Milloin ja mistä Jumala lähetti poikansa maailman vapahtajaksi?

Tiivistelmä

Yleisen eli katolisen tulkinnan mukaan ”Jumala lähetti Poikansa maailmaan” silloin, kun Herra Jeesus Kristus ”sikisi Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian” kohdussa. Jeesus tuli silloin ”iankaikkisena Henkenä” alas taivaasta Marian kohtuun ja sai siellä ympärilleen liharumiin, jossa on sen jälkeen asunut, samalla kun hän on läsnä kaikkialla ”Henkenä” (Jumalana). Jeesus on siten ollut yhtä aikaa ”Henkenä” taivaassa ”Isän tykönä” ja maan päällä ”liharuumiissa”, jossa hän myös ”Henkenä” asui. Yleisesti uskotaan myös siihen, että ”Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan”, vaikka Jeesus on itsekin ”Isän vertainen Jumala” ja on tullut Jumalana (Henkenä) alas taivaasta. Tämän tulkinnan mukaan ”Jumala lähetti Poikansa maailmaan” ja ”maailman vapahtajaksi” silloin, kun Jeesus Kristus tuli ”Henkenä” alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun.

Tätä tulkintaa vastaan ovat monet Raamatun kohdat, joissa sanotaan Jumalan lähettäneen poikansa maailman vapahtajaksi silloin, kun Jeesus alkoi julkisen toimintansa ja kuoli lopulta ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Paavali ja Johannes puhuvat tästä asiasta samalla tavalla, niin että painottavat kirjoituksissaan ja puheissaan Jeesuksen olleen ihminen silloin, kun hän kärsi ja kuoli ristillä meidän puolestamme. He eivät puhu mitään Jeesuksen kristuksen syntymisestä ja sitä edeltävästä ajasta Jumalan tykönä taivaassa, vaikka erityisesti Johanneksen evankeliumin alkua ja muutamaa Paavalin kirjeiden vaikeatajuista sekä monitulkintaista kohtaa on pidetty todisteena päinvastaisesta. Ratkaisevaa tässä asiassa ovat Raamatun kokonaisilmoituksen lisäksi Jeesuksen kristuksen sanat omalle isälleen, Jumalalle:

”Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;” (Joh 17:18)

Jumala on lähettänyt poikansa Jeesuksen maailmaan samalla tavalla kuin Jeesus on lähettänyt opetuslapset maailmaan. ”Maailmaan lähettäminen” ei tarkoita Raamatussa sitä, että ihmisen on täytynyt tulla henkenä alas taivaasta äitinsä kohtuun, jotta Jumala on voinut hänet maailmaan lähettää. Jos se tarkoittaisi sitä, niin silloin myös opetuslapset olisivat olleet Jumalan tykönä taivaassa ennen kuin sikisivät äitinsä kohdussa ja syntyivät poikalapsiksi: Jeesus ei olisi siten ainoa laatuaan vaan yksi monien joukosta. Tätä katolisessa uskossa olevat eivät tietenkään voi tunnustaa ja selittävät Raamattua ennalta totena pitämänsä harhaopin tueksi, niin että Jumalan sana ei tarkoittaisikaan sitä, mitä se tarkoittaa. Niin he selittävät myös nuo Jeesuksen sanat: Jumala lähetti heidän mukaansa Jeesuksen maailmaan eri tavalla kuin Jeesus lähetti opetuslapsensa maailmaan.

Johanneksen evankeliumissa on monia kohtia, joissa viitataan myös niihin vanhan liiton profetioihin, joiden mukaan Kristuksen piti tulla maailmaan ja syntyä kansansa Israelin keskuuteen. Näissä kohdissa puhutaan Jeesuksen syntymisestä Israelin kansaan ja Daavidin kuninkaalliseen sukulinjaan, mutta niissä ei sanota sitä, että Jeesus olisi tullut ”Henkenä” alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun. Painopiste näissä kohdissa on siinä, että Kristuksen piti syntyä oikeaan aikaan ja tulla maailman vapahtajaksi juutalaisen kansan keskuudesta. Nämä kohdat eivät kelpaa sen vuoksi todisteeksi siitä, että Jeesus olisi ollut elävänä olentona tai Jumalana isänsä tykönä ennen maailman luomista. Johannes ei puhu siitä mitään, kun hänen evankeliuminsa alku ja muut kirjoitukset ymmärretään oikealla tavalla.

Johannes ei puhu evankeliuminsa alussa mitään ”Neitsyt Mariasta” tai siitä, että Jeesus on tullut ”Henkenä alas taivaasta äitinsä kohtuun”. Katolisessa uskossa olevat ja areiolaiset tulkitsevat apostolin sanat kuitenkin sillä tavalla, virheellisesti ennalta totena pitämänsä opin tueksi. Koska katolinen opetus ja selitys on tässä kohdassa juurtunut syvälle nimeltään kristittyjen sydämiin, eivät kovin monet ole osanneet edes ajatella sitä, että Johannes voisi puhua tässä kohdassa jostakin muusta asiasta. Niin hän kuitenkin tekee ja osoitamme sen seikkaperäisesti Raamatun kirjoitusten avulla – kuinkas muutenkaan! 🙂

Johannes puhuu siitä, miten Jumala on luonut sanansa kautta kaiken, mitä on olemassa. (Joh 1:1-11)  Vanhan liiton kirjoitusten mukaan Jumala on luonut kaiken sanallaan, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan, ja antamalla henkäyksensä kaikille eläville olennoille. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Mikään näistä Jumalan ominaisuuksista ei ole henkilö, joka olisi Jumalasta erillinen persoona ja keskustelisi Jumalan kanssa. Jumalan sana, viisaus, voima ja taito eivät ole persoonia, jotka ajattelevat, tekevät suunnitelmia, keskustelevat muiden persoonien kanssa, tuntevat persoonan tavoin tuntemuksia, tahtovat, tietävät ja muistavat asioita. Ne ovat kaikki abstraktioita, joiden kautta Jumala on luonut tämän maailman yksin ilman Poikansa apua tai läsnäoloa. Näin myös profeetat ja apostolit sekä Jeesus kristus ilmestyksensä kautta luomisesta kertoivat Raamatun kirjoitusten mukaan. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8)

”Jumalan viisaus” on personoitu Sananlaskujen kirjassa: siitä on puhuttu ikään kuin se olisi persoona, vaikka se ei ole ”henkilö”, elävä olento. Viisaus on personoitu myös muualla kuin luomisesta kertovassa kohdassa. Jos se olisi henkilö eli Jeesus kristus luomisesta puhuttaessa, niin miksi se ei olisi henkilö myös muissa kohdissa? Siksi, että se ei sovi yhteen ennalta totena pidetyn katolisen harhaopin kanssa. Niinpä ”viisaus huutaa kadulta” sen sijaan, että Jeesus huutaisi sieltä. (Snl 1:20, joku voi olla tästäkin eri mieltä) ”Jumalan viisaus” on kaikkea sitä, mitä jakeissa Snl 8:12-36 sanotaan: se ei ole vain sitä, mitä luomisesta kertovissa jakeissa on sanottu (jj. 22-31). Tuskinpa kovin moni pitää ”viisautta” henkilönä muissa kohdissa kuin luomisesta kertovassa kohdassa? Tämä johtuu siitä, että Raamattua tulkitaan tarkoitushakuisesti ja pyritään todistamaan kirjoitusten avulla sellaista asiaa, mitä Raamatussa ei ole kerrottu.

”Viisaus” ei ole ainoa asia, joka on personoitu Raamatussa. Samalla tavalla on ikään kuin henkilöinä esitetty viha, rakkaus ja synti. (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20) Vain mieltään vailla oleva ihminen sanoo, että viha, rakkaus ja synti ovat henkilöitä, mutta viisautta monet pitävät silti henkilönä ja uskovat sen olevan Jumalan Poika Jeesus Kristus. He luulevat, että Jumala on luonut tämän maailman Poikansa Jeesuksen kautta sen sijaan, että pitäisivät totena Raamatun kirjoitukset, joiden mukaan Jumala on luonut kaiken sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. Tähän virheelliseen tulkintaan on päädytty katolisilta isiltä perityn harhaopin vuoksi, joka revitään nyt viimeisenä aikana juurineen pois vilpittömien ja totuutta rakastavien Jumalan lasten sydämistä. (Matt 15:13) Taivaallinen isä ei ole istuttanut katolisia taruja ja harhaoppeja lastensa sydämiin, mutta jopa valitut ovat pitäneet niitä totena, koska eivät ole osanneet mitään muutakaan ajatella väkevän eksytyksen vallassa olevassa maailmassa. (2Tess 2)

Sananlaskujen kirjan ”viisaus” ja ”Jumalan sana” ovat käytännössä samaa tarkoittavia asioita luomisesta puhuttaessa. (Snl 8:22-31; Joh 1:1-11) Jumalan sana oli alussa Jumalan tykönä ja ”Jumala oli sana”, koska toimi sanansa kautta ja hänen sanansa oli auktoriteetti, jota kukaan tai mikään ei voinut vastustaa. Kun Jumala sanoi jotakin luodessaan tämän maailman sanansa kautta, niin se, mitä hän sanoi, myös tapahtui. (1Moos 1) Jumalan sanat luomiskertomuksessa eivät ole henkilö, joka olisi luonut kaiken yhdessä Isänsä kanssa ja keskustellut Jumalan kanssa. On jokseenkin järjetöntä sanoa, että ”Jumalan puhe” keskustelisi hänen kanssaan ja olisi henkilö, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. Kun luet luomiskertomuksen, niin huomaat, että Jumalan sanat eivät ole siellä henkilö, eikä siellä mainita Jumalan lisäksi ketään muuta luojaa kuin hän itse. Verbi ”luoda” on yksikössä, kun ”alussa loi Jumala taivaan ja maan”.

Jumalan sana ja sen kautta maailmaan tuollut valo ovat esikuvia Kristuksesta Jeesuksesta, joka oli myös tuleva maailmaan sen valoksi ja pelastukseksi syntiselle sukukunnalle. (1Moos 1:3; Jes 42:1-8; 49:5-6; Joh 1:1-14; 8:12) Jumalan sana ja valo eivät ole luomiskertomuksessa henkilö, joka olisi luonut jotakin. Jumala oli jo luonut taivaan ja maan ennen kuin hän puhui; hänen sanansa ei ole henkilö, mutta sen voimasta tuli valo pimeään maailmaan. (1Moos 1:1-3) Tämä on esikuvaa siitä, miten Kristus oli tuleva maailmaan ja hän olisi oleva maailman valo, jonka kautta Jumala pelastaa omat lapsensa syntisen sukukunnan keskeltä.

Jumala toimii Raamatussa usein palvelijoidensa kautta. Hän on puhunut profeettojen suun kautta, pyhän hengen kautta, ja myös poikansa Jeesuksen kautta. (Apt 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1; Joh 14:9-11) Jumala on myös pelastanut omat lapsensa ”poikansa kautta”, mutta poika ei ole itse se Jumala, joka hänen kauttaan on toiminut.”Jumala sovitti maailman Kristuksen kautta”, mutta Kristus ei ole se Jumala, joka maailman poikansa kautta sovitti. (2Kor 5:16-21; Kol 1:19-23) Paavali erottaa näissäkin kohdissa Jumalan ja Kristuksen selvästi toisistaan, mutta eksyneet luulevat hänen sanovan, että ”Kristus on Jumala”. Sitä Paavali ei sano, koska hän uskoi Jeesusta ja profeettoja, joiden mukaan ”isä on yksin Jumala, kaiken luoja ja kaikkivaltias”. (Joh 5:44; 17:3; 20:17; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; 4:35, 39; Jes 42:1-8; 44:24; Room 16:25-27; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Ilm 4:8-11)

Jumala sovitti maailman itsensä kanssa siten, että lähetti poikansa Jeesuksen kuolemaan ihmisenä ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jeesus kristus on ihminen, joka kärsi ja kuoli ihmisenä ristillä, mutta Jumala herätti hänet ylös kuolleista, tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen. (Matt 26:26-28; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-24; Efe 1:17-23; 1Tim 2:3-7; Hebr 2:5-18; 5:4-11; 13:20-21) Jumala on  Jeesuksen kristuksen isä, mutta Jeesus ei ole itse se Jumala, joka hänessä asui ja asuu. (Joh 14:9-11; 20:17) Jumalan sana piti sisällään lupauksen Kristuksen syntymisestä, mutta Kristus oli oleva ”vaimosta syntynyt” ihminen sen sijaan, että hän olisi Jumala tai ikivanha taivaallinen henkiolento, joka tulee henkenä äitinsä kohtuun ja saa siellä ruumiin ympärilleen. (1Moos 3:15; Gal 4:4-5)

Kristuksen piti olla Mooseksen kaltainen profeetta ja kuningas Daavidin jälkeläinen kuninkaallista sukulinjaa pitkin. (5Moos 18:15-18; 2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38) Juutalaisille oli tärkeää pystyä todistamaan se, että Jeesus on isänsä Joosefin kautta ”Daavidin poika” ja ”hänen siementään”. (Matt 1:1-20; 21:15; Luuk 1:32-33; 2:4, 33, 40, 48; 3:21-23; Joh 1:45; Apt 2:30; 13:22; Ilm 5:5; 22:16; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; 33:15; Psa 89:20-38; 2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; vrt. 28:6 Jumala sanoo myös Salomoa pojakseen ja on hänen isänsä) Vain se teki hänestä oikeutetun olemaan Israelin kuningas. Sen lisäksi tuli pystyä osoittamaan vanhan liiton kirjoituksista toteen se, että Jeesus on se messias, jota juutalaiset odottivat, mutta että hän on myös pakanoiden vapahtaja ja pelastaja, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut kaikkien herraksi. (Apt 2:12-36; 3:19-26; 7:20-58; 13:22-52; 17:1-4; 18:1-8, 28; 28:16-31)

Apostolien teot kertoo meille sen, miten apostolit julistivat käytännössä evankeliumia. He eivät puhu mitään neitseestä syntymisestä eivätkä siitä, että Jeesus olisi ollut Jumalan tykönä ennen syntymistään ihmiseksi äitinsä kohdusta. Jeesuksen äitiä Mariaa ei mainita ollenkaan silloin, kun evankeliumia julistettiin. Jos näiden asioiden totena pitäminen olisi ollut pelastumisen ehto, niin niistä olisi varmasti puhuttu evankeliumia julistettaessa. Koska niistä ei puhuttu mitään, niin niiden asioiden totena pitäminen ei voi olla ehtona sielujen pelastumiselle. Voidaan ajatella jopa päinvastoin! Apostolit kuvasivat Jeesuksen pelkästään ihmisenä, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista, ja sanoivat isän luoneen taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, joten miksi meidän pitäisi julistaa toisenlaista evankeliumia kuin apostolit? (Apt 4:24-31; 14:15; 17:22-31) Apostoleiden julistama evankeliumi toi pelastuksen niille, jotka uskoivat sen, joten se oli varmasti oikein julistettua! (Apt 2:12-47; 10:34-48; 11:11-18)

Johannes ei sano evankeliuminsa alussa sitä, että Jeesus oli alussa Jumalan tykönä taivaassa ja tuli sieltä Henkenä alas äitinsä Marian kohtuun. (Joh 1:1-51) Johannes ei puhu evankeliuminsa alussa edes siitä, että Jeesus syntyi ihmiseksi äidistään Mariasta. Johannes aloittaa evankeliuminsa Markuksen ja Pietarin tavoin siitä, kun Johannes kastaja lähti Jumalan tyköä (oli Jumalan lähettämä) ja puhui Kristuksesta, joka olisi tuleva hänen jälkeensä tuomaan pelastuksen Jumalan lapsille. (Mark 1:1ss.; Apt 10:34-48; Joh 1:6-34; Luuk 1:67-80) Se pelastus saataisiin Jumalan sanan kautta, joka tuli lihaksi kristuksessa Jeesuksessa. (Joh 1:1, 14)

”Jumalan sana tuli lihaksi” sen sijaan, että Jeesus olisi tullut ”Henkenä” alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun. Kun Jeesus sai isältään Jumalan sanan, niin opetuslapset saivat katsella sen jälkeen ilmestyksessä Kristuksen kirkkautta, sellaista kirkkautta kuin isällä on pojalta. (Joh 1:1-14; Matt 17:1-8) Tällä sanalla ei viitata Jeesuksen olemiseen isän tykönä ennen maailman luomista vaan hänen julkiseen toimintaansa pyhän hengen saamisen jälkeen, kuolemaan ristillä ja sitä seuranneeseen pysyvään kirkkauteen isän tykönä taivaassa, minkä jälkeen Jumala lähetti pyhän hengen opetuslapsille. (Luuk 1:21-23; Joh 1:32-34; 7:37-39; 17; 20:17; Apt 1:1-11; 2:1-36; Hebr 2:9)

Jumala ei lähettänyt poikaansa maailmaan ja maailman vapahtajaksi silloin, kun Jeesus sikisi äitinsä kohdussa ja syntyi poikalapseksi. Jumala lähetti poikansa silloin, kun antoi hänelle pyhän hengen ja Jeesus alkoi julkisen toimintansa. Vapahtajaksi Jeesus tuli vasta silloin, kun antoi henkensä Golgatan ristillä ja kuoli syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Näistä asioista on sanottu, että ”Jumala lähetti poikansa maailmaan” ja ”maailman vapahtajaksi”, mutta Jeesuksen syntymistä ”maailmaan lähettämisellä” ei Raamatussa tarkoiteta. Johannes painottaa Paavalin tavoin sitä, että Jeesus oli lihaa ja verta oleva ihminen kärsiessään ja kuollessaan ristillä. Jumala on hän, joka lähetti tämän poikansa, ihmisen kristuksen Jeesuksen, maailman vapahtajaksi. (1Joh 4:1-16)

Jeesus vahvistaa omilla sanoillaan tämän opetuksen Jumalalta saaduksi: isän tykönä kuulluksi ja opituksi. (Joh 6:45-46) Herra itse sanoi isän lähettäneen hänet maailmaan samalla tavalla kuin hän lähetti opetuslapset. Kukaan heistä ei ollut Jumalan tykönä elävänä olentona ennen kuin syntyi äitinsä kohdusta. Jumala lähetti heidät kaikki ”maailmaan” vasta sitten, kun he olivat jo aikuisia miehiä. Näin on kirjoitettu. 🙂

”Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;” (Joh 17:18)

Nämä asiat on sanottu niin selvästi Raamatun pyhissä kirjoituksissa, että vilpittömät ja totuutta rakastavat Jumalan lapset ymmärtävät ne pyhän hengen opettamalla tavalla oikein. Eksyneet sielut eivät ymmärrä lukemaansa Jumalan sanaa oikein. He sisällyttävät katolisilta isiltä perityt harhaopit ja tarut Raamatun kirjoituksiin, vaikka niitä ei siellä ole.

Kun luet tämän selityksemme ajan kanssa läpi ja tutkit tarkoin Raamattua, niin havaitset sanamme tosiksi. Tunnet meidät siitä hengestä, joka on opettanut meitä ja pysyy totuudessa, niin kuin opettaa myös sinua ja auttaa sinua totuudessa pysymään, jos kerran vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi olet.

Milloin ja mistä Jumala lähetti poikansa maailman vapahtajaksi?

Raamatun mukaan Jumala on lähettänyt poikansa maailman vapahtajaksi ja antanut hänen kuolla ristillä syntiemme sovitukseksi. (Matt 26:26-44; Joh 3:16-17; 2Kor 5:16-21; Kol 1:15-23; Hebr 2:5-18; 9:9-10:24; Jes 53; jne.) Milloin Jumala lähetti poikansa? Mistä Jumala lähetti poikansa? Missä Jumala on? Missä hän asuu? Kuka on Jumala? Mistä Jeesus lähti maailmaan? Taivaasta? Maan päältä? Isänsä helmasta? Äitinsä kohdusta?

Vastaus tähän kysymykseen löytyy Raamatun pyhistä kirjoituksista, kun ne avautuvat pyhän hengen opettamalla tavalla oikein vilpittömille ja totuutta rakastaville Jumalan lapsille. (Psa 119:130; 1Kor 2:11-16; 2Kor 3:1-6; 1Joh 2:18-27; Luuk 24:44-49) Kirjoitusten tutkiminen ja opiskelu vaatii vähän vaivaa ja aikaa, mutta Jumala vaikuttaa sen henkensä kautta valituissa lapsissaan, Kristuksen omissa. (2Tim 3:14-17; 1Tim 4:12-16; 1Tess 5:21; 1Kor 2:11-16)

Laiskat ja eksyneet sielut eivät lue paljon Raamattua eivätkä tutki pyhiä kirjoituksia. He perustavat opetuksensa muilta ihmisiltä oppimiinsa iskulauseisiin ja valittuihin Raamatun kohtiin, jotka sopivat yhteen heidän ennalta totena pitämänsä opin kanssa. He jättävät yleensä kokonaan huomiotta ne jakeet, jotka kumoavat heidän näkemyksensä ja todistavat heidän oppinsa ristiriitaiseksi järjettömyydeksi. Se kertoo paljon heidän sydämestään.

Kovin moni ei lue pitkiä kirjoituksia, ei edes Raamattua. Alussa esitettyihin kysymyksiin on vaikea vastata vain muutamalla sanalla, koska niin moni Raamatun kohta sivuaa sitä aihetta. Voimme vastata lyhyesti vain siten, että vastaus jättää monet asiat avoimeksi erilaisille tulkinnoille. Kysymykset vastauksineen kuuluvat näin:

Mistä Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailman vapahtajaksi?

Missä Jumala asuu?

Milloin Jumala lähetti poikansa maailmaan?

Jumala lähetti Jeesuksen sieltä, missä hän asuu. Jeesus lähti sieltä, missä oli silloin, kun Jumala hänet lähetti.

Tuo vastaus on totuudenmukainen, mutta lukija voi tulkita sen monella eri tavalla. Melkein mitä tahansa näkemystä voidaan pitää totena ja perustella sitä noilla sanoilla. Se, mitä me sanoillamme tarkoitimme, käy ilmi vain siitä, mitä sanomme kaikissa muissa kirjoituksissamme samasta aiheesta.

Kun tutkimme Raamatun kirjoituksia jostakin aiheesta, niin meidän tulee tutkia, mitä samasta asiasta on sanottu kaikissa niissä kohdissa, jotka käsittelevät sitä aihetta. Sen vuoksi on mahdotonta vastata kovin lyhyesti tyhjentävällä tavalla.

Monet eivät tahdo tutkia tarkoin kirjoituksia. He pitävät totena sen tulkinnan ja näkemyksen, jonka ovat oppineet muilta ihmisiltä: yleensä siitä yhteisöstä, jonka jäseniä he ovat. Niinpä he tulkitsevat kaikki Raamatun kohdat sitä näkemystä tukevalla tavalla sen sijaan, että antaisivat Raamatun kirjoitusten opettaa heitä ja muodostaa kuva oikeasta opista heidän sydämissään.

Kukaan ei ole vapaa niiltä vaikutteilta, joita hän on saanut muilta ihmisiltä. Jokainen on kuullut jotakin Jumalasta ja Jeesuksesta sekä Raamatusta. Vaikka joku olisi vilpitön totuuden etsijä, niin myös häneen ovat vaikuttaneet ne monet tulkinnat ja näkemykset, joita hän on kuullut muilta jo ennen omakohtaisen uskon syntymistä ja vielä enemmän sen jälkeen.

Vaikka joku ei uskoisi Jumalaan ja Jeesukseen ollenkaan, niin myös häneen ovat vaikuttaneet ne monet opetukset ja selitykset, joita hän on elämänsä aikana kuullut. Ateistit ja agnostikot pitävät ”aitona kristinuskona” kaikkea, mitä Jumalaan ja Jeesukseen uskovat ovat sanoneet. Niinpä he laittavat ”kristinuskon” ja ”kristittyjen” ja jopa ”Jumalan” syyksi kaikki vääryydet, joita Jeesuksen kristuksen nimessä on tehty ja yhä vielä tehdään. He yleistävät tahallaan asioita väärällä tavalla ja saavat siten mustamaalattua kristittyjä sekä kristinuskoa, ja pilkkaavat samalla Jumalaa nimeltään kristittyjen tekemien virheiden kautta.

Maailma on täynnä katolisia taruja ja harhaoppeja, niin että sanalla ”kristitty” tarkoitetaan nykyään lähinnä vain sellaisia ”uskovia”, jotka tunnustavat uskoaan katolisten isien laatimien uskontunnustusten ja opetusten mukaan. Kristittynä pidetään myös niitä, jotka ovat jonkin kristillisen kirkon tai yhteisön jäseniä, vaikka he eivät  uskoisi Jumalaan ja Jeesukseen.

Ei ole ihme, jos äsken kääntynyt luulee katolisia oppeja Raamatun ilmoittamaksi totuudeksi. Kun hän lukee Raamattua, niin hän yrittää löytää sieltä ne asiat, joita on pitänyt ennalta totuutena, koska niin hänet on saatu uskomaan jo ennen uskon syntymistä. Kun oma uskovien yhteisö vielä tukee niitä oppeja, niin on helppo tulkita kirjoituksia virheellisesti niiden tueksi.

Yleisesti hyväksytyn katolisen kirkon opetuksen mukaan Jeesus on iankaikkinen Jumala, joka on tullut henkenä alas taivaasta ”neitsyt Marian” kohtuun ja syntynyt sieltä poikalapseksi. Jumala on lähettänyt katolisen tulkinnan mukaan poikansa alas taivaasta maailmaan silloin, kun Jeesus sikisi äitinsä kohdussa ”Pyhästä Hengestä”.

Katolisen opin mukaan ”Jumala tuli lihaksi” eli inkarnoitui: Jumala syntyi lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi. Se ”iankaikkinen Henki”, joka tuli alas taivaasta Marian kohtuun, puettiin liharuumiilla, jossa se Henki on sen jälkeen asustellut, mutta se Henki on silti myös kaikkialle näkevä ja kaikkialla läsnä oleva Jumala. (Hebr 9:14; 10:5; Psa 139)

Myös areiolaiset pitävät totena tämän tulkinnan, mutta eivät usko Jeesuksen olevan isän vertainen Jumala. He uskovat Jeesuksen olevan ensimmäinen Jumalan luoma henkiolento, joka on sitten luonut kaiken muun. Jeesuksella on siten elämän alku, jota ennen hän ei ole ollut olemassa. Jehovan todistajien ja eräiden muiden mukaan tämä ”lihaksi tullut” ikivanha henki on sama kuin ylienkeli Mikael.

Näitä tulkintoja vastaan on Raamatun kirjoitusten ilmoittama totuus ihmisestä kristuksesta Jeesuksesta, joka sai alkunsa äitinsä Marian kohdussa ja syntyi poikalapseksi. Jeesus ei ollut sitä ennen Jumalan tykönä taivaassa elävänä olentona. Jeesus kristus on ihminen, joka ei tehnyt syntiä ja jonka uhri kelpaa sen vuoksi syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jumala on korottanut tämän Jeesuksen kaikkien luotujen herraksi sen jälkeen, kun herätti hänet ensin ylös kuolleista.

Jumala lähetti poikansa maailmaan vasta silloin, kun Jeesus alkoi julkisen toimintansa ja sai pyhän hengen olemaan pysyvästi kanssaan. (Matt 3:16-17; Luuk 3:21-22; Joh 1:32-34) Jumala asui henkenä poikansa Jeesuksen sydämessä niin kuin asuu nyt uuden liiton Jumalan lasten sydämissä. (Joh 14:9-24; Room 8:9-16; 1Joh 4:9-16) Jumala lähetti poikansa taivaasta, koska asuu taivaassa, mutta hän lähetti poikansa myös sieltä, missä Jeesus oli maan päällä, koska hän asui poikansa sydämessä henkenä.

Jumala on Jumala taivaassa ja maan päällä. Jumala on Jumala myös sen ihmisen sydämessä, jossa hän henkenä asuu. Jumala oli kristuksessa Jeesuksessa henkenä hänen sydämessään ja lähetti hänet maailman vapahtajaksi. Isä lähetti poikansa maailmaan ja omiensa tykö, mutta ei voida yksi selitteisesti sanoa, mistä hän hänet lähetti: isähän on läsnä taivaassa ja maan päällä niin kuin myös poikansa ruumiissa ja sydämessä.

Jeesus ei itse ollut silloin taivaassa, kun Jumala lähetti hänet maailmaan ja omiensa tykö kuolemaan ristillä syntiemme sovitukseksi. Jeesus oli silloin maan päällä ihmisenä, ei Jumalana taivaassa. Jeesus on silti myös taivaasta ja Jumalan tyköä lähtenyt, koska oli yhtä henkeä isän kanssa saatuaan kasteen Johannekselta. (Joh 1:32-34; 14:9-11; 17:11, 20-23; 1Kor 6:17) Jumalasta ja hänen hengestään sanan kautta syntyneen ihmisen sanotaan olevan ”taivaasta” ja ”ylhäältä”, koska hän on ”henki” eikä lihaa, niin kuin Jeesus Nikodeemukselle sanoi. (Joh 1:12-14; 3:3-8; 1Kor 15:45-47; 1Piet 1:3, 23)

Jumala lähetti poikansa maailmaan vasta sen jälkeen, kun oli antanut hänelle pyhän hengen. (Matt 3:11-17; Joh 1:32-34) Jeesuksen kristuksen evankeliumi alkaa Johannes kastajan toiminnasta ja siitä, kun Jumala lähetti poikansa Israelin kansan tykö. (Mark 1:1ss.; Joh 1:1ss.; Apt 10:34-48) Jumala ei lähettänyt poikaansa ”maailmaan” silloin, kun tämä syntyi äitinsä Marian kohdusta. Jumala lähetti poikansa maailmaan vasta tämän alettua julkisen toimintansa maan päällä. (Luuk 3:21-23)

Jeesus lähti liikkeelle sieltä, missä hän oli silloin, kun Jumala kutsui hänet ja lähetti hänet ”maailmaan”. Jeesus ei tullut silloin ”Henkenä” alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun, niin kuin katoliset tarut kertovat. Jeesus kristus on ihminen, jonka Jumala lähetti maailmaan hänen ollessaan aikuinen mies. Näin Raamatussa on kerrottu, mutta katoliset tarut ovat tehneet Jeesuksesta pakanoiden jumaltaruja vastaavan ”ihmiseksi syntyneen Jumalan”: tarujen jumalsankarin, jollainen hän ei lihaa ja verta olevana ihmisenä ollut.

Paavali kirjoitti Jeesuksen maailmaan lähtemisestä näin:

”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,” (Room 8:3)

Paavali sanoi, että Jumala lähetti poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa. Paavali ei sanonut sitä, mistä ja milloin Jumala poikansa lähetti. Kirjoitukseen sisältyen (implisiittisesti) voidaan kuitenkin päätellä hänen puhuneen siitä, kun Jumala lähetti poikansa kuolemaan ristillä meidän puolestamme. (Room 5-10) Se tapahtui yli 30 vuotta Jeesuksen syntymisen jälkeen, joten tämäkään kohta ei todista Jeesuksen tulleen ”Henkenä” alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun.

”Olkoon teillä keskuudessanne se mieli, joka kristuksella Jeesuksella oli, joka ei pitänyt Jumalan vertaisuutta tavoittelemisen arvoisena, vaikka hänellä oli Jumalan muoto, vaan piti itseään tyhjän arvoisena ja omaksui orjan muodon tullen ihmisen kaltaisena, ja havaittuna olevan olemukseltaan kuin ihminen nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan saakka. Sen tähden Jumala on korottanut hänet ja antanut hänelle nimen, joka on yli kaikkien nimien, jotta kaikkien polvien pitää notkistuman hänen nimessään, taivaallisten ja maan päällä ja maan alla olevien, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman isän Jumalan kirkkauden kunniaksi, että Jeesus kristus on herra.” (Fil 2:5-11)

Tämä vaikeatajuinen ja moniselitteinen kohta ei kelpaa sen asian todisteeksi, että Jumala on lähettänyt poikansa alas taivaasta Henkenä äitinsä Marian kohtuun. Mitään sellaista ei tässä kohdassa puhuta. Tämä käännös on riittävän tarkka ja selvä, jotta voimme nähdä siitä oleelliset asiat, joita Paavali painotti tässä kohdassa. Hän otti Jeesuksen esikuvaksi nöyränä ihmisenä seurakunnalle sen sijaan, että olisi väittänyt hänen olevan isän vertainen Jumala. Paavali erottaa tässä isän Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen kristuksen toisistaan niin kuin tekee kaikissa kirjoituksissaan ja puheissaan Raamatussa. Jeesus on synnittömänä ihmisenä täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä, niin että hän on Jumalan kuva ja Jumalan kaltainen, mutta hän ei tavoitellut koskaan Jumalan vertaisuutta, sillä hän on ihminen ja pysyy ihmisenä iankaikkisesti. (1Moos 1:25-27; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-58; 1Tim 2:3-7; 2Kor 4:4; Hebr 1:3; Hebr 2:5ss.)

Vain tarkoitushakuisella tulkinnalla voidaan nähdä tässä todistus siitä, että Jumala lähetti poikansa henkenä alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun ja apostolit puhuvat siitä asiasta, kun sanovat Jumalan lähettäneen poikansa maailman vapahtajaksi. (vrt. 1Joh 4:1-16) Mitään sellaista he eivät näissä kohdissa väitä. He painottavat vain sitä asiaa, että Jeesus kristus oli ihminen kärsiessään kuoleman ristillä isän Jumalan tahdon mukaan syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Mitään muuta näissä kohdissa ei selvästi sanota. Kaikki katoliset selitykset ja tulkinnat lisäävät alkuperäiseen tekstiin sellaista, mitä niissä ei ole. Se on syntiä ja jopa tahallista ihmisten harhaan johtamista, josta jokainen on tekevä tiliä herralle Jeesukselle hänen tulemuksessaan.

Heprealaiskirjeessä lukee näin:

10:5 Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit;
10:6 polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt.
10:7 Silloin minä sanoin: ’Katso, minä tulen – kirjakääröön on minusta kirjoitettu tekemään sinun tahtosi, Jumala.'”

Tämä jae on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa Jeesus kristus kuvataan uuden liiton Jumalan kansan ylimmäisenä pappina, joka pysyy ikuisesti, koska ei kuole enää koskaan. (Hebr 7:25) Jeesus on mennyt isän Jumalan tykö taivaaseen sovitettuaan meidät sitä ennen oman viattoman ruumiinsa ja verensä uhrin kautta Jumalan kanssa. Jumala ja hänen poikansa Jeesus on erotettu kaikkialla Heprealaiskirjeessä tällä samalla tavalla. Tässäkin yllä lainaamassamme kohdassa on Jumala eri tekijä ja olevainen kuin ihminen kristus Jeesus, hänen poikansa. Jeesus sanoo isälleen Jumalalle tulleensa tekemään hänen tahtonsa maan päällä vanhan liiton kirjoitusten ennustusten mukaan.

Tässä on lainattu Psalmia 40:7-8, mutta siellä ei ole lainkaan sanoja ”mutta ruumiin sinä minulle valmistit”. Niitä sanoja ei ole muissakaan vastaavissa kohdissa vanhan liiton kirjoituksissa. Raamatun tutkijat eivät tiedä, mistä nämä sanat ovat peräisin. Ne voivat olla katolisten isien tekemä myöhempi lisäys ja siten väärennös alkuperäiseen kirjeeseen, mutta eivät välttämättä. (vrt. Matt 28:19 ym. väärennökset) Kirjoittaja ei puhu näissä kohdissa niinkään Jeesuksen kristuksen syntymisestä kuin siitä, että hän on lihaa ja verta oleva ihminen. Tässä ei puhuta siitä, kun hän sikisi äitinsä Marian kohdussa ja syntyi poikalapseksi. Sen sijaan näissä kohdissa puhutaan koko ajan Jeesuksen kuolemasta ristillä ja kuolleista heräämisen jälkeisestä kunniasta isän luona taivaassa.

Vaikka sanat ”mutta ruumiin sinä minulle valmistit” olisivat olleet mukana alkuperäisessä tekstissä, niin ne eivät todista mitään muuta kuin sen saman asian, josta kaikki apostolit todistavat puhuessaan ”pojasta, jonka Jumala on lähettänyt maailmaan” tai ”maailman vapahtajaksi”. Kukaan ei viittaa niissä kohdissa Kristuksen syntymiseen äitinsä Marian kohdusta! Kaikki puhuvat siitä, miten ”poika” on antanut itsensä uhrina Jumalalle Golgatan ristillä ja Jumala on herättänyt sitten tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen ylös kuolleista. (Room 8:3 ja 1Joh 4:1-16 asiayhteydessään) Sitä samaa myös Johannes todisti, kun sanoi Jeesuksen olevan ”lihassa tullut Jumalan poika”. (1. ja 2. Johanneksen kirje)

”Jumalan sana tuli lihaksi” ihmisessä kristuksessa Jeesuksessa, jolle isä antoi oman sanansa, jossa on iankaikkinen elämä. (Joh 1:1-14; 6:63; 14:24; 17:6, 8, 14) Jos Jumalan sana pysyy meissä, niin me pysymme pojassa ja isässä – me elämme ikuisesti. (Joh 5:37-47; 1Joh 2:24; Matt 13:3-23) Huomaa, että se ”elämän sana”, joka oli alussa ”Jumalan tykönä”, on abstraktio eikä henkilö! (1Joh 1:1-3; 2:24; Joh 1:1) Jumalan sana tuli Jeesukselle niin kuin se tuli häntä ennen profeetoille ja Israelin tuomareille. (Joh 10:35; 14:9-11, 24; Psa 82:1, 6; Apt 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1) Jeesusta sanotaan ”jumalaksi” siksi, että Jumalan sana tuli hänelle ja hän tuomitsee ja hallitsee uuden liiton Jumalan kansaa niin kuin Israelin tuomarit ja Mooses tuomitsivat ja hallitsivat vanhan liiton Jumalan kansaa. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 45; 82:1, 6; Joh 10:25-38; Hebr 1:4-3:11)

Katolisen tulkinnan mukaan Johannes puhuu evankeliuminsa alussa siitä, kun Jeesus tuli ”Henkenä” äitinsä ”Neitsyt Marian” kohtuun ja hänen päälleen puettiin siellä liharuumis. Jeesus on tämän teorian mukaan ”iankaikkinen Henki”, joka on asustellut siitä lähtien liharuumiissa, mutta on myös kaikkialla läsnä oleva ja kaikkialle näkevä ”Jumala”. Niinpä Jeesus jäi ”Henkenä” isän tykö taivaaseen samalla kun hän meni ”Henkenä” Marian kohtuun, jossa hän ”omaksui ihmisyyden”. Jeesuksen ”inhimillinen luonto” ei tullut alas taivaasta vaan se sai alkunsa Marian kohdussa. On ihmeteltävää, miten ”Poikansa” kanssa tasavertainen ”Isä” olisi lähettänyt ”Poikansa” maailmaan, jos tämä katolinen oppi olisi totta. Jumala ei tarvitse toista Jumalaa lähettämään itseään vaan hän tulee itse alas taivaasta oman tahtonsa mukaan, jos kerran on kaikkivaltias Jumala.

Monet ovat sitä mieltä Raamatun kirjoituksia tästä aiheesta tutkittuaan, että ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” välillä vallitsee hierarkia. Isä on Poikansa yläpuolella oleva auktoriteetti, niin että saattoi lähettää hänet maailmaan. Pyhä Henki on alistettu sekä Isälle että Pojalle, koska he molemmat voivat lähettää ”Hengen” opetuslapsille ja Jeesus sen lisäksi kastaa opetuslapsia ”Pyhässä Hengessä”. (Matt 3:11; Joh 14:16, 26; 15:26; 16:7; Apt 1:5) Pyhän Hengen tehtävä on myös kirkastaa Kristusta eikä itseään, joten ”Hän” on Isää ja Poikaa alempi Jumalan sisäisessä hierarkiassa. (Joh 16:13-15) Onhan vielä sanottu niinkin, että ”Jumala jakaa Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan”, mikä todistaa Pyhän Hengen olevan alisteinen Isälle ja muut kohdat todistavat ”Hänen” olevan alisteinen myös Pojalle. (Hebr 2:4)

Tällä tavalla Raamattua selittämällä ja tulkitsemalla on päädytty oppiin, jonka mukaan ”meillä on yksi ainoa Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä”, mutta Isä on näistä kolmesta yksin ”Kaikkivaltias”. Poika ja Pyhä Henki ovat kaikkia luotuja yläpuolella hierarkiassa, mutta alamaisia Isälle, joka on yksin Herra Jumala Kaikkivaltias. Nämä kolme ovat yhtä ikuisia ja kaikkivaltiaita luotuihin nähden, mutta sisäisen hierarkian mukaan Poika ja Pyhä Henki ovat Isälle alamaisia. Tämä siksi, että ”Jumala” (Isä) on Kristuksen pää eikä Häntä ole alistettu koskaan Pojan valtaan, sillä Hän on ollut, on ja on aina oleva Pojan yläpuolella oleva ”Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä”. (1Kor 11:3; 15:28; Ilm 3:12; Efe 1:3; Joh 20:17) Isä on Poikaa ylempi myös sillä perusteella, että hän on voinut antaa Pojalleen kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. (Matt 28:18) Vain toista ylempi voi antaa vallan itseään alemmalle, joten Isä ja Poika eivät ole tasavertaisia keskenään vallan suhteen. (Efe 1:17-23)

Näin on hylätty klassinen Kolminaisuusoppi, jossa Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat tasavertaisia keskenään, niin että ei ole ketään toista ylempää eikä alempaa. Vähintä, mitä ”kristityltä uskovaiselta” voi odottaa, on tämän hierarkian tunnustaminen, sillä se on niin selvästi sanottu Raamatun kirjoituksissa, että se pitäisi huomata sieltä helposti. Tässä tulkinnassa on kuitenkin nielty se kaikkein suurin petos ja valhe, jonka katoliset isät ovat nimeltään kristitylle maailmalle syöttäneet. Se on kolmiyhteisen jumalan oppi, jossa ihmistä kristusta Jeesusta palvotaan isän kaltaisena luojana ja Jumalana. Sen lisäksi Jumalan pyhästä hengestä on tehty suunnitelmia tekevä, ajatteleva, Isän ja Pojan ja ihmisten kanssa keskusteleva ja itsenäisesti toimiva ”persoona”, jota se ei Raamatun kirjoitusten mukaan ole.

Kun Raamattua on luettu katolisten isien ajoista lähtien heidän kehittämiensä oppien tueksi, niin ne opit on sisällytetty jo lähtökohtaisesti Raamattuun, niin että niiden täytyy löytyä sieltä. Niinpä on luettu Johanneksen evankeliumin alkua niin, että Johannes puhuisi siinä Jeesuksen biologisesta syntymästä: siitä, miten Jeesus tuli ”Henkenä” alas taivaasta ”Neitsyt Marian” kohtuun ja syntyi poikalapseksi. Tähän tulkintaan on päädytty perehtymättä asiaan tarkoin ja tutkimatta sitä lainkaan pyhistä kirjoituksista, joihin Johannes evankeliuminsa alussa viittaa. Tätä katolista tulkintaa on pidetty niin itsestään selvästi totuutena, että sitä ei ole tarvinnut koskaan edes kyseenalaistaa.

Jos olet vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi, niin sinun täytyy tunnustaa todeksi se, että Johannes ei puhu mitään Mariasta eikä neitseestä syntymisestä evankeliuminsa alussa ja kirjeissään. Sekin on kyseenalaista, puhuuko hän yleensä mitään Jeesuksen biologisesta syntymisestä vai ei!

Olemme sitä mieltä, että Johannes ei puhu tässä välttämättä mitään Jeesuksen biologisesta syntymisestä. (Joh 1:1-34) Hän puhuu siitä, kun Jumalan sana tuli Jeesukselle ja hän sai pyhän hengen isältään. (Joh 10:35; 14:24; 17:6, 8, 14; 1:32-34) Sen lisäksi Johannes puhuu siitä kirkkaudesta, jonka hän sai nähdä ilmestyksenä jo ennen Jeesuksen kuolemaa ja taivaaseen nousemista. (Matt 17:1-8; Joh 1:14) Jeesus kirkastettiin pysyvästi kuitenkin vasta sen jälkeen, kun hän oli noussut isän tykö taivaaseen, mikä mahdollisti pyhän hengen tulemisen opetuslapsille. (Joh 7:37-39; 16:7-15; 20:17; Apt 1:1-11; 2:1-36)

Johannes ei sano suoraan ”Jumalan Pojan” olleen alussa ”Jumalan tykönä” ja ”tulleen lihaksi”. Hän sanoo sanatarkasti oikeassa sanajärjestyksessä näin:

Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä…ja sana tuli lihaksi…” (Joh 1:1-2, 14)

On aivan eri asia sanoa Jeesuksen olleen elävänä olentona Jumalan tykönä kuin sanoa, että ”sana oli Jumalan tykönä” ja ”tuli lihaksi”. Johannes tunsi vanhan liiton pyhät kirjoitukset, joiden mukaan isä Jumala on luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan. Jumala teki sen kaiken sanansa kautta, sanallaan, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Mikään näistä ei ole henkilö. Ne kaikki ovat abstraktioita, mutta ”sana” ja ”viisaus” on personoitu ikään kuin ne olisivat ”henkilö”, vaikka eivät sitä ole. (Jes 55:11; Snl 1:20; 8:12-36)

Samalla tavalla on ikään kuin henkilönä esitetty viha, rakkaus ja synti (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20), mutta ne eivät ole henkilö, niin kuin eivät Jumalan sana ja viisauskaan henkilö ole, kun niistä luomisesta kertovissa kohdissa tai Sananlaskujen kirjassa puhutaan. Jeesus ei huudellut kaduilla Israelin kuningasten aikana (Snl 1:20) eikä hän ollut ”alussa” luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa, Jumalan kanssa (1Moos 1-2). Luomisesta kertovissa kohdissa ei mainita toista henkilöä (persoonaa) isän Jumalan lisäksi, joka olisi ollut luomassa tätä maailmaa hänen kanssaan.

Opetuslapset tiesivät varmuudella sen, että isä on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa, eikä Jeesus ollut hänen kanssaan luomassa tätä nykyistä maailmaa. He toivat ilmi tämän tietonsa ja totuuden sanan rukoillessaan isää Jumalaa ja julistaessaan evankeliumia. (Apt 4:24-31; 14:15; 17:22-31) Apostolien teot kertovat meille sen, miten he julistivat käytännössä evankeliumia. Sieltä ei löydy yhtä ainoata kohtaa, jossa olisi sanottu Jeesuksen olleen isän Jumalan tykönä taivaassa ennen maailman luomista. Siellä ei sanota kertaakaan, että Jeesus olisi ollut luomassa tätä maailmaa. Siellä ei sanota edes sitä, että Jeesus olisi syntynyt neitsyestä, koska neitseestä syntymisen opilla ei ollut tuolloin mitään merkitystä sielujen pelastumisen kannalta. Siitä ei puhuttu mitään, mutta sieluja pelastui saarnatun evankeliumin kautta! (Apt 2:12-47; 10:34-48; 11:11-18)

Johannes tunsi henkilökohtaisesti Jeesuksen kristuksen, meidän herramme. Hän näki myös Jeesuksen kristuksen ilmestyksen, jonka kautta Jeesus itse antaa isälleen Jumalalle kaiken kunnian ja ylistyksen sen vuoksi, että tämä on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. (Ilm 4:8-11) Myös Jeesus saa ylistystä ja kunniaa osakseen, mutta eri syystä: sen vuoksi, että hän on uhrannut itsensä viattomana karitsana syntiemme edestä Jumalalle! (Ilm 5) Jeesus sanoo vain isäänsä ”Herraksi Jumalaksi Kaikkivaltiaaksi” ilmestyksessään, kun se oikein ymmärretään kaikkien muiden Raamatun kohtien tapaan. (Luuk 1:32; Apt 3:22; 2Kor 6:18; Ilm 1:8; 4:8; 11:17; 15:3; 16:7, 14; 18:8; 19:6, 15; 21:22; 22:5) Isä saa Raamatussa kunnian sen vuoksi, että on pelastanut poikansa kuolemasta ja luonut yksin kaiken. (Hebr 5:4-11; 13:20-21) Jesaja erottaa toisistaan Jumalan palvelijan Jeesuksen kristuksen ja Jumalan, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. (Jes 42:1-8; 44:24)

Voit korvata sanan ”Jumala” tai ”Herra” aina sanalla ”isä”, kun Raamatussa puhutaan kaiken luoneesta kaikkivaltiaasta Jumalasta. Sanoma ei muutu siitä miksikään vaan pysyy silloin samana. Et voi korvata niitä sanoja sanoman muuttumatta koskaan sanoilla ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki”, ”Pyhä Kolmiyhteinen Jumala” tai ”Herra Jeesus Kristus”. Tämäkin todistaa sen, että Raamatun mukaan isä on yksin se yksi ainoa totinen kaiken luonut kaikkivaltias Jumala, josta profeetat, Jeesus ja apostolit ovat puhuneet.

Kun Johannes kirjoitti evankeliumiaan – tai kun hänen opetuslapsensa kirjoittivat sitä hänen puolestaan ja hänen nimessään – niin hän ei ole voinut todistaa vastoin pyhien kirjoitusten ja Jeesuksen kristuksen ilmoitusta siitä, että Jeesus olisi isänsä vertainen tai hänen kaltaisensa Jumala, joka olisi ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa. Hänen on täytynyt sen sijaan pitää kiinni pyhien kirjotusten ja Kristuksen todistuksesta, jonka mukaan isä on luonut yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, kokonaan ilman poikaansa Jeesusta, joka ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt!

Vastoin katolisia tulkintoja, Johannes ei puhu evankeliuminsa alussa edes siitä, että Jeesus kristus on syntynyt äitinsä Marian kohdusta! Johannes ei mainitse sanallakaan ”Neitsyt Mariaa” tai ”Pyhästä Hengestä sikiämistä”. Hän alkaa evankeliuminsa Markuksen ja Pietarin tavoin Johannes kastajan toiminnasta, joka ”lähti Jumalan tyköä” (= oli Jumalan lähettämä) ja todisti jo edeltä käsin Jeesuksesta, joka on se luvattu Kristus ja maailman syntien sovittaja evankeliumien mukaan! (Mark 1:1; Apt 10:34-48; Joh 1:6-34) Johannes todistaa ensin ”Jumalan sanasta”, jonka kautta Jumala on luonut tämän maailman, ja joka ”sana” on ”jalkojemme lamppu ja valo meidän teillämme”. (Psa 109:105) Hän siirtyy sen jälkeen puhumaan Jeesuksesta, jossa ”sana on tullut lihaksi” ja jonka Jumala on antanut ”maailman valoksi” hänestä kertovien vanhan liiton kirjoitusten esikuvien mukaan!

”Jumalan sana” ja sen maailmaan tuoma ”valo” luomiskertomuksessa (1Moos 1:3) ovat esikuva tulevasta Kristuksesta, mutta Kristus ei ole ollut henkilönä luomassa tätä maailmaa. Se käy selvästi ilmi luomiskertomuksesta ja muista luomisesta kertovista Raamatun kohdista, kun ne on käännetty oikein suomeksi ja ymmärretty oikein Jumalan pyhän hengen opettamalla tavalla. Suurin osa niistä kohdista on selviä ja ne puhuvat yhdestä ainoasta Jahvesta, joka on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa. (Jes 44:24) Kun vertaamme niitä selviä kohtia siihen, miten apostolit ymmärsivät luomisen, niin näemme, että Jahve eli Herra tarkoittaa silloin yksin isää eikä ketään muuta! (Jes 42:1-8; Apt 4:24-31; 14:15; 17:22-31; Ilm 4:8-11) Muutama epäselvä kohta ei voi kumota näitä selviä kohtia, eivätkä ne sitä teekään, kun pyhä henki avaa ymmärryksen käsittämään ne kohdat oikein, Jumalan tahdon mukaan!

Kun nyt tiedämme sen, että Johannes ei puhunut mitään Jeesuksen biologisesta syntymästä evankeliuminsa alussa eikä hän väittänyt Jumalan luoneen tätä maailmaa ”Poikansa Jeesuksen kautta” vaan hän loi sen ”sanansa kautta”, niin voimme ymmärtää myös kaiken muun Johanneksen kirjoituksissa sanotun. Meidän tulee kuitenkin korjata kolmiyhteiseen jumalaan uskoneiden Raamatun kääntäjien tekemät virheet, joita esiintyy erityisen paljon Johanneksen evankeliumissa. Siellä on käytetty virheellisesti persoonapronomia ”hän”, kun puhutaan pyhästä hengestä, vaikka ”siihen” tulisi viitata aina demonstratiivipronomineilla ”se” tai ”tämä”. Myös Jumalan sanasta tulee puhua pronominien ”se” ja ”tämä” kautta, niin kuin kreikankielisessä alkutekstissä on tehty evankeliumin alussa. Lainaamme sen tähän paremmin suomennettuna, jotta näkisit, mitä Johannes sanoo ja mitä hän ei sano.

”Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta, eikä ilman sitä ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Oli Jumalan tyköä lähetetty mies, jonka nimi oli Johannes. Tämä tuli todistukseksi, jotta todistaisi valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut itse tuo valo, mutta tuli todistamaan valosta, että totinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Se oli maailmassa ja maailma on saanut syntynsä sen kautta, mutta maailma ei tuntenut sitä. Se tuli omiinsa ja sen omat eivät ottaneet sitä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat sen vastaan, [se] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä; jotka eivät ole siinneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ja sana tuli lihaksi ja teki majan keskellemme. Ja me katselimme sen kirkkautta: sen kaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on isältä täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:1-14)

Jumalan sana oli tullut ensin Israelille, mutta se ei ottanut sitä vastaan! Mutta se, joka otti tämän sanan vastaan, sai voiman tai oikeammin ”vallan” tulla Jumalan lapseksi! (Joh 1:12-13) Johannes ei puhu mitään Jeesuksen biologisesta syntymisestä tai siitä, että Jeesus olisi luonut tämän maailman yhdessä isänsä kanssa (tai että Jumala olisi luonut maailman Poikansa kautta)! Johannes puhuu siitä, miten Jumalan sanan vastaanottaneet ihmiset syntyivät hengestä ja sanan kautta Jumalan lapsiksi! (Joh 1:12-13; 3:3-8; 1Piet 1:23) Ja tämä sama ”sana tuli lihaksi” Jeesuksessa kristuksessa, Jumalan pojassa, joka sai ensimmäisenä ihmisten joukossa ”isältään sen kirkkauden”, joka oli varattu häntä varten Jumalan suunnitelmissa jo ennen kuin hän loi tämän maailman! (Joh 1:14; 17:5; Efe 1:17-23; 2Tim 1:8-11) Sen saman kirkkauden Jeesus antoi opetuslapsilleen ja on antava sen kaikille Jumalan lapsille tulemuksessaan, kun ”kuolleet heräävät ylös”. (Joh 17:22; Fil 3:20-21; Room 8:17-36; 1Kor 15:34-58)

”Jumalan kirkkaudella” tarkoitetaan näissä kohdissa sitä, että hänen palvelijansa ovat täynnä kaikkea Jumalan täytetyttä ja kirkastavat Jumalaa ruumiissaan tekemättä lainkaan syntiä. (Efe 3:14-21; 1Piet 4:11; 1Kor 6:19-20) Me emme ole vielä saavuttaneet sitä täyteyttä ja täydellistä ”Kristuksen kirkkautta”, mutta kun herra saapuu, tulee meistä täydellisesti hänen kaltaisiaan ruumiin ylösnousemuksessa ja niin Jumala kirkastuu meissä Kristuksen kautta. (2Tess 1:1-11; Kol 1:24-29; 1Joh 3:2; 1Kor 15:12-58; Room 8:17-36) ”Kristus meissä” on Paavalin puheessa se uusi Jumalan ihminen ja uusi luomus, jollaisia me valitut ja pyhät Jumalan lapset olemme, kun Jumalan henki asuu meissä: kun Jumala asuu meissä henkenä eli henkensä kautta. (Kol 1:27; Efe 1:10; 2:10; 4:24; Kol 3:8-11; Gal 3:27; 6:15; 2Kor 5:17; Room 8:9-16; 1Joh 3:24; 4:9-16)

Jeesus kristus on kuolleista heränneiden joukossa ensimmäinen, joka on saanut ikuisen elämän, kuolemattomuuden ja katoamattomuuden isältämme Jumalalta. (1Kor 15:1-58; Hebr 5:4-11; 7:24-8:2; 13:20-21) Hän on myös ainoa, joka on niin täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä ruumiillisesti, että hän ei tehnyt koskaan syntiä, vaikka on ihminen ja ”vaimosta syntynyt”. (Kol 1:19; 2:9; Gal 4:1-6; 1Moos 3:15) Jeesuksen ruumiin ja veren uhri kelpasi juuri sen vuoksi syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi, että hän oli synnitön ja viaton uhrikaritsa sovittaessaan meidät isän Jumalan kanssa. (Matt 26:26-28; Joh 1:18-34; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-24; 1Tim 2:3-7; Ilm 1:5 17-18; 2:8; 5:1-13)

Meidän toivomme on tulla täydellisesti Kristuksen kaltaiseksi hänen tulemuksessaan ja ruumiin ylösnousemuksessa. Me vapaudumme silloin lopullisesti tämän kuoleman ruumiin ja lihan himoilta, jotka saattavat langettaa apostoleista lähtien valittuja ja pyhiä syntiä tekemään. (1Joh 3:2; 1Kor 15:12-58; 1Tess 4:13-17; Fil 3:19-20; 2Tess 1:11; Kol 1:24-29; Room 7-8; Gal 2:11-17) Ne synnit eivät ole kuolemaksi, sillä ne voidaan saada anteeksi. (1Joh 1:8-2:17; 4:14-21; Jaak 5:19-20) Me olemme hengen puolesta jo nyt Kristuksen kaltaisia, mutta emme vielä täydellisiksi tulleita. (1Joh 4:16) Me tulemme vasta ruumiin ylösnousemuksen jälkeen vapaiksi kaikilta lihan himoilta ja viettelyksiltä, jotka ovat koituneet meille tuomioksi lihan heikkouden ja synnin vuoksi. (Room 6-8)

Jumala on saava kunnian poikansa Jeesuksen sekä muiden lastensa ja palvelijoidensa kautta, kun nämä hallitsevat ja tuomitsevat Jumalan puolesta tulevaa maailmaa, jopa enkeleitä! (Ilm 3:21; 20:4; 22:1-5; 1Kor 6:3) Jumala on silloin kaikki kaikissa ja Kristus kirkastuu hänen omissaan isän Jumalan kunniaksi. (1Kor 15:28; 1Piet 4:11) Jumalan lapset ovat silloin täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä samalla tavalla kuin kristus Jeesus sitä täyteyttä täynnä on, vaikka hän on ihminen niin kuin mekin. (Efe 3:14-21; Kol 1:19; 2:9; Hebr 2:5-18) ”Jumalan lasten kirkkaus” ilmestyy silloin vapahdukseksi koko luomakunnalle. (Room 8:17-36) Sana ”kirkkaus” viittaa Jumalan kaltaisuuden ja Jumalan kuvana olemisen lisäksi hallitus- ja tuomiovaltaan, jonka Jumala on antava pojalleen Jeesukselle ja hänen palvelijoilleen: iankaikkiselle kuninkaalle ja hänen kuninkaalliselle papistolleen. (Ilm 1:6; 5:10; Ilm 19:11-22:5; vrt. esikuva 1Moos 41:69-44)

Jeesuksella on isältä saatu kirkkaus ”iankaikkisena kuninkaana”, joka tuomitsee ja hallitsee ”tulevaa maailmaa” ihmisenä, jota sanotaan ”herraksi” ja ”jumalaksi”. Jumalaksi sanotaan Raamatussa sitä ihmistä, joka tuomitsee ja hallitsee Jumalan puolesta, hänen edustajanaan. (Hebr 1:4-2:18; Psa 45; Apt 2:12-36; 17:31; 1Piet 1:17; Joh 5:17-30; 2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1-6; Joh 10:25-38) Jumala näki tämän kirkkauden pojallaan jo ennen kuin loi tämän maailman, sillä hän näki sen kaiken mielessään ja ajatuksissaan, kun päätti pelastaa meidät herättämällä poikansa Jeesuksen kuolleista ja korottamalla hänet kaikkien herraksi sen jälkeen. (Joh 17:5; Efe 1:1-23; 2Tim 1:8-11)

Jeesuksen kuninkuus on samalla tavalla alkuisin Jumalan aivoituksista ja peräisin muinaisista iankaikkisista ajoista.(Mka 5:1|2; Psa 45; Hebr 1:4-9; 2:5-18) Nämä kohdat eivät todista Jeesuksen olleen elävänä olentona Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Ne todistavat sen, että Jumala tiesi jo edeltä, että oli korottava Jeesuksen kaikkien luotujen herraksi sen jälkeen, kun on herättänyt hänet ensin ylös kuolleista. Jeesus kulki läpi taivasten vasta sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt hänet kuolleista ja otti lopulta tykönsä. (Apt 1:1-11; Hebr 4:14) Kyse on Jumalan edeltä tietämisestä ja tuntemisesta, ei siitä, että Jeesus olisi ollut olemassa ennen kuin syntyi äitinsä Marian kohdusta ihmislapseksi. (1Piet 1:1-23)

Jumala on antanut pojalleen Jeesukselle vallan antaa syntejä anteeksi ja herättää sanansa kautta kuolleita ja tuomita heidät tekojensa mukaan. (Luuk 5:24; Joh 5:17-30) Kaikki, mitä pojalla on, on isältä saatua. Jeesus on saanut jopa elämän omalta isältään, jotta myös hänellä olisi elämä itsessään! (Joh 5:26) Poika ei voi tehdä mitään ilman isäänsä, joten miten ihmeessä Jeesus voisi olla isän vertainen tai hänen kaltaisensa Jumala? (Joh 5:19, 30) Johannes ei yrittänyt todistaa Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi evankeliumissaan tai kirjeissään. Hän todisti vain sen saman, mitä muutkin evankeliumit ja apostolit: Jeesus kristus on ihminen, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja korottanut kaikkien luotujen herraksi sen jälkeen. Jeesus kristus on se kuningas, jonka kuninkuus pysyy iäti, koska hän ei kuole enää koskaan. (2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38; 45; 2; Hebr 1:4-3:11; 5:4-11; 13:20-21; Apt 13:22-42) Jeesus kristus on se luvattu Jumalan poika, jonka oli määrä syntyä Israelin kansan keskuuteen ja hallita ikuisesti kuninkaana.

Jeesuksen kirkkaus on sitä kirkkautta, jonka isä Jumala näki jo edeltä hänen osanaan, ennen kuin hän loi tämän maailman. (Joh 17:5) Se on kirkkautta Jeesuksen kärsimysten tähden. (Hebr 2:9) Se on kirkkautta ihmisenä, jonka Jumala on korottanut kaikkien luotujen herraksi ja ikuiseksi kuninkaaksi. (Hebr 1:4-3:11; Psa 45) Ja tämän kirkkauden saivat Johannes, Jaakob ja Pietari nähdä ilmestyksenä jo etukäteen, ennen kuin Jeesus oli kuollut ja herännyt kuolleista tai otettu ylös taivaaseen. (Matt 17:1-8) Siitä kirkkaudesta Johannes todistaa evankeliuminsa alussa. (Joh 1:14) Se on sitä kirkkautta, jonka Jeesus sai reaaliajassa vasta taivaaseen nousemisen jälkeen, mutta jonka valitut opetuslapset näkivät ilmestyksenä jo ennen sitä ja saivat sen itselleen Jeesukselta: se on ihmisen kristuksen Jeesuksen ja Jumalan lasten kirkkautta. (Joh 7:37-39; 17:22; 20:17; Apt 1:1-11; 2:1-36; Room 8:17-36)

Johannes ei siis puhu evankeliuminsa alussa siitä, miten Jeesus on tullut Jumalan taivaan kirkkaudesta henkenä alas äitinsä Marian kohtuun. Hän puhuu siitä kirkkaudesta, jonka Jeesus sai kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen. Se on ihan eri asia kuin katolisten tarujen mukainen kuvitteellinen kirkkaus isän tykönä elävänä olentona ennen maailman luomista. Kaikki nämä tarut ja valheet tulee repiä nyt viimeisenä aikana pois vilpittömien ja totuutta rakastavien Jumalan lasten sydämistä. Te tiedätte kyllä sen, mistä me puhumme ja tunnette sen hengen, jossa me puhumme. Mikä henki on se, joka korottaa ihmisen kristuksen Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi? (Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; 2Tess 2; 2Kor 12:4; Ilm 13:11-18; 5Moos 6:4-9; Mark 12:28-34) Mikä on se henki, joka tunnustaa Jeesuksen kristuksen ihmiseksi, lihassa tulleeksi Jumalan pojaksi, ja sanoo Raamatun kirjoitusten mukaisella tavalla isää yksin totiseksi Jumalaksi, kaikkivaltiaaksi kaiken luojaksi? (1Tim 2:3-7; Joh 5:44; 17:3; 20:17; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8;  1Joh 2:18-27; 4:1-16; 2Joh 1:7-11)

Nyt kun olet toivottavasti ymmärtänyt Johanneksen sanat evankeliumin alussa, niin huomaat myös sen, että hän ei puhu Jeesuksen biologisesta syntymästä tässä kohdassa. Hän puhuu Jeesuksen tulemisesta maailmaan omiensa tykö, mikä ei tapahtunut silloin, kun Jeesus syntyi. Jeesus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa hiljaisuudessa eikä antanut itseään julki tälle maailmalle ennen kuin aika oli täyttynyt, julkisen toimintansa aikana ja etenkin sen lopussa, Golgatan ristillä ja kuolleista heräämisen jälkeen. (vrt. Joh 7:1-9ss.) Aika alkoi täyttyä jo silloin, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa ja sai kasteen Johannes kastajalta. (Mark 1:1ss.; Luuk 3:21ss; Joh 1:1-34; Apt 10:34-48) Jumala lähetti vasta sitten poikansa maailmaan ja ”omiensa tykö”, mutta maailma ei ottanut häntä vastaan, sillä se vihasi Jeesusta silloin ja vihaa häntä yhä vielä. (Joh 15:17-25)

Jos Johannes ei puhu Jeesuksen biologisesta syntymästä, niin miksi hän puhuu ”lihaksi tulemisesta” tai ”lihassa tulemisesta” tai ”lihaan tulemisesta”? (Joh 1:14; 1Joh 4:1-3; 2Joh 1:7-11) Jos luet evankeliumin alun (ensimmäinen luku) ja kaksi ensimmäistä kirjettä kokonaan, niin huomaat, että niissä ei puhuta niinkään Jeesuksen biologisesta syntymisestä kuin siitä, että hän oli täysi ihminen kuollessaan ristillä ja kun isä Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Niissä painotetaan sitä asiaa, että Jeesus on ”lihassa tullut” tai ”lihaksi tullut” tai ”lihaan tullut” kristus, Jumalan poika, käännöstavasta riippuen.

Johannes painotti näillä sanoillaan sitä, että Jeesus kristus on ihminen! Asia on siten täysin päinvastoin kuin eksyneet väittävät! He väittävät, että Johannes yritti todistaa lukijoilleen sen, että Jeesus kristus on kaiken luonut Herra ja isänsä vertainen Jumala! Johannes sanoo kuitenkin selvästi, että hänen ainoa tarkoituksensa on saada lukijat uskomaan, että Jeesus on kristus, Jumalan poika, ja että meillä on iankaikkinen elämä uskon kautta hänen nimessään! (Joh 20:31; 1Joh 4:9-16) Miksi apostoli sanoi Jeesusta kristukseksi sen sijaan, että olisi sanonut häntä Jumalaksi?

Sanaa ”kristus” on käytetty Raamatussa vain ihmisistä, ei enkeleistä tai Jumalasta. Se on suomeksi ”voideltu”. Vanhan liiton aikana voideltiin öljyllä tehtäväänsä profeetta, ylimmäinen pappi ja kuningas. Jeesus on myös profeetta, ylimmäinen pappi ja kuningas, mutta hänen kuninkuutensa ja pappeutensa pysyvät iäti, toisin kuin vanhan liiton ihmisten. He ovat kuolleet, mutta Jeesus ei kuole koskaan, koska Jumala on pelastanut hänet kuolemasta ja antanut hänelle ikuisen elämän. (Hebr 5:4-11; 7:24-28; 13:20-21)

Öljy on pyhän hengen vertauskuva. Jumala oli voidellut poikaansa Jeesusta pyhällä hengellä enemmän kuin muita ihmisiä, hänen veljiään, jotka ovat alkuisin samasta isästä kuin hän. (Apt 10:38; Hebr 2:10-11) Niinpä heprealaiskirjeen kirjoittaja todistaa yhtäpitävästi muiden kanssa, että Jumalan poika Jeesus kristus on ihminen, jonka Jumala on korottanut kuolleista herättämisen jälkeen kaikkien luotujen herraksi ja ikuiseksi kuninkaaksi, hänestä annettujen ennustusten mukaan. (Psa 45; Hebr 1:4-2:18; 2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38)

Miksi Johannes puhui ”lihassa tulemisesta” sen sijaan, että olisi sanonut selvästi Jeesuksen kristuksen olevan ihminen? Siksi, että hän kirjoitti sellaisia harhaoppisia vastaan, jotka eivät uskoneet Jeesuksen kärsineen lihaa ja verta olevana ihmisenä kuolemaa ristillä. He eivät uskoneet siten myöskään sitä, että Jumala on herättänyt tämän poikansa ylös kuolleista evankeliumin mukaan. Johannes painotti ”lihassa tulemista”, koska se kertoo Jeesuksen kärsineen kuoleman ihmisten tavalla, mikä olisi mahdotonta ”iankaikkiselle hengelle” tai ”Jumalalle”.

Sana ”ihminen” on korvattu pariin otteeseen sanalla ”liha” tai ”liha ja veri”, kun on painotettu tätä kuolevaista ja katoavaista ihmistä ”kuoleman ruumiissa” (Room 7:24), joka ei ole vielä noussut ylös ruumiillisesti. Paavali sanoi, että ”liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa”, mutta se ei tarkoita sitä, että valitut ja pyhät lakkaisivat olemasta ihmisiä ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. (1Kor 15:50) Se tarkoittaa sitä, että tämän katoavaisen kuoleman ruumiin pitää muuttua kuolemattomaksi ja katoamattomaksi ruumiiksi, jotta saamme elää ikuisesti. (1Kor 15:12-58)

Paavali sanoi myös, että ei kysynyt alun alkaenkaan neuvoa ”lihalta ja vereltä” evankeliumiin liittyvistä asioista, sillä hän sai evankeliumin suoraan ylösnousseelta Jeesukselta ja hänen isältään, Jumalalta. (Gal 1:1-20) Tässä sanat ”liha ja veri” tarkoittavat elossa olevia ja kuoleman ruumiissa eläviä ihmisiä, joiden joukossa muut apostolit olivat. Jeesus ei ollut enää kuoleman ruumiissa elävä ”lihaa ja verta oleva ihminen” siinä vaiheessa, kun ilmestyi Paavalille kahteen otteeseen. (Apt 22:1-21)

Sana ”liha” on myös ”hengen” vastakohta, koska vain hengelliset ja hengestä syntyneet voivat ymmärtää hengellisiä asioita oikein, Jumalan hengen opettamalla tavalla. (1Kor 2:11-16; Joh 3:3-8; 6:63) Jotkut ihmiset ymmärsivät Johanneksen elämän loppupuolella näitä asioita väärin ja luulivat, että Jeesus ei ollut lainkaan lihaa ja verta oleva ihminen, koska oli ”henki” ja ”hengellinen”. Jeesus oli kuitenkin lihaa ja verta oleva ihminen ennen kuolemaansa, minkä asian totena pitäminen on evankeliumin keskeinen tosiasia. Jeesus oli ”lihaa ja luuta” vielä kuolleista heräämisen jälkeen (Luuk 24:39),sillä hänen ruumiinsa ei maatunut ja nähnyt katoavaisuutta. (Apt 2:12-36)

Jeesus ei ollut ristillä kärsiessään ja kuollessaan jokin ”henki”, ”aave” tai ”hengellinen ilmestys”, nin kuin harhaoppiset doketistit luulivat. Jeesus oli ”täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen”. Jeesuksen ruumis oli ihmisen lihaa ja siinä virtasi pyhä veri aina kuolemaan asti. Tätä eivät doketistit uskoneet ja siksi Johannes kirjoitti niin ankaraan sävyyn heistä. He olivat tulleet eksyttämään Jumalan seurakuntaa pois totuudesta, jonka mukaan Jeesus kristus oli ihminen, lihaa ja verta niin kuin mekin, ja että hän kuoli ihmisten tavalla Golgatan ristillä. Koska nämä harhaoppiset kielsivät Jeesuksen kuoleman ristillä, niin he kielsivät myös sen, että Jumala on herättänyt poikansa ylös kuolleista. He kielsivät siten koko evankeliumin eikä heissä ollut iankaikkista elämää tai Jumalan henkeä!

Johannes puhuu ”lihassa tulemisen kanssa” samassa yhteydessä verestä, sanasta ja hengestä, koska ne kaikki todistavat samasta asiasta: siitä, että Jeesus on sovittanut ja lunastanut meidät lihansa ja verensä uhrilla Jumalalle, ja että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, tämän poikansa, ihmisen kristuksen Jeesuksen, minkä asian pyhä henki meidän sydämissämme todistaa. (1Joh 5:1-13; 1Tim 2:3-7; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-24)

Tämä sana on tosi ja se on sitä elämän sanaa, joka tuli lihaksi kristuksessa Jeesuksessa. (1Joh 1:1-3; Joh 1:1-14) Isä antoi sanansa pojalleen, ja poika antoi sen sanan opetuslapsilleen. (Joh 14:24; 17:6, 8, 14) Me uskomme sen sanan kautta Jumalaan ja hänen poikaansa, ihmiseen kristukseen Jeesukseen. (Joh 17:20; 1Tim 2:3-7) Se Jumalan sana pysyy meissä (Matt 13:3-23), niin että me elämme iankaikkisesti (Joh 5:37-47; 1Joh 2:14, 24-25) ja pysymme isässä ja pojassa ja Jumala pysyy meissä. (1Joh 2:18-27; 4:9-16)

Eksyneet ymmärtävät tämän asian päinvastoin kuin miten se on tarkoitettu ymmärrettäväksi! He väittävät vastoin Johanneksen sanoja, että Jeesus on ”Henki” tai ”Jumala” ihmisen liharuumiissa sen sijaan, että hän olisi täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen! Johannes ei sano sitä, että ”Jumalan Poika tuli Henkenä alas taivaasta Neitsyt Marian kohtuun” ja ”syntyi ihmiseksi”: ”Jumala inkarnoitui” (tai ”enkelin kaltainen luotu olento inkarnoitui” niin kuin areiolaiset uskovat tapahtuneen). Johannes puhuu muiden apostolien tavoin siitä, miten Jumala lähetti jo aikuiseksi kasvaneen poikansa ”maailmaan” syntiemme sovittajaksi, kuolemaan ristillä puolestamme!

Johannes sanoo tämän heti sen jälkeen, kun on sanonut ”Jumalan pojan Jeesuksen kristuksen tulleen lihassa!” (1Joh 4:1-16) Johannes ei puhu siitä, että Jeesus on syntynyt ihmiseksi äitinsä kohdusta, vaan siitä, että hän on ihminen siinä vaiheessa, kun antoi itsensä lunnaiksi sielujemme edestä ja kuoli puolestamme ristillä! (vrt. Matt 26:26-28; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-24; 1Tim 2:3-7) Jumala lähetti poikansa maailman vapahtajaksi vasta silloin, kun Jeesus alkoi julkisen toimintansa ja antoi lopulta itsensä uhriksi syntiemme edestä, sovituksena Jumalan kanssa!

Johanneksen evankeliumissa puhutaan toistuvasti siitä, miten Jeesus on lähetetty maailmaan ja tullut maailman valoksi vasta sen jälkeen, kun hän alkoi julkisen toimintansa, kuoli, herätettiin kuolleista ja otettiin ylös taivaaseen. Jeesus puhuu tästä kaikesta etukäteen profetian sanana, mutta Johannes kertojana jälkikäteen, kun Jeesus oli jo taivaassa. Nämä seuraavat ovat enimmäkseen tai kokonaan Johanneksen sanoja, eivät Jeesuksen:

Johanneksen evankeliumi:
3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, ihmisen poika, joka on taivaassa.
3:14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää ihmisen poika ylennettämän,
3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen pojan nimeen.
3:19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
3:21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”

Sanat ”joka on taivaassa” puuttuvat joistakin vanhoista käsikirjoituksista jakeesta 13, mutta ne ovat saattaneet sisältyä alkuperäiseen tekstiin. Tämä jae on kuitenkin kokonaan Johanneksen lisäys kertomukseen, sillä Jeesus ei ollut noussut vielä ylös taivaaseen silloin, kun puhui Nikodeemuksen kanssa tässä tilanteessa. (Joh 3:1-12) On mahdollista, että seuraavatkin jakeet ovat Johanneksen kertomusta, mutta jakeet 14 ja 15 voivat olla edelleen Jeesuksen sanoja, sillä hän kutsui itseään ”ihmisen pojaksi”, toisin kuin opetuslapset, jotka sanoivat häntä ”Jumalan pojaksi, kristukseksi ja herraksi”, elleivät sitten puhuneet ”miehestä” tai ”ihmisestä”, joka Jeesus eittämättä oli.

Jakeiden 14 ja 15 mukaan Jeesus ylennettiin niin kuin Mooseksen ajan vaskikäärme ja joka uskoo Jeesukseen, elää ikuisesti. Tämä ylentäminen on suoraa viittausta Jeesuksen kuolleista heräämiseen ja sitä seuranneeseen kirkkauteen Jumalan taivaassa, jonne Jeesus otettiin opetuslasten silmien edessä. Verbiä ”ylentää” (hypsoo) on käytetty nimen omaan taivaaseen ylentämisestä ja Kristuksen korotetusta asemasta Jumalan oikealla puolella. (Joh 12:32; Apt 2:33; 5:31) Niinpä koko asiayhteys ja seuraavat jakeet puhuvat Jeesuksen kuolemasta ja kuolleista heräämisen jälkeisestä kirkkaudesta eivätkä hänen syntymisestään äitinsä Marian kohdusta! (Joh 3:16-17) Jumala antoi poikansa maailman vapahtajaksi Golgatan ristillä, ei äitinsä Marian kohdussa! Kun Jumala lähetti poikansa maailmaan, niin sillä viitataan tähän samaan asiaan: ei siihen, että Jumala olisi lähettänyt poikansa ”Henkenä” äitinsä Marian kohtuun.

On silti totta, että osa vanhan liiton profetioista ennustaa poikalapsen syntymisestä, jolloin puhutaan vaimosta syntymisestä eli biologisesta syntymisestä. (Jes 9:5-6; 1Moos 3:15; vrt. Gal 4:1-6) Kristuksen piti syntyä tähän maailmaan niin kuin ihmiset, äitinsä kohdusta. Hänen piti olla sen lisäksi kuningas Daavidin jälkeläinen kuninkaallista linjaa pitkin, Salomon kautta. Monet profetiat puhuvat tästä asiasta. (2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38; Luuk 1:32-33; jne.)

”Maailmaan tuleminen” viittaa Johanneksen evankeliumissa monesti siihen, että Kristuksen piti syntyä kansansa Israelin keskuuteen, profetian sanan mukaan. (5Moos 18:15-18; Joh 6:14; 11:27; 16:21; 18:37) Mutta kun Jeesus puhui opetuslasten maailmaan lähettämisestä, niin hän sanoi Jumalan lähettäneen hänet samalla tavalla maailmaan kuin hän lähetti opetuslapsensa.

Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;” (Joh 17:18)

Jumala on lähettänyt poikansa Jeesukseen maailmaan samalla tavalla kuin Jeesus on lähettänyt opetuslapset maailmaan. ”Maailmaan lähettäminen” ei tarkoita sitä, että ihmisen on täytynyt tulla henkenä alas taivaasta äitinsä kohtuun, jotta Jumala on voinut hänet maailmaan lähettää.

On selvää, että Jumala lähetti poikansa maailmaan vasta sitten, kun tämä oli kasvanut aikuiseksi ja alkoi julkisen toimintansa. Sitä sanat ”Jumala lähetti poikansa maailmaan” ja ”maailman vapahtajaksi” tarkoittavat. ”Jumala antoi ainoan poikansa” Golgatan ristillä, ei Marian kohdussa! Jumalan pojan tuleminen maailman vapahtajaksi viittaa Johanneksen kirjoituksissa aina ristin kuolemaan ja ylösnousemukseen: ei koskaan äidin kohdusta syntymiseen! (Joh 3:13-21; 1Joh 4:1-16)

Paavali puhui Jeesuksen lähettämisestä samaan tyyliin: Jumala lähetti poikansa saastaisen lihan kaltaisuudessa, sovittamaan ihmisenä syntimme Jumalan kanssa. (Room 8:3; 5:12-21; 1Tim 1:15; Gal 4:4-5) Johannes ja Paavali puhuvat kumpikin siitä, miten Jumala on lähettänyt poikansa maailman vapahtajaksi ja syntiemme sovittajaksi kuolemalla ristillä! Molemmat puhuvat siitä, miten Jumala on herättänyt poikansa Jeesuksen kuolleista ja tämä Jumalan teko koitui pelastukseksi kaikille ihmisille: ensin Jeesukselle itselleen ja sitten muille Jumalan lapsille hänen perässään! (Joh 5:26; 1Kor 15:12-58; Hebr 5:4-11; 13:20-21)

Jeesus kristus oli käsin kosketeltava lihaa ja verta oleva ihminen, kun hän uhrasi itsensä synti- ja vikauhrina isälleen Jumalalle. (Jes 53; 1Joh 1:1-2:2) Tätä eivät doketisteiksi nimetyt harhaoppiset tunnustaneet. He olivat sitä mieltä, että Jeesus vain näytti ihmiseltä, mutta hän oli oikeasti jokin henkiolento tai ilmestys, ei täysi ihminen. Koska heidän harhaoppinsa oli Johanneksen elämän loppuvaiheessa yleinen ja laajalle levinnyt Efesossa ja sen ympäristössä, kirjoitti apostoli niin jyrkkään sävyyn heitä vastaan.

On ironista, että katoliset isät ovat saaneet virheellisillä tulkinnoillaan ja selityksillään Johanneksen kirjoitukset näyttämään siltä, että ne todistaisivat päinvastaisesta asiasta kuin mistä ne pyrkivät todistamaan! Johanneksen tarkoitus oli todistaa se, että Jeesus kristus oli lihaa ja verta oleva ihminen antaessaan elämänsä ristillä. Katolisessa uskossa olevat ja areiolaiset luulevat, että Johanneksen tarkoitus oli todistaa Jeesuksen olevan iankaikkinen tai ikivanha henkiolento liharuumiissa. Voi pimeyttä!

Jumala tunsi jo edeltä Jeesuksen ja näki hänet kärsimystensä tähden kirkastettuna iankaikkisena kuninkaana mielessään, kun suunnitteli pelastavansa valitut ja pyhät lapsensa ihmisen kristuksen Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta. (Hebr 2:9; Mka 5:1-2; Joh 17:3; Efe 1:1-23; 2Tim 1:8-11) Nämä kohdat on tulkittu virheellisesti katolisten isien opetusten mukaan, niin että on luultu Jeesuksen olleen elävänä olentona Jumalan tykönä, vaikka Raamatun kirjoitukset eivät sitä virheellistä tulkintaa puolla.

Näin käy, kun ei eroteta profetian sanaa jo tapahtuneesta historiasta: ei ymmärretä sitä, mitä Jumalan edeltä tietäminen ja edeltä tunteminen ja edeltä näkeminen merkitsevät hänen puhuessaan pojastaan Jeesuksesta. Se merkitsee täsmälleen samaa asiaa kuin Jumalan puhuessa muista ihmisistä etukäteen, profetiana. (Jer 1:5; Gal 1:15; Psa 139) Ne ihmiset, jotka Jumala on nähnyt jo edeltä, eivät ole olleet olemassa hänen tykönään elävinä olentoina ennen kuin syntyivät äitinsä kohdusta tähän maailmaan. Ja sitten, kun aika on täyttynyt, on Jumala lähettänyt heidät aikuisina miehinä tekemään sitä tehtävää, jota varten Jumala on heidät kutsunut ja valinnut.

Kolme eri tulkintaa Jeesuksesta kumoavat toinen toisensa: katolinen, areiolainen ja unitaarinen. Vain yksi niistä voi olla totuus tai sitten mikään niistä ei ole totuus. Olemme sitä mieltä, että viimeinen tulkinta on totuus. Jumala lähetti poikansa maailmaan vasta silloin, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa. Jeesuksesta tuli maailman vapahtaja ristillä, ei äitinsä kohdussa. Tämä tulkinta ei ole mitään Raamatun kohtaa vastaan ja valtaosa selvistä jakeista todistaa tämän tulkinnan puolesta. On vain pari vaikeatajuista kohtaa, jotka näyttävät olevan ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa, mutta ne on tulkittu silloin väärin katolisten tarujen ja selitysten mukaan.

Evankeliumin ilosanoma

Jeesuksen kristuksen evankeliumin sanoma on hyvin yksinkertainen siihen määrään asti, että sen totena pitäminen voi tuoda pelastuksen sanan kuulleille sieluille. Pieni lapsi ja mökin mummo voivat ymmärtää sen. He ymmärtävät sen, että Jeesus kristus on ihminen, joka ei tehnyt koskaan syntiä. He ymmärtävät sen, että tämä Jeesus kuoli vapaaehtoisesti meidän puolestamme Golgatan ristillä. He ymmärtävät sen, että Jumala herätti tämän Jeesuksen kuolleista ja korotti hänet sen jälkeen kaikkien herraksi.

He ymmärtävät myös sen, että tämä Jeesus on tuleva takaisin maailmaan ja että hän tuomitsee silloin eläviä ja kuolleita, jotka nousevat ylös kuolleista tuomiota varten. He ymmärtävät sen, että Jumala on antanut Jeesukselle tehtäväksi tuomita ja hallita tulevaa maailmaa. He ymmärtävät sen, että Jumala kutsuu tätä Jeesusta ”jumalaksi”, mutta tämä Jeesus ei ole itse se Jumala, joka häntä ”jumalaksi” kutsuu. He ymmärtävät sen, että Raamatussa on kutsuttu ”jumaliksi” niitä ihmisiä, jotka tuomitsevat Jumalan tahdon mukaan hänen kansaansa ja hallitsevat sitä.

He ymmärtävät, että Jeesus kristus on ihminen, jota myös Jumalan pojaksi kutsutaan. He ymmärtävät sen, että Jumala kutsuu omiksi pojikseen ja tyttärikseen niitä ihmisiä, jotka uskovat häneen ja tottelevat häntä niiden sanojen mukaan, jotka hän on antanut profeetoille, Jeesukselle ja apostoleille ohjeeksi elämäämme varten. He ymmärtävät sen, että Jumala on puhunut ensin profeetoille, sitten pojalleen Jeesukselle ja lopulta myös apostoleille, ja että me uskomme heidän sanansa kautta Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen.

He ymmärtävät sen, että Jumala on näkymätön henki, joka asuu ihmisen sydämessä ja vaikuttaa siellä tahtomista, tekemistä, ajatuksia ja sanoja. He ymmärtävät sen, että Jeesus on ihmisenä erilainen kuin muut ja hänellä on erityisasema Jumalan silmissä. He ymmärtävät sen, että muut ihmiset tekevät syntiä ja ovat tottelemattomia Jumalaa kohtaan paitsi Jeesus. He ymmärtävät sen, että vain Jeesuksesta on sellaisia ennustuksia Raamatun kirjoituksissa, joiden toteutumista on kuvattu Uudessa testamentissa.

He ymmärtävät sen, että vain Jeesus on sovittanut meidät Jumalan kanssa kuolemalla Golgatan ristillä ennustusten mukaan syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jumala on herättänyt kuolleista iankaikkiseen elämään vain Jeesuksen, mutta ei ketään muuta ihmistä. He ymmärtävät, että Jeesus ei kuole enää koskaan, sillä hän elää ikuisesti Jumalan voimasta. He ymmärtävät sen, että Jeesus on otettu ylös taivaaseen, niin että hän katosi pilven taakse opetuslasten katsellessa häntä. He ymmärtävät, että Jumalan taivas ja paratiisi ovat sellaisessa paikassa, johon kaukoputkilla ja teleskoopeilla ei voida nähdä.

He ymmärtävät sen, että Jeesus on ainoa ihminen, joka on otettu Jumalan tykö taivaaseen. Muita ihmisiä ei ole herätetty vielä kuolleista. Muut ihmiset odottavat Jeesuksen toista tulemusta, jolloin he saavat samanlaisen kuolemattoman ja katoamattoman ruumiin kuin Jeesuksella on. Silloin myös he elävät ikuisesti, mutta vain ne, jotka uskovat Jumalaan ja Jeesukseen: ne, jotka Jumala armostaan pelastaa. Muut tuomitaan tekojensa mukaan ja lopulta heidät tuhotaan tulessa, niin että heistä ei jää mitään jäljelle. Vain Jumalan lapset saavat elää ikuisesti siinä uudessa maassa, jonka Jumala on tekevä lapsiaan varten.

Tämä on yksinkertaista evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksesta kristuksesta, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja korottanut sen jälkeen kaikkien luotujen herraksi. Jeesuksen kristuksen evankeliumissa erotetaan selvästi Jumala ja Kristus toisistaan, niin että Jumala saa sen ylistyksen, kunnian, kirkkauden ja voiman, joka hänelle kuuluu kaiken luojana ja isänä, joka on herättänyt kuolleista oman poikansa Jeesuksen ja pelastanut hänet ikuiselta kuolemalta. (Ilm 4:8-11; Hebr 5:7; 13:20-21) Myös Jeesus on arvollinen saamaan ylistystä ja kunniaa, mutta eri syystä. Jeesusta ylistetään sen vuoksi, että hän on uhrannut itsensä Jumalalle viattomana uhrina syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. (Ilm 5:5-13)

Kaikki tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut ja harhaopit eivät sitä ole. Niissä annetaan yksin isälle kuuluvaa kunniaa toiselle Jeesukselle, joka on väärä kristus ja pyrkii syrjäyttämään isän tämän valtaistuimeltaan – hän on siinä jopa onnistunut niiden sydämissä, jotka palvovat Jeesusta Herrana Jumalana ja kaiken luojana. (2Kor 11:4; 2Tess 2; Ilm 13:11-18; 5Moos 6:4-9; Mark 12:28-34; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19) Kunnia luomisesta kuuluu yksin isälle, sillä hän on luonut tämän maailman ihan yksin ilman poikansa Jeesuksen apua. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8; 44:24) Kunnia Jeesuksen kuolleista herättämiselle kuuluu myös yksin isälle, sillä hän herätti poikansa kuolleista sen sijaan, että poika olisi pelastanut itse itsensä kuolemasta. (Hebr 5:7; 13:20-21; Efe 1:17-23; 1Kor 15:12-24; jne.)

Jeesus kristus on ihminen

Raamatun kirjoitusten mukaan Jeesus kristus on ihminen, joka on kuningas Daavidin jälkeläinen kuninkaallista linjaa pitkin. Jumala on antanut tai oikeammin antava hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. (Matt 1:1-20; 21:15; Luuk 1:32-33; Apt 2:30; 13:22; Ilm 5:5; 22:16; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; 33:15; Psa 89:20-38; jne.)

Profeetat kutsuivat tulevaa iankaikkista kuningasta Jumalan pojaksi ja sanoivat, että Jumala on oleva hänen isänsä. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:3; 22:10) Hän on silti Daavidin jälkeläinen, sillä hänen suvustaan on aina oleva joku Israelin kuninkaana. (2Sam 7:16; Psa 89:20-38) Tämän ”ihmisen pojan” kuninkuus ja valtakunta pysyy ikuisesti. (Dan 7:13-14) Jesaja kutsui tätä poikalasta nimillä ”ihmeellinen neuvonantaja, iankaikkisuuden isä, väkevä jumala ja rauhan ruhtinas”. (Jes 9:5-6)

Vaikka pojalla on tällaisia nimiä, niin hän on silti Daavidin jälkeläinen ja ihmislapsi, niin kuin on kirjoitettu. Jumala kutsuu tätä iankaikkista kuningasta ”jumalaksi”, koska hän tuomitsee ja hallitsee ihmisiä hänen puolestaan ikuisesti. (Psa 45; Hebr 1:4-9)

Raamatussa on kutsuttu ”jumaliksi” niitä ihmisiä, jotka tuomitsevat ja hallitsevat Jumalan kansaa hänen puolestaan. Näitä ”jumalia” olivat Mooses ja Israelin tuomarit, joihin Jeesus omaa asemaansa Jumalan poikana vertasi. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6; Joh 10:25-38; vrt. Apt 3:19-26; 5:29-32; 7:30-40; 17:31)

Kun Jeesusta kutsutaan ”jumalaksi” ja ”herraksi” Raamatussa, niin hän on sitä ihmisenä, ei kaiken luojana ja kaikkivaltiaana Jumalana, joka on isä yksin. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8; 44:24; Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:6; Gal 3:20; Efe 4:6; 1Tim 2:5; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; 4:35, 39)

Naatanin sanojen mukaan Jumala olisi kurittava poikaansa niin kuin ihmislasta kuritetaan, jos tämä tekisi syntiä, mutta armoaan hän ei ottaisi häneltä pois. (2Sam 7:8-16; vrt. 1Aik 17:3; 22:10) Jumala antaisi hänelle synnit anteeksi niin kuin antoi ne anteeksi hänen isälleen Daavidille. On selvää, että Jumala puhuu tässä Daavidin pojasta Salomosta, eikä meidän herrastamme Jeesuksesta. Jumala sanoo sen suoraan näin:

”Ja hän sanoi minulle: ’Sinun poikasi Salomo on rakentava minun temppelini ja esikartanoni; sillä minä olen valinnut hänet pojakseni ja minä olen oleva hänen isänsä.” (1Aik 28:6)

Me näemme tästä kohdasta sen, että Jumala kutsuu omaksi pojakseen ihan tavallista syntiä tehnyttä ihmistä, jonka hän on korottanut Israelin kuninkaaksi. Se, että Jumala sanoo ihmistä omaksi pojakseen, ei tee tästä ihmisestä Jumalan vertaista. Se ei todista sitä, että se ihminen, Jumalan poika, olisi ollut olemassa Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Se kertoo vain siitä, että Jumala on valinnut sen ihmisen jotakin tehtävää varten ja Jumala on sen vuoksi sen ihmisen isä, ja se ihminen on hänen poikansa. Se ihminen edustaa isää Jumalaa hallitessaan ja tuomitessaan hänen kansaansa.

Kun sovitat näitä sanoja Jeesukseen, niin ymmärrät sen, että myös hän on ihminen, sen sijaan, että olisi joku ikivanha taivaallinen henkiolento, joka on tullut henkenä alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun. Mitään sellaista ei Raamatun kirjoituksissa ole sanottu, mutta katoliset tarut tästä asiasta ovat vakiinnuttaneet asemansa nimeltään kristityssä maailmassa ”Jumalan sanan ilmoittamana totuutena”, vaikka ne ovat kokonaan valhetta ja keksittyjä satuja. Jeesus kristus ei ole ”iankaikkinen henki”, joka olisi tullut alas taivaasta Marian kohtuun ja pukenut ylleen liharuumista, jossa on asustellut sen jälkeen ja yhä vieläkin asustaa.

Jeesus kristus on Jumalan ainoana poikana erilainen kuin Salomo tai joku uuden liiton Jumalan lapsi. Jeesus on ainoa laatuaan, sillä vain hänestä on ennustettu profeettojen kirjoitusten kautta, että hän olisi sovittava kansansa synnit ja että Jumala olisi korottava hänet ikuiseksi kuninkaaksi sen jälkeen, kun on herättänyt hänet ensin ylös kuolleista. Vain Jeesus kristus, Nasaretilainen, täyttää ne profetiat, jotka kertovat jo etukäteen siitä, mitä hänelle piti tapahtua ja millaisen kirkkauden isä olisi antava hänelle ristin kuoleman jälkeen. (Luuk 24:44-49; Joh 7:37-39; 20:17; Efe 1:17-23; Hebr 2:5-18) Jumala on ottanut tykönsä taivaaseen vain Jeesuksen, ei ketään muuta ihmistä. (Joh 3:13)

Jeesus on Jumalan poikana ”ainoa laatuaan”, mitä sana ”monogenes” suomeksi tarkoittaa, sen lisäksi, että sillä tarkoitetaan vanhempiensa ainoaa lasta, poikaa tai tytärtä. Jeesus kristus on se ainoa Jumalan valitsema ihminen, jonka hän on luvannut profeettojen kautta maailman valoksi, vapahtajaksi ja ikuiseksi kuninkaaksi. Kukaan muu ei täytä niitä profetioita kuin Jeesus kristus. Siinä on syy, miksi häntä sanotaan ”Jumalan ainoaksi pojaksi”, mutta myös muut valitut Jumalan lapset ovat hänen ”poikiaan ja tyttäriään” (tai tulevat sellaisiksi). (2Kor 6:18)

Sanaa ”monogenes” on käytetty samassa merkityksessä Iisakista kuin Jeesuksesta. Iisakista sanotaan, että hän oli isänsä Aabrahamin ”ainoa poika”, vaikka Aabrahamilla oli muitakin poikia. Ismael oli syntynyt ennen kuin Aabraham oli aikeissa uhrata poikansa Iisakin Jumalan käskystä. (Hebr 11:17; 1Moos 22:2, 12) Iisak on Jeesuksen esikuva, sillä hän syntyi Jumalan lupauksesta aivan niin kuin Jeesus, ja molemmat lupauksen lapset oli tarkoitus uhrata isälle Jumalalle, jonka oli määrä herättää hänet ylös kuolleista. Aabraham edustaa tässä uskoa, joka tuli täydelliseksi Jeesuksen kristuksen elämässä ja uhrissa (Hebr 12:2), kun hän antoi itsensä vapaaehtoisesti uhriksi Jumalalle ja luotti siihen isän lupaukseen, että tämä oli herättävä hänet ylös kuolleista. (Hebr 11:17-19; Joh 10:17-18)

Jeesus on tullut taivaasta isän tyköä tekemään hänen tahtonsa maan päällä

Jeesus kristus on lihaksi tullut Jumalan poika, joka kuoli ristillä ihmisenä ja Jumala herätti tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen ylös kuolleista kirjoitusten mukaan. (Room 5:12-21; 1Kor 15:12-24; Efe 1:17-23; 1Tim 2:3-7) Jos sinä uskot, että Jeesus kristus on Jumalan poika, niin Jumala pysyy sinussa ja sinä pysyt Jumalassa. (1Joh 2:18-27; 4:9-16)

Iankaikkinen elämä on siinä, että tunnemme Jumalan ja Jeesuksen kristuksen, hänen poikansa. (Joh 17:3; 20:31) Elämä ei ole kuitenkaan oikea oppi vaan se on Jumalan tuntemista ja henkilökohtainen yhteys häneen sekä hänen poikaansa Jeesukseen. (1Joh 1:1-7) Se, joka tuntee Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen, on ”nähnyt” Jumalan ja ”tuntee” hänet. (3Joh 1:11; Job 42:1-6)

Jeesus sanoo, että jokainen hänen luokseen tullut kuulee isältä (”isän tykönä”) ja oppii häneltä. (Joh 6:45-46)

Johanneksen evankeliumi:
6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on isän luona kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
6:46 Ei niin, että kukaan olisi isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt isän.

Johannes käyttää tässä täsmälleen samaa ilmaisua kuin siinä kohdassa, jossa Jeesus on ”nähnyt isän luona” (= ”kuullut isältä”) ja oppinut häneltä, ja siinä, kun Jumala on lähettänyt Johannes kastajan juutalaisten tykö. (Joh 1:6; 8:28-38)

Johanneksen evankeliumi:
1:6 Oli mies, Jumalan luota lähetetty; hänen nimensä oli Johannes.

Johanneksen evankeliumi:
8:28 Niin Jeesus sanoi heille: ”Kun olette ylentäneet ihmisen pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun isäni on minulle opettanut.
8:29 Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista.”

8:37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä.
8:38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne.”

Sanat ”olen nähnyt isäni tykönä” ovat samaa tarkoittavat kuin ”olen kuullut isäni tykönä”. (Joh 8:38; vrt. 6:45-46) Se, joka on ”kuullut isän tykönä”, on oppinut häneltä ja ”nähnyt isän (tykönä). Jeesus ei tee tässä mitään eroa itsensä ja opetuslasten välillä. Jotkut luulevat Jeesuksen väittäneen, että hän on samalla hetkellä isän tykönä taivaassa, kun puhui juutalaisille. (Joh 6:45-46) Se ei ole kuitenkaan totta, sillä Jeesus ei ollut mennyt vielä isänsä tykö eikä noussut taivaaseen, kun puhui näitä. (Joh 3:13; 7:37-39 ja 20:17)

Se, että opetuslapset tai Jeesus ovat ”nähneet isän” ja ”Jumalan”, on Johanneksen kirjoituksissa toistuva teema. (3Joh 1:11; Joh 14:1-11; 8:38; vrt. Job 42:1-6) ”Näkeminen” ei tarkoita silloin ”luonnollisin silmin näkemistä” vaan ”tuntemista” ja ”ymmärtämistä”. (1Joh 3:6, vrt. 1Kun 20:7)

Vain ne ovat ”nähneet Jumalan”, jotka eivät ole sokeita. Vain ne ovat ”kuulleet isän tykönä”, jotka eivät ole kuuroja. Vain ne tuntevat Jumalan ja hänen poikansa, joille Jeesus on ilmoittanut isän! (Joh 1:18; 14:1-11; Matt 11:25-27) Mutta sokeat ja kuurot eivät näe näkevillä silmillään eivätkä kuule kuulevilla korvillaan! Herra Jumala Kaikkivaltias ei saa heitä parantaa. (vrt. Matt 13:3-43) He eivät tunne Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta vaan sekoittavat heidät virheellisesti toisiinsa sanomalla ”Poikaa” isän vertaiseksi ”Jumalaksi”, kaiken luojaksi ja kaikkivaltiaaksi yhdessä ”Isän” ja ”Pyhän Hengen” kanssa.

Varmistamme vielä tämän opetuksen totuudellisuuden tutkimalla kreikankielisiä käsikirjoituksia. Voit tarkistaa ne linkkinä olevista osoitteista, joissa kreikankielen teksti on translitteroituina versioina keskimmäisellä palstalla.

Joh 1:6 para theou (παρα θεου) = luota Jumalan
Joh 6:45 para tou patros (παρα του πατρος) = luona isän
Joh 6:46 ho ōn para tou theou (ο ων παρα του θεου) = joka on luona Jumalan
Joh 8:38 para tō Patri (παρα τω πατρι) = luona isän
Joh 16:27 kai pepisteukate hoti egō para tou Theou exēlthon (και πεπιστευκατε οτι εγω παρα του θεου εξηλθον) = ja olette uskoneet, että minä olen lähtenyt Jumalan luota

http://biblehub.com/multi/john/1-6.htm
http://biblehub.com/multi/john/6-45.htm
http://biblehub.com/multi/john/6-46.htm
http://biblehub.com/multi/john/8-38.htm
http://biblehub.com/multi/john/16-27.htm

Samaa sanontaa on käytetty Johannes kastajasta, opetuslapsista ja Jeesuksesta. He ovat kaikki lähteneet Jumalan tyköä ja olleet Jumalan tykönä, jos nuo kohdat käännettäisiin samalla tavalla joka kerta. Raamatun suomentajat ovat kääntäneet tarkoituksella samat sanonnat eri tavalla riippuen siitä, kenestä puhutaan. Se kertoo paljon heidän sydämensä väärästä asenteesta. Jumalan sanaa ei saisi kääntää omien ennakko-oletusten mukaisella tavalla vaan sanatarkasti, niin että sen sanoma ei vääristy käännettäessä alkuperäistä tekstiä toiselle kielelle.

Jeesus sanoi opetuslapsistaan, että he eivät ole ”maailmasta”, niin kuin ei hänkään maailmasta ole, ja että hän on antanut (tai antava) heille sen kirkkauden, joka hänellä itsellään on isältä saatuna. (Joh 17:13-26) Jos opetuslapset eivät ole ”maailmasta”, niin mistä he sitten ovat? Jumalasta! Isästä! Taivaasta! Ylhäältä! Hengestä syntynyt on henki ja se henki on ylhäältä taivaasta eikä maan päältä, tästä maailmasta! (Joh 3:3-8; vrt. 1Kor 15:34-58) Ei silti niin, että me olisimme olleet isän tykönä ennen kuin synnyimme äitimme kohdusta lihaa ja verta olevaksi lapseksi, vaan niin, että kun me saimme pyhän hengen, tuli meistä ”yhtä henkeä Herran kanssa” ja niin me olemme ”ylhäältä”, ”taivaasta”, ”isästä” ja ”Jumalasta”, sen sijaan, että olisimme ”maailmasta”. (1Kor 6:17; Joh 14:9-24; 17:1-26)

Näemme tästä, että ”Jumalasta syntynyttä” uuden liiton Jumalan lasta voidaan sanoa ”taivaasta ja ylhäältä tulleeksi” niin kuin heidän esikuvaansa Jeesustakin, vaikka me kaikki olemme lihaa ja verta olevia ihmisiä, joilla on alku äitimme kohdussa. Mutta hengellisen syntymän puolesta meidän äitimme on ”uusi Jerusalem” (Gal 4:19-31) ja me olemme ”isästä Jumalasta syntyneinä” (Joh 1:12-13; 3:3-8; 1Joh 5:1-5) ja ”yhtä henkeä Herran kanssa olevina” (1Kor 6:17) Jumalan lapsina myös ”taivaasta tulleita”, aivan niin kuin Jeesus kristus, meidän herramme ja esikoinen kuolleista nousseiden joukossa. (Kol 1:15, 18; Room 8:29; Hebr 5:5; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 3:14; 22:13-16)

Johannes puhuu Jeesuksesta tavalla, joka viittaa hänen luonteensa tuntemiseen ja hänen tahtonsa ymmärtämiseen iankaikkisen elämän ehtona.

1.Johanneksen kirje:
3:6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.

Johannes oli niitä harvoja ihmisiä maan päällä tämän kirjoittaessaan, jotka olivat nähneet Jeesuksen henkilökohtaisesti. Johannes kirjoitti nämä sanat liki 60 vuotta Jeesuksen kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen. On selvää, että hän puhui Jeesuksen tuntemisesta ja näkemisestä siinä merkityksessä, että uskovan tulee ymmärtää Jeesuksen sanat ja tahto. Sama koskee isän Jumalan tuntemista, mikä asia on pantu iankaikkisen elämän ehdoksi Jeesuksen kristuksen tuntemisen rinnalla. (Joh 17:3) Me opimme tuntemaan isää Jumalaa Jeesuksen kristuksen kautta, koska hän on synnittömänä ja viattomana ihmisenä täydellinen Jumalan kuva. (2Kor 4:4; Hebr 1:3)

Iankaikkinen elämä ei ole saatavana jonkin opin kautta. Iankaikkinen elämä on elävä yhteys isän ja pojan kanssa, jotka ovat taivaassa. (1Joh 1:1-7) Monelta oikean opin puolesta kiivailevalta sielulta tämä yhteys puuttuu ja he ovat sen vuoksi kovia ja armahtamattomia vilpittömästi erehtyneitä veljiä kohtaan. Sellaisia karta.

Uudessa testamentissa sanotaan jonkin asian olevan ”taivaasta” tai ”Jumalasta”, kun se on Jumalan tahdon mukainen. Johanneksen kaste oli taivaasta ja apostolien hanke oli Jumalasta, kun he julistivat evankeliumia Jeesuksen kuolleista heräämisestä juutalaisille. (Matt 21:25; Apt 5:38)

Myös ihmisestä voidaan sanoa, että hän on ”taivaasta” tai ”Jumalasta”, kun tulee tekemään Jumalan tahdon tämän lähettämänä. Jeesus on tullut ”taivaasta” ja ”lähtenyt Jumalasta” juuri siinä merkityksessä.

Kerroimme jo aiemmin siitä, miten jokainen opetuslapsi on kuullut ja oppinut ”isän tykönä” samalla tavalla kuin ihminen kristus Jeesus. Sen vuoksi ei tarvitse elää Jumalan tykönä ennen syntymäänsä ihmiseksi, että voi ”kuulla ja oppia Jumalan tykönä”. Tätä ”kuulemista ja oppimista” sanotaan myös ”näkemiseksi” aivan niin kuin Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen tuntemista. (Joh 17:3; 1Joh 3:6; 3Joh 1:11; Job 42:1-6; Matt 13:13)

Lainaamme tähän loppuun vielä Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumista, joissa hän tunnustaa tulleensa taivaasta tekemään isänsä tahdon. Jeesuksen taivaasta tuleminen tarkoittaa siis Jumalan tahdon tekemistä ihmisenä maan päällä.

Johanneksen evankeliumi:
6:37 Kaikki, minkä isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
6:38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.
6:39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.
6:40 Sillä minun isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”
6:41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: ”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta”;
6:42 ja he sanoivat: ”Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: ’Minä olen tullut alas taivaasta’?”
6:43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Älkää nurisko keskenänne.
6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on isän tykönä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
6:46 Ei niin, että kukaan olisi isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt isän.
6:47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.
6:48 Minä olen elämän leipä.
6:49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
6:50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”

Jeesus sanoo olevansa taivaasta tullut ”elämän leipä”, joka on hänen liharuumiinsa. Jeesuksella ei ollut lihaa ja verta olevaa ruumista isän tykönä ennen maailman perustamista, niin että se lihaa ja verta oleva ruumis olisi tullut alas taivaasta ”Neitsyt Marian” kohtuun ja syntyi sitten poikalapseksi yhdeksän kuukauden kuluttua. Vain mieltä vailla ja täysin järjetön ihminen väittää sellaista.

Niin kuin näistä kohdista olemme nähneet, ei Jumala lähettänyt poikaansa alas taivaasta henkenä äitinsä Marian kohtuun. Sen sijaan Jumala lähetti poikansa Jeesuksen maailman vapahtajaksi, kun tämä aloitti julkisen toimintansa ja antoi elämänsä Golgatan ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Mitään muuta Raamatun kirjoituksista ei voida varmuudella sanoa ja tämän evankeliumin perussanoman uskominen tuo meille iankaikkisen elämän.

Jumala on totisesti herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen, joka on ihmisenä meidän herramme ja jumalamme, mutta hänen Herransa ja Jumalansa on hänen isänsä ja meidän taivaallinen isämme, se yksi ainoa totinen iankaikkinen kaikkivaltias kaiken luonut Jumala, jonka Jeesus kristus on meille ilmoittanut. Ei kuitenkaan kaikille.

Jumala on lunastanut ja sovittanut meidät ihmisen kristuksen Jeesuksen kautta

Monet nimeltään kristityt henkilöt luulevat, että synnittömän ja viattoman ihmisen ruumiin ja veren uhri ei riitä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Heidän mielestään syntien sovittajan ja lunastajan täytyy olla Jumala, koska Raamatun mukaan ”Jumala on sovittanut ja lunastanut” meidät itselleen. (2Kor 5:19; Jes 44:24; 49:26; 54:5; jne.) Sen lisäksi on kirjoitettu, että

Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi… Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat… Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa.” (Psa 49:8-10, 13, 16)

Tässä ei sanota sitä, että synnittömän ja viattoman ihmisen ruumiin ja veren uhri ei tuo meille syntien sovitusta ja lunastusta. Tässä sanotaan, että ihmiset hukkuvat (tuhoutuvat) ikuisesti, jos Jumala ei lunasta heitä ja herätä ylös kuolleista. Tässä on selvä messias-profetia ja ylösnousemuksen toivo, johon koorahilaiset Jumalan palvelijoina uskoivat jo ennen kuin kukaan oli herännyt kuolleista. Jeesuksen kristuksen kuolleista herääminen teki tästä toivosta todellisuutta ja uskosta näkemistä niiden kohdalla, jotka saivat nähdä kuolleista herätetyn Jeesuksen omin silmin.

Kenen tahansa ihmisen uhrin kautta ei sovitus ja lunastus ole mahdollinen. Psalmissa puhutaan selvästi maan mahtavista, jotka luottivat tavaraan ja rikkauteen, ja vainoavat Jumalan palvelijoita. Heillä ei ole toivoa kuoleman edessä, sillä syntisten ihmisten uhri ei tuo sovitusta synneistä, eikä ihminen voi ostaa ikuista elämää rikkauksillaan. Tämä Psalmi ei ole ristiriidassa niiden Raamatun kohtien kanssa, joiden mukaan Jumala on sovittanut ja lunastanut meidät ihmisen kristuksen Jeesuksen kautta. Ne kohdat pitävät yhtä tämän profeetallisen laulun sanojen kanssa, kun ne oikein pyhässä hengessä ymmärretään.

Ne, jotka sanovat Jeesuksen sovittaneen meidät Jumalana ja kärsineen Jumalana ristillä (kuoleman) ovat kaikkein pahiten eksyneitä. Heillä ei ole syntien sovitusta, koska he kieltävät Jeesuksen olevan täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. Heidän mielestään Jeesuksessa on ihmisyyttä vain järjetön ja sieluton ruumis, ei mikään muu. Niinpä ristillä kärsi pelkästään ihmisen ruumis, mutta ei henki tai sielu, koska sellaista näiden eksyneiden mukaan Jeesuksella ei ole. He eivät usko, että Jeesus kristus on kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten. Kun he luulevat Jumalan kärsineen ristillä ihmisen kristuksen Jeesuksen sijasta, kieltävät he evankeliumin ja osoittavat olevansa osattomia pyhästä hengestä, valheen hengen eksyttämiä sieluparkoja.

Monet ihmiset eivät ymmärrä Raamatusta sitä, että Jumala toimii ihmisten kautta. Jumala toimii niiden ihmisten kautta, joissa hän vaikuttaa hengessä ja hengellään, henkensä kautta. Jumala on puhunut muinoin palvelijoidensa profeettojen suun kautta, pyhän hengen kautta, mutta sitten myös poikansa Jeesuksen ja apostolien suun kautta, joissa hän vaikutti myös voimallisia tekoja ja ihmeitä. (Apt 1:2, 16; 4:25; 11:28; 13:2-4; 14:27; 15:4; Hebr 1:1; Joh 14:9-13) Jeesus teki ihmeitä ja ajoi ulos riivaajia Jumalan hengen voimalla niin kuin muutkin ihmiset. (Matt 12:28) Hän ei tehnyt niitä Jumalana vaan ihmisenä. Jumalan vaikutus on tällaisissa tapauksissa niin suuri, että sanotaan Jumalan puhuvan ja tekevän niitä tekoja, joita hän vaikuttaa palvelijoissaan. (Joh 14:9-13; Apt 14:28; 15:4)

Samalla tavalla tulee ymmärtää ne kohdat, joissa sanotaan Jumalan sovittaneen ja lunastaneen meidät ihmisen kristuksen Jeesuksen kautta. Ne kohdat eivät todista sitä, että Jeesus kristus on isän vertainen Jumala. Ne todistavat sitä vastoin sen, että Jeesus kristus on ihminen ja Jumala on toiminut hänen kauttaan, vaikuttamalla hänen tahtoonsa ja tekemiseensä henkensä kautta, niin kuin hän vaikuttaa nyt uuden liiton Jumalan lapsissa. (Fil 2:13) Meillä ei ole edes kykyä ajatella oikein Jumalan tahdon mukaan, ellei Jumala sitä meissä vaikuttaisi. (2Kor 3:5) Silti se, joka ajattelee, tekee, tahtoo ja puhuu, on ihminen, ei Jumala: Jumala ainoastaan vaikuttaa sen kaiken, mutta ei tee sitä itse ihmisen puolesta!

Kun Jumala sovitti meidät Kristuksen kautta itselleen, niin Jumala vaikutti Kristuksessa sen, että tämä antoi itsensä vapaaehtoisesti viattomana ja synnittömänä uhrina Jumalalle Golgatan ristillä. Näemme vapaaehtoisuuden siitä, että Jeesus rukoili isäänsä ennen kiinni jäämistään, jos olisi mahdollista välttää tuleva kärsimys ja kuolema. (Matt 26:39-44) Se oli kuitenkin isän Jumalan tahto ja Jeesus alistui vapaaehtoisesti siihen, niin kuin näemme evankeliumin tekstistä. Jumala oli antanut pojalleen käskyn antaa elämänsä ristillä, niin että hän saisi sen jälleen takaisin. (Joh 10:17-18 tarkan suomennoksen mukaan) Jeesus luotti uskossa täysin isänsä lupaukseen ja saattoi teollaan ”uskon täydelliseksi”. (Hebr 12:2 oikein ymmärrettynä, vrt. Fil 2:5-8; Hebr 5:4-11; 13:20-21)

Paavali erottaa Jumalan ja Kristuksen selvästi toisistaan, kun puhuu sovituksesta ja lunastuksesta. Jumala on hän, joka lähettää poikansa Jeesuksen tekemään tahtonsa maan päällä, mutta Jeesus on hän, joka tottelee Jumalaa ja tekee ihmisenä sen, mitä isä on käskenyt hänen tehdä. Jumala on kaiken takana oleva suunnittelija ja pelastuksen aivoittelija, mutta Jeesus on ihmisenä hänen palvelijansa, joka toteuttaa käytännössä sovitukseen tarvittavan teon. Sovitus ja lunastus olivat mahdollisia vain siten, että Jeesus kristus on ihminen. Jos hän olisi Jumala tai enkelin kaltainen henkiolento ihmisen ruumiissa, niin hän ei olisi voinut kärsiä ja kuolla ihmisten tavalla, niin että synnit olisivat tulleet sovitetuiksi ja sielumme lunastetuiksi!

Etenkin ne, jotka sanovat Jeesuksen sovittaneen meidät Jumalana ristillä, ovat uskoneet kokonaan toisen evankeliumin kuin mikä on annettu meille Raamatussa. He luulevat, että Jeesus oli ”Jumala ihmisen ruumiissa”, ja että hän kärsi Jumalana ristillä ja lähti Jumalana ulos elottamaksi käyneestä ruumiistaan sen sijaan, että olisi kärsinyt sielultaan ja ruumiiltaan ihmisenä, niin että olisi myös kuollut ihmisten tavalla. Tuollainen evankeliumi ei voi ketään pelastaa eikä tuoda sovitusta synneistä, mutta jos Jumala on armollinen, niin ehkä hän saattaa jonkun vilpittömästi tässä asiassa erehtyneen pelastaakin. Raamatussa ei vain ole mitään toivoa sellaisesta annettu.

Kun nyt lainaamme tähän niitä Raamatun kohtia, joissa Jeesus sovittaa ja lunastaa meidät synnittömänä ihmisenä, niin tutki tarkasti sitä, ketä on sanottu Jumalaksi ja kuka on Kristus, niin että et sekoita nähtä kahta eri olevaista toisiinsa. Isä on kaikissa kohdissa Jumala ja hän asui ihmisen kristuksen Jeesuksen ruumiissa ja sydämessä henkenä, niin kuin asuu uuden liiton Jumalan lapsissa. (Joh 14:9-24; 1Joh 4:9-16) Jeesus kristus on ihminen, joka antoi itsensä uhriksi isälleen Jumalalle, ja jonka isä Jumala herätti ylös kuolleista. Ihminen kristus Jeesus kuoli ristillä ja Jumala herätti kuolleista tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen, joka sovitti ja lunasti meidät ihmisenä isän Jumalan kanssa.

Matteuksen evankeliumi:
26:26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.”
26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki;
26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Ihminen kristus Jeesus puhuu jo edeltä opetuslapsilleen sen, että hän on antava oman ruumiinsa ja verensä syntiemme sovitukseksi. Synnittömän ja viattoman ihmisen ruumiin ja veren uhrin. Ei synnittömän Jumalan tai enkelin ruumiin ja veren uhria vaan ihmisen!

Nämä asiat ovat riittävän selvästi sanottu pyhissä kirjoituksissa, joten vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi ei sekoita Jumalaa ja Kristusta näissä kohdissa toisiinsa. Laitamme selvyyden vuoksi vielä sanat ”isä” ja ”poika” tai ”Jumala” ja ”Kristus” kuhunkin kohtaan, jotta näet heti, kumpaa tarkoitetaan.

Hebrealaiskirje:
2:9 Mutta hänet (poika), joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän (isän) Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.
2:10 Sillä hänen (isä), jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies (poika) täydelliseksi.
2:11 Sillä sekä hän (poika), joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä (isästä). Sentähden hän (poika) ei häpeä kutsua heitä veljiksi,
2:12 kun hän (poika) sanoo: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”;
2:13 ja taas: ”Minä panen uskallukseni häneen (isään)”; ja taas: ”Katso, minä (poika) ja lapset, jotka (isä) Jumala on minulle antanut!”
2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin (poika) niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän (poika) kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,
2:15 ja vapauttaisi (poika) kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
2:16 Sillä ei hän (poika) ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
2:17 Sentähden piti hänet (poika) tehdä kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että hänestä (poika) tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään (isän) Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
2:18 Sillä sentähden, että hän (poika) itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän (poika) kiusattuja auttaa.

Tämä kohta kertoo selvästi sen, että Jeesus kristus ei ole Jumala: hän on ihminen. Jumala ei ole kenenkään kiusattavissa, joten Jeesus ei kärsinyt ja ollut kiusattu ristillä lainkaan Jumalana vaan pelkästään ihmisenä! (vrt. Jaak 1:13) Jo pelkästään se seikka, että Jumala ei voi kärsiä eikä häntä voida kiusata niin kuin ihmistä kiusataan, tekee tyhjäksi väitteet, joiden mukaan Jeesus sovitti meidät Jumalana ristillä. Jumala (isä) sovitti meidät totuuden sanan mukaan poikansa Jeesuksen kautta, Kristuksen kautta, siten, että lähetti poikansa maailman vapahtajaksi ja antoi tämän kuolla ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. (Joh 3:13-21; 1Joh 4:1-16; Gal 1:1-13; 1Tim 2:3-7)

Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu Jeesuksesta siten, että kertoo hänen uhristaan ihmisenä ristillä ja sitä seuranneesta kirkkaudesta isän tykönä taivaassa. Niin myös kirjeensä alussa, kun se oikein ymmärretään. (Hebr 1-2) Kun Jumala tuo ”esikoisensa” toistamiseen maailmaan, niin kirjoittaja puhuu silloin Jeesuksen toisesta tulemuksesta, jolloin hän saa käytännössä vallan ja kuninkuuden isältään ”tulevassa maailmassa”. (Hebr 1:4-9; vrt. 2:5-3:11) Se kuningas, jota isä Jumala sanoo ”jumalaksi”, on ”ihmislapsista ihanin”. (Psa 45) Kaikki Psalmit, joihin kirjoittaja viittaa, puhuvat Jeesuksesta ihmisenä sen sijaan, että sanoisivat hänen olevan isän vertainen Jumala tai edes olemassa ennen ihmiseksi syntymistään! (Psa 2; 8; 102; 110)

Jeesus on myös ylimmäisenä pappina ihminen, mutta sellainen, joka ei kuole koskaan. Hän on ylimmäisenä pappina eri sukua kuin muut papit. Hän ei ole Leevin jälkeläinen niin kuin Aaron poikineen. Hän on Juudan sukukunnasta, josta Mooses ei ole antanut käskyä pappeuden suhteen. Tästä syystä kirjeen kirjoittaja tuo esiin vielä Melkisedekin, joka oli Korkeimman Jumalan pappi Aabrahamin aikana Saalemin kaupungissa (=muinainen Jerusalem). Tästä Melkisedekistä ei ole olemassa sukuluetteloa niin kuin leeviläisistä papeista, mutta hän kelpasi silti Jumalan papiksi ja kuninkaaksi, jolle Aabraham maksoi kymmenyksiä. Hän on sen vuoksi esikuva Kristuksesta, mutta ei Kristus itse.

Aivan niin kuin Jeesuksenkaan oikeutta pappeuteen ei voida johtaa sukuluetteloista, ei Melkisedekinkään, mutta molemmilla on silti Jumalalta saatu oikeus toimia pappina ja myös kuninkaana. Näin todistetaan myös ”lain muutos”, niin että Juudan sukukunnasta noussut Jeesus on oikeutettu pyhien kirjoitusten mukaan olemaan Jumalan kansan ylimmäinen pappi. Tälläkin kohdalla todistetaan Jeesuksen olevan ihminen, Juudan sukua ja Daavidin jälkeläinen, sen sijaan, että sanottaisiin hänen olevan isän vertainen iankaikkinen Jumala, joka on tullut alas taivaasta ja pukeutunut ihmisen ruumiiseen. (Hebr 7) Ylimmäinen pappi ei ole koskaan Jumala itse, sillä papin tehtävä on palvella Jumalaa ja esittää anomuksia hänelle (vedota häneen ja rukoilla häntä). (Hebr 7:25; Room 8:32; Joh 14:14)

Hebrealaiskirje:
4:14 Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan (isän) poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
4:15 Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi (poika), joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
4:16 Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
5:1 Sillä jokainen ylimmäinen pappi, ollen ihmisten joukosta otettu, asetetaan ihmisten puolesta toimittamaan sitä, mikä Jumalalle (isä) tulee, uhraamaan lahjoja ja uhreja syntien edestä,
5:2 ja hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä, koska hän itsekin on heikkouden alainen,
5:3 ja tämän heikkoutensa tähden hänen täytyy, samoinkuin kansan puolesta, niin itsensäkin puolesta uhrata (isälle) syntien edestä.

Milloin Jeesus kulki läpi taivasten? Silloin, kun hän nousi ylös taivaaseen ja katosi pilven taakse opetuslasten katsellessa häntä. (Apt 1:1-11) Tämä tapahtui 40 päivää sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt hänet ylös kuolleista. Jeesuksesta tuli ylimmäinen pappi silloin, kun hän uhrasi itsensä viattomana ja synnittömänä ihmisenä Jumalalle. (Hebr 6:19-20; 9:9-10:23) Hän poikkeaa häntä edeltäneistä ylimmäisistä papeista siten, että ne toiset uhrasivat eläimiä ja kuolivat, mutta eivät heränneet eloon sen jälkeen. Jeesus uhrasi itsensä ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista, niin että hän ei kuole enää koskaan. (Hebr 7:24-29) Sen vuoksi kirjoittaja erottaa toisistaan ”heikot ihmiset” ja ”iankaikkisesti täydelliseksi tulleen Pojan”, jotka ovat kaikki ylipappeja. (5:4-11; 7:1-28)

Se, että tällainen ero on tehty, ei todista sitä, että Jeesus ei olisi ihminen. Sehän olisi vastoin monia muita Raamatun kohtia! Ero on tehty vain siitä syystä, että nuo toiset papit kuolivat ja katosivat, mutta tämä pysyy ikuisesti, koska ei kuole enää koskaan. Se, miksi Jeesus pysyy ikuisesti, on täysin isän Jumalan armoa, koska hän herätti poikansa ylös kuolleista ja antoi hänelle iankaikkisen elämän, ensimmäisenä kuolemaan nukkuneiden joukosta! (1Kor 15:12-24; Hebr 5:4-11; 7:24-28; 13:21) Huomaa, että Paavali on tehnyt samalla tavalla eron ”lihaa ja verta” olevien apostolien sekä kuolleista herätetyn Jeesuksen välillä! (Gal 1:1-20) Jeesus kristus on ainoa kuolleista herätetty ihminen, joka ei kuole enää koskaan, mutta muut odottavat ruumiin ylösnousemuksen kautta iankaikkisen elämän toivoa! (1Kor 15:12-58; 1Tess 4:13-17; Room 8:17-36; Fil 3:20-21; Apt 23:6; 24:15, 21; 26:8)

Hebrealaiskirje:
5:4 Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala (isä) kutsuu hänet niinkuin Aaroninkin.
5:5 Niinpä Kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän (isä), joka sanoi hänelle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä (isä) sinut synnytin”;
5:6 niinkuin hän toisessakin paikassa sanoo: ”Sinä (poika) olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.”
5:7 Ja lihansa päivinä hän (poika) väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka (isä) voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen (poika) rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
5:8 Ja niin hän, vaikka oli poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden (isälle),
5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut (poika), tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset (poika),
5:10 hän (poika), jota Jumala (isä) nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan.”
5:11 Tästä meillä on paljon sanottavaa, ja sitä on vaikea selittää, koska olette käyneet hitaiksi kuulemaan.

Jumala on kutsunut ylimmäiseksi papiksi poikansa Jeesuksen niin kuin muutkin ihmiset, jotka ovat kuolleet eivätkä pysy ikuisesti ylimmäisenä pappina niin kuin Jeesus. Jumalan sanat pojalleen ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin” puhuvat edeltä käsin siitä, kun Jumala herätti kuolleista poikansa Jeesuksen. Heprealaiskirjeen kirjoittaja ja Paavali ymmärsivät oikein tämän profetian, toisin kuin monet eksyneet. (Apt 13:33; Hebr 1:5; 5:5) Jotkut luulevat yhä vielä, että Jeesus olisi syntynyt noiden sanojen mukaan muinaisina ikuisina aikoina Jumalan luomistöiden esikoisena, vaikka ne sanat puhuvat vain ja ainoastaan siitä, kun Jumala herätti poikansa ylös kuolleista! 🙂

Sanat ”lihansa päivinä” viittaavat siihen aikaan, jolloin Jeesus oli vielä lihaa ja verta olevassa kuolevaisessa ruumiissa. Ruumiin ylösnousemuksen jälkeen hänet tunnetaan enää ”hengen mukaan”, ei ”lihan mukaan”. (2Kor 5:16) Kuolleista herätetty ihminen on Paavalin kirjoitusten ja Jeesuksen omienkin sanojen mukaan ”henki”, joka on ”toinen ihminen taivaasta”. (1Kor 15:45-47; Joh 3:3-8) Näitäkin Paavalin sanoja on väännetty vinoon ja sanottu, että Paavali todistaisi Jeesuksen tulleen Henkenä alas taivaasta Neitsyt Marian kohtuun. Paavali puhuu siinä asiayhteydessä kuitenkin vain ruumiin ylösnousemuksesta ja Jeesuksesta esikoisena heidän joukossaan! 🙂 Hän ei viittaa sanallakaan aikaan ennen Jeesuksen syntymää äidistään Mariasta, niin kuin ei heprealaiskirjeenkään kirjoittaja tee.

Jeesus ei voinut ihmisenä pelastaa itse itseään kuolemalta. Hän tarvitsi isäänsä Jumalaa pelastamaan itsensä kuolemasta. (Hebr 5:7) Hän huusi isäänsä avuksi ja rukoili häntä, että tämä auttaisi häntä ja pelastaisi hänet kuolemasta. Jeesus kärsi ihmisenä ristillä ja kuoli ihmisenä niin kuin ihmiset kuolevat. Jeesus oli saanut isältään käskyn antaa elämänsä ristillä hänen haltuunsa ja saada se takaisin. (Joh 10:17-18) Jeesus luotti täysin isänsä lupaukseen ja antoi itsensä vapaaehtoisesti kuolemaan. (Matt 26.26-28) Kaikki Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta kertovat kohdat todistavat hänen olleen täysi ihminen sen sijaan, että hän olisi ollut ”Jumala ihmisen ruumiissa”.

Kirjoittajalla olisi ollut tästä asiasta paljon sanottavaa, mutta kuulijat olivat tulleet hitaiksi kuulemaan (j. 11): he eivät ymmärtäneet kuulemaansa Jumalan sanaa. Tämä on kuin suoraan nykyisen ajan väkevän eksytyksen uskoneista sieluista! He pitävät totena katoliset tarut ja harhaopin kolmiyhteisestä jumalasta, eivätkä ole ymmärtävinään selvää Jumalan sanaa, joka erottaa toisistaan isän Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen kristuksen, niin että vain isä on iankaikkinen totinen Jumala, kaiken luonut kaikkivaltias, ja Jeesus kristus on hänen poikansa, joka on ihminen.

Jeesus on Jumalan poikana ihminen niin kuin esimerkiksi Salomo, jota myös Jumalan pojaksi kutsutaan ja Jumala on hänenkin isänsä. (1Aik 28:6; vrt. 17:13; 22:10; 2Sam 7:8-16; Psa 69:20-38; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; 33:15) Se ei siis tee ihmisestä isän vertaista Jumalaa, että häntä kutsutaan Jumalan pojaksi ja sanotaan Jumalaa hänen isäkseen. Jeesus poikkeaa tietysti Salomosta ja muista Jumalan pojista, sillä hän ei tehnyt syntiä ”lihansa päivinä” ja vain hänen kuninkuutensa on ikuista ja hän on esikoinen kuolleista nousseiden joukossa: niiden ihmisten joukossa, jotka Jumala on herättänyt kuolleista ja jotka elävät sen jälkeen ikuisesti. (Hebr 1:4-9; 2:5-18; Psa 45; 1Kor 15:1-24; jne.)

Hebrealaiskirje:
13:20 Mutta rauhan Jumala (isä), joka on kuolleista nostanut hänet (poika), joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen (poika), meidän herramme Jeesuksen (poika),
13:21 hän (isä Jumala) tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa (isän tahdon), ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista (isälle otollista), Jeesuksen Kristuksen kautta (pojan kautta); hänelle (isälle Jumalalle) kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Eksyneet vääntävät tätäkin kohtaa vinoon mielin määrin ennalta totena pitämänsä opin tueksi. Jotkut heistä näkevät tässä kunnian menevän Jeesukselle isän sijasta! Kunnia pojan kuolleista herättämisestä ja kuolemasta pelastamisesta kuuluu kuitenkin yksin isälle, sillä hän herätti poikansa kuolleista ja pelasti hänet ikuiselta kuolemalta.

Eksyneet ovat riistäneet isältä kaiken kunnian poikansa pelastamisesta kuolemalta. He ovat pitäneet totena katoliset tarut, joiden mukaan Jeesus meni heti kuolemansa jälkeen Henkenä (Jumalana) tuonelaan, saarnasi siellä vankeudessa olleille ihmisten hengille ja vanhurskaiden ihmisten sieluille, vei jälkimmäiset ja ristin ryövärin vielä samana päivänä ”saaliinaan” paratiisiin Jumalan tykö taivaaseen, ja palasi sitten kolmantena päivänä takaisin elottomaksi käyneeseen ruumiiseensa kalliohautaan. Raamatussa ei puhuta tästä mitään, mutta kun kirjoituksia on tulkittu jo vuosisatoja näiden tarujen tueksi, ovat monet valitut eksyneet pitämään niitä totuutena.

Katolisten tarujen mukaan Jumala ei herättänyt poikaansa ylös kuolleista, koska ”Poika” palasi itse omin voimin ”Jumalana” (Henkenä) takaisin elottomaan ruumiiseensa. Näin on pidetty totena toinen evankeliumi ja hylätty se alkuperäinen, jossa isä saa yksin kunnian poikansa kuolleista herättämisestä ja kuolemasta pelastamisesta. Tarujen Jeesusta ei tarvinnut kuolleista edes herättää, koska niiden mukaan hän ei koskaan edes kuollut! ”Iankaikkisen Hengen” lähteminen ulos liharuumiista ei ole se ”kuolema”, josta Raamattu puhuu ihmisten osana ja synnin palkkana. (1Moos 2:15-17; 3:17-19; Room 6:23) Se kuolema ja kadotustuomio on ”koko ihmisen kuolema”, niin että sielu tai henki ei jatka elämää ruumiin kuoleman jälkeen. (Room 5:12-21; 7:24) Jos ruumiit eivät nousisi ylös, niin ”Kristuksessa pois nukkuneet” olisivat tuhoutuneet ikuisesti. (1Kor 15:18)

Vastaavasti myös ”koko ihminen” nousee ylös Kristuksen tulemuksessa ja viimeisellä tuomiolla, ei vain osa ihmisestä (ruumis). Ihminen nukkuu Raamatun mukaan ruumiin ylösnousemukseen asti eikä tiedä siinä välissä mistään mitään. (Job 7:6-8, 21; Snj 9:5-10; Dan 12:2; Matt 12:39-40; Joh 6:39-44; 11:13) Kun kuolleet on sitten tuomittu tekojensa mukaan, ”lyöntejä on lyöty” ja ”vankeudessa oltu”, niin sen jälkeen ”kadotukseen tuomitut” kuolevat toisen kerran, josta ei ole enää ikinä paluuta elämään. (Matt 5:20-30; 18:34-35; Luuk 12:40-48; Ilm 20:10-15; 22:18-19) Tämä on ”toinen kuolema” ja ”tulinen järvi”, sillä tuomittujen ruumiit poltetaan tulessa, niin että heistä ei jää mitään jäljelle uuteen maahan, jossa vanhurskaus asuu. (Ilm 19:19-21:8; Mal 4:1; Jes 66:24; Dan 7:12; jne.) ”Iankaikkisen tulen rangaistus” on kielikuva lopullisesta ja peruttamattomasta tuhosta, jonka kautta hävitetyt ihmiset katovat kokonaan.

Eksyneet eivät erota Jumalaa ja Kristusta toisistaan, vaikka heidät on erotettu selvästi toisistaan myös niissä kohdissa, joissa puhutaan lunastuksesta ja syntien sovituksesta.

2.Korinttolaiskirje:
5:16 Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen (pojan) lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
5:17 Siis, jos joku on Kristuksessa (pojassa), niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
5:18 Mutta kaikki on (isästä) Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta (poika) ja antanut meille sovituksen viran.
5:19 Sillä (isä) Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän (isä) uskoi meille sovituksen sanan.
5:20 Kristuksen (poika) puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja (isä) Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne (isän) Jumalan kanssa.
5:21 Sen (poika), joka ei synnistä tiennyt, hän (isä) meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä (poika) tulisimme (isän) Jumalan vanhurskaudeksi. 

On melkeinpä käsittämätöntä, että joku luulee Paavalin puhuvan tässä kohdassa siitä, että Jeesus kristus on Jumala. Jumala ja Kristus ovat tässä niin selvästi erotettu toisistaan, että moinen erehdys lienee mahdollista vain väkevän eksytyksen uskoneen kohdalla, johon valheen henki vaikuttaa lähes kaikeka tahtomista ja tekemistä Jumalan pyhän hengen sijasta. (2Tess 2) Jopa mökin mummo ja opetuksesta osaton pieni lapsi erottavat tässä kohdassa Jumalan ja Kristuksen toisistaan.

”Jumala oli Kristuksessa”, mutta ”Kristus ei ollut Jumala”. Tämä käy tässä selvästi ilmi niin kuin muuallakin Raamatussa. ”Isä asuu pojassa”, mutta ”poika ei ole isä”. (Joh 14:1, 9-11) Jos joku ei erota toisistaan Jumalaa ja hänen poikaansa vaan sekoittaa heidät jatkuvasti toisiinsa, niin hän on todella pahasti eksynyt. Harhaan joutunut sielu pitää totena toisenlaisen evankeliumin, jota Raamattu ei tunne muuten kuin väkevänä eksytyksenä profetian sanan mukaan. (2Tess 2)

Galatalaiskirje:
1:1 Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen kristuksen kautta ja isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
1:2 ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän isältämme, ja herralta Jeesukselta kristukselta (pojalta),
1:4 joka (poika) antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja isämme tahdon mukaan!
1:5 Hänen (isän Jumalan) olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Paavali erottaa tässäkin kohdassa selvästi toisistaan Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen. Jumala on selvästi tätä poikaa ylempi kaikkivaltias, joka saa tässä niin kuin muissakin kohdissa ylimmän kirkkauden ja kunnian palvelijoiltaan. Jumala (isä) on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen sen sijaan, että Jeesus olisi palannut Jumalana (Henkenä) takaisin elottomaan ruumiiseensa katolisten tarujen mukaan.

Tätä kohtaa käytetään ahkerasti sen tukena, että Jeesus kristus on Jumala. Miksi? Jumala ja Kristus on erotettu tässä selvästi toisistaan! Tätä kohtaa voitaisiin käyttää korkeintaan sellaisen uskomuksen tukena, että Jeesus kristus ei ole ihminen vaan enkeli tai jokin muu luotu olento! Areiolaiset ovat varmasti mielissään tästä kohdasta, mutta he ovat erehtyneet melkein yhtä pahasti kuin katolisessa uskossa olevat. Hyvää on se, että he erottavat toisistaan Jumalan ja Kristuksen, mutta huonoa se, että he eivät tunnusta Jeesusta kristusta ihmiseksi vaan luulevat hänen olevan ikivanha henki (enkeli?) ihmisen ruumiissa. Myös he kieltävät evankeliumin tuolla luulollaan, sillä ikivanhan henkiolento liharuumiissa ei ole ihminen kristus Jeesus eikä ihminen ollenkaan.

Miksi Paavali sanoi, että ei saanut evankeliumia ”ihmisten kautta” vaan ”Jeesuksen kristuksen ja isän Jumalan kautta”? Siksi, että hän erottaa toisistaan ”lihaa ja verta olevat kuolevaiset ihmiset” sekä ”Jeesuksen kristuksen”, jonka hän tunsi enää ”hengen mukaan”, ei ”lihan mukaan”. (2Kor 5:16; vrt. 1Kor 15:45-47) Paavali ei suinkaan kiellä sitä, että Jeesus kristus on ihminen, niin kuin eksyneet luulevat hänen tässä kohdassa tekevän. (vrt. Apt 17:22-31; Room 5:10-21; 1Kor 15:12-24; 1Tim 2:3-7) Paavali erottaa kirjeessään galatalaisille toisistaan kuolevaiset ihmiset ja kuolemattomuuden saavuttaneen Jumalan pojan, Jeesuksen kristuksen. Paavali sanoo tässä samassa luvussa, että ei kysynyt neuvoa ”lihalta ja vereltä” eli kuolevaisilta ihmisiltä, joiden joukkoon muut apostolit kuuluivat. (jj. 16-19) Hän sai evankeliumin suoraan Jeesukselta tämän ilmestyttyä hänelle kaksi kertaa. (Apt 22:1-22) Hän kuuli myös isän Jumalan äänen, koska oli hengessä yhtä hänen kanssaan, ja siksi hän sanoi saaneensa evankeliumin myös Jumalalta. (1Kor 6:17; 1Joh 1:1-7)

1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
1:10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.
1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
1:12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus kristus on sen minulle ilmoittanut.

Paavali erottaa edelleen kuolleista herätetyn Jeesuksen elossa olevista muista ihmisistä, mutta ei kiellä sitä, että myös Jeesus kristus on ihminen, esikoinen kuolleista heränneiden joukossa ja kaikkien herraksi korotettu seurakunnan pää.

1:13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin (isän) Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
1:14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
1:15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
1:16 ilmaista minussa poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
1:17 enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.
1:18 Sitten, kolmen vuoden kuluttua, minä menin ylös Jerusalemiin tutustuakseni Keefaaseen ja jäin hänen tykönsä viideksitoista päiväksi.
1:19 Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, herran veljen.
1:20 Ja minä kirjoitan teille, katso, (isän) Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele.

Paavali vahvistaa näillä sanoilla sen, mitä edellä kirjoitimme. Paavali erotti toisistaan kuolemattomuuden saavuttaneen ihmisen kristuksen Jeesuksen ja kuolevaiset ”lihaa ja verta” olevat muut ihmiset, joiden joukkoon apostolit kuuluivat. Paavali ei kieltänyt sitä, että Jeesus kristus on ihminen vielä kuolleista heräämisen jälkeen. Päinvastoin! Hän sanoo sen suoraan kirjeessään korinttolaisille!

1.Korinttolaiskirje:
15:12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
15:13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
15:14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15:15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi (isän) Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet (isää) Jumalaa vastaan, että hän (isä) on herättänyt Kristuksen, jota hän (isä) ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
15:16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
15:17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
15:18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat tuhoutuneet (kadotetut).
15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
15:22 Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
15:24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.

Jumala on herättänyt kuolleista ”ihmisen kristuksen Jeesuksen”, ei ”toista Jumalaa”, joka olisi hänen vertaisensa. Jos Jumala ei olisi herättänyt kuolleista poikaansa Jeesusta, niin kuolleet Jumalan palvelijat olisivat tuhoutuneet lopullisesti (1Kor 15:18, KR38: kadotetut). Tämä kohta todistaa siitä, että ihminen on kokonainen olento, joka elää vain ruumiillisesti elävänä olentona. Ihmisen henki ja sielu eivät jatka elämää ruumiin kuoleman jälkeen sen ulkopuolella. Myös Jeesus nukkui haudassaan ruumiin ylösnousemukseen asti sen sijaan, että olisi käynyt ”Henkenä” tuonelassa ja paratiisissa heti kuolemansa jälkeen. Jos Jumala ei olisi herättänyt Jeesusta ylös kuolleista, niin tämäkin olisi tuhoutunut ikuisesti (olisi kadotettu). Jumala pelasti poikansa ikuiselta kuolemalta herättämällä hänet ylös kuolleista. (Hebr 5:7; 13:20-21)

1.Timoteuksen kirje:
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle (isälle), meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo (isä tahtoo), että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2:5 Sillä yksi on Jumala (isä), yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen kristus Jeesus (!),
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä (poika), josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Paavalin sanat ovat selviä sanoja. Niiden mukaan meillä on vain yksi Jumala, joka on isä, ja ihminen kristus Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisten välillä. (vrt. 1Kor 8:6; Efe 4:6) Tämä ihminen kristus Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä: ihminen kristus Jeesus lunasti meidät oman ruumiinsa ja verensä uhrilla! Jeesus ei tehnyt sitä kaikkea Jumalana vaan ihmisenä, isänsä tahdosta ja isän aivoitusten mukaan! (Efe 1; 2Tim 1:8-11)

Eksyneet sanovat, että Jeesus on isän vertainen Jumala, koska Jumala kaitsee ihmisiä niin kuin paimen lampaitaan. (Hes 34) Jeesus on se hyvä paimen, joka kaitsee lampaitaan ja antaa niille ikuisen elämän. (Joh 10:1-28) Jumala on vapahtaja vanhan liiton kirjoituksissa, niin kuin myös tässä kohdassa. (Jes 45:15; 1Tim 2:3) Myös Jeesus kristus on vapahtaja. (Apt 5.31) Tämän perusteella on sanottu, että Jeesus kristus on se Jumala, josta vanhan liiton kirjoitukset puhuvat.

Näin on eksytty pois Raamatun ilmoittamasta totuudesta, jonka mukaan Jumala toimii palvelijoidensa ja poikansa kautta. Jumala kaitsee ja vapahtaa, mutta tekee sen poikansa Jeesuksen kautta. Hesekiel ennusti jo edeltä Jeesuksesta, jota kutsuu Daavidiksi lampaiden paimenena. (Hes 34:23) Daavid on myös Jumalan kansan kuningas iankaikkisesti. (Hes 37:24) Daavid on esikuva Kristuksesta, joka on hyvä paimen ja iankaikkinen kuningas. Jumala on antanut käytännössä pojalleen tehtäväksi toimia vapahtajana ja paimenena ja kuninkaana ja niin edelleen.

Ihminen kristus Jeesus on hän, joka vapahtaa, kaitsee lampaita, tuomitsee lampaiden välillä ja hallitsee kuninkaana ikuisesti. Jeesus edustaa siinä tehtävässään isäänsä Jumalaa ja tekee sen kaiken hänen puolestaan. Jeesus kristus ei ole itse se Jumala, jonka sijasta hän sen kaiken tekee. Jos joku ei tätä ymmärrä, niin hän on sokea ja likinäköinen ja lähellä häviämistään. Kristus saapuu pian ja tuomitsee väärät tuomitsijat ja ne, jotka valhetta opettavat. Hän tekee sen ihmisenä, jonka Jumala on kutsunut ja valinnut siihen tehtävään. (Apt 17:22-31; Joh 5:17-30; 1Piet 1:13-23; Psa 45; Hebr 2:5ss.; Matt 2:15; Luuk 9:35)

Jumala lunasti ja sovitti meidät ihmisen kristuksen Jeesuksen kautta. Jeesus ei lunastanut ja sovittanut meitä Jumalana vaan Jumala antoi ihmiselle kristukselle Jeesukselle tehtäväksi lunastaa ja sovittaa meidät ihmisenä Jumalalle. Paavali sanoo Jeesuksen toimineen ihmisenä, kun kärsi ja kuoli ristillä. Jumala on hän, joka antoi sen tehtävän pojalleen ja herätti hänet lupauksensa mukaan ylös kuolleista. Näin on kirjoitettu.

Roomalaiskirje:
5:10 Sillä jos me silloin, kun vielä olimme (isän) Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan (isän kanssa) hänen poikansa (Kristus) kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä (Kristuksen elämän) kautta nyt, kun olemme sovitetut;
5:11 emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on (isä) Jumala meidän kerskauksemme meidän herramme Jeesuksen kristuksen (poika) kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.
5:12 Sentähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet –
5:13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
5:14 kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
5:15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen kristuksen (poika), armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
5:16 Eikä lahjan laita ole, niin kuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
5:17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen kristuksen (poika), kautta. –
5:18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen (Kristus) vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
5:19 sillä niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden (Kristus) kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
5:21 että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen kristuksen (poika), meidän herramme, kautta.

Voisiko enää selvemmin sanoa sitä, että Jeesus kristus on tehnyt ihmisenä kaiken sen, mitä vanhurskauttamiseemme tarvitaan? Tässä puhutaan syntien sovituksesta ja vanhurskauttamisesta yhden ihmisen, kristuksen Jeesuksen, kautta. Mitä vielä pitäisi sanoa, että eksyneet tunnustaisivat Jeesuksen kristuksen ihmiseksi, jonka Jumala on korottanut meidän kaikkien herraksi ja iankaikkiseksi kuninkaaksi? Mikä tekee ihmisen edessä kumartumisen niin vastenmieliseksi? Sehän tapahtuu isän Jumalan kunniaksi hänen kutsunsa ja valintansa mukaan!

Kolossalaiskirje:
1:19 Sillä Jumala (isä) näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä (poika) asuisi
1:20 ja että hän (isä), tehden rauhan hänen (poika) ristinsä veren kautta, hänen (poika) kauttaan sovittaisi itsensä (isä) kanssa kaikki, hänen (poika) kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
1:21 Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän (isä) nyt on sovittanut
1:22 Poikansa (Kristus) lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen (isä) teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä (isä),
1:23 jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut.

Jumalan kaikki täyteys asui ruumiillisesti ihmisessä kristuksessa Jeesuksessa, niin kuin sen pitäisi asua myös meissä, mutta tulemme samalla tavalla kaikkea Jumalan täyteyttä täyteen vasta Kristuksen tulemuksessa, emme ennen sitä – isän Jumalan kunniaksi tietysti. (Efe 3:14-21; 1Piet 4:11; 1Joh 3:2) Se, että Jeesus on täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä, ei tee hänestä Jumalaa. (Kol 2:9) Paavali erottaa tässäkin kohdassa selvästi toisistaan Jumalan ja Kristuksen, niin että sanoo yksin isää Jumalaksi ja Kristuksen hän kuvaa kuoleman kärsineeksi vanhurskaaksi mieheksi, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut kaikkien herraksi sen jälkeen. (Kol 1:15-23; vrt. Apt 17:22-31; Efe 1:17-23)

Kolossalaiskirje:
1:15 ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa.
1:16 Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
1:17 ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
1:18 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.

Tämän kirjeen alku on lauserakenteeltaan hyvin monimutkainen ja sekava. On epäselvää, keneen missäkin kohdassa viitataan. Muualla Raamatussa puhutaan usein isästä Jumalasta, jonka kautta kaikki on luotu, hänessä ja häneen, ja hän antaa nimen kaikille. (Apt 17:28; Room 11:31-36; Efe 3:14-15; 4:6; Hebr 2:10-11) On mahdollista, että Paavali puhuu tässäkin isästä, jossa kaikki on luotu, isän kautta ja isään, ja hän on arvossa ennen kaikkia ja kaikki pysyy hänessä voimassa. Jos tämä olisi väärä käännös, niin silloin voimme ymmärtää Jumalan luoneen uuden ihmisen poikansa kuolleista herättämisen kautta (Kristuksen kautta). (1Piet 1:3) Tämä selitys ei ole millään tavalla Raamatun muita kohtia vastaan.

Jos tässä puhutaan ”uuden luomuksen” eli ”uuden ihmisen” tekemisestä ”kristuksen kautta”, niin silloin sanaa ”kaikki” on käytetty rajallisessa merkityksessä. (Efe 2:10, 15; 4:24; Kol 3:9-10; 2Kor 5:17; Gal 3:27; 6:15) Se pitää sisällään sen kaiken, mitä asiayhteydessä erikseen mainitaan. Näitä ovat näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia, herrauksia, hallituksia tai valtoja. Näitä sanoja on käytetty muualla Raamatussa ihmisistä tai enkeleistä, jotka hallitsevat muita. Koska ”sisäinen ihminen” on näkymätön ja ”ulkoinen ihminen” näkyväinen, niin pitää tämä kohta sisällään vain ihmiset ja mahdollisesti osan enkeleistä. (2Kor 4:16; Room 7:22) Ainakin ihmiset on sovitettu Jumalan kanssa ja tämän jälkeen Paavali puhuu nimen omaan ”kaikista sovitetuista”. (jj. 19-23)

Se, mitä rajallinen sana ”kaikki” ei pidä sisällään, on sitten kaikki muu. Se ei pidä sisällään taivasta ja maata ja merta ja kaikkea niissä olevaa, sillä sen kaiken isä Jumala on luonut yksin sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan – ei poikansa Jeesuksen kautta. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Jes 42:1-8; 44:24; Apt 4.24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11) Heprealaiskirjeen alussa sanotaan tarkasti käännettynä, että Jumala on luonut ”aikakaudet” poikansa kautta. (Hebr 1:2) Jeesuksen kuolleista heräämisestä alkoi uuden liiton aikakausi, joka jatkuu tuhat vuotta kestävällä rauhan ajalla Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen ja päättyy viimeisen tuomion jälkeen iankaikkisuuteen uudessa maassa ja uusissa taivaissa. (Ilm 20-22)

Efesolaiskirje:
2:10 Sillä me olemme hänen tekonsa (isä), luodut kristuksessa Jeesuksessa (poika) hyviä töitä varten, jotka (isä) Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
2:11 Muistakaa sentähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi –
2:12 että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman (isää) Jumalaa maailmassa;
2:13 mutta nyt, kun olette kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
2:14 Sillä hän (poika) on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
2:15 kun hän (poika) omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
2:16 ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat (isän) Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
2:17 Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
2:18 sillä hänen (poika) kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä hengessä isän tykö.

Otimme tämän kohdan kirjoituksemme loppuun, koska siitäkin käy ilmi se, että Jeesus sovitti meidät isän Jumalan kanssa ihmisenä, oman ruumiinsa ja verensä uhrin kautta. Tästä puhuu myös Heprealaiskirjeen luvut 9 ja 10, joissa on joitakin väärin ymmärrettyjä kohtia, mutta selvät kohdat sanovat Jeesuksen olevan ihminen, joka uhrasi itsensä synnittömänä uhrina isälle Jumalalle syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Näin on kaikissa tähän asiaan liittyvissä Raamatun kohdissa sanottu. Eikä vain uuden liiton kirjoituksissa vaan myös vanhan liiton profetioissa. (Jes 45; Psa 22; 69; jne.)

Päätämme siihen toteamukseen, että ihmisen kristuksen Jeesuksen ruumiin ja veren uhri riittää meille sovitukseksi ja lunastukseksi, koska hän ei tehnyt ihmisenä syntiä. Kenen tahansa ihmisen uhri ei pelastaisi meitä ikuiselta kuolemalta, mutta Jeesuksen uhri teki sen, sillä hän on ”syntisistä erotettu” ja ”hän ei tehnyt syntiä  eikä hänen suussaan petosta ollut”. (Hebr 7:26; 1Piet 2:21-25) ”Vanhurskas kuoli väärien puolesta” ja isä Jumala teki henkensä kautta hänen ruumiistaan jälleen elävän. (Room 8:11; 1Piet 3:18-20)

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s