Tiede on eräiden ateistien palvoma epäjumala

Muuan ateisti on sanonut ”Meillä on vain yksi toimiva menetelmä tuottaa tietoa ympäröivästä todellisuudesta”. Sillä menetelmällä hän tarkoittaa ”tiedettä”, jota hän palvoo epäjumalanaan, vaikka ei sitä itse tiedosta. Hän perustelee tyypillisen ateistin tavoin näkemystään luomiseen uskovia ja erityisesti kristittyjä solvaavalla tavalla, mikä ei onneksi paranna ateismin leviämistä muualle kuin opetuksesta osattomien ja sivistymättömien ateistien ja agnostikkojen keskuuteen, jollaisia osa nykyään elävistä suomalaisista on. Onneksi kuitenkin vähemmistö, sillä valtaosa luottaa yhä vielä enemmän maalaisjärkeensä ja luonnosta tehtyihin havaintoihin sokean vihaa lietsovan ideologian sijasta, jollaista ateismi syntyperältään ja useimpien kannattajiensa harjoittamana on.

”Tiede” tai ”tieteellinen tutkimus” ei ole ”menetelmä”, vaikka ateisti samaistaisikin nämä kaksi asiaa toisiinsa. Tieteellinen tutkimus pitää sisällään monia eri menetelmiä, joiden avulla pyritään ymmärtämään paremmin kaikkeutta ja siinä esiintyvää elämää. Suuri osa näistä menetelmistä on sittemmin osoittautunut virheellisiksi, niin että niiden avulla tehdyt johtopäätökset eivät ole olleet tosia. Vaikka menetelmät ovat parantuneet ajan saatossa, niin niiden avulla ei saada vieläkään välttämättä selville mitään absoluuttisia totuuksia asioista, jotka sijoittuvat kauas menneisyyteen: kaikkeuden ja elämän synty sekä syyt, jotka ovat johtaneet lajien sukupuuttoon, mutta toisaalta myös niiden runsauteen ja monipuolisuuteen.

Monet ateistit puhuvat ”tieteestä” samalla tavalla kuin uskovaiset puhuvat ”Jumalasta”, sillä ”tiede” on heille eräänlainen epäjumala, jota he tietämättään palvovat erehtymättömänä ja ainoaa totuutta ilmi tuovana asiana tässä maailmassa. On silti monia asioita, joita tiede ei pysty selittämään eikä faktaksi todistamaan ja kaikkeuden sekä elämän syntyteoriat ja maailman historia ovat sellaisia asioita. On epärehellistä väittää tietävänsä varmuudella totuus näistä asioista ”tieteellisen tutkimustuloksen” perusteella, sillä kovin monet tiedemiehetkään eivät mitään varmaksi todellisuudessa väitä. He puhuvatkin toistuvasti epävarmuuteen ja puutteelliseen tietoon perustuvalla tavalla: ”saattaa olla, on voinut, on ehkä, mahdollisesti, todennäköisesti, luultavasti, arviolta, oletettavasti, suunnilleen,” jne.

Tuollainen puhe ei ole ”luonnontieteellistä faktaa”, vaikka ateistit sen sellaisena hyvin mielellään tulkitsevat. Hupinsa kullakin. 🙂

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.