuskaa ja yleensä ihmisten ”maallisia” murheita?
Raamatun mukaan jopa aineettomat henget eli enkelit ovat langenneet ja tehneet syntiä. (1. Moos. 6:4; 2. Piet. 2:4; Juuda 1:5-6; Ilm. 12:1-12; vrt. Hes. 28:11-19) Sitä varten ei olisi tarvinnut luoda materiaalista maailmaa, että joku voi langeta ja lankeaa Jumalan tahdon vastaiseen toimintaan. Jos ihminen saisi alkunsa tämän elämän aikana äitinsä kohdussa ja tulisi tuomituksi ikuisesti aineettomana henkenä tai sieluna joko kadotukseen tai ikuiseen elämään, niin se olisi järjetöntä. Ruumiillinen välivaihe olisi tarpeeton.
Jotkut ovat sitä mieltä, että ihmiset ovat taivaasta alas karkoitettuja pahoja henkiä, demoneja. Esimerkiksi muslimit ovat tätä mieltä (tai osa heistä) ja jotkut Raamattua esoteerisesti tulkitsevat uskovaiset. Jotkut ovat sitä mieltä, että osa ihmisistä on saanut sisälleen avaruusolion asumaan ja vaikuttamaan siellä. Olipa niin tai näin, niin jokainen ihmisen ruumiissa elävä ihminen on kuitenkin ihminen ja vallaltaan rajallinen olento, niin että ei voi normaalitilassa toimia luonnonlakeja vastaan.
Ihmisen elämä voi päättyä jo äidin kohtuun tai pian syntymän jälkeen ennen kuin ihmisestä tulee itsestään ja ympäristöstään tietoinen olento. Ihmisen tietoisuus on kokemusten ja tieteellisen tiedon mukaan riippuvaista kehittyneistä aivoista ja terveestä ruumiista. Jos ihminen olisi perusolemukseltaan aineeton henki tai sielu, niin on omituista, että se ei tiedä mitään ennen kuin ihmisen aivot ja ruumiin toiminnot ovat kehittyneet riittävän pitkälle. Ihmisen tietoisuus sammuu, kun ihminen menettää tajuntansa (anestesia, hukkumisen kokemukset, tajuttomuuden tilat). Pidämme tästä syystä huonosti perusteltuna oletukset, joiden mukaan ihminen olisi aineeton henki tai sielu, joka asuu ruumiissa.
Olemme sitä mieltä, että ihminen on itsestään ja ympäristöstään tietoinen olento vain ruumiillisesti terveenä ja elävänä. Juuri tästä syystä ruumiin ylösnousemuksen toivo on se ainoa, joka kristityillä on iankaikkisen elämän suhteen. Ihmisen tietoisuus sammuu ja ihminen tavallaan lakkaa olemasta ruumiin kuoleman hetkellä. Vain Jumalalle on mahdollista herättää ihminen uudelleen eloon. Sen uuden elämän ei tarvitse perustua miltään osiin vanhaan materiaan. Jumala siirtää ihmisen tietoisuuden ja muistin siihen uuteen ruumiiseen, jonka pelastuva ihminen saa ruumiin ylösnousemuksessa.
Kovin monet kristitty eivät tule ajatelleeksi sitä asiaa, minkä ikäisenä kuolleet heräävät ylös. Ovatko vanhukset edelleen vanhuksia, aikuiset aikuisia, lapset lapsia ja vauvat vauvoja? Vai heräävätkö kaikki ihmiset noin 30-vuoden ikäisinä ikuisesti nuoreen ja terveeseen ruumiiseen, niin kuin jotkut väittävät? Jos heräävät, niin silloin sikiöinä, vauvoina, pieninä lapsina ja nuorina kuolleiden pitäisi siirtyä aikuisen ruumiiseen kokematta siihen johtanutta kehitystä. Vanhusten tulisi palata sellaiseen ruumiiseen huolimatta sitä vanhemman ihmisen kokemuksista ja mahdollisesta dementiasta.
Koska ruumiin ylösnousemus on näistä syistä ja monista muista mahdollisista syistä järjetön, niin emme usko siihen enää. Uskoimme siihen aiemmin varauksettomasti, kunnes uskonsa hylännyt ystävämme osoitti meille todeksi sen, että Raamatun kirjoituksiin perustuva kristillinen usko pitää sisällään paljon ristiriitaisuuksia, epätosia aineksia, järjettömyyksiä ja jopa valheita. Olemme päätyneet tästä syystä yhteisesti siihen lopputulokseen, että mitään yleistä kuolleiden ylösnousemusta ei ole tapahtuva Raamatun ja Paavalin ennustusten mukaan. Se on fiktiota, ei faktaa.
Jos sellainen tapahtuisi, niin Jumala olisi väärämielinen tuomari tuomitessaan erilaisessa elämänvaiheessa olleita ihmisiä kadotukseen tai ikuiseen elämään. Osa ihmisistä ei voisi vaikuttaa millään tavalla siihen, miten heidän kävisi (sikiöt, vauvat, pienet sylilapset). Osa joutuisi lähes väistämättömästi kadotukseen (riittävän vanhaksi eläneet). Humanitaariselta avulta esimerkiksi nälkäänäkeviä kohtaan menisi pohja pois. Mitä järkeä olisi pelastaa vääräuskoisten lapsia kuolemalta ja estää siten heidän taivaaseen pääsy, sillä suurin osa heistä joutuisi myöhemmin kadotukseen kasvettuaan riittävän vanhaksi, ”vastuulliseen ikään”?
Olisi vanhurskaampaa antaa nälkää näkevien ja sairaiden lasten kuolla ja päästä taivaaseen, jos nämä pelastusivat automaattisesti kuoltuaan niin kuin monet uskovat, kuin ruokkia tai hoitaa heitä ja antaa heidän kasvaa ”ymmärryksen ikään”, jolloin he joutuvat lähes poikkeuksetta helvettiin ei-kristittyinä vanhempiensa kasvatuksen mukaan. Ja vaikka pakanoiden lapset osaisivat muodostaa oman mielipiteensä teini-iässä tai sen jälkeen, niin että ei olisi pakko pitää totena vanhempien uskontoa, olisi heillä siitä huolimatta erittäin huonot mahdollisuudet kääntyä kristityiksi ja pelastua, jos evankeliumin totena pitäminen olisi pelastumisen ehto.
Olemme päättäneet näistä syistä kyseenalaistaa kristillisen uskon ja olla jatkossa avoimena erilaisille järkeville näkemyksille ja vaihtoehdoille siitä, mikä on totuus koskien luojaa tai luojia ja sitä, mikä on moraalisesti oikein tai väärin, mikä on oikeaa totuudellista uskontoa ja mikä ei. Sellaista ei meidän näköpiirissä ole tällä hetkellä olemassa, joten olemme nyt melkein lähempänä deismiä kuin perinteistä kristinuskoa, vaikka emme ole hylänneet unitaarista uskoa kaikilta osin. Me toivomme kaikille kristityille ja etenkin unitaareille onnea heidän etsiessään totuutta perimmäisistä asioista.
Me emme ole sitä totuutta vielä löytäneet emmekä sitä välttämättä koskaan löydä, mutta pidämme silmät ja korvat ja etenkin mielemme avoinna erilaisille järkeville vaihtoehdoille. Jos sinulla on hyviä ehdotuksia totuudelliseksi näkemykseksi Jumalaan, Jeesukseen, Raamattuun, uskontoon, uskoon tai luomiseen liittyvistä asioista, niin voit kirjoittaa niistä meille kunkin artikkelin lopussa olevaan ”Vastaa” kenttään.
Minkä ikäisiä ylösnousseet ovat?
Ihminen voi kuolla tsygoottina, ihmisalkiona, sikiönä, vauvana, sylilapsena, leikki-ikäisenä lapsena tai sitä vanhempana. Lapsen kognitiiviset taidot parantuvat kasvamisen myötä, mutta vanhoilla suuntaus voi olla päinvastainen johtuen esimerkiksi Alzheimerin taudista ja dementiasta.
Millaisena pelastuneet ihmiset heräävät kuolleista?
Minkä ikäisiä he ovat ruumiiltaan ja mieleltään?
Käykö niin, että sikiönä, vauvana ja sylilapsena kuolleet heräävät aikuisina ihmisinä, mutta heillä ei ole mitään kokemuksia lapsesta aikuiseksi kasvamisesta?
Mitä tapahtuu dementiasta kärsineiden muistille? Muistavatko he kaikki ne tapahtumat, jotka olivat jo unohtaneet?
Miten ihmisen muisti ja kognitiiviset kyvyt vaikuttavat hänen persoonallisuuteensa?
Ovatko tsygootit, ihmisalkiot ja pienet sikiöt ihmisiä vai eivät? Onko niillä tietoisuus ja kyky tuntea tuskaa tai tunteita? (En puolusta aborttia, mutta kysyn tätä ihan muuten vaan).
Ovatko epämuodostuneet solukasat ihmisiä, jotka ovat jääneet loisina elämään kaksoissisarensa sisälle? Niillä ei ole välttämättä omia aivoja eikä elimiä, mutta ne elävät sisarensa kehossa loisina.
Jos nämä eivät ole ihmisiä, joilla on ihmisoikeudet, niin miksi tsygootit olisivat ihmisiä ja niillä olisi ihmisten oikeudet?
Mitä on ihmisyys?
Mitä on olla ihminen?
Mihin tietoisuus perustuu?
Tieteellisen tutkimuksen ja kokemusten perusteella ihmisen tietoisuus on seurausta terveestä aivojen ja ruumiin toiminnoista. Mitään aineetonta henkeä tai sielua ihmisessä ei ole. Sellaiset oletukset kuuluvat uskontoihin ja filosofiaan, mutta eivät luonnontieteisiin.
Jumalan valtakunta 