Sanaa ”jumala” on käytetty Raamatussa ihmisistä

Kokoamme tähän kirjoitukseen ne Raamatun kohdat, joissa on sanottu ihmisiä ”jumaliksi”. Nämä ”jumalat” olivat niitä ihmisiä, jotka edustivat Jumalaa maan päällä tuomitessaan Israelin kansaa tai hallitessaan sitä tai toimiessaan Jumalan lähettämänä sanansaattajana. Jeesusta sanotaan samasta syystä pari kertaa ”jumalaksi”, vaikka hän on ihminen – ei enkeli tai Jumala itse.

Raamatussa tarkoitetaan sanalla ”jumala” aina pelkästään ”isää Jumalaa”, kun puhutaan kaikkivaltiaasta kaiken luojasta. Voit korvata sanan ”jumala” silloin aina sanalla ”isä” sanoman siitä muuttumatta. Et voi korvata sitä sanaa koskaan sanoilla ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki” tai ”Jeesus Kristus”, koska silloin sanoma muuttuisi ja vääristyisi.

Myös sana ”herra” voidaan korvata aina sanalla ”isä”, kun luojasta tai kaikkivaltiaasta on puhuttu. (Apt 4:24-31; Jes 44:24) Ymmärrät jo pelkästään tästä seikasta sen, että isä on yksin se yksi ainoa Jumala, jonka Jeesus kristus, hänen poikansa, on meille ilmoittanut. (Joh 1:18; 5:44; 17:3; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; Ilm 13:11-18) Jos et sitä asiaa ymmärrä, niin olet eksynyt ja likinäköinen sekä lähellä häviämistä, sillä et ole uskonut Kristuksen opetusta Jumalasta. (Hebr 6 ja 2Joh 1:7-11)

Jeesus ei sanonut koskaan olevansa ”Jumala”, joka olisi luonut kaiken tai ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa. Opetuslapset puhuivat Jeesuksesta pelkästään vanhurskaana miehenä, jonka Jumala – kaiken luoja – on herättänyt kuolleista ja antanut hänelle vallan tuomita muita luotuja. (Apt 2:12-36; 4:24-31; 17:22-31; jne.) Tämä evankeliumi pelasti, mutta katoliset tarut eivät voi ketään pelastaa. (Apt 10:34-48; 11:11-18 jne.)

Jeesus sanoi olevansa Jumalan poika ja viittasi näillä sanoilla siihen, että ihmisiä sanotaan ”jumalan pojiksi” ja ”jumaliksi”, kun Jumalan sana tuli heille.

Johanneksen evankeliumi:
10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin –
10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ’Minä olen Jumalan poika’?
10:37 Jos minä en tee isäni tekoja, älkää uskoko minua.
10:38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte isän olevan minussa ja minun olevan isässä.”

Jeesus ei tunnusta tässä olevansa Jumala. Hän sanoo, että Jumala asuu hänessä. Isä asuu pojassaan henkenä ja poika on isässä samalla tavalla kuin muut Jumalan lapset ovat hänessä ja Jumala on heissä. Jumalan lapset ovat pyhässä hengessä yhtä Jumalan kanssa, kun Jumalan sana pysyy heissä niin kuin se pysyi Jeesuksessa ja tuotti hyvää hedelmää. (1Joh 4:9-16; 2:14-28; 1:1-7; 1Kor 6:17; Joh 14:14-24; 15:1-15)

Jumala ja Kristus ovat kaksi kokonaan eri olevaista. Jumala on ihmisen kristuksen Jeesuksen isä, mutta kristus on ihminen, jonka Jumala on luonut ja herättänyt ylös kuolleista. Sanaa ”kristus” on käytetty Raamatussa vain ihmisistä, ei koskaan enkeleistä tai Jumalasta itsestään. Tämäkin asia todistaa sen, että Jeesus kristus on vain ihminen, ei Jumala tai enkeli.(Apt 10:38; Hebr 1–2)

Jos joku ei erota toisistaan Jumalaa ja Kristusta, jossa Jumala asuu, niin hän on todella pahasti eksynyt. (2Kor 5:16-21) Jumala asuu pojassaan henkenä niin kuin asuu myös muissa lapsissaan uuden liiton aikana ja iankaikkisesti.

Jeesus viittaa puheessaan (Joh 10:1-38) Israelin tuomareihin, jotka tuomitsivat tai joiden piti tuomita kansaa Jumalan sanan mukaan, mutta he tuomitsivat väärin ja siksi heitä nuhdeltiin taivaasta käsin Jumalan sanan kautta.

Psalmit:
82:1 Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:
82:2 ”Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?” Sela.
82:3 ”Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.
82:4 Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
82:5 Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.
82:6 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
82:7 kuitenkin te kuolette, niin kuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niin kuin kuka ruhtinas tahansa.”
82:8 Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

Jumalan sana oli tullut aiemmin profeetoille, Israelin tuomareille ja Moosekselle, mutta Jeesukselle se tuli vielä puhtaammassa muodossa, niin että Jeesuksen sanat ovat meille suoraan kuin isän Jumalan itsensä sanoja. (Joh 14:9-11) Isä oli antanut Jeesukselle käskyn, mitä tämän tuli puhua, ja se käsky on ”iankaikkinen elämä”. (Joh 12:44-50) Jeesus sai ensin sanan isältään Jumalalta ja antoi sen sanan sitten opetuslapsille, ja me uskomme tämän Jumalan sanan kautta Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen, ”niin kuin Raamattu opettaa”, eikä katolisten tarujen ja harhaoppien mukaan. (Joh 14:1, 24; 17:6, 8, 14, 20) Raamatussa on erotettu selvästi toisistaan ihminen kristus Jeesus ja Jumalan sana (logos), jonka ”ihmisen poika” Jeesus on kylvänyt ihmisten sydämiin. (Matt 13:3-23)

Jumala on puhunut muinoin profeettojen kautta, mutta sitten vielä poikansa Jeesuksen kautta. (Hebr 1:1) Kun Jumala puhuu pyhän hengen kautta, niin hän puhuu silloin ihmisten välityksellä, heidän suunsa kautta. Jumala puhuu ensin hengessä valituille palvelijoilleen ja nämä sanovat sitten oman suunsa kautta muille sen, mitä Jumala on heille puhunut. Tätä ”pyhän hengen puhetta” sanotaan ”Jumalan sanaksi” Raamatussa, mutta se tulee aina ihmisten kautta, ei koskaan siten, että jokin Jumalan kolmanneksi persoonaksi kutsuttu ”Pyhä Henki” puhuisi Jumalasta tai ihmisestä erillisenä persoonana. Kun ”pyhä henki sanoo” jotakin Raamatussa, niin silloin Jumala puhuu ”henkensä kautta” tai ”pyhässä hengessä” valituille palvelijoilleen ja sitten nämä palvelijat puhuvat Jumalalta saamansa sanan oman suunsa kautta muille. Näin on kirjoitettu, mutta vain harvat uskovat sen, mitä on kirjoitettu Raamattuun.

Jumala toimii samalla tavalla henkensä kautta valituissa palvelijoissaan ja seurakunnassa kuin toimi pojassaan Jeesuksessa kristuksessa, joka on ihminen – ei Jumala tai enkeli. Jumala vaikuttaa ihmeitä ja voimallisia tekoja ”pyhän hengen” kautta. Jumala vaikuttaa henkensä kautta myös sen, kenet valitaan seurakunnassa palvelukseen, mihin joku lähetetään, mitä armolahjoja joku saa ja mitä joku ylipäätään Jumalan tahdosta tekee. Kaikki tämä on yhden ainoan persoonan, isän Jumalan, toimintaa pyhän hengen kautta valituissa Jumalan lapsissa ja maailmassa. Jumala vaikutti henkensä kautta samalla tavalla pojassaan Jeesuksessa kuin vaikutti sen jälkeen apostoleissa ja voi yhä vielä vaikuttaa valituissa Jumalan lapsissa.

Se ei tee pyhästä hengestä itsenäisesti ajattelevaa, suunnitelmia tekevää ja toimivaa persoonaa, että Jumala toimii ja vaikuttaa henkensä kautta tahtonsa tapahtumista maan päällä. Se ei tee Jeesuksesta Jumalaa, että isä vaikutti hänessä voimallisemmin kuin kenessäkään muussa sitä ennen ja sen jälkeen. (Matt 10:20; 12:28; Joh 14:9-13; Apt 1:2, 16; 4:25; 10:38; 11:28; 13:2-4; 14:27; 15:4; 18:28; 1Kor 12:1-13; Hebr 1:1; jne.) Jeesus on ihmisenä ”ainoa laatuaan” ja häntä sanotaan sen vuoksi Jumalan ”ainoaksi” pojaksi. Sana monogenes on suomeksi ”ainoa laatuaan” sen lisäksi, että se voi tarkoittaa vanhempiensa ainoaa lasta. Jeesuksen kohdalla se tarkoittaa ”ainoaa laatuaan”, sillä Jumalalla on paljon poikia ja tyttäriä, joskaan ei ketään muuta Kristuksen kaltaista. (2Kor 6:18)

Myös Aabrahamia on sanottu ”ainoaksi” pojaksi, vaikka Aabrahamilla oli monta poikaa ja ainakin Ismael oli jo silloin syntynyt, kun Iisak piti uhrata Jumalalle. (1Moos 22:2, 12; Hebr 11:17) Aabraham on ”lupauksen lapsena” ja Jumalan käskystä uhrattuna ”ainoana poikana” esikuva Kristuksesta. (Gal 4:19-31) Molemmat syntyivät Jumalan lupauksen voimasta (1Moos 3:15; 2Sam 7:8-16; Luuk 1:26-38, jne.) ja molemmilla oli veljiä. Jeesus on lisäksi isänsä Joosefin kautta (Joh 1:42; Mark 6:1-3; Luuk 2:33, 40, 48; 3:21-23) Daavidin jälkeläinen, niin että kelpasi Israelin lailliseksi kuninkaaksi perimysjärjestyksen mukaan. (Psa 89:20-89; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; 33:15; Matt 1:20; 21:15; Luuk 1:32-33; Apt 2:30; 13:22; Ilm 5:5; 22:16)

Vain Jeesus on uhrannut itsensä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi viattomana karitsana, joka ei tehnyt itse syntiä eikä petosta havaittu hänen suustaan. (Jes 53; 1Piet 2:22; 3:18) Vain Jeesuksesta on ennustettu profeettojen kautta, että hän on se ”vaimon siemen” ja ”kuningas, jonka valtakunnalla ei pidä loppua oleman”, ja joka on myös pakanoiden valkeus eikä vain Israelin vapahtaja. (1Moos 3:15; Jes 42:1-8; 49:5-6; Apt 13:22-52; Gal 4:4-6) Jumala on herättänyt ensimmäisenä kuolleista Jeesuksen, ja vain hän on ihminen, joka ei ole kuollut sen jälkeen uudelleen. (1Kor 15:12-24; Hebr 5:4-11; 7:24-28) Jumala on herättänyt muitakin ihmisiä ylös kuolleista Raamatun kirjoituksissa, mutta he ovat kuolleet uudelleen sen jälkeen, eivätkä he ole nousseet vielä ylös taivaaseen Jumalan tykö. (Joh 3:13; 11-12; Apt 2:22-36; Hebr 11:35-40).

Israelin tuomareita ja Moosesta sanotaan ”jumaliksi” seuraavissa Raamatun jakeissa.

2.Mooseksen kirja:
4:16 Ja hän on puhuva sinun puolestasi kansalle; niin hän on oleva sinulla suuna, ja sinä olet oleva hänellä Jumalana.

7:1 Mutta Herra sanoi Moosekselle: ”Katso, minä asetan sinut jumalaksi faraolle, ja veljesi Aaron on oleva sinun profeettasi.

2.Mooseksen kirja:
21:6 niin hänen isäntänsä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet ovea tai pihtipieltä vasten, ja hänen isäntänsä lävistäköön hänen korvansa naskalilla, ja hän olkoon hänen orjansa ainiaan.

22:8 Mutta jos varasta ei tavata, astukoon talon omistaja Jumalan eteen ja vannokoon, ettei hän ole kädellänsä kajonnut toisen omaan.
22:9 Jokaisessa anastusasiassa, koskipa se härkää tai aasia tai lammasta tai vaatetta tai mitä tahansa kadonnutta, josta joku sanoo: ’Tämä se on’, tulkoon kummankin asia Jumalan eteen; ja se, jonka Jumala tuomitsee syylliseksi, korvatkoon toiselle kaksinkertaisesti.

1.Samuelin kirja:
2:25 Jos ihminen rikkoo ihmistä vastaan, niin Jumala voi olla hänellä välittäjänä; mutta jos ihminen rikkoo Herraa vastaan, niin kuka voi ruveta hänelle välittäjäksi?” Mutta he eivät kuulleet isäänsä, sillä Herra tahtoi surmata heidät.

Sana ”jumala” (elohim) tarkoittaa kaikissa näissä kohdissa Israelin vanhinten neuvostoa, joka tuomitsi kansan asioita Jumalan edustajana maan päällä. Kyse on siis Israelin tuomareista, ei Jumalasta itsestään. Kun syytetty tai orja vietiin ”Jumalan eteen” näissä kohdissa, niin hänet vietiin tuomarien neuvoston eteen. Näin nämä jakeet on ymmärretty seurakunnan alusta asti ja jo ennen sitä, kun Jeesus ei ollut vielä edes syntynyt. Ihmisiä ei viety Jumalan eteen taivaaseen, kun heitä tuomittiin, vaan heidät vietiin niiden ihmisten tykö, joille Jumalan sana tuli, ja jotka tuomitsivat kansaa Jumalalta saamansa sanan ohjeiden mukaan – tai niin heidän olisi pitänyt kansaa tuomita! (Joh 10:31-38; Psa 82)

Tätä asiaa ei opeteta juuri lainkaan villitsevien henkien vallassa olevien uskovien yhteisöissä kuten vapaissa suunnissa ja perinteisten kirkkokuntien ulkopuolella toimivien ryhmissä. Heidän ennalta totena pitämäänsä katoliseen oppiin ja sen muunnelmiin ei sovi tunnustaa sitä, että ihmisiä sanotaan Raamatussa ”jumaliksi” samoista syistä kuin Jeesusta kristusta, Jumalan poikaa, joka on myös ihminen. Niinpä he vaikenevat tällaisista Raamatun kohdista lähes kokonaan, mutta totuutta rakastavat Jumalan lapset pitävät niitä esillä, jotta lukijoille ja kuulijoille paljastuu kirkkaana Jumalan sanan ilmoittamana totuutena se, että Jeesus kristus on ihminen, ei mitään muuta.

Jeesus ei ole enkeli tai isää alempi luoja-jumala (demiurgi) eikä Jumala itse, mutta me kumarramme häntä silti ja tunnustamme isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus kristus on meidän herramme! Tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen edessä joutuvat lopulta myös villitsevät riivaajahenget ja niiden vallassa olevat ihmiset kumartumaan ja tunnustamaan se sama asia, jota he eivät voi nyt vielä tunnustaa, koska he vastustavat henkeen ja vereen isän Jumalan valintaa (Matt 12:28; Luuk 9:35; 23:35), jonka mukaan ihminen kristus Jeesus on korotettu enkeleitä ylemmäksi iankaikkiseksi herraksi ja kuninkaaksi.

Jeesus kristus on Raamatun mukaan ihminen. (1Tim 2:5; Room 5:10-21; 1Kor 15:12-24, 45-47) Ihminen kristus Jeesus on kokonaan Jumalasta erillinen luotu olento ja hänellä on alku äitinsä kohdussa, mitä ennen hän ei ole ollut olemassa. Kaikki tätä totuutta vastaan olevat Raamatun selitykset ovat virheellisiä. Jos Raamatussa olisi edes yksi kohta, joka puhuisi selvästi jotakin muuta, niin se olisi silloin katolisten isien tekemä väärennös Raamattuun, aivan niin kuin jakeen Matt 28:19 sanat ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, jotka puuttuivat alkuperäisestä Matteuksen evankeliumista.

Jumalan hengestä syntyneet ja hengessä vaeltavat Jumalan lapset erottavat sen, mitkä kirjoitukset ovat Jumalasta ja mitkä eivät. Eksyneet katolisen valheen hengen vallassa elävät eivät voi sitä tehdä – eivät etenkään ne, jotka palvovat Raamattua Jumalanaan. Me erotamme kuitenkin Jumalan hengen vaikutuksesta syntyneet kirjoitukset kaikista muista, sillä vain Jumalasta syntyneet kirjoitukset ja sanat pysyvät totuudessa. Muut vääntävät totuuden sanaa vinoon ja eksyvät yhä pitemmälle jumalattomuuteen, niin että vielä tuomitsevat Jumalan sanaa oikein jakavia Jumalan lapsia ikuiseen piinahelvettiin sanoillaan!

Sekin paljastaa riivaajahenkien eksyttämiksi joutuneet sielut, että he uskovat Jumalan olevan sellainen sadisti, joka jättää ihmiset kitumaan ikuiseen tuleen sen sijaan, että antaisi heidän kuolla pois määrämittaisen ”vankeuden ja lyöntien” jälkeen, kun heidät on tuomittu viimeisellä tuomiolla tuomion ylösnousemuksessa. (Joh 5:17-30; Apt 24:14-16; Matt 5:21-26; 13:38-43; 18:34-35; 22:1-14; Luuk 12:40-48) Suuren Babylonin harhaopit kulkevat käsi kädessä ja niitä ovat oppi kolmiyhteisestä jumalasta, oppi sielun kuolemattomuudesta ja oppi ikuisesta piinahelvetistä. Kaikki nämä opit ovat saaneet alkunsa muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta, josta ne ovat sitten kulkeutuneet muualle ja muuntuneet nykyiseen muotoonsa katolisessa uskossa olevien nimeltään kristityssä maailmassa.

Jumala kutsuu sinua ulos suuresta Babylonista, jotta et tulisi osalliseksi sen synneistä ja saisi osaasi sille varatuista rangaistuksista. Lähdet pois suuresta Babylonista ja vältyt porton vitsauksilta sekä tuholta siten, että et tunnusta todeksi katolisia uskontunnustuksia ja harhaoppeja. Sanoudu niistä kokonaan irti ja todista ne harhaopeiksi Raamatun kirjoitusten kautta. Vähintä, mitä Jumala sinulta odottaa, on se, että et tunnusta niitä totuudeksi, ellet ymmärrä niitä: sokea usko joutuu harhaan ja eksyy, mutta ymmärtäväinen pysyy tiellä Jumalan sanan ohjeiden ja opetuksen mukaan. Katoliset uskontunnustukset ja opit ovat sisäisesti ristiriitaisia ja järjettömiä harhaoppeja, joita ei kukaan voi ymmärtää eikä järjellään käsittää, vaikka niitä on selitetty tuhansin eri sanoin vuosisatojen ajan.

Portto paljastuu alastomaksi pyhän hengen opettamalla tavalla ennen kuin Kristus saapuu tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Jos rakastat totuutta ja olet vilpitön Jumalan lapsi, niin huomaat, että portolla ei ole lainkaan vaatteita: siltä puuttuu se lahjavanhurskaus, jolla Kristuksen morsian on vaatetettu Raamatun kirjoitusten mukaan. Se on kokonaan alaston ja vailla häpeän tuntoa, sillä se ei osaa hävetä eikä katua syntejään, kun on tuominnut Jumalan lapsia helvettiin sanoillaan ja vainonnut meitä aina kuolemaaan asti! Jeesus saapuu pian ja alkaa tuomion oman kansansa keskuudesta. Oletko valmiis kohtaamaan hänet kavoista kasvoihin sellaisena kun hän on? (Ilm 16:13-18:24; 2Piet 3:11-18)

Raamatun kirjoitusten mukaan Jeesus kristus on ihminen, ei enkeli, kaikkivaltias Jumala tai häntä alempi luoja-jumala eli demiurgi

Jatkamme vielä tämän aiheen käsittelyä monien eri Raamatun kohtien ja niiden selitysten avulla, joita etenkin kolmiyhteiseen Jumalaan uskovat ovat kirjoittaneet suuria määriä hyvin totuudenmukaisella tavalla. Valitettavasti he ovat sitten lopulta erehtyneet ja pitäneet totena katolisia taruja ja harhaoppeja, koska jokin on estänyt heitä näkemästä totuutta.

Matteuksen evankeliumissa on hyvin erikoinen kohta, josta Raamatun tutkijat ja kommentaarien kirjoittajat ovat ymmällään. (Matt 27:50-53) Kukaan ei tunnu tietävän sitä, mitä tässä kohdassa oikein tapahtui. Koska tätä kohtaa ei ole mainittu missään muualla Raamatussa eikä perimätiedossa, niin sen merkitys on vähäinen opetuksen kokonaisuuden kannalta. Jos kyseinen kohta on kuitenkin kuulunut alkuperäiseen evankeliumiin eikä ole katolisten isien tekemä myöhempi lisäys ja väärennös, niin sitä on hyvä hieman tutkia ja etsiä selitystä sille.

Matteuksen evankeliumi:
27:50 Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
27:51 Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
27:52 ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.
27:53 Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.

Raamatun tutkijoille on epäselvää, mitä tässä tarkalleen ottaen tapahtui. Kukaan muu ei puhu Raamatussa tästä tapahtumasta. Kirjaimen perustasolla kuolleiden ruumiita nousi ylös, mutta sitä ei sanota kuolivatko he uudestaan tämän jälkeen. He ilmestyivät Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen monille Jerusalemin kaupungissa, mutta mitään muuta heistä ei tiedetä. Jos nämä kuolleista heränneet pyhät eivät kuolleet enää koskaan, niin sitten heidät on otettu ruumiillisesti elävinä ylös taivaaseen Jeesuksen kanssa sen jälkeen, kun herra meni ensin itse isän tykö. (Apt 1:9-11) Me emme kuitenkaan tiedä sitä, kuolivatko nämä pyhät uudestaan ja keitä he olivat. Hengen ja sielun elämän jatkumista ruumiin kuoleman jälkeen ei tällä esimerkillä voida todistaa: se asia on varma.

Yksi vaihtoehto oikeaksi tulkinnaksi on se, että nämä kuolleista heränneet ihmiset kuolivat myöhemmin uudestaan, niin kuin kävi kaikille muille kuolleista herätetyille sitä ennen ja sen jälkeen, kun Jeesus oli jo otettu ylös taivaaseen. He nukkuvat nyt ruumiin ylösnousemukseen asti ja palaavat tietoiseen elämään vasta sen jälkeen. Se on ainakin varmaa, että kyse ei ollut kaikkien vanhan liiton pyhien kuolleista heräämisestä. He eivät ole nousseet ylös taivaaseen niin kuin Pietari esimerkiksi Daavidista suoraan sanoi. (Apt 2:12-36) Sen sijaan, että vanhan liiton pyhät olisivat nousseet ylös taivaaseen, odottavat he Raamatun mukaan ruumiin ylösnousemusta, jonka kautta he saavat iankaikkisen elämän yhdessä elossa olevien Jumalan lasten kanssa. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15; Hebr 11; Fil 3:20-21)

Ruumiin ylösnousemuksen toivo on se iankaikkisen elämän toivo, joka tarjotaan meille vasta Kristuksen tulemuksessa, ei sitä ennen. (1Piet 1:1-9; Room 8:17-36; Hebr 6:17-20; Apt 24:14-16; 23:6-8; 26:8) Monet ovat eksyneet katolisiin taruihin ja pakanoiden uskomuksiin luullessaan, että iankaikkinen elämä on ruumiista erillisen aineettoman hengen tai sielun elämää heti ruumiin kuoleman jälkeen. Paavali todistaa selvästi tätä vastaan ja sanoo, että tämän katoavaisen pitää pukeutua katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. (1Kor 15:53-54) Vasta sen jälkeen voitto on saavutettu lopullisesti ja jos Jumala ei olisi herättänyt Kristusta ylös kuolleiden esikoisena, niin pois nukkuneet pyhät olisivat ikuisesti tuhoutuneita. (1Kor 15:18) Ei ole siis mitään epäselvyyttä sen suhteen, että ihminen on luonnostaan katoavainen ja kuolevainen olento, joka saa iankaikkisen elämän vain ruumiin ylösnousemuksen kautta Jumalan armosta.

Raamatussa sanotaan ihmisiä Jumalan pojiksi ja jumaliksi

Raamatussa sanotaan ”Jumalan pojiksi” ja ”jumaliksi” ihmisiä, joiden joukkoon Jeesus kuului. Psalmissa 82 olevat Jumalan pojat ja jumalat olivat todellakin ihmisiä, Israelin vanhinten neuvostoon kuuluvia tuomareita, sanoipa eksynyt sielu mitä tahansa ja tämän myös opetuksesta osalliset trinitaarit avoimesti tunnustavat (eivät ehkä ihan kaikki).

Jeesus ei siis väittänyt olevansa isän vertainen Jumala tai demiurgi (areiolaiset) tai enkeli (Jehovan todistajat), kun sanoi olevansa ”Jumalan poika” siinä kohdassa, jossa hän vertasi asemaansa ”Jumalan poikana” juutalaisten laissa esiintyviin muihin ”jumaliin”. (Joh 10:25-38) Jeesus siis itse rinnasti itsensä näihin muihin ihmisiin, ”joille Jumalan sana tuli” ja joita siitä syystä kutsuttiin ”jumaliksi” ja ”Jumalan pojiksi”.

Jeesus ei tietenkään väittänyt olevansa väärämielinen tuomioissaan niin kuin nämä toiset olivat olleet – päin vastoin. Jeesus puolustautui ainoastaan niitä syytöksiä vastaan, joiden mukaan hän olisi tehnyt itsestään Jumalan vertaisen, koska sanoi olevansa Jumalan poika. Jeesus siis kiisti selvin sanoin sen, että hän olisi Jumalan vertainen ja tunnusti ainoastaan olevansa IHMINEN, jota sanotaan Jumalan pojaksi ja jumalaksi aivan niin kuin muitakin ihmisiä on niillä nimillä vanhan liiton kirjoituksissa kutsuttu.

Monet kommentaarien kirjoittajat ovat ymmärtäneet Psalmin 82 ihan oikein, niin että se puhuu ihmisistä sen sijaan, että puhuisi enkeleistä tai monesta isän vertaisesta luoja-jumalasta. He ovat selittäneet aivan oikein myös jakeita 2Moos 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25, joissa ”Jumalan eteen” vienti tarkoittaa Israelin vanhimmista koostuvan tuomarien neuvoston eteen viemistä, sillä he edustivat tuomareina Jumalaa maan päällä ja heidän tuli tuomita Jumalan tahdon mukaan (Jumalan sanan mukaan), mutta koska eivät sitä tehneet, niin siksi Herra itse nuhteli heitä Psalmin 82 kautta.

Mitä jakeisiin 2Moos 4:16 ja 7:1 tulee, niin niitä ei tarvitse edes selittää: niissä sanotaan Moosesta ”jumalaksi” (elohim) ja Mooses on aivan varmasti ihminen, joten ei ole mitään erehtymisen vaaraa sen suhteen, että pidettäisiin Moosesta enkelinä tai isän vertaisena luojana ja Jumalana. Sen sijaan nuo muut kohdat ovat etenkin opetuksesta osattomille outoja eivätkä he ymmärrä niitä, ellei joku heitä opeta. 🙂 Herra on antanut sanansa jopa trinitaarien suuhun, kun ovat oikein niitä kohtia opettaneet ja selittäneet, sillä sanan opettajat selittävät aina Jumalan sanaa, niin että se voidaan ymmärtää oikealla tavalla: alkuperäisen merkityksen mukaan. 🙂

Trinitaarien sanan selitystä näistä kohdista voi lukea Bible Hub sivustolta. Suosittelen kaikille, jotka osaavat sen verran englantia, että ymmärtävät lukemansa riittävän hyvin.

http://biblehub.com/commentaries/psalms/82-1.htm
http://biblehub.com/commentaries/psalms/82-6.htm
http://biblehub.com/commentaries/1_samuel/2-25.htm

Tuolta voit nähdä vielä eri käännöksiä ja alkutekstin interlineaarista, niin että 1Sam 2:25 puhuu tosiaan Israelin tuomareista käyttämällä heistä sanaa ”Jumala” (elohim) eikä ”tuomari” niin kuin jotkut käännökset ovat sen kääntäneet eli tulkinneet oikein. 🙂

https://www.blueletterbible.org/kjv/1sa/2/25/t_conc_238025
http://biblehub.com/multi/1_samuel/2-25.htm
http://biblehub.com/interlinear/1_samuel/2-25.htm

Näemme näistä kaikista em. kohdista (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25 ja Psa 82:1, 6) että niitä ihmisiä kutsutaan Jumalan pojiksi ja jumaliksi, jotka tuomitsivat Israelin kansaa tai hallitsivat sitä tai toimivat Jumalan lähettämänä sanansaattajana niin kuin Mooses. Jeesusta kutsutaan muutaman kerran jumalaksi samasta syystä ja vielä sen vuoksi, että hän on se iankaikkinen kuningas, jota Jumala kutsuu jumalaksi Psalmissa 45.

Huomaa, että tämä kuningas, jota jumalaksi sanotaan, on ihminen ja Jumala on voidellut tätä ihmistä kristusta Jeesusta pyhällä hengellä enemmän kuin muita ihmisiä. (Apt 10:38; vrt. Hebr 1:8-9) Vain ihmisiä voidellaan pyhällä hengellä ja vain ihmistä sanotaan Raamatussa kristukseksi, joten näidenkin kohtien perusteella Jeesus on vuoren varmasti ihminen, mutta ei enkeli tai kaiken luonut kaikkivaltias Jumala tai häntä alempi luoja-jumala (demiurgi).

Kylläpä Jumalan sana on selvää ja opetus johdonmukaista, kun se avautuu pyhän hengen opettamalla tavalla ymmärrykselle! (Psa 119:130; 12:7; 1Kor 2:11-16; 1Joh 2:18-28) 🙂 Hyvästi katoliset tarut ja suuren Babylonin mysteeriuskonto! 🙂

Jehovan todistajien on hyvä huomata Heprealaiskirjeen kahdesta ensimmäisestä luvusta se, että Jeesus ja enkelit on erotettu niissä selvästi toisistaan. Jeesus kuvataan pelkästään ihmisenä, ei enkelinä, joten miten Jeesus voisi olla ylienkeli Miikael, joka te luulette hänen olevan?

Areiolaisten on hyvä huomata se, että heprealaiskirjeessä kuvataan Jeesusta pelkästään ihmisenä, joka kärsi ylimmäisenä pappina kuoleman ristillä ja jonka Jumala herätti kuolleista ja korotti sen jälkeen kaikkien luotujen herraksi (ja jumalaksi).

Jeesus ei siis ole ollut olemassa ennen maailman luomista edes Heprealaiskirjeen mukaan, johon monet ovat epätoivoisesti vedonneet, tulkitsemalla sitä systemaattisesti väärin ennalta totena pitämänsä opin tueksi, joka perustuu katolisiin taruihin ja harhaoppeihin.

Olisiko aika hylätä loputkin katoliset tarut ja sadut, kun olette kolmiyhteisen jumalan opin hylänneet?

Johannes 10 ja muiden kohtien tarkempaa analyysia

Johanneksen evankeliumi:
10:31 Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.
10:32 Jeesus vastasi heille: ”Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?”
10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.”
10:34 Jeesus vastasi heille: ”Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ’Minä sanoin: te olette jumalia’?
10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin –
10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ’Minä olen Jumalan poika’?
10:37 Jos minä en tee isäni tekoja, älkää uskoko minua.
10:38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte isän olevan minussa ja minun olevan isässä.”

Jeesus ei sano tässä kohdassa, että hän on Jumala tai edes Jumalan vertainen tai ollut olemassa ennen kuin Jumala loi maailman. Sanat ”Jumalan poika” ja ”jumalat” viittaavat tässä Jeesuksen puheessa Israelin tuomareihin, jotka olivat ihmisiä. Jeesus tunnusti siis vain sen, että hän on ihminen, jolle Jumalan sana tuli, ja jolle Jumala on antanut vallan tuomita muita hänen sanansa ohjeiden ja käskyjen mukaan.

Jeesus sanoo tämän puheensa lopuksi, että ”isä on minussa” ja ”minä olen isässä”. Se, että Jumala asuu Kristuksessa, ei tarkoita sitä, että Kristus on itse se Jumala, joka hänessä asuu. (2Kor 5:16-21) Jumala asui Kristuksessa samalla tavalla kuin hän asuu nyt muissa uuden liiton Jumalan lapsissa: henkenä ja henkensä kautta. (1Joh 3:24; 4:9-16; Room 8:9-16)

Jeesus poikkeaa muista sillä tavalla, että hän ei ole tehnyt syntiä ja hänessä asuu Jumalan koko täyteys täydellisesti: ruumiillisesti hänessä ja hänen sydämessään. (Kol 1:19; 2:9) Muiden Jumalan lasten täytyy tulla täydemmäksi Jumalan kaikkea täyteyttä, sillä me emme ole vielä täysin Kristuksen kaltaisia, mutta saavutamme sen tilan, kun Jeesus saapuu ja Kristus meissä kirkastuu Jumalan kunniaksi. (Efe 3:14-21; 1Joh 3:2; 1Kor 15:28; 1Piet 4:11; Kol 1:27-29; 2Tess 1:9-12)

Jeesuksen mukaan ”laissa” on sanottu ”jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli”. (Joh 10:35) Nämä ”jumalat” ovat siis ihmisiä, Israelin tuomareita, niin kuin on jo todettu.

No, tuliko Jumalan sana Jeesukselle vai ei?

Jumalan sana tuli vanhan liiton kirjoituksissa toistuvasti profeetoille, sitten Johannes kastajalle (Luuk 3:2) ja lopulta myös Jeesukselle, sillä hän sai isältään ne sanat, jotka antoi sitten opetuslapsille, ja joiden sanojen kautta me uskomme nyt Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, heihin molempiin.

Johanneksen evankeliumi:
14:1 ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.

14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan isän, joka on minut lähettänyt.

17:6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.

17:8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

17:14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole.

17:20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,

Jeesus ei ole itse se Jumalan sana, joka tuli hänelle, sillä hän on sen Jumalan sanan kylväjä omien sanojensa mukaan. (Matt 13:3-23) Jeesuksen yksi nimi on tosin Jumalan sana (Ilm 19:13), mutta Jumalan sana (ho logos tuu theu) on abstraktio, ei henkilö, ja sen voi jokainen tarkistaa katsomalla sanakirjasta sen, mitä ”logos” tarkoittaa kaikissa kohdissa, joissa se esiintyy.

https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G3056&t=KJV

Vaikka sanakirjojen tekijät ja Raamatun kääntäjät ovat kaikki olleet trinitaareja tai Jehovan todistajia ja uskoneet Jeesuksen olleen olemassa Jumalan tykönä ennen syntymistä ihmiseksi, niin he ovat sanoneet, että vain 7 kertaa sanan logos 218 esiintymiskerrasta se sana (logos) tarkoittaisi Kristusta, mutta muissa kohdissa se tarkoittaa abstraktiota eli Jumalan sanaa (jota se muissakin kohdissa tarkoittaa, vaikka se on myös Jeesuksen yksi nimi).

Pointti on tässä jälleen kerran se, että jos joku ottaa vastaan Jumalan sanan, ja se pysyy hänessä tuottaen hyvää hedelmää (Matt 13:3-23), niin sen sanan meissä pysymisen kautta isä ja poika pysyvät meissä ja me pysymme heissä, ja se ”elämän sana”, joka alussa oli Jumalan tykönä, on abstraktio eli Jumalan sana, ei henkilö, kristus Jeesus. (1Joh 1:1; 2:14,24)

1.Johanneksen kirje:
1:1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän sanasta –

1.Johanneksen kirje:
2:14 Minä olen kirjoittanut teille, isät, sillä te olette oppineet tuntemaan hänet, joka alusta on ollut. Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyy teissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha.
2:24 Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte pojassa ja isässä.

Tämä elämän sana eli Jumalan sana, joka on abstraktio, ei henkilö, tuli ”lihaksi Jeesuksessa kristuksessa” (Joh 1:1-14), kun hän sai Jumalalta eli isältään sen sanan ja Jumalan hengen, joka siinä sanassa on (Joh 6:63; 1:32-34), ja joka tekee eläväksi ja herättää kuolleet (Joh 5:17-30), mutta Jeesus ei ollut elävänä henkilönä Jumalan tykönä ennen syntymistään ihmiseksi äitinsä kohdussa.

Se, että me ”pysymme isässä ja pojassa ja he pysyvät meissä” (1Joh 2:24) on viittausta siihen hengen yhteyteen, joka meillä on isän ja pojan kanssa, jotka ovat molemmat taivaassa. (1Joh 1:1-7) Se on sitä samaa yhteyttä, joka on isällä ja pojalla sekä kaikilla Jumalan lapsilla keskenään. (Joh 10:30; 17:11, 20-23) Me olemme ”yhtä henkeä Herran kanssa”, kun olemme yhtyneet häneen. (1Kor 6:17, KR38: ”yksi henki”) Tässä on käytetty täsmälleen samaa sanontaa kuin siitä yhteydestä, joka on isällä ja pojalla. (Joh 10:30) Sama sanonta on myös siinä kohdassa, jossa istuttaja ja rakentaja ovat yhtä keskenään. (1Kor 3:8)

Kyse on hengen yhteydestä ja yhteisestä päämäärästä, sillä meidän kaikkien päämäärä on sielujen pelastus. (1Piet 1:1-9) Se sama päämäärä on sekä isällä että pojalla ja siitä Jeesus myös puhui sanoessaan ”minä ja isä olemme yhtä”. (Joh 10) Nämä sanat eivät todista sitä, että isä ja poika ovat yhden ja saman Jumalan kaksi eri persoonaa tai sitä, että Jumala olisi kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Ne todistavat vain sen, että ihminen kristus Jeesus on pyhässä hengessä yhtä isän kanssa samalla tavalla kuin muut Jumalan lapset ovat yhtä keskenään ja meillä kaikilla on päämääränä se, että kukaan ei joutuisi kadotukseen vaan kaikki sielut pelastuisivat. (1Tim 2:3-7)

Raamatun mukaan Jumala asuu niissä vilpittömissä Jumalan lapsissa henkenä, jotka uskovat, että Jeesus kristus on Jumalan poika, ja että hän on kärsinyt lihaa ja verta olevana ihmisenä kuoleman ristillä, ja että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista. (1Joh 3:24-4:16) Tämä evankeliumi pelastaa sieluja, mutta katoliset tarut ja harhaopit johdattavat jopa valittuja harhaan, kun saavat monet vilpittömätkin kristityt uskomaan siihen, että Jeesus kristus on itse se Jumala, joka hänessä asuu ja joka on hänet maailman vapahtajaksi lähettänyt. Se ei ole totta. Jumala ja Kristus on erotettu kaikissa Raamatun kohdissa selvästi toisistaan, niin että Jeesus on ihminen (kristus), jossa Jumala asuu henkenä niin kuin muissakin lapsissaan.

Jeesus sanoo tämän asian selvästi puhuessaan opetuslapsille:

Johanneksen evankeliumi:
14:9 Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille isä’?
14:10 Etkö usko, että minä olen isässä, ja että isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
14:11 Uskokaa minua, että minä olen isässä, ja että isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.

Nämä sanat ovat melkein täydellinen toisinto Jeesuksen aiemmista sanoista, joissa hän sanoi isän olevan hänessä ja hänen olevan isässä. (Joh 10:38) On todella omituista, että jotkut luulevat Jeesuksen väittävän näissä kohdassa sitä, että hän on itse se Jumala, joka hänessä asuu. Jeesus sanoo aivan selvästi, että Jumala asuu hänessä sen sijaan, että hän olisi itse Jumala. Tämän saman asian toistaa Paavali puhuessaan syntien sovituksesta. ”Jumala oli kristuksessa”, mutta ”kristus ei ollut Jumala”. (2Kor 5:16-21) On todella ihmeellistä, että joku ei erota näissä kohdissa Jumalaa ja Kristusta toisistaan, vaan luulee, että Kristus on Jumala! Jopa vähän opetusta saaneet ja pienet lapset voivat erottaa näissä kohdissa Jumalan ja Kristuksen toisistaan, niin että eivät sekoita isää ja poikaa toisiinsa.

Jumala ihmisen ruumiissa

Pahiten eksyneet sanovat, että Jeesus on Jumala ihmisen ruumiissa. He eivät tunnusta lainkaan sitä, että Jeesus kristus on ihminen. Heidän mielestään Jeesus on iankaikkinen Henki (Jumala), joka on tullut alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun ja on asunut siitä lähtien liharuumiissa, mutta tästä Jumalasta ja Isästä erillistä ihmistä kristusta Jeesusta ei olisi olemassakaan.

Heidän mielestään Jumalalla on lihaa ja verta oleva ruumis, niin että Kristuksen veri on Jumalan verta ja Kristuksen ruumis on Jumalan ruumis. Tämä sieluton ja järjetön ruumis ”kuoli” ristillä, mutta käytännössä Jumala ei tietenkään kuollut, koska Henki ei voi kuolla. Vain sieluton ja järjetön liharuumis kävi elottomaksi, mutta Jumala jatkoi elämäänsä Henkenä ruumiin ulkopuolella.

Näin ajattelevilla ei ole uhria syntiensä edestä, sillä he kieltävät ihmisen kristuksen Jeesuksen, joka on välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ja antoi itsensä ihmisenä lunnaiksi sielujemme edestä. (1Tim 2:3-7; Room 5:10-21; Matt 26:26-28) He eivät tunnusta sitäkään, että Jumala on herättänyt kuolleista poikansa, ihmisen kristuksen Jeesuksen, niin kuin on kirjoitettu. (1Kor 15:12-24; Efe 1:17-23) Vielä vähemmän he tunnustavat sitä, että Jumala on pelastanut poikansa ikuiselta kuolemalta herättämällä hänet ylös kuolleista. (Hebr 5:4-11; 13:20-21)

Sen sijaan, että he uskoisivat tämän evankeliumin perussanoman, luulevat he, että Jeesus lähti Jumalana (Henkenä) ulos ruumistaan ja palasi siihen takaisin käytyään sitä ennen tuonelassa ja paratiisissa Jumalan tykönä. Tämä on katolista tarua, jolla ei ole mitään tekemistä Raamatun kirjoitusten mukaisen evankeliumin kanssa.

Jumala asuu ihmisen ruumiissa, mutta ihminen ei ole Jumala. (1Joh 4:9-16) Jumala asui Kristuksessa, mutta Kristus ei ollut Jumala. Isä asui pojassaan, mutta poika ei ollut isä. (Joh 14:9-11; 10:38; 2Kor 5:16-21) Eksyneet eivät erota toisistaan Jumalaa ja ihmistä kristusta Jeesusta, koska luulevat Jeesuksen olevan ”Jumala ihmisen ruumiissa”. He sekoittavat jatkuvasti Jumalan ja Kristuksen toisiinsa, niin että heillä ei ole erikseen isää ja poikaa vaan he luulevat näiden olevan yksi ja sama Jumala.

Pisimmälle vietynä tämä eksymys johtaa ikuiseen tuhoon, sillä Johannes sanoi antikristuksiksi ja villitsijöiksi niitä, jotka kieltävät sen, että ihminen kristus Jeesus on kärsinyt ristillä liharuumiissa kuoleman ja että Jumala on herättänyt tämän poikansa ylös kuolleista. (1Joh 2:18-28; 4:1-5:14; 2Joh 1:7-11) Kyseessä on toinen  evankeliumi, joka on kirouksen alaista. (Gal 1:1-14) Tuo katolinen harha ei ole Jeesuksen kristuksen evankeliumia vaan väärennös alkuperäisestä evankelumista. Se sisältää valheita ja taruja, jotka on sisällytetty evankeliumin sanaan ja totuuden joukkoon.

On totta, että ”Jumala on tullut ihmisen ruumiissa” ja ”Jumala asuu ihmisen ruumiissa”, mutta se Jumala ei ole ihminen kristus Jeesus, Nasaretilainen. Se Jumala on Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, meidän taivaallinen isämme. (Joh 20:17; Efe 1:3; Matt 6:6ss.) Tämä Jumala tuli henkenä alas taivaasta ja asettui asumaan poikansa Jeesuksen ruumiiseen. (Joh 1:32-34; 10:38; 14:9-11) Isä on Jumala ihmisen kristuksen Jeesuksen ruumiissa! Tämä isä lähetti poikansa maailmaan henkensä kautta, sillä Jumalan henki johdatti ja kuljetti Jeesusta, niin kuin se kuljettaa muitakin Jumalan lapsia uudessa liitossa. (Joh 17:14; Matt 4:1ss; Gal 5:13-26; Room 8:9-16)

Jeesus teki Jumalan hengen voimalla ihmeitä ja paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia, niin kuin myös apostolit hänen jälkeensä. (Matt 12:28; Joh 14:9-13; Apt 14:28; 15:4) Jumala puhui poikansa kautta, hänen suunsa kautta, pyhän hengen kautta, niin kuin oli puhunut aiemmin profeettojen kautta, ja puhui Jeesuksen jälkeen apostolien kautta. (Joh 14:9-11; Apt 1:2, 16; 4:25; 11:27; 13:2; Hebr 1:1) Jeesus kristus ei poikkea näissä asioissa muista ihmisistä muuten kuin siten, että Jumala oli voidellut häntä enemmän pyhällä hengellä kuin muita ja Jeesus ei tehnyt syntiä, toisin kuin muut ihmiset. (Apt 10:38; 1Piet 2:22; Jes 53)

Näemme kaikesta tästä ja kaikista Raamatun kirjoituksista, että Jeesus kristus, Nasaretilainen, on pelkästään ihminen, ei Jumala, demiurgi tai enkeli. Joka väittää jotakin muuta, on eksynyt ja lähellä häviämistään, sillä hän ei ole uskonut Kristuksen opetusta Jumalasta ja profetian hengen todistusta Jeesuksesta kristuksesta, Jumalan sanan mukaan. (Hebr 6:1ss; 2Joh 1:7-11; Ilm 1:1, 9; 19:10) Eksyneet eivät pidä Jumalan käskyjä, eikä heillä on Jeesuksen uskoa. (Ilm 12:17; 14:12; 13:11-18; 5Moos 6:4-9; Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:6; Efe 4:6; Ilm 4:8-11; Apt 4:24-31; 17:22-31; Jes 42:1-8; 44:24) He rikkovat jatkuvasti ensimmäistä käskyä vastaan ja väittävät, että Jeesus kristus rikkoo sitä kaikkein eniten! (2Moos 20:1-11)

Jumalalla ei ole lihaa ja verta olevaa ruumista, sillä hän on näkymätön henki, joka asuu ihmisen liharuumiissa. (Joh 4:24; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:9-16) Ne, jotka sanovat Jeesuksen olevan ”Jumala ihmisen ruumiissa”, väittävät että Jumalalla on lihaa ja verta oleva ruumis. He eivät erota Jumalaa ja Kristusta toisistaan; he eivät erota isää ja poikaa toisistaan. Heidän mielestään Jumala ja Kristus ovat yksi ja sama olevainen, yksi ainoa Jumala, vaikka Raamatun kirjoitusten mukaan he ovat kaksi eri olevaista: Jeesus on ihminen ja Jumala on hänen isänsä. He eivät ole yhden ja saman Jumalan kaksi eri persoonaa vaan he ovat kaksi kokonaan eri olevaista: ihminen ja Jumala.

Jumala ja Kristus ovat hengessä yhtä keskenään samalla tavalla kuin ihminen on yhtä (henkeä) Jumalan kanssa, niin kuin on kirjoitettu. (1Kor 6:17; Joh 10:30; 17:11, 20-23) Jumala ja Kristus ovat yhtä hengessä, mutta Jumala ja ihminen kristus Jeesus ovat kaksi eri olevaista. Jumala on hän, jota kutsutaan Jeesuksen kristuksen Jumalaksi ja isäksi ja meidän taivaalliseksi isäksemme. (Joh 20:17; Efe 1:3; Matt 6:6ss.) Isä on yksin se ainoa kaikkivaltias Jumala, josta Raamattu kertoo. (Ilm 4:8-11) Jeesus kristus on ihminen, joka on kotoisin Nasaretin kaupungista, ja häntä sanotaan sen vuoksi Nasaretilaiseksi. (Apt 4) Jumala (isä) asuu henkenä tässä ihmisessä kristuksessa Jeesuksessa, jota myös Jumalan pojaksi ja herraksi kutsutaan. (Joh 10:38; 14:9-11; 1:32-34)

Raamatussa kutsutaan Jumalan pojaksi ja jumaliksi myös ihmisiä, niin kuin olemme edellä pyhistä kirjoituksista osoittaneet. (Psa 82:1, 6; 2Sam 4:16; 7:1; 21:8; 22:8-9; 1Sam 2:25) Ihmisiä kutsutaan myös herraksi (kyrios ja adon/adoni), mutta ei Jahveksi ja adonajksi, jota sanamuotoa käytetään vain Jumalasta ja hänen nimessään esiintyvästä enkelistä, mutta ei ihmisestä. Kun tämä enkeli tai Jeesus kristus esiintyvät Jumalan lähettämänä sanansaattajana hänen nimessään (Joh 5:42; 10:25; 2Moos 3:1-14; 6:1-2; 23:20-23; jne.), niin heistä käytetään myös nimeä Jahve (herra), mutta he eivät ole Jumala itse, jota he edustavat, vaan he ovat hänen palvelijoitaan.

Psalmit:
110:1 Daavidin virsi. Herra (Jahve) sanoi minun herralleni (adoni): ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.”
110:2 Herra (Jahve) ojentaa sinun valtasi valtikan Siionista; hallitse vihollistesi keskellä.
110:3 Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä: pyhässä asussa sinun nuori väkesi nousee eteesi, niinkuin kaste aamuruskon helmasta.
110:4 Herra (Jahve) on vannonut eikä sitä kadu: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti, Melkisedekin järjestyksen mukaan.”
110:5 Herra (adonaj) on sinun oikealla puolellasi, hän musertaa kuninkaat vihansa päivänä.
110:6 Hän tuomitsee pakanat: ruumiita viruu kaikkialla; hän murskaa päitä laajalti maan päällä.
110:7 Hän juo purosta tien varrelta; sentähden hän kohottaa päänsä.

Psalmissa 110 on erotettu isä Jumala ja hänen poikansa toisistaan siten, että isästä käytetään sanaa ”adonaj” ja pojasta sanaa ”adoni”, jota muotoa on käytetty vain ihmisistä, ei Jumalasta tai häntä edustaneesta enkelistä. (Psa 110:5) Psalmin alussa on käytetty isästä Jumalasta hänen nimeään ”Jahve”, mutta poikaa sanotaan pelkästään herraksi (adoni). (jj. 1-2, 4) Tämäkin asia todistaa sen puolesta, että Jeesus kristus on pelkästään ihminen – ei Jumala tai enkeli tai demiurgi – ja Jumala on hänen isänsä: hän, yksi ainoa totinen Jumala, kaiken luoja ja kaikkivaltias. (vrt. 5Moos 6:4; Jes 44:24; Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:6; 2Kor 8:16 Efe 4:6; Ilm 4:8-11; jne.)

Jumala ja Jeesus ovat aina läsnä siellä, missä Jumalan lapset ovat

Jumala on aina siellä, missä Jeesus kristus on, koska Jumala asuu hänen sydämessään ja ruumiissaan täydellisesti henkenä. (Joh 14:9-11; 10:38; 1:32-34; Kol 1:19; 2:9) Se, että Jumala asuu Kristuksessa (2Kor 5:16-21) ja muissa Jumalan lapsissa henkenä (Joh 14:20-23; 1Joh 3:24; 4:9-16), ei tee Kristuksesta Jumalaa, isän vertaista kaiken luojaa.

Virheellisen logiikan mukaan jokaisen Jumalan lapsen pitäisi olla Jumala, koska Jumala on aina siellä, missä Kristuksen oma on, sillä hän asuu henkenä meissä (Jumalan henki on meissä). (Room 8:9-16) Eksyneet eivät ymmärrä sitä, mitä hengen yhteys isän ja pojan välillä on. He eivät ymmärrä sitä, mitä hengen yhteys Kristuksen ja opetuslasten välillä on. (Joh 10:30; 14:14-24; 17:11, 20-23; 1Kor 6:17; Efe 2;1-22; 4:1-16) He eivät ymmärrä sitä, miten meillä on pyhässä hengessä yhteys isään ja poikaan, heihin molempiin. (1Joh 1:3)

Niinpä, kun kaksi tai kolme opetuslasta on koolla Jeesuksen kristuksen nimessä, niin Kristus on siinä heidän keskellään, koska heillä on pyhässä hengessä yhteys häneen, vaikka hän on nyt isän luona taivaassa. (Matt 18:20) Ja kun he ovat kokoontuneet yhteen, niin myös isä Jumala on siinä heidän keskellään, koska heillä on yhteys myös isään Jumalaan pyhässä hengessä. (1Joh 1:3) Eksyneet eivät ymmärrä tätä hengen yhteyttä Jumalan lasten ja Kristuksen ja isän Jumalan välillä siten kuin se on tarkoitettu ymmärrettäväksi pyhissä kirjoituksissa.

Jeesus sanoi:

”Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin isä on kunnioittava häntä.” (Joh 12:26)

Jos katolinen logiikka olisi oikea (”koska Jumala asuu Kristuksessa, niin Kristus on Jumala”), niin silloin jokainen Jeesuksen kristuksen opetuslapsi olisi Jeesus kristus sen sijaan, että olisi kokonaan eri henkilö kuin hän on. Jeesushan on pyhässä hengessä läsnä kaikkialla siellä, missä hänen omansa ovat, kaikkien näiden ja vastaavien Raamatun kohtien mukaan. Mutta niin kuin Jumalalta opetusta saanut totuutta rakastava vilpitön Jumalan lapsi oikein ymmärtää, en minä ole herra Jeesus kristus, vaikka Jeesus on aina siellä, missä myös minä olen. Loogista, eikö totta?

Minä en ole se historiallinen henkilö, Jeesus kristus, Nasaretilainen, joka uhrasi itsensä viattomana ja synnittömänä ihmisenä ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi, ja jonka isä Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja ottanut tykönsä taivaaseen, jne. Minä olen kokonaan eri henkilö kuin se ihminen kristus Jeesus, johon minä uskon, ja johon minulla on yhteys pyhän hengen kautta, joka on meille molemmille yhteinen. Se Jumalan pyhä henki yhdistää minut Jumalan poikaan Jeesukseen ja hänen isäänsä eli Jumalaan, mutta me olemme kolme eri ”persoonaa”, vaikka olemme ”hengessä yhtä” keskenämme. (Joh 14:14-24; 17:11, 20-23; 1Kor 6:17; 1Joh 1:3)

Toivottavasti osaat erottaa nyt Jumalan ja Kristuksen toisistaan samalla tavalla kuin osaat erottaa Kristuksen opetuslapsen ja Kristuksen toisistaan. Meille kaikille yhteinen pyhä henki ei tee meistä yhtä ja samaa persoonaa tai olevaista, sillä me olemme kaikki eri yksilöitä. Meidän välillämme on lisäksi selvä hierarkia ”isä, poika ja seurakunta”, juuri tässä järjestyksessä, sillä isä on suurin, poika tulee hänen jälkeensä seurakunnan päänä ja sitten kolmantena olemme me, Jumalan lapset ja Jeesuksen kristuksen veljet ja sisaret.

Jumala on Raamatun mukaan korkein ja yksin ainoa kaikkivaltias kaiken luoja – hän, joka on Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, ja meidän taivaallinen isämme. (Jda 1:24-25; Ilm 3:12; 4:8-11; 5Moos 4:35, 39; 6:4-9; Jes 44:24; Apt 4:24-31; 17:22-31; Joh 5:44; 17:3) Jumala on antanut Jeesukselle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, mutta ei ole itse alistunut koskaan pojan valtaan. (Efe 1:17-23; Matt 28:18; 1Kkor 15:28) Jeesus on siten arvossa ja vallassa toinen heti Jumalan jälkeen: hän on myös enkelien yläpuolella hierarkiassa. (1Piet 3:22; Hebr 1–2) Sitten Jeesuksen jälkeen ovat arvossa ja vallassa seuraavina Jumalan lapset Kristuksen tulemuksen jälkeen, sillä me saamme tuomita jopa enkeleitä ja hallitsemme yhdessä Kristuksen kanssa tulevassa maailmassa. (1Kor 6:3; Ilm 3:21; 5:10; 20:4; 22:1-5)

Näin on kirjoitettu ja Jumalan sanaa meille Raamatussa opetettu, jos joku vain tahtoo ottaa sellaisenaan vastaan sen Jumalan sanan, joka pyhissä kirjoituksissa on meille annettu. Aivan liian monet vääntävät kirjoituksia vinoon ennalta totena pitämiensä harhaoppien tueksi, joita ovat katolinen oppi kolmiyhteisestä jumalasta, areiolaisuus, jonka mukaan Jeesus on isää alempi luoja-jumala eli demiurgi, ja Jehovan todistajien oppi, jonka mukaan Jeesus on ylienkeli Miikael.

Johannes todisti Jeesuksesta ja Jumalasta, hänen isästään

Johannes kirjoitti kirjeensä (ja osin myös evankeliuminsa) niitä harhaoppisia doketisteja vastaan, jotka kielsivät sen, että Jeesus kristus on kärsinyt ihmisenä liharuumiissa kuoleman ristillä ja että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista. Johanneksen tarkoitus oli todistaa se, että Jeesus kristus on ihminen, ei Jumala, ja sen hän myös tekee, mutta katolinen harhaoppi on kääntänyt kaiken ylösalaisin. He sanovat, että Johannes yritti todistaa Jeesuksen olevan ihmiseksi syntynyt Jumala, mutta Johannes todisti tätä vastaan ja opetti Jeesuksen olevan ihminen, ei Jumala ensinkään. Tätä ihmistä kristusta Jeesusta kutsutaan sitten kristukseksi, Jumalan pojaksi ja herraksi, mutta se ei tee hänestä isänsä vertaista Jumalaa eikä todista hänen olleen olemassa ennen ihmiseksi syntymistään.

Jos siis tunnustat sen, että Jeesus kristus oli lihaa ja verta oleva ihminen kärsiessään ja kuollessaan ristillä, niin sinä olet Jumalasta ja hänen hengestään, mutta jos kiellät sen, niin sinä et ole Jumalasta. Sinä kiellät silloin sen, että Jeesus kristus on kuollut ristillä ja että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista! Sinä kiellät silloin evankeliumin ja sovituksen sanan!

Kun Johannes siis puhuu paljon siitä, että Jeesus on kristus, lihassa tullut tai lihaksi tullut tai lihaan tullut (eri käännösten mukaan), niin hän painottaa vain sitä asiaa, että Jeesus kristus on ihminen, mutta ei puhu mitään siitä, että hän olisi tullut henkenä alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun ja saanut ympärilleen liharuumiin siellä, jne.

Johannes ei puhu (välttämättä) edes Jeesuksen biologisesta syntymästä evankeliuminsa alussa! (Joh 1:1-14) Hän puhuu pikemmin hengellisestä syntymästä, sillä ne, jotka ottivat sanan vastaan, saivat vallan tulla Jumalan lapsiksi! (jj.12-13) Ja Jeesus sai isältään pyhän hengen kasteensa jälkeen, niin että se henki jäi häneen asumaan pysyvästi sen jälkeen! (Joh 1:32-34)

Johannes ei mainitse mitään Jeesuksen äidistä Mariasta, neitseestä syntymisestä, ei lapsuudesta eikä nuoruudesta, vaan alkaa evankeliumin Markuksen ja Pietarin tavoin suoraan Johannes kastajan toiminnasta! (Joh 1:6ss; Mark 1:1ss.; Apt 10:34-48) Miksi? Siksi, että Jeesuksen syntymällä ihmiseksi ja hänen äidillään Marialla ei ole käytännössä paljon mitään merkitystä sielujen pelastuksen kannalta, minkä vuoksi näitä asioita ei mainita yhdessäkään kohdassa Uuden testamentin kirjeitä tai Apostolien tekoja ja ne mainitaan vain Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien alussa.

Jeesuksen täytyi tietysti syntyä ihmiseksi ja profeetaksi kansansa Israelin keskuuteen niin kuin oli ennustettu ja jota profeettaa ja kristusta ja Jumalan poikaa myös juutalaiset odottivat (Joh 11:27), mutta tärkeintä Jeesuksen elämässä on se, kun Jumala lähetti hänet maailmaan saarnaamaan, tekemään ihmeitä, parantamaan, herättämään kuolleita ja kuolemaan itse viattomana uhrikaritsana puolestamme vasta sitten, kun Jeesus oli noin 30-vuotias. (Luuk 3:21-23)

Näistä asioista kertoo mm. Apostolien teot, joka on historiallinen kertomus siitä, millä tavalla evankeliumia alussa julistettiin ja mitkä asiat silloin mainittiin. Neitseestä syntymistä tai Jeesuksen olemista Jumalan tykönä ennen maailman luomista ja osallistumista luomiseen ei mainittu lainkaan! Päinvastoin! Isä kuvattiin ainoaksi luojaksi ja Jeesus mieheksi, jonka Jumala herätti kuolleista ja korotti sen jälkeen kaikkien luotujen herraksi! (Apt 2:12-36; 3:19-26; 4:24-31; 10:34-48; 17:22-31)

Kannattaisi vähän miettiä painotuksia ja yrittää saada laajempi perspektiivi koko Raamatusta sen sijaan, että pitäytyisi katolisissa taruissa ja harhaopeissa, niin että niitä painotetaan sairaalla tavalla (neitseestä syntyminen, Jeesuksen väitetty oleminen Jumalan tykönä ennen maailman luomista ja osallistuminen luomiseen).

Kannattaa myös ottaa selvä siitä, missä aikajärjestyksessä Uuden testamentin kirjoitukset ovat syntyneet. Jos nuo edellä mainitut asiat olisivat pelastumisen edellytys, niin on tosi outoa, että niistä ei puhuttu juuri mitään ennen Johanneksen evankeliumia, joka kirjoitettiin vuosikymmeniä muiden tekstien jälkeen! Sen vaikeatajuisia kohtia on käytetty katolisten harhaoppien tukena enemmän kuin muita kirjoituksia. Miten sielut saattoivat pelastua, jos heille ei kerrottu myös kirjallisesti niitä asioita, jotka ovat muka tärkeimmät sielun pelastumisen kannalta?

Mieti myös sitä, miksi sana ”Jumala” ja ”Herra” voidaan korvata aina sanalla ”isä” sanoman siitä muuttumatta, mutta niitä ei voida korvata koskaan sanoilla ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki” tai ”Herra Jeesus Kristus”, kun kaiken luoneesta kaikkivaltiaasta puhutaan! Muista myös se, että Jeesusta sanotaan lähes aina herraksi, Jumalan pojaksi, pojaksi, kristukseksi tai mieheksi, mutta vain pari kertaa jumalaksi ja niissäkin kohdissa sanaa ”jumala” on käytetty ihmisestä kristuksesta Jeesuksesta samalla tavalla kuin sitä on käytetty vanhan liiton joistakin ihmisistä.

Johanneksen evankeliumin tarkoitus oli saada lukijat uskomaan, että Jeesus kristus on Jumalan poika. Johannes sanoo tämän suoraan evankeliumin lopussa näillä sanoilla:

20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Johannes ei yrittänyt todistaa sitä, että Jeesus kristus on Jumala. Hän todisti yhtäpitävästi kaikkien muiden kanssa siitä, että Jeesus on kristus ja elävän Jumalan poika (Matt 16:16-19), ei mitään muuta, ja tämä kristus on kiistämättä ihminen, ei enkeli, demiurgi tai Jumala itse, joka on kaiken luonut ja jonka poika tämä kristus on.

Juutalaiset tiesivät jo valmiiksi sen, että tulevaa kristusta pitäisi kutsua Jumalan pojaksi, koska niin oli kirjoitettu! (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; jne.) Ja enkeli Gabriel oli siitä myös ennustanut ja ne, jotka tämän tiesivät, ymmärsivät, että tämä ”Jumalan korkeimman poika” olisi saava ”isänsä Daavidin valtaistuimen” ja pysyvä ikuisesti kuninkaana. (Luuk 1:32-35)

Lainaamme tähän Johannekselta niitä kohtia, joissa puhutaan Kristuksesta ja Kristuksen odotuksesta. Niistä käy ilmi tämä sama asia: Kristus oli oleva ihminen, joka pysyisi ikuisesti kuninkaana ja hän olisi oleva Daavidin jälkeläinen. Tätä Kristusta sanottaisiin myös Jumalan pojaksi ja Jumalaa hänen isäkseen, vaikka kaikki tiesivät hänen olevan ihminen, ei Jumala tai enkeli tai isää alempi luoja-jumala, demiurgi! (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; Joh 11:27; 6:63-69; Matt 16:16-19)

Johanneksen evankeliumi:
1:20 Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ”Minä en ole Kristus.”
1:25 ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: ”Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?”
1:41 Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ”Me olemme löytäneet Messiaan”, se on käännettynä: Kristus.
3:28 Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
4:29 ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?”
7:26 Ja katso, hän puhuu vapaasti, eivätkä he sano hänelle mitään. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, että tämä on Kristus?
7:27 Kuitenkin, me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on.”
7:31 Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: ”Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?”
7:41 Toiset sanoivat: ”Tämä on Kristus.” Mutta toiset sanoivat: ”Ei suinkaan Kristus tule Galileasta?
7:42 Eikö Raamattu sano, että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?”
10:24 Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: ”Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan.”
11:27 Hän sanoi hänelle: ”Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan poika, se, joka oli tuleva maailmaan.”
12:34 Kansa vastasi hänelle: ”Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että ihmisen poika pitää ylennettämän? Kuka on se ihmisen poika?”
20:31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Mietipä nyt ihan aikuisten oikeasti sitä, yrittikö Johannes todistaa sen, että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala vai ei? Miksi pidät totena katolisia harhaoppeja ja taruja? Pitääkö valheen eksyttävä henki sinua otteessaan, vankinaan, niin että et näe ilmiselvää totuutta? (2Tess 2; 1Kun 22:21-23) Seuraatko riivaajien oppeja? (Ilm 16:13ss.; 1Tim 4:1ss.)

Onko Jeesus totinen Jumala vai totinen ihminen?

Jeesus sanoi:

”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh 14:6)

Nämäkin sanat todistavat sen puolesta, että Jeesus ei ole Jumala, sillä hän on tie sen yhden ainoan Jumalan luokse, josta hän tässäkin jakeessa ja laajemmassa asiayhteydessä todistaa.

Johanneksen evankeliumi:
14:1 ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.
14:2 Minun isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?

Jumala ja Jeesus kristus ovat tässä selvästi kaksi eri olevaista. Vain isä on Jumala, mutta Jeesus kristus on hänen poikansa ja se ihminen, josta Raamattu todistaa, että hän on se luvattu kristus, vapahtaja, profeetta ja kuningas, joka hallitsee ikuisesti. (1Moos 3:15; 5Moos 18:15-18; 2Sam 7:8-16; 1Aik 17.13; 22:10; Psa 2; 22; 45; 69; 89:20-38; 102; 110; Jer 23.5; 33:15; Jes 9:5-6; 11:1-10; 42:1-8; 49:5-6; 53; Hebr 1–2; Ilm 5; 19–22)

14:9 Jeesus sanoi hänelle: ”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt isän; kuinka sinä sitten sanot: ’Näytä meille isä’?
14:10 Etkö usko, että minä olen isässä, ja että isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.
14:11 Uskokaa minua, että minä olen isässä, ja että isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.

Isä on tässä se yksi ainoa Jumala, jonka Jeesus on ilmoittanut meille (1:18), mutta Jeesus on hänen poikansa, ihminen kristus Jeesus, ei Jumala itse. Jumala asui tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen sydämessä ja ruumiissa täydellisesti henkenä, mutta se ihminen kristus Jeesus ei ollut itse se Jumala, joka hänessa asui. (2Kor 5:16-21) Tämä on täysin selvää vilpittömille ja totuutta rakastaville Jumalan lapsille.

Johanneksen evankeliumi:
5:44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen.

Isä on yksin se totinen Jumala, jonka Jeesus on ilmoittanut, mutta Jeesus on hänen poikansa. Tämä sama totinen Jumala eli isä on Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä jakeessa 5:20 ja Jeesus kristus on hänen poikansa myös siinä jakeessa, ei itse totinen Jumala. Näin myös jotkut trinitaarit ovat asian nähneet ja tunnustaneet, mutta toki on monia vilpillisiä ja täysin sokeita, jotka eivät ymmärrä edes selviä Jumalan sanoja, puhumattakaan vaikeatajuisista, joita he vääntävät systemaattisesti kieroon.

Sanat ”totinen Jumala” esiintyvät viisi kertaa Raamatussa ja ne tarkoittavat aina isää Jumalaa, eivät koskaan hänen poikaansa Jeesusta kristusta, Nasaretilaista. 2Aik 15:3; Jer 10:10; Joh 17:3 ja 1.Tess 1:9; 1Joh 5:20.

Se, että Jumala on antanut poikansa Jeesuksen vihkiä oman lihansa ja verensä kautta kulkeva tie ylimmäisenä pappina käyttöön, (Hebr 10:7-21) ei tee Jeesuksesta ”totista Jumalaa”. Tämäkin kohta todistaa Jeesuksen pelkästään  ihmiseksi, ei Jumalaksi tai enkeliksi tai isää alemmaksi luoja-jumalaksi eli demiurgiksi (Hebr 10).

Se, että Jumala on antanut pojalleen elämän (Joh 5:26) ja vallan herättää kuolleita ja tehdä kuolleet eläviksi sanansa kautta – mutta ilman isää ei poika voi mitään tehdä, koska on ihminen ja saanut kaiken isältään, Joh 5:19, 30 – ei tee Jeesuksesta ”totista Jumalaa”.

Se, että Jeesus sanoo itseään totuudeksi sen ohella, että hän on myös tie ja elämä (Joh 14:6), ei tee hänestä isän vertaista totista Jumalaa. Se ei todista myöskään sitä, että hän ei ole ihminen, koska on totinen. Jeesus kristus on aivan varmasti totinen ihminen, jossa ei valhetta eikä petosta ollut eikä hän syntiä tehnyt, sillä niin on kirjoitettu ja todistettu hänestä muiden ihmisten ja jopa isän Jumalan suusta pyhien kirjoitusten kautta (esim. Jes 53; 1Piet 2:22; 3:18; jne.)

”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku” (Ilm 3:14)

Jeesus kristus on uuden luomakunnan alku, koska on ensimmäinen kuolleista herätetty ihminen, joka ei kuole enää koskaan vaan elää ikuisesti. Siksi hän voi hallita ikuisesti kuninkaana ja olla ikuisesti ylimmäinen pappi, mutta itse totinen Jumala hän ei ole. (Hebr 1–2; 5:4-11; 7:24-28)

Psalmin 82 profetia Kristuksesta

On hyvä oivallus havaita, että Psalmissa 82 on myös profetiaa Kristuksesta, joka on tuomitseva Jumalan tahdon mukaan Israelin tuomareita ja kaikkia luotuja, mutta hän ei tee sitä isän vertaisena Jumalana vaan ihmisenä, jolle Jumala on antanut vallan herättää kuolleita ja tuomita luotuja isän tahdon mukaan. (Joh 5:17-30; Apt 17:22-31; 1Piet 1)

Jotkut trinitaarit sekoittavat Jumalan ja Kristuksen toisiinsa, kun perustelevat kantaansa jakeella Joh 10:38, jonka mukaan ”isä on pojassa” ja ”poika on isässä”. He luulevat, että nämä sanat todistavat Jeesuksen olevan itse se Jumala, joka hänessä – ihmisessä kristuksessa Jeesuksessa – henkenä asuu. Tällainen sekaannus on systemaattista ja toistuvaa näiden pahasti eksyneiden trinitaarien selityksissä. He eivät erota Jumalaa ja Kristusta toisistaan. He eivät erota isää ja poikaa vaan luulevat näiden kahden olevan yksi ja sama Jumala, jota he eivät suinkaan ole.

Johanneksen evankeliumi:
10:31 Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.
10:32 Jeesus vastasi heille: ”Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?”
10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.”
10:34 Jeesus vastasi heille: ”Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: ’Minä sanoin: te olette jumalia’?
10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli – ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin –
10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: ’Sinä pilkkaat Jumalaa’, sentähden että minä sanoin: ’Minä olen Jumalan poika’?
10:37 Jos minä en tee isäni tekoja, älkää uskoko minua.
10:38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte isän olevan minussa ja minun olevan isässä.”

Jakeen 38 mukaan Jumala on Kristuksessa ja Kristus on Jumalassa aivan niin kuin Jumala on henkenä muissakin lapsissaan. (1Joh 3:24-4:16) Jumala ja Kristus ovat kaksi kokonaan eri olevaista kaikissa Raamatun kohdissa. (esim. 2Kor 5:16-21) Jumala on kaiken luonut kaikkivaltias Herra ja hän on isä yksin. (Jes 44:24; Apt 4:24-31; Ilm 4:8-11) Kristus on tämän yhden ja ainoan Jumalan poika, joka on ihminen eikä mitään muuta. Kristus ei ole Jumala, demiurgi eikä enkeli niin kuin harhaoppiset luulevat hänen olevan. He kaikki kiistävät noilla luuloillaan sen, että Jeesus kristus on ihminen, sillä ”mikä on ihminen (kristus Jeesus)” Raamatun mukaan (että Jumala häntä muistaisi)? (Hebr 2:5ss.; Psa 8)

Ihminen kristus Jeesus on Raamatun mukaan Jumalan luoma olento, joka sai alkunsa äitinsä Marian kohdussa, ja tälle ihmiselle Jumala on antanut kaiken vallan taivaassa ja maan päällä sen jälkeen, kun herätti hänet ensin kuolleista. (Matt 28:18; Efe 1:17-23) Tätä ihmistä kristusta Jeesusta ei ole ollut olemassa ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa ja syntyi poikalapseksi. Tästä ihmisestä kaikki Raamatun kohdat todistavat, että hän on saava isänsä Daavidin valtaistuimen ikuisiksi ajoiksi, koska hän ei kuole enää koskaan sen jälkeen, kun Jumala herätti hänet kuolleista ja otti ylös taivaaseen. (2Sam 7:8-16; Jes 9:5-6; 11:1-11; Luuk 1:32-33; Hebr 1–2; 5:4-11; 7:24-28; jne.) Tämä ihminen kristus Jeesus on tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja pelastukseksi niille, jotka uskovat häneen ja hänen isäänsä eli Jumalaan Raamatun opettamalla tavalla – ei niin kuin katoliset tarut ja muut harhaopit sanovat. (Hebr 9:27-28; 2:5ss.; 1Kor 15:12-28; Apt 17:22-31)

Nyt kun katsomme Psalmia 82, niin näemme siinä selvän profetian Kristuksesta, jonka ruumiissa ja sydämessä Jumala henkenä asuu hänen tuomitessaan ”jumalien” kokouksessa.

Psalmit:
82:1 Aasafin virsi. Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä:
82:2 ”Kuinka kauan te tuomitsette väärin ja pidätte jumalattomain puolta?” Sela.
82:3 ”Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus.
82:4 Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.
82:5 Ei ole heillä älyä, ei ymmärrystä, he vaeltavat pimeydessä: kaikki maan perustukset horjuvat.
82:6 Minä sanon: Te olette jumalia ja kaikki tyynni Korkeimman poikia;
82:7 kuitenkin te kuolette, niin kuin ihmiset kuolevat, ja kaadutte niin kuin kuka ruhtinas tahansa.”
82:8 Nouse, Jumala, tuomitse maa, sillä sinä perit kaikki pakanakansat.

Se, joka perii kaikki pakanakansat (Jes 49:5-6; 42:1-8; Psa 2:8), on Jeesus kristus, meidän herramme, mutta hän ei ole itse se Jumala, jonka poika hän on, ja joka Jumala asuu henkenä hänen sydämessään ja ruumiissaan täydellisesti. (Kol 1:19; 2:9; Joh 1:32-34; 14:9-11; 10:38; 2Kor 5:16-21) Jumala tulee kuitenkin alas taivaasta yhdessä poikansa Jeesuksen kanssa, sillä Jumala asuu pojassaan ja hänen ruumiissaan henkenä täydellisesti. (Sak 13:8-14:9) Jumala tuli taivaasta Jeesuksen ruumiseen ja sydämeen jo silloin, kun Jeesus sai pyhän hengen olemaan kanssaan pysyvästi ja isä asui sen hengen kautta (henkenä) pojassaan ja lähetti hänet maailmaan. (Joh 1:32-34; 17:14) Jumala tulee toistamiseen poikansa ruumiissa ja sydämessä asuvana henkenä maailmaan, tuomitsemaan poikansa kautta maailman ja pelastukseksi Kristuksen omille. (Hebr 9:27-28)

Jotkut eksyneet sanovat, että Jeesus kristus on Jumala, jonka opetuslapset saivat nähdä ruumiillisessa muodossa, koska ”isä asui pojassa” ja ”Jumala oli kristuksessa”. (Joh 14:1-11; 10:38; 2Kor 5:16-21) Se on tietysti harhaoppia, sillä Jumala ei ole se ihminen, jonka ruumiissa ja sydämessä hän henkenä asuu. Ihminen kristus Jeesus ei ole Jumala, vaikka Jumala asuu hänessä henkenä niin kuin muissakin Jumalan lapsissa. (1Joh 3:24-4:16)

Pahiten eksyneet sanovat, että Jeesus on Jumala ihmisen ruumiissa, kun hän seisoo ”jumalien kokouksessa” Psalmin 82 mukaan. Jotkut sanovat jopa sellaista, että tämä Psalmi on profetia siitä tapauksesta, joka on kerrottu jakeissa Joh 10:25-38. Vaikka se olisi profetia siitä kohtauksesta tai sitten vain tulevasta tuomiosta, kun Kristus saapuu tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, niin se ei tee Kristuksesta isän vertaista Jumalaa, että isä asuu hänessä ja ”Jumala on Kristuksessa”. Jumala on kokonaan eri olevainen kuin ihminen kristus Jeesus, jonka ruumiissa hän henkenä asuu.

Jumalalla ei ole ruumista, niin että hän voisi ”seisoa” omassa ruumiissaan ”jumalien kokouksessa”. Jumala voi ”seisoa” siellä kuitenkin siten, että asuu henkenä lastensa ruumiissa ja sydämissä. Ilmestyksessä Jumala voi istua tai seisoa ihan sen mukaan, miten hän tahtoo, kun näyttää palvelijoilleen ilmestyksiä, mutta Jumala on perusolemukseltaan näkymätön henki, jota ei kukaan ole nähnyt. (Psa 82; Joh 10:38; 14:9-24; 1Joh 3:24-4:16; Apt 5:55-59; Dan 7:8-14; Ilm 4; jne.; Joh 1:18; 4:24; 1Joh 4:12; 1Tim 6:13-16)

Kun Jumala seisoo ”jumalien” kokouksessa, niin hän on läsnä pyhässä hengessä heidän keskellään. Kun Jeesus tuomitsee ”jumalia” ja ”Jumalan poikia”, niin Jumala on silloin hänen ruumiissaan ja sydämessään henkenä, niin kuin myös muiden lastensa ruumiissa ja sydämissä ”tulevassa maailmassa” Kristuksen tulemuksen jälkeen. Me saamme hallita ja tuomita silloin enkeleitä ja kaikkia luotuja yhdessä Kristuksen kanssa. (1Kor 6:3; Ilm 3:21; 5:10; 20:4; 22:1-5)

Kun Jeesus kristus tuomitsee isänsä tahdosta luotuja tulemuksensa jälkeen ja hallitsee maan päällä yhdessä valittujen ja pyhien seurakunnan kanssa (1Kor 6:3; Ilm 3:21; 5:10; 20:4; 22:1-5), niin silloin isä Jumala asuu näkymättömänä henkenä poikansa ruumiissa ja sydämessä, niin kuin asui silloin, kun Jeesus puhui juutalaisille heidän syyttäessään häntä aiheettomasti Jumalan pilkasta ja siitä, että hän teki itsestään ”Jumalan” heidän mielestään, kun sanoi olevansa ”Jumalan poika”. (Joh 10:1-38; 4:24; 14:9-11; 1Tim 6:13-16)

Näemme tässä selvän viittauksen siihen, miten väärämieliset trinitaarit seurakuntien sanan palvelijat, johtajat, työntekijät ja kaikki muut tulevat saamaan tuomion Jumalalta ja hänen valituiltaan, kun Raamatun totuus paljastuu heille (se Jumalan sanan ilmoitus, jota me saarnaamme pyhien kirjoitusten avautuessa ymmärryksellemme Jumalan hengen opettamalla tavalla). Jumala ja Jeesus ovat saaneet tarpeekseen siitä väärämielisestä tuomitsemisesta ja muusta pahasta, mitä trinitaarit ovat tehneet meitä Jumalan lapsia kohtaan, jotka emme pidä totena heidän tarujaan ja harhaoppejaan.

Jeesus tuomitsee ensin seurakunnan eli oman kansansa ja niiden kaitsijat, paimenet ja vanhimmat. (2Piet 3:13-18) Ottakaa siis vaarin siitä, mitä henki seurakunnalle Raamatun profetioiden ja muiden kirjoitusten kautta teille sanoo! Lopettakaa väärien tuomioiden langettaminen meille, joille Jumalan sana on avautunut ennen teitä ja tehkää parannus hirveistä synneistänne, jotta ette saisi porton vitsauksia ja tuhoa osaksenne! (Ilm 18)

Huomatkaa se, että te olette vielä sisällä suuressa Babylonissa uskottuanne valheen eli katoliset uskontunnustukset ja harhaopit, mutta me jotka olemme sanoutuneet niistä irti, olemme jo ulkona siitä ”suuresta kaupungista”, joka kuvaa maan päällä olevaa herrasta luopunutta seurakuntaa. (Ilm 16:13-18:24; 11; Gal 4:19-31) Varokaa siis, että teidän ei käy niin kuin sanotte meille tapahtuvan!

Mitä sitten tarkoittaa se, että me olemme Kristuksessa ja Kristus on meissä?

Tämä on hieman vaikeampi kysymys vastata, mutta onneksemme jotkut trinitaarit ovat keksineet vastauksen siihen puolestamme! 🙂 Heidän mukaansa Kristuksen asuminen meissä ja meidän olemisemme Kristuksessa on sitä hengen yhteyttä, joka meillä on keskenämme, ja joka meillä on myös Kristuksen kautta isään Jumalaan. (1Joh 1:1-7 The Organic Union With Christ And God, Our Father) He ovat ymmärtäneet tämän asian siis aivan oikein, samalla tavalla kuin me olemme sen Jumalan hengen opettamalla tavalla ymmärtäneet. 🙂 Kristuksen asuminen meissä ja meidän olemisemme Kristuksessa tarkoittaa elävää yhteyttä Jeesukseen ja hänen isäänsä eli Jumalaan pyhässä hengessä, joka on meille kaikille yhteinen.

1.Johanneksen kirje:
1:1 Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän sanasta
1:2 ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli isän tykönä ja ilmestyi meille –
1:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys isän ja hänen poikansa, Jeesuksen kristuksen, kanssa.

Tätä kohtaa on käytetty valitettavasti sen virheellisen tulkinnan tukena, että Jeesus olisi ollut isän tykönä elävänä olentona ennen maailman luomista. Se elämän sana ja Jumalan sana, joka oli alussa Jumalan tykönä, ei ollut kuitenkaan elävä olento tai henkilö, Jeesus kristus. Se oli abstraktio eli Jumalan sana, jonka kautta Jumala on luonut tämän maailman. Jumala on luonut tämän maailman sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (1Moos 1–2; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Mikään näistä ei ole henkilö, vaikka viisaus ja sana on personoitu samalla tavalla kuin viha, rakkaus ja synti. (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20; Jes 55:11; Snl 1:20; 8:12-36)

Se Jumalan sana, joka oli alussa Jumalan tykönä, tuli lihaksi kristuksessa Jeesuksessa, ja sen sanan kautta me uskomme Jumalaan ja hänen poikaansa, niin että meillä on hengessä yhteys heidän molempien kanssa, jos Jumalan sana meissä pysyy. (Joh 1:1-14; 1Joh 1:1-7; 2:14, 24) Tällä tavalla nämä kohdat on tarkoitettu ymmärrettäväksi sen sijaan, että väitettäisiin vastoin totuutta Jeesuksen olevan isän vertainen Jumala tai luoja yhdessä hänen kanssaan, niin kuin katoliset tarut ja harhaopit väittävät. Johanneksella ei ollut pienintäkään aikomusta yrittää todistaa sitä, että Jeesus kristus on Jumala tai kaiken luoja tai enkeli tai että hän olisi ollut elävä olento ennen syntymistään ihmiseksi äitinsä kohdusta.

Niin kuin edellä luimme (1Joh 1:3) on meillä pyhässä hengessä yhteys isän ja pojan kanssa. Tätä yhteyttä kuvataan myös siten, että sanotaan Kristuksen asuvan meissä ja meidän olevan Kristuksessa. Kyseessä on elimellinen yhteys, jossa pyhä henki yhdistää pään, ruumiin ja sen jäsenet toisiinsa niin kuin veri, joka kiertää ruumiissa. Paavali käyttääkin ihmisen ruumista vertauksena Jumalan, Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta sekä keskinäisestä rakkaudestamme ja toistemme palvelemisesta, mutta myös valtasuhteesta eli hierarkiasta. (1Kor 12:12-27; Room 12; Kol 1:15-23; Efe 1:17-23; vrt. Efe 4:1-16; Kol 3:1-25) Jumala on Kristuksen pää ja siten ainoa kaikkivaltias Jumala, mutta Kristus on seurakunnan pää ja kaikkien luotujen herra, mutta me olemme heille molemmille alamaisia Jumalan lapsia ja Jeesuksen kristuksen veljiä, samasta isästä syntyneitä. (1Kor 11:3; Hebr 2:5-18)

Jeesus käyttää tästä asiasta puhuessaan vertausta viinitarhurista ja viinipuusta. (Joh 15:1-16) Jeesuksen isä eli Jumala on viinitarhuri, Jeesus on viinipuu ja opetuslapset ovat oksia viinipuussa. Jos jokin oksa ei tuota hyvää hedelmää, niin isä karsii sen pois ja heittää tuleen, mutta jos jokin oksa tuottaa hyvää hedelmää, niin isä puhdistaa sen ja se tuottaa siten vielä enemmän hyvää hedelmää Jeesuksen kristuksen kautta Jumalan kunniaksi. Jos joku ei ole osallinen Kristuksesta ja siitä elämästä, jonka Jumala on meille hänen kauttaan lahjoittanut, niin silloin hän ei voi tuottaa hyvää hedelmää eikä ole Jumalan valittu. Tämäkin vertaus kuvaa Jumalan, Kristuksen ja seurakunnan välistä valtasuhdetta eli hierarkiaa ja meidän riippuvaisuuttamme Kristuksesta, jonka Jumala on antanut meille välimieheksi itsensä ja ihmisten välille. (1Tim 2:3-7)

Paavali puhuu vähän samaan tapaan kuin Jeesus verratessaan seurakuntaa oliivipuuhun, jota juuri kannattelee. (Room 11:11-28) Israel eli syntyperäinen Jeesukseen uskova juutalainen uuden liiton Jumalan seurakunnan osa on viljelty oliivipuu (jalo öljypuu), mutta pakanat ovat villeinä kasvaneita oliivipuita. Pakanat on oksastettu tähän juutalaisista syntyneeseen seurakunnan runkoon, mutta hengellinen Israel ei ole mitään ilman juurta, joka kannattelee sitä ja siihen liittyviä pakanoita. (vrt. Jes 2, 4; Sak 14) Se juuri on Jeesus kristus, mutta kaiken tämän yllä oleva Herra on Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, jota Paavali tämän kohdan jälkeen ylistää. (Room 11:29-36)

Jotkut ovat ajatelleet niin, että Jumalan ja Kristuksen ja seurakunnan välillä on geometrinen eli tilavuuteen viittaava ero. Jumala on suurin, Kristus on toiseksi suurin ja seurakunta on pienin. Sillä tavalla pienempi mahtuu aina suurempaan, mutta se ei selitä siten, miten suurempi mahtuu pienempään. Se on mahdollista vain siten, että suurempi asuu henkensä kautta pienemmässä, mutta sillä asialla ei viitata tilavuuteen vaan arvovaltaan. Jumalaa ei voida rajata johonkin tilaan eli avaruuteen, koska hän on henki ja kaikki on luotu hänessä, hänen kauttaan ja häneen. (Joh 4:24; Room 11:31-36; Efe 4:6; Apt 17:22-31)

Henki ei ole ainetta niin että sille voitaisiin laskea jokin tilavuus tai massa niin kuin materiaa sisältävälle avaruudelle ja sen materian eli aineen massalle. Fysiikan lait eivät päde Jumalaan, joka on mittaamaton ja ääretön, ihmisen käsityskyvyn yläpuolella oleva verraton majesteetti ja voima, ainoa tosi olevainen kaikkivaltias kaiken luonut Jumala, meidän taivaallinen isämme. Hänelle kunnia nyt ja aina ja iankaikkisesti meidän herramme Jeesuksen kristuksen kautta! (vrt. Jda 1:24-25; 1Piet 5:10-11; Room 16:25-27; jne.)

Jumala asui Kristuksessa henkenä ja asuu yhä vielä hänessä, koska isä on suurempi kuin poika ja kaikkia muita suurempi. (Joh 10:29; 14:9-11, 28) Myös se viittaa arvovaltaan eikä tilavuuteen, kun sanotaan Kristuksen asuvan meissä ja meidän olevan Kristuksessa. (Joh 14:14-24; 17:11, 20-23; Room 8:1; 1Kor 1:2; jne.) Kyse ei ole tilavuudeltaan pienemmän asumisesta tilavuudeltaan suuremmassa. Kyse on siitä, että meillä on keskenämme hengen välinen yhteys ja myös hierarkia, jonka mukaan Jumala on suurin, Kristus on vallassa hänen jälkeensä toinen ja seurakunta on Kristuksen kanssaperijöinä ja hallitsijoina kolmas, niin että me tuomitsemme jopa enkeleitä tulevassa maailmassa. (Efe 4:1-16; 1Kor 11:3; 12:12-27; 6:3; Ilm 3:21; 5:10; 20:4; 22:1-5)

Sanonta ”Kristuksessa” on myös kuvaus kaikesta siitä, mitä Jumala on antanut ja antava meille lahjana Kristuksen Jeesuksen kautta, hänen ansiostaan. Se on termi, jolla kuvataan osallisuutta Kristukseen, hänen kärsimykseensä, kuolemaansa ja ylösnousemuksen voimaan, joka meillä on Jumalan hengen omistamisen kautta. Huomaa, että Jeesus ei noussut itse Jumalana ylös kuolleista palaamalla siihen henkenä takaisin vaan Jumala herätti poikansa ylös kuolleista henkensä kautta, joka oli asunut Kristuksessa ennen tämän kuolemaa. (Room 8:11) Samalla tavalla herätetään kuolleista muut ihmiset Jumalan hengen voimalla, kun Kristus saapuu ja ruumiit nousevat ylös. (1Tess 4:13-17; 1Kor 15; Fil 3:20-21) Kyse on Jumalan voimasta, ei Kristuksen omasta voimasta, niin että Paavali tai kukaan apostoleista olisi väittänyt Jeesuksen olevan itse se Jumala, joka herätti hänet ylös kuolleista: ihmisen kristuksen Jeesuksen. (Room 5:10-21; 1Kor 15:12-24; Efe 1:17-23; 1Tim 2:3-7; Hebr 5:4-11; 13:20-21)

Sanat ”Kristus meissä” ja ”Kristus minussa” kuvaavat puolestaan sitä uutta Jumalan ihmistä, jollaisia me olemme ja jonka kaltaiseksi me yhä enemmän muutumme pyhityksen edistyessä. ”Kristus meissä” ei ole se historiallinen henkilö, Nasaretilainen Jeesus, joka kuoli ristillä ja jonka Jumala herätti ylös kuolleista. ”Kristus meissä” on pikemminkin sen uuden ihmistyypin kuva tai malli, jota kohti Herra muuttaa meitä uskottuamme evankeliumin sanan.

Tästä uudesta ihmisestä ja uudesta luomuksesta puhuvat mm. seuraavat jakeet: Efe 2:10-22; 4:24; Kol 3:9-11; Gal 3:27; 6:15; 2Kor 5:16-17) Sen lisäksi ne jakeet, joissa sanotaan ”Kristuksen kirkastuvan meissä” hänen tulemuksessaan, ovat kuvausta siitä, miten me tulemme lopullisesti täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä, joka on Jeesuksessa kristuksessa ja oli jo hänen kuollessaan puolestamme ristillä: meistä tulee silloin täydellisesti Kristuksen kaltaisia eli täydellisen synnittömiä ihmisiä, sellainen kuin Jeesus itse Jumalan kuvana on. (Efe 3:14-21; 1Joh 3:2; Kol 1:19, 27-29; 2:9; 2Tess 1:9-12; Room 8:17-31; 2Kor 4:4; Hebr 1:3)

Se, että Jeesusta sanotaan Jumalan kuvaksi, todistaa hänen olevan ihminen, koska Jumala loi alussa ihmisen omaksi kuvakseen ja hänen kaltaisekseen. (1Moos 1:26-27; vrt. 1Kor 11:7; Jaak 3:9) Jumalan kaltainen ihminen ja Jumalan kuva ei ole Jumala itse, minkä lapsikin helposti ymmärtää. Paavali todistaa Jeesuksen olevan ihminen, kun sanoo hänen olevan esikoinen Jumalan luotujen joukossa (ensimmäinen kuolleista herätetty iäti elävä ihminen) ja näkymättömän Jumalan kuva. (Kol 1:15-18) Tämäkin kohta on siten ymmärretty täysin pieleen perinteisen tulkinnan mukaan ja tehty luodusta luoja, mikä ei tietenkään ole totta.

Kun Kristus asuu meissä, niin hän ei tee sitä ihmisenä oman henkensä kautta. Hän asuu meissä isänsä Jumalan hengen välityksellä, sen kautta. Kristuksen asuminen meissä tarkoittaa hengen yhteyttä häneen ja myös isään. Tätä asiaa on vaikea ymmärtää sen vuoksi, että Raamatun kieli on tältä osin nykyajan ihmisille vierasta ja katoliset tarut sekä harhaopit ovat sumentaneet ihmisten mielet, vaikka he uskoisivat Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen, joka on ihminen. Jumala on armollinen, koska tämä asia on vaikea ymmärtää ja antaa valituille aikaa tutkia asiaa lisää, niin että Jumalan henki saa lopulta valaista sydämen ja se ymmärtää Jumalan sanan ilmoituksen sellaisena kuin se on meille annettu.

Luettavaa

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.