Evoluutiota vai rappeutumista?

Ateistien mielestä elämä on voinut syntyä monta eri kertaa ja sitä voi syntyä yhä edelleen, mutta kaikki nykyään elävät lajit ovat yhden ainoan sattumalta syntyneen ja elinkelpoisen elävän solun jälkeläisiä, kehittyneet siitä. Evoluutioteoria perustuu nimenomaan siihen, että lajien kehityslinja johtaa yhteen ainoaan alkueliöön sen sijaan, että niitä olisi monta.

Fossiileista on löytynyt paljon surkastumista, epämuodostumista ja perinnöllisistä sairauksista kärsineitä eliöitä. Se on todistus lajien rappeutumisesta ja geeniperimän köyhtymisestä sen sijaan, että todistaisi perimän rikastumisesta ja lajien kelpoisuuden jatkuvasta paranemisesta.

On tietysti totta, että parhaiten muuttuvaan ympäristöön sopeutuvat yksilöt menestyvät ja valtaavat populaation, mutta se ei todista evoluutioteorian mukaisesta evoluutiosta vaan lajien sisäisestä muuntumisesta ja kyvystä sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Mitä paremmin laji sopeutuu, sitä elinvoimaisempi ja kelpoisempi se on, mutta evoluutioteorian opettamasta evoluutiosta tämä lajien sisäinen muuntuminen ei todista yhtään mitään.

Alussa luodut lajit eivät muutu lajin sisäisen muuntelun kautta taksonomisesta luokasta toiseen niin kuin evoluutioteoriassa väitetään. Jo toimiva biologinen rakenne ei muutu kokonaan toiseksi toimivaksi biologiseksi rakenteeksi eikä sen rinnalle ja lisäksi synny uusia toimivia rakenteita.

Kalojen evistä ei kehity lintujen siipiä tai ihmisen raajoja. Lintujen nokan muoto ja pituus voivat vaihdella, mutta niistä ei kehity rustomaista nenää tai kärsää eikä se nokka ole kehittynyt kalojen kuonosta. Kalojen suomuista ei kehity liskojen suomuja eikä liskojen suomuista kehity lintujen sulkia. Evien, siipien, nisäkkäiden raajojen, lintujen nokkien ja kalojen sekä liskojen suomut voivat muuttua ulkomuodoltaan ja kooltaan lajin sisäisen muuntelun kautta, mutta ne eivät muutu kokonaan toisiksi biologisiksi rakenteiksi.

Surkastumat ovat tieteellinen totuus ja joskus niistä voi olla hyötyä lajin osapopulaation selviytymiselle muuttuneessa elinympäristössä. Tästä ovat esimerkkeinä sokeat luolakalat ja siivettömät hyönteiset tuulisilla saarilla. Siegfried Scherer on kirjoittanut aiheesta tarkemmin kirjassa ”Evoluutio – kriittinen analyysi” sen luvussa 5, joka löytyy Älykkään suunnitelman idean kotisivulta pdf-muodossa tätä kirjoitettaessa.

Saman lajin kalat ovat näkeviä valoisassa ympäristössä, mutta pimeään luolaan ansaan jääneiden kalojen perimästä on tuhoutunut silmän koodaava geeni: kaloilla ei ole lainkaan näkyviä silmiä. Kala on menettänyt siten toimivan biologisen rakenteen, josta olisi hyötyä tavanomaisessa valoisassa ympäristössä. Sen sijaan, että näkevän silmän sijaan olisi alkanut kehittyä jokin monimutkainen uusi biologinen järjestelmä, on silmä rappeutunut eikä mitään ole kehittymässä näkevän silmän tilalle. Kala on menettänyt siten pysyvästi sille valoisassa ympäristössä hyödyllisen aistin, joka on todistus täsmennetystä palautumattomasta monimutkaisuudesta. Näköaisti ei toimi lainkaan, elleivät kaikki sitä koodaavat geenit ole lähes kokonaan valmiita ja virheettömiä (mutaatioista vapaita).

Tuulisilla saarilla elävien hyönteisten siivekäs muoto on hävinnyt kokonaan populaatiosta, koska siivekkäät yksilöt ajautuivat helposti tuulen mukana mereen ja hukkuivat, niin että ne saivat vähemmän jälkeläisiä kuin mutaation vuoksi siivettöminä syntyneet lajikumppaninsa. Tässäkin tapauksessa laji on menettänyt biologisen ominaisuuden sen sijaan, että olisi kehittynyt jokin uusi toimiva biologinen rakenne menetetyn tilalle. Tämä on todistus rappeutumisesta, ei evoluutiosta.

Evoluutioteoria on kokonaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta eikä se ole lainkaan tieteellinen teoria. Samaa voidaan sanoa Big bang -teoriasta.

Ateistit määrittelevät sanan evoluutio hyvin monella eri tavalla, mutta pääsääntöisesti he tarkoittavat sillä muutoksia perimässä joko mutaatioiden tai rekombinaation kautta riippumatta siitä, syntyykö samalla uutta geneettistä informaatiota ja sen koodaamia uusia toimivia biologisia rakenteita vai ei. No, ateistin mielestä sitä uutta informaatiota syntyy aina mutaation tai rekombinaation tapahtuessa, mutta oletettua kehitystä se ei todellisuudessa vie eteenpäin (kehitystä ylöspäin yksinkertaisemmasta lajista monimutkaisempiin). Ateisti on mieleltään niin sairas eläin, että lajin rappeutuma surkastumien kautta ja perimän köyhtyminen ovat hänen mielestään todiste eteenpäin menevästä kehityksestä, evoluutioteorian mukaisesta evoluutiosta. Miten sellaisen jääräpään voisi saada uskomaan luonnontieteellisiä totuuksia? Ei mitenkään.

En ole niin tyhmä, että annan ateistien määritellä sen, mitä evoluutio tarkoittaa. Heidän mielestään evoluutiota on se, että maailmassa on kaksi saman lajin edustajaa, joiden DNA poikkeaa yhden emäsparin osalta ja se poikkeavuus periytyy jälkeläisille. Se ei ole kuitenkaan evoluutiota vaan jo olemassa olevan geneettisen aineksen uudelleen järjestäytymistä. Jos evoluutioteoria olisi totta, niin ensimmäisen alkueliön perimään olisi pitänyt tulla valtava määrä lisää emäspareja, jotka ovat järjestäytyneet täsmälleen oikealla tavalla muodostaakseen uusia geenejä ja niiden koodaamia UUSIA toimivia biologisia rakenteita, joita ei ennen ollut olemassa.

Tuollainen kehitys on pelkkää ateistien toiveajattelua, mutta sitä he pitävät vakaasti ”luonnontieteellisenä faktana”. Niin – ihmisen mielikuvituksen tuotokset ovat heille ”luonnontieteellinen fakta”. Noilla väitteillä kannattaisi siirtyä filosofien pariin tai perustaa uusi uskonto.

Kysymys ateisteille:

Ovatko emujen ja strutsien siivet seurausta rappeutumisesta vai osoitus kehityksestä? Onko niille kasvamassa täysimittaiset siivet kehityksen tuloksena niin että nyt nähtävät siivet ovat ”välimuoto” tulevalle täysimittaiselle siivelle, joka kantaa linnun lentoon, vai ovatko ne siivet surkastuma ja osoitus siitä, että rappeutumista tapahtuu ja linnut ovat menettäneet kyvyn lentää, joka niillä aiemmin oli olemassa. Jos kyse on surkastumasta, niin onko se todistus rappeutumisesta vai evoluutiosta?

Turha kysymys, koska ateistin mielestä myös perimän köyhtyminen ja rappeutuminen ovat todisteita evoluutiosta.

Parantumaton on heidän tautinsa! 😉

Jotkut ateistit viittaavat yhä vielä Millerin-Ureyn kokeeseen, jossa olisi muka pystytty luomaan elävä solu elottomasta aineesta. Se on täyttä puppua ja suoranainen valhe. Siinä kokeessa ei pystytty luomaan elottomasta aineesta elämää, eikä sitä ole pystytty luomaan missään myöhäisemmässäkään kokeessa. Vaikka ihminen on älykäs suunnittelija ja taitava rakentamaan asioita, niin ihminen ei pysty luomaan elävää solua elottomasta aineesta. Jos kerran älykäs suunnittelija ei voi sitä tehdä, niin miten elämä olisi voinut syntyä itsestään ilman älykästä suunnittelijaa ja kaiken luojaa?

Surkastuminen on todiste rappeutumisesta. Se ei ole todiste evoluutioteorian opettamasta evoluutiosta. Surkastuman tilalle ei kehity mitään uutta toimivaa biologista rakennetta, joten surkastumat eivät ole todiste evoluutioteorian edellyttämästä evoluutiosta. Surkastuneen siiven tilalle ei kasva mitään eikä menetetyn näkökyvyn tilalle tule uutta aistia tai biologista ominaisuutta, joka veisi oletettua kehitystä eteenpäin evoluutioteorian opettamalla tavalla.

Evoluutiouskova ei kuvittele vaan hän TIETÄÄ, että ensimmäisen sattumalta elottomasta aineesta syntyneen alkueliön DNA on pidentynyt muutamasta sadasta mikrometristä yli metriin, sillä ihminen on kehittynyt siitä. Melko paksupäinen väite tuollainen.

DNA-ketjun piteneminen ja emäsparien syntyminen sattumalta ilman älykästä ohjausta juuri oikeaan järjestykseen geenien rakentumiseksi ja niiden koodaamien UUSIEN toimivien biologisten rakenteiden synnyttämiseksi jo ENTISTEN LISÄKSI niiden rinnalle on evoluutiouskovan mielestä tieteellisesti todistettu fakta, sen sijaan, että se perustuisi kokonaan ihmisen mielikuvituksen tuotteilla täytettyihin aukkoihin kuvitteellisessa ihmisen kehityslinjassa.

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.