Fossiilit

Evolutionistit perustelevat väitteitään fossiilien avulla. Ne todistavat heidän mukaansa lajien kehityksen pitkän ajan kuluessa yksinkertaisemmista monimutkaisempiin lajeihin. Fossiilien joukosta puuttuvat silti kokonaan kaikki oletetut välimuodot ja koko kehityslinja on mielikuvituksen tuotetta, joten fossiilit todistavat ainoastaan luomisen puolesta.

Kaikki nykyään elävät lajit ovat evoluutiouskovien mukaan saaneet alkunsa yhdestä ainoasta ilman älykästä ohjausta sattumalta elottomasta aineesta syntyneestä yksisoluisesta eliöstä. Se muistutti lähinnä bakteeria tai arkkieliötä, vaikka sen perimä oli köyhempi kuin yhdenkään nykyään elävän bakteerilajin tai arkin. Sen DNA-ketjun pituus oli lyhyempi ja geenien määrä pienempi kuin yksinkertaisimman nykyään elävän yksisoluisen eliön. Sen toimivia biologisia rakenteita ja järjestelmiä oli vähemmän kuin nykyään elävissä mikrobeissa.

Näin ollen ensimmäisen alkueliön DNA-ketjun on täytynyt kasvaa alle millimetristä yli metriin ja sadoista geeneistä yli 20 000 geeniin, mikä ero on oletetun ensimmäisen alkueliön ja ihmisen perimässä. Jotta evoluutioteoria voisi olla totta, täytyisi lajien perimän DNA:n jatkuvasti pidetä ja sen sisältämän informaation (geenien) kasvaa. Tämän geneettisen informaation tulisi ohjelmoida (koodata) useampia toimivia biologisia rakenteita mentäessä kehityksessä eteenpäin yksinkertaisemmista lajeista monimutkaisempiin. Tätä kehitystä ja genomin sisältämän informaation määrää ei ole voitu kuitenkaan koskaan todistaa eivätkä sitä myöskään fossiilit todista.

Jumala on luonut alussa kaikki lajit valmiina lisääntymiskykyisinä yksilöinä. Näitä luotuja lajeja kutsutaan kreationistisessa tieteessä baramineiksi. Ne ovat sitten lisääntyneet kukin lajinsa mukaan. Lajin sisällä on tapahtunut geneettistä muuntelua rekombinaation ja mutaatioiden kautta, mutta lajin perimä ei ole rikastunut vaan pikemmin köyhtynyt. Lajin perimään ei ole tullut uusia emäspareja ja geenejä siten, että geneettinen informaatio olisi lisääntynyt ja lajin kehitys olisi mennyt eteenpäin evoluutioteorian osoittamalla tavalla. Uusia toimivia biologisia rakenteita ei ole syntynyt jo olemassa olevien rinnalle ja lisäksi, mikä olisi edellytys evoluutioteorian opettamalle evoluutiolle.

Surkastumat ja siitä johtuvat biologisten rakenteiden sekä ominaisuuksien menetykset eivät ole todiste ylöspäin suuntautuvasta evoluutiosta vaan sen vastakohdasta, rappeutumisesta. Siinä menetetään hyödyllisiä biologisia järjestelmiä ja niiden rakentumista ohjaavaa geneettistä informaatiota. Sekä informaatio että rakenteet köyhtyvät tässä rappeutumisessa, vaikka se voi johtaa poikkeuksellisissa olosuhteissa populaation parempaan kelpoisuuteen ja surkastuman yleistymiseen. Tästä ovat esimerkkinä sokeat luolakalat ja tuulisten saarten siivettömät hyönteislajit.

Kristityt kreationistit puhuvat Raamattuun viitaten baramineista. Baraminit ovat nykyään elävien lajien kantamuotoja, jotka Jumala loi valmiina lisääntymiskykyisinä yksilöinä. Nykyään elävät lajit ovat muuntuneet lajin sisäisesti näistä baramineista. Osa baramineista ja niistä muuntuneista lajin muodoista ovat kuolleet sukupuuttoon. Fossiileista löytyy paljon näitä sukupuuttoon kuolleita lajeja ja lajin haaroja tai alaryhmiä.

Lajien kuoleminen sukupuuttoon on todistus muutoksista elinympäristössä (mukaan lukien luonnonkatastrofit) ja kelpoisuuden huononemisesta. Sukupuuttoon kuolleet lajit eivät ole menestyneet muuttuneissa olosuhteissa tai jos olosuhteet ovat pysyneet ennallaan, niin ne ovat sittenkin rappeutuneet lajina ja menettäneet kykynsä selvitä kilpailussa, joka vallitsee eri lajien välillä (jokin toinen laji on voinut ottaa niiden paikan ekosysteemissä ja korvannut ne).

Fossiilit eivät todista evoluutiosta. Fossiilit ovat todistus kokonaan valmiista lajeista biologisine järjestelmineen, joista lajeista osa on kuollut sukupuuttoon syystä tai toisesta. Mitään välimuotoja tai kehityslinjoja ei ole olemassa, joiden biologiset rakenteet olisivat vielä keskeneräisiä, joten mitään puuttuvia linkkejäkään ei voi löytyä näihin kuvitteellisiin linjoihin.

Fossiileista voidaan löytää todisteita rappeutumisesta ja geenivirheistä, jotka ovat aiheuttaneet joillekin yksilöille biologisten rakenteiden vikoja (epämuodostumia), surkastumia tai tauteja.

Jos evoluutioteoria olisi totta, niin fossiilien joukosta täytyisi löytyä eliöitä, joiden biologiset rakenteet olisivat vielä keskeneräisiä ja vasta rakentumassa. Ne eivät myöskään toimisi ja siten ne eivät parantaisi eliön kelpoisuutta. Keskeneräiset lisääntymiselimet eivät saa aikaan lisääntymistä, joten jo pelkästään tämä seikka tekee tyhjäksi evoluutioteorian. Saman asian todistavat monet muutkin palautumattomasti monimutkaiset biologiset järjestelmät. Ne eivät ole voineet kehittyä vähän kerrassaan, koska keskeneräinen järjestelmä ei toimi eikä paranna kelpoisuutta.

Kun otamme vielä huomioon sen, miten monimutkainen biologinen kone ihminen on, niin voimme sanoa varmasti, että meidän biologiset järjestelmämme eivät ole kehittyneet yksi kerrallaan ja osissa hyvin pitkän ajan kuluessa. Monet elimet ja biologiset järjestelmät tarvitsevat toisiaan, jotta eliö voisi elää ja lisääntyä. Niinpä ei ole mahdollista, että esimerkiksi ihmisen verenkiertojärjestelmä, keuhkot, hermot, aivot, sisäelimet, iho, ruoansulatusjärjestelmät ja tuki- sekä liikuntaelimet olisivat kehittyneet yksi kerrallaan hyvin pitkän ajan kuluessa.

Kaikki nämä biologiset ”koneet” tarvitsevat toinen toistaan ja on täysi mahdottomuus, että ne olisivat syntyneet yksi kerrallaan miljardien vuosien aikana. Evoluutioteoria osoittautuu siten täysin mielikuvituksen tuotteeksi ja aukkojen teoriaksi, sillä yhtään välimuotoa ja kehityslinjaa ei ole löydetty eikä löydetä.

Evolutionistit esittelevät mielellään oletetun ihmisen kehityslinjaan kuuluvia fossiililöytöjä todistaakseen väitteensä. Ne ovat kuitenkin kaikki joko nykyihmisen tai ihmisapinan jäänteitä tai niiden sekoitus. Osa fossiileista on todistettu väärennöksiksi, sillä jotkut vilpilliset tutkijat ovat koonneet ne palasista tai esittäneet virheellisiä oletuksia saadakseen itselleen kunniaa tai taloudellista tukea työn jatkamiseksi.

Piltdownin ihminen ei ole suinkaan ainoa sellainen väärennös vaan niitä on lukuisia. Itse asiassa jokainen ihmisen oletetussa evoluutiolinjassa oleva fossiili on väärennös. Ne ovat joko nykyihmisen tai ihmisapinan tai näiden molempien jäänteistä koottuja. Ei ole siis mitään välimuotoja ihmisen ja ihmisapinoiden kantamuodon kehityslinjassa, koska koko kehityslinja on ihmisen mielikuvituksen tuotetta eikä sitä ole edes olemassa.

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.