Evoluutioteoria ja luominen, maailmankatsomus ja usko

Tällä sivulla on koko artikkelisarja yhtenä tiedostona. Jos luet mieluummin sen osissa, niin siirry ensimmäiseen osaan tästä linkistä.

Evoluutioteoria ja luominen – maailmankatsomuksen ja uskon vaikutus tulkintoihin

Olen kuullut usein ateistien suusta väitteen, jonka mukaan ”evoluutio on luonnontieteellinen fakta.”

Evoluutio on varmastikin ’”luonnontieteellinen fakta”, kun ”evoluutiolla” tarkoitetaan alleelien esiintymistiheyden muutoksia lajin populaatioissa tai yleensä muutoksia lajien periytyvissä ominaisuuksissa ja perimässä joko rekombinaation tai mutaatioiden kautta. Tätä ei liene kovin moni asiaan perehtynyt kreationisti ole kiistänyt.

EVOLUUTIOTEORIA sen sijaan ei ole ”luonnontieteellinen fakta”, mutta ateisteilla on tapana puhua ”evoluutiosta” ikään kuin se todistaisi ”evoluutioteorian” olevan totta. He hämäävät siis itseään ja lukijoita jo siinä, kun käyttävät sanaa ”evoluutio” sanan ”evoluutioteoria” sijasta, mutta tarkoittavat sanalla ”evoluutio” molempia sen sijaan, että tarkoittaisivat vain ”evoluutiota” eivätkä myös ”evoluutioteoriaa”. Nämä kaksihan ovat aivan eri asioita (evoluutio ja evoluutioteoria), mutta ateisti yhdistää ne saumattomasti toisiinsa, niin että toinen todistaa toisesta ja molemmat ovat ”luonnontieteellisiä faktoja”. Näin sitten hämätään lukijoita ja petetään myös itseä, ikään kuin puhuttaisiin totta, vaikka valehdellaan ja johdetaan ihmisiä harhaan.

Todellisuudessa edes ”evoluutio” ei ole luonnontieteellinen fakta, vaikka lajien perimässä tapahtuu muutoksia, sillä sana ”evoluutio” tarkoittaa ”ylöspäin menevää KEHITYSTÄ”, joka lisää lajin DNA-ketjun emäspareja ja geenien määrää (luo uutta geneettistä informaatiota lisäämällä emäspareja sen sijaan, että järjestelisi niitä uudestaan) ja luo jo olemassa olevien biologisten rakenteiden RINNALLE ja LISÄKSI uusia toimivia biologisia rakenteita, joita ei aiemmin lajilla ollut, ja parantaa siten niiden kelpoisuutta, JA tekee lajista KEHITTYNEEMMÄN ja monimutkaisemman biologisten järjestelmien puolesta. Mitään tällaista ei ole pystytty luonnontieteellisin metodein todistamaan eikä evoluutioteoria ole siten ”luonnontieteellinen fakta”. Se ei ole edes ”tieteellinen teoria”, koska se perustuu kokonaan ihmisen mielikuvitukseen eikä tieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja luonnosta tehtyihin havaintoihin.

”Evoluutioteorian” edellyttämää ”evoluutiota” (kehitystä) ei ole voitu todistaa luonnontieteelliseksi faktaksi: lajit eivät ole kehittyneet yksinkertaisemmista yksisoluisista lajeista monimutkaisempiin niin kuin ”evoluutioteoriassa” oletetaan ”evoluution” (kehityksen) menneen eteenpäin. Lajien kehitysoppi (evoluutioteorian mukainen evoluutio) ei ole tieteellisesti todeksi osoitettu teoria vaan ihmisen mielikuvitusta ja virhetulkintaa tieteellisen tutkimuksen datasta ja luonnosta tehdyistä havainnoista.

Lajien rappeutuminen ja perimän köyhtyminen on sen sijaan tieteellinen fakta ja SE ON HYVIN YLEISTÄ LUONNOSSA, mutta koska kaikkia tieteellisen tutkimuksen tuloksia pitää TULKITA, niin ateistit eivät hyväksy totuudeksi sitä, mitä tieteellisen tutkimuksen kautta on todistettu (osa hyväksyy HARVINAISENA POIKKEUKSENA tai TEOREETTISENA MAHDOLLISUUTENA lajin rappeutumisen ja perimän köyhtymisen, mutta tuskinpa yksikään ateisti hyväksyy totuutena näiden asioiden yleisyyttä luonnossa?). He väittävät sen sijaan päinvastaista kuin mihin tieteellinen todistusaineisto osoittaa.

Kyse on siis siitä, miten samaa tieteellisen tutkimuksen dataa TULKITAAN ja mitä johtopäätöksiä niistä tehdään, eikä siitä, että kyse olisi ”luonnontieteellisestä totuudesta/faktasta”, sillä kreationistit TULKITSEVAT saman datan päinvastaisella tavalla kuin ateistit ja he ovat vähintään yhtä ÄLYKKÄITÄ kuin ateistit, ja jopa heitä älykkäämpiä, jos älykkyyttä nyt mitata voidaan – tavalla, joka antaa absoluuttisen totuuden vastauksena (älykkyystestit eivät sitä tee). Siten tutkijan MAAILMANKATSOMUS on ratkaisevassa roolissa sen suhteen, mitä totuutena näissä asioissa pidetään, mutta toki luomiseen uskovana pidän kreationistisen tieteen havaintoja ja johtopäätöksiä paremmin perusteltuina ja siten suuremmalla todennäköisyydellä ”luonnontieteellisenä faktana” ja totuutena kuin ateistien vastaavia.

Tieteellisten tutkimustulosten ja yleensä luonnosta tehtyjen havaintojen TULKINTA on muuten hyvin mielenkiintoinen aihe. Eroja ei ole pelkästään evoluutioteoriaan ja luomiseen uskovien välillä vaan myös näiden ryhmien sisällä.

Evoluutioteoriasta ei ole olemassa vain yhtä ainoaa yhteisesti hyväksyttyä versiota niin kuin ei luomiseenkaan uskovilla ole vain yhtä ainoaa yhteisesti hyväksyttyä selitystä lajien paljoudesta ja monipuolisuudesta. Silti suuri osa tutkijoista ja havaintojen tekijöistä on ÄLYKKYYDELTÄÄN ja KOULUTUKSEN KAUTTA SAADUN OPPINEISUUDEN KANNALTA samanlaisia, joten erot johtopäätöksissä ja näkemyksissä perustuvat melko usein MAAILMANKATSOMUKSEEN ja USKOON sen sijaan, että ne perustuisivat ”luonnontieteelliseen faktaan” tai empiiriseen tietoon.

Kun tutkitaan maailmankaikkeuden syntyteorioita ja tähtitiedettä yms., niin myös silloin MAAILMANKATSOMUS ja USKO määrittelevät usein sen, mihin johtopäätöksiin ja näkemyksiin tehdyistä havainnoista ja tieteellisen tutkimuksen datasta on päädytty. Edes tiedemiehet eivät todellisuudessa TIEDÄ VARMUUDELLA sitä, mitä monet varmaksi väittävät. Usein puhutaankin todennäköisyydestä sen sijaan, että esitettäisiin ”tieteellisiä faktoja”, mutta tunteita kiihottavassa väittelyssä nämä todennäköisyydet esitetään usein ”varmoina faktoina”, vaikka ne eivät sitä olisi edes tiedemiesten itsensä mukaan.

Mitä luomisen VARMUUTEEN tulee, niin JUMALAan luojana uskovat ovat hekin omasta mielestään varmoja tai melko varmoja siitä, minä TOTUUDEKSI väittävät – usko on tosin toisilla vahvempaa kuin toisilla ja osa on luopunut uskostaan perehdyttyään omaan uskontoonsa syvemmin tai tutustuttuaan tieteellisen tutkimuksen tuloksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. On myös agnostikkoja, jotka ovat alkaneet uskoa luojaan syystä tai toisesta ja tulkitsevat nyt eri tavalla tieteellisen tutkimuksen dataa ja tehtyjä havaintoja kuin ennen uskon syntymistä. Tämä todistaa osaltaan sen, että kyse on MAAILMANKATSOMUKSEN ja USKON mukanaan tuomista TULKINNOISTA sen sijaan, että kyse olisi ”luonnontieteellisestä totuudesta/ faktasta”.

Evoluutiouskovat takertuvat helposti väittämään, jonka mukaan ei ole olemassa yhtä ainoaa yleisesti ja yhteisesti hyväksyttyä evoluutioteoriaa vaan siitä on olemassa monta eri toinen toisensa pois sulkevaa versiota. Pisimmälle menevät kiistävät yhä vielä sen tosiasian, että eri versiot kumoavat toinen toisensa ja sanovat sen sijaan, että ne täydentävät toisiaan.

Synteettinen evoluutioteoria on monien ateistien mielestä nykyään tunnetuista evoluutioteorian versioista paras ja se pitää sisällään gradualismin, mutta se ei sulje pois esimerkiksi punktualismia eli jaksottaisen tasapainon mallia. Silti näiden eri teorioiden kannattajat ovat kiistelleet jo teorioiden syntymisen alkuajoista lähtien keskenään ja pitäneet mahdottomana toisen näkemyksen kannattajien teoriaa. Vaikka näiden välillä on tapahtunut sittemmin jonkin verran lähentymistä toisiinsa, niin silti ne teoriat sulkevat toinen toisensa pois eivätkä voi molemmat olla totta yhtä aikaa.

Samaa voidaan sanoa vanhan ja nuoren maan kreationistien väitteistä. Toinen ryhmä ”tiedemiehiä” ja ”oppineita” on väärässä toisen ollessa oikeassa, vaikka TIETEELLINEN todistusaineisto ja havaintomateriaali ovat samat molemmilla. Eroja on vain siinä, miten Raamattua tai muuta uskonnon pohjalla olevaa ”pyhää” kirjoituskokoelmaa tulkitaan. Puhtaasti luonnosta tehtäviin havaintoihin ja tieteelliseen tutkimustulokseen perustava tiedemies ei saisi kuitenkaan antaa ns. pyhien kirjoitusten vaikuttaa johtopäätöksiin ja havaintoihin, joita hän tiedettä harjoittaessaan tekee. Monet uskovaiset ja uskovien ryhmät antavat tästä huolimatta uskonnollisten (kirjallisten) lähteiden ja niiden tulkinnan vaikuttaa siihen, millä tavalla he tulkitsevat tieteellisen tutkimuksen dataa ja havaintoja luonnosta.

Se, mikä on merkillistä, niin kaikkien teorioiden ja näkemysten kannattajat sanovat perustavansa väitteensä samaan tieteellisen tutkimuksen dataan ja luonnosta tehtyihin havaintoihin. Niin kuin edellä totesin, eivät johtopäätösten ja näkemysten takana ole luonnontieteelliset faktat vaan tutkijan henkilökohtainen MAAILMAKATSOMUS ja USKO, joka vaikuttaa siihen, millä tavalla dataa ja havaintoja TULKITAAN. Tämä pätee sekä evoluutioteoriaan uskoviin että luomiseen uskoviin (kreationisteihin).

Evoluutioteoriaan uskovat (evoluutiouskovat) voidaan jakaa edelleen ateisteihin, agnostikoihin ja niihin eri uskontoja kannattaviin henkilöihin, jotka eivät pidä evoluutioteoriaa uskonsa vastaisena. Kreationistit ovat luojaan uskovia ihmisiä ja kannattavat eri uskontoja tai hyvin pieni osa heistä ei kuulu mihinkään uskonnolliseen ryhmään tai yhteisöön, mutta pitää silti totena luomisen teorian. Esimerkiksi ID-teorian kannalla olevan ei tarvitse tunnustaa mitään uskontoa voidakseen pitää todisteita riittävänä älykkäästä suunnittelijasta (Jumalasta), joka on luonut voimallaan ja viisaudellaan kaiken, mitä on olemassa. Sellaisen ei tarvitse ottaa siten välttämättä kantaa edes siihen, ovatko universumi, maapallo ja elämä vanhoja vai nuoria. Monet juutalaiset, kristityt ja muslimit valitsevat silti joko vanhan tai uuden maan kreationismin välillä, jos ottavat kantaa tähän asiaan.

Ateistien mukaan ”evoluutioteoria selittää evoluutiota”, mutta käytännössä evoluutio on evoluutioteorian pohjalla oleva perusoletus, jota ilman evoluutioteoriaa ei voisi olla olemassa. Kyse on kehäpäätelmästä: evoluutioteoria selittää mukamas evoluutiota, mutta koska evoluutio ei ole totta, niin teoria selittää epätodellista ilmiötä – evoluutioteorian osoittamaa evoluutiota ei tapahdu luonnossa, joten koko evoluutioteorialta on pohja pois. Se on rakennettu tyhjän päälle ja ihmisen mielikuvituksen varaan, sen sijaan, että se perustuisi luonnosta tehtyihin havaintoihin ja tieteellisen tutkimuksen tuloksiin.

Evoluutioteoria on syntynyt sen oletuksen pohjalta, että luonnossa tapahtuu evoluutiota, joka johtaa monimutkaisempien lajien kehitykseen yksinkertaisemmista lajeista, niin että toimivien biologisten rakenteiden määrä ja niitä koodaava geneettinen informaatio on kasvanut lajien kehityksessä. Evoluutioteoriassa on keksitty ottaa lajien kehityksen todisteeksi paljon aikaa, niin että sanotaan lajien muuntuneen hitaasti yksinkertaisemmista monimutkaisempiin.

Lajien kehitys on kestänyt evoluutioteorian mukaan noin 3,5 – 3,7 miljardia vuotta, mutta samalla kun osa lajeista on kehittynyt kohti monimutkaisempia lajeja, on osa jäänyt hyvin yksinkertaiselle ja alkeelliselle tasolle. Ihan ensimmäiset bakteerin kaltaiset alkueliöt ovat kadonneet lajina maapallolta, mutta monet mikrobit ja arkkieliöt ovat edelleen osoituksena niiden kelpoisuudesta ilman tarvetta muuttua monimutkaisemmiksi lajeiksi. Onkin ihmeteltävää, miksi vain osa yksinkertaisista lajeista on kehittynyt monimutkaisemmiksi, mutta osa ei. Kaiken lisäksi on luonnontieteellinen tosiasia, että monet mikrobit elävät symbioosissa monimutkaisempien lajien kanssa eivätkä kummatkaan tulisi toimeen ilman toisiaan. Niinpä niiden on täytynyt ilmestyä maapallolle yhtä aikaa tai hyvin lyhyen ajan kuluessa. Näin siis nuoren maan kreationismin mukaan.

Vanhan maan ja vanhan elämän kreationististen teorioiden mukaan Jumala on voinut luoda lajit hyvin pitkän ajan kuluessa, niin että on alkanut yksinkertaisemmista ja päättänyt luomistyönsä luomakunnan kruunuun, ihmiseen. Vanhimmat lajit on luotu yhtä aikaa sellaisten lajien kanssa, joita ne ovat tarvinneet selviytyäkseen elämän ja kuoleman kiertokulussa voittajina sen sijaan, että olisivat kuolleet sukupuuttoon. Tästä huolimatta osa lajeista on kuollut sukupuuttoon, sillä se on tapahtunut niiden luonnonlakien mukaan, jotka Jumala on luonut ja joiden vallassa kaikki luodut elävät. Mutta koska kaikkia lajeja ei ole tarvinnut luoda yhtä aikaa, on Jumala voinut luoda osan lajeista paljon muita ennen ja loput lajit vasta hyvin paljon niiden jälkeen. Tämä selittäisi mm. sen, miksi monien lajien pääjaksot näyttävät puuttuvan esimerkiksi kambrikautta edeltävien geologisten ajanjaksojen fossiileista.

Kambrikauden lajiräjähdys ei ole varma todistus vanhasta elämästä ja siitä, että Jumala olisi luonut ensin yksinkertaisempia lajeja ja sen jälkeen monimutkaisempia. Niin on voinut tietysti tapahtua, mutta sitä ei vielä tiedetä varmuudella. Se, että vanhimpien fossiilien joukosta puuttuvat monet pääjaksot ja maalla eläneet lajit lähes kokonaan, voi selittyä monella eri tavalla, niin että myös niitä lajeja on elänyt maapallolla ja maalla, joista ei ole säilynyt yhtään fossiilia. Tämä voi johtua siitä, että fossiileja on muodostunut vain niiden syntymiselle suotuisissa olosuhteissa, esimerkiksi katastrofin seurauksena. Suuri tulivuorenpurkaus, meteorin isku, maanjäristys merellä, maanvyörymät rannikoilla tai tulvat voisivat selittää mm. sen, että meressä eläneistä lajeista on muodostunut paljon enemmän fossiileja kuin maalla eläneistä, sillä kaukana maalla eläneet lajit ovat olleet turvassa näiltä katastrofeilta. Hyönteisistä ja pienistä vedenelävistä syntyy helpommin ja useammin fossiileja kuin suurista eläimistä, mikä selittää osaksi sen, miksi jälkimmäiset puuttuvat monista geologisista maakerrostumista.

Olipa niin tai näin, niin fossiiliaineisto on aina puutteellinen: kaikista kunakin aikakautena eläneistä eliöistä ei ole jäänyt fossiileja. Sen vuoksi fossiilit eivät todista aukottomasti minkään kreationistisen tulkinnan puolesta. Ne todistavat kuitenkin yksiselitteisesti lajien kehitystä eli evoluutioteoriaa vastaan. Tästä lisää myöhemmin. Mitä fossiilien iänmääritykseen tulee, niin meillä ei ole käytettävänä luotettavia menetelmiä siihen. Me voimme mitata fossiilin sisältämien radioaktiivisten aineiden pitoisuuksia (määrää), mutta emme niiden ja näytteen ikää.

Maakerrostumien iän määritys ei sekään ole tarkkaa. Geologien mielipiteet vaihtelevat sen mukaan, mikä heidän maailmankatsomuksensa on. Nuoren maan kreationistit pitävät totena Raamatun kirjaimellisen tulkinnan, jonka mukaan maapallo ja universumi ovat vain noin kuusituhatta vuotta vanhoja. Vanhan maan kreationistit pitävät maapalloa ja kenties myös elämää paljon tätä vanhempana, mutta eivät yhdy välttämättä naturalistien ja ateistien iänmäärityksiin. Tarkan tiedon puutteessa iänmääritykset perustuvat siten maailmankatsomukseen ja uskoon pikemmin kuin empiiriseen faktaan.

Älykkyys ja oppineisuus tulkintojen takana

Ateistit antavat usein valheellisia tai harhaan johtavia tietoja perustellessaan näkemyksiään. He sanovat mm., että luomiseen uskovat ihmiset ovat vähemmän koulutettuja ja vähemmän älykkäitä kuin evoluutioteoriaan uskovat ja ateistisen maailmankatsomuksen omaavat ihmiset. On totta, että luojaan uskovia on paljon huonosti koulutettujen kehitysmaissa asuvien ihmisten joukossa, mutta länsimaissa korkeasti koulutetuista ihmisistä suurin osa uskoo yhä edelleen Jumalaan sen sijaan, että olisi ateisti. Jumalaan uskovat pitävät totena sen, että kaikki on luotua sen sijaan, että kaikki olisi syntynyt itsestään sattumalta ilman älykästä ohjausta. He uskovat siihen, että elämä ei ole syntynyt itsestään sattumalta elottomasta aineesta vaan Jumala on luonut elämän ja säätänyt luonnonlait, joiden mukaan lajit lisääntyvät ja käyttäytyvät.

Ateistit sanovat, että luonnontieteitä opiskelevien ja opinnoista valmistuneiden joukossa on paljon ateisteja tai agnostikkoja, mutta luomiseen uskovat ovat vähemmistönä. Tämä voi olla totta etenkin Länsi-Euroopassa, mutta muualla maapallolla asia ei ole välttämättä tällä tavalla. Yleinen mielipide ja ateismin lisääntyminen vihervasemmiston kannattajien määrän kasvun ohella ovat lisänneet Länsi-Euroopassa ateistien osuutta luonnontieteitä opiskelevien joukossa, mutta enemmistö ei suinkaan kerro sitä, mikä on totuus. Jos se pitäisi paikkansa, niin silloin Jumala on luonut kaiken, koska enemmistö jopa korkeasti koulutetuista maapallon ihmisistä uskoo niin. Sen sijaan että annettaisiin yleisen mielipiteen tai muotisuuntausten vaikuttaa tehtyihin johtopäätöksiin tai näkemyksiin, niin ne pitäisi muodostaa maailmankatsomuksesta ja uskosta riippumattomalla tavalla. Monet kreationistit eivät ole tässä asiassa sen parempia kuin ateistitkaan.

Ateistit eivät pidä lainkaan tieteenä kreationistien harjoittamaa tieteellistä kritiikkiä ja tieteellistä tutkimusta. Ateistit ovat jo lähtökohtaisesti sulkeneet pois tieteellisen tutkimuksen, sen asiallisen kritiikin ja tieteen harjoittamisen ulkopuolelle kaiken sellaisen, jossa pidetään mahdollisena Jumalan olemassaolo ja luominen, tai väitteet, joiden mukaan evoluutioteoria tai elämän syntyminen itsestään ilman älykästä ohjausta ei ole totta. Vain Jumalan olemassaolon kieltävä ja luomisteoriaa vastustava ”tiede” hyväksytään ”tieteeksi”. Ateistit eivät suhtaudu sen vuoksi vakavasti mihinkään kreationististen tiedemiesten esittämään kritiikkiin ja tutkimustuloksiin vaan hylkäävät epätosina niissä esitetyt väitteet jo lähtökohtaisesti tutustumatta itse aineistoon sen tarkemmin. Semanttisella viisastelulla ja mustamaalauksella tehdään sitten tyhjäksi toisten harjoittama tieteellinen tutkimus ja vastakkaisiin näkemyksiin päätyvän tutkimuksen kritiikki.

Ateistien mukaan luomista tukevat tieteellisen tutkimuksen johtopäätökset ja luonnosta tehdyt havainnot eivät ole ”tiedettä” vaan ne ovat uskonnollista propagandaa, olkihattuja ja suoranaista valhetta. Yksi heistä on sanonut: ”… meillä on vain yksi tiede…”. Tuo on samankaltainen väite kuin ”meillä on vain yksi Jumala”. Silti tieteen harjoittajat ja siihen perehtyneet ihmiset jakaantuvat moniin eri ryhmiin erilaisten näkemysten ja tulkintojensa mukaan, jotka kumoavat toinen toisensa.

Ei ole siis vain yhtä ainoaa totuudellista tieteellistä teoriaa tai näkemystä siitä, miten kaikkeus ja elämä ovat syntyneet, ja mistä lajien monimuotoisuus ja runsaus johtuvat. Niinpä ei ole myöskään ”yhtä ainoaa tiedettä”, joka olisi ”totuus”. Sen sijaan on monia erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja siitä, mikä on ”tieteellinen totuus” näissä asioissa. Väitteiden takana on monia toinen toisensa pois sulkevia perusteluja, joista suuri osa johtuu ihmisen maailmankatsomuksesta tai uskosta sen sijaan, että kyse olisi ”tieteellisestä faktasta” tai ”tieteellisesti todistetusta faktasta”.

Mitä Jumalaan tulee, niin toki ”meillä on vain yksi ainoa Jumala”, joka on totuus ja ilmoittaa totuuden, mutta kuka tai mikä hän on – se on sitten vaikeaa ja jopa mahdotonta todistaa muille tieteellisin perustein tai edes uskonnollisilla perusteilla. Usein henkilökohtainen kokemus tai kulttuurinen perintö vaikuttavat siihen, mihin jumalaan kukin uskoo, mutta riippumatta siitä, mihin ihmiset uskovat, on olemassa vain yksi ainoa Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. Se, tunteeko joku hänet vai ei, on Jumalan tiedossa oleva asia. Siitä asiasta keskustelu ei johda kovinkaan usein hyvään lopputulokseen eri tavalla Jumalaan uskovien kesken, eikä sillä ole mitään merkitystä sen kannalta, onko kaikki Jumalan luomaa vai ei.

Se, mitä toivon tällä kirjoituksellani saavani aikaan, on että kreationistit näkisivät, miten heidän oma uskonsa ja tulkintansa esimerkiksi Raamatusta vaikuttaa siihen, millä tavalla he tulkitsevat tieteellisen tutkimuksen dataa ja luonnosta tehtyjä havaintoja. On ilmeistä, että heidän uskonsa vaikuttaa siihen, aivan samalla tavalla kuin ateistien maailmankatsomus vaikuttaa heihin. Jos kaikki olisivat rehellisiä, niin tämä asia voitaisiin tunnustaa ja ryhtyä tutkimaan mahdollisimman puolueettomasti itse dataa ja tehtyjä havaintoja. Se, mihin lopputulokseen silloin tultaisiin, olisi todennäköisesti lähinnä tieteellistä totuutta sellaisena kuin me voimme sen ymmärtää.

Tiede on eräiden ateistien palvoma epäjumala

Muuan ateisti on sanonut ”Meillä on vain yksi toimiva menetelmä tuottaa tietoa ympäröivästä todellisuudesta”. Sillä menetelmällä hän tarkoittaa ”tiedettä”, jota hän palvoo epäjumalanaan, vaikka ei sitä itse tiedosta. Hän perustelee tyypillisen ateistin tavoin näkemystään luomiseen uskovia ja erityisesti kristittyjä solvaavalla tavalla, mikä ei onneksi paranna ateismin leviämistä muualle kuin opetuksesta osattomien ja sivistymättömien ateistien ja agnostikkojen keskuuteen, jollaisia osa nykyään elävistä suomalaisista on. Onneksi kuitenkin vähemmistö, sillä valtaosa luottaa yhä vielä enemmän maalaisjärkeensä ja luonnosta tehtyihin havaintoihin sokean vihaa lietsovan ideologian sijasta, jollaista ateismi syntyperältään ja useimpien kannattajiensa harjoittamana on.

”Tiede” tai ”tieteellinen tutkimus” ei ole ”menetelmä”, vaikka ateisti samaistaisikin nämä kaksi asiaa toisiinsa. Tieteellinen tutkimus pitää sisällään monia eri menetelmiä, joiden avulla pyritään ymmärtämään paremmin kaikkeutta ja siinä esiintyvää elämää. Suuri osa näistä menetelmistä on sittemmin osoittautunut virheellisiksi, niin että niiden avulla tehdyt johtopäätökset eivät ole olleet tosia. Vaikka menetelmät ovat parantuneet ajan saatossa, niin niiden avulla ei saada vieläkään välttämättä selville mitään absoluuttisia totuuksia asioista, jotka sijoittuvat kauas menneisyyteen: kaikkeuden ja elämän synty sekä syyt, jotka ovat johtaneet lajien sukupuuttoon, mutta toisaalta myös niiden runsauteen ja monipuolisuuteen.

Monet ateistit puhuvat ”tieteestä” samalla tavalla kuin uskovaiset puhuvat ”Jumalasta”, sillä ”tiede” on heille eräänlainen epäjumala, jota he tietämättään palvovat erehtymättömänä ja ainoaa totuutta ilmi tuovana asiana tässä maailmassa. On silti monia asioita, joita tiede ei pysty selittämään eikä faktaksi todistamaan ja kaikkeuden sekä elämän syntyteoriat ja maailman historia ovat sellaisia asioita. On epärehellistä väittää tietävänsä varmuudella totuus näistä asioista ”tieteellisen tutkimustuloksen” perusteella, sillä kovin monet tiedemiehetkään eivät mitään varmaksi todellisuudessa väitä. He puhuvatkin toistuvasti epävarmuuteen ja puutteelliseen tietoon perustuvalla tavalla: ”saattaa olla, on voinut, on ehkä, mahdollisesti, todennäköisesti, luultavasti, arviolta, oletettavasti, suunnilleen,” jne.

Tuollainen puhe ei ole ”luonnontieteellistä faktaa”, vaikka ateistit sen sellaisena hyvin mielellään tulkitsevat. Hupinsa kullakin. 🙂

Vahvat syövät heikot: tasavertaisten väittely on harvinaista

Jotkut ateistit väittävät, että kreationistit eivät ole halukkaita keskustelemaan kreationismista. He perustelevat tämän väitteensä joidenkin keskustelupalstojen tilanteeseen, jossa luonnontieteisiin perehtyneet ateistit vääntävät kättä luomiseen uskovien maallikkojen kanssa, joiden koulutus ei vastaa heidän omaa koulutustaan. Niinpä lähtökohdat hedelmälliselle keskustelulle eivät ole otolliset eikä sellaiseen tulisi ryhtyä.

Asioihin paremmin perehtyneet ja pidemmälle opinnoissaan edenneet kreationistit eivät osallistu useinkaan foorumien turhaksi havaittuun sanasotaan ateistien kanssa. He tietävät sen, että ateistit eivät halua muuttaa näkemyksiään missään asiassa ja toimivat usein epärehellisesti tai sopimattomasti, niin että hedelmälliselle keskustelulle ei jää sijaa. Niinpä sen yrittäminen olisi ajanhaaskausta eivätkä kovin monet asiansa hyvin tuntevat kreationistit tuhlaa elämäänsä sellaisilla foorumeilla tapahtuviin taitamattomiin väittelyihin ja turhiin sanakiistoihin, semanttiseen taiteiluun ja ivailuun. Korkeasti oppineet ja hyvin koulutetut kreationistit karttavat huonosti käyttäytyviä ateisteja, mutta ovat valmiita käymään keskustelua rauhallisella foorumilla valvotuissa oloissa heidän kanssaan.

Mitä korkeammin oppinut ja mitä paremmin tieteellisestä tutkimuksesta perillä oleva kreationisti on, sitä vähemmän löytyy halukkaita ateisteja väittelemään hänen kanssaan. Tästä on esimerkkinä bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola, joka on ollut valmis keskustelemaan evoluutioteoriasta sitä kannattavien tieteen harjoittajien kanssa. Vain harvat ovat suostuneet väittelyyn, mikä osoittaa ateistien välttelevän keskustelua vertaistensa kanssa. He tahtovat mieluummin nöyryyttää opetuksesta osattomia ja huonosti koulutettuja uskovaisia kuin osallistua tieteelliseen keskusteluun tasavertaisten tieteen harjoittajien kanssa foorumilla, joka luo rauhalliset ja hedelmälliseen keskusteluun sopivat puitteet, niin että häiriköt eivät saa pilata keskustelua ja taidollista väittelyä.

Lähde: Aviisi 16/2010, Tieteen musta lammas,

http://arkisto.aviisi.fi/artikkeli/?num=16/2010&id=68deed8

Suositeltua lukemista on myös Matti Leisolan kirja ”Evoluutiouskon ihmemaassa”, 1. painos 11/2013, 2. painos 4/2014, 3. painos 2016. Datakirjat.

http://www.datakirjatkustannus.fi/Evoluutiouskon_ihmemaassa.html

Mielenkiintoista on myös se, että Matti Leisolan mukaan Esko Valtaoja ja Antti Leikola ovat kieltäytyneet julkisesta keskustelusta hänen kanssaan vuonna 2003 valheellisin tai kyseenalaisin perustein. Mikä saa nämä oppineet miehet pelkäämään vertaistaan väittelijää? (Lähde: Evoluution ihmemaassa, 3. painos, sivu 61)

Ateistien kehäpäätelmät ja olkiukot

Ateistit syyllistyvät perusteluissaan kehäpäätelmiin ja taistelevat itse rakentamiaan olkiukkoja vastaan. He johtavat lukijoita harhaan ja pettävät itseään. Sanomalla, että mikroevoluutio johtaa pitkän ajan kuluessa makroevoluutioon, samaistavat he mikro- ja makroevoluution, vaikka kyse on kahdesta kokonaan eri asiasta. Mikroevoluutio ei voi johtaa kokonaan uusien toimivien biologisten rakenteiden syntymiseen jo olemassa olevien rinnalle ja lisäksi. Lajin sisäisellä muuntelulla (variaatiolla) on rajansa, niin että muutokset koskevat jo olemassa olevien rakenteiden ulkonäköä tai muotoa, mutta niistä ei rakennu uusia rakenteita eikä niiden rinnalle rakennu uusia rakenteita.

Ateisteilla on siis tapana puhua ”evoluutiosta” silloin, kun he tarkoittavat ”evoluutioteoriaa”. He luulevat, että lajin sisällä näkyvät erot yksilöiden ulkonäössä ja käyttäytymisessä ovat todistus evoluutioteorian esittämästä evoluutiosta. Kun he sanovat, että ”evoluutio on tieteellinen fakta”, tarkoittavat he sanoillaan sitä, että ”evoluutioteoria on tieteellisesti todistettu fakta”. Niin kuin edellä on osoitettu, ovat ”evoluutioteoria” ja ”evoluutio” kaksi eri asiaa eikä niitä ole lupa yhdistää toisiinsa harhaanjohtavalla tavalla evoluutioteorian tueksi.

On tietysti totta, että yhden suvullisesti lisääntyvän eliölajin yksilöt poikkeavat toisistaan  jopa huomattavasti sen vuoksi, että yksilöiden perimässä esiintyy vaihtelua olemassa olevien alleelien järjestäytyessä toisistaan poikkeavalla tavalla tai mutaatioiden seurauksena. Se ei todista kuitenkaan evoluutioteoriaa tai evoluutiota todeksi vaan on todistus valmiiksi luodun geneettisen informaation järjestäytymisestä uudella tavalla ja mutaatioista, jotka eivät vie lajin kehitystä ylöspäin tavalla, jonka kautta yksinkertaisista eliölajeista olisi syntynyt monimutkaisempia lajeja. Bakteerit ovat edelleen bakteereja eivätkä ole kehittyneet ihmiseksi ja nykyisten lajien paljoudeksi miljardien vuosien aikana, vaikka jotakin senkaltaista ateistit luulevat totuudeksi.

Ateistit ovat ilmeisesti sitä mieltä, että jos maailmassa on kaksi vähänkin toisistaan perimältään poikkeavaa eliötä, niin se on todistus evoluutioteoriasta. Sitä se ei tietenkään ole. Sen sijaan se on todistus Jumalan viisaudesta ja ajatusten rikkaudesta, kun hän on luonut niin monimuotoisia ja perimältään rikkaita lajeja yksinkertaisten mikrobien rinnalle, elämään samassa ekosysteemissä niiden kanssa ja niiden luonnonlakien mukaan, jotka hän on säätänyt. Eliöt eivät voi poiketa niistä laeista ja myös mutaatiot tapahtuvat niiden sallimissa puitteissa. Sen sijaan, että mutaatiot veisivät kuviteltua evoluutiota eteenpäin (ylöspäin), ovat ne huonontaneet eliöiden kelpoisuutta geneettisen rappeutumisen ja lisääntyvän tautiperimän vuoksi. Vähintä, mitä on tapahtunut, on geneettisen informaation väheneminen biologisten rakenteiden rappeutumisen ja yksipuolistumisen vuoksi. Tämä on tieteellinen fakta, mutta evoluutioteoria ei sitä ole.

Evoluutioteorian esittämä evoluutio ei ole tieteellisesti todistettu fakta. En sano tätä propagandamielessä tai valehdellakseni niin kuin ateistit omia perusteluitaan esittävät. Kyse ei ole siitä, että evoluutioteoria ei tunne kehityksen eri vaiheita, koska itse asiassa kaikki välimuodot puuttuvat fossiileista, eikä kukaan tunne evoluutiota eteenpäin vieviä mekanismeja. Kyse on jo lähtökohdaltaan väärästä perusolettamuksesta, jonka mukaan ”evoluutioteoria on totta, joten…” Sitten tämän väärän perusolettamuksen mukaan selitetään kaikki luonnosta tehdyt havainnot ja tieteellisen tutkimuksen tulosten data tavalla, joka kieltää älykkään suunnitelman ja luomisen. Sama asia toistuu puhuttaessa kaikkeuden ja elämän synnystä. ”Koska kaikki on syntynyt sattumalta itsestään ilman älykästä ohjausta, niin…”

Näin suljetaan silmät siltä tosiasialta, että evoluutioteoria ei ole totta etenkään siinä muodossa, jossa ateistit sen esittävät: SATTUMA on perustava käsite, kun puhutaan niistä mutaatioista, joiden sanotaan vieneen kuviteltua kehitystä (evoluutiota) eteenpäin! Ateistit eivät hyväksy tieteellisenä teoriana edes Jumalan ohjaukseen perustuvaa evoluutiota, koska se ei sovi yhteen heidän maailmankatsomuksensa ja ideologiansa ja arvomaailmansa kanssa. Niinpä heidän on jatkettava tosiasioiden kiistämistä ja pitäydyttävä omissa valheissaan, turmeltuneen ja vilpillisen mielensä vallassa. Heitä ei kiinnosta matemaattinen todennäköisyys sen enempää kuin ID-teoria, jotka molemmat todistavat älykkään suunnitelman ja luomisen puolesta.

Raamatun hengellinen tulkinta tukee vanhan maan kreationismia

Suosittelen, että luomiseen uskovat ihmiset ja etenkin kristityt miettisivät sitä, kuinka paljon he ovat antaneet Raamatun kirjaimellisen tulkinnan vaikuttaa luonnontieteellisestä tutkimuksesta ja luonnosta tehdyistä havainnoista muodostamiinsa johtopäätöksiin ja tulkintoihin. Jos olet rehellinen ja vilpitön tieteen tutkija tai harrastaja, niin et voi antaa uskonnollisten ja ihmisten tekemien kirjoitusten kirjaimellisen tulkinnan vaikuttaa luonnontieteellisiin todennäköisiin johtopäätöksiin. Oletko ajatellut koskaan sitä, että Raamatun kirjaimellinen tulkinta voi johtaa virheellisiin johtopäätöksiin?

Raamattu ei ole luonnontieteellinen oppikirja, joka kertoisi tieteellisen tarkasti sen milloin ja missä järjestyksessä Jumala on luonut kaikkeuden ja maapallolla elävät lajit. Jo maalaisjärki sanoo sen, että mantereet eivät ole jakaantuneet yhdestä suuremmasta mantereesta (Pangea) noin 4400-4100 vuotta sitten hyvin lyhyessä ajassa, jota väitettä jotkut Raamattua virheellisesti tulkitsevat ihmiset pitävät totena. Jae 1Moos 10:25 puhuu ihmisten jakaantumisesta eri kansoihin joko Baabelin kieltenhajaannuksen aikana tai sen jälkeen ja tämä tapahtui Peleg nimisen miehen elämän aikana. Näin sen kohdan ovat kaikki Raamatun selittäjät tulkinneet ennen nykyisen ajan tarkoitushakuiseen virheelliseen tulkintaan syyllistyneitä ”saarnaajia”.

Jos nykyiset mantereet ovat jakaantuneet yhdestä jättimäisestä mantereesta tieteellisten teorioiden mukaan, niin se ei ole voinut tapahtua lyhyessä ajassa nykyihmisen historian aikana. Siitä ei ole mitään kirjallisia tai suulliseen perimätietoon perustuvia kertomuksia jäljellä eikä voisikaan olla. Jos mantereet olisivat eronneet lyhyessä ajassa isommasta mantereesta, niin se olisi aiheuttanut niin suuret maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja tulvat maapallolla, että se olisi tuhonnut kaiken elämän tai ainakin suurimman osan lajeista. Ihminen ei olisi voinut selviytyä siitä.

Ellei tätä virheellistä Raamatun tulkintaan perustuvaa väitettä selitetä jälleen kerran ”Jumalan tekemäksi ihmeeksi”, joka on luonnonlakien vastainen, niin sille ei ole mitään hyväksyttyjä perusteluita. Tuollaiseen selitykseen voidaan päätyä vain tarkoituksellisen ja ilmiselvästi virheellisen Raamatun tulkinnan kautta, kun on tahdottu osoittaa Raamatun kertovan mannerten jakaantumisesta, josta se ei puhu ainakaan tässä nimenomaisessa kohdassa yhtään mitään.

Toinen todiste vanhan maan kreationismin puolesta ovat Marsissa, kuussa ja maapallolla olevat meteoreiden iskuista syntyneet kraatterit. Ne eivät ole voineet syntyä 4000 – 6000 vuotta sitten. Perustelut tälle väitteelle ovat jokseenkin samat kuin edellä. Elämä maapallolla olisi suurelta osin tai kokonaan tuhoutunut, jos sellaisia meteorisateita olisi tapahtunut ennen oletettua Nooan ajan vedenpaisumusta tai sen jälkeen. Eri kansojen historiassa täytyisi olla mainintoja tästä tapahtumasta ja etenkin Raamatun luulisi kertovan siitä, mutta koska nämä maininnat puuttuvat kaikista historiallisista lähteistä, ei väite vaikuta lainkaan uskottavalta.

Kolmas todiste ovat maankuoren ja mannerlaattojen liikkumiseen perustuvat vuoristojen syntymiset. Nekään eivät ole voineet syntyä lyhyessä ajassa ilman Jumalan tekemää yliluonnollista ihmettä, jonka kautta maailma ei olisi tuhoutunut niiden syntyessä nopeasti maapallolle. Tieteellinen todistusaineisto puhuu hitaan vuoristojen kehityksen puolesta, mutta jos kreationisti perustaa näkemyksensä pelkästään Raamatun virheelliseen kirjaimelliseen tulkintaan, niin hän sulkee silmänsä näiltä perusteluilta.

Neljäs todiste vanhan maan kreationismin puolesta ovat timantit ja sellaiset syväkivet kuten graniitti. Ne ovat vaatineet muodostuakseen hyvin pitkän ajan ja suuren paineen riittävässä kuumuudessa maan kuoren sisällä. Jumala on tietysti voinut luoda timantit ja syväkivet ihmeellisellä tavalla alle vuorokaudessa, mutta tieteellisen tutkimuksen mukaan niin ei ole tapahtunut. Raamatun hengellisen tulkinnan mukaan mikään ei ole vanhan maan kreationismia vastaan. Sen tulkinnan mukaan luomisesta kertovia jakeita ei pidä tulkita kirjaimellisesti: niinpä ajanmääritykset ja luomisjärjestys eivät ole luonnontieteellisiä faktoja Raamatussa.

Viides todiste vanhasta universumista on tähtien valon näkyminen maan päällä. Jos tähdet ovat niin kaukana kuin tieteellinen tutkimus osoittaa, ei niiden valon pitäisi näkyä maapallolla. Nuoren maan kreationisti voi tietysti sanoa, että Jumala ”loi tähtien valon” samalla kun loi tähdet, niin että niiden valo näkyy nyt maapallolle. Toinen selitys on se, että tähdet ovat hyvin lähellä sen sijaan, että olisivat kaukana. Vanhan maan kreationismin mukaan tähdet voivat olla hyvin kaukana ja niistä lähtevä valo on tullut maapallolle hyvin pitkän ajan kuluessa. Mitään varmaa ei aikamäärityksistä tarvitse silti sanoa, mutta saamme aikanaan tietää, kuinka kauan sitten Jumala on tähdet ja kosmoksen luonut.

Tieteellisiä todisteita vanhan maan kreationismin puolesta on edellisen listauksen mukaan paljon, mutta nuoren maan kreationismin puolesta vähän. Näyttäisi siltä, että nuoren maan kreationistit ovat antaneet Raamatun kirjaimellisen tulkinnan määrätä sen, miten he suhtautuvat tieteelliseen todistusaineistoon ja luonnosta tehtyihin havaintoihin. Esimerkiksi fossiilit näyttäisivät olevat pikemmin todistus vanhasta elämästä kuin Nooan aikana tapahtuneesta globaalista tulvasta. On silti totta, että fossiilien ikää ei voida nykytieteen keinoin kovin tarkasti määritellä. Erilaiset ikämääritykset perustuvat tutkimusten ja kokeiden tulosten tulkinnan pohjalla olevaan maailmankatsomukseen ja uskoon sen sijaan, että annettaisiin havaintojen puhua puolestaan.

Jos rakastamme totuutta yli kaiken, niin emme anna ”pyhien kirjoitusten” ja ”uskon” tai maailmankatsomuksen määrätä sitä, millä tavalla tulkitsemme tieteellisen tutkimuksen tuloksia ja luonnosta tehtyjä havaintoja. Me annamme silloin tosiasioiden puhua puolestaan ja uskomme tarvittaessa vanhan maan ja jopa vanhan elämän teorioihin, jos ne ovat todennäköisemmin totta kuin vastakkaiset näkemykset luomisen ajankohdasta ja luomisjärjestyksestä.

Vältä taitamattomia väittelyjä ateistien kanssa

Ateistien kanssa on turha lähteä virittämään keskustelua, sillä he perustelevat väitteensä tyhjäksi havaitulla sanahelinällä ja järjettömillä päätelmillä, joilla ei ole mitään tekemistä tieteellisen tutkimuksen tulosten puolueettoman tulkinnan ja luonnosta tehtyjen ennakkoluulottomien havaintojen kanssa. Ateisti pystyy vain pilkkaan ja kehäpäätelmiin sekä aukkojen todistukseen, niin että ei itse edes huomaa omaa typeryyttään ja sitä, millä tavalla hän vääntää vinoon asioita.

Ateisti on antanut aivopestä itsensä ateistisella maailmankatsomuksella ja uskontojen vastaisella propagandalla, niin että hän ei muuta mieltään missään olosuhteissa tai missään tilanteessa. On siten turhaa ajanhaaskausta antautua väittelemään heidän kanssaan. Ja lisäksi on toteen näytetty asia sekin, että he eivät suostu useinkaan keskustelemaan asiallisesti vertaistensa väittelijöiden kanssa, joita esimerkiksi biokemiaa opettava professori Matti Leisola edustaa.

Ateistin ja evoluutiouskovan mielipiteisiin on siis kutakuinkin turha yrittää vaikuttaa, sillä he eivät muutu mieleltään eivätkä valitettavasti myöskään tavoiltaan. Evoluutio antaa heille heidän mielestään täyden oikeuden valheiden esittämiseen totuutena, tieteellisen näytön kiistämiseen ja huonoon käytökseen, sillä jos valheet, naisten ryöstöt, raiskaukset ja murhat veisivät evoluutiota eteenpäin, niin he olisivat ensimmäisenä niitä tekoja tekemässä – ja ovatkin nykyään kärkipäässä kaikenlaisen pahan tekemisessä alkaen varkauksista, juoppoudesta ja aviorikoksista jatkuen aina heikompien kiusaamiseen ja väkivallan tekoihin.

Kun absoluuttiset moraalilait ja rangaistuksen pelko puuttuvat, niin he ovat valmiit mihin vain – se kävisi kylläkin hyvin evoluution todisteena, mutta koska uskomme luomiseen ja moraalin rappeutumiseen synnin tekemisen ja paatumisen vuoksi, niin pidämme ateisteja kaikesta huolimatta ihmislajin edustajana. He ovat tosin verrattavissa saastaisiin eläimiin niin kauan kuin elävät erossa Jumalasta, viisaan kuningas Salomon sanoja mukaillen. (Snl 3:18) Vain Jumalan hengestä osalliset valitut ja pyhät Jumalan lapset tuovat elämässään esille Kristusta ja elävät iankaikkisesti. Karta pahaa ja tee hyvää, sillä niin jokaisen on hyvä tehdä, vaikka ei Jumalaan edes uskoisi – tee hyvää absoluuttisen hyvän itseisarvon vuoksi ja karta pahaa sen aiheuttaman vahingon vuoksi.

Puktualismin ja gradualismin konfliktista

Synteettisessä evoluutioteoriassa gradualismi ja punktualismi on yhdistetty toisiinsa siten, että lopputuloksena on saltationismi. Neutraaleista mutaatioista kertyy perimään vähän kerrassaan geenien sekvenssejä, mikä johtaa onnekkaan sattuman kautta hyppäyksittäin kokonaan uusien biologisten ominaisuuksien syntyyn ilman mitään keskeneräisiä rakenteita.

Gradualismissa uskottiin aluksi siihen, että lajin perimään syntyy uusia emäspareja mutaatioiden kautta vähän kerrassaan hyvin pitkän ajan kuluessa. Neutraalit ja haitalliset mutaatiot karsiutuvat pois sen sijaan, että ne yleistyisivät populaatiossa. Tämä siksi, että ne eivät paranna eliön kelpoisuutta eivätkä anna valintaetua. Vain hyödylliset mutaatiot yleistyvät populaatiossa ja parantavat lajin kelpoisuutta antaen sille valintaedun.

Lajin DNA-ketju kasvaa alkuperäisen gradualismin teorian mukaan pituutta hyödyllisten mutaatioiden lisätessä siihen uusia emäspareja. Näin syntyneet uudet emäsparit ovat osa geeniä, joka koodaa jo olemassa olevaa toimivaa biologista rakennetta. Samalla kun ne tekevät sen, ovat ne myös osa joskus tulevaisuudessa muodostuvaa uutta geeniä, joka koodaa sitten kokonaan uutta toimivaa biologista rakennetta. Niin sanottua roska-DNA:ta, joka ei koodaa mitään, on vain vähän tai ei ollenkaan, koska se ei paranna kelpoisuutta eikä sen pitäisi yleistyä populaatiossa.

Tämän vuoksi kehityksen eri vaiheissa ei ole koskaan ”keskeneräistä” lajia, jonka biologiset rakenteet ja järjestelmät olisivat toimimattomia keskeneräisyyden vuoksi. Vaikka esimerkiksi liskon eturaajat ovat näyttäneet kehittymättömiltä ennen muuttumistaan linnun siiviksi, niin näistä keskeneräisistä rakentumassa olevista raajoista on ollut apua saaliin pyydystämisessä ja käsittelyssä. Samalla tavalla on ajateltu liskon suomujen ja lintujen sulkien välimuotojen olleen hyödyllisiä linnun evoluutiossa, mutta näitä kuvitteellisia välimuotoja ei ole tavattu fossiilien joukossa.

Gradualismissa ei siis alun perin uskottu ajatukseen, jonka mukaan lajin perimään kasautuu kokonaan hyödytöntä neutraalia geneettistä ainesta (roska-DNA:ta), josta syntyy hyppäyksittäin kokonaan uusia toimivia biologisia rakenteita ja järjestelmiä. Punktualismissa ja saltationismissa tätä asiaa pidetään välttämättömänä kehityksen kannalta. Kehitys menee hyppäyksittäin eteenpäin ilman keskeneräisiä ja toimimattomia biologisia rakenteita kehityksen eri vaiheissa. Esimerkkinä tästä olkoon suvullisesti lisääntyvän lajin ensimmäinen urospuoli, joka on syntynyt oletettavasti naaraspuolesta tai hermafrodiitista kokonaan valmiina sukukypsänä yksilönä. Mitään urospuolen keskeneräisiä sukupuolielimiä ja biologisia rakenteita ei ole kehityksen eri vaiheessa ollut. On syntynyt kerralla valmis urospuoli, joka on alkanut välittömästi lisääntyä naaraspuolen kanssa ja molemmilla on ollut heti suvullisen lisääntymisen syntymisen hetkellä kokonaan valmiit lisääntymisjärjestelmät sukupuolensa mukaan.

Kun gradualismi ja punktualismi on yhdistetty toisiinsa, on päädytty saltationismiin. Vaikka evolutionistien valtaosa on hylännyt saltationismin virheellisenä teoriana, perustavat he nykyään oman kantansa kokonaan siihen. Heidän mielestään lajien perimään kertyy paljon roska-DNA:ta, joka ei paranna lajin kelpoisuutta, mutta ei myöskään huononna sitä. Tästä roska-DNA:sta syntyy sitten ”onnekas hirviö”, jolla on kokonaan valmis uusi toimiva biologinen rakenne ja järjestelmä, jota ei siis ollut keskeneräisenä kehittymässä olevana rakenteena olemassa lainkaan sitä ennen.

Gradualistit sanoivat vielä 1970-luvulla, että ihmisen perimässä suurin osa on hyödytöntä roskaa, joka ei koodaa mitään geenejä ja toiminnallisia biologisia rakenteita. Sittemmin on pystytty osoittamaan, että roska-DNA:ta ei ole kovinkaan paljon, jos on ollenkaan. Ihminen ei vain pysty tulkitsemaan oikein ihmisen genomia, niin että ymmärtäisi kaikkien DNA-sekvenssien merkityksen: mitä toimivia biologisia rakenteita ja järjestelmiä ne koodaavat. Samaa voidaan sanoa kaikista lajeista: ihminen ei tunne kaikkien lajien eikä edes yhden lajin kaikkia geenejä ja jokaisen DNA-sekvenssin merkitystä biologisten järjestelmien ohjelmoinnissa.

Alkuperäisen gradualismin mukaan laji on siis kokonaan valmiiksi kehittynyt sen kaikissa kehitysvaiheissaan, samalla kun syntyy uusia emäspareja tulevaisuudessa valmiiksi tulevia geenejä varten, jotka lisäävät valmiiksi tulonsa jälkeen lajille uusia toimivia biologisia rakenteita ja parantavat siten sen kelpoisuutta entisestään. Nämä monimutkaiset biologiset rakenteet ja järjestelmät eivät ole syntyneet vähän kerrassaan ”neutraalien mutaatioiden” kautta, koska populaatiossa yleistyvä mutaatioiden kautta syntyvä uusi DNA-sekvenssi koodaa aina jotakin toimivaa biologista rakennetta kehityksen eri vaiheissa ja parantaa eliön kelpoisuutta tuoden sille valintaedun. Esimerkiksi eläimen silmä ei ole kehittynyt kokonaan hyödyttömistä välivaiheista vaan jokainen kehityksen vaihe on parantanut eliön kelpoisuutta, vaikka itse näköaistia ei vielä olisi siihen tarvittavien biologisten rakenteiden ja järjestelmien ollessa keskeneräisiä.

Tätä teoriaa vastaan on alkuperäinen punktualismi eli jaksottaisten tasapainojen malli. Sen teorian mukaan monimutkaiset biologiset rakenteet ovat ilmestyneet lajin kehityshistoriaan sen seurauksena, että ensin on tapahtunut hyvin pitkän aikaa neutraaleja mutaatioita, jotka ovat lisänneet emäspareja lajin ketjuun sattumanvaraisten mutaatioiden kautta juuri oikeaan järjestykseen, jotta niistä muodostuisi tulevaisuudessa syntyvien geenien osia. Nämä uudet emäsparit eivät ole koodanneet jotakin jo olemassa olevaa toimivaa biologista rakennetta eikä niiden ole tarvinnut olla osa valmista geeniä. Sen sijaan ne uudet emäsparit ovat ns. roska-DNA:ta, joka ei paranna lajin kelpoisuutta eikä tuota valintaetua. Ne ovat kuitenkin yleistyneet sen vuoksi, että ne eivät myöskään ole merkittävällä tavalla heikentäneet lajin kelpoisuutta.

Nämä lajin kelpoisuuden kannalta käytännössä ”hyödyttömät” mutaatioiden kautta syntyneet uudet emäsparit ovat syntyneet sattumalta ja lisänneet sattumalta DNA-ketjun pituutta järjestäytymällä juuri oikeaan järjestykseen, jotta niistä joskus tulevaisuudessa muodostuisi kokonaan uusi geeni tai ne olisivat osa kokonaan uutta geeniä yhdessä vanhemman sekvenssin kanssa.

On sanomattakin selvää, että koska valintaetua ei keskeneräisistä biologisista rakenteista synny, niin tällaisten näennäisesti neutraalien mutaatioiden kautta syntyneiden emäsparien ei pitäisi yleistyä populaatiossa. Ne yleistyisivät vain siinä tapauksessa, että ne olisivat heti syntyessään osa jotakin geeniä, joka koodaa jotakin toimivaa biologista rakennetta. Tästä syystä gradualistit hylkäsivät punktualismin ja pitivät sitä epätieteellisenä teoriana. Myös todennäköisyys on sitä vastaan, joten sitä ei voitu hyväksyä sellaisenaan evoluution selittäväksi teoriaksi.

Gradualismissa oli puolestaan ongelmana se, että mutaatioiden kautta syntyneet uudet emäsparit eivät voi olla osa jo olemassa olevaa geeniä, joka koodaisi jo olemassa olevaa toimivaa biologista rakennetta. Ne geenit ja rakenteet eivät nimittäin ole koskaan ”keskeneräisiä” vaan ne ovat aina ”kokonaan valmiita” lajin jokaisessa kehitysvaiheessa. Jos DNA:han tulee uusia emäspareja, niin ne eivät voi koodata jo olemassa olevaa biologista rakennetta vaan ainoastaan tulevaa vielä kehitysvaiheessa olevaa rakennetta, joka on sillä hetkellä keskeneräinen, kun emäspareja lisäävät mutaatiot tapahtuvat. Tämä on vastoin gradualismin omaa perusoletusta. Todennäköisyys on myös tätä selitysmallia vastaan.

Jotta näiden toinen toisensa pois sulkevien teorioiden aiheuttamasta ongelmasta päästäisiin eroon, keksittiin yhdistää ne toisiinsa. Alettiin väittää vastoin totuutta, että osa biologisia rakenteita koodaavaa geeniä on vielä rakentumassa lajin kulloisessakin kehitysvaiheessa, mutta kaikki emäsparit eivät ole osa jo olemassa olevia geenejä. Perimässä on paljon mahdollisesti turhaa ainesta (roska-DNA:ta), joka on kasaantunut sinne neutraalien mutaatioiden kautta punktualismin esittämällä tavalla, mutta se ei koodaa vielä mitään toimivaa biologista rakennetta.

Samaan aikaan tapahtuu jatkuvasti myös gradualismin mukaisia hyödyllisiä mutaatioita, joista on välittömästi etua kelpoisuuden kannalta ja ne ovat heti syntyessään osa jotakin geeniä. Sen lisäksi ne voivat olla tulevaisuudessa osa jotakin toista geeniä, joka on syntymässä vähitellen neutraalien mutaatioiden tuottamien uusien emäsparien kautta, jaksottaisen tasapainon mallin mukaan. Tällä tavalla selitettynä sekä gradualismi että punktualismi voisivat olla totta ja muodostaisivat yhdessä synteettisen evoluutioteorian nykyversioiden pohjan. Teorian mukaan lajin perimässä on siten yhtä aikaa yleistymässä sekä hyödyllisten että neutraalien mutaatioiden kautta syntyneitä uusia geenejä ja tulevaisuudessa valmiiksi tulevien geenien rakennusainetta (uusia emäspareja juuri oikeassa järjestyksessä).

Evolutionistit luulevat täten selittäneensä sen, miksi sekä neutraalien että hyödyllisten mutaatioiden synnyttämät uudet emäsparit yleistyvät populaatiossa ja muodostavat uusia geenejä joko välittömästi tai vasta pitkän ajan kuluttua. Tämä selitysmalli ei poista kuitenkaan mitään edellä esitetyistä ongelmista ja seikoista, jotka osoittavat olevan äärettömän epätodennäköistä, että evoluutioteorian eri versiot voisivat olla missään muodossaan totta. Sitä vastaan on edelleen luonnonvalinta, jonka ei pitäisi suosia mutaatioita, jotka eivät paranna välittömästi lajin kelpoisuutta.

Myös todennäköisyys on kaikkia evoluutioteorian versioita vastaan. On äärettömän epätodennäköistä, että DNA-ketjuun syntyisi sattumalta juuri oikeassa järjestyksessä uusia emäspareja, joista uudet geenit ja niiden koodaamat uudet toimivat biologiset rakenteet voisivat syntyä. Koska mikään älyllinen voima ei ohjaa evoluution suuntaa tai vaikuta juuri tarvittavien mutaatioiden syntyä, voidaan evoluutioteoriaa pitää käytännössä kumottuna. Meillä ei ole mitään syytä kyseenalaistaa sitä luonnontieteellistä totuutta, että evoluutioteoria sen eri muodoissaan ei ole totta.

Fossiilit

Evolutionistit perustelevat väitteitään fossiilien avulla. Ne todistavat heidän mukaansa lajien kehityksen pitkän ajan kuluessa yksinkertaisemmista monimutkaisempiin lajeihin. Fossiilien joukosta puuttuvat silti kokonaan kaikki oletetut välimuodot ja koko kehityslinja on mielikuvituksen tuotetta, joten fossiilit todistavat ainoastaan luomisen puolesta.

Kaikki nykyään elävät lajit ovat evoluutiouskovien mukaan saaneet alkunsa yhdestä ainoasta ilman älykästä ohjausta sattumalta elottomasta aineesta syntyneestä yksisoluisesta eliöstä. Se muistutti lähinnä bakteeria tai arkkieliötä, vaikka sen perimä oli köyhempi kuin yhdenkään nykyään elävän bakteerilajin tai arkin. Sen DNA-ketjun pituus oli lyhyempi ja geenien määrä pienempi kuin yksinkertaisimman nykyään elävän yksisoluisen eliön. Sen toimivia biologisia rakenteita ja järjestelmiä oli vähemmän kuin nykyään elävissä mikrobeissa.

Näin ollen ensimmäisen alkueliön DNA-ketjun on täytynyt kasvaa alle millimetristä yli metriin ja sadoista geeneistä yli 20 000 geeniin, mikä ero on oletetun ensimmäisen alkueliön ja ihmisen perimässä. Jotta evoluutioteoria voisi olla totta, täytyisi lajien perimän DNA:n jatkuvasti pidetä ja sen sisältämän informaation (geenien) kasvaa. Tämän geneettisen informaation tulisi ohjelmoida (koodata) useampia toimivia biologisia rakenteita mentäessä kehityksessä eteenpäin yksinkertaisemmista lajeista monimutkaisempiin. Tätä kehitystä ja genomin sisältämän informaation määrää ei ole voitu kuitenkaan koskaan todistaa eivätkä sitä myöskään fossiilit todista.

Jumala on luonut alussa kaikki lajit valmiina lisääntymiskykyisinä yksilöinä. Näitä luotuja lajeja kutsutaan kreationistisessa tieteessä baramineiksi. Ne ovat sitten lisääntyneet kukin lajinsa mukaan. Lajin sisällä on tapahtunut geneettistä muuntelua rekombinaation ja mutaatioiden kautta, mutta lajin perimä ei ole rikastunut vaan pikemmin köyhtynyt. Lajin perimään ei ole tullut uusia emäspareja ja geenejä siten, että geneettinen informaatio olisi lisääntynyt ja lajin kehitys olisi mennyt eteenpäin evoluutioteorian osoittamalla tavalla. Uusia toimivia biologisia rakenteita ei ole syntynyt jo olemassa olevien rinnalle ja lisäksi, mikä olisi edellytys evoluutioteorian opettamalle evoluutiolle.

Surkastumat ja siitä johtuvat biologisten rakenteiden sekä ominaisuuksien menetykset eivät ole todiste ylöspäin suuntautuvasta evoluutiosta vaan sen vastakohdasta, rappeutumisesta. Siinä menetetään hyödyllisiä biologisia järjestelmiä ja niiden rakentumista ohjaavaa geneettistä informaatiota. Sekä informaatio että rakenteet köyhtyvät tässä rappeutumisessa, vaikka se voi johtaa poikkeuksellisissa olosuhteissa populaation parempaan kelpoisuuteen ja surkastuman yleistymiseen. Tästä ovat esimerkkinä sokeat luolakalat ja tuulisten saarten siivettömät hyönteislajit.

Kristityt kreationistit puhuvat Raamattuun viitaten baramineista. Baraminit ovat nykyään elävien lajien kantamuotoja, jotka Jumala loi valmiina lisääntymiskykyisinä yksilöinä. Nykyään elävät lajit ovat muuntuneet lajin sisäisesti näistä baramineista. Osa baramineista ja niistä muuntuneista lajin muodoista ovat kuolleet sukupuuttoon. Fossiileista löytyy paljon näitä sukupuuttoon kuolleita lajeja ja lajin haaroja tai alaryhmiä.

Lajien kuoleminen sukupuuttoon on todistus muutoksista elinympäristössä (mukaan lukien luonnonkatastrofit) ja kelpoisuuden huononemisesta. Sukupuuttoon kuolleet lajit eivät ole menestyneet muuttuneissa olosuhteissa tai jos olosuhteet ovat pysyneet ennallaan, niin ne ovat sittenkin rappeutuneet lajina ja menettäneet kykynsä selvitä kilpailussa, joka vallitsee eri lajien välillä (jokin toinen laji on voinut ottaa niiden paikan ekosysteemissä ja korvannut ne).

Fossiilit eivät todista evoluutiosta. Fossiilit ovat todistus kokonaan valmiista lajeista biologisine järjestelmineen, joista lajeista osa on kuollut sukupuuttoon syystä tai toisesta. Mitään välimuotoja tai kehityslinjoja ei ole olemassa, joiden biologiset rakenteet olisivat vielä keskeneräisiä, joten mitään puuttuvia linkkejäkään ei voi löytyä näihin kuvitteellisiin linjoihin.

Fossiileista voidaan löytää todisteita rappeutumisesta ja geenivirheistä, jotka ovat aiheuttaneet joillekin yksilöille biologisten rakenteiden vikoja (epämuodostumia), surkastumia tai tauteja.

Jos evoluutioteoria olisi totta, niin fossiilien joukosta täytyisi löytyä eliöitä, joiden biologiset rakenteet olisivat vielä keskeneräisiä ja vasta rakentumassa. Ne eivät myöskään toimisi ja siten ne eivät parantaisi eliön kelpoisuutta. Keskeneräiset lisääntymiselimet eivät saa aikaan lisääntymistä, joten jo pelkästään tämä seikka tekee tyhjäksi evoluutioteorian. Saman asian todistavat monet muutkin palautumattomasti monimutkaiset biologiset järjestelmät. Ne eivät ole voineet kehittyä vähän kerrassaan, koska keskeneräinen järjestelmä ei toimi eikä paranna kelpoisuutta.

Kun otamme vielä huomioon sen, miten monimutkainen biologinen kone ihminen on, niin voimme sanoa varmasti, että meidän biologiset järjestelmämme eivät ole kehittyneet yksi kerrallaan ja osissa hyvin pitkän ajan kuluessa. Monet elimet ja biologiset järjestelmät tarvitsevat toisiaan, jotta eliö voisi elää ja lisääntyä. Niinpä ei ole mahdollista, että esimerkiksi ihmisen verenkiertojärjestelmä, keuhkot, hermot, aivot, sisäelimet, iho, ruoansulatusjärjestelmät ja tuki- sekä liikuntaelimet olisivat kehittyneet yksi kerrallaan hyvin pitkän ajan kuluessa.

Kaikki nämä biologiset ”koneet” tarvitsevat toinen toistaan ja on täysi mahdottomuus, että ne olisivat syntyneet yksi kerrallaan miljardien vuosien aikana. Evoluutioteoria osoittautuu siten täysin mielikuvituksen tuotteeksi ja aukkojen teoriaksi, sillä yhtään välimuotoa ja kehityslinjaa ei ole löydetty eikä löydetä.

Evolutionistit esittelevät mielellään oletetun ihmisen kehityslinjaan kuuluvia fossiililöytöjä todistaakseen väitteensä. Ne ovat kuitenkin kaikki joko nykyihmisen tai ihmisapinan jäänteitä tai niiden sekoitus. Osa fossiileista on todistettu väärennöksiksi, sillä jotkut vilpilliset tutkijat ovat koonneet ne palasista tai esittäneet virheellisiä oletuksia saadakseen itselleen kunniaa tai taloudellista tukea työn jatkamiseksi.

Piltdownin ihminen ei ole suinkaan ainoa sellainen väärennös vaan niitä on lukuisia. Itse asiassa jokainen ihmisen oletetussa evoluutiolinjassa oleva fossiili on väärennös. Ne ovat joko nykyihmisen tai ihmisapinan tai näiden molempien jäänteistä koottuja. Ei ole siis mitään välimuotoja ihmisen ja ihmisapinoiden kantamuodon kehityslinjassa, koska koko kehityslinja on ihmisen mielikuvituksen tuotetta eikä sitä ole edes olemassa.

Suvullinen lisääntyminen on todiste luomisesta

”Miten lisääntyy nisäkäs, jonka penis ja kivekset eivät ole täysin kehittyneet?”

Tämän kaltaiset yksinkertaiset kysymykset saavat vilpittömän etsijän ihmettelemään sitä, miten esimerkiksi suvullisen lisääntymisen järjestelmät olisivat voineet kehittyä vähän kerrassaan. Eläimet eivät voisi lisääntyä, jos ne eivät olisi kokonaan kehittyneet sekä naaras- että miespuolella. Niinpä niiden kehitys vähän kerrassaan on sula mahdottomuus. Laji ei voisi lisääntyä, elleivät sekä naaraan että uroksen lisääntymiseen tarvittavat biologiset rakenteet olisi kokonaan valmiit ja toimivat.

Redusoimaton (palautumaton) monimutkaisuus on todistus evoluutiota ja evoluutioteoriaa vastaan. Täsmennetyllä palautumattomalla monimutkaisuudella tarkoitetaan sitä, että monimutkaisten biologisten järjestelmien on täytynyt olla valmiina alusta alkaen, sillä ne toimivat yhdessä muiden monimutkaisten biologisten järjestelmien kanssa, ja niiden ansiosta laji pystyy elämään ja lisääntymään. Jos nämä järjestelmät olisivat keskeneräiset, niin eliö ei voisi elää ja lisääntyä. Näitä järjestelmiä on sen vuoksi mahdoton purkaa osiin ja saada eliö säilymään elossa ja lisääntymään. Se todistaa sen, että nämä järjestelmät eivät ole voineet syntyä askel askeleelta ja vähän kerrassaan pitkän ajan kuluessa. Niiden on täytynyt olla kerralla valmiita luomisesta lähtien.

Keskeneräinen ja toimimaton penis ja miespuolen keskeneräiset ja toimimattomat muut sukupuolijärjestelmät eivät siis voi olla hitaan kehityksen tulosta, koska yksilö ei voi lisääntyä ilman kokonaan valmiita suvullisia lisääntymisjärjestelmiä. Ei ainoastaan keskeneräinen penis pysty siittämään miespuolelle jälkeläisiä vaan hän tarvitsisi siihen tehtävään myös valmiiksi sukukypsän naaraspuolen, jonka sukuelimet, kohtu ja munasarjat olisivat valmiit. Molempien olisi pitänyt olla siten yhtä aikaa valmiita sukukypsiä yksilöitä, jotta lisääntyminen olisi onnistunut ”ensimmäisen kerran” uuden lajin historiassa.

Huomaa, että tämän uuden suvullisesti lisääntyvän lajin olisi täytynyt syntyä hyppäyksenä ja kerralla valmiina naaraspuolesta, joka olisi synnyttänyt ensimmäisen ”onnekkaan hirviön”, miespuolen. Tämän miespuolen olisi pitänyt heti syntymisensä jälkeen olla kykenevä yhtymään naaraspuolen kanssa ja näiden olisi pitänyt saada jälkeläisiä, joiden perimä olisi sitten yleistynyt populaatiossa ja uusi laji olisi syntynyt. Ja tämän kaiken olisi pitänyt tapahtua sattumalta ilman älykästä ohjausta tapahtuneiden tuhansien ja taas tuhansien neutraalien mutaatioiden kautta, kunnes suvullista lisääntymistä koodaavat geenit olisivat tulleet kokonaan valmiiksi ilman keskeneräisiä välimuotoja ja toimimattomia rakenteita.

Uskoo ken uskoo, mutta minä ja muut järkevät ihmiset eivät tällaisia satuja usko. Evoluutioteoria perustuu kokonaan ihmisen mielikuvitukseen ja uskoon, niin kuin tästä selityksestä huomaat, jos rehellinen olet.

Jos nisäkkäiden suvullinen lisääntyminen olisi evoluution tulosta, niin sen kanssa rinnakkain tai kehittyessä olisi pitänyt toimia toinen lisääntymisjärjestelmä, jossa uros- ja naaraspuoli eivät yhdy toisiinsa saaden jälkeläisiä sen seurauksena. Toki evoluutiouskovat taikovat hatustaan sellaisia ”välimuotoja”, mutta luonnontieteelliseksi faktaksi sellaista ei järkevä ihminen sano. Ihmisen mielikuvituksen tuotokset eivät ole ”tieteellisesti todistettu fakta”, vaikka ateistit sellaista väittävät.

Evolutionistit väittävät, että partenogeneesi on todistus siitä, miten nisäkkäiden suvullinen lisääntyminen on saanut alkunsa. Luonnossa on muutama hyönteis- ja kalalaji, jotka voivat lisääntyä suvuttomasti. Partenogeneesiä sanotaan esiintyvän myös kalkkunalla ja sitä voidaan saada keinotekoisesti aikaan sammakkoeläimillä laboratorioissa. Nämä esimerkit eivät todista mitään nisäkkäiden suvullisen lisääntymisen oletetusta alkuvaiheesta ja kehityksestä, vaikka ateistit näkevät tässä mielellään todistuksen siitä. Partenogeneesi todistaa Jumalan viisaudesta ja suunnittelun rikkaudesta, kun hän on luonut monipuolisia lajeja. Lajien paljous ja elämän monimuotoisuus ovat todisteita luojan viisaudesta ja suunnattoman suuresta älystä: ne ovat todiste luomisesta.

Meillä ei ole yhtään todistetta siitä, että joskus olisi ollut kehityksen vaiheessa nisäkkään kantamuoto, joka olisi lisääntynyt ensin suvuttomasti ja sitten suvullisesti. Sillä suvuttomasti lisääntyneellä ”uuden lajin” ensimmäisellä yksilöllä olisi pitänyt olla valmiina urospuolen sukuelimet ja lisääntymisjärjestelmät, sillä oletettavasti se olisi syntynyt naaraspuolesta. Sen synnyttäneellä naaraspuolella olisi pitänyt olla myös valmiit naaraspuolen sukuelimet ja lisääntymisjärjestelmät (kohtu, munasarja, munanjohdin, kohdunkaula), jotta se olisi voinut alkaa lisääntyä suvullisesti yhdessä itse synnyttämänsä urospuolen kanssa.

Kun nyt tutkitaan hyönteisiä, jotka voivat lisääntyä suvuttomasti, niin me tutkimme jo valmiita sukukypsiä yksilöitä, joilla on oman sukupuolensa lisääntymisjärjestelmät valmiina. Ne eivät todista sitä, että suvuttomasti lisääntyneistä lajeista olisi syntynyt suvullisesti lisääntyviä lajeja evoluution tuloksena. Ateistien on mahdotonta todistaa sitä, että suvuttomasti lisääntyvistä mikrobien kaltaisista eliöistä olisi syntynyt kehityksen tuloksena suvullisesti lisääntyviä lajeja, joista nisäkkäät ja ihminen ovat pisimmälle kehittyneitä sen teorian mukaan. Ateistit eivät voi todistaa edes sitä, että partenogeneesin avulla lisääntymään pystyvien lajien kantamuoto ei olisi ollut alusta asti suvullisesti lisääntyvä, uros- ja naaraspuolesta muodostuva laji.

Täsmennetty palautumaton monimutkaisuus on merkittävä todistus evoluutiota ja evoluutioteoriaa vastaan, koska laji ei selviydy elävänä ainoastaan yhden biologisen järjestelmän toiminnan kautta vaan monet järjestelmät tarvitsevat toisiaan toimiakseen. Niiden järjestelmien on täytynyt olla toimintavalmiina yhtä aikaa sen sijaan, että ne olisivat kehittyneet vuoron perään yksi tai muutama kerrallaan.

Esimerkiksi nisäkkäiden verenkiertoon perustuva järjestelmä tarvitsee kerralla valmiit sydämen tai sydämet, verisuonet ja keuhkot, jotta lajin yksilö voisi elää, eikä vain niitä: nämä järjestelmät toimivat yhteistyössä muiden järjestelmien kanssa, niin että nisäkäs on monimutkainen biologinen kone, jonka osia ei voida purkaa kovinkaan paljon ilman että yksilö kuolee tai menettää kykynsä lisääntyä. Näiden monimutkaisten järjestelmien ja rakenteiden olisi pitänyt sen vuoksi kehittyä yhtä aikaa, joten on selvää, että evoluutioteoria on satua, jossa puuttuvat välimuodot eli kehityslinjan aukot on täytetty ihmisen mielikuvituksen tuotteilla. Kyse ei ole siten lainkaan tieteellisestä teoriasta vaan ihmisen mielikuvituksen tuotoksista ja uskosta.

Evoluutioteoria ei pitäisi opettaa lainkaan luonnontieteellisissä tiedekunnissa tai biologian oppitunneilla vaan filosofiassa ja teologisessa tiedekunnassa, johon uskonnot kuuluvat. Jos sitä opetetaan kouluissa, niin sen paikka olisi uskontojen ja filosofian rinnalla, ei biologiassa ja luonnontieteissä (matematiikka, tilastotiede, todennäköisyyslaskenta, fysiikka, kemia, biokemia). Samaa voidaan sanoa Alkuräjähdyksestä.

Jokainen eliö on monimutkainen biologinen koneisto, joka ei toimi, jos sen osia puretaan liian paljon. Niinpä lajit eivät ole voineet kehittyä vähän kerrassaan miljardien vuosien aikana. Biologiset rakenteet eivät ole kehittyneet yksi kerrallaan vaan niiden on täytynyt olla valmiina ja toimia rinnakkain alusta asti. Tämä tukee luomisteoriaa, joka on ainoa tunnettu tieteellinen teoria koskien elämän syntyä ja lajien paljoutta sekä monimuotoisuutta.

Luettelen muutamia biologisia järjestelmiä, joita esimerkiksi nisäkäs tarvitsee elääkseen ja selviytyäkseen voittajana ekosysteemissä vallitsevassa olemassaolon kilpailussa (heikot lajit kuolevat sukupuuttoon, vahvat selviävät).

  • Iho tai nahka karvoituksineen
  • Tuki- ja liikuntaelimet: selkärankaiset kädelliset ja neliraajaiset lajit, luuranko (luut), lihakset, nivelet, nivelrustot, nivelsiteet ja jänteet sekä sellainen kudos, joka tukee ja pitää muun kudoksen ja elimet paikoillaan
  • Hermojärjestelmä ja aivot
  • Aistit: näkö, kuulo, haju, maku, tunto, tasapaino- jne.
  • Verenkiertojärjestelmä: sydän, verisuonet, veri ja keuhkot
  • Suvullinen lisääntyminen uros- ja naaraspuolella; naaraan kyky tuottaa maitoa jälkeläiselleen
  • Saalistus- ja puolustusjärjestelmät, suunnistuksen mahdollistavat järjestelmät
  • Ruoansulatusjärjestelmä (maha, suolet, peräaukko, virtsatie, bakteeristo..)
  • Sisäelimet kuten maksa, munuaiset ja haima ja monet rauhaset

Vaatii suurta uskoa, jos joku ajattelee näiden monimutkaisten järjestelmien kehittyneen vähän kerrassaan ja yksi kerrallaan, niin että laji on ollut koko kehityksen ajan elinkelpoinen ja lisääntymiskykyinen. Evolutionisteja ja ateisteja ei voida syyttää uskon puutteesta, sillä heidän uskonsa on paljon lujempi kuin monien uskontojen edustajien. Nämä voivat muuttaa näkemyksiään ja vaihtaa uskontoa, mutta vannoutunut ateisti ja evolutionisti ei voi luultavasti ikinä uskostaan luopua.

Ne ”entiset ateistit”, jotka sanovat luopuneensa ateismista, perustavat yhä vielä näkemyksensä maailmankatsomukseen ja uskoon tieteellisen tutkimuksen datan ja siitä tehtyjen havaintojen sijasta. Tällaisesta ihmisestä on esimerkkinä John C. Sanford, jonka kirja ”Eliömaailma rappeutuu” (Genetic Entropy & The Mystery of the Genome) voi olla merkittävä tieteellinen julkaisu, mutta hänen vaelluksensa ateismista vanhan maan kreationismin kautta uuden maan kreationismiin kertoo hänen perustavan näkemyksensä uskoon tieteellisen evidenssin sijasta.

Lajin sisäisestä perinnöllisestä muuntelusta eli variaatiosta

Niin kuin näemme, ei evoluutioteoria ole edes tieteellinen teoria. Se on ihmisen mielikuvituksen tulosta, jonka avulla on täytetty oletetut aukot oletetussa kehityslinjassa. Mitään välimuotoja ei ole olemassa niin kuin ei myöskään kehityslinjaa lajista toiseen taksonomisen luokituksen mukaan. On vain lajin sisäistä muuntumista, jolloin kissaeläimistä tulee kissaeläimiä, koiraeläimistä koiraeläimiä, hevoseläimistä hevoseläimiä, linnuista lintuja, kaloista kaloja ja bakteereista bakteereja. Bakteerista ei ole voinut kehittyä edes teoriassa kaikki ne lajit, joita on nyt olemassa.

Pienemmässä mittakaavassa näemme biologisen muuntelun lajin yksilöiden muutoksina koossa ja ulkonäössä. Saman lajin eri yksilöt voivat vaihdella merkittävästi koon ja esimerkiksi värityksen mukaan. Joillakin hyönteislajeilla naaras on paljon suurempi kuin uros, kun taas nisäkkäillä uros on yleensä suurempi kuin naaras. Sukupuolten värityksessä on myös paljon vaihtelua. Mitä yksilöiden tai kansojen tai rotujen koon vaihteluun tulee, niin kyse on silti samasta lajista – ei kahdesta eri lajista. Pygmi ja eurooppalainen yli kaksi metriä pitkä koripalloilija ovat molemmat ihmisiä. Kääpiökoira ja harmaasusi ovat molemmat biologisesti tarkasteltuna susia. Lokki on aina lokki, vaikka kaikki lokkilajit eivät enää risteytyisi keskenään.

Lajin sisäinen muuntelu koskee ulkomuotoa ja käytöstä. Saman lintulajin nokan pituus ja muoto voivat vaihdella, mutta nokasta ei kehity nisäkkäille tyypillistä rustomaista nenää tai elefantin kärsää nokan paikalle tai päinvastoin: kalan kuonosta ei ole kehittynyt sammakkoeläinten, matelijoiden, liskojen, lintujen ja nisäkkäiden nenät tai kuonot tai nokat tai kärsät. Nisäkkään hännän muoto ja pituus voivat vaihdella, mutta hännästä ei kehity sulkamaista linnun pyrstöä tai päinvastoin. Kalan pyrstöstä ei ole kehittynyt linnun pyrstö tai sammakkoeläinten, liskojen ja nisäkkäiden hännät. Kalan evien ulkonäkö ja lukumäärä voivat vaihdella, mutta niistä ei kehity nisäkkään jalkoja (etu- ja takaraajoja) tai linnun siipiä. Nisäkkään raajat eivät surkastu niin että niiden tilalle kasvaisi uudelleen evät, jotka se on menettänyt kehityksen varhaisemmassa vaiheessa.

Käärme ei ole menettänyt jalkojaan eikä käärmeille ole kasvamassa uudelleen jalkoja tai siipiä, vaikka evoluutioteorian mukaan se olisi monien käärmelajien kelpoisuuden kannalta suotavaa. Kalan suomut eivät muutu liskon suomuiksi eivätkä liskon suomut muutu linnun suliksi. Linnun siivet voivat surkastua, mutta niistä ei kasva nisäkkäiden raajoja tai kalan eviä. Linnuista ei tule kaloja eikä kaloista lintuja, vaikka liitokalat voivat lentää sopivissa olosuhteissa kymmeniä tai satoja metrejä meren pinnan yläpuolella. Kalojen kiduksista ja keuhkoista ei ole kehittynyt sammakkoeläinten toukkavaiheen kiduksia ja aikuisten yksilöiden keuhkoja, ei myöskään liskojen tai lintujen ja nisäkkäiden keuhkoja, jotka ovat rakenteeltaan hyvin erilaiset sekä toisiinsa nähden että myös oletettuun kantamuotoon sarvieväkalojen keuhkoihin nähden.

Lajin sisäinen muuntelu ei johda evoluutioon evoluutioteorian opettamalla tavalla. Muuntelu auttaa lajia selviytymään muuttuvassa elinympäristössä SOPEUTUMISEN kautta, mutta jo olemassa olevan biologisen rakenteen TILALLE tai sen LISÄKSI lajille ei kehity uusia biologisia rakenteita, jotka johtaisivat uusien lajien syntymiseen taksonomisesta luokasta toiseen. Vaikka jotkut lajin sisäisen muuntelun kautta syntyneet uudet rodut tai alalajit/ ryhmät eivät lisäänny enää lajin kantamuodon kanssa, niin kyse ei ole evoluutioteorian mukaisesta ”kehityksestä” ja ”lajiutumisesta”. Bakteerit pysyvät aina bakteereina, hyönteiset hyönteisinä, kalat kaloina, sammakot sammakoina, liskot liskoina, linnut lintuina ja nisäkkäät nisäkkäinä.

Fossiilit todistavat kaikkien lajien olleen valmiita sukukypsiä yksilöitä kaikkina aikoina. Mitään välimuotoja ei ole: ei ole mitään toimimattomia biologisia rakenteita, jotka olisivat kehittyneet ajan saatossa toimiviksi järjestelmiksi evoluution kautta. Ainoa, mitä on havaittu, ovat epämuodostumat, surkastumat ja taudit, jotka ovat todistus lajien rappeutumasta ja perinnöllisistä sairauksista. Evoluutiota ei ole tapahtunut. Luominen on luonnontieteellinen fakta, sillä kaikki luonnosta tehdyt havainnot ja tieteellinen tutkimus puoltavat luomista.

Ateistin pelko ja viha uskontoja kohtaan estää totuuden näkemisen

Ateisteilla on kummallinen käsitys siitä, että jos he uskoisivat luonnontieteellisen todistusaineiston älykkäästä suunnittelusta ja luojasta, niin heidän pitäisi heti välittömästi ryhtyä jonkin uskonnon kannattajaksi. Miksi ihmeessä? Eihän siihen ole mitään syytä!

Ateisti taitaa pelätä sitä, että älykäs suunnittelija ja luoja tuomitsee heidän moraalinsa ja tekonsa tai vaatii osakseen kiitosta ja kunnioitusta ja hänen tahtonsa tekemistä: käskyjen noudattamista ja alamaisuutta tälle ylimmälle moraalinvartijalle. Siinä syy, miksi eivät uskalla uskoa. Mutta miksi te sellaista pelkäätte? Voittehan te uskoa ihan vapaasti luojaan ja jättää kiitokset sanomatta, ja jatkaa elämää niin kuin ennenkin, mitä tahansa sitten teettekin ja harrastatte.

Ainoa, mikä tulisi jättää pois, on evoluutiosatu, ateistinen abiogeneesikertomus (kemiallinen evoluutio) ja alkuräjähdystarina. Ne eivät perustu luonnosta tehtyihin havaintoihin eivätkä tieteellisen tutkimuksen tuloksiin. Ne ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta, mutta järkevän ihmisen ei tarvitse etsiä mielikuvituksesta selitystä lajien paljoudelle, elämälle ja kaiken synnylle.

Mikä siis estää uskomasta luojaan? Vai onko teidän tavoitteenne pelkästään sotia uskontoja vastaan, niin että hylkäätte luonnontieteellisen faktan: kaikki on luotua ja joku älykäs luoja on kaiken luonut. Olette sulkeneet itseltänne totuuden tuntemisen sitä kautta, että uhraatte koko elämänne taisteluun uskontoja ja niiden palvomia mielikuvitusolentoja vastaan.

Älykkään suunnitelman ideasta eli ID-teoriasta lyhyesti

Älykkään suunnitelman ideaa tai teoriaa esitellään suomenkielellä tuolla:

http://www.intelligentdesign.fi/

ID-teorian merkittävä pioneeri on William Dembski, joka esitteli käsitteen ”täsmennetty monimutkaisuus” aiemmin tunnetun ”palautumaton monimutkaisuus” käsitteen tueksi. Palautumaton ja täsmennetty monimutkaisuus ovat todisteita siitä, että yhdessä rinnakkain toimivat monimutkaiset biologiset järjestelmät eivät ole voineet syntyä evoluutioteorian selittämällä tavalla sattumalta kehittymällä pala palalta. Jos ne purettaisiin osiin, niin biologinen rakenne ei olisi toimiva eikä antaisi siten valintaetua ja sen vuoksi sen palasia koodaavien sattumalta mutaatioiden kautta syntyneiden emäsparien ja niiden rekombinaation ei pitäisi yleistyä populaatiossa.

Täsmennetty palautumaton monimutkaisuus on todistus siitä, että joku älykäs suunnittelija (luoja) on luonut kaikki ensimmäiset eliölajit valmiina lisääntymiskykyisinä yksilöinä sen sijaan, että ne olisivat kehittyneet evoluutioteorian opettamalla tavalla vuosimiljoonien kuluessa sattumalta ja ilman älykästä ohjausta elottomasta aineesta syntyneestä yhdestä alkueliöstä, josta kaikki muut eliöt olisivat sitten kehittyneet mutaatioiden, rekombinaation ja luonnonvalinnan kautta.

Erityisesti kristityt ovat omaksuneet ID-teorian kreationismin tueksi ja sen rinnalle selittämään lajien syntyä ja elämän monimuotoisuutta (biodiversiteettiä luonnossa). ID-teoria (teoria älykkäästä suunnittelusta) ja kreationismi eivät ole kuitenkaan kristittyjen yksinoikeutta vaan niiden kautta esitettyihin teorioihin ja selityksiin voivat tukeutua myös muiden uskontojen kannattajat tai ne luomisteoriaan uskovat henkilöt, jotka eivät kannata mitään tunnettua uskontoa.

Jos tutkija ja havaintojen tekijä on puolueeton ja rehellinen, niin hän ei anna uskontonsa ja sen lähteiden (kuten Raamattu) sanella sitä, mihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin tieteellisen tutkimuksen tuloksista ja luonnosta tehdyistä havainnoista päädytään. Vilpitön totuuden etsijä antaa havaintojen puhua puolestaan ja luottaa tieteellisestä tutkimuksesta saadun datan evidenssiin sen sijaan, että yrittäisi todistaa Raamatun tai Koraanin kirjoitukset tieteelliseksi totuudeksi.

Evoluutiota vai rappeutumista?

Ateistien mielestä elämä on voinut syntyä monta eri kertaa ja sitä voi syntyä yhä edelleen, mutta kaikki nykyään elävät lajit ovat yhden ainoan sattumalta syntyneen ja elinkelpoisen elävän solun jälkeläisiä, kehittyneet siitä. Evoluutioteoria perustuu nimenomaan siihen, että lajien kehityslinja johtaa yhteen ainoaan alkueliöön sen sijaan, että niitä olisi monta.

Fossiileista on löytynyt paljon surkastumista, epämuodostumista ja perinnöllisistä sairauksista kärsineitä eliöitä. Se on todistus lajien rappeutumisesta ja geeniperimän köyhtymisestä sen sijaan, että todistaisi perimän rikastumisesta ja lajien kelpoisuuden jatkuvasta paranemisesta.

On tietysti totta, että parhaiten muuttuvaan ympäristöön sopeutuvat yksilöt menestyvät ja valtaavat populaation, mutta se ei todista evoluutioteorian mukaisesta evoluutiosta vaan lajien sisäisestä muuntumisesta ja kyvystä sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Mitä paremmin laji sopeutuu, sitä elinvoimaisempi ja kelpoisempi se on, mutta evoluutioteorian opettamasta evoluutiosta tämä lajien sisäinen muuntuminen ei todista yhtään mitään.

Alussa luodut lajit eivät muutu lajin sisäisen muuntelun kautta taksonomisesta luokasta toiseen niin kuin evoluutioteoriassa väitetään. Jo toimiva biologinen rakenne ei muutu kokonaan toiseksi toimivaksi biologiseksi rakenteeksi eikä sen rinnalle ja lisäksi synny uusia toimivia rakenteita.

Kalojen evistä ei kehity lintujen siipiä tai ihmisen raajoja. Lintujen nokan muoto ja pituus voivat vaihdella, mutta niistä ei kehity rustomaista nenää tai kärsää eikä se nokka ole kehittynyt kalojen kuonosta. Kalojen suomuista ei kehity liskojen suomuja eikä liskojen suomuista kehity lintujen sulkia. Evien, siipien, nisäkkäiden raajojen, lintujen nokkien ja kalojen sekä liskojen suomut voivat muuttua ulkomuodoltaan ja kooltaan lajin sisäisen muuntelun kautta, mutta ne eivät muutu kokonaan toisiksi biologisiksi rakenteiksi.

Surkastumat ovat tieteellinen totuus ja joskus niistä voi olla hyötyä lajin osapopulaation selviytymiselle muuttuneessa elinympäristössä. Tästä ovat esimerkkeinä sokeat luolakalat ja siivettömät hyönteiset tuulisilla saarilla. Siegfried Scherer on kirjoittanut aiheesta tarkemmin kirjassa ”Evoluutio – kriittinen analyysi” sen luvussa 5, joka löytyy Älykkään suunnitelman idean kotisivulta pdf-muodossa tätä kirjoitettaessa.

Saman lajin kalat ovat näkeviä valoisassa ympäristössä, mutta pimeään luolaan ansaan jääneiden kalojen perimästä on tuhoutunut silmän koodaava geeni: kaloilla ei ole lainkaan näkyviä silmiä. Kala on menettänyt siten toimivan biologisen rakenteen, josta olisi hyötyä tavanomaisessa valoisassa ympäristössä. Sen sijaan, että näkevän silmän sijaan olisi alkanut kehittyä jokin monimutkainen uusi biologinen järjestelmä, on silmä rappeutunut eikä mitään ole kehittymässä näkevän silmän tilalle. Kala on menettänyt siten pysyvästi sille valoisassa ympäristössä hyödyllisen aistin, joka on todistus täsmennetystä palautumattomasta monimutkaisuudesta. Näköaisti ei toimi lainkaan, elleivät kaikki sitä koodaavat geenit ole lähes kokonaan valmiita ja virheettömiä (mutaatioista vapaita).

Tuulisilla saarilla elävien hyönteisten siivekäs muoto on hävinnyt kokonaan populaatiosta, koska siivekkäät yksilöt ajautuivat helposti tuulen mukana mereen ja hukkuivat, niin että ne saivat vähemmän jälkeläisiä kuin mutaation vuoksi siivettöminä syntyneet lajikumppaninsa. Tässäkin tapauksessa laji on menettänyt biologisen ominaisuuden sen sijaan, että olisi kehittynyt jokin uusi toimiva biologinen rakenne menetetyn tilalle. Tämä on todistus rappeutumisesta, ei evoluutiosta.

Evoluutioteoria on kokonaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta eikä se ole lainkaan tieteellinen teoria. Samaa voidaan sanoa Big bang -teoriasta.

Ateistit määrittelevät sanan evoluutio hyvin monella eri tavalla, mutta pääsääntöisesti he tarkoittavat sillä muutoksia perimässä joko mutaatioiden tai rekombinaation kautta riippumatta siitä, syntyykö samalla uutta geneettistä informaatiota ja sen koodaamia uusia toimivia biologisia rakenteita vai ei. No, ateistin mielestä sitä uutta informaatiota syntyy aina mutaation tai rekombinaation tapahtuessa, mutta oletettua kehitystä se ei todellisuudessa vie eteenpäin (kehitystä ylöspäin yksinkertaisemmasta lajista monimutkaisempiin). Ateisti on mieleltään niin sairas eläin, että lajin rappeutuma surkastumien kautta ja perimän köyhtyminen ovat hänen mielestään todiste eteenpäin menevästä kehityksestä, evoluutioteorian mukaisesta evoluutiosta. Miten sellaisen jääräpään voisi saada uskomaan luonnontieteellisiä totuuksia? Ei mitenkään.

En ole niin tyhmä, että annan ateistien määritellä sen, mitä evoluutio tarkoittaa. Heidän mielestään evoluutiota on se, että maailmassa on kaksi saman lajin edustajaa, joiden DNA poikkeaa yhden emäsparin osalta ja se poikkeavuus periytyy jälkeläisille. Se ei ole kuitenkaan evoluutiota vaan jo olemassa olevan geneettisen aineksen uudelleen järjestäytymistä. Jos evoluutioteoria olisi totta, niin ensimmäisen alkueliön perimään olisi pitänyt tulla valtava määrä lisää emäspareja, jotka ovat järjestäytyneet täsmälleen oikealla tavalla muodostaakseen uusia geenejä ja niiden koodaamia UUSIA toimivia biologisia rakenteita, joita ei ennen ollut olemassa.

Tuollainen kehitys on pelkkää ateistien toiveajattelua, mutta sitä he pitävät vakaasti ”luonnontieteellisenä faktana”. Niin – ihmisen mielikuvituksen tuotokset ovat heille ”luonnontieteellinen fakta”. Noilla väitteillä kannattaisi siirtyä filosofien pariin tai perustaa uusi uskonto.

Kysymys ateisteille:

Ovatko emujen ja strutsien siivet seurausta rappeutumisesta vai osoitus kehityksestä? Onko niille kasvamassa täysimittaiset siivet kehityksen tuloksena niin että nyt nähtävät siivet ovat ”välimuoto” tulevalle täysimittaiselle siivelle, joka kantaa linnun lentoon, vai ovatko ne siivet surkastuma ja osoitus siitä, että rappeutumista tapahtuu ja linnut ovat menettäneet kyvyn lentää, joka niillä aiemmin oli olemassa. Jos kyse on surkastumasta, niin onko se todistus rappeutumisesta vai evoluutiosta?

Turha kysymys, koska ateistin mielestä myös perimän köyhtyminen ja rappeutuminen ovat todisteita evoluutiosta.

Parantumaton on heidän tautinsa! 😉

Jotkut ateistit viittaavat yhä vielä Millerin-Ureyn kokeeseen, jossa olisi muka pystytty luomaan elävä solu elottomasta aineesta. Se on täyttä puppua ja suoranainen valhe. Siinä kokeessa ei pystytty luomaan elottomasta aineesta elämää, eikä sitä ole pystytty luomaan missään myöhäisemmässäkään kokeessa. Vaikka ihminen on älykäs suunnittelija ja taitava rakentamaan asioita, niin ihminen ei pysty luomaan elävää solua elottomasta aineesta. Jos kerran älykäs suunnittelija ei voi sitä tehdä, niin miten elämä olisi voinut syntyä itsestään ilman älykästä suunnittelijaa ja kaiken luojaa?

Surkastuminen on todiste rappeutumisesta. Se ei ole todiste evoluutioteorian opettamasta evoluutiosta. Surkastuman tilalle ei kehity mitään uutta toimivaa biologista rakennetta, joten surkastumat eivät ole todiste evoluutioteorian edellyttämästä evoluutiosta. Surkastuneen siiven tilalle ei kasva mitään eikä menetetyn näkökyvyn tilalle tule uutta aistia tai biologista ominaisuutta, joka veisi oletettua kehitystä eteenpäin evoluutioteorian opettamalla tavalla.

Evoluutiouskova ei kuvittele vaan hän TIETÄÄ, että ensimmäisen sattumalta elottomasta aineesta syntyneen alkueliön DNA on pidentynyt muutamasta sadasta mikrometristä yli metriin, sillä ihminen on kehittynyt siitä. Melko paksupäinen väite tuollainen.

DNA-ketjun piteneminen ja emäsparien syntyminen sattumalta ilman älykästä ohjausta juuri oikeaan järjestykseen geenien rakentumiseksi ja niiden koodaamien UUSIEN toimivien biologisten rakenteiden synnyttämiseksi jo ENTISTEN LISÄKSI niiden rinnalle on evoluutiouskovan mielestä tieteellisesti todistettu fakta, sen sijaan, että se perustuisi kokonaan ihmisen mielikuvituksen tuotteilla täytettyihin aukkoihin kuvitteellisessa ihmisen kehityslinjassa.

Onko usko luojaan ja luomiseen järjen vastaista?

Usko luojaan ei ole suinkaan ihmisen järkeä vastaan vaan päinvastoin!

Järkevä ihminen uskoo luojaan (Jumalaan), mutta järkensä sumentanut ei pidä totena Jumalan olemassaoloa kaikista luonnontieteellisistä todisteista huolimatta.

Sillä ei ole paljon tekemistä luojan kanssa, mitä eri uskonnot sanovat hänestä. Sanokoot mitä hyvänsä, niin luoja on sellainen kuin hän on heistä riippumatta.

Ateisti-parka luulee, että jos hän tunnustaisi luonnontieteellisenä faktana luomisen, niin hänen pitäisi alkaa heti välittömästi jonkin tunnetun uskonnon kannattajaksi. Mitään sellaista ei tarvitse tehdä, mutta valitettavasti taistelu olkiukkoja ja eri uskontoja vastaan estää ateisteja näkemästä totuutta ilmiselvästä tieteellisestä faktasta: kaikki on luojan luomaa.

Mitä jos sinun ei tarvitse totella luojaa eikä hän anna sinulle käskyjä eikä komentele sinua eikä vaadi sinua kumartamaan itseään eikä odota sinun kiittävän häntä kaikesta vaan saat jatkaa elämääsi entiseen malliin ja tehdä mitä ikinä itse haluat, niin tunnustaisitko sittenkään luonnontieteellisen faktan, että kaikki on luojan luomaa?

Yksilöiden rappeutuminen ja sitä seuraava vanheneminen ja kuolema ovat eri asia kuin lajin rappeutuminen, josta ovat todistuksena surkastumat, epämuodostumat ja perinnölliset taudit.

Solujen vanheneminen, heikentyminen ja kuolema on ohjelmoitu niihin luomisessa. Se ei ole seurausta ”syntiin lankeamisesta”, niin kuin jotkut kristityt tai juutalaiset tai muslimit voisivat kenties väittää. Luonnosta tehdyt havainnot puhuvat selvästi sen puolesta, että vanheneminen ja kuolema on koodattu genomiin. Jopa ateistit puhuvat tästä, mutta unohtavat ”koodaajan” ja sanovat sen koodin syntyneen sattumalta itsestään ilman älykästä ohjausta.

Ateistit tekevät virheellisen perusoletuksen, jonka mukaan Jumalan olisi pitänyt luoda kaikki elämä pysymään ikuisesti, niin että yksikään eliö ei kuolisi. Luonnosta tehdyt havainnot sotivat tätä oletusta vastaan. On ilmiselvää, että lajit on luotu elämän ja kuoleman kiertokulkua varten. Tätä eivät tosin monet kristitytkään voi tunnustaa, koska heidät on aivopesty kreationistisilla saduilla.

Evoluutioteorian mukaan ensimmäisen sattumalta syntyneen eliön DNA-ketjun pituus on kasvanut ehkä muutamasta sadasta mikrometristä ja alle miljoonasta emäsparista ihmisen yli metrin mittaiseen DNA-ketjuun ja noin kolmeen miljardiin emäspariin. Tämä on evoluutioteorian pohjalla oleva perusoletus ja väite, jota pidetään luonnontieteellisenä faktana ateistien harvalukuisessa joukossa. Luettelen seuraavassa kappaleessa vielä lisää ateistien päättömiä väitteitä tieteellisesti todistetuista faktoista, jotka ovat puhdasta mielikuvituksen tuotetta ja valhetta ateistisen aatteen tueksi.

”Tieteellisen tutkimuksen mukaan kaikki nykyään elävät eliöt ovat polveutuneet yhdestä ainoasta esivanhemmasta, joka ei ollut kuitenkaan järjestyksessä ensimmäinen. Sitä ennen syntyneet mahdollisesti miljoonat tai miljardit elävät solut eri puolilla maapalloa kuolivat sukupuuttoon ja tuhoutuivat. Vaikka niistä ei ole säilynyt fossiileja, niin me olemme nähneet niiden syntyneen ja kuolleen, sillä myös tämä on tieteellisesti todistettu fakta, samoin kuin se, että elämää syntyy jatkuvasti uudestaan merenpohjassa etenkin valkoisten savuttajien toiminnan tuloksena ja muualla maapallolla esimerkiksi vesilätäköissä. Se uusi tavara tulee vain syödyksi ennen kuin se ehtii kehittyä uusiksi monimutkaisemmiksi lajeiksi, jotka tiede voisi löytää ja tutkia niiden DNA:n, joka todistaisi niiden olevan äsken syntyneitä uusia lajeja emäsparien ja geenien vähyyden vuoksi.”

Wikipedia:

”Viimeinen universaali esivanhempi (engl. last universal ancestor, LUA, tai last universal common ancestor, LUCA), alkusolu tai progenootti on viimeisin organismi, josta kaikki maapallolla nykyisin elävät organismit ovat polveutuneet.[1] Se on siten kaiken maapallolla olevan elämän viimeisin yhteinen esivanhempi (engl. most recent common ancestor, MRCA). Ei pitäisi kuitenkaan olettaa, että se olisi ollut ensimmäinen elävä organismi. On arvioitu, että LUCA eli noin 3,5–3,8 miljardia vuotta sitten (Paleoarkeeisen maailmankauden aikana).”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viimeinen_universaali_esivanhempi

Biologisen informaation mitattavuus

Muuan ateistinen järkensä menettänyt henkilö sanoi taannoin, että geneettisen informaation mittaamiseen ei ole olemassa oikeastaan mitään muuta menetelmää kuin elinkelpoisten jälkeläisten määrän laskeminen. Toki tämä ali-ihminen tunnusti myöhemmin, että jälkeläisten laskeminen ei sekään ole luotettava tai riittävä metodi biologisen informaation laskemiseen. Tämän myönnytyksen hän teki ainoastaan sen vuoksi, että huomasi puhuneensa itsensä pussiin.

Jos biologista informaatiota mitattaisiin pelkästään sukuaan jatkavien jälkeläisten määrällä, niin silloin teistit olisivat kehityksen huipulla, mutta ateistit olisivat häviävä ”rotu”, koska he saavat vähemmän jälkeläisiä kuin teistit. Ateismi lisääntyy propagandankin kautta vain vähän ja hyvin rajallisessa ympäristössä, lähinnä Skandinaviassa. Koska ateismin aiheuttavat geenit eivät yleisty populaatiossa, pitäisi ateismin hävitä ihmiskunnasta tulevina vuosisatoina kokonaan.

Jälkeläisten määrällä ei voida mitata biologista informaatiota. Biologista informaatiota voidaan mitata toimivien biologisten rakenteiden sekä niiden monimutkaisuuden ja ominaisuuksien avulla. Mitä enemmän ja mitä monimutkaisempia rakenteita lajilla on, sitä monimutkaisempi laji on kyseessä ja sitä enemmän geneettistä informaatiota tarvitaan koodaamaan sen biologisia rakenteita ja järjestelmiä. DNA-ketjun pituus ja emäsparien määrä ei ole siten riittävä kriteeri geneettisen informaation mittaamiseen. Erilaisia ja monimutkaisia biologisia rakenteita koodaavat geenit ovat parempi kriteeri genomin sisältämän informaation mittaamiseen.

On selvää, että evoluutioteorian mukaan yksinkertaisimmilla lajeilla on vähemmän geneettistä informaatiota kuin monimutkaisemmilla lajeilla, joiden väitetään kehittyneen näistä yksinkertaisemmista. Toimivia biologisia rakenteita koodaavien geenien määrä on kasvanut samalla kun emäsparien määrä ja DNA-ketjun pituus ovat kasvaneet. Pelkkä DNA-ketjun tai geenien sekvenssien pituus ei ole silti todiste informaation kasvusta. Esimerkiksi kromosomin kahdentumisen tai sen osan duplikaation kautta DNA-ketjun pituus kasvaa, mutta se ei koodaa uusia biologisia rakenteita, mikä olisi välttämätöntä evoluutioteorialle.

Uusien toimivien biologisten rakenteiden syntymiseen eivät johda muutkaan periytyvät mutaatiot, sillä ne eivät koodaa mitään uutta rakennetta vaan korkeintaan vaikuttavat jo olemassa olevan rakenteen pieniin muutoksiin. Linnun nokan muoto voi vaihdella geneettisen muuntelun seurauksena, mutta kalan evistä ei kehity linnun siipiä eikä linnun siivistä kehity kalan eviä jne.

Mitä olemme oppineet tähän mennessä?

Ihmisen usko ja maailmankatsomus vaikuttavat usein siihen, miten hän tulkitsee tieteellisen tutkimuksen dataa ja luonnosta tehtyjä havaintoja. Samasta datasta voidaan tehdä monia eri johtopäätöksiä ja pitää sitä tukena monille eri teorioille, koska usko ja maailmankatsomus vaikuttavat tulkintoihin. Jos ne eivät vaikuttaisi, niin tutkijat olisivat lähempänä toisiaan johtopäätöksissään ja voisivat muodostaa yhtenäisemmän totuudenmukaisemman teorian, joka perustuu tehtyihin havaintoihin ja tosiasioihin uskomusten sijaan. Taustalla vaikuttava maailmankatsomus vaikuttaa siis siihen, miten havainnot ja ilmiöt ymmärretään.

Naturalistit eivät usko muuhun todellisuuteen kuin aineeseen. He eivät voi ”nähdä” luojaa, koska luoja on aineen ulkopuolella toimiva aineeton henki, jota ei voida mitata tieteellisin menetelmin. Hengellä ei ole tilavuutta eikä massaa, niin että se voitaisiin mitata tarkoilla mittalaitteilla. Vaikka luoja on tavallaan myös energiaa, sillä hän on Voima, joka on luonut kaiken viisaudellaan ja taidollaan, niin tätä energiaa ei voida mitata teknisillä laitteilla. Luoja on myös Elämä, sillä hän antaa elämän ja hengen kaikille luomilleen olennoille. Ehkäpä luoja voidaan tunnistaa parhaiten juuri elämästä. Vaikka elämää on tutkittu tieteellisin metodein jo hyvin pitkän aikaa, ovat tiedemiehet yhä ymmällään siitä, mitä elämä on ja miten se on voinut syntyä.

Jos aineetonta henkeä ja kaiken luojaa ei ”nähdä” elämän takana älykkäänä suunnittelijana ja taitavana elävän solun rakentajana, niin silloin jäädään ikuisesti vaille vastausta siitä, miten elämää voi ylipäätään olla olemassa. Kieltämällä luojan kiellämme samalla totuuden siitä, miksi elämää on olemassa ja miten se on syntynyt. Vaikka emme tiedä tieteellisen tarkasti niitä tapoja, joilla luoja on kaiken luonut ja elämän synnyttänyt, niin hänen suunnittelunsa kädenjälki ja rakentajan puumerkki on nähtävänä kaikkialla luomakunnassa.

Samat älykkäästi DNA:n kautta ohjelmoidut monimutkaiset biologiset rakenteet toistuvat monien lajien genomissa. Silti jokaisella luodulla lajilla ja siitä muuntelun kautta syntyneellä ryhmällä on omat ominaispiirteensä ja ne kertovat luojan viisaudesta hänen luotuaan niin monipuolisen ja rikkaan lajien kirjon. Lajit kykenevät sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin ällistyttävällä tavalla. Se ei voi olla sattuman tulosta, sillä kaikki luonnosta tehdyt havainnot viittaavat älykkääseen suunnitelmaan ja tekijään, jonka säätämien luonnonlakien mukaan ja rajojen puitteissa kaikki tapahtuu lajin sisäinen muuntelu mukaan luettuna.

Ekosysteemi toimii sillä tavalla ja niissä rajoissa kuin luoja on suunnitellut sen toimivan. Yhden eliön eri biologiset rakenteet toimivat yhdessä ja muodostavat ehyen kokonaisuuden, joka mahdollistaa eliön elossa pysymisen. Jos osa näistä rakenteista puuttuu tai toimii vaillinaisesti, huonontaa se kelpoisuutta ja tekee lopulta eliöstä elinkelvottoman. Täsmennettyjä palautumattomasti monimutkaisia biologisia rakenteita ei voida purkaa osiin ilman, että eliö menettää kelpoisuutensa elämään. Sen vuoksi ne eivät ole voineet rakentua vähän kerrassaan evoluutiosadun opettamalla tavalla, niin että yksinkertaisemmista lajeista on tullut monimutkaisempia ja toimivien biologisten rakenteiden määrä on kasvanut.

Näitä täsmennettyjä palautumattomasti monimutkaisia biologisia rakenteita ja järjestelmiä ovat esimerkiksi ihmisen tukiranka ja liikuntaelimet (luuranko, rustot, lihakset jänteineen, nivelet, nivelsiteet, raajat), iho, aivot, hermorata, sydän, verisuonet, keuhkot, maksa, haima, munuaiset, suolisto ruuansulatusjärjestelmineen, sukuelimet, rauhaset (esim. kilpirauhanen ja naisilla erityisesti maitorauhaset, jotka tuottavat maitoa ja mahdollistavat vauvan elämän), aistit (näkö, kuulo, haju, maku, tunto, tasapaino,…), jne. Jos näistä elintärkeistä rakenteista ja järjestelmistä otetaan määrätty osa pois, niin ihminen ei voi elää ja lisääntyä, joten niiden kaikkien on täytynyt olla valmiita alusta eli luomisesta asti.

Sen lisäksi, että yksilö tarvitsee useimpia biologisia rakenteitaan voidakseen elää, tarvitsevat eri lajit toisiaan, sillä ilman toisiaan ne eivät selviäisi olemassaolon kamppailussa. Ekosysteemin eri lajien riippuvuus toisistaan ja symbioosi todistavat niiden tulleen luoduiksi suurin piirtein yhtä aikaa. Kasvit tarvitsevat hyönteisiä pölyttämään ne ja lisääntyäkseen. Hyönteiset tarvitsevat kasveja saadakseen niistä ravintoa. Loiset eivät voi lisääntyä ja elää ilman isäntiään. Mikään ei toimisi ilman mikrobeja ja mikrobit eivät selviäisi ilman monimutkaisempia lajeja. Kaikki lajit ovat riippuvaisia muista lajeista, mikä todistaa älykkäästä suunnittelusta ja luomisesta. On mahdotonta, että nämä toisistaan riippuvaiset lajit olisivat kehittyneet vuoronperään ja vieläpä hyvin pitkän ajan kuluessa.

Näemme älykkään suunnittelun ja sen toteutuksen merkkejä kaikkialla luomakunnassa ja universumissa. Vain ateistinen maailmankatsomus ja naturalismi estävät näkemästä tätä asiaa. Sen sijaan, että naturalisti tunnustaisi luonnosta tekemiensä havaintojen todistavan älykkäästä luojasta, uskoo hän kaiken syntyneen sattumalta itsestään ilman älykästä ohjausta. ”Kaikki on syntynyt tyhjästä” ja ”ei mikään” on korvannut ”luojan” heidän saduissaan ja tarinoissaan, mielikuvituksensa sopukoissa. Ainoa syy kieltää luonnontieteelliset faktat on siten maailmankatsomuksellinen.

Koska naturalisti perustaa väitteensä ”uskoon”, ei liene täysin väärin puhua ”evoluutiouskosta” ja ”ateistisista taruista”. Juuri sellaisia evoluutiosatu, ateistinen abiogeneesikertomus ja alkuräjähdystarina ovat. Ne ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta eikä niitä ole sen vuoksi sopivaa kutsua ”tieteellisiksi teorioiksi”. Ne ovat vailla luonnontieteellisiä perusteita, sillä ihmisen mielikuvitus on korvannut taruillaan ne aukot, jotka tiedon puute on jättänyt tutkijoille. Jo naturalistin perusoletus on virheellinen, minkä vuoksi hän ei voi tunnustaa ilmiselvää totuutta.

Kieltäessään aineen ulkopuolisen toimijan eli hengen olemassaolon on naturalisti sulkenut itsensä totuuden tuntemisen ulkopuolelle, vaikka sen Hengen älykäs suunnittelu ja nerokkaat ratkaisut ovat kaikkien nähtävänä kaiken aikaa. Luoja voidaan siis tunnistaa hänen luomistyönsä kautta, tarkkailemalla ja tutkimalla luontoa, mutta luojaa itseään ei voida fyysisin silmin ja aistein havaita, eikä häntä voida mitata teknisillä mittalaitteilla.

Kun naturalisti pitää todellisuutena vain aineen (materian) ja sen mitattavat ominaisuudet, on hänen tulkittava kaikki tekemänsä havainnot maailmankatsomustaan tukevalla tavalla: älykästä suunnittelijaa ja luojaa ei ole olemassa, joten kaiken täytyy olla sattumalta syntynyttä ja sattumalta toimivaa, niin että kaikki on vielä syntynyt ”ei mistään” ja se ”ei mikään” korvaa siten älykkään luojan naturalistin harjoittamassa ”tieteessä”, vaikka todistusaineisto puhuisi selvästi hänen olettamuksiaan vastaan.

Naturalistin ateistinen (Jumalan kieltävä) paradigma (ajattelutapa) vaikuttaa siihen, miten hän tulkitsee havaintoja ja mitä teorioita hän pitää edes mahdollisesti tosina. Vaikka jotkut naturalistit sanovat, että Jumala (luoja) voi olla teoriassa olemassa, mutta hänen olemassaolostaan ei ole mitään tieteellistä näyttöä, ei hän todellisuudessa pidä luojan olemassaoloa edes teoreettisesti mahdollisena, koska hän on kykenemätön ajattelemaan asioita muuten kuin ateistisen maailmankatsomuksensa läpi. Maailmankatsomus sanelee siten sen, millä tavalla naturalisti tulkitsee tieteellisen tutkimuksen dataa ja luonnosta tehtyjä havaintoja.

Mistä sitten johtuu, että joku on naturalisti ja ateisti? Siihen ovat vaikuttaneet monet asiat yksilön elämässä. Maailmankatsomus on opittu ja valittu, ei peritty ominaisuus. Etenkin lapsuus ja omien vanhempien vakaumus vaikuttaa sekä ateismin että teismin oppimiseen tai hylkäämiseen omana maailmankatsomuksena. Ympäristöllä on suuri vaikutus myös kodin välittömässä läheisyydessä ja etenkin koulussa. Sama pätee tietysti eri uskontojen kannattajiin.

Uskonto opitaan useimmiten omilta vanhemmilta tai muilta ihmisiltä, jotka ”ovat uskoneet ennen minua” ja kasvattaneet ”minut” oman uskontonsa kannattajaksi. Toki murrosikään ja aikuisuuteen asti elänyt ihminen osaa ajatella jo omilla aivoillaan, niin että voi hylätä lapsena oppimansa uskonnon ja vaihtaa sen toiseen tai kääntyä ateistiksi tai agnostikoksi. Suuri osa maallistuneiden kristittyjen ja juutalaisten lapsista onkin nykyään käytännössä lähes uskonnottomia – myös kiihkouskovien ja fanaatikkojen lapsista voi tulla uskonnottomia.

Kun kouluissa alettiin opettaa evoluutiosatua ja alkuräjähdystarua ”tieteellisesti todistettuina faktoina” tai ”tieteellisinä teorioina”, niin se on vaikuttanut yleisen mielipiteen muuttumiseen luomisteorian vastaiseksi. Samalla viha uskontoja ja niiden kannattajia kohtaan on lisääntynyt, mikä on osaltaan edesauttanut naturalismin ja ateismin suosion kasvua. Uskontojen uhrit ovat edistäneet osaltaan naturalismin ja ateismin menestystä tulemalla yhä useammin julkisuuteen. Uskontojen harjoittajat ovat siten osittain itse syypäitä siihen, että usko luojaan ja etenkin eri uskontojen ilmoittamaan ”Jumalaan” on vähentynyt kansan keskuudessa etenkin länsimaissa.

Viha uskontoja ja niiden kuvailemia jumalia kohtaan on ehkä yksi suurimmista syistä olla pitämättä totena luonnosta tehtyjä havaintoja, jotka todistavat aukottomasti luomisen puolesta. Naturalisti ei tule tuolloin ajatelleeksi sitä, että hänen ei tarvitse tunnustaa minkään tunnetun uskonnon ilmoittamaa jumalaa siksi luojaksi, johon hän itse uskoo. Sinun ei tarvitse kääntyä juutalaiseksi, kristityksi tai muslimiksi voidaksesi pitää totena luonnontieteellisen faktan, luomisen. Voit valita vapaasti minkä uskonnon tahansa tai hylätä ne kaikki ”harhaoppisina” ja uskoa omalla tavallasi luojaan. Jos sen teet, niin mietipä sitä, mitä mieltä luoja on naturalistin ja ateistin uskosta ”ei mihinkään”?

Jokainen tätä lukeva tuntee luultavasti Charles Darwinin kirjoittaman kirjan nimeltä ”Lajien synty” (The Origin of Species). Mitä luulisit Darwinin ajatelleen, jos hänelle olisi sanottu: ”Hei, me löysimme hienon kirjan, jota kukaan ei ole kirjoittanut ja se on syntynyt ei mistään! Kukaan ei ole suunnitellut sitä kirjaa eikä sen takana ole ketään älykästä luojaa, mutta se on aivan erinomainen kirja, täysin vertaansa vailla! Me ihailemme sen kirjan nerokkaita ajatuksia ja rikasta sanomaa, monipuolisia kuvauksia ja tieteellisiä faktoja sisältävää kerrontaa! Sen kirjan nimi on ’Lajien synty’.”

Arvannetkin, että Darwin olisi suuttunut sen vuoksi, että häneltä olisi riistetty kunnia ja tekijänoikeudet kirjaan. Aivan samalla tavalla voitaisiin kuvitella luojan suhtautuvan ihmisiin, joiden hän tietää olevan kykeneviä tunnistamaan hänet hänen luomistöidensä tutkimisen kautta. Mutta koska minä en levitä mitään uskontoa tätä kirjoittaessani, niin jätän lukijan itsensä arvioitavaksi sen, mitä luoja sellaisista ihmisistä ajattelee, jotka kieltävät hänen olemassaolonsa, vaikka hän on sen heille selvästi ilmoittanut. Jos tahdot, niin saat kiittää luojaa kaikesta siitä, mitä on olemassa ja omasta elämästäsi, mutta sinun ei tarvitse sitä tehdä. Sinun ei tarvitse kunnioittaa luojaa, meidän isäämme. Se on sinun ja hänen välinen asia eikä kuulu minulle.

Palatakseni luonnontieteellisiin faktoihin, kertaan vielä asioita, joita ei ole voitu todistaa, mutta joita monet ateistit ja naturalistit väittävät ”tieteellisesti todistetuiksi faktoiksi”:

  • Alkuräjähdystaru
  • Kemiallinen evoluutio eli ateistinen abiogeneesikertomus
  • Evoluutiosatu

Olen käsitellyt ensimmäistä ja viimeistä ”teoriaa” jo riittävästi, joten kirjoitan enää kemiallisesta evoluutiosta eli ateistisesta abiogeneesikertomuksesta (elämän syntymisestä elottomasta aineesta ilman älykästä ohjausta ja luojaa).

Kemiallista evoluutiota ei ole voitu todistaa, vaikka sitä on yritetty tehdä jo yli sadan vuoden ajan modernin tieteen aikakaudella sekä teoreettisesti että käytännön kokeilla. On yritetty jäljitellä kuvitteellista nuoren maailman ilmakehää ja sitä kemiallista lientä, jossa onnekkaiden sattumien kautta olisi syntynyt ensimmäinen elävä solu ilman älykästä ohjausta ja luojaa.

Puhun kuvitteellisista asioista, koska niitä ei voida tietää. Tutkijat ovat käyttäneet omaa mielikuvitustaan apunaan loihtiessaan kuin taikurit esiin nuoren maapallon olosuhteita. Naturalistit ovat vetäneet hatusta mm. sen, että nuoren maapallon ilmakehä oli hapeton ja elämän alkuliemi oli koostumukseltaan se, mitä he väittävät sen olleen, ja siinä tapahtui sitä, mitä he väittävät siinä tapahtuneen. Mitkään näistä väitteistä eivät ole faktoja, vaikka ne ikään kuin faktoina naturalistien puheissa ja julkaisuissa hyvin kevyin perustein esitetään.

Monet tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että happea on ollut ilmakehässä aina, sen syntymisestä asti. Tällä seikalla on merkitystä sen vuoksi, että hapettavissa olosuhteissa ei voi muodostua aminohappojen ja DNA:n emästen kaltaisia pelkistyneitä yhdisteitä, jotka ovat välttämättömiä elämälle. Itseään kopioivaa RNA:ta ei ole voitu todistaa syntyneen sattumanvaraisissa kemiallisissa reaktioissa, vaikka naturalistit väittäisivät päinvastaista.

Tieteellisesti ei ole voitu todistaa sitä, että RNA- ja DNA-molekyylien itseään kopioivat rakenneosat olisivat syntyneet ohjaamattomissa kemiallisissa reaktioissa kuvitellussa alkuliemessä. Vielä vähemmän on voitu todistaa ensimmäisen elävän solun syntyminen näistä rakenneosista. DNA:n päätyminen solukalvon sisään, jota ei ole ollut aiemmin olemassa, on mysteeri naturalisteille. Solukalvoja syntyy vain olemassa olevista solukalvoista solujen jakautuessa kahtia.

Solua ei voida purkaa osiin ja ”tappaa” sitä, niin että solusta tulisi jälleen elävä, kun sen osat koottaisiin yhteen. Yhtä vähän on ensimmäinen elävä solu voinut rakentua ilman älykästä ohjausta elottomasta aineesta, tulla eläväksi ja alkaa lisääntyä jakautumalla suvuttomasti, niin että evoluutiosatu osoittautuisi todeksi. Sehän edellyttää nimenomaan ateistista abiogeneesiä, sillä jos ensimmäinen elävä solu olisi luojan luoma, niin miksi ei myös ”evoluutio” olisi hänen ohjailemaansa?

Todellisuudessa sekä ateistinen abiogeneesikertomus että evoluutiosatu ovat molemmat tarua ja ihmisen mielikuvituksen tuotosta. Luoja ei nykytietämyksen mukaan ohjaa evoluutiota ja koko evoluutio on satua, kun sillä tarkoitetaan lajien kehitystä yksinkertaisesta monimutkaisemmaksi ja toimivien biologisten rakenteiden lisääntymistä kehityksen seurauksena. Lajien perimässä tapahtuu muutoksia mutaatioiden ja rekombinaation tuloksena, mutta se ei ole ”ylöspäin” johtavaa kehitystä, johon naturalistit viittaavat evoluutiosta puhuessaan.

Elävä solu ei ole itse asiassa mikään yksinkertainen ja alkeellinen biologinen rakenne, vaikka ateistit saattavat sellaista väittää. Solu on monimutkainen ”proteiinikone” eikä se ole syntynyt sattumalta itsestään elottomasta aineesta. Miljoonien emäsparien on täytynyt järjestyä juuri oikealla tavalla DNA-ketjuun ”alkeellisessa” nykyään elävässä bakteerissa, jotta ne koodaavat tuhansia proteiineja. Miten uskottavaa on se, että ensimmäisen elävän solun DNA tuhansine tai satoine geeneineen olisi syntynyt sattumalta itsestään (ja siirtynyt) solukalvon sisälle, jota ei ollut aiemmin olemassa?

Vaikka tekniikka on kehittynyt huimasti viimeisten vuosikymmenten aikana, niin ihminen ei ole pystynyt luomaan elämää elottomasta aineesta. Vanha tieteellinen teoria on yhä vielä kumoamatta: elämää syntyy vain elämästä. Tämä ei ole tietenkään luomista ja luojaa vastaan, sillä älykäs luoja ja elämän antaja voi luoda jopa elottomasta aineesta elämää ja tehdä kuolleet eläviksi jälleen, jos se vain hänen tahtonsa ja suunnitelmansa olisi!

Huvittavaa naturalistien yrityksessä ”luoda” elämää elottomasta aineesta on se, että jos he onnistuisivat yrityksessään, niin se ei todistaisi älykästä suunnitelmaa ja luojaa vastaan vaan sen puolesta! Silloinhan elämä syntyisi älykkään ihmisen suunnitelman ja teon tuloksena eikä ”sattumalta itsestään ilman älykästä suunnitelmaa ja luojaa”! He eivät voi siis edes teoriassa todistaa laboratoriossa sitä, että elämä on syntynyt itsestään ilman älykästä suunnitelmaa ja luojaa. Miksi siis edes yrittää?

Me voimme olla vakuuttuneita siitä, että kaikki luonnosta tehtävät havainnot puhuvat luomisen ja älykkään suunnitelman puolesta. Se on niin varma asia ja luonnontieteellinen fakta, että sitä ei ole enää syytä lainkaan epäillä. Todisteet ovat jopa niin vääjäämättömät, että voimme levollisin mielin sanoa: ”Me tiedämme luomisen tapahtuneen, koska me olemme nähneet sen.”

Keskustelusta eri ryhmien välillä

Tilanne ei ole vuosikymmenien saatossa muuttunut.

Raamattuun kantansa perustavat kreationistit ja ateismiin kantansa perustavat naturalistit ovat pysyneet bunkkereissaan. Mitään lähentymistä toisiinsa ei ole tapahtunut, ei myöskään muihin kreationisteihin – havaittavissa on pikemmin etääntymistä ja syvemmälle poteroihin kaivautumista. Kumpikaan ryhmä ei perusta näkemyksiään tieteellisen tutkimuksen dataan ja luonnosta tehtyihin havaintoihin. Molemmat perustavat mielipiteensä uskoon ja maailmankatsomukseen, joka vaikuttaa koko ajan siihen, millä tavalla havaintoja ja ilmiöitä tulkitaan.

Lieneekö totta sekin sana, että ”ei ole mitään keskusteltavaa”. Siltä näyttää. Kynnys pitää mahdollisena aineen ulkopuolisen toimijan eli älykkään hengen olemassaolo on liian suuri ylitettäväksi naturalisteille ja ateisteille. Kynnys tunnustaa Raamatun inhimillinen luonne ja erehtyväisyys sekä sen kirjoitusten siitä johtuva pätemättömyys tieteellistä totuutta etsittäessä on fundamentalistille ylitsekäymätön. Tämän vuoksi lienee paikallaan sanoa ”ei ole mitään keskusteltavaa” ja pysytellä visusti oman suojamuurin takana, että ”minä en vain paljastuisi erehtyneeksi” ja jotta oma ”maailmankuvani ei murenisi”.

Maailmankatsomuksesta kiinni pitäminen estää näkemästä tieteellistä totuutta, joka on kaikille ilmeinen. Luoja on luonut lajit olemassaolon kamppailua varten elämän ja kuoleman kiertokulussa. Se on suunnittelun ja älykkään toteutuksen tulos, jonka seurauksena luonnonlait ja säädetyt rajat estävät lajien sisäisen muuntelun johtavan ns. makroevoluutioon. Evoluutiota ei tapahdu. Sen sijaan tapahtuu lajien rappeutumista surkastumien ja tautiperimän kasvun kautta, jolloin lajit menettävät geneettistä informaatiota, joka ohjelmoi palautumattomasti monimutkaisia biologisia rakenteita.

Rekombinaation aikaansaamissa muutoksissa tulee aina raja vastaan, jolloin rodun tai kantamuodosta syntyneen ryhmän perimä on aina köyhempi kuin kantamuodon. Kokonaan uusia toimivia biologisia rakenteita ei rekombinaation ja lajin sopeutumisen kautta voi syntyä. Evoluutio ei mene eteenpäin rekombinaation kautta piirunkaan vertaa. Eivät edes mutaatiot todista evoluutioteoriaa paikkansa pitäväksi. Niiden kautta ei synny uutta geneettistä informaatiota, joka ohjelmoisi kokonaan uusia toimivia biologisia rakenteita jo ennestään olevien rinnalle ja lisäksi, mikä olisi edellytys evoluutioteorian edellyttämälle evoluutiolle.

Itse kukin puolueellinen tutkija perustaa näkemyksensä yhä uudestaan uskoon ja maailmankatsomukseen. Vain puolueeton ja uskonnoista sekä ateistisesta maailmankatsomuksesta vapaa tarkkailija voi nähdä sen totuuden, johon tieteellinen tutkimus ja luonnosta tehdyt havainnot johtavat. Mahtaako meitä olla monta ja lisääntyykö meidän määrämme? Sillä ei liene kovin suurta merkitystä, mutta annetaan totuuden puhua puolestaan. Se totuus voidaan löytää tutkimalla luontoa ja universumia puolueettomalla tavalla. Kaikki havainnot puhuvat silloin älykkään suunnitelman ja luomisen puolesta. Jos joku tahtoo sen seurauksena kiittää ja kunnioittaa luojaa, niin se hänelle suotakoon. Muut älkööt häntä sen vuoksi siitä asiasta tuomitko.

Tämä kirjoitus pohjautuu suomi24 ”Kreationismi ja älykäs suunnittelu” palstalla julkaistuihin viesteihin 27.5.2017–2.6.2017, jotka on kirjoittanut nimimerkki cretu—. Keskustelu kävi yllättävän hiljaiseksi noiden edellä olevien kirjoitusten julkaisemisen jälkeen.

Mahtaako se hiljaisuus johtua osaksi siitä, että naturalistit ja ateistit yllättyivät viestien sisällöstä, kun heitä ei uhkailtu ikuisella helvetin tulella tai viimeisellä tuomiolla ja luojan säätämällä ankaralla rangaistuksella, jos he eivät alistu tämän luojan vallan alle ja tunnusta häntä ylimmäksi auktoriteetikseen?

Vai johtuuko se siitä, että heillä on luojan tunnustamisen jälkeen täysi vapaus valita jokin olemassa oleva uskonto tai olla valitsematta ja pitää nämä asiat totena kannattamatta mitään uskontoa? Kukapa tietää?

Yksi on joka tietää, mutta hän ei sitä tietoaan välttämättä muille kerro, ja jos vaikka kertookin, niin hän tekee sen valitsemiensa palvelijoiden kautta, ihmisten suun kautta, jolloin epäuskoiset ja häntä vastustavat ihmiset eivät usko kuulemaansa totuuden sanaa. Näin on ollut kautta aikojen ja on oleva hamaan Kristuksen tulemiseen asti.

Raamattuun kantansa perustavilta kreationisteilta ei voi paljon mitään vastaan tulemista ja kantojen tarkistamista odottaa, koska pelko panee heille paulan: he eivät uskalla kyseenalaistaa omaa korkeinta auktoriteettiaan, Raamattua, jonka muut ihmiset ovat valinneet ja antaneet heille korkeimmaksi auktoriteetiksi, vieläpä sen tulkinnan mukaan, jota nämä muut ihmiset ovat kannattaneet.

Jos tutkija ja tarkkailija olisi vilpitön eikä pelkäisi tulevaa tuomiota, niin hän uskaltaisi nähdä sen savuverhon taakse, jonka fundamentalistinen uskonto on totuuden eteen muodostanut. Vain sillä tavalla olisi mahdollista tulkita oikein tieteellisen tutkimuksen dataa eri aloilta: totuuden löytämiseen eivät riitä vain luonnontieteet vaan niiden lisäksi tarvitaan myös historia, kielitieteet, antropologia, uskontotieteet, filosofia, jne. Vain siten on mahdollista ymmärtää oikein luojaa ja luomakuntaa.

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.