Puktualismin ja gradualismin konfliktista

Synteettisessä evoluutioteoriassa gradualismi ja punktualismi on yhdistetty toisiinsa siten, että lopputuloksena on saltationismi. Neutraaleista mutaatioista kertyy perimään vähän kerrassaan geenien sekvenssejä, mikä johtaa onnekkaan sattuman kautta hyppäyksittäin kokonaan uusien biologisten ominaisuuksien syntyyn ilman mitään keskeneräisiä rakenteita.

Gradualismissa uskottiin aluksi siihen, että lajin perimään syntyy uusia emäspareja mutaatioiden kautta vähän kerrassaan hyvin pitkän ajan kuluessa. Neutraalit ja haitalliset mutaatiot karsiutuvat pois sen sijaan, että ne yleistyisivät populaatiossa. Tämä siksi, että ne eivät paranna eliön kelpoisuutta eivätkä anna valintaetua. Vain hyödylliset mutaatiot yleistyvät populaatiossa ja parantavat lajin kelpoisuutta antaen sille valintaedun.

Lajin DNA-ketju kasvaa alkuperäisen gradualismin teorian mukaan pituutta hyödyllisten mutaatioiden lisätessä siihen uusia emäspareja. Näin syntyneet uudet emäsparit ovat osa geeniä, joka koodaa jo olemassa olevaa toimivaa biologista rakennetta. Samalla kun ne tekevät sen, ovat ne myös osa joskus tulevaisuudessa muodostuvaa uutta geeniä, joka koodaa sitten kokonaan uutta toimivaa biologista rakennetta. Niin sanottua roska-DNA:ta, joka ei koodaa mitään, on vain vähän tai ei ollenkaan, koska se ei paranna kelpoisuutta eikä sen pitäisi yleistyä populaatiossa.

Tämän vuoksi kehityksen eri vaiheissa ei ole koskaan ”keskeneräistä” lajia, jonka biologiset rakenteet ja järjestelmät olisivat toimimattomia keskeneräisyyden vuoksi. Vaikka esimerkiksi liskon eturaajat ovat näyttäneet kehittymättömiltä ennen muuttumistaan linnun siiviksi, niin näistä keskeneräisistä rakentumassa olevista raajoista on ollut apua saaliin pyydystämisessä ja käsittelyssä. Samalla tavalla on ajateltu liskon suomujen ja lintujen sulkien välimuotojen olleen hyödyllisiä linnun evoluutiossa, mutta näitä kuvitteellisia välimuotoja ei ole tavattu fossiilien joukossa.

Gradualismissa ei siis alun perin uskottu ajatukseen, jonka mukaan lajin perimään kasautuu kokonaan hyödytöntä neutraalia geneettistä ainesta (roska-DNA:ta), josta syntyy hyppäyksittäin kokonaan uusia toimivia biologisia rakenteita ja järjestelmiä. Punktualismissa ja saltationismissa tätä asiaa pidetään välttämättömänä kehityksen kannalta. Kehitys menee hyppäyksittäin eteenpäin ilman keskeneräisiä ja toimimattomia biologisia rakenteita kehityksen eri vaiheissa. Esimerkkinä tästä olkoon suvullisesti lisääntyvän lajin ensimmäinen urospuoli, joka on syntynyt oletettavasti naaraspuolesta tai hermafrodiitista kokonaan valmiina sukukypsänä yksilönä. Mitään urospuolen keskeneräisiä sukupuolielimiä ja biologisia rakenteita ei ole kehityksen eri vaiheessa ollut. On syntynyt kerralla valmis urospuoli, joka on alkanut välittömästi lisääntyä naaraspuolen kanssa ja molemmilla on ollut heti suvullisen lisääntymisen syntymisen hetkellä kokonaan valmiit lisääntymisjärjestelmät sukupuolensa mukaan.

Kun gradualismi ja punktualismi on yhdistetty toisiinsa, on päädytty saltationismiin. Vaikka evolutionistien valtaosa on hylännyt saltationismin virheellisenä teoriana, perustavat he nykyään oman kantansa kokonaan siihen. Heidän mielestään lajien perimään kertyy paljon roska-DNA:ta, joka ei paranna lajin kelpoisuutta, mutta ei myöskään huononna sitä. Tästä roska-DNA:sta syntyy sitten ”onnekas hirviö”, jolla on kokonaan valmis uusi toimiva biologinen rakenne ja järjestelmä, jota ei siis ollut keskeneräisenä kehittymässä olevana rakenteena olemassa lainkaan sitä ennen.

Gradualistit sanoivat vielä 1970-luvulla, että ihmisen perimässä suurin osa on hyödytöntä roskaa, joka ei koodaa mitään geenejä ja toiminnallisia biologisia rakenteita. Sittemmin on pystytty osoittamaan, että roska-DNA:ta ei ole kovinkaan paljon, jos on ollenkaan. Ihminen ei vain pysty tulkitsemaan oikein ihmisen genomia, niin että ymmärtäisi kaikkien DNA-sekvenssien merkityksen: mitä toimivia biologisia rakenteita ja järjestelmiä ne koodaavat. Samaa voidaan sanoa kaikista lajeista: ihminen ei tunne kaikkien lajien eikä edes yhden lajin kaikkia geenejä ja jokaisen DNA-sekvenssin merkitystä biologisten järjestelmien ohjelmoinnissa.

Alkuperäisen gradualismin mukaan laji on siis kokonaan valmiiksi kehittynyt sen kaikissa kehitysvaiheissaan, samalla kun syntyy uusia emäspareja tulevaisuudessa valmiiksi tulevia geenejä varten, jotka lisäävät valmiiksi tulonsa jälkeen lajille uusia toimivia biologisia rakenteita ja parantavat siten sen kelpoisuutta entisestään. Nämä monimutkaiset biologiset rakenteet ja järjestelmät eivät ole syntyneet vähän kerrassaan ”neutraalien mutaatioiden” kautta, koska populaatiossa yleistyvä mutaatioiden kautta syntyvä uusi DNA-sekvenssi koodaa aina jotakin toimivaa biologista rakennetta kehityksen eri vaiheissa ja parantaa eliön kelpoisuutta tuoden sille valintaedun. Esimerkiksi eläimen silmä ei ole kehittynyt kokonaan hyödyttömistä välivaiheista vaan jokainen kehityksen vaihe on parantanut eliön kelpoisuutta, vaikka itse näköaistia ei vielä olisi siihen tarvittavien biologisten rakenteiden ja järjestelmien ollessa keskeneräisiä.

Tätä teoriaa vastaan on alkuperäinen punktualismi eli jaksottaisten tasapainojen malli. Sen teorian mukaan monimutkaiset biologiset rakenteet ovat ilmestyneet lajin kehityshistoriaan sen seurauksena, että ensin on tapahtunut hyvin pitkän aikaa neutraaleja mutaatioita, jotka ovat lisänneet emäspareja lajin ketjuun sattumanvaraisten mutaatioiden kautta juuri oikeaan järjestykseen, jotta niistä muodostuisi tulevaisuudessa syntyvien geenien osia. Nämä uudet emäsparit eivät ole koodanneet jotakin jo olemassa olevaa toimivaa biologista rakennetta eikä niiden ole tarvinnut olla osa valmista geeniä. Sen sijaan ne uudet emäsparit ovat ns. roska-DNA:ta, joka ei paranna lajin kelpoisuutta eikä tuota valintaetua. Ne ovat kuitenkin yleistyneet sen vuoksi, että ne eivät myöskään ole merkittävällä tavalla heikentäneet lajin kelpoisuutta.

Nämä lajin kelpoisuuden kannalta käytännössä ”hyödyttömät” mutaatioiden kautta syntyneet uudet emäsparit ovat syntyneet sattumalta ja lisänneet sattumalta DNA-ketjun pituutta järjestäytymällä juuri oikeaan järjestykseen, jotta niistä joskus tulevaisuudessa muodostuisi kokonaan uusi geeni tai ne olisivat osa kokonaan uutta geeniä yhdessä vanhemman sekvenssin kanssa.

On sanomattakin selvää, että koska valintaetua ei keskeneräisistä biologisista rakenteista synny, niin tällaisten näennäisesti neutraalien mutaatioiden kautta syntyneiden emäsparien ei pitäisi yleistyä populaatiossa. Ne yleistyisivät vain siinä tapauksessa, että ne olisivat heti syntyessään osa jotakin geeniä, joka koodaa jotakin toimivaa biologista rakennetta. Tästä syystä gradualistit hylkäsivät punktualismin ja pitivät sitä epätieteellisenä teoriana. Myös todennäköisyys on sitä vastaan, joten sitä ei voitu hyväksyä sellaisenaan evoluution selittäväksi teoriaksi.

Gradualismissa oli puolestaan ongelmana se, että mutaatioiden kautta syntyneet uudet emäsparit eivät voi olla osa jo olemassa olevaa geeniä, joka koodaisi jo olemassa olevaa toimivaa biologista rakennetta. Ne geenit ja rakenteet eivät nimittäin ole koskaan ”keskeneräisiä” vaan ne ovat aina ”kokonaan valmiita” lajin jokaisessa kehitysvaiheessa. Jos DNA:han tulee uusia emäspareja, niin ne eivät voi koodata jo olemassa olevaa biologista rakennetta vaan ainoastaan tulevaa vielä kehitysvaiheessa olevaa rakennetta, joka on sillä hetkellä keskeneräinen, kun emäspareja lisäävät mutaatiot tapahtuvat. Tämä on vastoin gradualismin omaa perusoletusta. Todennäköisyys on myös tätä selitysmallia vastaan.

Jotta näiden toinen toisensa pois sulkevien teorioiden aiheuttamasta ongelmasta päästäisiin eroon, keksittiin yhdistää ne toisiinsa. Alettiin väittää vastoin totuutta, että osa biologisia rakenteita koodaavaa geeniä on vielä rakentumassa lajin kulloisessakin kehitysvaiheessa, mutta kaikki emäsparit eivät ole osa jo olemassa olevia geenejä. Perimässä on paljon mahdollisesti turhaa ainesta (roska-DNA:ta), joka on kasaantunut sinne neutraalien mutaatioiden kautta punktualismin esittämällä tavalla, mutta se ei koodaa vielä mitään toimivaa biologista rakennetta.

Samaan aikaan tapahtuu jatkuvasti myös gradualismin mukaisia hyödyllisiä mutaatioita, joista on välittömästi etua kelpoisuuden kannalta ja ne ovat heti syntyessään osa jotakin geeniä. Sen lisäksi ne voivat olla tulevaisuudessa osa jotakin toista geeniä, joka on syntymässä vähitellen neutraalien mutaatioiden tuottamien uusien emäsparien kautta, jaksottaisen tasapainon mallin mukaan. Tällä tavalla selitettynä sekä gradualismi että punktualismi voisivat olla totta ja muodostaisivat yhdessä synteettisen evoluutioteorian nykyversioiden pohjan. Teorian mukaan lajin perimässä on siten yhtä aikaa yleistymässä sekä hyödyllisten että neutraalien mutaatioiden kautta syntyneitä uusia geenejä ja tulevaisuudessa valmiiksi tulevien geenien rakennusainetta (uusia emäspareja juuri oikeassa järjestyksessä).

Evolutionistit luulevat täten selittäneensä sen, miksi sekä neutraalien että hyödyllisten mutaatioiden synnyttämät uudet emäsparit yleistyvät populaatiossa ja muodostavat uusia geenejä joko välittömästi tai vasta pitkän ajan kuluttua. Tämä selitysmalli ei poista kuitenkaan mitään edellä esitetyistä ongelmista ja seikoista, jotka osoittavat olevan äärettömän epätodennäköistä, että evoluutioteorian eri versiot voisivat olla missään muodossaan totta. Sitä vastaan on edelleen luonnonvalinta, jonka ei pitäisi suosia mutaatioita, jotka eivät paranna välittömästi lajin kelpoisuutta.

Myös todennäköisyys on kaikkia evoluutioteorian versioita vastaan. On äärettömän epätodennäköistä, että DNA-ketjuun syntyisi sattumalta juuri oikeassa järjestyksessä uusia emäspareja, joista uudet geenit ja niiden koodaamat uudet toimivat biologiset rakenteet voisivat syntyä. Koska mikään älyllinen voima ei ohjaa evoluution suuntaa tai vaikuta juuri tarvittavien mutaatioiden syntyä, voidaan evoluutioteoriaa pitää käytännössä kumottuna. Meillä ei ole mitään syytä kyseenalaistaa sitä luonnontieteellistä totuutta, että evoluutioteoria sen eri muodoissaan ei ole totta.

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.