Mitä olemme oppineet tähän mennessä?

Ihmisen usko ja maailmankatsomus vaikuttavat usein siihen, miten hän tulkitsee tieteellisen tutkimuksen dataa ja luonnosta tehtyjä havaintoja. Samasta datasta voidaan tehdä monia eri johtopäätöksiä ja pitää sitä tukena monille eri teorioille, koska usko ja maailmankatsomus vaikuttavat tulkintoihin. Jos ne eivät vaikuttaisi, niin tutkijat olisivat lähempänä toisiaan johtopäätöksissään ja voisivat muodostaa yhtenäisemmän totuudenmukaisemman teorian, joka perustuu tehtyihin havaintoihin ja tosiasioihin uskomusten sijaan. Taustalla vaikuttava maailmankatsomus vaikuttaa siis siihen, miten havainnot ja ilmiöt ymmärretään.

Naturalistit eivät usko muuhun todellisuuteen kuin aineeseen. He eivät voi ”nähdä” luojaa, koska luoja on aineen ulkopuolella toimiva aineeton henki, jota ei voida mitata tieteellisin menetelmin. Hengellä ei ole tilavuutta eikä massaa, niin että se voitaisiin mitata tarkoilla mittalaitteilla. Vaikka luoja on tavallaan myös energiaa, sillä hän on Voima, joka on luonut kaiken viisaudellaan ja taidollaan, niin tätä energiaa ei voida mitata teknisillä laitteilla. Luoja on myös Elämä, sillä hän antaa elämän ja hengen kaikille luomilleen olennoille. Ehkäpä luoja voidaan tunnistaa parhaiten juuri elämästä. Vaikka elämää on tutkittu tieteellisin metodein jo hyvin pitkän aikaa, ovat tiedemiehet yhä ymmällään siitä, mitä elämä on ja miten se on voinut syntyä.

Jos aineetonta henkeä ja kaiken luojaa ei ”nähdä” elämän takana älykkäänä suunnittelijana ja taitavana elävän solun rakentajana, niin silloin jäädään ikuisesti vaille vastausta siitä, miten elämää voi ylipäätään olla olemassa. Kieltämällä luojan kiellämme samalla totuuden siitä, miksi elämää on olemassa ja miten se on syntynyt. Vaikka emme tiedä tieteellisen tarkasti niitä tapoja, joilla luoja on kaiken luonut ja elämän synnyttänyt, niin hänen suunnittelunsa kädenjälki ja rakentajan puumerkki on nähtävänä kaikkialla luomakunnassa.

Samat älykkäästi DNA:n kautta ohjelmoidut monimutkaiset biologiset rakenteet toistuvat monien lajien genomissa. Silti jokaisella luodulla lajilla ja siitä muuntelun kautta syntyneellä ryhmällä on omat ominaispiirteensä ja ne kertovat luojan viisaudesta hänen luotuaan niin monipuolisen ja rikkaan lajien kirjon. Lajit kykenevät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ällistyttävällä tavalla. Se ei voi olla sattuman tulosta, sillä kaikki luonnosta tehdyt havainnot viittaavat älykkääseen suunnitelmaan ja tekijään, jonka säätämien luonnonlakien mukaan ja rajojen puitteissa kaikki tapahtuu lajin sisäinen muuntelu mukaan luettuna.

Ekosysteemi toimii sillä tavalla ja niissä rajoissa kuin luoja on suunnitellut sen toimivan. Yhden eliön eri biologiset rakenteet toimivat yhdessä ja muodostavat ehyen kokonaisuuden, joka mahdollistaa eliön elossa pysymisen. Jos osa näistä rakenteista puuttuu tai toimii vaillinaisesti, huonontaa se kelpoisuutta ja tekee lopulta eliöstä elinkelvottoman. Täsmennettyjä palautumattomasti monimutkaisia biologisia rakenteita ei voida purkaa osiin ilman, että eliö menettää kelpoisuutensa elämään. Sen vuoksi ne eivät ole voineet rakentua vähän kerrassaan evoluutiosadun opettamalla tavalla, niin että yksinkertaisemmista lajeista on tullut monimutkaisempia ja toimivien biologisten rakenteiden määrä on kasvanut.

Näitä täsmennettyjä palautumattomasti monimutkaisia biologisia rakenteita ja järjestelmiä ovat esimerkiksi ihmisen tukiranka ja liikuntaelimet (luuranko, rustot, lihakset jänteineen, nivelet, nivelsiteet, raajat), iho, aivot, hermorata, sydän, verisuonet, keuhkot, maksa, haima, munuaiset, suolisto ruuansulatusjärjestelmineen, sukuelimet, rauhaset (esim. kilpirauhanen ja naisilla erityisesti maitorauhaset, jotka tuottavat maitoa ja mahdollistavat vauvan elämän), aistit (näkö, kuulo, haju, maku, tunto, tasapaino,…), jne. Jos näistä elintärkeistä rakenteista ja järjestelmistä otetaan määrätty osa pois, niin ihminen ei voi elää ja lisääntyä, joten niiden kaikkien on täytynyt olla valmiita alusta eli luomisesta asti.

Sen lisäksi, että yksilö tarvitsee useimpia biologisia rakenteitaan voidakseen elää, tarvitsevat eri lajit toisiaan, sillä ilman toisiaan ne eivät selviäisi olemassaolon kamppailussa. Ekosysteemin eri lajien riippuvuus toisistaan ja symbioosi todistavat niiden tulleen luoduiksi suurin piirtein yhtä aikaa. Kasvit tarvitsevat hyönteisiä pölyttämään ne ja lisääntyäkseen. Hyönteiset tarvitsevat kasveja saadakseen niistä ravintoa. Loiset eivät voi lisääntyä ja elää ilman isäntiään. Mikään ei toimisi ilman mikrobeja ja mikrobit eivät selviäisi ilman monimutkaisempia lajeja. Kaikki lajit ovat riippuvaisia muista lajeista, mikä todistaa älykkäästä suunnittelusta ja luomisesta. On mahdotonta, että nämä toisistaan riippuvaiset lajit olisivat kehittyneet vuoronperään ja vieläpä hyvin pitkän ajan kuluessa.

Näemme älykkään suunnittelun ja sen toteutuksen merkkejä kaikkialla luomakunnassa ja universumissa. Vain ateistinen maailmankatsomus ja naturalismi estävät näkemästä tätä asiaa. Sen sijaan, että naturalisti tunnustaisi luonnosta tekemiensä havaintojen todistavan älykkäästä luojasta, uskoo hän kaiken syntyneen sattumalta itsestään ilman älykästä ohjausta. ”Kaikki on syntynyt tyhjästä” ja ”ei mikään” on korvannut ”luojan” heidän saduissaan ja tarinoissaan, mielikuvituksensa sopukoissa. Ainoa syy kieltää luonnontieteelliset faktat on siten maailmankatsomuksellinen.

Koska naturalisti perustaa väitteensä ”uskoon”, ei liene täysin väärin puhua ”evoluutiouskosta” ja ”ateistisista taruista”. Juuri sellaisia evoluutiosatu, ateistinen abiogeneesikertomus ja alkuräjähdystarina ovat. Ne ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta eikä niitä ole sen vuoksi sopivaa kutsua ”tieteellisiksi teorioiksi”. Ne ovat vailla luonnontieteellisiä perusteita, sillä ihmisen mielikuvitus on korvannut taruillaan ne aukot, jotka tiedon puute on jättänyt tutkijoille. Jo naturalistin perusoletus on virheellinen, minkä vuoksi hän ei voi tunnustaa ilmiselvää totuutta.

Kieltäessään aineen ulkopuolisen toimijan eli hengen olemassaolon on naturalisti sulkenut itsensä totuuden tuntemisen ulkopuolelle, vaikka sen Hengen älykäs suunnittelu ja nerokkaat ratkaisut ovat kaikkien nähtävänä kaiken aikaa. Luoja voidaan siis tunnistaa hänen luomistyönsä kautta, tarkkailemalla ja tutkimalla luontoa, mutta luojaa itseään ei voida fyysisin silmin ja aistein havaita, eikä häntä voida mitata teknisillä mittalaitteilla.

Kun naturalisti pitää todellisuutena vain aineen (materian) ja sen mitattavat ominaisuudet, on hänen tulkittava kaikki tekemänsä havainnot maailmankatsomustaan tukevalla tavalla: älykästä suunnittelijaa ja luojaa ei ole olemassa, joten kaiken täytyy olla sattumalta syntynyttä ja sattumalta toimivaa, niin että kaikki on vielä syntynyt ”ei mistään” ja se ”ei mikään” korvaa siten älykkään luojan naturalistin harjoittamassa ”tieteessä”, vaikka todistusaineisto puhuisi selvästi hänen olettamuksiaan vastaan.

Naturalistin ateistinen (Jumalan kieltävä) paradigma (ajattelutapa) vaikuttaa siihen, miten hän tulkitsee havaintoja ja mitä teorioita hän pitää edes mahdollisesti tosina. Vaikka jotkut naturalistit sanovat, että Jumala (luoja) voi olla teoriassa olemassa, mutta hänen olemassaolostaan ei ole mitään tieteellistä näyttöä, ei hän todellisuudessa pidä luojan olemassaoloa edes teoreettisesti mahdollisena, koska hän on kykenemätön ajattelemaan asioita muuten kuin ateistisen maailmankatsomuksensa läpi. Maailmankatsomus sanelee siten sen, millä tavalla naturalisti tulkitsee tieteellisen tutkimuksen dataa ja luonnosta tehtyjä havaintoja.

Mistä sitten johtuu, että joku on naturalisti ja ateisti? Siihen ovat vaikuttaneet monet asiat yksilön elämässä. Maailmankatsomus on opittu ja valittu, ei peritty ominaisuus. Etenkin lapsuus ja omien vanhempien vakaumus vaikuttaa sekä ateismin että teismin oppimiseen tai hylkäämiseen omana maailmankatsomuksena. Ympäristöllä on suuri vaikutus myös kodin välittömässä läheisyydessä ja etenkin koulussa. Sama pätee tietysti eri uskontojen kannattajiin.

Uskonto opitaan useimmiten omilta vanhemmilta tai muilta ihmisiltä, jotka ”ovat uskoneet ennen minua” ja kasvattaneet ”minut” oman uskontonsa kannattajaksi. Toki murrosikään ja aikuisuuteen asti elänyt ihminen osaa ajatella jo omilla aivoillaan, niin että voi hylätä lapsena oppimansa uskonnon ja vaihtaa sen toiseen tai kääntyä ateistiksi tai agnostikoksi. Suuri osa maallistuneiden kristittyjen ja juutalaisten lapsista onkin nykyään käytännössä lähes uskonnottomia – myös kiihkouskovien ja fanaatikkojen lapsista voi tulla uskonnottomia.

Kun kouluissa alettiin opettaa evoluutiosatua ja alkuräjähdystarua ”tieteellisesti todistettuina faktoina” tai ”tieteellisinä teorioina”, niin se on vaikuttanut yleisen mielipiteen muuttumiseen luomisteorian vastaiseksi. Samalla viha uskontoja ja niiden kannattajia kohtaan on lisääntynyt, mikä on osaltaan edesauttanut naturalismin ja ateismin suosion kasvua. Uskontojen uhrit ovat edistäneet osaltaan naturalismin ja ateismin menestystä tulemalla yhä useammin julkisuuteen. Uskontojen harjoittajat ovat siten osittain itse syypäitä siihen, että usko luojaan ja etenkin eri uskontojen ilmoittamaan ”Jumalaan” on vähentynyt kansan keskuudessa etenkin länsimaissa.

Viha uskontoja ja niiden kuvailemia jumalia kohtaan on ehkä yksi suurimmista syistä olla pitämättä totena luonnosta tehtyjä havaintoja, jotka todistavat aukottomasti luomisen puolesta. Naturalisti ei tule tuolloin ajatelleeksi sitä, että hänen ei tarvitse tunnustaa minkään tunnetun uskonnon ilmoittamaa jumalaa siksi luojaksi, johon hän itse uskoo. Sinun ei tarvitse kääntyä juutalaiseksi, kristityksi tai muslimiksi voidaksesi pitää totena luonnontieteellisen faktan, luomisen. Voit valita vapaasti minkä uskonnon tahansa tai hylätä ne kaikki ”harhaoppisina” ja uskoa omalla tavallasi luojaan. Jos sen teet, niin mietipä sitä, mitä mieltä luoja on naturalistin ja ateistin uskosta ”ei mihinkään”?

Jokainen tätä lukeva tuntee luultavasti Charles Darwinin kirjoittaman kirjan nimeltä ”Lajien synty” (The Origin of Species). Mitä luulisit Darwinin ajatelleen, jos hänelle olisi sanottu: ”Hei, me löysimme hienon kirjan, jota kukaan ei ole kirjoittanut ja se on syntynyt ei mistään! Kukaan ei ole suunnitellut sitä kirjaa eikä sen takana ole ketään älykästä luojaa, mutta se on aivan erinomainen kirja, täysin vertaansa vailla! Me ihailemme sen kirjan nerokkaita ajatuksia ja rikasta sanomaa, monipuolisia kuvauksia ja tieteellisiä faktoja sisältävää kerrontaa! Sen kirjan nimi on ’Lajien synty’.”

Arvannetkin, että Darwin olisi suuttunut sen vuoksi, että häneltä olisi riistetty kunnia ja tekijänoikeudet kirjaan. Aivan samalla tavalla voitaisiin kuvitella luojan suhtautuvan ihmisiin, joiden hän tietää olevan kykeneviä tunnistamaan hänet hänen luomistöidensä tutkimisen kautta. Mutta koska minä en levitä mitään uskontoa tätä kirjoittaessani, niin jätän lukijan itsensä arvioitavaksi sen, mitä luoja sellaisista ihmisistä ajattelee, jotka kieltävät hänen olemassaolonsa, vaikka hän on sen heille selvästi ilmoittanut. Jos tahdot, niin saat kiittää luojaa kaikesta siitä, mitä on olemassa ja omasta elämästäsi, mutta sinun ei tarvitse sitä tehdä. Sinun ei tarvitse kunnioittaa luojaa, meidän isäämme. Se on sinun ja hänen välinen asia eikä kuulu minulle.

Palatakseni luonnontieteellisiin faktoihin, kertaan vielä asioita, joita ei ole voitu todistaa, mutta joita monet ateistit ja naturalistit väittävät ”tieteellisesti todistetuiksi faktoiksi”:

  • Alkuräjähdystaru
  • Kemiallinen evoluutio eli ateistinen abiogeneesikertomus
  • Evoluutiosatu

Olen käsitellyt ensimmäistä ja viimeistä ”teoriaa” jo riittävästi, joten kirjoitan enää kemiallisesta evoluutiosta eli ateistisesta abiogeneesikertomuksesta (elämän syntymisestä elottomasta aineesta ilman älykästä ohjausta ja luojaa).

Kemiallista evoluutiota ei ole voitu todistaa, vaikka sitä on yritetty tehdä jo yli sadan vuoden ajan modernin tieteen aikakaudella sekä teoreettisesti että käytännön kokeilla. On yritetty jäljitellä kuvitteellista nuoren maailman ilmakehää ja sitä kemiallista lientä, jossa onnekkaiden sattumien kautta olisi syntynyt ensimmäinen elävä solu ilman älykästä ohjausta ja luojaa.

Puhun kuvitteellisista asioista, koska niitä ei voida tietää. Tutkijat ovat käyttäneet omaa mielikuvitustaan apunaan loihtiessaan kuin taikurit esiin nuoren maapallon olosuhteita. Naturalistit ovat vetäneet hatusta mm. sen, että nuoren maapallon ilmakehä oli hapeton ja elämän alkuliemi oli koostumukseltaan se, mitä he väittävät sen olleen, ja siinä tapahtui sitä, mitä he väittävät siinä tapahtuneen. Mitkään näistä väitteistä eivät ole faktoja, vaikka ne ikään kuin faktoina naturalistien puheissa ja julkaisuissa hyvin kevyin perustein esitetään.

Monet tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että happea on ollut ilmakehässä aina, sen syntymisestä asti. Tällä seikalla on merkitystä sen vuoksi, että hapettavissa olosuhteissa ei voi muodostua aminohappojen ja DNA:n emästen kaltaisia pelkistyneitä yhdisteitä, jotka ovat välttämättömiä elämälle. Itseään kopioivaa RNA:ta ei ole voitu todistaa syntyneen sattumanvaraisissa kemiallisissa reaktioissa, vaikka naturalistit väittäisivät päinvastaista.

Tieteellisesti ei ole voitu todistaa sitä, että RNA- ja DNA-molekyylien itseään kopioivat rakenneosat olisivat syntyneet ohjaamattomissa kemiallisissa reaktioissa kuvitellussa alkuliemessä. Vielä vähemmän on voitu todistaa ensimmäisen elävän solun syntyminen näistä rakenneosista. DNA:n päätyminen solukalvon sisään, jota ei ole ollut aiemmin olemassa, on mysteeri naturalisteille. Solukalvoja syntyy vain olemassa olevista solukalvoista solujen jakautuessa kahtia.

Solua ei voida purkaa osiin ja ”tappaa” sitä, niin että solusta tulisi jälleen elävä, kun sen osat koottaisiin yhteen. Yhtä vähän on ensimmäinen elävä solu voinut rakentua ilman älykästä ohjausta elottomasta aineesta, tulla eläväksi ja alkaa lisääntyä jakautumalla suvuttomasti, niin että evoluutiosatu osoittautuisi todeksi. Sehän edellyttää nimenomaan ateistista abiogeneesiä, sillä jos ensimmäinen elävä solu olisi luojan luoma, niin miksi ei myös ”evoluutio” olisi hänen ohjailemaansa?

Todellisuudessa sekä ateistinen abiogeneesikertomus että evoluutiosatu ovat molemmat tarua ja ihmisen mielikuvituksen tuotosta. Luoja ei nykytietämyksen mukaan ohjaa evoluutiota ja koko evoluutio on satua, kun sillä tarkoitetaan lajien kehitystä yksinkertaisesta monimutkaisemmaksi ja toimivien biologisten rakenteiden lisääntymistä kehityksen seurauksena. Lajien perimässä tapahtuu muutoksia mutaatioiden ja rekombinaation tuloksena, mutta se ei ole ”ylöspäin” johtavaa kehitystä, johon naturalistit viittaavat evoluutiosta puhuessaan.

Elävä solu ei ole itse asiassa mikään yksinkertainen ja alkeellinen biologinen rakenne, vaikka ateistit saattavat sellaista väittää. Solu on monimutkainen ”proteiinikone” eikä se ole syntynyt sattumalta itsestään elottomasta aineesta. Miljoonien emäsparien on täytynyt järjestyä juuri oikealla tavalla DNA-ketjuun ”alkeellisessa” nykyään elävässä bakteerissa, jotta ne koodaavat tuhansia proteiineja. Miten uskottavaa on se, että ensimmäisen elävän solun DNA tuhansine tai satoine geeneineen olisi syntynyt sattumalta itsestään (ja siirtynyt) solukalvon sisälle, jota ei ollut aiemmin olemassa?

Vaikka tekniikka on kehittynyt huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana, niin ihminen ei ole pystynyt luomaan elämää elottomasta aineesta. Vanha tieteellinen teoria on yhä vielä kumoamatta: elämää syntyy vain elämästä. Tämä ei ole tietenkään luomista ja luojaa vastaan, sillä älykäs luoja ja elämän antaja voi luoda jopa elottomasta aineesta elämää ja tehdä kuolleet eläviksi jälleen, jos se vain hänen tahtonsa ja suunnitelmansa olisi!

Huvittavaa naturalistien yrityksessä ”luoda” elämää elottomasta aineesta on se, että jos he onnistuisivat yrityksessään, niin se ei todistaisi älykästä suunnitelmaa ja luojaa vastaan vaan sen puolesta! Silloinhan elämä syntyisi älykkään ihmisen suunnitelman ja teon tuloksena eikä ”sattumalta itsestään ilman älykästä suunnitelmaa ja luojaa”! He eivät voi siis edes teoriassa todistaa laboratoriossa sitä, että elämä on syntynyt itsestään ilman älykästä suunnitelmaa ja luojaa. Miksi siis edes yrittää?

Me voimme olla vakuuttuneita siitä, että kaikki luonnosta tehtävät havainnot puhuvat luomisen ja älykkään suunnitelman puolesta. Se on niin varma asia ja luonnontieteellinen fakta, että sitä ei ole enää syytä lainkaan epäillä. Todisteet ovat jopa niin vääjäämättömät, että voimme levollisin mielin sanoa: ”Me tiedämme luomisen tapahtuneen, koska me olemme nähneet sen.”

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.