Maailmankatsomus, usko ja älykkyys

Jumalan kieltäjillä on tapana viitata tutkimuksiin, joiden mukaan ateistit ja agnostikot  olisivat älykkäämpiä kuin älykkääseen suunnitelmaan ja luomiseen uskovat ihmiset. Ihan ensimmäisenä kannattaa miettiä sitä, miksi tällaisia tutkimuksia on tehty? Mikä on niiden tarkoitus? Mitä niillä pyritään osoittamaan? Miksi kukaan tahtoo tutkia sitä, mikä on älykkyyden ja luomiseen uskomisen välinen suhde? Pelkkä tieteellinen uteliaisuus ei kelpaa vastaukseksi. Syy on selvä: on tahdottu osoittaa etukäteen suunnitellulla ja tarkoin rajatuilla menetelmillä se, että maailmankatsomukseltaan ateistit ja agnostikot olisivat älykkäämpiä kuin älykkääseen suunnitelmaan ja luomiseen uskovat ihmiset.

Jos käytät vähänkään järkeäsi, niin huomaat, että tutkimusten tarkoitus ja tulos ovat olleet ennalta päätetyt. Tutkijat ovat tehneet hypoteesin, jonka he ovat tahtoneet osoittaa todeksi tutkimuksillaan. He ovat evoluutiouskovia tai ateisteja tai maailmankatsomustaan aktiivisesti puolustavia ja levittäviä agnostikkoja: useimmat heistä ovat tieteellisen naturalismin kannattajia. He ovat tahtoneet halventaa älykästä suunnitelmaa ja luomista totena pitäviä ja Jumalaan uskovia henkilöitä ja osoittaa olevansa heitä viisaampia muiden saman maailmankuvan omaavien henkilöiden kanssa. He ovat päättäneet ennalta sen, mitä he tahtovat todistaa, ja ovat laatineet sen jälkeen tarkoin rajatun tavan tutkia aihetta, jotta saadaan tarkoitushakuisesti näyttämään siltä, että heidän ennakko-oletuksensa olisi oikea ja totta.

Nämä tutkimukset on tehty virheellisesti ja tarkoitushakuisesti, niin että käytetty menetelmä on väärä. Pyrkimykset ovat olleet maailmankatsomusta tukevia ja levittäviä sekä uskontojen vastaisia, eivät tieteellisen objektiivisia. Otanta on riittämätön ja tutkimukseen osallistuneiden valintaperuste ennakko-oletukseen ja sen vahvistamiseen liittyvä. Laskentatapa on väärä ja valittu ennakko-oletuksen todistamista varten. Älykkyyden mittausmenetelmät ovat kyseenalaiset, sillä meillä ei ole olemassa mitään yksiselitteisen pätevää tapaa mitata ihmisten älykkyyttä. Tutkijat eivät ole yksimielisiä edes siitä, mitä älykkyys on, joten miten älykkyyttä voitaisiin mitata objektiivisen luotettavasti?

Koulutustason vertaaminen ja älykkyystestit eivät ole objektiivinen tapa mitata älykkyyttä eri kansanryhmien ja kansojen välillä. Ne suosivat korkeasti koulutettuja nuoria teoreettikkoja, mutta sorsivat käytännöllisesti, taiteellisesti tai muilla tavoin lahjakkaita ja usein vähemmän koulutettuja ihmisiä. Samaa työtä tekevien ja saman koulutuksen saaneiden älykkyyden vertaaminen keskenään samalla maantieteellisellä alueella ja saman kansan keskuudessa antaisi paremmin totuutta vastaavan kuvan eri tavalla ”uskovien” ihmisten älykkyydestä. Älykkyyttä eri kansanryhmien välillä ei pitäisi silti verrata toisiinsa, koska sellaisen vertauksen tarkoitus on rasistinen ja vihaan lietsova.

Älykkyyden mittaamiseen ei ole mitään korkeasti moraalisesti hyväksyttävää syytä. Ateistit vertaavatkin omaa älykkyyttään muihin pelkästään halventaakseen kokonaista ihmisryhmää: niitä ihmisiä, jotka pitävät totena älykkään suunnitelman ja luomisen. Älykkyyden mittaaminen ja vertaaminen muiden älykkyyteen on lapsellista kilpailua siitä, kuka on älykkäin. Kun ulotetaan älykkyyden mittaus kokonaisiin ihmisryhmiin, niin sillä pyritään halventamaan ja sortamaan kokonaista ihmisryhmää. Pyrkimykset lähestyvät tältä osin rotusortoa ja ovat loukkauksia ihmisarvoa vastaan.

Ihminen ei voi mitään sille, millaisena hän syntyy. Ihmisillä on syntymästä asti erilainen kyky oppia asioita ja mahdollisuus saada hyvä koulutus, vaikka kyky oppimiseen olisi hyvä. Moraalisesti korkealla tasolla oleva ihminen ei kerskaa omilla lahjoillaan, niin että käyttää niitä muita ihmisiä ja kokonaista ihmisryhmää vastaan. Hyvä ihminen toimii koko yhteisön edun parhaaksi eikä aja vain omaa asiaansa. Jos älykkään ihmisen elämäntavat ovat turmeltuneet ja moraali on alhainen, niin hänen arvomaailmansa on myös vääristynyt ja hän käyttää älykkyyttään pahoihin tarkoitusperiin.

Älykkyys ja moraali eivät kulje käsi kädessä. Ihmisen älykkyys ei takaa sitä, että hänellä olisi korkeampi moraali kuin vähemmän älykkäillä ihmisillä ja että hän käyttäytyisi heitä paremmin. Sen sijaan maailmankatsomuksella on vahvojen näyttöjen mukaan suora yhtymäkohta moraaliin ja käytökseen. Ateistit ja Jumalan olemassaoloa ja luomista epäilevät agnostikot ja tätä maailmankatsomustaan aktiivisesti puolustavat ja levittävät henkilöt käyttäytyvät keskimäärin paljon huonommin kuin lujasti Jumalaan uskovat ja luomista totena pitävät ”uskovaiset”, jotka niin ikään puolustavat aktiivisesti näkemyksiään ja pyrkivät käännyttämään muita samaan uskontoon. Puhumme tässä yhteydessä ”todellisista agnostikoista” ja ”todellisista uskovaisista”. Todellinen agnostikko epäilee Jumalan olemassaoloa eikä ole varma siitä asiasta. Todellinen uskovainen ei epäile Jumalan olemassaoloa vaan on varma siitä.

Viittaamme myös uskovaisen ja agnostikon aktiivisuuteen oman uskomuksensa ja maailmankatsomuksensa puolustamisessa ja levittämisessä. Passiivinen agnostikko ei halua yleensä puhua maailmankatsomuksestaan muille vaan pitää sen omana tietonaan. Hän ei uhraa aikaa ja vaivaa oman maailmankatsomuksensa puolustamiseen tai levittämiseen ja muiden ihmisten käännyttämiseen tai ateististen ja naturalististen ajatusten puolustamiseen. Hän pitää maailmankatsomuksensa omana tietonaan eivätkä häntä kiinnosta siihen liittyvät kysmykset. Hän ei myöskään toimi jatkuvasti todellisia uskovaisia halventavalla ja sortavalla tavalla. Hän ei pilkkkaa eikä kohtele väärin todellisia uskovaisia.

Aktiivinen agnostikko näkee sen sijaan paljon vaivaa ja uhraa paljon aikaa kertoakseen muille maailmankatsomuksestaan ja käännyttääkseen passiivisia uskovaisia ja uskoaan epäileviä ihmisiä aktiivisiksi agnostikoiksi tai jopa ateisteiksi. Aktiivinen agnostikko sortaa todellisia uskovaisia, loukkaa heitä huonolla käytöksellään ja herjaamisellaan, pilkkaa heitä ja naureskelee heidän tyhmyydelleen korottaen samalla itseään heidän yläpuolelleen mitä älykkyyteen ja maailmankatsomuksen paremmuuteen tulee. Joka kerta, kun ateisti tai agnostikko haukkuu Jumalaan uskovaa ja luomista totena pitävää ihmistä tyhmäksi, typeräksi, imbesilliksi, idiootiksi, älykääpiöksi, vajaaälyiseksi, psykiatrista hoitoa tarvitsevaksi, jne., korottaa hän samalla itseään ja ajattelee olevansa paljon älykkäämpi kuin se ”uskovainen” ihminen.

Myös uskovat voidaan jakaa kahteen ryhmään aktiivisuuden ja passiivisuuden mukaan. Aktiiviset ”uskovaiset” ovat ”todellisia uskovaisia” ja yrittävät käännyttää muita ihmisiä oman uskontonsa kannattajaksi eivätkä häpeä kertoa uskostaan muille. He näkevät paljon vaivaa ja uhraavat paljon aikaa Jumalan palvelemiseen ja muiden käännyttämiseen tai uskonsa puolustamiseen. He toimivat useimmiten oman uskontonsa normien mukaisella tavalla. Passiiviset ”uskovat” eivät yritä käännyttää muita ihmisiä oman uskontonsa kannattajaksi eivätkä puolusta aktiivisesti uskoaan. He eivät ole edes varmoja siitä, onko Jumala olemassa ja kuka hän on. He epäilevät Jumalan olemassaoloa ja oman uskontonsa totuudellisuutta. He ovat siten käytännössä agnostikkoja, vaikka saattavat sanoa uskovansa luojaan tai Jumalaan tai korkeampaan voimaan.

Passiiviset uskovat kuuluvat tyypillisesti johonkin uskonnolliseen ryhmään usein suvun tai kansan perinteen vuoksi tai kirkon tarjoaminen palvelujen vuoksi tai siksi, että eivät tahdo erottua muista lähipiirinsä ihmisistä kuten oman kansansa tai sukunsa enemmistöstä. Passiiviset uskovat ovat käytännössä agnostikkoja, jotka eivät noudata useinkaan oman uskontonsa moraalisia normeja vaan elävät samalla tavalla kuin muut passiiviset uskovat, agnostikot ja ateistit. Esimerkiksi alkoholin, päihteiden ja huumausaineiden käyttö on yleisempää passiivisten uskovien ja agnostikkojen keskuudessa kuin todellisten uskovaisten. Passiiviset uskovat osallistuvat kuitenkin aktiivisia agnostikkoja harvemmin todellisten uskovaisten pilkkaamiseen, kiusaamiseen ja sortamiseen. Huono käytös ja alhainen moraali lisääntyvät sitä mukaa, mitä lähemmäksi siirrytään aktiivista agnostisismia ja ateismia.

Oman ryhmänsä passiivisten uskovien keskuudessa muodostavat ”korkeampaan voimaan uskovat” ihmiset. He eivät kuulu välttämättä mihinkään uskonnolliseen ryhmään, mutta saattavat toki kuulua esimerkiksi luterilaiseen kirkkoon. Heillä ei ole useinkaan mitään uskonnollista normistoa, jonka mukaan he eläisivät. He elävät jokseenkin samalla tavalla kuin passiiviset uskovat ja agnostikot. Myös heitä on melko helppo saada yllytettyä pilkkaamaan todellisia uskovaisia ja käyttäytymään huonosti heitä kohtaan.

Jokainen Suomessa elävä ihminen tietää eron todellisen uskovaisen ja passiivisen uskovan välillä. Kouluissa, oppilaitoksissa ja työyhteisöissä huomataan heti, jos joku poikkeaa agnostikkojen ja passiivisten uskovien valtavirrasta. Heidät leimataan ”uskovaisiksi”, mutta muut ihmiset eivät ole ”uskovaisia” heidän mielestään. Ateistit ja aktiivisesti maailmankatsomustaan puolustavat ja levittävät agnostikot johtavat ihmisiä harhaan sillä tavalla, että niputtavat yhteen kaikki vähänkin Jumalan olemassaoloon uskovat ihmiset ja passiiviset agnostikot, ikään kuin kyse olisi yhdestä ainoasta ihmisryhmästä. Lapsikin ymmärtää, että se ei ole totta, ja kiusaa todellisia uskovia päiväkodissa ja koulussa, jos on ateistin tai aktiivisen agnostikon lapsi. Lapset tekevät perässä sitä, mitä vanhemmat edeltä kotona ja ”puhuvat heidän kieltään”.

Wikipediassa on kirjoitettu älykkyydestä näin:

”Älykkyydellä viitataan psykologiassa oppimisen ja sopeutumisen kykyyn. Älykkyys on yksi lahjakkuuden puolista. ”Älykkyys on hyvin yleinen mielen kyky joka mm. käsittää kyvyn järkeillä, suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella käsitteellisesti, ymmärtää monimutkaisia ajatuksia, oppia nopeasti ja oppia kokemuksesta.” (Linda Gottfredson)

Älykkyyden määrittely on vaikeaa eikä siitä ole yksimielisyyttä. Siihen on liitetty sellaisia ominaisuuksia kuin kyky oppia uusia asioita ja soveltaa opittua nopeasti, ratkaista ongelmia, käyttäytyä joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti uusissa tilanteissa sekä ymmärtää ja käsitellä abstrakteja käsitteitä. Älykkyyttä on myös pyritty operationalisoimaan niin, että sitä voidaan mitata älykkyystesteillä. Älykkyysosamäärän mittaamiseksi älykkyys on määritelty tietyllä tavalla testiä varten, jotta tietyllä tavalla määriteltyä älykkyyttä voidaan testissä mitata.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lykkyys

Älykkyystestit suosivat korkeasti koulutettuja ja nuoria ihmisiä, jotka ovat taitavia teoreettisten ongelmien ratkaisussa, mutta ne sorsivat käytännön työssä ja askareissa lahjakkaita ongelman ratkaisijoita ja taiteellisesti tai muulla kuin teoreettisella tavalla ja filosofisesti lahjakkaita ihmisiä. Ne mittaavat paremmin teoreettisten ongelmien ratkaisun kykyä kuin kykyä ratkaista ongelmia käytännön elämässä. Voidaanko sanoa, että rakentaja ja seppä eivät ole älykkäitä, koska heiltä puuttuu korkea koulutus? He osaavat kuitenkin ratkaista monimutkaisia ongelmia nopeasti ja rakentavat älykkäästi suunniteltuja tuotteita. Voidaanko sanoa, että vanhat ihmiset ovat vähemmän älykkäitä kuin nuoret, koska he ovat hitaampia ratkaisemaan ongelmia? Kumpi on tärkeämpää: ratkaista jokin ongelma nopeasti vai toimia hitaasti ja harkiten, mutta lopputulos on yhtä hyvä molemilla tavoilla? Vaikka ajatuksen kulku hidastuu vanhemmiten, ei vanhan ihmisen elämänviisautta voi korvata mikään asia.

Mitä mieltä pitäisi olla pappien, urheilijoiden, taiteilijoiden, kirjailijoiden, runoilijoiden, muusikoiden, laulajien ja tanssijoiden älykkyydestä? Monet heistä ovat valinneet kutsumustaan tai lahjojaan vastaavan uran ja toiveammatin sen sijaan, että olisivat kouluttautuneet kovin pitkälle. Onko pastori, jääkiekkoilija, kuvanveistäjä, taidemaalari, kirjailija, runoilija, rock-muusikko, oopperalaulaja ja balettitanssija vähemmän älykäs kuin esimerkiksi peruskoulun biologian opettaja, koska valitsi uran, joka ei vaadi korkeaa koulutusta tai luonnontieteellistä erityisosaamista? Ei varmasti ainakaan siitä syystä, minkä uran hän on valinnut.

Älykkyyttä ei voida mitata pelkästään koulutuksen tasolla, ongelmien ratkaisukyvyn nopeudella tai kyvyllä ratkaista pelkästään teoreettisia ongelmia ”paperilla”. Jos kyky ratkaista ongelmia käytännön tasolla ja esimerkiksi käsityössä puuttuu, niin teoreettista älykköä ei tulisi pitää sen älykkäämpänä kuin rakentajaa, seppää, koneistajaa tai ketään muutakaan käytännön työssä lahjakasta ihmistä.

Älykkyystesteissä on kyse erilaisten lahjakkuuksien vertaamisesta toisiinsa, niin että suositaan teoreettisesti lahjakkaita ja korkean koulutuksen saaneita henkilöitä. Käytännöllisestä lahjakkuudesta ei ole hyötyä älykkystesteissä eikä taiteellista tai muuta sellaista lahjakkuutta voida verrata teoreettiseen filosofiseen viisauteen, jota ateismi parhaimmillaan maailmankatsomuksena on.

Suurin osa maailman ihmisistä on verraten huonosti koulutettuja johtuen heidän kulttuuristaan ja taustayhteisönsä sekä perityn yhteiskunnallisen aseman tuomista mahdollisuuksista opiskella korkeakouluissa. Käytettynä mittarina on tutkimuksissa käytetty koulutuksen tasoa ja erilaisia älykkyystestejä, jotka suosivat korkeasti koulutettuja ja sivistyneitä ihmisiä. Jos haluttaisiin saada puolueeton tulos eri tavalla luomiseen ja evoluutioteoriaan suhtautuvien ihmisten älykkyydestä, niin silloin pitäisi verrata saman koulutuksen saaneita ja samaa työtä tekeviä ihmisiä samalla maantieteellisellä alueella. Niin ei ole Jumalan kieltävien ihmisten suorittamissa tutkimuksissa tehty. Niissä on verrattu lähinnä länsimaissa ja muissa kehittyneissä maissa olevien korkeasti koulutettujen ihmisten koulutuksen ja ns. älykkyyden tasoa omassa maassa asuvien huonommin koulutettujen ja kehitysmaissa asuvien ihmisten vastaaviin tasoihin. Ei siis ihme, että tulokset ovat sitä, mitä on haluttukin niiden olevan.

Suurin osa maailman ihmisistä uskoo älykkääseen suunnitelmaan ja luomiseen tavalla tai toisella. He ovat eri uskontojen kannattajia tai uskovat joka tapauksessa johonkin ihmistä korkeampaan älyyn ja voimaan, joka on luonut kaiken, vaikka eivät olisi minkään uskonnon kannattajia. Tämä asia voidaan todistaa laskemalla yhteen eri uskontojen kannattajien määrä maailmassa ja vähentämällä määrästä ne, jotka eivät usko luomiseen ja Jumalaan, vaikka ovat nimellisesti jonkin luomista puoltavan uskonnon kannattajia. Jo pelkästään nimeltään kristittyjä, muslimeja ja hinduja on reilusti yli puolet maapallon väestöstä. (5,15/7,6 mrd.) Kun tähän lisätään muut luojaan (Jumalaan) ja luomiseen uskovat ihmiset ja on vähennetty tästä määrästä maallistuneet epäuskoiset ihmiset, niin silloin ”Jumalaan ja luojaan uskovia” on enemmän kuin niitä, jotka ”eivät usko” älykkääseen suunnitelmaan ja luomiseen tai luojaan ja Jumalaan.

Kaikista maailman ihmisistä suurin osa uskoo luomiseen, mutta suurin osa heistä on huonosti koulutettuja kehitysmaiden ja kehittyvien maiden ihmisiä. Sen vuoksi heidän älykkyyttään ei tule verrata korkeasti koulutettujen ihmisten älykkyyteen, jotta saataisiin selville uskovien ja Jumalan kieltäjien ihmisten älykkyyden erot. Jotta se ero voitaisiin selvittää, pitäisi verrata keskenään saman koulutuksen saaneita ja samaa työtä samalla maantieteellisellä alueella tekevien ihmisten älykkyyttä. Laskuihin tulisi ottaa mukaan koko maapallon väestö ja kaikki kansat riittävän suuren satunnaisotoksen kautta, mutta sellaista tutkimusta ei ole tehty eikä kukaan sellaista tutkimusta jatkossakaan tee otannan laajuuden ja tutkimuksen tuomien käytännön vaikeuksien vuoksi (aika, rahoitus, tekijät,..).

Kun eri tavalla uskovien ihmisten älykkyyttä tutkitaan ja verrataan toisiinsa, niin silloin ei ole oikein verrata huonosti koulutettujen luojaan uskovien määrää kehitysmaissa hyvin koulutettujen Jumalan kieltäjien määrään länsimaisissa demokratioissa ja kehittyneemmissä valtioissa. Oikein ei ole sekään, että verrataan eri koulutuksen saaneiden älykkyyttä toisiinsa saman maan tai kansan sisällä. Harhaanjohtavaa on myös se, että rajataan tutkimuksen kohde pelkästään luonnontieteitä opiskelleisiin ihmisiin ja vieläpä länsimaissa tai entisissä kommunistimaissa, niin että jätetään valtaosa maailman hindu- ja muslimimaista pois laskuista. Laskuista jätetään samalla surutta pois kaikki kristillisissä opistoissa suoritetut opinnot ja tutkinnot, joilla ei ole Jumalan kieltävien silmissä mitään tieteellistä arvoa.

Oikea tapa verrata eri maailmankuvan ja uskon omaavia ihmisiä toisiinsa älykkyyden osalta on valita testiin saman koulutuksen saaneita ja samalla alueella asuvia ihmisiä. Jos näin tehtäisiin, niin siten saadut tulokset olisivat lähempänä totuutta kuin Jumalan kieltävien ihmisten suorittamissa tutkimuksissa. Älykkyyttä tulisi mitata erityisesti koulumenestyksen kautta eikä pelkästään älykkyystestien avulla. Silloin paljastuisi se, että luojaan ja luomiseen uskovat eivät ole tyhmempiä kuin ateistit ja agnostikot, vaan pikemmin päinvastoin. Luojaan ja luomiseen uskovat ihmiset menestyvät opinnoissaan keskimäärin paremmin kuin ateistit ja agnostikot, mikä selittyy osin paremmalla motivaatiolla ja terveillä elämäntavoilla, osin luontaisesti korkeammalla älykkyydellä tai paremmalla oppimiskyvyllä.

Suomessa hyvä menetelmä yliopistoissa opiskelleiden ihmisten älykkyyden mittaamiseen on verrata heidän lukion ja ylioppilaskokeiden arvosanoja keskenään. Luomiseen ja luojaan uskovien arvosanat ovat oletettavasti olleet keskimäärin parempia kuin ateistien ja agnostikkojen, kun verrataan yliopistoihin ja korkeakouluihin hyväksyttyjen oppilaiden arvosanoja keskenään. Kun verrataan menestystä kaikkien alojen yliopisto-opinnoissa, niin luomiseen uskovat menestyvät niissäkin vähintään yhtä hyvin kuin Jumalan kieltävät opiskelutoverinsa ja jopa heitä paremmin. Syyt tähän ovat samat kuin edellä on mainittu. Tutkimuksessa tulee ottaa mukaan kaikkien alojen opiskelijat yliopistoissa eikä vain luonnontieteitä ja erityisesti biologiaa opiskelevien. Tutkimuksessa tulee ottaa huomioon eri ikäryhmät ja ulottaa se koskemaan myös eläkeikään ehtineitä ihmisiä.

Suomessa on noin 18–105 vuotta vanhoja ihmisiä, jotka ovat opiskelleet yliopistoissa tai suorittaneet korkeakoulututkinnon tai valmistuneet opettajan ammattiin, jota voidaan pitää keskivertoa korkeampaa koulutusta vaativana ammattina etenkin viime vuosisadalla. Kun verrataan heidän älykkyyttään keskenään, niin saadaan objektiivinen tulos heidän älykkyydestään suhteessa muihin yhtä korkeasti koulutettuihin ja samaa työtä tekeviin ihmisiin. On tietysti hyvin vaikeaa tehdä tutkimuksia, joissa otetaan mukaan 80-90 vuotta sitten opintonsa aloittaneita henkilöitä, mutta satunnaisotannalla pitäisi heitäkin tarttua ”laariin”, ellei heitä ole sitten rajattu pois ja etsitty esimerkiksi alle 30 tai alle 40 tai alle 50 vuotiaita ihmisiä, jolloin on syyllistytty tarkoitushakuiseen otannan rajaamiseen halutun tuloksen saamiseksi. Toki nuorten keskuudessa naturalistien ja evoluutiouskovien osuus on kasvanut, koska heidät on aivopesty leikki-ikäisestä asti pitämään totena taruja (evoluutiousko ja naturalistiset teoriat).

Kun älykkyyttä mitataan, niin silloin tulee ottaa huomioon tutkittavan ihmisen ikä hänen koulutuksensa ja ammattinsa lisäksi. Myös maantieteellinen sijainti voi vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin, johtuen kulttuurisista eroista maapallon eri alueilla ja kansojen välillä. Paras tapa mitata nuorten ihmisten älykkyyttä on koulumenestys. Oppilaita tulee verrata ensin oman tieteenalansa muihin opiskelijoihin ja sitten myös muilla aloilla opiskeleviin opiskelijoihin, mutta lähtökohtaisesti jokainen tulee arvioida lukion päästötodistuksen ja ylioppilaskokeen arvosanojen mukaan niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka on hyväksytty johonkin yliopistoon tai korkeakouluun. Huomaamme silloin, että luomiseen ja luojaan uskovien arvosanat yliopistoihin hyväksyttyjen opiskelijoiden joukossa ovat olleet keskimäärin korkeammat kuin ateistien ja agnostikkojen.

Lähtökohta yliopisto-opiskelijoiden älykkyyden keskinäiseen vertaamiseen suomalaisten keskuudessa on siis verrata lukiomenestystä niiden opiskelijoiden kohdalla, jotka on hyväksytty yliopistoon tai korkeakouluihin. Heistä valtaosa on hakeutunut muille aloille kuin opiskelemaan biologiaa ja maantietoa. Kaikkein parhaiten lukiossa menestyneet opiskelijat ovat hakeutuneet opiskelemaan lääketiedettä, oikeustieteitä, taloustieteitä, teknisiä aloja (arkkitehti- ja insinöörikoulutus), matematiikkaa, kemiaa, fysiikkaa, kasvatustieteitä ja jopa humanistisia tieteitä. Lukiossa heitä huonommin menestyneet opiskelijat ovat hakeutuneet lukemaan biologiaa ja maantieteitä viimeisten 87 vuoden aikana. Se selittää sen, miksi biologit ovat olleet ja ovat yhä vielä keskimäärin tyhmempiä (vähemmän älykkäitä) kuin muiden alojen opiskelijat. Tyhmyys on kumuloitunut biologian opiskelijoiden keskuudessa ja aloilla, joilla naturalistit ovat enemmistönä kehittyneiden maiden yliopistoissa.

Kerron yhden esimerkin Jumalan ja luomisen kieltävän ihmisen typeryydestä tai alhaisesta moraalista, mikäli hän vääristeli asioita tarkoituksella ja yritti ärsyttää luomiseen uskovia ihmisiä harhaanjohtavan tiedon esittämisellä ja virheellisillä epäloogisilla päätelmillä. Muuan sellainen ihminen perusteli biologiaa opiskelleiden korkeaa älykkyyttä verrattuna muiden yliopisto-opiskelijoiden älykkyyteen siten, että Suomessa vuonna 2017 biologiaa opiskelemaan päässeitä ihmisiä oli hänen esittämiensä väitteiden mukaan hakijoiden joukosta prosentuaalisesti vähemmän kuin joillakin muilla tieteen aloilla. Tällä tavalla ei mitata kuitenkaan hakijoiden älykkyyttä suhteessa muihin hakijoihin vaan hyväksyttyjen suhteellista osuutta hakijoista! Eri tiedekuntiin hyväksyttyjen hakijoiden osuus kaikista hakijoista ei kerro mitään siitä, mitkä ovat heidän arvosanansa lukion päästötodistuksessa ja ylioppilaskokeessa verrattuna muiden alojen hakijoihin. Lukiossa parhaiten menestyneet ja parhaat arvosanat saaneet oppilaat eivät ole hakeutuneet opiskelemaan biologiaa viimeisten 87 vuoden aikana.

Hyväksyttyjen prosentuaalinen osuus on seurausta vapaana olevista opiskelupaikoista (siitä, montako uutta hakijaa otetaan sisään tiedekuntaan) ja hakijoiden määrästä. Jos samaa paikkaa hakee esimerkiksi 1000 ihmistä ja paikkoja on 60, niin silloin vain 6 % tulee valituksi. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millaiset arvosanat hakijoilla on ollut lukiosta eikä se kerro mitään siitä, miten he ovat menestyneet lukiossa verrattuna muille aloille pyrkineisiin opiskelijoihin. Jotkut naturalistit ja evoluutiouskovat eivät ymmärrä edes näin yksinkertaista asiaa, joten miten he voisivat ymmärtää elämän perimmäisiä kysymyksiä ja alkuperää?

Kaikkien tuntema tosiasia on se, että esimerkiksi lääkäriksi, lakimieheksi, ekonomiksi, insinööriksi tai arkkitehdiksi opiskelemaan hyväksyttyjen lukion päästötodistuksen ja ylioppilaskokeen arvosanat ovat korkeammat kuin monille muille aloille hakeutuneilla ja hyväksytyillä opiskelijoilla. Heitä voitaisiin pitää sen perusteella muita älykkäämpinä ihmisinä. Vastaavat arvosanat biologiaa opiskelemaan pyrkivillä ovat olleet menneinä vuosikymmeninä huonommat kuin monille muille aloille pyrkineillä.

Biologiaa opiskelemaan hakeneet ja sinne hyväksytyt opiskelijat ovat menestyneet lukiossa huonommin kuin monille muille aloille yliopistoon opiskelemaan menneet toverinsa. Liekö syy siihen ollut alhaisempi älykkyys eli tyhmyys? Se olisi looginen vastaus, mutta biologiaa opiskelleet ateistit eivät voi sitä tietenkään hyväksyä, koska se todistaisi heidän olevan keskimäärin tyhmempiä kuin monien muiden alojen opiskelijat ovat, etenkin kun otetaan laskuihin mukaan viimeisen 87 vuoden aikana biologiaa Suomessa opiskelleet henkilöt. Ikää ei tulisi rajata käsittämään pelkästään alle 30 tai 40 tai alle 50 vuotiaita ihmisiä, koska se vääristäisi elossa olevien älykkyyden suhteessa heidän uskomuksiinsa.

Älykkyyttä tulisi mitata lukion arvosanoilla ja opiskelumenestyksellä eri aloille pyrkivien ihmisten joukossa ja sitten vielä oman tiedekunnan ja tieteenalan sisällä. Jos älykkyyttä mitattaisiin näillä tavoilla, niin havaittaisiin luomiseen ja luojaan uskovien olevan keskimääräisesti älykkäämpiä kuin Jumalan kieltävät opiskelijat, kun tutkimukseen otettaisiin mukaan kaikki tieteenalat viimeisten 87 vuoden aikana. Biologiaa opiskelevat ihmiset ovat olleet lukiossa keskimäärin huonommin menestyneitä (tyhmempiä) viimeisten 87 vuoden aikana kuin muille aloille hyväksytyt opiskelijat, jotka olisivat tämän perusteella älykkäämpiä kuin biologiaa opiskelleet toverinsa ja tämä riippumatta heidän maailmankuvastaan ja uskostaan.

Jos älykkyyttä mitattaisiin sekä koulumenestyksen että älykkyystestien kautta saman koulutuksen saaneiden ja samaa työtä tekevien ihmisten välillä, niin havaittaisiin luomiseen uskovien ihmisten olevan vähintään yhtä älykkäitä kuin Jumalan kieltäjät ovat ja todennäköisesti heitä älykkäämpiä. Ainoa tapa saada objektiivisia tuloksia älykkyystesteistä eri tavalla ”uskovien” ryhmien välillä olisi juuri tämä: mitata samalla alueella asuvien ja saman koulutuksen saaneiden ja samaa työtä tekevien älykkyyttä keskenään. Jos eri alueilla asuvien ja eri koulutuksen saaneiden ja eri työtä tekevien älykkyyttä verrataan toisiinsa, niin saadaan tulos, jolla ei voida sanoa ateistien ja agnostikkojen olevan älykkäämpiä ihmisiä kuin luomiseen uskovat ihmiset ovat. Sellaisen väittäminen on tarkoitushakuista harhaanjohtamista ja vääristelyä, jota voidaan kutsua hyvillä perusteilla valehteluksi.

Toinen Jumalan kieltävien ihmisten esittämä valhe on se, että maailman korkeasti koulutettujen ihmisten joukossa suurin osa olisi ateisteja ja aktiivisesti maailmankatsomustaan puolustavia ja levittäviä agnostikkoja, ”todellisia agnostikkoja”. Tämä ei pidä luonnollisestikaan paikkaansa. Asia voidaan todistaa jo pelkästään sillä seikalla, että suurin osa maailman ihmisistä on luomiseen uskovia ja siten myös suurin osa eri puolilla maailmaa yliopistoissa opiskelleista ihmisistä on ollut ja on yhä vielä luomiseen uskovia. On silti tunnustettava todeksi se, että passiivisten uskovien ja agnostikkojen osuus väestöstä on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Laskuihin tulee ottaa siis koko maailma ja kaikki sen yliopistot ja kaikki niissä opiskelleet ihmiset viimeisten 60–90 vuoden aikana. Vain sillä tavalla saataisiin tieteellisen tutkimuksen kautta luotettava tulos, mutta jo pelkkä maalaisjärki ja logiikka sanovat sen, että maailmassa on edellä mainittuihin seikkoihin vedoten enemmän luomiseen uskovia korkeasti koulutettuja ihmisiä kuin Jumalan kieltäviä ateisteja ja agnostikkoja. Näiden osuus on kasvanut ja kasvaa yhä vielä läntisissä demokratioissa ja entisissä kommunistimaissa luonnontieteitä opiskelevien joukossa, mutta kun kaikki tieteen alat ja koko maailma otetaan huomioon, ovat luomiseen uskovat yhä edelleen enemmistönä korkeasti koulutettujen ihmisten joukossa.

Todistan kirjoituksillani sen, että luomista totena pitävien älykkyys ei ole alhaisempi kuin naturalistien eikä älykkyyttä mitata ensisijaisesti maailmankuvan ja uskon perusteella vaan muilla keinoilla. Oma vakaumukseni on kuitenkin se, että ateismi on järjen käytön tai älykkyyden puutetta. Tätä osa-aluetta käsittelee kirjoituksemme Modernin tieteen pioneerit. Samalla kun todistamme ateistien väitteet virheellisiksi, paheksumme sitä tapaa, jolla ateistit pyrkivät korottamaan itseään muiden ihmisten ja kokonaisten ihmisryhmien yläpuolelle, ikään kuin he olisivat muita parempia ihmisiä oman maailmankatsomuksensa vuoksi. Maailmankatsomusta ei valita ensisijaisesti älykkyyteen liittyvistä syistä ja moraali ei ole riippuvaista älykkyydestä. Monet älykkäät ihmiset ovat moraaliltaan alhaisia ja käyttäytyvät huonosti, mistä ateistit ja aktiivisesti maailmankatsomustaan puolustavat ja levittävät agnostikot ovat oiva esimerkki!

Henkilöiden mustamaalaus ja panettelu

Naturalisteilla ja evoluutiouskovilla on tapana mustamaalata älykkääseen suunnitelmaan ja luomiseen uskovia tiedemiehiä ja levittää perättömiä tietoja heistä. Matti Leisola on yhtenä johtavista suomalaisista teisteistä joutunut kohtaamaan monia perättömiä väitteitä ja huhuja siitä, millä tavalla hän on toiminut tiedeyhteisössä. On väitetty hänen tukeneen tai kannattaneen ”evoluutiomekanismeja” tai ”darvinistisia menetelmiä” työssään, ja sanoneen, että ”Ne toimivat”, mutta mikä on totuus ja mihin näillä väitteillä on pyritty?

Väitteillä on pyritty kyseenalaistamaan Leisolan moraali ja häntä on sanottu suoraan ”epärehelliseksi” ihmiseksi sen vuoksi, että hän olisi menetellyt esitetyllä tavalla. Totuus on se, että Leisola ei ole koskaan tiedeyhteisössä ja työssään sanonut tukevansa evoluutioteoriaa ja uskovansa makroevoluutioon, johon noilla väitteillä tahdotaan viitata. Se, että Leisola on tunnustanut proteiinien muokkauksen ja geenitekniikan (geenimanipulaation) toimivan, on aivan eri asia kuin antaa tukensa darvinistiselle evoluutioteorialle. Se, että tiedeyhteisö käyttää näistä tekniikoista evoluutioon viittaavia nimiä, ei tarkoita sitä, että Leisola antaisi tukensa evoluutioteorialle. On moraalisesti alhaista panettelua ja valehtelua väittää päinvastaista.

Tiedeyhteisössä käytetään yleisesti sellaisia nimiä tieteen menetelmistä, aloista ja tieteellisistä tutkimuksista sekä julkaisuista, jotka viittaavat evoluutioon tai Darwiniin. Jos joku luomista ja älykästä suunnittelua totena pitävä tiedemies on esimerkiksi evoluutiobiologi ja käyttää kollegoiden kanssa samoja nimiä kuin he, niin se ei tarkoita sitä, että hän antaisi silloin tukensa evoluutioteorialle tai tunnustaisi todeksi Darwinin hypoteesit. Se, että joku tiedemies tunnustaa ihmisen pystyvän muuntelemaan tarkoituksellisesti eliöiden perimää geenitekniikan tai rodun- tai lajinjalostuksen avulla, ei todista luonnossa itsestään ilman älykästä ohjausta tapahtunutta evoluutiota yksinkertaisista rakenteista ja lajeista monimutkaisia kohti. On moraalisesti alhaista harhaanjohtamista ja suoranaista valehtelua väittää muuta.

Geenimanipulaatiolla ja jalostustoiminnalla voidaan todistaa älykkään suunnitelman vaikutus luontoon, kun se toteutetaan käytännön tasolla. Se ei todista yhtään mitään naturalistisesta evoluutioteoriasta eikä ole todiste luomista ja älykästä suunnitelmaa vastaan. Se on pelkästään todistetta älykkäästä suunnitelmasta ja luomisesta, ei mistään muusta. Lajin sisällä tapahtuu luonnossa ns. mikroevolutiivista muuntelua, mutta se ei johda makroevoluutioon edes pitkän ajan kuluessa. ”Kehitysbiologi Scott Gilbert sanoi jo vuonna 1980, että makroevoluutiota ei voi johtaa mikroevoluutiosta. Nykyisin sen myöntävät useat johtavat biologit. [ks. luvut 4 ja 13].

Silmän kehitystä on… pidetty malliesimerkkinä niin älykkäästä suunnittelusta, että evolutiivinen kehityshistoria ei ole voinut saada sellaista aikaan… Kehitysbiologian näkökulmasta asia ei näytä lainkaan niin mystiseltä. (s. 128)

Lainaus on Matti Leisolan kirjasta ”Evoluutiouskon ihmemaassa”, 3. painos, Datakirjat 2016, s. 135. Lainasin tämän kohdan vain yhtenä esimerkkinä Leisolan kannanotoista ja mielipiteistä, jotka ovat olleet samat sekä tiedeyhteisön sisällä työtä tehdessä että myös sen ulkopuolella ns. ”kaatumakokouksissa”, joihin naturalistit (ateistit ja agnostikot) mielellään viittaavat mustamaalatessaan Leisolaa ja hänen tieteellistä pätevyyttään naturalististen teorioiden arvioinnissa. Hyvin harva vakavasti otettava tiedemies on koskaan uskaltautunut julkiseen väittelyyn tai edes kahdenkeskiseen syvälliseen keskusteluun Leisolan kanssa näistä aiheista, mutta moraalisesti tuomittava panettelu ja mustamaalaus ilman perusteita on ollut hyvin yleistä.

Leisolan mustamaalaajat ja panettelijat viittaavat seuraavaan tieteelliseen julkaisuun ja sen lyhennelmään väittäessään Leisolan olleen työssään evoluutioteorian kannattaja.

Protein engineering: opportunities and challenges

https://link.springer.com/article/10.1007/s00253-007-0964-2

Tämä on Matti Leisolan työryhmän tutkimuksiin perustuva julkaisu, jonka Leisola on työryhmänsä esimiehenä hyväksynyt yhdessä Ossi Turusen kanssa ja kirjoittanut siitä tieteellisen julkaisun hänen kanssaan. Viittaaminen tähän julkaisuun ja tulkitsemalla sen sanoma tarkoituksellisesti väärin sen sijaan, että viitattaisiin Leisolan omiin sanoihin ja argumentteihin työyhteisössä, on moraalisesti tuomittavaa panettelua ja valehtelua: väärän todistuksen esittämistä lähimmäisestä.

Jumalan kieltävät ja evoluutioteoriaan uskovat ihmiset käyttävät tällaisia perusteluja häikäilemättä hyväkseen, vaikka ne on osoitettu heille virheellisiksi kerta toisensa jälkeen. Se kuvastaa heidän ja naturalistisen maailmankuvan omaavien henkilöiden alhaista moraalia. Mitään keinoja ei kaihdeta, kunhan saadaan ”todistettua” Jumala pois kaikkeuden ja elämän olemassaolon sekä monimuotoisuuden perussyynä.

Matti Leisola on yhdessä Ossi Turusen kanssa mainitun julkaisun takana sen kirjoittajana. Leisola ei tunnusta uskovansa darvinistiseen evoluutioteoriaan tuossa julkaisussa, niin kuin vihjailtiin hänen väittäneen. Lyhennelmässä lukee:

”The extraordinary properties of natural proteins demonstrate that life-like protein engineering is both achievable and valuable. Rapid progress and impressive results have been made towards this goal using rational design and random techniques or a combination of both. However, we still do not have a general theory on how to specify a structure that is suited to a target function nor can we specify a sequence that folds to a target structure. There is also overreliance on the Darwinian blind search to obtain practical results. In the long run, random methods cannot replace insight in constructing life-like proteins. For the near future, however, in enzyme development, we need to rely on a combination of both.”

https://link.springer.com/article/10.1007/s00253-007-0964-2

Sama lyhennelmä kuuluu suomeksi suurinpiirtein näin:

”Luonnossa esiintyvien proteiinien poikkeukselliset ominaisuudet osoittavat, että proteiinien muokkaus on sekä toimivaa että myös arvokasta. Nopeita muutoksia ja vaikuttavia tuloksia on saatu aikaan tämän päämäärän saavuttamiseksi käyttämällä älykästä suunnittelua ja sattumanvaraisia tekniikoita tai molempien yhdistelmää. Meillä ei ole kuitenkaan vielä yleistä teoriaa siitä, miten voidaan määrätä edeltä (määritellä) rakenne, joka sopii tavoitteena olevaan tehtävään, emmekä me voi määrätä edeltä (määritellä) sekvenssiä, joka muodostaa tavoitteena olevan rakenteen. On olemassa myös suurta luottamusta Darwinismin mukaiseen sokeaan etsintään, joka tuottaisi käytännön tuloksia. Pitkässä juoksussa SATTUMAAN PERUSTUVAT METODIT EIVÄT VOI KUITENKAAN KORVATA SUUNNITELMAA (älykkyyteen tai oivallukseen perustuvaa ohjausta) elämänkaltaisten proteiinien valmistuksessa. Lähitulevaisuudessa, kuitenkin, ENTSYYMIEN TUOTANNOSSA, meidän tulee luottaa molempien (menetelmien) yhdistelmään.”

Tästä lyhennelmästä ja julkaisun valituista kohdista on vedetty johtopäätös, jonka mukaan Matti Leisola olisi tukenut työssään darvinistisia menetelmiä ja evoluutiomekanismeja tavalla, jolla hän olisi puoltanut makroevoluutiota ja evoluutioteoriaa. Lienee sanomattakin selvää, että tuollaisten johtopäätösten tekeminen on halpa-arvoista toisen sanojen ja työryhmän tutkimuksen tuloksiin viittaavan tieteellisen julkaisun väärin tulkitsemista. On jokseenkin varmaa, että Leisola ei ole tukenut luonnossa tapahtuvaa evoluutiota ja darvinistista evoluutioteoriaa työssään eikä sen ulkopuolella. Hänen sanojaan on voitu tulkita sillä tavalla, koska tieteessä on tapana puhua geenitekniikan yhteydessä evoluutioteoriaan viittaavilla termeillä.

Viitteenä olevan tieteellisen julkaisun lyhennelmässä puhutaan ”lähitulevaisuudessa tapahtuvasta ENTSYYMIEN tuotannosta, jossa voidaan luottaa sekä älykkään suunnitelman kautta tuotettuun sattumanvaraiseen muunteluun että suoraan älykkään suunnitelman kautta tehtävään muunteluun. ENTSYYMIT ja ELÄVÄT SOLUT ovat kokonaan eri asia eivätkä kaikki entsyymit ole DNA:n sisältämiä elämän-kaltaisia proteiineja (elävän solun rakennusaineita). Riippumatta siitä, millaisiin entsyymeihin tutkimuksessa viitataan, niin se ei todista evoluutioteoriaa vähäisessäkään määrin todeksi. Proteiinien muokkauksen takana on näissä tapauksissa ihminen, joka saa aikaan proteiinien muuntelua älykkään suunnitelman kautta, vaikka osa muuntelusta on tarkoituksellisesti tuotettujen sattumanvaraisten prosessien tulosta.

Nämä tutkimukset eivät ole todiste ELÄVIEN SOLUJEN MUUNTELUN ja elämän kaltaisten proteiinien muuntelun tehokkuudesta ILMAN ÄLYKÄSTÄ OHJAUSTA JA KOKONAAN SATTUMAN KAUTTA LUONNOSSA TAPAHTUVANA/ TAPAHTUNEENA TOSIASIANA. Koko ajan on kyseessä ihmisen älykäs proteiinien muokkaus, vaikka siinä käytetään apuna myös sattumaan perustuvaa muuntelua ihmisen vaikuttamien prosessien ja tekniikoiden avulla.

Tämä kaikki on kaukana siitä, mitä naturalistit ja evoluutioteoriaan uskovat väittävät Leisolan sanoneen: että hän olisi tukenut luonnossa tapahtuvaa sattumanvaraisiin mutaatioihin perustuvaa lajien muuntelua yksinkertaisemmista rakenteista monimutkaisemmiksi, niin että kehitysoppi olisi totta. Muuan evoluutiouskova on väittänyt vastoin totuutta, että

”… kun Matti Leisola teki tiedettä, hän kertoi tieteellisissä tutkimuksissaan, että proteiinien suunnittelussa käytetään vielä tehokkaita darwianiaanisia menetelmiä, muuntelua ja valintaa suunnittelun sijaan, koska ne toimivat paremmin….”

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14926694/henkiloiden-mustamaalaus-jne-#comment-90506896

Nuo sanat ovat eri asia kuin lyhennelmässä kerrotut asiat. Siinä lyhennelmässä todetaan pikemmin, että ”sattumaan perustuvat metodit eivät voi korvata älykästä suunnitelmaa elämää rakentavien proteiinien muodostamisessa. Lähitulevaisuudessa, kuitenkin, entsyymien kehityksessä, meidän on luotettava molempiin.”

Näiden sanojen perusteella on harhaanjohtavaa väittää Leisolan tukeneen darvinismia ja evoluutioteoriaa, johon esitetyillä väitteillä vihjataan, että hän olisi siihen syyllistynyt.

Sama jatkuvaan vääristelyyn ja suoranaisiin valheisiin syyllistyvä henkilö on väittänyt esitetyistä todisteista huolimatta edelleen seuraavaa:

”Darwinistiset mekanismit, muuntelu ja valinta ovat vielä tehokkaampia menetelmiä saada aikaan haluttu proteiini kuin sen suunnittelu.”

Miten luonnonvalinta voi toimia suunnitellusti ja älykkäästi laadituissa sattumanvaraista muuntelua jäljittelevissä kokeissa? Kuka tai mikä sen valinnan tekee? Eikö juuri se ihminen, joka on määritellyt edeltä ne parametrit, jotka vaikuttavat ”valintaan” tarkoin määriteltyjen ehtojen mukaan? Ihminen tuottaa keinotekoisesti sattumanvaraisia muunnelmia, mutta on määrännyt edeltä sen, millainen muuntelu ”tulee valituksi”, jolloin kyseessä ei ole ”darvinistinen sokea muuntelu” ja ”luonnonvalinta”, jotka todistaisivat luonnossa tapahtuneesta ja tapahtuvasta evluutiosta sekä evoluutioteoriasta.

Ihminen voi tuottaa sattumanvaraista muuntelua älykkäällä tavalla suunnitellusti niin että tietoisen ja älykkään valinnan kohteena olevia erilaisia vaihtoehtoja on enemmän kuin tuottamalla pelkästään suunniteltuja muutoksia proteiineissa. Kun näistä sattumanvaraisesti tuotetuista muutoksista valitaan ne, jotka sopivat käyttätarkoitukseen ihmisen määrittämien parametrien mukaan, niin silloin ei ole kyse ”sokean ja älyttömän luonnon valinnasta” vaan ihmisen tuottamasta ja suunnittelemasta tutkimustuloksesta, jossa on sovellettu ”satunnaisgeneraattoria”.

Mikään tästä ei todista darvinistesta evoluutioteoriasta ja sen toimivuudesta luonnossa eikä Leisola ole koskaan väittänyt sen todistavan jotakin sellaista (minun tietääkseni). Evoluutiouskovat esittävät jatkuvasti valheita ja vääristeltyä (muunneltua) totuutta, koska eivät voi muuta tehdä asetuttuaan evoluutiouskovien puolelle, jotka mustamaalaavat ja panettelevat Leisolaa ilman pitäviä todisteita. Olisi helpompaa, jos he tunnustaisivat tämän asian, kuin se, että he jatkavat valheessa elämistä ja valheiden selittämistä uusilla valheilla. Valinta on sinun: mitä teet?

Tutkimusten virheelliset menetelmät

Tässä on vielä luettelo tavoista, joilla on saatu aikaan totuuden vastainen haluttu tieteelliseen naturalismiin uskovien ja ateistien väitteitä tukeva tulos.

Otanta on rajoitettu väärin:

  • Aika, jota tutkimus koskee, on liian lyhyt (60-90 vuotta antaisi totuuden nykyään elävien ihmisten älykkyyden ja uskon välisestä suhteesta).
  • Tutkimukseen tulisi ottaa mukaan kaikkien maapallon yliopistojen opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet viimeisten 60-90 vuoden ajalta, jolloin tutkimukseen tulisi valituksi kaikkialta maapallolta kaikenikäisiä elossa olevia ihmisiä satunnaisotannan kautta.
  • Tämän lisäksi voitaisiin tehdä vertailuja eri ikäisten ihmisten älykkyyden ja uskon välisestä korrelaatiosta.
  • Ei ole otettu huomioon otantaan kuuluvien taloudelliseen tai muuhun asemaan perustuvia rajoitteita ja muita syitä, miksi korkeaa koulutustasoa suosivissa testeissä heillä on huonompi mahdollisuus menestyä (maantieteelliset, kulttuuriset, uskonnolliset, perhesuunnitteluun liittyvät, taloudelliset, uravalintaan ja lahjakkuuteen yms. perustuvat syyt ja niiden vaikutus testiin).
  • Älykästä suunnitelmaa ja luomista totena pitäviksi ihmisiksi on laskettu passiivisia uskovaisia ja korkeampaan voimaan uskovia ihmisiä, jotka ovat käytännössä agnostikkoja, joten heitä ei pitäisi laskea Jumalaan uskovien joukkoon.

Älykkyyden arvioinnissa käytetty menetelmä on virheellinen tai kyseenalainen:

  • Älykkyyttä ei voida mitata millään täysin varmalla menetelmällä (testit suosivat korkeasti koulutettuja ihmisiä ja teoreettisia älykköjä, jotka ratkaisevat nopeasti ongelmia ”paperilla”, mutta sorsivat käsityöntekijöitä, urheilijoita ja taiteilijoita, joiden lahjakkuus on käytännöllistä, ei teoreettista)
  • Älykkyyttä ei voida mitata luotettavalla tavalla, koska älykkyyden lajeja on niin monia eikä ole olemassa tieteellistä menetelmää, jolla älykkyyttä voitaisiin mitata objektiivisesti ja verrata eri tavalla lahjakkaiden ihmisten älykkyyttä toisiinsa, niin että heidät laitetaan paremmuusjärjestykseen. Ei ole otettu huomioon sitä, että elämän viisaus on eri asia kuin älykkyys. Ei ole huomioitu sitä, että kyky oppia tai mahdollisuus oppia vaikuttavat siihen, miten testeissä menestytään. Kyky oppia ja ratkaista ongelmia voi heiketä sairauden tai huonojen elämäntapojen vuoksi. Kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista mahdollisuutta saada yhtä monipuolista ja korkeaa koulutusta kansanosan kulttuurisen perinteen, uskonnon, taloudellisen tai yhteiskunnallisen aseman vuoksi, joten on väärin verrata eri mahdollisuuksien omaavia ihmisiä toisiinsa.
  • Kaikki älykkyystestit ovat epäluotettavia em. syistä.
  • Paras vaikkakaan ei virheetön tapa mitata nuorten ihmisten älykkyyttä esimerkiksi Suomessa on tutkia lukion päästötodistuksen ja ylioppilaskokeiden arvosanoja eri tavalla uskovien välillä eri aikakausina ja sen lisäksi verrata heidän menestystään oman oppilaitoksensa ja alansa opinnoissa arvosanojen perusteella ja myöhempää menestystä työelämässä (tätä menetelmää ei ole varmastikaan käytetty pääasiallisena ja tärkeimpänä tai ei ollenkaan – tutkimuksessahan viitataan moniin eri tutkimuksiin ja niistä tehtyyn metatutkimukseen)
  • On verrattu eri koulutuksen saaneita ihmisiä keskenään (eri tasoisesti koulutettuja).
  • On verrattu eri maantieteellisellä alueella asuvia ja eri kulttuurisen tai uskonnollisen taustan omaavia ihmisiä keskenään (uskonto voi asettaa rajoitteita erityisesti naisten opiskelulle ja itsensä kehittämiselle).
  • On verrattu keskenään eri työtä tekeviä ihmisiä (samaa työtä ja saman koulutuksen saaneita ihmisiä samsta etnisestä ryhmästä ja samalla maantieteellisellä alueella tulisi verrata toisiinsa).
  • Ei ole otettu huomioon em. seikkoja laskennassa ja on saatu vääriä vertailuja tekemällä aikaan haluttu lopputulos, joka suosii naturalistisen maailmankuvan omaavia länsimaissa ja kehittyneissä maissa asuvia nuoria ihmisiä.

Ja niin edelleen. Tuloksista saadaan haluttu, kun on asetettu ennalta hypoteesi, joka tahdotaan todistaa ja valittu menetelmät sen tavoitteen saavuttamiseksi. Vetoaminen metatutkimukseen (monen tutkimuksen yhteenvetoon) on yhtä pätevä perustelu kuin vetoaminen tieteelliseen naturalismiin ja väittää sitä ainoaksi ”tieteeksi” samalla kun kielletään kaikki muu tieteenä: tutkimusten enemmistö tai ne kaikki on suoritettu virheellisesti em. tavoilla, joten lopputulos on siten haluttu.

Tutkimuksen tekijät ovat olleet ateisteja ja aktiivisesti maailmankatsomustaan puolustavia ja levittäviä agnostikkoja, joiden moraali on tunnetusti alhainen. He vääristelevät kaikkea mahdollista todistaakseen omaa paremmuuttaan ja halventaakseen luomista totena pitäviä todellisia uskovaisia, jotka puolustavat uskoaan ja levittävät sitä aktiivisesti.

Ainoa syy tällaisten tutkimusten tekemiseen on ollut halu todistaa se, että ateistit ja agnostikot ovat älykkäämpiä kuin älykästä suunnitelmaa ja luomista totena pitävät ihmiset. Tämä asia on sitten pyritty osoittamaan tarkoin rajatulla otannalla ja tarkoin valikoiduilla ”tieteellisillä menetelmillä”, jotka ovat harhaan johtavia ja vääristelevät totuutta. Vilpillinen tapa on tuottanut siten suunnitellun ja halutun kaltaisen tuloksen, mutta sillä ei ole rehellisen ihmisen silmissä mitään tieteellistä arvoa. Tällaiset tutkimukset ja niihin vetoaminen osoittavat ateistien ja agnostikkojen ja evoluutiouskovien alhaista moraalia, eivät mitään muuta.

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.