Jumalan ja ihmisen vaikutus iankaikkiseen kohtaloon

Voiko ihminen vaikuttaa omaan pelastukseensa? Mikä on ihmisen osuus ja mikä Jumalan osuus pelastuksessa? Onko ihminen vastuussa teoistaan ja valinnoistaan Jumalalle? Vaikuttaako Jumala myös synnin tekemistä sen lisäksi, että vaikuttaa vanhurskauden tekemistä?

Maailmassa on paljon erilaisia harhaoppeja, joita on perusteltu virheellisellä Raamatun tulkinnalla. Myös unitaristien joukossa on niitä, jotka ovat langenneet ”kerran pelastunut on aina pelastunut” ja ”lopulta kaikki pelastuvat” harhaoppeihin (unitaarit universalistit). Monet uskovat myös viiden pisteen kalvinismiin ja vielä pahempaan harhaoppiin, jonka mukaan Jumala tahtoo ihmisten ja pahojen enkeleiden tekevän syntiä, mutta pelastaa lopulta kaikki.

Pahin harhaoppi on uskoa, että kaikki, mitä tapahtuu ja mitä ihminen tekee, on Jumalan vaikutusta meissä ja maailmassa. Tällä tavalla eksyneet palvovat itseään saatanaa Jumalana, koska luulevat Jumalan olevan samanlainen kuin saatana: olento, joka on riitaantunut itsensä kanssa ja tekee syntiä, vaikka hänen pitäisi olla vanhurskas ja synnitön.

Näiden oppien kannattajat kieltävät kokonaan ihmisen vastuun omista teoistaan ja valinnoistaan, sillä miten ihminen voisi olla vastuussa jostakin sellaisesta, jonka Jumala vaikuttaa hänessä hänestä riippumattomalla tavalla? Ihminen kuvataan näissä harhaopeissa tahdottomaksi ja järjettömäksi luontokappaleeksi, jossa Jumala tekee mitä tahtoo tai jättää tekemättä.

Nämä nimeltään kristityt ihmiset ovat eksyneet fatalismiin samalla tavalla kuin muslimit. He luulevat, että heidän kohtalonsa ja iankaikkinen osansa on edeltä määrätty eikä siihen voi vaikuttaa millään tavalla. Niinpä he ovat kuin marionetteja, jotka luulevat Jumalan ohjaavan heidän ajatuksiaan, tahtoaan, tekojaan, tunteitaan ja sanojaan, tekivätpä he sitten mitä tahansa. Ja niin he myös tekevätkin – mitä tahansa heidän turmeltuneen mieleensä vihan vallassa juolahtaa. Uskonpuhdistajat Calvin, Luther ja Zwingli tapattivat eriuskoisia samalla tavalla kuin muslimit, joten he ovat samasta hengestä syntyneitä, vaikka heidän uskontonsa muoto hieman vaihtelee.

Käsittelemme tässä kirjoituksessa joitakin Raamatun opetuksia liittyen tähän aiheeseen. Huomaat niistä sen, miten johdonmukaista ja selvää Jumalan sanan opetus on, kun se avautuu ymmärrykselle pyhän hengen opettamalla tavalla. Silloin vastuu teoista ja valinnoista jää yksin ihmiselle, mutta kunnia tulee Jumalalle, joka on pelastanut meidät armosta uskon kautta hänen poikaansa Jeesuksen kristukseen.

Ennalta määrääminen

Jumala on määrännyt ennalta sen, että sielut pelastuvat hänen poikansa Jeesuksen kristuksen kuolleista herättämisen kautta ja tulevat hänen kaltaisikseen. (Room 8:28-30; 1Piet 1:1-11) Jumala ei ole määrännyt ennalta sitä, kuka pelastuu ja kuka tuhoutuu (joutuu kadotukseen). Jumala on määrännyt edeltä vain sen tavan (Kristuksen kuolleista heräämisen kautta), jolla kutsutut ja valitut pelastuvat, ei muuta.

Edeltä tunteminen ja edeltä näkeminen

Jumala näkee tulevaisuuteen ja tuntee jo etukäteen nimeltä ne, jotka pelastuvat, mutta ei pakota kutsuttuja sisälle taivasten valtakuntaan. Jumala ei siis määrää sitä, kuka pelastuu ja kuka ei, mutta hän päättää sen, kenet hän pelastaa ja ketä hän ei pelasta, sen mukaan, miten kutsuttu suhtautuu hänen tarjoamaansa iankaikkisen elämän lahjaan sekä syntiin ja vanhurskauteen. (Jer 1:5; Gal 1:15; Psa 139:16; Room 8:28-30; Efe 1:3-14; 2Tim 1:8-11; 1Piet 1:1-11; Room 6:15-23)

Jumalan vaikutus ja teot

Jumala ei ainoastaan näe tulevaisuuteen vaan hän myös vaikuttaa maailmassa, niin että hänen tahtonsa ja suunnitelmansa toteutuu. Tämä vaikutus ei tee tyhjäksi ihmisen vastuuta teoistaan ja valinnoistaan. Jokainen on vastuussa omista teoistaan Jumalan edessä, sillä Jumala ei vaikuta kenessäkään ihmisessä synnin tekemistä ja tottelemattomuutta. Jokainen voi halutessaan valita vanhurskauden ja hyvän tekemisen vääryyden ja pahan tekemisen sijasta. (Room 7 vastaväite kumottuna)

Jumala antaa ihmisille vallan (eksousia) ottaa vastaan Jumalan armo ja uskoa hänen poikaansa Jeesukseen, mutta kaikki eivät valitse oikein etsikon päivänään. (Joh 1:12-13) Sen vuoksi ”monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut”. (Matt 22:14) Valittuja ovat vain ne, jotka ottavat vastaan Jumalan armon ja pysyvät uskossa meidän herraamme Jeesukseen kristukseen loppuun asti. ”Se, joka vahvana pysyy loppuun asti, pelastuu”, mutta Herrasta luopuneet joutuvat kadotukseen (heidät tuhotaan). (Matt 24:13; Hebr 3:12-14)

Jumala vaikuttaa lapsissaan tahtomista ja tekemistä niin, että hänen tahtonsa tapahtuu. (Fil 2:12-16) Jumalan vaikutus ei ole kuitenkaan sellaista, että sitä ei voida vastustaa. Pikemmin päinvastoin. Ihminen vastustaa luonnostaan Jumalan tahtoa ja meidän onkin taisteltava koko ajan syntiä vastaan, jotta emme lankeaisi kiusauksiin viettelysten keskellä. (Hebr 12; 1Piet 1-2; Room 6-8) Siinäkin kohdassa, jossa Paavali sanoo Jumalan vaikuttavan tahtoa ja tekemistä, kehottaa hän samalla ahkeroimaan hyviä tekoja, jotta Jumalan tahto tapahtuisi. (Fil 2:12-16)

Jumala ei vaikuta meihin siis meidän tahdostamme riippumattomalla tavalla: hän ainoastaan vetoaa meihin ja käskee meitä. Meidän vallassamme on sitten se, tottelemmeko Jumalaa vai emme. Ja vaikka Paavali toisessa kohdassa sanoo, että meillä ei ole kykyä ajatella muuten kuin Jumalan meille antaman kyvyn kautta (2Kor 3:5), niin se ei tarkoita sitä, että olisimme tahdottomia marionetteja (sätkynukkeja), jotka eivät osaa ajatella itsenäisesti omilla aivoillaan. Päinvastoin!

Uskontojen uhrit eivät osaa ajatella omilla aivoillaan vaan antavat orjuuttaa itsensä armolle vierailla opeilla. Jumalan lapset sen sijaan ajattelevat omilla aivoillaan, joihin Jumala vaikuttaa antamalla meille eläviä sanoja ja opetusta sen hengen kautta, jonka hän on pannut meihin asumaan. Ja se Jumalan pyhä henki avaa meille kirjoituksia Jumalan opettamalla tavalla, niin että me myös ymmärrämme oikein sen, mitä on kirjoitettu kaikissa pyhissä kirjoituksissa.

Jumalan vaikutus lapsiinsa on erityisesti vetoamista, pyyntöjä, kehotuksia, rohkaisua, lohdutusta, varoitusta, ohjeita, neuvoja, sääntöjä ja käskyjä. Jumala ohjaa meitä hänen ja hänen tahtonsa tuntemiseen niiden sanojen kautta, joita hän meille puhuu ja joita Jeesus on puhunut Jumalan lähettämänä vapahtajana. Kun luemme Raamatun pyhiä kirjoituksia ja opiskelemme niitä ahkerasti erilaisten apuvälineiden avulla (sanakirjat, interlineaarit, kommentaarit, yms.), niin Jumalan sanat avautuvat meille ja antavat meille ymmärrystä. (Psa 119:130) Ne ovat selviä sanoja ja puhtaampaa kuin jaloin hopea. (Psa 12:7) Me voimme elää niiden sanojen ohjeiden kautta Jumalan tahdon mukaan tässä maailmassa ja niin Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, jotta hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi meidän elämässämme.

Kenenkään ei ole pakko noudattaa Jumalan sanan käskyjä ja ohjeita, mutta jos joku niitä noudattaa, saa hän siitä armosta palkan ja kiitoksen meidän isältämme Kristuksen tulemuksessa, hänen edessään. Mutta jos joku luopuu elävästä Jumalasta ja palaa takaisin syntiin ja tähän maailmaan, niin hänelle olisi parempi, että ei olisi tullut totuutta tuntemaan, sillä hänet tuomitaan sitä ankarammin, koska hänellä oli tieto, toisin kuin tämän maailman jumalattomilla.

Karitsan elämän kirja

Raamatussa puhutaan Karitsan elämän kirjasta, elämän kirjasta ja kirjasta, johon Jumala kirjoittaa ja josta hän myös pyyhkii nimiä pois. Valittujen nimet ovat kirjoitettuna taivaassa elämän kirjassa, mutta kadotukseen joutuvien nimet pyyhitään sieltä pois. Heidänkin nimensä ovat siis olleet elämän kirjassa, mutta kun ne pyyhitään sieltä pois, joutuvat he kadotukseen tämän maailman jumalattomien kanssa. (2Moos 32:32-35; Psa 69:29; Luuk 10:20; Fil 4:3; Ilm 3:5; 13:8; 17:8; 20:12-15; 21:27)

Jotkut ovat epätoivossaan väittäneet, että on olemassa monta eri kirjaa: että Karitsan elämän kirja ja elämän kirja olisivat eri kirjoja. Tämä ei ole totta, sillä Paavali puhuu elämän kirjasta samalla tavalla kuin Johannes Karitsan elämän kirjasta. (Fil 4:3) Ja se on kirja, josta nimiä pyyhitään pois, jos joku palaa maailmaan syntiä tekemään ja luopuu elävästä Jumalasta. ”Kerran pelastunut aina pelastunut” harhaoppiin eksyneet eivät voi tätä asiaa tunnustaa, koska sen harhaopin tuoma väärä pelastusvarmuus on heidän turvansa elävän Jumalan ja pyhän hengen osallisuuden sijasta.

On myös muita kirjoja kuin Karitsan elämän kirja, mutta ne ovat kadotukseen joutuvien tekojen kirja. (Ilm 20:12-15) Sinne on merkitty kaikki pahat teot ja miksei myös hyvät, niin että Jumala voi tuomita poikansa Jeesuksen kautta itse kunkin hänen tekojensa mukaan (Joh 5:27-30; Apt 17:30; 1Piet 1:17): sen mukaan, onko hän tehnyt hyvää tai pahaa (2Kor 5:10). Mutta jos nimi on elämän kirjassa, niin silloin meitä ei tuomita ikuiseen tuhoon yhdessä jumalattomien kanssa vaan saamme elää ikuisesti Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen kristuksen ja kaikkien valittujen kanssa siinä maassa, jossa vanhurskaus asuu. Näin on kirjoitettu. (Ilm 20-22)

Ilmestyskirja päättyy kuvaukseen tulevasta hyvästä osasta siinä kaupungissa, joka laskeutuu alas taivaasta uuden maan päälle. (Ilm 21-22) Sinne eivät pääse erinäisten syntien orjat ja pahat ihmiset eivätkä petturit. Heidän osansa on siinä tulisessa järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa, eikä sieltä ole enää mahdollista tulla takaisin elämään Jumalan kaupunkiin. Raamattu ei lupaa pelastusta kaikille luoduille vaan ainoastaan valituille, joita on vähän suhteessa kadotukseen joutuviin. (Matt 7:13)

Universalisteja on mahdoton saada muuttamaan mieltään ja opetustaan: he uskovat, että kaikki ihmiset ja myös saatana langenneiden enkelien kanssa pelastuvat lopulta. He ovat järkähtämättömiä samalla tavalla kuin kalvinistit ja muut ”kerran pelastunut on aina pelastunut” opin kannattajat. Heitä ohjaa toinen henki kuin se, jonka me olemme saaneet, joten on turhaa tuhlata aikaa näiden eksyneiden käännyttämiseen. He eivät käänny, sillä he ovat valheen hengen vankeja ja saman kohtalon saavia kuin ateistit pysyessään harhoissaan. Sellaisia karta.

Room 7 vastaväite kumottuna

On sanottu, että ihminen ei voi tehdä ”luonnostaan” mitään muuta kuin syntiä, koska Paavali kirjoitti lihansa heikkoudesta roomalaisille. (Room 7) On sanottu, että ihminen ei voi vastustaa kiusauksia ja viettelyksiä: me lankeamme väistämättä, koska synti hallitsee meitä vielä uskovina Jumalan lapsina ja pyhän hengen voimasta osallisina. ”Synti tekee mitä tahtoo” eikä kukaan voi vastustaa sitä – ei edes uskossa. Pahiten eksyneet sanovat, että Jumala vaikuttaa meissä synnin tekemistä eikä sitä voi kukaan vastustaa.

Jos tahdot, niin voit asettaa vastakkain Paavalin ja Jumalan sanat Raamatussa. Jumala sanoi Kainille:

Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” (1Moos 4:7)

Jumala käski Kainin hallita syntiä, jonka halu on ihmiseen. Eksyneiden mielestä ihminen ei voi vastustaa tai hallita synnillisiä himojaan ja halujaan, koska synti saa meidät tekemään aina sitä, mitä se tahtoo. Jumalan lapset ymmärtävät sen, että Jumala on antanut meille vastuun valinnoistamme ja teoistamme, niin että voimme tehdä joko hyvää tai pahaa oman mielihalumme mukaan. Jeesuksen sanoin:

Matteuksen evankeliumi:
12:33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
12:34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
12:35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.
12:36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.
12:37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.”

Jumalan ja Jeesuksen mukaan ihminen voi tehdä sydämensä hyväksi tai pahaksi ja tuottaa sen mukaista hedelmää: hyviä tai pahoja tekoja. Niinpä synti ei voi tehdä meissä sitä, mitä se haluaa, vaan me itse päätämme sen, mitä me teemme. Viettelyksiä ja kiusauksia on mahdollista vastustaa, niin että emme lankea syntiä tekemään. Tämä on Raamatun opetus kaikissa sen kirjoituksissa alusta loppuun saakka.

Näin vastuu teoista on yksin meidän, mutta kunnia pelastuksesta yksin Jumalan, joka on antanut poikansa kuolla ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen meidän vanhurskauttamisemme tähden ja sitä Jumalan tekoa ei kukaan tai mikään voi enää tyhjäksi tehdä. Sen teon ansiosta me olemme sovitetut, lunastetut, pyhitetyt ja kirkastetut iankaikkisesti, jos vain pysymme uskossa ja siihen perustuneina.

Me emme pelastu vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan Jumalan armosta, kun olemme saaneet syntimme anteeksi uskon kautta evankeliumin sanaan ja kun pysymme Kristuksen verellä vihmottavina loppuun saakka. Pelastusta ei voida ansaita hyvillä teoilla, mutta hyvät teot ovat seurausta pyhän hengen osallisuudesta ja pelastumisesta, uudestisyntymisestä. Tästä myös Paavali kirjoitti molemmin puolin sitä kohtaa, jossa hän puhui lihansa heikkoudesta ja synnin tekemisestä: siitä, että synti tekee synnillisiä tekoja hänessä.

Kun luet luvut Room 6–8 yhtäjaksoisesti, niin huomaat, että Paavali puhuu uudesta elämästä ja siinä vaeltamisesta, niin että me voimme vastustaa syntiä ja voittaa kiusaukset lankeamatta syntiä tekemään. Me voimme elää Jumalan tahdon mukaan Jeesuksen kristuksen kuolleista heräämisen ja pyhän hengen voiman kautta. Vastuu valinnoista ja teoista on silti koko ajan meidän, ei Jumalan. Siksi on kirjoitettu:

Roomalaiskirje:
6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

Ihminen siis antautuu palvelemaan joko syntiä kuolemaksi tai vanhurskautta elämäksi, ja tämä ihmisen tekemä valinta vaikuttaa siihen, mikä hänen ikuinen osansa on oleva. Jumala ei päätä sitä asiaa mielivaltaisesti ihmisestä riippumattomalla tavalla vaan hän koettelee meitä ja katsoo, miten me tahdomme vaeltaa ja elää tätä nykyistä elämää: Jumalan pyhyydessä vai tämän maailman himojen mukaan. Se vaikuttaa siihen, mikä meidän osamme on ylösnousemuksessa oleva. Tämä opetus on selvä, jos tahdot sen vain uskoa ja ottaa vastaan sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.

Kun Paavali tuskailee lihansa heikkoutta ja synnin tekemistä, niin hän ei kumoa niillä sanoilla Jumalan hänelle antamaa valtaa valita joko synnin tekeminen tai vanhurskauden tekeminen. Synti ei ole itsenäinen subjekti (tekijä), joka päättäisi Paavalin puolesta siitä, mitä hän tekee ja miten hän valitsee hyvän ja pahan välillä kussakin tilanteessa. Sen sijaan synti on vahvoilla lihan heikkouden vuoksi, mutta koska Paavalilla oli uutena luomuksena Jumalan pyhä henki, saattoi hän vastustaa syntiä ja tehdä vanhurskautta, niin kuin tekikin. Hän asetti itsensä kaikkien muiden esikuvaksi vanhurskaan vaelluksensa vuoksi sen sijaan, että olisi elänyt synnissä, niin kuin jotkut luulevat hänen sanoneen. (Fil 3:17; vrt. 1Tess 2:1-13)

Jeesuksen kristuksen ylösnousemuksen voima on se asia, jota Paavali painottaa ja pyhä vaellus, jonka se voima meissä mahdollistaa. (Room 6–8) Eksyneet tulkitsevat Paavalin sanoja väärin, niin että hän olisi ollut itse täysin voimaton synnin edessä. He luulevat, että Paavali oikein rypi synnissä ja teki syntiä jopa elämänsä joka hetki, mikä ei ole linjassa Paavalin muiden opetusten kanssa, jotka muodostavat valtaosan hänen kirjoituksistaan ja puheistaan.

Paavali tunsi Jumalan voiman, joka teki mahdolliseksi voittaa kiusaukset ja elää pyhää sekä puhdasta elämää Jumalan kunniaksi. Tämä on selvä opetus kaikissa hänen kirjeissään ja puheissaan. Uskovan ei tarvitse langeta syntiin vaan Jumala on valmistanut tien ulos kiusauksista, niin että vanhurskaan ei tarvitse langeta. (1Kor 10:13)

Monet tämän asian oikein ymmärtäneet kristityt pitävät Paavalin sanoja jakeissa Roomalaiskirjeen 7. luvussa uskovan tuskailuna lihan heikkouden edessä. He ymmärtävät oikein sen, että Paavali ei elänyt ja rypenyt synnissä, sen orjana, vaikka hän sanoikin tekevänsä syntiä vielä uskon ilmaantumisen jälkeen. Vaikka tämä selitys on oikean opin mukaista, niin se on silti väärä.

Vaikka Paavali puhuu preesensissä ”minä teen syntiä”, niin hän ei puhu silti elämästään Jumalan apostolina. Hän puhuu menneestä elämästään synnin vallassa. Hän puhuu ajasta, jolloin hän oli seurakuntaa vainonnut verenhimoinen ja väkivaltainen fariseus. Hän puhuu menneisyydestään: siitä, miten hän ”kuoli”, kun himot tulivat hänessä raskaaksi ja synnyttivät synnin, ja se johti kuolemaan. (Room 7:1-13) Paavali käyttää tässä jaksossa niin sanottua ”kerronnallista minää”, jolla hän viittaa itsensä lisäksi kaikkiin ihmisiin, jotka voivat samaistua Paavaliin lukiessaan tätä kirjettä. ”Synti, jota minä teen”, on myös ”syntiä, jota sinä teet”, sillä kaikki ihmiset tekevät lihan mukaan eläessään syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.

Tämä entinen Paavali on se ”ylen synnillinen ihminen” ja ”lihan mukaan/ lihan vallassa” elänyt fariseus, josta Paavali puhuu heti tämän jälkeen. (Room 7:14-24) Paavali käyttää tässä kerronnallista minää ja preesensiä, jolla hän viittaa menneisyyteen sen sijaan, että puhuisi nykyhetkestä. Jokaisen Jumalan lapsen menneisyys pitää sisällään entisen ”ylen synnillisen ihmisen”, joka teki syntiä ja eli synnin vallassa ennen uudestisyntymistä. ”Lihalla” ei ole voimaa synnin himojen voittamiseen, sillä se on tuomittu syntiä tekemään paatumisensa vuoksi, mutta nyt me lähestymme sitä pelastusta, josta Paavali asiayhteydessä molemmin puolin puhuu.

Me olemme jo nyt vapautetut synnistä ja sen vallasta uskottuamme Jeesuksen kristuksen evankeliumin! Jumala on herättänyt poikansa Jeesuksen ylös kuolleista ja antanut meille pyhän hengen, jonka voimassa me voimme vastustaa syntiä ja voittaa kiusaukset lankeamatta syntiä tekemään! Me vaellamme nyt hengessä ja teemme hyviä tekoja Jumalan kunniaksi hänen voimansa vaikutuksesta, sillä me emme ole enää synnin ja lihan himojen vallassa niin kuin olimme ennen uudestisyntymistä! Jos et usko tätä, niin luepa Roomalaiskirjeen kuudes luku ja jakeet 7:25-8:36, joissa Paavali sanoo tämän saman asian hieman vaikeatajuisemmin.

Paavali käyttää kerronnallista minää ja preesensiä myös kirjeessään Timoteukselle, kun sanoo olevansa ”syntisistä suurin”. Hän ei suinkaan tarkoita sitä, että oli yhä vielä suurin syntisistä, kun eli Jumalan apostolina. Pois se! Sen sijaan hän kertoo siitä, miten vainosi ennen Jumalan seurakuntaa ja on sen vuoksi ”suurin syntisistä”, mutta ei ole tietenkään enää, koska on saanut Jumalalta voiman lakata syntiä tekemästä ja elää hänen tahtonsa mukaan, joka hänessä voimallisesti vaikuttaa. Näin on kirjoitettu:

1.Timoteuksen kirje:
1:12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, kristusta Jeesusta, meidän herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
1:13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
1:14 ja meidän herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on kristuksessa Jeesuksessa.
1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
1:16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
1:17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.

Kerronnallinen minä ja preesens viittaa tässä menneisyyteen samalla tavalla kuin Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa. Sen sijaan, että Paavali olisi ollut edelleen ylen synnillinen ihminen ja synnin vallassa, oli hän nyt uusi luomus ja noudatti hengen uudessa tilassa Jumalan tahtoa, jonka tekemiseen myös muita kehotti. On täysin järjetöntä sanoa, että Paavali rypi synnissä ja kehotti muita tekemään vanhurskautta, vaikka tiesi kaikkien rypevän synnissä riippumatta siitä, mitä hän heille kirjoitti ja sanoi. Sillä tavalla jotkut eksyneet Raamattua kuitenkin lukevat.

Paavali on suurin syntisistä sen vuoksi, että vainosi menneessä elämässään Jumalan seurakuntaa. Nämä sanat viittaavat menneisyyteen eivätkä nykyhetkeen, vaikka ”minä olen syntisistä suurin” on preesensissä. Tämä sama rakenne on Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa, niin että se ”ylen synnillinen ihminen”, joka syntiä tekee, ei ole se Paavali, joka palveli Jumalaa uutena luomuksena, vaan se on se entinen väkivaltainen fariseus, joka vainosi Jumalan seurakuntaa. Näin selitettynä Jumalan sanat avautuvat oikein ymmärryksellemme ja muodostamme siten ehyen johdonmukaisen opetuksen.

Efesolaiskirjeen vastaväite kumottuna

Eksyneet väittävät, että Jumala on määrännyt osan ihmisistä edeltä kadotukseen ja osan iankaikkiseen elämään. Jumala pelastaa ne, jotka tahtoo ja muut hän tuomitsee kadotukseen. Näin ollen ihmisen iankaikkinen osa olisi edeltä määrätty, koska Jumala on päättänyt sen ihmisten puolesta tai heidän sijastaan. Jumala ei antaisi kenellekään ihmiselle mitään mahdollisuutta vaikuttaa ikuiseen osaansa omilla päätöksillään, valinnoillaan ja suhtautumisellaan Jumalan sanaan.

Raamatun mukaan Jumala tahtoo pelastaa kaikki ihmiset. (1Tim 2:3-7; 2Piet 3:9) Kalvinistit ovat siten ilmiselvästi väärässä sanoessaan, että Jumala tahtoo pelastaa vain harvat valitut, mutta ei tahdo pelastaa valtaosaa ihmisistä, koska on määrännyt heidät edeltä ikuiseen kadotukseen (tuhottaviksi). Universalistit yrittävät luovia pois ristiriidasta väittämällä Raamatun kirjoitusten vastaisesti, että Jumala pelastaa lopulta kaikki ihmiset ja langenneet enkelit myös, saatana mukaan lukien. Raamatun mukaan nämä tuhotaan tulisessa järvessä eikä heillä ole osaa elämän puusta eli Kristuksesta ja luvatusta pyhästä kaupungista, taivaallisesta Jerusalemista, jossa vanhurskaat saavat elää ikuisesti autuaina yhdessä Kristuksen ja Jumalan kanssa.

Paavali ei väitä missään kohdassa kirjoituksiaan, että Jumala olisi määrännyt osan ihmisistä edeltä kadotukseen ja osan iankaikkiseen elämään. Jumala on määrännyt edeltä vain sen, millä tavalla sielut pelastuvat: Jeesuksen kristuksen ja hänen kuolleista herättämisen kautta, niin että valituista tulee täydellisesti Kristuksen kaltaisia ruumiin ylösnousemuksessa hänen tulemuksessaan. (1Joh 3:2; 1Kor 15; 2Tess 1; Kol 1:24-29)

Se uusi ihminen ja uusi luomus, joka ei tee koskaan syntiä, ja jollainen Jeesus kristus on, on uskovien päämäärä ja Jumalan suunnitelma. Jokaisesta pelastuneesta ihmisestä tulee tämän uuden ihmistyypin edustaja kokonaan ilman syntiä tulevassa maailmassa, niin että emme enää koskaan lankea syntiä tekemään. Syntiin lankeaminen on silloin edelleen teoriassa mahdollista, mutta olemme ottaneet tämän maailman synnin aiheuttamasta vahingosta opiksemme, niin että emme enää koskaan lankea syntiä tekemään. Me olemme silloin täydellisiä Jumalan kuvia niin kuin Kristus on: sellaisia ihmisiä, jollaisia Jumala tahtoo meidän olevan ja tahtoi sitä jo alusta asti luodessaan ihmisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen. (1Moos 1:26-27; 2Kor 4:4; 1Joh 3:2)

Kun nyt luemme Efesolaiskirjettä, niin huomaamme Jumalan määränneen etukäteen sen, että valitut pelastuvat Jeesuksen kristuksen ja hänen kuolleista heräämisen kautta. Jumala ei ole määrännyt sitä, ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat kadotukseen. Jumala on määrännyt edeltä vain sen, millä tavalla valitut pelastuvat ja kenen kaltaiseksi he muuttuvat: Kristuksen kaltaiseksi, niin että olemme yhtä hänen ja isän kanssa pyhässä hengessä. (1Kor 6:17; Joh 17:11, 20-23; 1Joh 1:1-7; Efe 1:10; 2:10-22; 4:24; Kol 3:10-11)

Efesolaiskirje:
1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella kristuksessa,
1:4 niin kuin hän ennen maailman perustamista oli HÄNESSÄ valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,

Jumala on määrännyt valitut olemaan KRISTUKSESSA (hänessä) pyhät ja nuhteettomat…

1:5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, HÄNEN YHTEYTEENSÄ JEESUKSEN KRISTUKSEN KAUTTA, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,

Jumala on määrännyt valitut Jumalan yhteyteen Jeesuksen kristuksen kautta.

1:6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
1:9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että HÄN, PÄÄTÖKSENSÄ MUKAAN, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10 siitä ARMOTALOUDESTA, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – OLI YHDISTÄVÄ KRISTUKSESSA YHDEKSI KAIKKI, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Jumala on päättänyt yhdistää Kristuksessa yhdeksi kaikki… Jumala on päättänyt pelastaa Kristuksen kuolleista nousemisen kautta kaikki ja yhdistää meidät toisiimme pyhässä hengessä.

1:11 HÄNESSÄ me myös olemme saaneet perintöosan, OLLEN SIIHEN EDELTÄ MÄÄRÄTYT hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
1:12 että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.

Sana ”me” viittaa tässä Jeesuksen juutalaisiin opetuslapsiin, jotka Jumala on määrännyt KRISTUKSESSA saamaan perintöosan.

1:13 HÄNESSÄ on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun pyhän hengen sinetti,
1:14 sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi

Sana ”te” viittaa tässä efesolaisiin, jotka olivat syntyperältään pakanoita, eivät juutalaisia. Jumala on määrännyt myös heidät yhdessä valittujen juutalaisten kanssa saamaan pelastuksen KRISTUKSESSA ja KRISTUKSEN KAUTTA, hänen kuolleista heräämisensä kautta.

Roomalaiskirje:
8:28 Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
8:29 Sillä ne, jotka hän on EDELTÄ TUNTENUT, hän on myös EDELTÄ MÄÄRÄNNYT POIKANSA KUVAN KALTAISIKSI, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
8:30 mutta jotka hän on edeltä määrännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

Jumala on määrännyt kutsutut ja valitut KRISTUKSEN KALTAISUUTEEN, mutta hän ei ole määrännyt edeltä sitä, kuka pelastuu ja kuka ei pelastu. Tämä sana on selvä.

2.Timoteuksen kirje:
1:8 Älä siis häpeä todistusta herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, JOKA MEILLE ON ANNETTU KRISTUKSESSA JEESUKSESSA ennen ikuisia aikoja,
1:10 mutta nyt ilmisaatettu meidän vapahtajamme kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta,
1:11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.

Jumala on aivoitellut ja suunnitellut pelastavansa valitut poikansa Jeesuksen kristuksen ja tämän kuolleista heräämisen kautta jo ennen maailman luomista, muinaisina iankaikkisina aikoina. (Joh 17:3; Mka 5:1|2) Tämä evankeliumi on ollut kätkössä ja salattuna muinaisilta sukupolvilta, mutta apostolien aikana sitä alettiin julistaa kaikille luoduille ja on nyt tehty tiettäväksi kaikille kansoille. Jumala on valinnut ja määrännyt meidät saamaan pelastus Kristuksen ja hänen kuolleista heräämisen kautta, mutta Jumala ei ole määrännyt sitä, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen. Tämä sana on selvä.

Jumala tuomitsee ja päättää ihmisen iankaikkisen osan

Kuka sitten päättää siitä, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen (tuhoutuu)? Sen päättää Jeesus kristus isän Jumalan tahdon mukaan. (Joh 5:27-30) Jumala on antanut pojalleen Jeesukselle käytännössä vallan tuomita ja hallita tulevaa maailmaa. Jeesus tuomitsee luodut heidän tekojensa mukaan ja tekee sen oikein, koska isä Jumala neuvoo häntä ja sanoo hänelle, miten tulee oikein tuomita. Tuomiolle tulevat ihmiset eivät voi siis itse päättää sitä, pelastuvatko he vai tuhotaanko heidät. Sen päättää Jumala, kun tuomitsee itse kunkin hänen tekojensa mukaan Kristuksen tulemuksen jälkeen ja viimeisellä tuomiolla.

Jumala ei tuomitse ketään mielivaltaisesti vaan hän tuomitsee niiden tekojen ja valintojen mukaan, joita ihmiset ovat tehneet. Jos joku on valinnut elämän uskomalla Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, niin hän pelastuu Jumalan armosta uskon kautta saamalla synnit anteeksi ja olemalla siten osallinen pyhästä hengestä. Jos joku on valinnut kuoleman ja hylännyt Jumalan armolahjan, niin hänet tuomitaan tekojen ja epäuskon vuoksi ikuiseen tuhoon.

Tuomioon vaikuttaa myös se, onko ihminen palvellut Jumalan armosta vanhurskautta ja tehnyt hyvää vai onko hän antautunut palvelemaan syntiä ja paatunut synnin tekemisen kautta. (Room 6:15-23; Hebr 3:12-14; Matt 12:33-37) Muinoin eläneet ihmiset eivät ole kuulleet evankeliumia, mutta Jumala tuomitsee heidätkin tekojensa mukaan, niin kuin myös evankeliumia kuulleet ja siihen uskoneet. (2Kor 5:10; Room 2:11-16) Kyse ei ole silloin pelastuneiden kohdalla siitä, että he ansaitsisivat hyvillä teoillaan ikuisen elämän tai menettäisivät sen pahojen tekojen vuoksi.

Kyse on siitä, miten he ovat Jumalan armosta valinneet omassatunnossaan ja sydämessään hyvän ja pahan välillä: kumpaa ovat alkaneet palvella. Toiset ovat paatuneet pahan tekemisen vuoksi, mutta toiset eivät, ja heille luetaan Kristuksen vanhurskauden teko hyväksi jälkeenpäin, vaikka eivät ole voineet siihen uskoa, koska se tapahtui vasta heidän kuolemansa jälkeen. Näin myös vanhan liiton valitut ja pyhät voivat pelastua puhumattakaan heitä ennen eläneistä ihmisistä. (Room 5:10-21)

Paavalin pelastusvarmuus

Paavali ei opettanut oppia, jonka mukaan kerran saatua pelastusta ja pyhää henkeä ei ole mahdollista menettää. Päin vastoin! Hän ei ollut täysin varma edes omasta lopullisesta pelastumisestaan ennen kuin aivan elämänsä loppuvaiheessa, vähän ennen teloitetuksi tulemista. (2Tim 4:6-8,17-18) Sitä ennen hän piti mahdollisena myös sen, että joutuu itse kadotukseen, ellei vaella sääntöjen mukaan loppuun saakka.

1.Korinttolaiskirje:
9:23 Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi.
9:24 Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.
9:25 Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
9:26 Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
9:27 vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.

Nämä Paavalin sanat pitävät yhtä kaiken muun Raamatun opetuksen kanssa ja Paavalin muiden sanojen kanssa (esim. Room 6:15-23; 8:9-13). Eksyneet vääntävät Paavalin sanoja tarkoitushakuisesti vinoon oman ennalta totena pitämänsä opin tueksi ja selittävät pois tai jättävät kokonaan huomiotta ne kohdat, joissa Paavali kumoaa heidän oppinsa. He valitsevat Raamatusta vain ne kohdat, jotka näyttävät tukevan heidän oppiaan, mutta hylkäävät kaiken muun, joka kumoaa sen.

Miten sitten on selitettävissä se, että me emme pelastu vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan Jumalan armosta, pyhän hengen uudistuksen ja uudestisyntymisen pesun kautta? (Tiit 3:1-7)

Tässä on huomattava ensinnäkin se, että me olemme jo ”toivossa pelastuneet” uudestisyntymisen kautta, mutta emme ole vielä päässeet perille asti taivasten valtakuntaan, joka on tuleva täydessä loistossaan vasta Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä. (Room 8:17-36; 1Piet 1:1-11; Fil 3:13-21; 1Tess 4:13-17; 1Kor 15:12-58; jne.) Se, miten pelastuimme uudestisyntymisen kautta, ei ole hyvien tekojemme ansiota vaan Jumalan armoa. Me saimme syntimme anteeksi, kun kuulimme Jeesuksen kristuksen evankeliumin sanoman ja tulimme sen synnyttämän uskon kautta osallisiksi pyhästä hengestä. (vrt. Apt 10:34-48)

Meitä eivät siis pelastaneet hyvät tekomme vaan syntien anteeksisaaminen, kun uskoimme sovituksen sanan. Kunnia pelastuksesta kuuluu siten yksin Jumalalle, joka antoi syntimme anteeksi ja herätti kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen. Kunnia kuuluu myös Jumalan pojalle Jeesukselle, sillä hän antoi itsensä vapaaehtoisesti uhriksi syntiemme edestä ja lunnaiksi sieluistamme. (Matt 26:26-42; Gal 1:1-13; 1Tim 2:3-7; Ilm 5)

Pelastumisen ehto ja perustus on yksin siinä, että Kristus on uhrannut itsensä ristillä meidän puolestamme ja Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista. Tämä perustus ei muutu miksikään ja pelastuksemme ei ole siten kiinni siitä, miten hyvin onnistumme vaeltamaan tässä uudessa elämässä, joka meillä on Jumalan lahjana. Jumalalle kelpaamisen ehto on aina kristus Jeesus ja hänen uhrinsa. (Hebr 10:1-24; 1Kor 3:11-23) Se ei ole koskaan meidän omat tekomme ja se, millaisia me ihmisinä olemme. Näin pelastus on yksin armosta ja uskon kautta evankeliumin sanaan.

Vaikka pelastusta ei voida ansaita hyvillä teoilla, niin se voidaan kuitenkin menettää palaamalla takaisin maailmaan ja alkamalla elää synnissä. Tämäkin sana on selvä Raamatun kirjoituksissa ja Paavalin opetuksissa, joiden varaan uuden liiton seurakunta ehkä eniten elämänsä nykyään rakentaa. Jopa siinä kohdassa, jossa Paavali puhuu yhdestä ainoasta perustuksesta – kristuksesta Jeesuksesta – jatkaa hän samaan hengenvetoon, että pelastuksen voi menettää, kun hänen sanansa oikein ymmärretään. (2Kor 3:11-23)

”Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1Kor 3:17)

Eksyneiden mielestä ne eivät ole olleet oikeita ja aitoja Jumalan lapsia, jotka palaavat takaisin maailmaan ja luopuvat elävästä Jumalasta: eivät usko loppuun saakka vaan luopuvat kuka mistäkin syystä. Heidän joukkoonsa kuuluu Deemas, joka jätti Paavalin tähän maailmaan rakastumisen vuoksi. (2Tim 4:10) Hän oli Paavali työtoveri (Kol 4:14; Fmn 1:24) ja hänen nimensä oli siten Karitsan elämän kirjassa, mutta pyyhittiinkö se sieltä pois – sen Jumala yksin tietää. (Fil 4:3; Ilm 3:5) Se sana on varma, että nimiä pyyhitään pois ja pelastus on mahdollista menettää. (2Moos 32:32-35; Psa 69:29; Luuk 10:20; Fil 4:3; Ilm 3:5; 13:8; 17:8; 20:12-15; 21:27)

Oikea perustus tuo pelastuksen, väärä johtaa kadotukseen

Mikä vaara piilee ”Kerran pelastunut on aina pelastunut opissa”? Se, että ihminen luottaa siihen oppiin sen sijaan, että luottaisi Jumalaan ja hänen armoonsa kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme. Monet sen opin kannattajat eivät ole itse asiassa koskaan Jumalan lapsiksi syntyneet. He ovat tutkineet erilaisia oppeja Raamatusta ja valinneet sieltä itselleen mieluisan. Koska se oppi riistää ihmiseltä kokonaan vastuun elämästä ja teoista, ovat he valinneet sen, sillä he eivät ota vastuuta teoistaan ja elämästään vaan sysäävät sen Jumalalle.

Näin he eksyttävät itsensä ja myös muita, sillä he ovat erittäin ahkeria seurakuntien jäsenien käännyttäjiä. Heillä on omasta mielestään ”parempi tavara, joka pysyy”, mutta he ovat kokonaan Jumalan valtakunnan ulkopuolella uskottuaan riivaajien oppeja. He antavat Jumalasta myös väärämielisen kuvan sadistina, joka tekee ihmisille mitä tahtoo riippumatta siitä, millaisia ihmiset ovat, mitä he ovat tehneet ja miten he suhtautuvat syntiin sekä vanhurskauteen ja hänen armoonsa, syntien anteeksisaamiseen. Pahiten eksyneet sanovat, että Jumala vaikuttaa synnin tekemisen ja on synnin isä: saatana on heidän Jumalansa, jota he isänään palvelevat tekeytyen vieläpä hurskaiksi!

”Kerran pelastunut on aina pelastunut” oppi antaa kannattajalleen yliluonnollisen pelastusvarmuuden, mutta se antaa samalla väärän kuvan Jumalasta ja vääristää ihmisen aseman teoistaan ja valinnoistaan vastuullisena olentona Jumalan edessä. Väärä pelastusvarmuus tekee opin kannattajista röyhkeitä lähimmäisten ja toisten kristittyjen halveksijoita. He sanovat, että meillä on ”niin pieni Jeesus, että hän ei voi meitä pelastaa” ja pilkkaavat meitä, mutta siihen heidät on pantukin heidän palvellessaan epäjumalaa, väärää kristusta ja itseään saatanaa omana jumalanaan. He puhuvat niin kuin heidän isänsä ja tekevät hänen tekojaan. Sellaisia karta.

Vapauttaako ”kerran pelastunut on aina pelastunut” oppi tai ”universalismi” (oppi, jonka mukaan lopulta kaikki pelastuvat) ”lain alaisuudesta” ja ”hyvistä teoista pelastuksen tienä” vai ei? Ei se vapauta. Päinvastoin! Se sitoo yhtä lailla ”lain alle” ja hyviin tekoihin kuin mikä tahansa muu nimeltään kristillinen harhaoppi. Eksyneet tietävät sen, että jos he ”palaavat maailmaan” ja näkyviin synteihin, niin he paljastuvat siten valheveljiksi, jotka eivät olleet aidosti uudstisyntyneitä Jumalan lapsia. Niinpä he ovat velvoitetut noudattamaan Jumalan lakia ja käskyjä kuolemaansa saakka, koska he yrittävät todellisuudessa pelastaa itse itsensä elämällä hyvää ja pyhää elämää, jota tietävät Jumalan lasten elävän ja johon profeetat, Jeesus ja apostolit meitä kehottavat.

Ulospäin hurskas elämä ei siis ole tae siitä, että joku on sisällä Jumalan valtakunnassa ja toivossa pelastunut. Jos toivo on muuttunut opissa näkemiseksi ja joku luulee olevansa jo perillä tai varmasti pelastunut ilman pois lankeamisen mahdollisuutta, on hän eksynyt ja likinäköinen, lähellä häviämistään. Sellainen elää todellisuudessa lain alla ja yrittää pelastaa itseään hyvillä teoilla, koska on armosta osaton eikä ole saanut syntejään anteeksi. Hänen toivonsa on todellisuudessa siinä, miten hyvin hän pystyy teoillaan ja elämällään olevansa ”aito veli” muiden samalla tavalla eksyneiden ”veljien” joukossa.

Pahinta on ehkä se, että he eivät voi enää muutta mieltään ja näkemystään, niin että saisivat armon syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. He ovat lukinneet itse itsensä Jumalan ja Jeesuksen kristuksen tuntemisen ulkopuoelle, koska saavat harhaopistaan yliluonnollisen pelastusvarmuuden, joka ei perustu Jumalan sanaan vaan saatanan valheisiin ja virheelliseen Raamatun tulkintaan. Asialleen vannoutunut eksynyt sielu ei ole koskaan muuttanut mieltään tässä opin kohdassa. Kaikki mielensä muuttaneet ovat olleet feikkejä heidän joukossaan. Aito ”kerran pelastunut on aina pelastunut” opin kannattaja ei muuta ikinä mieltään, niin että korjaisi opetustaan.

Se opetus antaa suuremman pelastumisen turvan kuin Jeesuksen kristuksen evankeliumi ja Jumala. Se varmuus perustuu kuitenkin valheeseen, joten se on yhtä tyhjän kanssa. On parempi varoa ja katsoa eteensä, että kukaan ei eksyttäisi meitä pois lujalta ja varmalta pohjaltamme, kuin panna toivonsa valheen sanaan ja harhaoppiin. Se perustus on Jeesus kristus, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut kaikkien herraksi ja pääksi seurakunnalle. Otamme sen vuoksi vakavasti kaikki kehotukset ja varoitukset eksymisen ja luopumisen mahdollisuudesta omalla kohdallamme. Se on todellista valvomista ja toivon panemista Jumalan sanaan. Eksynyt ei voi valvoa, koska nukkuu vielä synnin unta eikä ole herännyt kuolleista, niin että Kristus häntä valaisisi.

Olemmeko sitten vailla turvaa ja peloissamme, koska tiedämme olevan mahdollista, että joudumme kadotukseen vielä sen jälkeen, kun olemme pelastuneet uudestisyntymisen pesun ja pyhän hengen uudistuksen kautta? (Tiit 3:1-7) Ei suinkaan! Me tiedämme sen, että perustus on luja ja vahva, niin että jos pysymme sillä perustuksella, niin emme voi langeta pois ja joutua kadotukseen.

Meidän hyvät tekomme ja synnin karttaminen eivät meitä pelasta vaan se, mitä Jeesus on tehnyt oman elämänsä aikana ja kuollessaan ristillä. Meidät pelastaa se, mitä Jumala on tehnyt meille, kun antoi meille synnit anteeksi ja lahjoitti pyhän hengen olemaan aina kanssamme. Se on totista Jumalan armoa, jossa saamme valvoa yhdessä muiden pyhien kanssa ja ahkeroida hyvien tekojen tekemistä. Ne teot eivät pelasta meitä, mutta antavat hyvän mielen muille, joita kohtaan rakkautta osoitamme. Ne teot voivat johtaa osaltaan niiden pelastumiseen, jotka eivät ole vielä pelastuneet uudestisyntymisen kautta.

Levon ja turvan kannalta on tärkeintä se, missä perustus on. Jos se on Kristuksen täytetyssä työssä, niin se perustus kestää. Jos se on omissa teoissa ja omassa pyhässä vaelluksessa, niin perustus on sortuva ja sielu joutuu kadotukseen. Mieti siksi sitä, minkä vuoksi teet hyviä tekoja ja kartat pahaa? Teetkö sen siksi, että todistat itsellesi ja muille olevasi aito Jumalan lapsi? Jos se on syy pyhään ja vanhurskaaseen elämään, niin olet lain alla ja mahdollisesti Jumalan valtakunnan ulkopuolella.

Jos teet hyvää ja kartat pahaa luonnostasi, koska se on sinun mielihalusi, mutta et yritä todistaa teoillasi olevasi Jumalan lapsi, niin olet silloin autuas tekemisessäsi. Olet silloin Kristuksen oma ja hän tunnustaa sinut isänsä edessä tulemuksessaan, kunhan vain pysyt uskossa ja siihen juurtuneena. Muutoin sinutkin hakataan pois niin kuin oksa, joka ei tuota hyvää hedelmää. Tutki siis itseäsi, onko Kristus sinussa, ja mikä on se hedelmä, jota sinä tuotat? Paljon kertoo se, miten suhtaudut lähimmäisiisi ja miten kohtelet eri tavalla uskon asioita ymmärtäviä veljiäsi.

Olen kirjoittanut tätä paikoitellen hyvin ankaraan sävyyn, koska ”kerran pelastunut on aina pelastunut” opin kannattajat ja universalistit eivät ansaitse muuta kohtelua. He saavat osakseen sen kohtelun, miten he itse kohtelevat muita. Samalla mitalla mitataan heille, millä mitalla he mittaavat muille ja siihen jopa lisätään. Suuressa osassa heitä on kokonaan eri henki kuin Jumalan pyhä henki, joten sellaiseen väkevään eksytykseen tulee suhtautua kaikella ankaruudella ja vakavasti. Karta heitä, sillä heillä ei ole sinulle mitään hyvää tarjottavanaan. Vähäinen hapatus on hapattanut koko taikinan.

Syntiinlankeemus ja Jumalan pelastussuunnitelma

Jumala EI SUUNNITELLUT eikä TAHTONUT sitä, että Aatami lankeaa syntiin. Jumala EI SUUNNITELLUT eikä TAHTONUT sitä, että saatana nousee kapinaan häntä vastaan ja muut langenneet enkelit hänen kanssaan. Jumala SALLI tämän kaiken tapahtua ja teki pelastussuunnitelman EDELTÄ TIETÄMISEN mukaan. Niinpä Jumala NÄKI ja TUNSI edeltä poikansa Jeesuksen kristuksen, Nasaretilaisen, ja TIESI JO EDELTÄ sen, mitä hänelle tulisi tapahtumaan, koska Jumala NÄKEE TULEVAISUUTEEN. Jumala vaikuttaa myös asioita, niin että hänen sanansa ennustukset (profetiat) toteutuvat, mutta JUMALA EI VAIKUTA SYNNIN TEKEMISTÄ. Synti on aina tottelemattomuutta Jumalaa vastaan eikä se ole koskaan JUMALAN TAHTO tai SUUNNITELMA, että joku syntiä tekee.

Jumala voi kääntää synninkin vanhurskasten voitoksi siten, että on pelastanut meidät ihmisten tekemän synnin kautta: kun ihmiset naulitsivat ristille Jeesuksen ja tappoivat hänet, niin hänen kuolemansa koitui pelastukseksi valituille Jumalan lapsille, koska Jumala oli suunnitellut jo edeltä herättävänsä poikansa ylös kuolleista ja teki myös sen, minkä oli edeltä nähnyt ja pyhissä kirjoituksissa ennustanut. Se tapa, jolla sielut pelastettiin Pojan kautta, on Jumalan edeltä määräämä, mutta Jumala ei käskenyt tappaa poikaansa eikä vaikuttanut itse niiden tahtoon ja mieliin, jotka antoivat Jeesuksen pakanoiden käsiin tapettavaksi. Jumala käytti juutalaisten ja pakanoiden syntiä hyväkseen pelastaessaan meidät poikansa uhrin kautta, mutta ei käskenyt heidän tehdä syntiä eikä vaikuttanut sen synnin tekemistä. Jokaisella asiaan osallisella oli mahdollisuus valita rajoitetusti vapaalla tavalla se, mitä he tekivät ja miten asioihin suhtautuivat. Se, että Jumala tiesi jo etukäteen sen, miten itse kukin olisi käyttäytyvä, ei tee tyhjäksi sitä, että nämä tekivät syntiä ihan omasta vapaasta tahdostaan sen sijaan, että Jumala olisi pakottanut heidät sitä tekemään.

Näin Jumala käänsi ihmisten tekemän synnin valittujen iankaikkiseksi elämäksi ja voitoksi kuolemasta herättämällä kuolleista poikansa Jeesuksen. Valitut ja opetusta saaneet ymmärtävät kyllä nämä asiat oikealla tavalla, mutta harhaoppiin toivonsa panneet eksyneet sielut eivät voi näitä asioita käsittää. He luulevat, että Jumala vaikutti aktiivisesti synnin tekemistä jo alusta asti ja tekevät näin Jumalasta pahemman syntisen kuin saatana on. Voi heitä! Mahdoton on heidän ymmärtää sitä, että kaikkivaltiaan tahtoa on mahdollista vastustaa onnistuneella tavalla ja niin valtaosa ihmiskunnasta sekä kolmasosa enkeleistä tekee ja on tehnyt.

Synti ja tottelemattomuus ja viattoman ihmisen murha ei ole koskaan Jumalan tahdon mukaista vanhurskauden tekemistä: se on aina huutava vääryys, jonka Jumala voi kääntää voitoksemme niin kuin teki Jeesuksen kohdalla, mutta hän tuomitsee ne, jotka syntiä tekevät ja on tuomitseva kadotukseen ne Jeesuksen tappaneet ihmiset, jotka eivät parannusta eläessään tehneet. Kaikki eivät pelastu ikuiseen elämään, vaikka Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan ja tuntevan totuuden. Jumalaa vastustava tahto voittaa kadotukseen joutuvien kohdalla, heidän ikuiseksi tappiokseen ja hävitykseksi.

Jumalalla ei ole vain yhtä ainoaa suunnitelmaa ja tahtoa vaan niitä on monia tai ainakin kaksi. Jumalan ensisijainen tahto on se, että kaikki ihmiset pelastuisivat, mutta koska niin ei tule tapahtumaan ihmisistä itsestään johtuvista syistä, niin Jumala on kostava ja rankaiseva syntiä tehneitä ikuisella tuholla tulisessa järvessä, toisella kuolemalla. Myös tuomion ylösnousemuksessa tapahtuu Jumalan tahto, mutta ei ensisijainen tahto. Jumala ei jätä rankaisematta jumalattomia ja pahoja ihmisiä vaan maksaa heille tarkoin heidän syntiensä mukaan ja tuhoaa heidät ikuisiksi ajoiksi, niin että heillä ei ole oleva enää sijaa Jumalan kasvojen edessä iankaikkisessa tulevassa maailmassa.

Ilmestyskirja:
22:17 Ja henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
22:18 Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
22:19 ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
22:20 Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian.” Amen, tule, herra Jeesus!
22:21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

Tähän loppuu Jumalan sanan ilmoitus Raamatun pyhissä kirjoituksissa. Sen mukaan ne eivät peri Jumalan valtakuntaa, jotka eivät ole osallisia elämän puusta eli Kristuksesta ja jäävät pyhän kaupungin ulkopuolelle. Heidät tuhotaan ikuisiksi ajoiksi pois Jumalan kasvojen edestä eivätkä he saa elää iankaikkisesti Jeesuksen ja pyhien Jumalan lasten kanssa Jumalan valtakunnassa. Harhaoppisille tämä Jumalan sanan selvä ilmoitus ei kelpaa, mutta siihen heidät on pantukin: vääntämään vinoon pyhiä kirjoituksia ja vastustamaan Jumalan tahtoa, minkä he kyllä hyvin osaavatkin tehdä. He antavat väärän todistuksen Jumalasta ja heillä on väärä kuva Jumalasta, niin että heidän kuvansa mukainen Jumala vastaa lähes täydellisesti saatanaa, sen sijaan, että hän olisi meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. Aamen.

Siirry tästä linkistä artikkeliimme ”Jumalan kaikkivaltius ja ihmisten kärsimys”.

Luettavaa

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s