Milloin kärsimys ja kuolema tulivat maailmaan?

Käsittelemme tässä kirjoituksessa ensin kuolemaa ja kärsimystä Raamatun termein, sitten biologista kärsimystä ja kuolemaa luonnontieteellisen tutkimuksen valossa.

Kuolema Raamatussa

Raamatullista tulkintaa kärsimyksestä ja etenkin kuolemasta käsitellään kommentaareissa jakeiden 1Moos 1:29-30, 2:1517, 9:3, Room 5:12-21 ja 6:23 selityksissä. Aihetta sivuavat myös ne kohdat, joissa sanotaan tämän maailman olevan paholaisen eli saatanan vallassa ja orjuuden alla, niin että koko luomakunta yhdessä huokaa ja odottaa Jumalan lasten kirkkauden ilmestymistä vapautukseksi paholaisen vallasta. (Matt 4:8-9; Room 8:17-25; Efe 2:1-5)

Raamatun oikean ymmärtämisen kannalta on tärkeää ymmärtää, mitä kuolemalla näissä kohdissa tarkoitetaan ja ketä nämä sanat koskevat. Lähes kaikki kristityt ovat sitä mieltä, että kuolema on tullut ihmisten osaksi Aatamin syntiin lankeamisen seurauksena, siitä syystä. (Room 5:12-21; 1Kor 15:12-24) Mielipiteet jakautuvat sen suhteen, tuliko kuolema myös eläinkuntaan silloin, vai loiko Jumala eläimet kuolevaisiksi jo alusta lähtien. Jälkimmäinen näkemys on paremmin perusteltu eikä Raamattu ole hengellisesti tulkittuna sitä tulkintaa vastaan.

Kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että eläinten kärsimys ja kuolema ovat merkitykseltään vähäisempiä kuin ihmisten. Tämä siitä syystä, että vain ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Eläimet on sen sijaan annettu meille ravinnoksi ja palvelemaan ihmistä, sillä Jumala antoi ne ihmisen valtaan jo alussa heti luomisen jälkeen. Iankaikkinen elämä on vain ihmistä varten, ei eläimiä varten. Eläimet ovat siten alempiarvoisia kuin ihmiset. Eläimille ei ole silti lupa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Niitä on syytä kohdella hyvin ja lopettaa niiden kärsimys nopeasti, kun ne tapetaan tai teurastetaan ihmisen ravinnoksi.

Raamatussa ei puhuta vain ruumiin kuolemasta vaan myös hengellisestä kuolemasta, jolla tarkoitetaan eroa Jumalasta ihmisen vielä eläessä. Aatamin uskotaan kuolleen hengellisesti yhden synnin teon seurauksena, mutta hänen jälkeläisensä kuolevat hengellisesti jatkuvan synnin tekemisen vuoksi, sydämen paatumisen seurauksena. (Room 5:12-21) Lapset syntyvät tähän maailmaan hengellisesti elävinä, mutta se tarkoittaa hieman eri asiaa kuin olla elävässä yhteydessä luojan kanssa uskon kautta. Lapsi kuolee hengellisesti synteihin ja rikoksiin, kun valitsee synnin palvelemisen vanhurskauden palvelemisen sijasta. (Kol 2:11-13; Efe 2:1-5; Room 6:15-23)

Hengellisesti kuollut ihminen voi herätä ylös kuolleista ja alkaa elää pyhässä hengessä Jumalan kunniaksi. Hengessä elävä Jumalan lapsi on ”uudestisyntynyt” ”vanhana” (Joh 3:1-8; Tiit 3:3-7): hän on siirtynyt kuolemasta elämään. (Room 6-8; Efe 2:1-10; Kol 2:10-3:11) Lapset eivät siis ole syntyessään äitinsä kohdusta ”uudestisyntyneitä” eivätkä ”kuolleita synteihin ja rikoksiin”. Heistä tulee synteihin ja rikoksiin kuolleita synnin tekemisen kautta, paatumisen kautta. He vieraantuvat silloin siitä elämästä, jonka Jumala on heille antanut. (Efe 4:17-24) Lapsi on mieleltään ja sydämeltään kuin tyhjä taulu syntyessään, mutta moraaliset valinnat hyvän ja pahan välillä määräävät sen, millainen ihmisestä lopulta tulee: hyvä vai paha. (Matt 12:33-37; Room 2:11-16)

Kun ihminen kääntyy pois pahuudestaan ja palaa takaisin Jumalan tykö (siihen elämään hengessä, joka hänellä oli lapsena ennen paatumistaan), niin hän saa Jumalalta pyhän hengen ja muuttuu mieleltään toisenlaiseksi ihmiseksi: hän syntyy uudesti ylhäältä Jumalan sanan kautta Jumalan hengestä ja hänestä tulee silloin ”uusi luomus”, Jumalan lapsi. Hän oli paatumisen vuoksi paholaisen lapsi, mutta Jumala antoi hänelle synnit anteeksi ja lahjoitti hänelle uuden elämän pyhässä hengessä, jonka voimalla ja vaikutuksesta hän alkaa totella Jumalaa sen sijaan, että jatkaisi tottelemattomana häntä kohtaan niin kuin tämän maailman syntiset ja jumalattomat ihmiset tekevät. (Efe 2:1-10; Kol 2:10-13)

Uudestisyntyneellä Jumalan lapsella on pyhän hengen osallisuuden kautta yhteys Jumalaan ja hänen poikaansa, Jeesukseen kristukseen, jotka ovat ”taivaassa”. (1Joh 1:1-7) Paavali sanoo tästä yhteydestä näin: ”joka yhtyy Herraan on yhtä henkeä hänen kanssaan”. (1Kor 6:17) Tässä on käytetty täsmälleen samaa kreikankielistä ilmaisua kuin Jeesus käytti sanoessaan olevansa yhtä isän kanssa. (Joh 10:30) Jeesuksen kristuksen yhteys isään on siten ihmisen yhteyttä Jumalaan pyhässä hengessä. Se sama yhteys on kaikilla Jumalan lapsilla. (Joh 17:11, 20-23; 14:11-24) Me olemme yhtä hengessä Jumalan ja Kristuksen kanssa.

Kun Raamatussa puhutaan iankaikkisesta rangaistuksesta, niin kuolemalla tarkoitetaan silloin ruumiin kuolemaa, ei hengellistä kuolemaa. Tämä käy ilmi jo luomiskertomuksesta, jossa Jumala säätää synnin tekemisestä rangaistukseksi ruumiin kuoleman ja maatumisen: ruumis katoaa. (1Moos 2:15-17; 3:15-19) Tämä on se ”kuolema”, joka on ”synnin palkka” ja sitä seuraa ruumiin maatuminen, katoaminen jäljettömiin. (Room 6:23) Synnin palkkana oleva ”toinen kuolema” on ikuinen, päättymätön ja peruuttamaton. Siitä ei ole enää ylösnousemusta ikuiseen elämään, mutta sitä ennen kaikki tälle tuomiolle tulevat nousevat ylös ”haudoistaan” ja tulevat Kristuksen eteen tuomittaviksi tekojensa mukaan. (Joh 5:27-30; Ilm 20:10-15)

Luonnon todistus ja sen sovittaminen Raamatun kirjoituksiin

Luonnosta tehdyt havainnot todistavat sen, että kaikki eliöt on luotu elämän ja kuoleman kiertokulkua varten mikrobista nisäkkäisiin asti. Jokainen solu on ohjelmoitu kuolemaan aikanaan, samoin kuin jokainen elävä olento.

Biologinen kuolema ei ole Aatamin tekemän synnin seurausta niin kuin jotkut ovat virheellisesti Raamattua tulkinneet. Jumala on luonut eliöt kuolevaisiksi. Tämä koskee myös ihmisiä, vaikka Raamatun mukaan ihmisestä tuli kuolevainen vasta synnin tekemisen jälkeen. Kuolema on silti ohjelmoitu ihmisen perimään ja se tapahtui ennen lankeemusta, ei vasta sen jälkeen.

Luonnontieteellisen todistuksen mukaan ihminen on ollut kuolevainen heti alusta asti samalla tavalla kuin muut elävät olennot. Jos Raamatun tulkinta on ristiriidassa luonnontieteellisen todistusaineiston ja luonnosta tehtyjen havaintojen kanssa, niin silloin jälkimmäinen kertoo totuuden. Joko Raamatun tulkinta on silloin virheellinen tai sitten Raamatussa on totuuden vastaisia väittämiä koskien elämää ja kuolemaa. Tässä tapauksessa kristityt tiedemiehet ovat ratkaisseet ristiriidan vetoamalla Jumalan edeltä tietämiseen. Koska Jumala tiesi jo etukäteen sen, että ihminen oli syövä kielletystä puusta, ohjelmoi hän kuoleman hänen geeneihinsä jo luomisen hetkellä.

Raamatun mukaan Jumala antoi ihmisille ravinnoksi hedelmää ja siementä tekevät kasvit. (1Moos 1:29-30) Myös eläimille Jumala antoi ruohot ja kasvit syötäväksi. Tämä ei tarkoita sitä, että lihansyönti olisi ollut ihmisiltä kielletty ennen syntiinlankeemusta tai ennen vedenpaisumusta. Se ei ollut kiellettyä ihmisiltä eikä myöskään eläimiltä. Eläimet on luotu elämän ja kuoleman kiertokulkua varten, joten miten toisten eläinten tappaminen ja syöminen olisi voinut olla kiellettyä? Jumala loi toiset eläimet syötäviksi ja toiset syöjiksi. Siten myös kuolemaa edeltävä kärsimys on Jumalan suunnitelma ja tahto, osa toimivaa ekosysteemiä.

Raamatun kommentaarit puhuvat näistä asioista jakeiden 1Moos 1:30 ja 9:3 selityksissä.

http://biblehub.com/commentaries/genesis/1-30.htm

http://biblehub.com/commentaries/genesis/9-3.htm

Vaikka teologit eivät ole olleet yhtä mieltä näistä asioista, ovat kaikki järkevät Raamatun opettajat sitä mieltä, että kuolema ei tullut eläinten osaksi vasta lankeemuksen jälkeen: Jumala loi ne jo alusta asti kuolevaisiksi. Jumala teki toisista eläimistä jo alussa petoeläimiä ja toisista saaliseläimiä, toiset ovat lihansyöjiä ja toiset ovat kasvissyöjiä. Se tarkoittaa sitä, että Jumala ei luonut kutakin lajia alussa vain yhtä paria vaan monia pareja ja kokonaisia laumoja. Peto- ja saaliseläinten lukumäärän välillä vallitsee tasapaino, niin että kummatkaan eivät pääse kuolemaan sukupuuttoon. Jos Jumala olisi luonut alussa vain yhden parin kutakin lajia, niin sekä peto- että saaliseläimet olisivat kuolleet sukupuuttoon heti luomisen jälkeen. Pedot olisivat syöneet saaliseläimet ja kuolleet sen jälkeen ravinnonpuutteeseen.

Jumala teki kristillisen perusoletuksen mukaan edellä sanotusta huolimatta vain yhden parin ihmisiä, sillä ihminen on Jumalan kuva eikä eläin, joten peto- ja saaliseläinten tasapaino ei koske ihmisiä. Toisen tulkinnan mukaan Jumala olisi voinut tehdä alussa myös monta paria ihmisiä aivan niin kuin eläimiä. Ihminen poikkeaa silti eläimistä, koska vain ihminen voi uskoa luojaan ja ymmärtää monimutkaista kieltä, joka on hänen ”äidinkielensä”. Ihminen on siten jo alusta asti vastuullinen Jumalalle moraalisista valinnoistaan ja elämästään tekoineen.Tämä vastuu valinnoista ja teoista kuuluu jokaiselle ihmiselle riippumatta siitä, onko Jumala luonut ensin yhden parin vai monta paria ihmisiä.

Sen sijaan, että luomiskertomukset ihmisen luomisesta olisivat tieteellinen kuvaus, olisivat ne hengellinen kuva ihmisen kehityksestä lapsesta aikuiseksi ja vastuun syntymisestä suhteessa hyvään ja pahaan. Luomiskertomukset ovat samalla esikuvia Kristuksen seurakunnan synnystä. Niin kuin Aatami sai itselleen vaimon omasta kylkipalastaan nukkuessaan syvää unta, sai Kristus itselleen seurakunnan lihansa ja ruumiinsa uhrin kautta nukuttuaan sitä ennen kolme yötä ja kolme päivää kuoleman unta. Kun Aatami heräsi unesta, oli vaimo hänen vierellään. Kun Kristus heräsi kuolleista, oli uuden liiton seurakunta syntynyt tai ainakin syntymässä, sikäli kuin pyhän hengen saaminen helluntaina katsotaan seurakunnan syntymisen hetkeksi. Valittu ihminen sai luvatun pyhän hengen asumaan savimajassa ja se henki mahdollistaa ikuisen elämän, vaikka ruumis kuolee ja muuttuu maaksi jälleen (katoaa).

Luomiskertomusten sopiminen ihmisen historiaan ja luomisen alkuun on myös muita tulkintoja, joita emme käsittele tässä sen tarkemmin yhtä lukuun ottamatta. Sen mukaan Jumala olisi luonut alussa paljon ihmisiä niin kuin eläimiä, mutta jossakin vaiheessa ihmisen historiaa valittuun ihmiseen tuli Jumalan henki ja hän ymmärsi sen jälkeen hengellisiä asioita paremmin kuin muut ihmiset hänen aikanaan. Näiden ”valaistujen” ihmisten historia kerrotaan sitten Aatamin pojan Seetin sukupuussa, mutta se sekoittuu osittain myös tämän maailman syntisten ja jumalattomien kanssa, koska nämä ”hengelliset ihmiset” ovat yhtyneet ”lihallisiin” ja ”saaneet lapsia” heidän kanssaan: he ovat sekoittuneet tämän maailman ihmisten joukkoon ja elävät heidän keskellään. Tästä tulkinnasta ei ole tarve kirjoittaa enempää tällä kertaa.

Monet lajit lisääntyvät hyvin nopeasti ja saavat paljon jälkeläisiä. Näitä ovat erityisesti hyönteiset ja vedessä elävät lajit. On selvää, että suurin osa näiden lajien jälkeläisistä on luotu syötäväksi. Ekosysteemi rakentuu elämän ja kuoleman kiertokulun varaan. Se on samalla kamppailua olemassaolosta. Jos lajit eivät sopeudu muuttuviin olosuhteisiin tai eivät pysty puolustautumaan riittävän tehokkaasti petoja vastaan, niin ne kuolevat sukupuuttoon. Peto- ja saaliseläinten lukumäärän välillä vallitsee sen vuoksi tasapaino, niin että molemmat voivat selviytyä ja jatkaa sukuaan kuolematta sukupuuttoon. Näin on täytynyt olla heti luomisen alusta asti ja se tasapaino vallitsee yhä vielä. Tämä on hyvin tärkeä seikka, sillä ymmärrät sen avulla, että Nooan ajan tulva ei voinut olla globaali, vaikka monet kristityt luulevat niin. He ovat erehtyneet, koska ovat tulkinneet Raamattua virheellisesti kirjaimen mukaan.

Maalla elävät eläinlajit ja etenkin nisäkkäät sekä ihmiset lisääntyvät verraten hitaasti. Ne saavat parhaimmillaan vain yhden tai muutaman poikasen noin vuoden välein ja jotkut vielä harvemmin. Niinpä on mahdotonta, että maalla elävät pedot olisivat saalistaneet heti luomisen jälkeen saaliseläimiä, jos kutakin lajia olisi luotu vain yksi pari, uros ja naaras. Jokaiseen lajiin on täytynyt syntyä monia pareja ja suuria laumoja, jotta pedoille on riittänyt saalista alusta asti ja jotta saaliseläimet eivät ole kuolleet heti sukupuuttoon petojen surmattua ja syötyä ne kaikki.

Sama tilanne on vallinnut kuvitteellisen globaalin vedenpaisumuksen jälkeen. Pedot eivät ole voineet syödä lihaa Nooan arkissa ja heti tulvan jälkeen, koska silloin sekä pedot että saaliseläimet olisivat kuolleet sukupuuttoon. Tämän vuoksi jotkut kristityt ovat olettaneet petojen syöneen arkissa ja tulvan jälkeen kasvisruokaa saaliseläinten tavoin.

”Eläimet söivät luultavasti kasvisruokaa. Myös ihminen oli kasvissyöjä, mikä käy ilmi 1 Moos. 1:29. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen ihminen sai luvan syödä eläimiä (1 Moos. 9:2-3). Samalla tavalla uskon, että myös kaikki eläimet olivat kasvissyöjiä ennen vedenpaisumusta ja sen aikana. Kun he astuivat arkista ulos, olivat olosuhteet suuresti muuttuneet. Ilmasto muuttui kylmemmäksi ja kasvillisuutta oli vähemmän. Kasvisruoan löytäminen tuli eläimille yhä vaikeammaksi, ja eläinten peto-ominaisuudet alkoivat kehittyä.

Anders Gärdeborn”

http://www.nic.fi/~jlindell/genesis.htm

Katso myös Kangasalan helluntaiseurakunnan julkaisu:

https://www.kangasalanhelluntaiseurakunta.fi/koti/blogit/203-tuhatvuotisen-valtakunnan-esikuvaa

Näille väitteille ei löydy mitään luonnontieteellisiä eikä historiallisia perusteita. Ne väitteet perustuvat virheelliseen Raamatun tulkintaan. Monet Raamatun tutkijat ovat tulkinneet kirjoituksia eri tavalla ja pitävät totena sen, että pedot ovat syöneet saaliseläimiä jo ennen tulvaa ja heti sen jälkeen: osa pedoista on syönyt lihaa jo ennen syntiin lankeemusta, jos eivät ehkä kaikki, sen mukaan, miten oppineet näitä asioita ovat ymmärtäneet. He perustelevat kantansa mm. näillä argumenteilla:

  • 1Moos 1:29-30 ei kiellä lihansyöntiä ihmisiltä eikä eläimiltä.
  • Lihaa syöviä eläimiä on ollut todennäköisesti jo luomisesta asti ja varmuudella lankeemuksesta asti ja siten paljon ennen vedenpaisumusta.
  • Aabel uhrasi lampaan Jahvelle (1Moos 4), joten eläinten surmaaminen on ollut luvallista ja tapana jo paljon ennen vedenpaisumusta. Uhrieläinten lihaa on luultavasti syöty niin kuin israelilaiset söivät yhteysuhrin lihaa. (3Moos 7)
  • Nooan ajan ihmiset ovat todennäköisesti syöneet lihaa olipa siihen lupa Jumalalta tai ei.

Kristityt teologiaa opiskelleet Raamatun opettajat ovat valtaosin sen oletuksen puolella, että pedot olivat lihansyöjiä jo ennen tulvaa ja mahdollisesti jo ennen lankeemusta. Jopa ihmisten uskotaan syöneen lihaa ennen vedenpaisumusta. Ihmiset ja monet pedot voivat hyödyntää sekä kasvis- että liharavintoa, mutta petojen saalistusvietti ja monimutkaiset saalistuksen mahdollistavat biologiset rakenteet ovat luomisen tulosta, eivät lankeemuksen jälkeen kehittyneitä ominaisuuksia. On silti totta, että eläinten puolustus- ja saalistusjärjestelmät voivat mukautua muuttuviin olosuhteisiin luojan säätämissä rajoissa lajien sisäisen muuntumisen kautta.

Oletko miettinyt koskaan niitä nerokkaita tapoja, joilla saaliseläimet suojautuvat tai piiloutuvat pedoilta? Osa muuttaa väritystään niin että niitä ei ole helppo erottaa taustaansa vasten. Osa käyttää kemikaaleja (myrkkyjä) puolustautuessaan petoja vastaan. Osa pakenee nopeasti uhkaavaa vaaraa ja katoaa maan uumeniin tai johonkin muuhun piilopaikkaan.

Vastaavasti petojen saalistusmenetelmät ja kyvyt ovat osoitusta nerokkaasta suunnittelusta ja älykkäästä toteutuksesta. Ne ovat selvästi luojan käsialaa sen sijaan, että olisivat kehittyneet itsestään sattumalta evoluutiosadun opettamalla tavalla. Vai miten selität yölepakon kyvyn suunnistaa ja pyydystää hyönteisiä kaikuluotauksen avulla? Tai miten selität sen, että useilla hyönteisillä on muna-, toukka-, kotelo- ja aikuisvaiheet, jos ne olisivat kehittyneet vähän kerrassaan evoluutiosadun mukaan? Miten toukka tai kotelossa oleva hyönteinen olisi voinut lisääntyä evoluution eri vaiheissa?

Kaislakorennot ja perhoset ovat käyneet läpi täydellisen muodonvaihdoksen kaikkina aikoina, kun niitä on ollut olemassa (muna-. toukka-, kotelo- ja aikuisvaiheet).

Kaislakorennot ja perhoset eivät ole kehittyneet alkeellisemmista lajeista, jotka eivät ole käyneet lävitse täydellistä muodonvaihdosta (muna-, toukka-, kotelo- ja aikuisvaihetta).

Kaislakorennot eivät ruokaile lainkaan kotelosta kuoriutumisen jälkeen. Niiden ainoa tehtävä on siinä vaiheessa lisääntyminen. Ne eivät kilpaile ravinnosta oman lajinsa toukkien kanssa, koska ne eivät ruokaile lainkaan aikuisena. Ne eivät muistuta kovin paljon toukkavaihetta aikuisena, joten ne eivät ole kehittyneet askel askeleelta toukkamaisesta kantamuodosta nykyiseksi lajiksi.

Kaislakorennon lisääntymisjärjestelmä on täsmennetty palautumaton monimutkainen biologinen järjestelmä täysin valmiine rakenteineen yksilön kehityksen eri vaiheissa. Tätä järjestelmää ei voida purkaa osiin ilman, että laji menettää kykynsä lisääntyä. Sen vuoksi tämä lisääntymisjärjestelmä ei ole voinut kehittyä evoluutiosadun mukaan. Kaislakorentojen tapa lisääntyä todistaa niiden olleen aina samanlaisia, luomisen alusta asti.

Jotkut kristityt luulevat, että eläinten ja ihmisten kärsimys sekä kuolema ovat Aatamin tekemän synnin seurausta. Jumala olisi antanut maailman paholaisen valtaan ja tämä kiduttaisi eläimiä ja ihmisiä tahtonsa mukaan Jumalan sallimissa rajoissa. Kyky saalistaa eläimiä olisi paholaisen kehittämä sen sijaan, että se olisi Jumalan suunnitelman ja luomistyön tulosta. Tämä on tietysti pelkkää taikauskoa ja virhetulkintaa Raamatusta. Paholainen ei ole kehittänyt petojen saalistukseen tarvittavia ominaisuuksia eikä saaliseläinten puolustusmekanismeja. Ne kaikki ovat Jumalan luomistyön ja sitä seuranneen lajien sisäisen muuntelun tulosta.

Jumala on luonut leijonat ja krokotiilit jo alusta asti petoeläimiksi. Niiden hampaat on tarkoitettu saaliin tappamiseen ja paloitteluun – ei pähkinöiden, hedelmien ja kasvien syömistä varten. Niiden ruoansulatusjärjestelmät on luotu sulattamaan lihaa samoin kuin Pythonilla. Pythonin ja krokotiilin kyky sulattaa eläimen kudosta nopeasti on ainutlaatuinen maailmassa. Se ei ole paholaisen vaikutusta eikä evoluution tulosta vaan Jumalan luomaa. Jumala on selvästikin luonut toiset eläimet tulemaan tapetuiksi ja syödyiksi, kun taas toiset syödään elävänä. Kaikki tämä luomisen ja älykkään suunnittelun tuloksena.

Eläinten kärsimys ja kuolema eivät ole siten Aatamin synnin seurausta vaan Jumalan tahto ja suunnitelma tässä maailmassa. Yksi hyvä esimerkki tästä suunnitelmallisuudesta ovat loiseläimet. Niiden tapa hyödyntää isäntäeläimiä ja jopa tappaa ne on kuvottava, mutta se on samalla nerokas taidonnäyte luojan viisaudesta. Vastenmielistä on myös katsoa hyönteisten ja kalojen tai muiden vedenelåvien syövän toisiaan elävänä, mutta sellaiseksi Jumala on ekosysteemin luonut.

Jos pedot söivät lihaa ennen tulvaa, niin se aiheuttaa luonnollisesti ongelmia globaalin tulvan uskomukselle. Petojen olisi pitänyt lopettaa lihan syönti tulvan aikana ja sen jälkeen, koska saaliseläimet olisivat kuolleet muutoin sukupuuttoon, samoin kuin pedotkin. Edes veden elävien syönti ei poista tätä ongelmaa, vaikka sitäkin nuoren maan kreationistit ovat yrittäneet tarjota selitykseksi. Maapedot eivät nimittäin saaneet pyydystettyä vesieläimiä tulvan jälkeen ja maalle jääneet raadot ovat mädäntyneet ja kadonneet nopeasti.

Kuten huomaamme, ovat monien kristittyjen näkemykset kokonaan kiinni RAAMATUN TULKINNASTA, eivät tieteellisestä evidenssistä. Kristityt teologit ovat näistä asioista eri mieltä kuin monet maallikot. Miksi asiaan perehtymättömät maallikot pitävät kiinni virheellisestä Raamatun tulkinnasta ja uskovat nuoreen maahan ja globaaliin tulvaan? Eikö olisi jo aika tulla järkiin ja hylätä epätodet uskomukset? Totuuden vastaisen tiedon esittäminen ”Jumalan sanan ilmoituksena” ja ”varmana totuutena” estää monia tulemasta uskoon ja pelastumasta. Kuka tahtoo kääntyä sellaisen ”Jumalan” tykö, joka ei tunne totuutta ja väittää taruja totuudeksi?

Pedot ovat siis syöneet lihaa alusta asti samoin kuin ihmiset. Päinvastaiset väitteet perustuvat kirjaimelliseen Raamatun tulkintaan, jolloin myös tulevassa maailmassa pedot ja saaliseläimet elävät sovussa keskenään ja ”leijona syö rehua niin kuin raavas”. (Jes 65:25) Tämän tyyppiset ilmaukset ovat hengellisiä kielikuvia, joilla kuvataan pelastuneiden ihmisten autuasta ja turvallista olotilaa iankaikkisuudessa. Jos ne olisivat kirjaimellisia kuvauksia, niin silloin eläimetkin eläisivät ikuisesti eivätkä kuolisi enää koskaan! Lupaavatko fundamentalistit siten ikuista elämää myös eläimille eivätkä vain ihmisille?

Olen kuullut kristittyjen opettavan lapsille pyhäkouluissa, että pedot ja saaliseläimet elivät luomisen jälkeen sulassa sovussa Edenin puutarhassa eli paratiisissa. Lapsille tarkoitetussa kirjasarjassa ”Uskollisia ystäviä” on samanlaisia kuvauksia susista ja lampaista sekä leijonista ja kasvissyöjistä samalla laitumella. Nuo kuvaukset eivät perustu tieteellisen tutkimuksen tulokseen ja monien teologien mukaan ne eivät perustu edes Raamattuun! Syynä kauniille sadulle on Raamatun virheellinen kirjaimellinen tulkinta ja kenties sen tosiasian kiistäminen, että kärsimys ja kuolema ovat Jumalan suunnitelman tulosta sen sijaan, että olisivat seurausta Aatamin tekemästä synnistä.

Kyse on siis siitä, miten kristityt tulkitsevat Raamattua. Nuoren maan kreationistit tulkitsevat Raamattua virheellisesti. Heidän ei tarvitse luopua uskosta vaan ainoastaan virheellisestä kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta! Myös vanhan maan kreationisti voi olla kristitty, mistä ovat osoituksena helluntailainen Kaarlo O. Syväntö ja ID-teorian kehittäjä William Dembski. Kenestä tahansa voi tulla vanhan maan kreationisti ja hän voi olla silti kristitty, jos vain ottaa vastaan luonnontieteelliset todisteet vanhasta maailmasta ja vanhasta elämästä. Kelpaako totuus kristityille nuoren maan ja nuoren elämän kreationisteille? Vai pitävätkö he kiinni valheista, jotka perustuvat virheelliseen Raamatun tulkintaan ja taruihin?

Raamatun hengellisen tulkinnan mukaan sekä luomiskertomukset että vedenpaisumuskertomus ovat hengellisiä kielikuvia, joiden tarkoitus on opettaa meille pelastukseen liittyviä asioita. Niitä ei ole tarkoitettu luonnontieteelliseksi kuvaukseksi siitä miten, milloin ja missä järjestyksessä Jumala loi kaiken, eikä historialliseksi silminnäkijöiden kertomukseksi globaalista tulvasta. Historiallisesti niissä on kirjaimellisesti totta vain se, että Jumala loi kaiken ja Nooan aikana on saattanut olla paikallinen tulva, josta on säilynyt kaksi eri kertomusta ja ne on yhdistetty Raamattuun yhdeksi kertomukseksi. Näiden kertomusten tarkoitus on kertoa meille esikuvien ja kuvakielen kautta sielujen pelastumisesta ja maailman tuomiosta. Jos sitä ei ymmärretä, niin joudutaan harhaan, kun yritetään selittää niitä kertomuksia historialliseksi totuudeksi ”kirjaimen mukaan”.

Jeesus ja apostolit lainasivat näitä kertomuksia opettaessaan kuulijoitaan sielujen pelastuksesta ja maailmaa kohtaavasta tuomiosta tai jostakin muusta asiasta (esimerkiksi avioerosta ja uudelleen avioitumisesta, Matt 19:1-12). Heidän tarkoituksensa ei ollut todistaa niitä kertomuksia historiassa tapahtuneeksi kirjaimelliseksi totuudeksi. He käyttivät jopa juutalaisia taruja ja Raamatun ulkopuolisia apokryfejä opettaessaan muita, mutta eivät uskoneet itse niihin taruihin, joita apunaan käyttivät. (Luuk 16.19-31; 2Tim 3:8; Jda 1; jne.)

Monet kristityt eivät tiedä sitä, että Raamatussa on kaksi eri luomiskertomusta, jotka ovat peräisin eri lähteistä. Ensimmäinen päättyy jakeeseen 1Moos 2:3 ja toinen alkaa sitä seuraavasta jakeesta. Nämä kertomukset ovat osittain ristiriidassa keskenään, mutta emme puutu tässä niihin ristiriitoihin. Toteamme vain sen, että ne kertomukset ovat peräisin kahdesta eri lähteestä ja ne ovat kahden eri kirjoittajan käsialaa. Joku Mooseksen aikana tai pian sen jälkeen elänyt henkilö on sitten koonnut ne samaan kirjaan, niin kuin muutkin osat Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, joka ei siis ole Mooseksen itsensä kirjoittama. Se on koottu palasista, jotka koostuvat suullisesta perimätiedosta ja varhaisemmista kirjallisista lähteistä.

Raamatun vedenpaisumuskertomus on niin ikään koottu kahdesta eri kertomuksesta ja se esitetään ikään kuin yhtenä kertomuksena. Kertomus vaikuttaa sen vuoksi sisäisesti ristiriitaiselta, mitä se todellisuudessa onkin. Historiaa ja teologiaa opiskelleet Raamatun tutkijat tietävät nämä asiat, mutta he vaikenevat niistä seurakunnissaan. Jos tavallisille uskoville kerrottaisiin avoimesti nämä asiat, niin he osaisivat suhtautua Raamattuun ja sen sisältämiin kertomuksiin oikealla tavalla. Ne ovat ihmisten kirjoittamia sen sijaan, että olisivat erehtymätöntä Jumalan sanaa. Jumala on silti vaikuttanut niiden synnyn henkensä kautta antamalla inspiraation eri kirjoittajille, mutta virheettömiä ne kirjoitukset eivät ole. Niissä on paljon ihmisten tekemiä virheitä.

Raamatun kirjoitukset pitävät sisällään hengellisten opetusten ja historiallisten tapahtumien kuvauksen lisäksi jopa taruja, jotka eivät ole totta tai kertomuksia, joita on paisuteltu tai sitten ne on ymmärretty väärin. Vedenpaisumuskertomus on yksi niistä. Se tunnetaan myös Babylonialaisessa Gilgamesh eepoksessa, joka on vanhempi kuin Ensimmäisen Mooseksen kirjan versio samasta tapahtumasta. Tulva oli paikallinen tai sitten sitä ei koskaan edes tapahtunut. Kertomus vedenpaisumuksesta voi olla luonteeltaan uskonnollinen taru, jonka tarkoitus on ollut opettaa muinoin eläneitä ihmisiä käyttäytymään moraalisesti hyväksyttävällä tavalla, jotta he eläisivät ikuisesti eivätkä jäisi vangeiksi kuolleiden valtakuntaan, manalaan.

Vedenpaisumus ei ole voinut olla globaali. Mantereet eivät ole voineet erota jättimanner Pangeasta ja siirtyä nykysijoilleen lyhyen ajan sisällä tulvan aikana tai heti sen jälkeen. Se olisi aiheuttanut niin valtavia maanjäristyksiä ja magman purkautumista tulvineen ja maanvyörymineen, että kaikki tai lähes kaikki elämä olisi hävinnyt maapallolta. Ihmiset ja isot maaeläimet olisivat kuolleet varmuudella sukupuuttoon. Ja vaikka Jumala olisi varjellut luotuja ihmeen kautta, niin ne eivät olisi ehtineet levitä maan ääriin asti, niin että jokaisella mantereella on sille ominaiset lajinsa tänä päivänä.

Lajit eivät olisi voineet myöskään sopeutua nopeasti muuttuneisiin olosuhteisiin kuten jäähän ja kylmään niin nopeasti kuin nuoren maan kreationistit väittävät. Vuoristotkaan eivät ole voineet syntyä niin nopeasti tulvan jälkeen kuin on annettu ymmärtää. Kaikki tieteellinen evidenssi on globaalia tulvaa vastaan eikä sitä tule opettaa ”Jumalan sanan ilmoittamana totuutena”. Sellaiset tarut ja valheet estävät sieluja pelastumasta, koska he eivät voi uskoa sellaiseen Jumalaan, joka ei tunne alkeellisia tieteellisiä totuuksia ja valehtelee vastoin ilmiselviä faktoja historian tapahtumista.

Willam Dembski on yksi merkittävimmistä ID-teorian kehittäjistä. Hän oli alussa globaalin tulvan tulkintaa vastaan, mutta muutti mielensä uskonnollisen painostuksen vuoksi. Hänet olisi erotettu yhteisöstään, jos hän ei olisi perunut sanojaan. Dembski on silti pitänyt tähän asti kiinni vanhan maan kreationismista ja vanhasta elämästä, vaikka suomenkielisen Wikipedian kirjoittaja johtaa lukijoita tässä asiassa harhaan syystä, jota emme tiedä. Dembski kertoo näistä asioista kirjaansa selittävässä artikkelissa ja englanninkielinen Wikipedia kertoo totuuden Dembskin vanhan maan kreationismia tukevasta kannasta.

William A. Dembski, Wikipedia

Dembski on hyvä esimerkki siitä, että vanhan maan kreationismi ei estä sielua pitämästä totena evankeliumia ja uskomasta Jumalaan. Toinen hyvä esimerkki on jo edesmennyt helluntailainen Kaarlo O. Syväntö, joka oli aukkoteorian kannattaja ja piti siten totena vanhan maan ja vanhan elämän teoriat. Kovin monet kristityt eivät tiedä tätä puolta Syvännöstä, mutta hän kertoo sen itse kirjassaan ”Uuden testamentin käännösvirheistä”. Syväntö ei muuttanut tätä näkemystään ennen kuolemaansa, mutta säilytti silti uskon loppuun saakka. Vanhan maan ja vanhan elämän teorioihin uskominen ei ole siten este sielujen pelastumiselle tai uskolle. On pikemmin päinvastoin! Nuoren maan kreationismi estää sieluja tulemasta Jumalan tykö ja pelastumasta, koska se perustuu epätosiin väitteisiin ja suoranaisiin valheisiin sekä Raamatun virheelliseen tulkintaan.

Luominen aiheen hakemistoon

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s