Biologisen informaation mitattavuus

Muuan ateistinen järkensä menettänyt henkilö sanoi taannoin, että geneettisen informaation mittaamiseen ei ole olemassa oikeastaan mitään muuta menetelmää kuin elinkelpoisten jälkeläisten määrän laskeminen. Toki tämä ali-ihminen tunnusti myöhemmin, että jälkeläisten laskeminen ei sekään ole luotettava tai riittävä metodi biologisen informaation laskemiseen. Tämän myönnytyksen hän teki ainoastaan sen vuoksi, että huomasi puhuneensa itsensä pussiin.

Jos biologista informaatiota mitattaisiin pelkästään sukuaan jatkavien jälkeläisten määrällä, niin silloin teistit olisivat kehityksen huipulla, mutta ateistit olisivat häviävä ”rotu”, koska he saavat vähemmän jälkeläisiä kuin teistit. Ateismi lisääntyy propagandankin kautta vain vähän ja hyvin rajallisessa ympäristössä, lähinnä Skandinaviassa. Koska ateismin aiheuttavat geenit eivät yleisty populaatiossa, pitäisi ateismin hävitä ihmiskunnasta tulevina vuosisatoina kokonaan.

Jälkeläisten määrällä ei voida mitata biologista informaatiota. Biologista informaatiota voidaan mitata toimivien biologisten rakenteiden sekä niiden monimutkaisuuden ja ominaisuuksien avulla. Mitä enemmän ja mitä monimutkaisempia rakenteita lajilla on, sitä monimutkaisempi laji on kyseessä ja sitä enemmän geneettistä informaatiota tarvitaan koodaamaan sen biologisia rakenteita ja järjestelmiä. DNA-ketjun pituus ja emäsparien määrä ei ole siten riittävä kriteeri geneettisen informaation mittaamiseen. Erilaisia ja monimutkaisia biologisia rakenteita koodaavat geenit ovat parempi kriteeri genomin sisältämän informaation mittaamiseen.

On selvää, että evoluutioteorian mukaan yksinkertaisimmilla lajeilla on vähemmän geneettistä informaatiota kuin monimutkaisemmilla lajeilla, joiden väitetään kehittyneen näistä yksinkertaisemmista. Toimivia biologisia rakenteita koodaavien geenien määrä on kasvanut samalla kun emäsparien määrä ja DNA-ketjun pituus ovat kasvaneet. Pelkkä DNA-ketjun tai geenien sekvenssien pituus ei ole silti todiste informaation kasvusta. Esimerkiksi kromosomin kahdentumisen tai sen osan duplikaation kautta DNA-ketjun pituus kasvaa, mutta se ei koodaa uusia biologisia rakenteita, mikä olisi välttämätöntä evoluutioteorialle.

Uusien toimivien biologisten rakenteiden syntymiseen eivät johda muutkaan periytyvät mutaatiot, sillä ne eivät koodaa mitään uutta rakennetta vaan korkeintaan vaikuttavat jo olemassa olevan rakenteen pieniin muutoksiin. Linnun nokan muoto voi vaihdella geneettisen muuntelun seurauksena, mutta kalan evistä ei kehity linnun siipiä eikä linnun siivistä kehity kalan eviä jne.

Artikkelisarjan seuraavaan osaan

Artikkelisarjan edelliseen osaan

Luomisteoria LT 1.0

Luominen sivun hakemistoon

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Luominen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.