Evoluutioteoria ja luominen

Tämä on artikkelisarjan ensimmäinen sivu. Voit lukea koko artikkelisarjan yhdeltä ainoalta sivulta tämän linkin takaa.

Evoluutioteoria ja luominen – maailmankatsomuksen ja uskon vaikutus tulkintoihin

Olen kuullut usein ateistien suusta väitteen, jonka mukaan ”evoluutio on luonnontieteellinen fakta.”

Evoluutio on varmastikin ’”luonnontieteellinen fakta”, kun ”evoluutiolla” tarkoitetaan alleelien esiintymistiheyden muutoksia lajin populaatioissa tai yleensä muutoksia lajien periytyvissä ominaisuuksissa ja perimässä joko rekombinaation tai mutaatioiden kautta. Tätä ei liene kovin moni asiaan perehtynyt kreationisti ole kiistänyt.

EVOLUUTIOTEORIA sen sijaan ei ole ”luonnontieteellinen fakta”, mutta ateisteilla on tapana puhua ”evoluutiosta” ikään kuin se todistaisi ”evoluutioteorian” olevan totta. He hämäävät siis itseään ja lukijoita jo siinä, kun käyttävät sanaa ”evoluutio” sanan ”evoluutioteoria” sijasta, mutta tarkoittavat sanalla ”evoluutio” molempia sen sijaan, että tarkoittaisivat vain ”evoluutiota” eivätkä myös ”evoluutioteoriaa”. Nämä kaksihan ovat aivan eri asioita (evoluutio ja evoluutioteoria), mutta ateisti yhdistää ne saumattomasti toisiinsa, niin että toinen todistaa toisesta ja molemmat ovat ”luonnontieteellisiä faktoja”. Näin sitten hämätään lukijoita ja petetään myös itseä, ikään kuin puhuttaisiin totta, vaikka valehdellaan ja johdetaan ihmisiä harhaan.

Todellisuudessa edes ”evoluutio” ei ole luonnontieteellinen fakta, vaikka lajien perimässä tapahtuu muutoksia, sillä sana ”evoluutio” tarkoittaa ”ylöspäin menevää KEHITYSTÄ”, joka lisää lajin DNA-ketjun emäspareja ja geenien määrää (luo uutta geneettistä informaatiota lisäämällä emäspareja sen sijaan, että järjestelisi niitä uudestaan) ja luo jo olemassa olevien biologisten rakenteiden RINNALLE ja LISÄKSI uusia toimivia biologisia rakenteita, joita ei aiemmin lajilla ollut, ja parantaa siten niiden kelpoisuutta, JA tekee lajista KEHITTYNEEMMÄN ja monimutkaisemman biologisten järjestelmien puolesta. Mitään tällaista ei ole pystytty luonnontieteellisin metodein todistamaan eikä evoluutioteoria ole siten ”luonnontieteellinen fakta”. Se ei ole edes ”tieteellinen teoria”, koska se perustuu kokonaan ihmisen mielikuvitukseen eikä tieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja luonnosta tehtyihin havaintoihin.

”Evoluutioteorian” edellyttämää ”evoluutiota” (kehitystä) ei ole voitu todistaa luonnontieteelliseksi faktaksi: lajit eivät ole kehittyneet yksinkertaisemmista yksisoluisista lajeista monimutkaisempiin niin kuin ”evoluutioteoriassa” oletetaan ”evoluution” (kehityksen) menneen eteenpäin. Lajien kehitysoppi (evoluutioteorian mukainen evoluutio) ei ole tieteellisesti todeksi osoitettu teoria vaan ihmisen mielikuvitusta ja virhetulkintaa tieteellisen tutkimuksen datasta ja luonnosta tehdyistä havainnoista.

Lajien rappeutuminen ja perimän köyhtyminen on sen sijaan tieteellinen fakta ja SE ON HYVIN YLEISTÄ LUONNOSSA, mutta koska kaikkia tieteellisen tutkimuksen tuloksia pitää TULKITA, niin ateistit eivät hyväksy totuudeksi sitä, mitä tieteellisen tutkimuksen kautta on todistettu (osa hyväksyy HARVINAISENA POIKKEUKSENA tai TEOREETTISENA MAHDOLLISUUTENA lajin rappeutumisen ja perimän köyhtymisen, mutta tuskinpa yksikään ateisti hyväksyy totuutena näiden asioiden yleisyyttä luonnossa?). He väittävät sen sijaan päinvastaista kuin mihin tieteellinen todistusaineisto osoittaa.

Kyse on siis siitä, miten samaa tieteellisen tutkimuksen dataa TULKITAAN ja mitä johtopäätöksiä niistä tehdään, eikä siitä, että kyse olisi ”luonnontieteellisestä totuudesta/faktasta”, sillä kreationistit TULKITSEVAT saman datan päinvastaisella tavalla kuin ateistit ja he ovat vähintään yhtä ÄLYKKÄITÄ kuin ateistit, ja jopa heitä älykkäämpiä, jos älykkyyttä nyt mitata voidaan – tavalla, joka antaa absoluuttisen totuuden vastauksena (älykkyystestit eivät sitä tee). Siten tutkijan MAAILMANKATSOMUS on ratkaisevassa roolissa sen suhteen, mitä totuutena näissä asioissa pidetään, mutta toki luomiseen uskovana pidän kreationistisen tieteen havaintoja ja johtopäätöksiä paremmin perusteltuina ja siten suuremmalla todennäköisyydellä ”luonnontieteellisenä faktana” ja totuutena kuin ateistien vastaavia.

Tieteellisten tutkimustulosten ja yleensä luonnosta tehtyjen havaintojen TULKINTA on muuten hyvin mielenkiintoinen aihe. Eroja ei ole pelkästään evoluutioteoriaan ja luomiseen uskovien välillä vaan myös näiden ryhmien sisällä.

Evoluutioteoriasta ei ole olemassa vain yhtä ainoaa yhteisesti hyväksyttyä versiota niin kuin ei luomiseenkaan uskovilla ole vain yhtä ainoaa yhteisesti hyväksyttyä selitystä lajien paljoudesta ja monipuolisuudesta. Silti suuri osa tutkijoista ja havaintojen tekijöistä on ÄLYKKYYDELTÄÄN ja KOULUTUKSEN KAUTTA SAADUN OPPINEISUUDEN KANNALTA samanlaisia, joten erot johtopäätöksissä ja näkemyksissä perustuvat melko usein MAAILMANKATSOMUKSEEN ja USKOON sen sijaan, että ne perustuisivat ”luonnontieteelliseen faktaan” tai empiiriseen tietoon.

Kun tutkitaan maailmankaikkeuden syntyteorioita ja tähtitiedettä yms., niin myös silloin MAAILMANKATSOMUS ja USKO määrittelevät usein sen, mihin johtopäätöksiin ja näkemyksiin tehdyistä havainnoista ja tieteellisen tutkimuksen datasta on päädytty. Edes tiedemiehet eivät todellisuudessa TIEDÄ VARMUUDELLA sitä, mitä monet varmaksi väittävät. Usein puhutaankin todennäköisyydestä sen sijaan, että esitettäisiin ”tieteellisiä faktoja”, mutta tunteita kiihottavassa väittelyssä nämä todennäköisyydet esitetään usein ”varmoina faktoina”, vaikka ne eivät sitä olisi edes tiedemiesten itsensä mukaan.

Mitä luomisen VARMUUTEEN tulee, niin JUMALAan luojana uskovat ovat hekin omasta mielestään varmoja tai melko varmoja siitä, minä TOTUUDEKSI väittävät – usko on tosin toisilla vahvempaa kuin toisilla ja osa on luopunut uskostaan perehdyttyään omaan uskontoonsa syvemmin tai tutustuttuaan tieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. On myös agnostikkoja, jotka ovat alkaneet uskoa luojaan syystä tai toisesta ja tulkitsevat nyt eri tavalla tieteellisen tutkimuksen dataa ja tehtyjä havaintoja kuin ennen uskon syntymistä. Tämä todistaa osaltaan sen, että kyse on MAAILMANKATSOMUKSEN ja USKON mukanaan tuomista TULKINNOISTA sen sijaan, että kyse olisi ”luonnontieteellisestä totuudesta/ faktasta”.

Evoluutiouskovat takertuvat helposti väittämään, jonka mukaan ei ole olemassa yhtä ainoaa yleisesti ja yhteisesti hyväksyttyä evoluutioteoriaa vaan siitä on olemassa monta eri toinen toisensa pois sulkevaa versiota. Pisimmälle menevät kiistävät yhä vielä sen tosiasian, että eri versiot kumoavat toinen toisensa ja sanovat sen sijaan, että ne täydentävät toisiaan.

Synteettinen evoluutioteoria on monien ateistien mielestä nykyään tunnetuista evoluutioteorian versioista paras ja se pitää sisällään gradualismin, mutta se ei sulje pois esimerkiksi punktualismia eli jaksottaisen tasapainon mallia. Silti näiden eri teorioiden kannattajat ovat kiistelleet jo teorioiden syntymisen alkuajoista lähtien keskenään ja pitäneet mahdottomana toisen näkemyksen kannattajien teoriaa. Vaikka näiden välillä on tapahtunut sittemmin jonkin verran lähentymistä toisiinsa, niin silti ne teoriat sulkevat toinen toisensa pois eivätkä voi molemmat olla totta yhtä aikaa.

Samaa voidaan sanoa vanhan ja nuoren maan kreationistien väitteistä. Toinen ryhmä ”tiedemiehiä” ja ”oppineita” on väärässä toisen ollessa oikeassa, vaikka TIETEELLINEN todistusaineisto ja havaintomateriaali ovat samat molemmilla. Eroja on vain siinä, miten Raamattua tai muuta uskonnon pohjalla olevaa ”pyhää” kirjoituskokoelmaa tulkitaan. Puhtaasti luonnosta tehtäviin havaintoihin ja tieteelliseen tutkimustulokseen perustava tiedemies ei saisi kuitenkaan antaa ns. pyhien kirjoitusten vaikuttaa johtopäätöksiin ja havaintoihin, joita hän tiedettä harjoittaessaan tekee. Monet uskovaiset ja uskovien ryhmät antavat tästä huolimatta uskonnollisten (kirjallisten) lähteiden ja niiden tulkinnan vaikuttaa siihen, millä tavalla he tulkitsevat tieteellisen tutkimuksen dataa ja havaintoja luonnosta.

Se, mikä on merkillistä, niin kaikkien teorioiden ja näkemysten kannattajat sanovat perustavansa väitteensä samaan tieteellisen tutkimuksen dataan ja luonnosta tehtyihin havaintoihin. Niin kuin edellä totesin, eivät johtopäätösten ja näkemysten takana ole luonnontieteelliset faktat vaan tutkijan henkilökohtainen MAAILMAKATSOMUS ja USKO, joka vaikuttaa siihen, millä tavalla dataa ja havaintoja TULKITAAN. Tämä pätee sekä evoluutioteoriaan uskoviin että luomiseen uskoviin (kreationisteihin).

Evoluutioteoriaan uskovat (evoluutiouskovat) voidaan jakaa edelleen ateisteihin, agnostikoihin ja niihin eri uskontoja kannattaviin henkilöihin, jotka eivät pidä evoluutioteoriaa uskonsa vastaisena. Kreationistit ovat luojaan uskovia ihmisiä ja kannattavat eri uskontoja tai hyvin pieni osa heistä ei kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään tai yhteisöön, mutta pitää silti totena luomisen teorian. Esimerkiksi ID-teorian kannalla olevan ei tarvitse tunnustaa mitään uskontoa voidakseen pitää todisteita riittävänä älykkäästä suunnittelijasta (Jumalasta), joka on luonut voimallaan ja viisaudellaan kaiken, mitä on olemassa. Sellaisen ei tarvitse ottaa siten välttämättä kantaa edes siihen, ovatko universumi, maapallo ja elämä vanhoja vai nuoria. Monet juutalaiset, kristityt ja muslimit valitsevat silti joko vanhan tai uuden maan kreationismin välillä, jos ottavat kantaa tähän asiaan.

Ateistien mukaan ”evoluutioteoria selittää evoluutiota”, mutta käytännössä evoluutio on evoluutioteorian pohjalla oleva perusoletus, jota ilman evoluutioteoriaa ei voisi olla olemassa. Kyse on kehäpäätelmästä: evoluutioteoria selittää mukamas evoluutiota, mutta koska evoluutio ei ole totta, niin teoria selittää epätodellista ilmiötä – evoluutioteorian osoittamaa evoluutiota ei tapahdu luonnossa, joten koko evoluutioteorialta on pohja pois. Se on rakennettu tyhjän päälle ja ihmisen mielikuvituksen varaan, sen sijaan, että se perustuisi luonnosta tehtyihin havaintoihin ja tieteellisen tutkimuksen tuloksiin.

Evoluutioteoria on syntynyt sen oletuksen pohjalta, että luonnossa tapahtuu evoluutiota, joka johtaa monimutkaisempien lajien kehitykseen yksinkertaisemmista lajeista, niin että toimivien biologisten rakenteiden määrä ja niitä koodaava geneettinen informaatio on kasvanut lajien kehityksessä. Evoluutioteoriassa on keksitty ottaa lajien kehityksen todisteeksi paljon aikaa, niin että sanotaan lajien muuntuneen hitaasti yksinkertaisemmista monimutkaisempiin.

Lajien kehitys on kestänyt evoluutioteorian mukaan noin 3,5 – 3,7 miljardia vuotta, mutta samalla kun osa lajeista on kehittynyt kohti monimutkaisempia lajeja, on osa jäänyt hyvin yksinkertaiselle ja alkeelliselle tasolle. Ihan ensimmäiset bakteerin kaltaiset alkueliöt ovat kadonneet lajina maapallolta, mutta monet mikrobit ja arkkieliöt ovat edelleen osoituksena niiden kelpoisuudesta ilman tarvetta muuttua monimutkaisemmiksi lajeiksi. Onkin ihmeteltävää, miksi vain osa yksinkertaisista lajeista on kehittynyt monimutkaisemmiksi, mutta osa ei. Kaiken lisäksi on luonnontieteellinen tosiasia, että monet mikrobit elävät symbioosissa monimutkaisempien lajien kanssa eivätkä kummatkaan tulisi toimeen ilman toisiaan. Niinpä niiden on täytynyt ilmestyä maapallolle yhtä aikaa tai hyvin lyhyen ajan kuluessa. Näin siis nuoren maan kreationismin mukaan.

Vanhan maan ja vanhan elämän kreationististen teorioiden mukaan Jumala on voinut luoda lajit hyvin pitkän ajan kuluessa, niin että on alkanut yksinkertaisemmista ja päättänyt luomistyönsä luomakunnan kruunuun, ihmiseen. Vanhimmat lajit on luotu yhtä aikaa sellaisten lajien kanssa, joita ne ovat tarvinneet selviytyäkseen elämän ja kuoleman kiertokulussa voittajina sen sijaan, että olisivat kuolleet sukupuuttoon. Tästä huolimatta osa lajeista on kuollut sukupuuttoon, sillä se on tapahtunut niiden luonnonlakien mukaan, jotka Jumala on luonut ja joiden vallassa kaikki luodut elävät. Mutta koska kaikkia lajeja ei ole tarvinnut luoda yhtä aikaa, on Jumala voinut luoda osan lajeista paljon muita ennen ja loput lajit vasta hyvin paljon niiden jälkeen. Tämä selittäisi mm. sen, miksi monien lajien pääjaksot näyttävät puuttuvan esimerkiksi kambrikautta edeltävien geologisten ajanjaksojen fossiileista.

Kambrikauden lajiräjähdys ei ole varma todistus vanhasta elämästä ja siitä, että Jumala olisi luonut ensin yksinkertaisempia lajeja ja sen jälkeen monimutkaisempia. Niin on voinut tietysti tapahtua, mutta sitä ei vielä tiedetä varmuudella. Se, että vanhimpien fossiilien joukosta puuttuvat monet pääjaksot ja maalla eläneet lajit lähes kokonaan, voi selittyä monella eri tavalla, niin että myös niitä lajeja on elänyt maapallolla ja maalla, joista ei ole säilynyt yhtään fossiilia. Tämä voi johtua siitä, että fossiileja on muodostunut vain niiden syntymiselle suotuisissa olosuhteissa, esimerkiksi katastrofin seurauksena. Suuri tulivuorenpurkaus, meteorin isku, maanjäristys merellä, maanvyörymät rannikoilla tai tulvat voisivat selittää mm. sen, että meressä eläneistä lajeista on muodostunut paljon enemmän fossiileja kuin maalla eläneistä, sillä kaukana maalla eläneet lajit ovat olleet turvassa näiltä katastrofeilta. Hyönteisistä ja pienistä vedenelävistä syntyy helpommin ja useammin fossiileja kuin suurista eläimistä, mikä selittää osaksi sen, miksi jälkimmäiset puuttuvat monista geologisista maakerrostumista.

Olipa niin tai näin, niin fossiiliaineisto on aina puutteellinen: kaikista kunakin aikakautena eläneistä eliöistä ei ole jäänyt fossiileja. Sen vuoksi fossiilit eivät todista aukottomasti minkään kreationistisen tulkinnan puolesta. Ne todistavat kuitenkin yksiselitteisesti lajien kehitystä eli evoluutioteoriaa vastaan. Tästä lisää myöhemmin. Mitä fossiilien iänmääritykseen tulee, niin meillä ei ole käytettävänä luotettavia menetelmiä siihen. Me voimme mitata fossiilin sisältämien radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia (määrää), mutta emme niiden ja näytteen ikää.

Maakerrostumien iän määritys ei sekään ole tarkkaa. Geologien mielipiteet vaihtelevat sen mukaan, mikä heidän maailmankatsomuksensa on. Nuoren maan kreationistit pitävät totena Raamatun kirjaimellisen tulkinnan, jonka mukaan maapallo ja universumi ovat vain noin kuusituhatta vuotta vanhoja. Vanhan maan kreationistit pitävät maapalloa ja kenties myös elämää paljon tätä vanhempana, mutta eivät yhdy välttämättä naturalistien ja ateistien iänmäärityksiin. Tarkan tiedon puutteessa iänmääritykset perustuvat siten maailmankatsomukseen ja uskoon pikemmin kuin empiiriseen faktaan.

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.