Katoliset tarut Jeesuksesta paljastettuna

Katoliset isät ovat tulkinneet Raamattua tavalla, joka on levinnyt kaikkialle nimeltään kristittyyn maailmaan. Heidän opetuksensa ovat nykyään valta-asemassa. Niitä ei yleensä edes kyseenalaisteta, koska niitä pidetään niin varmasti tosina, että niiden totuutta ei tarvitse epäillä. Tämä on kohtalokas virhe, sillä osa näistä opetuksista ei perustu lainkaan Raamattuun vaan on kokonaan tarua.

Tässä kirjoituksessa paljastetaan katolisia taruja ja virheellisiä tulkintoja Raamatun kirjoituksista. Katoliset isät ovat väittäneet, että Jeesus meni Jumalana (Henkenä) heti kuolemansa jälkeen tuonelaan, jossa saarnasi vangittujen ihmisten hengille ja vei vielä samana päivänä vanhurskasten ihmisten sielut paratiisiin Jumalan tykö. Myös ristin ryöväri pääsi sinä päivänä taivaaseen Jumalan ja Jeesuksen tykö yhdessä muiden vanhan liiton pyhien kanssa. (Luuk 23:43) Katoliset tarut eivät kerro hänen kohdallaan kuitenkaan sitä, kävikö hän ensin tuonelassa vai menikö hän suoraan paratiisiin kuolemansa jälkeen.

Näitä taruja perustellaan Pietarin kirjeen kahdella ja Paavalin kirjeen yhdellä kohdalla. (1Piet 3:18-20; 4:6; Efe 4:7-10) Niiden tukena on käytetty Jeesuksen kertomusta rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. (Luuk 16:19-31) Sen yksityiskohdat ovat peräisin juutalaisista taruista ja pakanoiden uskomuksista, eivät vanhan liiton pyhistä kirjoituksista. Jeesus käytti näitä uskomuksia hyväkseen nuhdellessaan ja varoittaessaan fariseuksia. Vertauksen selitys ja lähteet löytyvät kirjoituksesta ”Rikas mies ja Lasarus – Mihin lähteisiin Jeesuksen kertomus perustuu?”. Se löytyy sivulta http://www.inri.fi/oppi/Rikas-mies-ja-Lasarus.pdf.

Pietari ei puhu kirjeessään mitään ”tuonelasta”, jossa olisi ollut ihmisten henkiä tai sieluja. Hän puhuu ”tottelemattomista hengistä”, jotka olivat eläneet Nooan aikana. (1Piet 3:18-20) Koska kyse on tottelemattomista hengistä eikä vanhurskaiden ihmisten sieluista, niin tällä kohdalla ei voida todistaa katolista väitettä, jonka mukaan Jeesus olisi mennyt heti kuolemansa jälkeen Jumalana (Henkenä) tuonelaan ja saarnannut siellä vankeudessa oleville vanhurskasten ihmisten hengille. Pietarin sanoille on katolisen virhetulkinnan kumoava Raamatun kirjoituksiin perustuva todelta kuulostava ja hyvä selitys, joka paljastetaan myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Mainittakoon, että edes katoliset isät ja heidän jälkeensä eläneet Raamatun opettajat eivät ole yhtä mieltä siitä, miten tämä kohta tulisi oikein ymmärtää. (1Piet 3:18-20) Heillä on monia vaihtoehtoisia tulkintoja, jotka sulkevat toinen toisensa pois. (Novum 4, Vankeudessa olevat henget, ss. 592-594) Vilpittömät ja rehelliset Raamatun tutkijat eivät ole sanoneet mitään varmaa tästä kohdasta, mutta ovat esittäneet arveluitaan ja mielipiteitään niin kuin sellainen, joka on luotettava. Heistä monet ovat lisäksi yhtä mieltä siitä, että Pietarin kirjoittama toinen kohta kertoo eri tapahtumasta kuin tämä ensimmäinen. (1Piet 4:5-6) Kerromme siitäkin lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Myöskään Paavali ei puhu mitään tuonelassa olevista vanhurskasten hengistä tai sieluista siinä kohdassa, jolla on perusteltu tätä katolista tarua. (Efe 4:7-10) Raamatussa ei ole siis yhtään kohtaa, joka kertoisi niistä asioista, joita totena pidetään. Vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi tunnustaa tämän asian, kun lukee nuo kohdat läpi. Niissä ei todellakaan puhuta yhtään mitään tuonelassa olevista vanhurskasten ihmisten hengistä tai sieluista, jotka Jeesus olisi vienyt heille saarnaamansa evankeliumin jälkeen mukanaan paratiisiin, taivaaseen Jumalan luokse. Kaikki väitteet siitä, että näin olisi tapahtunut, perustuvat virheelliseen Raamatun tulkintaan ja katolisiin taruihin.

Nämä tarut ovat syntyneet sen seurauksena, että katoliset isät korottivat ihmisen kristuksen Jeesuksen isänsä vertaiseksi Jumalaksi toisen vuosisadan lopussa, arviolta 150-luvulta lähtien. Pyhää henkeä alettiin pitää myöhemmin itsenäisenä persoonana ja niin muodostui vähän kerrassaan oppi Pyhästä Kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Tämä oppi lyötiin lukkoon katolisen kirkon konsiileissa 300- ja 400-luvuilla. Profeetat, Jeesus ja apostolit olivat täysin tietämättömiä tästä opista lukuun ottamatta joitakin pyhän hengen antamia profetioita, joissa siitä on kerrottu etukäteen lopun ajan väkevänä eksytyksenä (esim. 2Tess 2 ja Ilm 16:13ss. ja esikuvan kautta 2Kun 4:38-44 ”Baal-Saalisa” on ”kolminkertaisesti suuri Baal, herra”, kolmiyhteinen Baal, Baabelin mysteeriuskonnon jumala, Baabelin sekoitus).

Katolisten tarujen tukena käytettyjä Raamatun jakeita selityksineen

Laitamme tähän alkuun muutaman esimerkin siitä, miten areiolaiset ja katolisessa uskossa olevat tulkitsevat virheellisesti Raamattua katolisten tarujen tueksi. Näissä kohdissa ei sanota sitä, mitä he väittävät niissä sanottavan.

Johanneksen evankeliumi:
1:1 Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana

1:14 Ja sana tuli lihaksi ja teki majan keskellemme, ja me katselimme sen kirkkautta, senkaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Katolisten tarujen mukaan Johannes sanoo näissä jakeissa, että Jumalan Poika oli alussa Jumalan tykönä ja tuli henkenä alas Neitsyt Marian kohtuun ja syntyi poikalapseksi. Sitä Johannes ei kuitenkaan sanonut.

”Sana oli Jumalan tykönä ja sana tuli lihaksi” on aivan eri asia kuin se, että ”Herra Jeesus Kristus” olisi ollut Jumalan Poikana alussa Jumalan tykönä ja tullut Henkenä alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun. Niin eksyneet kuitenkin väittävät tapahtuneen ja Johannes kuuleman mukaan kertoi tästä asiasta näissä jakeissa (ei niissä mitään sellaista lue, mutta niin he tulkitsevat tätä kohtaa).

1.Pietarin kirje:
3:18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas väärien puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin surmattiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
3:19 jossa hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
3:20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

1.Pietarin kirje:
4:5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
4:6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niin kuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niin kuin Jumala elää.

Efesolaiskirje:
4:7 Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
4:8 Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille.”
4:9 Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
4:10 Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.

Katolisten tarujen mukaan Jeesus meni heti kuolemansa jälkeen tuonelaan ja saarnasi siellä vanhurskasten ihmisten hengille evankeliumia. Hän otti heidät vielä samana päivänä mukaansa paratiisiin, joka on Jumalan tykönä taivaassa. Mitään sellaista ei näissä jakeissa sanota, mutta yhdistettynä juutalaisiin taruihin ja pakanoiden uskomuksiin (Luuk 19:16-31), ovat katoliset isät muodostaneet sellaisen opin ja saaneet jopa valitut pitämään totena taruja.

Näitä taruja on tuettu vielä Luukkaan evankeliumin virheellisellä käännöksellä ristin ryöväriä koskevasta kohdasta. Se jae tulisi kääntää näin:

Luukkaan evankeliumi:
23:43 Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa.”

Jeesus ei vienyt ristin ryöväriä ja vanhurskasten ihmisten henkiä kuolinpäivänsä ehtoolla paratiisiin saarnattuaan sitä ennen tuonelassa heille. Jeesus lupasi ristin ryövärille, että tämä oli pääsevä hänen valtakuntaansa (paratiisiin) joskus tulevaisuudessa. (vrt. Joh 20:17) Jeesus nukkui kuoltuaan tiedotonta unta ruumiin ylösnousemukseen asti niin kuin muutkin ihmiset. (Snj 9:5-6; Job 7:6-8, 21b; Dan 12:2; Matt 12:39-40; Joh 6:39-44; jne.)

1.Pietarin kirje:
4:5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
4:6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niin kuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niin kuin Jumala elää.

Pietari ei väitä tässä kohdassa sitä, että Jeesus saarnasi tuonelassa evankeliumia pois nukkuneiden vanhurskasten ihmisten sieluille tai hengille. Sekin on virheellinen tulkinta. Jeesus puhuu tässä kohdassa niistä ihmisistä, jotka olivat kuulleet evankeliumia eläessään, mutta olivat kuolleet sen jälkeen. Novumin ”jae jakeelta etenevä selitys” kuuluu näin:

”5. Tuomari on Kristus, ja elävät ja kuolleet kuvaa kaikkia ihmisiä. Muutamat ovat elossa täällä maan päällä tuomarin saapuessa, mutta toiset on haudattu. Se, että tuomari on valmis tuomitsemaan, osoittaa tämän voivan tapahtua milloin tahansa. Niiden, jotka nyt pilkkaavat, on tehtävä tili hyökkäyksistään kristittyjä vastaan. ne, jotka syyttävät heitä väärin perustein, joutuvat itse vanhurskaan tuomarin syytettäviksi (Juud 15).

6. Tätä julistettiin niille, jotka nyt ovat kuolleet, mutta jotka olivat sen kuullessaan elossa. Evankeliumin julistuksen tarkoitus on, että ne, jotka sen kuulevat, eläisivät ikuisesti. Pietari kirjoittaa tämän selittääkseen jaetta 5. Kaikki pilkkaajat joutuvat tuomarin eteen, niin elävät kuin kuolleetkin. Ne, jotka mainitaan tässä, joutuivat evankeliumin kanssa kosketuksiin, mutta eivät välittäneet siitä. He jatkoivat pilkkaamista.” (Novum 4, s. 581)

Tällä tavalla tätä kohtaa ovat tulkinneet ne, jotka uskovat kolmiyhteiseen jumalaan – osa heistä. Me iloitsemme suuresti siitä, että heidän joukossaan on Jumalan kansaa, jotka eivät ole vielä tulleet ulos suuresta Babylonista ja eronneet portosta. (Ilm 16:13-18:24) Jumala on avannut heille sanaansa pyhän hengen opettamalla tavalla tiettyyn määrään asti. On ikävää, että he eivät ole huomanneet vielä sitä väkevää eksytystä, joka katolisten isien kehittämä kolmiyhteisen jumalan oppi ja muutamat muut opit ovat. (2Tess 2; 2Kor 11:4; Ilm 13:11-18; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9)

Raamatun kohtia ei saisi irrottaa asiayhteydestään ja tulkita niitä oman mielensä mukaan ennalta totena pitämänsä opin tueksi. Pietarin ensimmäisen kirjeen neljäs luku kertoo Jumalan lasten kilvoituksesta pilkkaajien ja synnissä elävien keskellä. Pilkkaajat joutuvat tekemään tiliä Jumalalle teoistaan niin kuin Pietari ensin kertoo jakeessa viisi. Sitten hän jatkaa puhumalla niistä jo pois nukkuneista sieluista, jotka ovat kuulleet evankeliumia eläessään. Osa heistä jatkoi pilkkaamista sen sijaan, että olisi alkanut elää Jumalan tahdon mukaan vielä eläessään maan päällä. Eloon jääneillä oli siihen vielä mahdollisuus, mutta kuolleilla oli edessään enää tuomio ja ikuinen tuho. (Hebr 9:27-28; Ilm 20:10-15)

Ne, jotka ovat tuomitut lihassa niin kuin ihmiset, ovat jo kuolleita. Ihmisille on määrätty, että heidän on kuoltava kerran, mutta sen jälkeen tulee tuomio. (Hebr 9:27) Ne, jotka ovat nukkuneet pois uskossa meidän herraamme Jeesukseen, eivät ole kuitenkaan ilman toivoa iankaikkisesta elämästä, sillä heillä on ruumiin ylösnousemuksen kautta iankaikkisen elämän toivo, niin kuin muualla Raamatussa on kerrottu. (Apt 24:14-16; 26:8; Room 7:17-36; 1Kor 15:12-58; 1Tess 4:13-17; Hebr 6:17-20) Se toivo täyttyy Pietarin omien sanojen mukaan kuitenkin vasta Kristuksen tulemuksen jälkeen, ei ennen sitä. (1Piet 1:1-9) Niinpä Pietari ei voi puhua tässä vanhurskasten ihmisten elämän jatkumisesta jossakin kuolleiden valtakunnassa ruumiin kuoleman jälkeen. (vrt. Pietarin julistama evankeliumi ruumiin ylösnousemuksesta Apt 2:12-36; 3:19-26; 10:34-48)

Pietari ei mainitse tässäkään kohdassa ”tuonelaa”, joka olisi ”kuolleiden valtakunta”: paikka tai olotila, jossa vanhurskasten ihmisten sielut tai henget nauttivat onnesta ja syntiset kärsivät tuskaa tulisessa järvessä. Sen asian lisääminen tähän ja sitä edeltävään kohtaan (1Piet 3:18-20; 4:5-6), on virheellistä tulkintaa, jolla on tuettu katolisia taruja. Ne tarut pohjautuvat puolestaan juutalaisten taruihin ja pakanoiden uskomuksiin, joita fariseukset pitivät totuutena. Jeesus käytti niitä taruja apunaan, kun nuhteli ja varoitti fariseuksia heitä kohtaavasta tuomiosta. (Luuk 16:19-31) Jeesus ei missään nimessä vahvistanut niitä uskomuksia Jumalan sanan ilmoittamaksi totuudeksi vaan asetti ne naurun alaisiksi kuulijoiden silmissä.

Sanat ”että heillä olisi hengessä elämä niin kuin Jumala elää” on käännetty Novumin interlineaariin muodossa ”mutta eläisivät mukaan Jumalan hengessä”. (Novum 4, s. 580) Jae jakeelta etenevän selityksen kirjoittaja tulkitsi ne sanat siten, että ne ovat jatkoa edellisten jakeiden pilkkaajia koskeviin sanoihin. (s. 581) Jotkut englanninkieliset käännökset tulkitsevat ne samalla tavalla, mutta jotkut uskovat niiden viittaavan vanhurskasten ihmisten sieluihin tai henkiin, jotka elävät ikuisesti. Kummassakaan tapauksessa kyse ei ole siitä, että Jeesus olisi saarnannut evankeliumia vanhurskasten ihmisten hengille tuonelassa, niin kuin katolisissa taruissa on väitetty.

Ehkä paremmin perusteltu kanta näistä kahdesta vaihtoehdosta on se, että Pietari viittaa niillä sanoilla pilkkaajiin, jotka ovat kuulleet eläessään evankeliumin, mutta eivät ole tehneet parannusta (eivät tulleet mielenmuutokseen ja kääntyneet Jumalan tykö uskossa Jumalan poikaan). Heidät on tuomittu lihassa niin kuin ihmiset (he ovat kuolleet evankeliumin kuulemisen jälkeen), mutta elossa oleville on vielä voimassa kehotus elää ”Jumalan hengessä” tai oikeammin ”hengen mukaan” (”kata pneumati” on suomennettu oikein sanoilla ”hengen mukaan” jakeissa Room 8:4-5 ja Gal 4:29, joten niin se tulisi tässäkin jakeessa suomentaa, 1Piet 4:6). ”Jotta he eläisivät hengen mukaan” on kehotus elää tätä elämää Jumalan tahdon mukaan sen sijaan, että se kertoisi meille iankaikkisen elämän toivosta ruumiin ylösnousemuksen jälkeen.

Katoliset tarut eivät voi olla totta. Ne ovat Raamatun kirjoitusten vastaisia, vaikka niitä on tuettu Raamatun virheellisellä tulkinnalla. On merkillistä, että lähes koko nimeltään kristitty maailma pitää näitä taruja ”Jumalan sanan ilmoittamana totuutena”, vaikka ne ovat kokonaan tarua. Tähän on tultu, kun ei tunneta pyhiä kirjoituksia eikä Jumalan voimaa – sitä, mistä hengestä mikin opetus ja kertomus on lähtöisin. (Matt 22:29-32; 1Kor 2:11-16; 1Joh 2:18-27)

Raamatun kirjoitusten mukaan katolisten isien ja heidän jälkeensä eläneiden teologien tulkinnat ovat virheellisiä. Niillä on tuettu katolisia taruja, jotka eivät ole alkuunkaan totta. Niiden ilmoittama ihmiskuva on virheellinen, samoin se, mitä ihmisille kuoleman jälkeen tapahtuu, ja se, kuka Jeesus on ja kuka on Jumala, hänen isänsä.

Daavid ei ollut mennyt ylös taivaaseen silloin, kun Pietari julisti evankeliumia 50 päivää Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Apt 2:34) Vain Jeesus oli mennyt isän tykö taivaaseen silloin, kun Johannes kirjoitti evankeliuminsa noin 60 vuotta myöhemmin. (Joh 3:13) Kertomukset Jeesuksen matkasta ”kuolleiden valtakuntaan” ja sielujen siirtämisestä paratiisiin ovat Raamatun kirjoitusten vastaisia katolisia taruja. Jos olet vilpitön ja rehellinen, niin tunnustat, että lainaamissamme Raamatun kohdissa ei puhuta mitään sellaista, mitä katoliset isät ovat väittäneet niissä kerrotun.

”Vankeudessa olevat henget” eivät ole ”vanhurskasten ihmisten sieluja”. Vankeudessa olevat henget olivat niitä tottelemattomia henkiä, jotka elivät Nooan aikana – eivät paljon ennen Nooaa tai paljon hänen jälkeensä, esimerkiksi Aabrahamin ja Mooseksen välisenä aikana. Pietari ei sano edes sitä, että ne henget olisivat olleet ”ihmisten henkiä”. Sanalla ”henget” tarkoitetaan Raamatussa usein enkeleitä, joten tässä on puhuttu niistä langenneista enkeleistä, jotka Mooses, Pietari ja Juuda mainitsevat muualla Raamatussa. (1Moos 6:4; 2Piet 2:4; Jda 1:6) He elivät Nooan aikana.

Myös kolmiyhteiseen jumalaan uskovien joukossa on niitä, jotka pitävät tätä enkeli-teoriaa totena. (Novum 4, s. 592-594, Vankeudessa olevat henget) He ovat erehtyneet kuitenkin siinä, että eivät huomaa sitä, milloin Jeesus saarnasi näille ”hengille” (ja missä). Jeesus saarnasi niille hengille vasta sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt hänet ylös kuolleista. Se, missä tämä tapahtui, jääköön salaisuudeksi.

Jumala herätti poikansa kuolleista henkensä kautta. Paavali kirjoittaa siitä näin:

Roomalaiskirje:
8:11 Jos nyt hänen henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista kristuksen Jeesuksen, on tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne henkensä kautta, joka teissä asuu.

Jumala on tekevä valittujen ja pyhien ruumiista eläviä henkensä kautta, joka heissä asuu. Kun kaksi Jeesuksen kristuksen todistajaa kuolee pyhässä kaupungissa, niin heihin meni Jumalasta elämän henki kolmen ja puolen päivän kuluttua, niin että he virkosivat eloon. (Ilm 11:11) Heidän oma henkensä ei palannut heihin jostakin tuonelasta tai paratiisista vaan Jumalasta lähti elämän henki, joka teki heidän elottomista ruumiistaan jälleen eläviä. Tämä on se tapa, jolla kuolleista tulee jälleen eläviä. Se kertoo myös siitä, että ihminen ei jatka elämäänsä henkenä tai sieluna jossakin kuolleiden valtakunnassa ruumiin kuoleman jälkeen.

Nyt kun yhdistämme oikein Raamatun eri kohtia toisiinsa, niin ymmärrämme Jumalan herättäneen kuolleista poikansa Jeesuksen henkensä kautta, jossa hengessä hän meni ja saarnasi ”vankeudessa oleville hengille”, jotka olivat olleet tottelemattomia Nooan aikana. (Room 8:11; 1Piet 3:18-20) ”Hengessä meneminen” on Jumalan pyhän hengen johdossa kulkemista ja vaeltamista. Jeesus vaelsi pyhän hengen johdossa ”lihansa päivinä” ja ”henki kuljetti hänet” erämaahan paholaisen kiusattavaksi. (Matt 4:1; Mark 1:12; Luuk 4:1) Myös Jumalan lasten tulee vaeltaa ”hengessä” eikä lihan mukaan. (Room 8:4-16; Gal 5:13-6:15)

Kun luet tämän jakson nyt uudelleen ja tiedät, mitä se tarkoittaa, niin pääset eroon katolisista taruista ja harhaopeista, jos vain rakastat totuutta ja Jeesusta ja Jumalaa yli kaiken, niin kuin rakastaa tulee.

1.Pietarin kirje:
3:18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas väärien puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
3:19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
3:20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

Novumin interlineaari kääntää tämän kohdan jälleen hyvin, niin että se tulee ymmärretyksi oikein. Muokkasimme hieman sanajärjestystä ja kirjoitusasua, jolloin sana kuuluu näin:

”sillä myös kristus kerran edestä syntien kärsi (kuoli), vanhurskas väärien puolesta, jotta meidät johtaisi Jumalan luo, surmattuna tosin lihassa, mutta eläväksi tehtynä hengessä” (1Piet 3:18, Novum 4, s. 576)

Monet englanninkieliset käännökset puhuvat myös oikein siitä, miten Jeesuksen ruumis on tehty eläväksi hengessä, vaikka kääntäjät eivät ole itse sitä asiaa oikein ymmärtäneet! 🙂

”For Christ also hath once suffered for sins, the just for the unjust, that he might bring us to God, being put to death in the flesh, but quickened by the Spirit: (KJV)

”Because Christ also suffered for sins once, the righteous for the unrighteous, that he might bring us to God; being put to death in the flesh, but made alive in the spirit;” (ASV)

Kun Raamattua käännetään riittävän sanatarkasti toiselle kielelle, niin sen sanoma voidaan ymmärtää oikein, vaikka Raamatun kääntäjät ovat itse ymmärtäneet sen väärin! 🙂 Raamatun kääntäjät ovat luulleet, että Pietari puhuu tässä kohdassa jostakin muusta kuin Jeesuksen ruumiin heräämisestä ylös kuolleista. Siitä Pietari kuitenkin aivan selvästi puhuu, sillä Jeesus surmattiin niin, että hänen liharuumiistaan tuli eloton, ja se sama ruumis tehtiin eläväksi Jumalan hengen herätettyä hänet ylös kuolleista. (Room 8:11 vrt. Luuk 24:36-45)

Jos joku ei usko tätä selvää Jumalan sanaa, niin onko hän sitten valmis uskomaan siihen, että Jumalan piti tehdä Jeesuksesta elävä hengessä: että Jeesus oli kuollut hengellisesti ja Jumalan piti tehdä hänestä hengellisesti elävä? Tätä ns. ”Jeesus kuoli hengellisesti” eli JDS-oppia (Jesus Died Spiritually) kiivaasti vastustavat sielut väittävät kuitenkin sen opin mukaan niin, että Jumalan piti tehdä Jeesuksesta hengessä elävä, ikään kuin tämä olisi kuollut hengellisesti synteihin ja rikoksiin Jumalan pantua hänen päälleen meidän syntivelkamme! Ja että Jeesus sen jälkeen joutui ”helvettiin” tai ”tuonelan” kärsivien osastoon kärsimään tuskaa ja vaivaa meidän puolestamme – sehän olisi vain luonnollinen seuraus tuosta hirveästä harhaopista!

Jumalan sanan ilmoittama totuus on nyt kuitenkin se, mistä Paavali toisaalla kirjoittaa. Myös tätä seuraavaa kohtaa on käytetty virheellisesti kolmiyhteisen jumalan opin tukena! 🙂

 ”Vaikka toivon pian pääseväni sinun tykösi, kirjoitan sinulle tämän, että, jos viivyn, tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on seurakunta elävän Jumalan, pylväs ja perustus totuuden. Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.” (1Tim 3:15-16)

Totuuden pylväs ja perustus ei ole uskoaksemme seurakunta vaan ”elävä Jumala”, johon Paavali tässä viittaa. Kommentaarit selittävät Paavalin puhuvan seurakunnasta totuuden pylväänä ja perustuksena, mutta se voi olla sitä vain siinä tapauksessa, että seurakunta pysyy totuudessa sen sijaan, että luopuisi siitä. Paavali on todistanut aiemmin kirjeessään tessalonikalaisille, että luopumus tapahtuu ja monet uskovat väkevän eksytyksen, jonka Jumala lähettää seurakuntaan. (2Tess 2) Myös Jeesus puhui luopumuksesta, joka edeltäisi hänen toista tulemustaan. (Matt 24:1-14) Olemme tästä syystä taipuvaisia uskomaan niin, että elävä Jumala on totuuden pylväs ja perustus seurakunnan sijasta.

”Jumalisuuden salaisuus” ja sitä seuraavat sanat viittaavat Jeesukseen kristukseen, mutta Paavali ei väitä tässä sitä, että Jeesus olisi ”lihaksi tullut” Herra Jumala Kaikkivaltias, kaiken luoja ja iankaikkinen isä, tai edes hänen vertaisensa ”Jumala”. Sen sijaan Paavali todistaa Jeesuksen kanssa yhtäpitävästi siitä, että isä asui pojassaan: Jumala asui Kristuksessa. (Joh 14:9-11; 2Kor 5:16-21; vrt. Kol 1:19; 2:9) Jumala asui henkenä pojassaan ja vaikutti hänessä voimallaan, niin että Jeesus antoi isän Jumalan käskystä itsensä viattomana ihmisenä uhriksi Golgatan ristillä. Jumala herätti tämän poikansa kuolleista ja otti tykönsä kirkkauteen.

”Vanhurskautunut hengessä” on sanonta, jota katolisessa uskossa olevat eivät yleensä kommentoi millään tavalla. He eivät ehkä ymmärrä sitä, mitä näillä sanoilla tarkoitetaan. Miten Jeesus voisi vanhurskautua hengessä, jos hän kerran olisi Jumala, joka on muutenkin aina ollut vanhurskas? Jätämme tämän asian avoimeksi, mutta tunnustamme sen, että Jeesus osoittautui vanhurskaaksi teoissaan, kun Jumalan henki vaikutti hänessä isän tahdon tekemisen maan päällä. Tämä on yksi tapa ymmärtää tämä kohta pyhissä kirjoituksissa.

Joissakin käännöksissä on sana ”Jumala” jakeessa 16, mutta alkuperäisessä tekstissä sitä ei ole, eikä myöskään vuoden 1938 käännöksessä (siinä on sana ”hän”). Novumin tekstivertailupalstan mukaan se sana on joissakin korjatuissa eli katolisten isien muuttamissa vanhoissa käsikirjoituksissa, mutta ei alkuperäisessä tekstissä. (Novum 1, ss. 12-13 Tekstivertailupalsta selitys vinoneliöistä ja Novum 4, s. 325)

Katoliset isät ovat lisänneet sanan ”Jumala” tähän jakeeseen todistaakseen kolmiyhteisen jumalan opin oikeaksi. Vaikka sana ”Jumala” olisi ollut alkuperäisessä versiossa, joka on kadonnut, niin se viittaisi ainoastaan isään Jumalaan, joka ilmestyi poikansa Jeesuksen liharuumiissa, kun asui siinä henkenä. (Joh 14:9-11) Mikään muu ”selitys” ei sovi yhteen Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa.

Niin kuin huomaat, ei Pietari puhunut mitään siitä, että Jeesus olisi mennyt henkenä heti kuolemansa jälkeen tuonelaan saarnaamaan vankeudessa oleville tottelemattomien ihmisten hengille ja vanhurskaille sieluille. Sitä ei mainita myöskään Paavalin kirjeessä efesolaisille, jonka käsittelemme yksityiskohtaisesti myöhemmin. Voit kuitenkin lukea sen kohdan jo nyt tässä vaiheessa läpi, niin että näet meidän puhuvan totta, sen sijaan, että valehtelisimme.

Efesolaiskirje:
4:7 Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
4:8 Sentähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille.”
4:9 Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
4:10 Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.

Tässä kohdassa ei puhuta mitään tottelemattomien ihmisten hengistä, jotka ovat olleet vankeina tuonelassa ja jotka Jeesus olisi vienyt paratiisiin samana päivänä, jona hän kuoli, heti sen jälkeen, kun oli ensin saarnannut heille evankeliumia. Kaikki tämä on katolista tarua. Maan alimmat paikat eivät tarkoita tarujen Hadesta (tuonelaa) vaan hautaa, josta Jumala herätti poikansa ruumiin ylös ja teki hänestä jälleen hengessä elävän. (Room 8:11; 1Piet 3:18-20) Paavali on puhunut muuallakin maan alla eli haudoissa olevista niiden vastakohtana, jotka ovat ylhäällä taivaassa tai maan päällä. (Fil 2:10)

Jeesus sanoi pian kuolleista heräämisensä jälkeen, että hän ei ollut mennyt vielä Jumalan tykö taivaaseen. Johannes kirjoitti näin:

Johanneksen evankeliumi:
20:17 Jeesus sanoi hänelle: ”Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun isäni tykö ja teidän isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Katolisessa uskossa olevat ovat yrittäneet selittää pois näitä jakeita sanomalla, että Jeesus ei ollut mennyt vielä ruumiillisesti taivaaseen isän tykö, mutta oli käynyt siellä henkenä tai sieluna. Raamatussa ei puhuta mitään tästä, mutta monet pitävät silti totena tätä selitystä.

On myös väitetty, että Jeesus meni isän tykö tämän kohtauksen jälkeen ja ennen kuin hän tapasi opetuslapset saman päivän iltana. Sitä menikö hän isän tykö ruumiillisena olentona vai henkenä tai sieluna, ei ole sanottu. Jos meni henkenä tai sieluna vasta silloin, niin sitten katoliset selitykset ristinryöväristä paratiisissa Jeesuksen kanssa heti kuoleman jälkeen eivät voi olla totta. (Luuk 23:43) Jos meni ruumiillisesti isän tykö, niin sitä ei voida todistaa. Raamattu ei puhu siitä mitään. Raamattu on pikemminkin sitä väitettä vastaan kuin sen puolesta.

Johannes sanoi, että opetuslapset eivät saaneet pyhää henkeä ennen kuin Jeesus oli kirkastettu. (Joh 7:37-39) Kun Jeesus ilmestyi opetuslapsille 40 päivän aikana, niin hän oli toisen muotoinen, mutta ei kirkastettu. (Mark 16:12) Opetuslapset eivät sen vuoksi tunteneet ensin herraa, kun näkivät hänet, mutta kirkastettua herraa he eivät nähneet. Jeesus oli kirkastettuna eri näköinen kuin heti kuolleista heräämisen jälkeen. (ks. Luuk 24:13-51) Jeesus ei ollut kirkastetussa muodossa, kun ilmestyi huoneessa opetuslapsilleen ensimmäisen kerran. (Joh 20:18-31) Niinpä hän ei ollut käynyt taivaassa isän tykönä sitä ennen eivätkä opetuslapset saaneet pyhää henkeä vielä silloin. Tästä lisää hetken kuluttua.

Valitut opetuslapset näkivät Kristuksen ilmestyksen kautta jo ennen kuolemaa kirkastetussa muodossa. (Matt 17:1-8) Jeesus ilmestyi taivaaseen nousemisen jälkeen kirkastettuna Paavalille ja hänen seuralaisilleen Damaskon tiellä. (Apt 9 ja 22) Hänet kuvataan näissä kohdissa kirkastetussa muodossa, mutta ei niissä kohdissa, kun hän ilmestyy opetuslapsille ennen nousemistaan ylös taivaaseen. Hän ilmestyi heille 40 päivän ajan kuolleista heräämisen jälkeen, kunnes hänet otettiin heidän nähtensä ylös taivaaseen. (Apt 1:1-11; Luuk 24:51) Jeesus käski sitä ennen opetuslasten odottaa luvattua pyhää henkeä, joten he eivät olleet saaneet sitä vielä silloin. He saivat sen Jeesuksen taivaaseen nousemisen  jälkeen helluntaina. (Apt 2:1ss.)

Monet ovat hämillään sen vuoksi, mitä Johannes kuvaa Jeesuksen tehneen hänen ilmestyttyään opetuslapsille huoneessa ensimmäisen kerran kuolleista heräämisen jälkeen. Jeesus puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa pyhä henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” (Joh 20:22-23) Tämä kuvaus poikkeaa Luukkaan kertomuksista, joiden mukaan opetuslapset saivat pyhän hengen vasta myöhemmin helluntaina. (Apt 1:1-11; Luuk 24:51) Tapa, jolla he sen saivat, on myös erilainen kuin Johanneksen kertomuksessa. (Apt 2:1ss.)

Kertomusten välillä on joko ristiriita, niin että toisella on väärää tietoa, tai sitten opetuslapset saivat pyhän hengen kahdessa osassa, ensin sinetin ja sitten he täyttyivät hengellä, tai sitten opetuslapset saivat pyhän hengen vasta helluntaina ja Jeesuksen teko Johanneksen evankeliumissa on esikuvaa tulevasta, ei itse asioiden täyttymys. Tämä viimeinen vaihtoehto kuulostaa parhaalta, koska Jeesus antoi siinä tilanteessa vallan antaa syntejä anteeksi ja pidättää niitä. Todellinen ristiriita ja Johanneksen tai hänen opetuslastensa erehdys ei sekään ole pois suljettu vaihtoehto. Johanneksen opetuslapset kirjoittivat perimätietojen mukaan osan hänen kirjoituksistaan hänen puolestaan.

Jeesus kielsi opetuslapsia lähtemästä pois Jerusalemista evankeliumia julistamaan ennen kuin nämä olisivat saaneet pyhän hengen voiman todistaa hänestä. (Luuk 24:44-53; Apt 1:4-8) Niinpä opetuslapset odottivat pyhän hengen lupauksen täyttymistä ja alkoivat vasta sen jälkeen julistaa evankeliumia sekä sitoa tai päästää syntejä. (Joh 20:22-23; vrt. Matt 16:19; 18:18) Opetuslapset tulivat siten kastetuksi pyhässä hengessä Jeesukseen kristukseen vasta helluntaina, eivät sitä ennen. (Apt 1:4-8; 2:1ss.; 1Kor 12:12-13) ”Hengessä kristuksen ruumiiseen kastetuksi tuleminen” on sama asia kuin tulla sinetöidyksi pyhällä hengellä, joten Jeesuksen puhallus ja sanat ovat täytyneet olla esikuvaa tulevasta, eivät itse asian täyttymys. (Efe 1:13-14)

Niin kuin olemme nähneet, eivät Raamatun kirjoitukset puolla katolisia taruja, joita on perusteltu löysästi muutamalla Raamatun kohdalla. (1Piet 3:18-20; 4:5-6; Efe 4:7-10; Luuk 23:43; 16:19-31) Raamatun kirjoituksille on annettu kokonaan eri merkitys kuin mikä niillä on alun perin ollut, jotta saataisiin katoliset tarut näyttämään tosilta. Raamatun kirjoituksiin on lisätty katolisista taruista peräisin olevia selityksiä ja tulkintoja, joita sitten sanotaan ”Jumalan sanan totuudeksi”. Näin on onnistuttu eksyttämään jopa valitut pitämään totena näitä taruja, vaikka Raamattu ei puhu niistä mitään. Nämä asiat ovat kuitenkin paljastuneet ja paljastuvat vilpittömille ja totuutta rakastaville Jumalan lapsille ennen Kristuksen toista tulemusta.

Jatkamme tästä yksityiskohtaisemmin tämän aiheen käsittelyä.

Isä on syrjäytetty kokonaan valtaistuimeltaan

Katoliset tarut Jeesuksesta ovat syrjäyttäneet isän kokonaan valtaistuimeltaan. Isän ei tarvinnut herättää poikaansa ylös kuolleista, koska tämä poika on itse Jumala, joka ei tarvitse toista Jumalaa herättämään itseään kuolleista. Jeesus ei Jumalana edes kuollut, joten häntä ei tarvitse kuolleista herättää! Kristuksen kaksiluonto-opin mukainen ”inhimillinen luonto” ei sekään kuollut vaan lähti pois ruumiista ”jumalallisen luonnon” mukana, joka odotti tätä ”inhimillistä luontoa” isän tykönä taivaassa ja on läsnä kaikkialla, koska on kaikkialle näkevä ”Jumalan Henki”. (vrt. Psa 139)

Näin ihmeellisiä asioita paljastuu katolisten isien laatimien oppien takaa. Tavallinen kristitty ei ole tullut niitä edes ajatelleeksi, eikä niitä opeteta juuri lainkaan uskovien kokoontuessa yhteen. Monet eivät ole miettineet kovin syvällisesti sitä, miten Jeesus voi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä kokonaan eri olento/ olevainen kuin Jumala. Ei hän voikaan, mutta katoliset isät ovat selittäneet tätä mysteeriä kaksiluonto-opin avulla, joka on täynnä ihmisten turhia ja tyhjiä järjen päätelmiä. Myöhemmin eläneet teologit ovat täydentäneet sitä, mutta eivät ole onnistuneet mysteeriä ratkaisemaan. Oppi jää sisäisesti ristiriitaiseksi järjettömyydeksi, joka on Raamatun kirjoitusten vastainen ja kumoaa Jumalan sanan.

Katolisessa uskossa oleville on yhä edelleen mysteeri, miten Jeesuksen ”inhimillinen luonto” ja ”jumalallinen luonto” eivät ole kaksi eri persoonaa ja kaksi eri olevaista, vaikka molemmilla on oma tietoisuutensa ja kumpikin sanoo ”minä olen”: inhimillinen luonto sanoo sen ihmisenä ja jumalallinen luonto sanoo sen Jumalana. Jeesus ei tiedä ihmisenä sitä kaikkea, mitä hän Jumalana tietää. Jeesus ei muista ihmisenä niitä asioita, joita hän muistaa Jumalana. Jeesuksella on ihmisenä oma tahto, mieli, ajatukset, tunteet, rajallinen tieto ja muistot. Jeesuksella on myös Jumalana oma tahto, mieli, ajatukset, tunteet, rajaton tieto ja äärettömät muistot, jotka eivät ole samat kuin ”ihmisellä kristuksella Jeesuksella”. (1Tim 2:5)

Tämä asia ei ole muuttunut miksikään Jeesuksen kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen, koska Kristus on katolisten uskontunnustusten mukaan ihmisyyden omaksumisen jälkeen ikuisesti yhtä aikaa ihminen ja Jumala. Niinpä Jeesuksella on vielä taivaassa ihmisenä oma tietoisuutensa, joka on eri kuin hänen ”jumalallisella luonnollaan”. Molemmilla on oma tahto, mieli, ajatukset, tunteet, tieto ja muistot, mutta he eivät ole silti kaksi eri persoonaa tai olevaista. He ovat yksi ainoa Kristus, joka on yksi persoona ja olevainen.

Näin ihmeellinen on Kristuksen kaksiluonto-opin mukainen kuvaus Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme. Raamatussa siitä ei puhuta yhtään mitään, mutta monet nimeltään kristityt pitävät sitä Jumalan sanan ilmoittamana totuutena. Jumalassa on katolisen opin mukaan Kristuksen lisäksi kaksi muuta persoonaa: Isä ja Pyhä Henki. Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat siten yhdessä yksi ainoa Pyhä Kolmiyhteinen Jumala. Helluntailaisten mukaan meillä ”on yksi Jumala kolmessa persoonassa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki”. Joku on muotoillut kolmiyhteisen jumalan opin vielä niin, että ”meillä on yksi Jumala Isässä ja Pojassa ja Pyhässä Hengessä”. Muotoilipa sen opin miten tahansa, niin se on alkujaan katolista harhaoppia muunnetussa muodossa. Se oppi ei ole Jumalan sanan ilmoittama totuus.

Kolmiyhteisen jumalan oppi ja Kristuksen kaksiluonto-oppi ovat Raamatun kirjoitusten vastaisia opetuksia. Ne kumoavat profeettojen, Jeesuksen ja apostolien selvät sanat, joiden mukaan Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä on yksin se yksi ainoa kaiken luonut kaikkivaltias tosi Jumala, jonka Jeesus on meille ilmoittanut. Jeesus kristus on hänen poikansa: vanhurskas mies ja ihminen, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja pelastanut kuolemasta.

Joh 1:18; 5:44; 17:3; 20:17; Apt 2:12-36; 3:19-26; 4:24-31; 5:29-32; 10:34-48; 17:22-31; Room 5:12-21; 11:32-36; 16:25-27; 1Kor 8:4-6; 15:12-24; Efe 1:3, 17-23; 4:6; 1Tim 2:3-7; Hebr 5:7; 13:20-21; 1Piet 5:10-11; Jda 1:24-25; Ilm 4:8-11; 13:11-18; Mark 12:28-34, 5Moos 6:4-9; 4:35, 39; Jes 42:1-8; 44:24; 45:3-22.

Jos luet nuo viitteenä olevat Raamatun kohdat tai mitä tahansa kohtia Raamatusta ilman tarvetta todistaa ennalta totena pidetty katolinen kolmiyhteisen jumalan oppi todeksi, niin huomaat, että siellä sanotaan pelkästään meidän taivaallista isäämme kaikkivaltiaaksi herraksi Jumalaksi, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan. Huomaat vielä senkin, kuka on alusta asti pyrkinyt syrjäyttämään isän tämän valtaistuimelta ja asettamaan sille ihmisen, jota palvotaan kaiken luoneena Jumalana isän sijasta. (Jes 14:1-29; Hes 28:1-19; 2Tess 2; 2Kor 11:4, Ilm 13:11-18; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9)

Miten Jeesus kukisti kuoleman?

Jeesuksen jumaluutta on perusteltu Paavalin sanoilla, joiden mukaan ”Jeesus kukisti kuoleman”. (2Tim 1:10) Kun ne sanat yhdistetään ennalta totena pidettyihin katolisiin taruihin, niin luullaan Jeesuksen lähteneen Jumalana (Henkenä) ulos ruumistaan ja palanneen sinne Jumalana (Henkenä) takaisin tuonelassa ja paratiisissa vietetyn ajan jälkeen, kolmantena päivänä kuolemastaan. Jeesus ei tämän teorian mukaan kuitenkaan kuollut vaan ainoastaan hänen ruumiinsa kävi elottomaksi. Jumala lähti ulos ruumiistaan Henkenä ja ”inhimillinen luonto” seurasi perässä.

On järjetöntä väittää, että ”Jeesus voitti Jumalana kuoleman”. Jumala ei voi kuolla eikä voittaa kuolemaa siten, että herättää itse itsensä ylös kuolleista. Täysin mieltä vailla on sellainen ihminen, joka tuollaista sanoo. Raamatun mukaan kuolema on voitettu siten, että Jumala on herättänyt kuolleista poikansa, joka on ”ihminen kristus Jeesus”. (Efe 1:17-23; 1Kor 15:12-24; 1Tim 2:3-7) Jumala ja Jeesus ovat tässä yhtälössä kaksi eri olevaista. Jumala on hän, joka herättää kuolleen ihmisen ylös kuolleista. Jeesus on se ihminen, jonka Jumala on kuolleista herättänyt.

Näin tämä evankeliumin perussanoma on Raamatussa kerrottu, mutta katolisessa uskossa olevien joukossa on paljon niitä, jotka eivät pidä totena Raamatun pyhiä kirjoituksia. He vääntävät niitä vinoon kaikilla mahdollisilla tavoilla ennalta totena pitämänsä opin tueksi. Ei siis ole ihme se, että he eivät pidä totena sitä, että Jumala on herättänyt kuolleista ihmisen kristuksen Jeesuksen, joka on Jumalan poika ja meidän herramme sen vuoksi, että Jumala on korottanut hänet kaikkien luotujen herraksi sen jälkeen, kun herätti hänet ensin ylös kuolleista. (Apt 2:12-36; Efe 1:17-23; 1Piet 3:18-22; Hebr 1-2)

Näin Raamatussa on sanottu, mutta he eivät usko Jumalan sanaa. Katoliset tarut ovat heille rakkaampia kuin Jumalan sanan ilmoitus.

Tarkastelemme vielä yksityiskohtaisesti Raamatun kirjoituksista sen, miten Jeesus on voittanut kuoleman oman kuolemansa kautta. (Hebr 2:14-18) Näin on kirjoitettu, mutta koska monet Jumalan lapset ovat johdetut harhaan ja he ovat eksyneet katolisiin taruihin, on syytä käydä suurin osa aiheeseen liittyvistä Raamatun kohdista tarkemmin lävitse. Jumalan sana ilmoittaa tässäkin asiassa totuuden, niin että Jumalan lapset vapautuvat valheen hengen opettamasta väkevästä eksytyksestä, jonka vallassa lähes koko nimeltään kristitty maailma nyt elää. (2Tess 2)

Paavali kirjoitti Timoteukselle näin:

2.Timoteuksen kirje:
1:8 Älä siis häpeä todistusta herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,
1:10 mutta nyt ilmisaatettu meidän vapahtajamme kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta,
1:11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.

Paavali erottaa tämän kohdan alussa Jumalan ja kristuksen selvästi toisistaan niin kuin tekee kaikissa kirjoituksissaan. Jumala, joka antaa voimaa, on isä yksin: ei ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki”, ei ”Pyhä Kolmiyhteinen Jumala” eikä ”Herra Jeesus Kristus”.

Sana ”Jumala” voidaan korvata Raamatussa aina sanalla ”isä”, kun puhutaan kaikkivaltiaasta kaiken luojasta, ainoasta tosi Jumalasta. (Joh 17:3; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8) Sanalla ”isä” tarkoitetaan silloin Jeesuksen kristuksen Jumalaa ja isää, joka on myös totuutta rakastavien ja vilpittömien Jumalan lasten taivaallinen isä. (Joh 20:17, Efe 1:3; 1Piet 1:3; Ilm 3:12; Matt 6.6ss.) Tämän tosiasian pitäisi herättää etsivät sielut, niin että he ymmärtävät Raamatussa puhuttavan eri tavalla Jumalasta kuin kolmiyhteisen jumalan opissa on opetettu.

Isä Jumala on ”hän, joka on pelastanut ja kutsunut meidät pyhällä kutsumuksella oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka on annettu meille kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja”. (2Tim 1:9) Paavali puhuu tässä yhtäpitävästi efesolaiskirjeen alun kanssa, jota tutkimme myöhemmin. (Efe 1) Paljastamme sitä ennen vielä yksityiskohtaisesti sen, millä tavalla Jeesus voitti tai kukisti kuoleman.

Katolisessa uskossa olevien mukaan Jeesus voitti kuoleman ”Jumalana” siten, että lähti Jumalana (Henkenä) ulos ruumistaan ja palasi siihen myöhemmin takaisin Jumalana (Henkenä). Monet ovat nykyään asiaa enempää ajattelematta sitä mieltä, että Jeesus on ”Jumala ihmisen ruumiissa”. He ajattelevat niin, että Jeesuksessa on ihmisyyttä vain järjetön ja sieluton liharuumis, jossa Jumala asuu Henkenä. He uskovat, että Jeesus Kristus on ”iankaikkinen Henki (Jumala)” ihmisen ruumiissa, mutta hän ei ole lainkaan ihminen, jolla on ihmisen henki, sielu ja ruumis. (vrt. 1Tess 5:23) He eivät siis pidä totena edes katolisten isien uskontunnustuksia, joiden mukaan Jeesus kristus on täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. (Athanasioksen uskontunnustus)

Nämä eksyneet sieluparat kieltävät evankeliumin, kun kiistävät Jeesuksen olevan täysi ihminen. Raamatun kirjoitusten mukaan Jeesus kärsi ihmisenä kuoleman ristillä ja Jumala herätti tämän ihmisen ylös kuolleista. Jeesus sovitti meidät ihmisenä isän Jumalan kanssa ja antoi itsensä ihmisenä lunnaiksi syntiemme edestä. (Matt 26:26-28; Room 5:12-21; 1Kor 15:12-24; 1Tim 2:3-7; Hebr 2:5-18; 9:11-10:24) Jeesus ei sovittanut meitä Jumalana itsensä kanssa, niin kuin pahiten eksyneet sanovat. Sen sijaan isä Jumala sovitti meidät itsensä kanssa lähettämällä poikansa kuolemaan ristillä viattomana synti- ja vikauhrina. (2Kor 5:18-21; Kol 1:15-23; Joh 3:14-17; Room 8:3)

Jumala on hän, joka lähetti poikansa maailman vapahtajaksi ja antoi pojalleen käskyn, mitä tämän piti tehdä. (1Joh 4:1-16; Joh 10:17-18) Jeesus on hän, joka teki käytännössä sen työn, jota varten Jumala hänet maailmaan lähetti. (Jes 53; Matt 26:26-56; Luuk 24:44-49) ”Jumala sovitti meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta” sanoo Paavali. (2Kor 5:18) ”Jumala oli Kristuksessa”, mutta ”Kristus ei ollut Jumala”. (2Kor 5:18-21) On täysin eri asia sanoa ”Jumala oli Kristuksessa” kuin sanoa ”Kristus oli Jumala”. Jos joku ei erota tällaisissa kohdissa Jumalaa ja Kristusta toisistaan, niin hän on todella pahasti eksynyt ja sokea. Paavali ei sanonut Kristusta Jumalaksi vaan sanoi, että ”Jumala oli Kristuksessa”.

Jumala vaikutti ja toimi Jeesuksen kautta, mutta Jeesus ei ole itse se Jumala, joka hänessä asui ja vaikutti tekoja sekä sanoja. Poika ei ole isä eikä isä ole poika. Jumala asuu Kristuksessa henkenä, jonka kautta hän myös voimallisesti vaikuttaa, aivan niin kuin muissakin lapsissaan. (2Kor 5:18-21; Joh 14:9-13; Matt 12:28; 10:20; Apt 1:2, 16; 4:25; 11:28; 13:2-4; 14:27; 15:4; Hebr 1:1) Koska Jeesus ei ole itse se Jumala, joka hänessä asuu, niin hän ei myöskään itse pelastanut itseään kuolemasta palaamalla Jumalana (Henkenä) takaisin elottomaan ruumiiseensa niin kuin katoliset tarut kertovat hänen tehneen. Jumalan ei tarvitse edes pelastaa itseään kuolemasta, koska hän ei voi kuolla. (1Tim 6:13-16) Väite, jonka mukaan Jeesus kukisti kuoleman Jumalana, on siten järjetön ja vain täysin mieltä vailla oleva sokea ihminen voi sellaista sanoa.

Jeesus kukisti kuoleman kuolemalla puolestamme viattomana uhrina Golgatan ristillä. Jumala on sitten hän, joka herätti tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen ylös kuolleista. (Hebr 2:14-18; 5:4-11; 13:20-21; 1Kor 15:12-24; Efe 1:17-23) Näin on kirjoitettu, jos se vain tahdotaan uskoa siten kuin se on Raamatussa sanottu – katolisten tarujen sijaan ja vastoin niiden opetuksia. Jeesus ei kukistanut kuolemaa elämänsä kautta vaan kuolemansa kautta. Jeesus ei kukistanut kuolemaa palaamalla Jumalana (Henkenä) takaisin elottomaan ruumiiseensa, josta oli lähtenyt Jumalana (Henkenä) sitä ennen pois. Jeesus kukisti kuoleman kautta sen, jolla oli kuolema hallussaan: se on paholaisen. (Hebr 2:14) Voit lukea sen suoraan seuraavista Raamatun kohdista.

Hebrealaiskirje:
2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,
2:15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
2:16 Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
2:17 Sen tähden hänet täytyi tehdä veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
2:18 Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Efesolaiskirje:
1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala, kirkkauden isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

1.Korinttolaiskirje:
15:12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
15:13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
15:14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15:15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
15:16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
15:17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
15:18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut (tuhoutuneet).
15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.

1.Timoteuksen kirje:
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valehtele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Näissä kohdissa ei lue mitään muuta kuin se, mitä niissä on ihan suoraan ja selvästi sanottu. Jeesus kristus on ihminen, joka kuoli ristillä syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jumala herätti tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen kuolleista ja korotti hänet kaikkien luotujen herraksi. Jeesus pysyy nyt iankaikkisesti uuden liiton Jumalan kansan ylimmäisenä pappina ja kuninkaana, koska hän ei kuole enää koskaan. (Hebr 7:24-8:2; 1:8-9; 2:5-18; Psa 45) Hän on se Daavidin siementä oleva kuningas, jonka valtakunnalla ei pidä loppua oleman. (2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38; Jer 23:5; 33:15; Jes 9:5-6; 11:1, 10; Dan 7:13-14; Matt 21:15; Luuk 1:32-33; Apt 1:30; Apt 13:22; Ilm 5:5; 22:16)

”Jumalat” ja ”antikristukset” Raamatun kirjoituksissa

Jeesus kristus hallitsee ”tulevaa maailmaa” kuninkaana, joka on ihminen. (Hebr 2:5-18) Isä Jumala sanoo tätä ”ihmislasta” ”jumalaksi” sen vuoksi, että kuningas edustaa Jumalaa hallitessaan hänen puolestaan maailmaa. (Psa 45; Hebr 1:8-9) Raamatussa sanotaan ”jumaliksi” niitä ihmisiä, jotka hallitsevat Israelin kansaa tai tuomitsevat sitä Jumalan edustajina. Raamatun mukaan ”jumalia” ovat Mooses, Israelin tuomarit ja viimeisenä ”jumalana” herra Jeesus kristus, Jumalan poika. (2Moos 6:14; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6; Joh 10:25-36; Hebr 1:8-9; Psa 45) Jeesus tunnusti häntä vainonneille juutalaisille ainoastaan sen, että hän on Jumalan poika ja vertasi asemaansa Israelin tuomareihin, jotka olivat ihmisiä. (Joh 10:25-36; Psa 82:1, 6)

Johannes kirjoitti evankeliuminsa sitä varten, että lukijat uskoisivat Jeesuksen kristuksen olevan Jumalan poika. (Joh 20:31) Johanneksella ei ollut pienintäkään aikomusta yrittää todistaa Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi kolmiyhteisen jumalan opin mukaan. Tästä huolimatta juuri Johanneksen kirjoituksia on käytetty Jeesuksen jumaluuden todistuksena muita kirjoituksia enemmän. Siihen on myös hyvä syy. Muut apostolit eivät kirjoittaneet yhtä monitulkintaisia ja vaikeaselitteisiä asioita kuin Johannes opetuslapsineen, paitsi ehkä heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjeensä alussa ja Paavali, mutta hänkin vain parissa kohdassa. (Hebr 1–2; Fil 2:5-11; Kol 1:15-23)

Muut apostolit ja evankeliumien kirjoittajat sanoivat Jeesusta pelkästään vanhurskaaksi mieheksi, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. He eivät viitanneet sanallakaan siihen, että Jeesus olisi ollut Jumalan tykönä ennen maailman luomista tai osallistunut maailman luomiseen. Nuo muutamat vaikeatajuiset Raamatun kohdat, jotka on tulkittu sitä tukevalla tavalla, voidaan paljastaa tarkan tekstianalyysin kautta sitä tulkintaa vastaan. Asioita on vaikea sanoa lyhyesti, mutta sanomme niiden kohtien perussanoman seuraavassa kappaleessa, ennen kuin jatkamme Johanneksen kirjoitusten tutkimista.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhui Jeesuksen elämästä maan päällä ja kuolleista ylös herättämisen jälkeisestä kunniasta taivaassa. Hän ei puhunut mitään Jeesuksen olemisesta Jumalan tykönä ennen maailman luomista. (Hebr 1-2; Psa 2; 8; 45; 102; 110) Paavali asetti Jeesuksen synnittömänä ja viattomana Jumalan kuvana eli nöyränä ihmisenä seurakunnan esikuvaksi sen sijaan, että olisi väittänyt hänen olevan isän vertainen Jumala. Isä Jumala saa ylistyksen, kunnian ja kirkkauden Jeesuksen kristuksen nimen kautta. (Fil 2:5-11) Paavali puhui myös siitä, miten Jumala on luonut Jeesuksen kristuksen kuolleista herättämisen kautta uuden ihmisen, joista uuden liiton seurakunta muodostuu. (Kol 1:15-23; 1Piet 1:3; Efe 1:10; 2:10; 4:24; 1Kor 8:6) Jumalan lasten välillä ei ole hierarkiaa eikä eriarvoisuutta: kaikki ovat keskenään tasavertaisia Jumalan lapsia. (Kol 3:9-11; vrt. 2:15; 1:15-29)

Johannes kirjoitti kaksi ensimmäistä kirjettään sellaisia harhaoppisia vastaan, jotka eivät uskoneet Jeesuksen olevan lihaa ja verta oleva ihminen, joka kärsi ja kuoli ristillä. He eivät uskoneet siten myöskään sitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista. Koska he kielsivät evankeliumin perussanoman, sanoi Johannes heitä antikristuksiksi ja villitsijöiksi. (1Joh 2:18-27; 4:1-16; 2Joh 1:7-11) Jos joku tunnustaa sen, että Jeesus kristus on lihaksi tullut Jumalan poika (ihminen) ja että Jumala on lähettänyt hänet maailman vapahtajaksi, niin hän ei ole antikristus ja villitsijä ainakaan sen tunnustuksen perusteella. Oikea oppi ei silti ketään pelasta ja joku on voinut ymmärtää tämän asian ihan oikein, mutta joutuu silti ”kadotukseen” (tuhoutuu).

Raamatun kirjoitukset puhuvat näistä asioista suoraan tällä tavalla. Niitä ei tarvitse edes selittää tai tulkita millään tavalla. Riittää, että ymmärtää kirjoitukset sellaisina kuin ne on meille annettu. Niistä näkee riittävän selvästi sen, että Jeesusta sanotaan ”jumalaksi”, vaikka hän on ihminen hallitessaan ja tuomitessaan tulevaa maailmaa isänsä nimessä, Jumalan edustajana. (Joh 5:17-44; 10:25; Apt 17:22-31; Hebr 2:5-18; Ilm 3:12, 21; 19:11-22:5) Tästä on esikuvana Joosef, joka hallitsi faraon puolesta koko Egyptin maata, mutta valtaistuimen puolesta hän oli faraon alapuolella hierarkiassa. (1Moos 41:39-44) Jeesus on valtaistuimen puolesta isäänsä Jumalaa alempana, mutta kaikkien luotujen yläpuolella oleva herra ja kuningas, koska Jumala on hänet siihen asemaan kuolleista herättämisen jälkeen korottanut. (1Kor 15:28; Matt 28:18; Apt 2:12-36; Efe 1:17-23; 1Piet 3:18-22; Hebr 1-2)

Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran tähän maailmaan, niin hän tuli isänsä nimessä, koska edusti Jumalaa ja toimi kaikella Jumalan antamalla arvovallalla. (Joh 5:44; 10:25) Jumala myös asui poikansa sydämessä henkenä, niin kuin asuu muidenkin uuden liiton Jumalan lasten sydämissä. (Joh 1:32-34; 14:9-24; Room 8:9-16; 1Joh 3:24; 4:9-16) Sen vuoksi on ennustettu profeettojen kautta, että itse Jahve tulee omiensa tykö ihmisen muotoisena poikalapsena tai oikeammin hänen kauttaan (sanat ”Jumala… Jeesuksen kristuksen kautta” toistuvat uuden liiton kirjoituksissa). (Jes 9:5-6; 40:3; Luuk 1:15-17) Se poikalapsi ei ole itse se Jahve, joka tuli maailmaan, mutta Jahve asuu henkenä sen poikalapsen sydämessä. Jeesus on Jumalan poika, sillä Jumala asuu henkenä hänen sydämessään, ja vaikuttaa hänessä voimallaan. (Joh 10:25-38; 12:44-50; 14:1-13; Matt 12:28)

”Meidän herramme ja jumalamme” tulee myös toistamiseen maailmaan, kun Kristus saapuu tuomitsemaan eläviä ja kuolleita isänsä tahdon mukaan. (Sak 13:8-14:9; Apt 1:1-11; 17:31; Joh 5:17-30) Jumala asuu vielä silloin henkenä poikansa Jeesuksen ruumiissa ja sydämessä, niin että myös Jeesuksen isä tulee hänen kanssaan ja hallitsee sekä tuomitsee poikansa kautta tulevassa maailmassa. (Joh 1:32-34; 14:9-11; 5:17-30; Apt 17:31; Ilm 19:11-20:15) Me näemme silloin ”valtaistuimella” vain yhden hahmon: hän on Jeesus kristus, Jumalan poika, ja meidän herramme. (Ilm 22:1-5) Isä Jumala asuu hänen sydämessään näkymättömänä henkenä niin kuin myös valittujen ja pyhien Jumalan lasten sydämissä, jotka saavat tuomita ja hallita yhdessä Kristuksen kanssa. (Ilm 3:21; 20:4; 22:1-5; 1Kor 6:3)

Jumala on näkymätön henki, niin että kukaan ei ole häntä luonnollisin silmin nähnyt. Jeesus kristus on synnittömänä ja viattomana ihmisenä Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily, sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti. (Joh 4:24; 1:18; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:12; 2Kor 4:4; Hebr 1:3) Jeesus on siis ihminen, jossa Jumala asuu täydellisesti. Jeesus oli täynnä pyhää henkeä ja Jumalan kaikkea täyteyttä, toisin kuin me, jotka kuljemme vielä sen kaltaista täyteyttä kohti ja saavutamme sen vasta Kristuksen tulemuksessa. (Efe 3:14-21; 1Joh 3:2) Jeesus edustaa isäänsä Jumalaa, kun tuomitsee ja hallitsee hänen nimessään, Jumalan puolesta. Jeesus edusti isäänsä myös silloin, kun Jumala lähetti hänet maailmaan sitä tehtävää varten, johon oli hänet valinnut. (Joh 5:37-47; 10:1-38; Matt 26:26-28, 39-44)

Jumalan nimessä hänen lähettämänään sanansaattajana ja edustajana on toiminut myös se enkeli, joka puhui Moosekselle. Hän ennusti Mooseksen kaltaisen profeetan syntymisestä Israelin kansan keskuuteen. (2Moos 3:1-15; 23:20-23; 5Moos 18:15-18; 34:10) Tätä enkeliä kutsutaan ”Herraksi” ja ”Jumalaksi” (Jahveksi ja Elohimiksi), vaikka hän on pelkkä Jumalan lähettämä enkeli ja sanansaattaja, ei Jumala itse. Huomaa, että se enkeli ei ole Jeesus kristus, sillä hän ennusti Jeesuksesta, mutta ei ollut Jeesus itse. Stefanus erottaa tämän enkelin ja Jeesuksen selvästi toisistaan puhuessaan hänet kivittäneille juutalaisille. (Apt 7:30-40)

Raamatussa sanotaan ”jumalaksi” isän Jumalan lisäksi ihmisiä ja enkeleitä, jotka edustavat häntä ja toimivat hänen nimessään. Sellaisia olivat Mooses ja Israelin tuomarit, ja sellainen on Jeesus kristus, Nasaretilainen. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6; Joh 10:25-38; Apt 5:29-32; 7:30-40) Myös epäjumalia, saatanaa ja ihmisen vatsaa sanotaan Raamatussa ”jumalaksi”. (1Kor 8:4-6; 2Kor 4:4; Fil 3:19)

Vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi ymmärtää kirjoitukset pyhän hengen opettamalla tavalla oikein jopa kirjaimen perustasolla. Opetusta saanut kristitty ei sano Kristusta Jumalaksi, joka sovitti meidät itsensä kanssa kuolemalla Golgatan ristillä. Jeesus uhrasi Raamatun mukaan itsensä viattomana ihmisenä isälleen Jumalalle syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jumala on herättänyt tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen ylös kuolleista, niin kuin on kirjoitettu. Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut ja harhaopit eivät evankeliumia ole.

Jumalan edeltä tietäminen ”kuoleman kukistamisessa”

Paavali kirjoitti Timoteukselle Jumalan edeltä tietämisestä samalla tavalla kuin oli kirjoittanut aiemmin efesolaisille. Tutkimme seuraavaksi efesolaiskirjeen sanomaa, mutta lainataan tähän alkuun vielä Paavalin sanat nuorelle Timoteukselle edeltä tietämiseen ja kuoleman kukistamiseen liittyen, koska se on hyvin tärkeä opetus ja koko evankeliumin ydin, sen perussanoma ja tärkein osa.

2.Timoteuksen kirje:
1:8 Älä siis häpeä todistusta herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa,
1:9 hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja,
1:10 mutta nyt ilmisaatettu meidän vapahtajamme kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta,
1:11 jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu.

Jumala tiesi jo edeltä sen, että hän oli pelastava valitut ja pyhät Jumalan lapset ihmisen kristuksen Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta. (1Tim 2:3-7, Room 5:10-22; 1Kor 2:7; Efe 1:4, 1Piet 1:20) Nämä kohdat eivät kerro siitä, että Jeesus olisi ollut ”Jumalan Poikana” olemassa jo ennen maailman luomista isän tykönä. Ne kertovat siitä, että Jumala tiesi etukäteen, miten oli pelastava valitut: Jeesuksen kristuksen kuolleista herättämisen kautta.

Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, jossa sanottaisiin selvästi Jeesuksen olleen isän tykönä elävänä olentona ennen syntymistään äitinsä Marian kohdusta ihmislapseksi. Kolme ensimmäistä evankeliumia ja valtaosa apostolien kirjeistä ei puhu mitään siihen viittaavaa. On vain muutama virheellisesti tulkittu vaikeatajuinen kohta, joita on käytetty sen oletuksen tukena.

Jumala tunsi jo etukäteen poikansa Jeesuksen, jolle oli aivoitellut eli suunnitellut antavansa tulevan maailman herruuden ja kuninkuuden sen jälkeen, kun on herättänyt hänet ylös kuolleista. Tästä syystä sanotaan, että Jeesuksella oli kirkkaus isältä jo ennen maailman luomista ja hänen alkuperänsä kuninkaana on muinaisissa iankaikkisissa ajoissa. (Joh 1:14; 17:5; Mka 5:1|2)

Nämä sanat eivät todista Jeesuksen olleen isänsä tykönä elävänä olentona ennen syntymistään äitinsä Marian kohdusta. Ne todistavat Jumalan suunnitelleen pelastuksen Kristuksen kuolleista herättämisen kautta. Sitä olisi seuraava pojan iankaikkinen kirkkaus Jumalan valtakunnan kuninkaana ja kaikkien luotujen herrana.

Efesolaiskirje:
1:1 Paavali, Jumalan tahdosta kristuksen Jeesuksen apostoli, Efesossa oleville pyhille ja uskoville kristuksessa Jeesuksessa.
1:2 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän isältämme, ja herralta Jeesukselta kristukselta!
1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa,
1:4 niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa,
1:5 edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan,
1:6 sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
1:7 jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.

Paavali erottaa tässä selvästi Jumalan ja Kristuksen, isän ja pojan, toisistaan. Hän kutsuu vain isää Jumalaksi, mutta poikaa herraksi Jeesukseksi kristukseksi. Isä Jumala on hän, joka on suunnitellut pelastavansa meidät poikansa Jeesuksen kautta, herättämällä hänet ylös kuolleista ja luomalla uuden ihmisen poikansa kuolleista herättämisen kautta. (vrt. 1Piet 1:3) Paavali kertoo tästä ”uuden ihmisen” luomisesta seuraavissa jakeissa.

1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
1:9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.

Taivaissa on isä Jumala ja Jeesus kristus sekä Herran pyhät enkelit (ihmisiä ei ollut taivaassa Johanneksen ja muiden apostolien eläessä, Joh 3:13; Apt 2:34). Isä Jumala on yhdistänyt Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaissa ja maan päällä (tarkoittaa uusia ihmisiä, Jeesusta kristusta ja isää Jumalaa, joilla on yhteys pyhässä hengessä toisiinsa, sillä me olemme yhtä henkeä Herran kanssa yhdyttyämme häneen hengessä, 1Joh 1:1-7; Efe 2:10, 24; 1Kor 6:17; Room 8:9-36).

1:11 Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltä määrätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
1:12 että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen.

”Hänen aivoituksensa” ovat isän Jumalan aivoituksia, eivät Jeesuksen kristuksen aivoituksia. ”Oman tahtonsa” on isän Jumalan tahto, ei Jeesuksen kristuksen tahto. ”Hänen kirkkautensa” on ylhäisimmän isän kirkkaus, ei Jeesuksen kristuksen kirkkaus. (2Piet 1:17) Pojan kirkkaus on isältä saatu, ei hänen omaa kirkkauttaan, ja sen kirkkauden on Jeesus antanut ja antava opetuslapsilleen, kun hän kirkastuu Jumalan lapsissa ja Jumala hänen kauttansa hänen tulemuksessaan. (Joh 1:14; 17:5, 24; 2Tess 1:1-11; Kol 1:25-27; 1Kor 6:17-20; 1Piet 4:11)

”Me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen”, viittaa juutalaisiin, jotka odottivat Kristuksen tulemusta profeettojen ennustusten mukaan. Paavali jakaa tässä ja muissa kirjeissään ihmiset kahteen ryhmään: juutalaiset ja pakanat (esimerkiksi kirjeissään roomalaisille ja galatalaisille).

1:13 Hänessä on teidätkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne, sinetöity pyhällä hengellä,
1:14 joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.

Jumalan lapset on sinetöity pyhällä hengellä, joka on meillä vakuutena ja etumaksuna tulevasta perinnöstä Jeesuksen ja kaikkien pyhitettyjen luona Jumalan valtakunnassa. (Efe 1:13-14 vrt. 2Kor 1:21-22) Jeesuksen kristuksen Jumala on kirkkauden isä, ei herra Jeesus kristus itse. Näin on kaikissa Raamatun kohdissa ja myös kaikissa Paavalin kirjeissä! (2Kor 11:31; Efe 1:3; 1Piet 1:3; Joh 20:17; Ilm 3:12)

”Teidätkin” viittaa ”pakanoihin”, jotka asuivat nykyisen Turkin alueella Efeson kaupungin ympäristössä. Jumala on sinetöinyt pyhällä hengellä jokaisen lapsensa, joka uskoo Jeesuksen kristuksen evankeliumin ja pysyy hänessä(: uskoo, että Jeesus kristus on Jumalan poika). (Room 8:9-16; 1Joh 3:24; 4:9-16)

1:15 Sen tähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala, kirkkauden isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen tuntemisessaan

Tässä kohdassa ei ole selvä kumman tuntemista Paavali tarkoittaa: isän vai hänen poikansa Jeesuksen. Meidän tulee tuntea heidät molemmat, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. (Joh 14:1; 17:3) Me opimme tuntemaan isää Jumalaa yhä paremmin hänen kuvansa kautta, joka on ihminen kristus Jeesus, pyhien kirjoitusten mukaan. (1Tim 2:5; Joh 10:14-15, 38; 14:7; 17:3, 25; Apt 28:31; 1Kor 2:2; 2Kor 2:14; 4:6; 5:16; 10:5; Gal 4:8; Efe 1:17; 4:13, 20; Fil 3:8-10; Kol 1:9-10; Tiit 1:16M Hebr 8:11; 2Piet 1:2-3, 8; 2:20; 3:18; 1Joh 2:3, 13-14; 3:6; 4:6-7; 5:20)

1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,

Jumala on herättänyt Kristuksen kuolleista. Isä on herättänyt kuolleista oman poikansa Jeesuksen. Jeesus ei lähtenyt Jumalana (Henkenä) ulos ruumiistaan ja palannut siihen takaisin Jumalana (Henkenä) käytyään sitä ennen tuonelassa ja paratiisissa Jumalana (Henkenä), niin kuin katoliset tarut kertovat. Jeesus nousi ylös taivaaseen vasta sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt hänet ylös kuolleista ja hän oli ilmestynyt Jumalan ennalta valitsemille todistajille 40 päivän ajan. Vasta sen jälkeen pyhä henki saattoi tulla opetuslapsiin. Jeesus kirkastettiin vasta silloin isän tykönä ylösnousseena herrana eikä vain ilmestyksenä maan päällä valittujen opetuslasten silmien edessä. (Joh 7:37-39; 20:17; Apt 1:1-11; 2:1ss.; vrt. ilmestys Matt 17:1-8; Joh 1:14)

1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

Jumala on korottanut Jeesuksen kaikkien herraksi vasta sen jälkeen, kun oli herättänyt hänet ensin kuolleista. (Efe 1:17-23; 1Piet 3:18-22, Hebr 1-2; Apt 2:12-36) Jumala on alistanut ja alistava kaiken poikansa valtaan, mutta Jumala itse ei ole tietenkään alistettu pojan valtaan. (Hebr 2:5-18; 1Kor 15:28)

Paavali vertaa seurakuntaa Kristuksen ruumiiseen, jonka jokainen jäsen tulee täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä, niin että ”Jumala on oleva kaikki kaikissa”. (Efe 1:22-23; 3:14-21; 4:6; Kol 1:15-23; 1Kor 15:28) Jumala ja Kristus ovat tässäkin kaksi eri tekijää ja olevaista. Jeesus on täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä, sillä hänessä asuu koko täyteys ruumiillisesti. (Kol 1:19; 2:9) Myös seurakunta on oleva täynnä kaikkea Jumalan täyteyttä, jonka Jumala on antava sille pyhän hengen osallisuuden kautta. Kristus ei ole kuitenkaan se Jumala, jonka täyteydestä Paavali puhuu: meidän taivaallinen isämme on yksin Jumala. (Matt 6:6ss.; 1Kor 8:6; Efe 4:6)

Kristus on uuden ihmisen esikuva ja arkkityyppi. Meistä tulee täydellisesti hänen kaltaisiaan, kun näemme hänet sellaisena kuin hän on. (1Joh 3:2) Kristus kirkastuva meissä ja Jumala kirkastetaan hänen kauttaan. (1Piet 4:11; 1Kor 6:19-20; 2Tess 1:1-11; Kol 1:25-29; Room 8:28-31) Jo nyt on tärkeää se, että me olisimme Kristuksen kaltaisia ja pukisimme päällemme uuden ihmisen, joka uudistuu tietoon luojansa kuvan mukaan. (Kol 3:8-11; Efe 4:24; Gal 3:27) Meidän tulee olla ”puetut Kristukseen”. Sitä sanat ”Kristus on kaikki kaikissa” tarkoittavat. (Kol 3:8-11ss.) Ne eivät tarkoita sitä, että ”Kristus on Jumala”. Paavalin opetuksen mukaan Kristuksen elämän tulee näkyä meistä, kun me elämme Jumalan pojan uskossa. (Gal 2:20-22; Room 6; 8; 2Kor 4:1-11)

Jumala (isä) vaikutti voimallaan kristuksessa Jeesuksessa ja herätti hänet ylös henkensä kautta niin kuin on kirjoitettu! (Efe 1:19-20 vrt. Room 8:11)

Roomalaiskirje:
8:11 Jos nyt hänen henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista kristuksen Jeesuksen, on tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne henkensä kautta, joka teissä asuu.

Jumala on herättänyt poikansa Jeesuksen kristuksen kuolleista henkensä kautta. Jeesus ei siis palannut Jumalana (Henkenä) takaisin elottomaan ruumiiseensa, josta oli sitä ennen Jumalana (Henkenä) ulos lähtenyt. Jumala herätti Jeesuksen kuolleista henkensä kautta niin kuin on kirjoitettu totuuden sanaan, Jeesuksen kristuksen evankeliumiin. Jeesus ei päättänyt itse itsensä herättämisestä ylös kuolleista eikä hän pelastanut itse itseään kuolemasta omalla voimallaan Jumalana. Sen sijaan Jumala pelasti poikansa Jeesuksen kuolemasta ja teki sen henkensä kautta, herättämällä hänet ylös kuolleista: tekemällä hänen ruumiistaan jälleen elävän. Näin on kirjoitettu, mutta kuka uskoo meidän saarnamme – kuka uskoo Jumalan sanan? (Room 8:11; Hebr 5:7; 13:20-21)

Jumala on korottanut poikansa Jeesuksen kaikkien herraksi sen jälkeen, kun herätti hänet ylös kuolleista. (jj. 20-23) Jeesus ei ottanut itse takaisin sitä asemaa, joka hänellä sanotaan olleen jo ennen maailman luomista, vaan Jumala korotti hänet ensimmäisen kerran enkelien yläpuolelle kuolleista herättämisen jälkeen, niin kuin on kirjoitettu. (1Piet 3:18-22; Apt 2:12-36; Hebr 1-2; jne.)

”Hänen täyteytensä”, joka kaikki kaikissa täyttää (Efe 1:23), on tietysti isän Jumalan täyteyttä, josta Paavali puhuu myöhemmin samassa kirjeessä ja myös kolossalaisille:

Kolossalaiskirje:
1:19 Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
2:9 Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti

Efesolaiskirje:
3:14 Sen tähden minä notkistan polveni isän edessä,
3:15 josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä,
3:16 että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen henkensä kautta
3:17 ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,
3:18 niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
3:19 ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.
3:20 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa,
3:21 hänelle kunnia seurakunnassa ja kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.

Isälle Jumalalle kuuluu kunnia aina ja iankaikkisesti, koska hän on ainoa valtias ja majesteetti, Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, meidän isämme.

Juudaan kirje:
1:24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
1:25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme herramme Jeesuksen kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

Jumala on herättänyt kuolleista oman poikansa, ihmisen kristuksen Jeesuksen

Raamatun selvät kohdat todistavat siitä, että Jumala on herättänyt kuolleista oman poikansa, ihmisen kristuksen Jeesuksen. Tämä sanotaan mm. näissä kohdissa:

Hebrealaiskirje:
2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,
2:15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
2:16 Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
2:17 Sen tähden hänet täytyi tehdä veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
2:18 Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia hänelle, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Efesolaiskirje:
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

1.Korinttolaiskirje:
15:12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
15:13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
15:14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15:15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
15:16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
15:17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
15:18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut (tuhoutuneet).
15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.

1.Timoteuksen kirje:
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valehtele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Näissä kohdissa ei lue mitään muuta kuin se, mitä niissä ihan suoraan ja selvästi on sanottu!

Vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi ymmärtää kirjoitukset pyhän hengen opettamalla tavalla oikein jopa kirjaimen perustasolla. Jeesus uhrasi itsensä viattomana ihmisenä Jumalalle syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Jumala on herättänyt tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen ylös kuolleista, niin kuin on kirjoitettu.

Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut ja harhaopit eivät evankeliumia ole.

Jeesus pystyttää temppelin

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat rakastavat näitä Jeesuksen sanoja, joilla he puolustavat väitettään, jonka mukaan Jeesus on isän vertainen Jumala.

Johanneksen evankeliumi:
2:19 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä.”
2:20 Niin juutalaiset sanoivat: ”Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?”
2:21 Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.
2:22 Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.

Yksikään apostoli ei tulkinnut Jeesuksen sanoja siten, että Jeesus olisi Jumalana lähtenyt ulos ruumiistaan ja palannut siihen takaisin. Apostolit ymmärsivät nämä Jeesuksen sanat siten, että Jumala herätti poikansa ylös kuolleista ja tämä poika on ihminen kristus Jeesus, ei Jumala.

Pietarin todistus: Apt 2:12-42; 3:19-26; 10:34-48; 11:11-18; 1Piet 1:3, 21

Opetuslasten yhteinen todistus: Apt 4:24-31

Paavalin todistus: Apt 17:22-31; 1Kor 15:12-24; Efe 1:17-23; jne.

Heprealaiskirjeen todistus: Hebr 5:4-11; 13:20-21 jne.

Jaakob tarkoittaa sanalla ”Jumala” pelkästään isää kaikissa kirjeensä kohdissa (huom. Jaak 2:19 ja 5:6 Jeesuksen surma)

Juuda tarkoittaa aina ”isää” sanalla Jumala (oikea alkuperäinen teksti ja virheetön käännös Jda 1:4, 24-25)

Vain ”katolisessa uskossa” olevat tulkitsevat Jeesuksen sanoja siten, että hän lähti Jumalana ulos ruumistaan ja teki sen Jumalana jälleen eläväksi palaamalla Jumalana siihen takaisin Henkenä tuonelaan ja paratiisiin tekemiensä matkojen jälkeen. Ne ovat katolisia taruja ja virhetulkintoja Raamatun parista moniselitteisestä kohdasta, eivät sitä Jumalan puhdasta ja virheetöntä sanaa, jonka pyhä henki on avannut vilpittömien lastensa ymmärrykselle oikealla tavalla (Psa 119:130; 1Kor 2:11-16).

Jeesus ei ole sanonut herättävänsä itse itseään kuolleista. Se on katolista tulkintaa, ei Jeesuksen sanoja. Jeesus kertoi selvästi, mitä hänestä oli ennustettu ja se hänelle myös tapahtui: siten, että hän antoi itsensä viattomana uhrina Jumalalle ristillä (kuoli puolestamme) ja että Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut ja harhaopit eivät sitä ole.

Matteuksen evankeliumi:
26:26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: ”Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini.”
26:27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: ”Juokaa tästä kaikki;
26:28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Luukkaan evankeliumi:
24:44 Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.”
24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
24:46 Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
24:48 Te olette tämän todistajat.
24:49 Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.”

Jeesus nousi kuolleista, mutta ei omin voimin ja oman päättämänsä mukaan Jumalana, vaan isä Jumala herätti hänet ylös kuolleista niin kuin on kirjoitettu ja niin kuin apostolit todistivat tapahtuneen. (Apt 2:12-36; 10:34-48; 17:22-31; jne.)

Galatalaiskirje:
1:1 Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen kristuksen kautta ja isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
1:2 ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän isältämme, ja herralta Jeesukselta kristukselta,
1:4 joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja isämme tahdon mukaan!
1:5 Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Paavalin mukaan isä Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen, joka oli ihminen uhratessaan itsensä Jumalalle ristillä (kuolemalla puolestamme) ja on ihminen vielä sen jälkeen, iankaikkisesti. (Room 5:12-21; 1Kor 15:12-24; Efe 1:20-23; Hebr 2:5ss.) Myös kolminaisuusoppiin uskovat tunnustavat sen tosiasian, että Jeesus kristus on ihminen iankaikkisesti eikä lakkaa koskaan olemasta ihminen.

Paavali sanoo tämän selvästi vielä näin:

1.Timoteuksen kirje:
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valehtele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Mitä Paavali sitten tarkoitti, kun sanoi, että ei ole saanut evankeliumia ihmisten kautta vaan Jeesuksen kristuksen kautta ja isän Jumalan kautta, joka on herättänyt Jeesuksen kuolleista? (Gal 1:1)

Paavali tarkoitti sitä, että hän ei ole saanut evankeliumia keneltäkään elossa olevalta ihmiseltä, ei edes muilta apostoleilta, vaan Jeesus kertoi sen hänelle henkilökohtaisesti, kun ilmestyi hänelle kaksi kertaa. (Apt 22:1-22; 26:17-20) Sen lisäksi, että Jeesus kertoi ilmestymisensä kautta evankeliumin Paavalille, kuuli hän isän Jumalan äänen pyhän hengen kautta, joka on hänelle annettu. Onpa vielä niin, että Paavali sai käydä kolmannessa taivaassa ja Jumalan paratiisissa, niin että hän tiesi aivan varmasti saaneensa evankeliumin Jeesukselta kristukselta ja hänen isältään, Jumalalta, sen sijaan, että olisi saanut sen ihmisiltä kuten muilta apostoleilta. (2Kor 12:1-4; Gal 1-2)

Miten Raamatun kohdat yhdistetään toisiinsa oikein pyhän hengen opettamalla tavalla?

Raamatun mukaan ”Kristus nousi ylös kuolleista” ja ”Jumala herätti hänet ylös kuolleista”: isä herätti kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen. Miten nämä kohdat tulee yhdistää toisiinsa, niin että mitään ristiriitaa ei jää jäljelle?

Katolisessa uskossa olevat sanovat, että Jeesus kristus lähti Jumalana (Henkenä) ulos ruumistaan ja palasi siihen Jumalana (Henkenä) takaisin. Mihin tässä Jumalaa (isää) tarvitaan? Ei mihinkään. Jos Jeesus olisi iankaikkinen kaiken luonut herra Jumala kaikkivaltias, niin hän ei tarvitsisi Jumalaa eli omaa isäänsä herättämään itseään ylös kuolleista. Hän voisi lähteä Jumalana (Henkenä) pois ruumiistaan ja palata siihen Jumalana (Henkenä) takaisin, niin kuin katolisessa uskossa olevat väittävät tapahtuneen. Tämä ei ole kuitenkaan Jeesuksen kristuksen evankeliumia Raamatun kirjoitusten mukaan vaan se on katolisia taruja ja harhaoppia, jonka tukena on käytetty Raamatun virheellistä tulkintaa.

Oikea tapa yhdistää Raamatun eri kohdat toisiinsa ilman ristiriitaa, on uskoa, että Jeesus nousi ylös kuolleista, koska isä Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Tässä ei ole mitään ristiriitaa, epäjohdonmukaisuutta tai Raamatun kirjoitusten vastaista tulkintaa. Jumala herätti kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen ja niin tämä nousi ylös kuolleista isänsä herättämänä.

Jumala on pelastanut poikansa ikuiselta kuolemalta

Raamatun mukaan Jumala pelasti oman poikansa ikuiselta kuolemalta herättämällä hänet ylös kuolleista. Jos Jumala ei olisi herättänyt kuolleista poikaansa Jeesusta, niin pois nukkuneet pyhät olisivat kadotetut (tuhoutuneet) ja niin olisi myös ihminen kristus Jeesus itse. (1Kor 15:12-24)

Näin on kirjoitettu.

Hebrealaiskirje:
5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Ja se, että kuolema on ikuinen kadotukseen tuomituille, perustuu Jeesuksen omiin sanoihin, kun ne käännetään oikein suomenkielelle. Joka uskoo Jeesukseen, ei koe ikuista kuolemaa vaan saa elää ikuisesti. (Joh 11:24-27) Sanatarkan käännöksen mukaan jakeet 25-26 kuuluvat näin:

Johanneksen evankeliumi:
11:25 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, on elävä, vaikka kuolisi.
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, kuole iankaikkisesti. Uskotko sen?”

Jakeessa 25 verbi zaoo (elää) on futuurissa, koska Jeesus viittaa sanoillaan ruumiin ylösnousemukseen. (ks. asiayhteys, joka on ruumiin ylösnousemus Joh 11:20-26.) Novum kääntää tämän kohdan oikein interlineaarissaan:

”…Uskova minuun, vaikka kuolisi, elää (futuuri)… ei kuole iäisesti.” (Novum 2, s. 612)

Milloin ja mihin Jeesus meni hengessä saarnaamaan vangituille hengille?

Jumala herätti poikansa Jeesuksen ylös kuolleista. Hän teki sen henkensä kautta niin kuin on kirjoitettu.

Roomalaiskirje:
8:11 Jos nyt hänen henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista kristuksen Jeesuksen, on tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne henkensä kautta, joka teissä asuu.

Kun Jumala oli herättänyt poikansa kuolleista, meni Jeesus sen jälkeen hengessä ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka eivät olleet totelleet Jumalaa Nooan päivinä. (1Piet 3:18-22) Jeesus ei mennyt henkenä tuonelaan saarnaamaan evankeliumia vankeudessa oleville hengille ja vanhurskasten ihmisten sieluille niin kuin katoliset tarut väittävät hänen tehneen.

1.Pietarin kirje:
3:18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas väärien puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin surmattiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
3:19 jossa hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
3:20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

Jos uskot katolisia taruja, joiden mukaan Jeesus meni heti kuoltuaan henkenä tuonelaan ja saarnasi siellä vankeudessa oleville hengille, niin miten tulkitset sanat ”tehtiin eläväksi hengessä”? Sinähän uskot siinä tapauksessa, että Jeesuksen henki ei ollut kuollut, joten mitä nuo sanat tarkoittavat? Sanat ovat järkevät vain siinä tapauksessa, että Jeesus oli hengessään kuollut tai hänen henkensä oli kuollut, minkä vuoksi Jumalan täytyi tehdä hänet hengessä eläväksi.

Jos siis uskot Jeesuksen menneen heti kuolemansa jälkeen henkenä tuonelaan, niin sinun täytyy uskoa myös siihen, että Jeesus oli hengessä kuollut (hänen henkensä oli kuollut synteihin ja rikoksiin)! Tätä eivät kovin monet tunnusta, mutta eivät he silti pysty selittämään sitä, mitä muuta nuo sanat voisivat tarkoittaa, ellei Pietari sitten puhu ruumiin ylösnousemuksesta!

Olennainen kysymys on: milloin Jeesus meni hengessä ja saarnasi vankeudessa oleville hengille? Niin kuin olemme jo kirjoitusten kautta osoittaneet, meni Jeesus vasta kuolleista heräämisen jälkeen hengessä ja saarnasi vankeudessa oleville hengille. Tämä asia on helppo ymmärtää, jos on valmis uskomaan kirjoituksista sen, mitä niissä sanotaan, sen sijaan, että pitää totena sen, mitä katoliset isät ovat sanoneet niiden tarkoittavan. Jos uskot katolisiin taruihin, niin sinä lisäät kirjoituksiin sanoja ja asioita, joita niissä ei ole mainittu!

Pietari ei puhu tässä mitään tuonelasta, jossa ihmiset olisi jaettu kahteen osastoon: kärsivien ja onnea nauttivien osastoon. (1Piet 3:18-20) Pietari ei puhu edes ihmisistä vaan hengistä, joilla tarkoitetaan tässä kohdassa langenneita enkeleitä. Se, missä nämä enkelit olivat, jääköön salaisuudeksi.

Jeesus meni hengen kuljettamana näiden henkien tykö kuolleista heräämisen jälkeen ja saarnasi heille voittoa kuolemasta tuomioksi heille. Jeesus ei saarnannut evankeliumia pois nukkuneille ihmisille, jotta nämä eläisivät ikuisesti uskomalla evankeliumin sanan. Jeesus saarnasi voittoa kuolemasta tottelemattomille hengille (enkeleille, riivaajille)! Miten hän olisi voinut saarnata voittoa kuolemasta ennen kuin kuolema oli voitettu?

Kuolema voitettiin vasta sitten, kun Jumala oli herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista! (Hebr 2:5-18; 2Tim 1:8-11; Efe 1) Ruumiin ylösnousemus on se toivo, johon meidät on kutsuttu. (Apt 24:16; 26:8; Room 8:17-36; Hebr 6:17-20; 1Piet 1:1-5) Kuolema on voitettu lopullisesti vasta sitten, kun kaikki valitut ja pyhät ovat nousseet ylös kuolleista ja tulleet puetuksi kuolemattomaan ja katoamattomaan kirkastettuun ja taivaalliseen ja hengelliseen ruumiiseen. (1Kor 15:12-58) Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut eivät evankeliumia ole.

Katoliset tarut kertovat Jeesuksen menneen heti kuolemansa jälkeen tuonelaan, jossa tämä olisi saarnannut kuolleiden ihmisten hengille. Tarujen mukaan Jeesus olisi ottanut tuonelasta mukaansa vanhurskaiden ihmisten henget ja vienyt heidät mukanaan Jumalan taivaaseen paratiisiin, jonne myös ristin ryöväri vielä samana päivänä meni. (Luuk 23:43) Osa tulkitsee Raamatun kirjoituksia siten, että muut vanhurskasten henget jäivät jonnekin välitilaan paratiisin ja maan välille, mutta vain ristin ryöväri pääsi heti suoraan paratiisiin. Kaikki nämä ovat virheellisiä tulkintoja ja taruja, eivät alkuperäistä evankeliumin sanaa.

Veikö Jeesus vanhurskaiden ihmisten henget tai sielut paratiisiin?

Jeesuksen sanotaan vieneen mukanaan saalista Jumalan tykö taivaaseen. Se saalis on katolisten tarujen mukaan tuonelasta paratiisiin vietyjen vanhurskasten ihmisten henget tai sielut. Tätä on perusteltu Paavalin kirjeellä efesolaisille (4:8), joka on lainausta Psalmista 68:19. Lainaamme Paavalin kirjettä pidemmän pätkän, koska jakeita ei saa irrottaa asiayhteydestä ja tulkita niitä mielivaltaisesti oman ennalta totena pidetyn opin tueksi.

Efesolaiskirje:
4:1 Niin kehotan siis minä, joka olen vankina herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
4:2 kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa
4:3 ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:
4:4 yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
4:5 yksi herra, yksi usko, yksi kaste;
4:6 yksi Jumala ja kaikkien isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

Paavali mainitsee tässä isän ja pojan ja pyhän hengen, mutta sanoo pelkästään isän olevan Jumala ja kaikkien isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. (vrt. Efe 3:14-21; Room 11:32-36; 1Kor 15:28) Kolmiyhteisen jumalan oppi on selvää harhaoppia tämänkin kohdan mukaan.

4:7 Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan.
4:8 Sen tähden on sanottu: ”Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille.”
4:9 Mutta että hän astui ylös, mitä se on muuta, kuin että hän oli astunut alaskin, maan alimpiin paikkoihin?
4:10 Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki.

Paavali ei puhu tässä kohdassa mitään kahteen osastoon jaetusta tuonelasta tai siitä, että Jeesus olisi mennyt heti kuolemansa jälkeen tuonelaan saarnaamaan siellä oleville hengille tai sieluille, ja ottanut sieltä saalista mukaansa Jumalan tykö taivaaseen (paratiisiin). Mitään sellaista tässä kohdassa ei sanota, mutta katolisessa uskossa olevat ovat tulkinneet näitä sanoja sillä tavalla. Se on kuitenkin virhetulkintaa, minkä Raamatun kirjoitusten kokonaisilmoitus ja Jumalan pyhä henki selvästi osoittavat vilpittömille ja totuutta rakastaville Jumalan lapsille. Harhaan joutuneet ja eksyneet pitävät totena katolisia taruja, joille ei löydy Raamatusta mitään perusteita.

”Maan alimmat paikat” tarkoittavat Paavalin kirjoituksessa ”hautaa”, jonne Jeesuksen ruumis pantiin kuoleman jälkeen. Apostolinen uskontunnustus kuuluu tähän asiaan viitaten näin: ”astui alas tuonelaan”. Katolisiin taruihin uskovat ovat antaneet kuitenkin sanalle ”tuonela” eri merkityksen kuin mikä sillä on Raamatussa. He tulkitsevat ”tuonelan” samalla tavalla kuin kreikkalainen filosofia ja pakanoiden jumaltarut: ”Haades (tuonela) on paikka, jossa kuolleiden ihmisten sielut tai henget jatkavat tietoista olemista ruumiin kuoleman jälkeen.”

Raamatun kirjoitukset antavat erilaisen kuvan ”tuonelasta”, kun ne avautuvat oikein ymmärrykselle pyhän hengen opettamalla tavalla. Sana ”tuonela” on käännetty hepreankielen sanasta ”sheol” ja kreikankielen sanasta ”Haades”. Se on saanut käännösten myötä saman merkityksen, jonka pakanat antavat sille, vaikka vanhan liiton kirjoitukset antavat sille sanalle eri merkityksen. Sana ”tuonela” tarkoittaa vanhan liiton kirjoituksissa hautaa tai syvää kuoppaa, jossa kuolleiden ruumiit mätänevät ja muuttuvat maaksi jälleen: ne katoavat.

1Moos 37:35; 42:38; 44:29, 31; 5Moos 32:22; Job 7:9; 17:13-16; 21:13; 24:19; Psa 6:6|5; 16:10; 18:6|5; 89:49|48; 116:3; 139:8; 141:7; Snl 1:12; 5:5; 7:27; 9:18; 15:11, 24; 23:14; 27:20; 30:16; Snj 9:10; Kork.v. 8:6; Jes 14:9, 11, 15; 28:15, 18; 38:10, 18; 57:9; Hes 31:15-17; 32:21, 27; Hoos 13:14; Ams 9:2; Hab 2:5.

Uudessa testamentissa on muutama kohta, joita on tulkittu virheellisesti juutalaisten tarujen ja pakanoiden uskomusten mukaan. Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta perustuu niihin taruihin. (Luuk 16:19-31) Jumala ei ole puhunut mitään niistä asioista profeetoille, joiden kirjoituksia on Raamatussa. Sen sijaan pakanat ovat kehittäneet näitä taruja alkaen muinaisesta Babylonista yli 2000 vuotta ennen Kristuksen syntymää. Ne tarut päätyivät sitten juutalaisille fariseuksille, jotka pitivät niitä totuutena (saddukeukset puolestaan eivät uskoneet niihin, Apt 23:8).

Jeesus käytti niitä taruja ja uskomuksia hyväkseen, kun nuhteli ja varoitti fariseuksia. Jeesus ei pitänyt niitä taruja tosina niin kuin eivät apostolitkaan, mutta lähes koko nimeltään kristitty maailma uskoo niihin nyt. Ehkäpä heidän mielestään Raamattuun pitäisi lisätä myös ne alkuperäiset tarut, joista kertomuksen yksityiskohdat ovat peräisin? Näitä ovat Gilgamesh-eepos, zarathustralaisten kirjoitukset, Egyptin kuolleiden kirja, kreikkalainen filosofi Platon, Homeros, kreikkalaiset jumaltarut, ja juutalaiset tarut, jotka Louis Ginsberg on koonnut yhteen kirjaan.

Ilmestyskirjassa on pari kohtaa, joita on käytetty sielun kuolemattomuuden ja pakanallisen tuonela-opin tukena. Ne eivät puhu kuitenkaan mitään tuonelasta, joten sitä oppia ei voida näillä kohdilla perustella. Ne kertovat itse asiassa tulevista tapahtumista jo etukäteen, niin että ne ”sielut”, joita kuvataan, eivät olleet todellisia ihmisiä Johanneksen eläessä: ne olivat ”kuvia tulevaisuudesta”. Kyse on ilmestyksestä, joka kertoo tulevista tapahtumista ja opettaa hengellisiä asioita.

Ilmestys on kuin elokuvan katsomista tai virtuaalitodellisuutta tai simulaattorin kautta asioiden kokemista: se ei ole todellisuutta. Jumalan enkeli ei vienyt Johannesta ajassa eteenpäin niihin paikkoihin ja tilanteisiin, jotka enkeli hänelle näytti. Aikamatkustus ei ole sama asia kuin ilmestyksen näkeminen. Ilmestys on fiktiota, mutta se kertoo totuuden tulevista tapahtumista fiktiivisin keinoin (kuvitteellisin keinoin). Niinpä ne profetiat, jotka Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä (Ilm 1:1) näytetään, tulevat toteutumaan, mutta ne ”sielut”, jotka näytetään, eivät ole ruumiillisesti kuolleiden ihmisten aineettomia henkiä Jumalan taivaassa.

Johannekselle näytettiin niiden Jumalan palvelijoiden sielut, jotka olivat saaneet surmansa Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksen tähden. (Ilm 6:9-11) Näiden joukossa ovat ne kolmiyhteisen jumalan opin kieltäneet ja kasteen uusineet Jumalan lapset, jotka katolinen kirkko ja sen tyttäret ovat surmanneet eriuskoisuuden vuoksi aina 1600-luvulle asti. Surman hyväksyjiä olivat katoliset paavit ja papit sekä uskonpuhdistajista Martti Luther, Jean Calvin ja Ulrich Zwingli. He suorastaan käskivät maallista lakia ja tuomarin valtaa hallussaan pitäviä tappamaan kristityt Jumalan lapset, joten tiedät, mistä hengestä he ja heidän oppinsa on lähtöisin. (vrt. 1Joh 3:1-15)

Johannes näki myös ”niiden sielut”, jotka istuivat valtaistuimilla ja hallitsivat yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta. (Ilm 20:4ss.; 3:21; 1Kor 6:3) Nämä sielut saavat hallita ja tuomita tulevassa maailmassa vasta Kristuksen tulemuksen ja pyhien sekä valittujen Jumalan lasten ruumiin ylösnousemuksen jälkeen. (Ilm 22:1-5) Kyse ei siis ole joistakin aineettomista sieluista ”tuonelassa” tai ”paratiisissa” tai ”Jumalan taivaassa” vaan kokonaisista ihmisistä, jotka ovat saaneet katoamattoman ja kuolemattoman kirkastetun ruumiin. (1Kor 15:34-58; 1Tess 4:13-17)

Ne aiemmassa kohdassa mainitut vanhurskasten marttyyrien sielut eivät nekään ole aineetonta henkeä Jumalan luona taivaassa, niin kuin on luultu. (Ilm 6:9-11) Ne ovat ”kuvia tulevasta” ja opettavat meille hengellisiä asioita sen sijaan, että kuvaisivat todellisia henkiä tai sieluja Jumalan taivaassa. Muista vielä se, että ne ”sielut” eivät olleet vielä edes syntyneet silloin, kun Johannekselle näytettiin heidät hänen näkökohdastaan katsottuna tulevaisuudessa. Sillä kohdalla ei siis voida osoittaa todeksi pakanallista uskoa tuonelasta ”elävien kuolleiden valtakuntana” tai sielujen siirtymistä tuonelasta paratiisiin katolisten tarujen mukaan.

Opetuslapsista Johannes, Jaakob ja Pietari saivat nähdä Jeesuksen kirkastetussa muodossa jo ennen kuin hänet lopullisesti kirkastettiin taivaaseen nousemisen jälkeen. (Matt 17:1-8; Joh 1:14; 7:37-39; 20:17; Apt 1:1-11; 2:1-11; 9:3-5; Hebr 2:9-10; Ilm 1:1-18) Tässäkin on kyse ilmestyksestä, joka ei ole fyysistä todellisuutta vaan eräänlainen näky, ikään kuin elokuvan katsomista, virtuaalitodellisuutta tai simulaattorin kautta asioiden kokemista. Mooses ja Elias keskustelivat siinä ilmestyksessä Jeesuksen kanssa, mutta he eivät tulleet sille vuorelle taivaasta (Elias) tai tuonelasta (Mooses) niin kuin eksyneet ovat väittäneet. Kaikki kolmiyhteiseen jumalaankaan uskovat eivät ole niin mielettömiä, että sellaista väittäisivät. He uskovat silti muita katolisia taruja ja pitävät totena pakanallisen tuonela-uskon. Me tiedämme nyt kuitenkin sen, että tuonela on Raamatussa hauta tai syvä kuoppa, jossa ruumiit mätänevät ja katoavat jäljettömiin.

Ruumiin katoaminen ja elämän päättyminen on se ”kadotustuomio”, jonka Jumala on määrännyt alussa ihmisten osaksi. (2Moos 2:15-17; 3:17-19; vrt. Room 6:23; 5:12-21) Jeesus pelasti meidät siltä tuomiolta antamalla elämänsä pyhänä ja viattomana uhrina Jumalalle Golgatan ristillä. Jumala herätti hänet sitten kuolleista, niin että Jeesus ei kuole enää koskaan vaan elää ikuisesti. (Hebr 5:4-11; 7:24-27; 13:20-21) Tätä on kuvattu sanoilla: ”Jumala ei sallinut pyhänsä nähdä katoavaisuutta”.  Isä herätti poikansa Jeesuksen ylös kuolleista ja korotti hänet sen jälkeen kaikkien luotujen herraksi Pietarin saarnan mukaan. (Apt 2:12-36; Psa 16:10) Paavali julisti ja opetti tätä samaa evankeliumia katolisten tarujen sijaan. (Apt 17:22-31; Efe 1:17-23; 1Kor 15:1-24)

Psalmit:
16:8 Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju.
16:9 Sen tähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.
16:10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä katoavaisuutta.

Pietari ymmärsi tämän Psalmin aivan oikein ja sanoi sen kertovan edeltä käsin siitä, että Jumala oli herättävä Jeesuksen ruumiin ylös kuolleista. (Apt 2:12-36) Pietari ei puhu saarnassaan mitään siitä, että Jeesuksen ”sielu” olisi mennyt jonnekin ”kuolleiden henkien valtakuntaan” jne. Pietari puhuu muiden evankeliumin kirjoittajien ja Jeesuksen kristuksen todistajien kanssa yhtäpitävästi vain siitä, miten Jeesus kuoli ristillä ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista tekemällä hänen ruumiistaan jälleen elävän. Tämä on Jeesuksen kristuksen evankeliumia, mutta katoliset tarut eivät sitä ole.

Mainittakoon vielä erikseen se, että sana ”nefesh” ja ”psykhe” ovat suomeksi ”sielu”, mutta tarkoittavat myös ”elämää”. ”Kaiken lihan sielu on sen veri (veressä)” tarkoittaa sitä, että ihmisten ja eläinten ”elämä” on veressä: se perustuu veren kiertoon ruumiissa. (3Moos 17:14) Kun verenkierto pysähtyy, niin ”elävä olento” (”elävä sielu”) kuolee ja lakkaa olemasta. Jäljelle jää vain eloton ruumis, kun elämä (sielu) on valunut siitä ulos veren kautta. Tämä tapahtuu erityisesti, kun teurastetaan eläin uhriksi Jumalalle (elämä valuu veren mukana ulos eläimestä sen sijaan, että jokin aineeton sielu lähtisi siitä ulos).

Kun Daavid puhuu laulussaan (Psalmi 16) edeltä Kristuksen kuolleista heräämisestä, niin hän sanoo suomeksi paremmin käännettynä ja oikein ymmärrettynä:

”Sinä et hylkää minun elämääni hautaan etkä anna hurskaasi nähdä katoavaisuutta”. (Psa 16:10)

Englanninkielisissä käännöksissä tämä on käännetty oikein ja sanottu suoraan, että Jumala ei anna hurskaansa ruumiin mädäntyä haudassa ja kadota (maatua). Suomenkielinen käännös vuodelta 1933 on tässä jakeessa harhaanjohtava, koska siinä puhutaan ”kuolemasta” katoavaisuuden eli ruumiin maatumisen sijasta. Englanninkieliset käännökset ovat erehtyneet puolestaan siinä, kun puhuvat ”sielusta” elämän sijasta ja jotkut puhuvat jopa ”kuolleiden valtakunnasta” ”sheolin” sijaan, joka tarkoittaa siis hautaa tai syvää kuoppaa, jossa ruumiit mätänevät ja katoavat.

http://biblehub.com/psalms/16-10.htm

Mitä Paavali siten tarkoitti, kun sanoi Psalmiin viitaten ”hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen” ja ”hän antoi lahjoja ihmisille”. (Efe 4:8) Tämä on viittausta Psalmiin 68, josta lainaan vähän pidemmän pätkän.

Psalmit:
68:16 Baasanin vuori on Jumalan vuori, Baasanin vuori on monihuippuinen vuori.
68:17 Miksi te, monihuippuiset vuoret, karsaasti katsotte vuorta, jolla Jumala on mielistynyt asumaan? Totisesti, Herra asuu siellä iankaikkisesti.
68:18 Jumalan sotavaunuja on kymmenet tuhannet, on tuhannen kertaa tuhannet; Herra on niiden keskellä, pyhyydessään niin kuin Siinai.
68:19 Sinä astuit ylös korkeuteen, otit vankeja saaliiksesi, sait ihmisiä lahjaksesi: niskoittelijatkin joutuvat asumaan Herran Jumalan tykönä.
68:20 Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela.
68:21 Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.

Niin kuin tässä sanotaan ja Paavali oikein ymmärsi, puhutaan tässä etukäteen siitä, miten Jeesus oli voittava kuoleman sitä kautta, että Jumala oli herättävä hänet ylös kuolleista. Jumala vapahtaa omansa kuolemasta eikä salli hänen ruumiinsa nähdä katoavaisuutta. Tämä sana pitää yhtä muiden Jumalan sanojen kanssa tällä tavalla ymmärrettynä.

Sanat ”astuit ylös korkeuteen” viittaa siihen, kun Jumala otti poikansa Jeesuksen tykönsä taivaaseen sen jälkeen, kun oli ensin herättänyt hänet ylös kuolleista. (Joh 7:37-39; 20:17; Apt 1:4-12) Sen jälkeen sanat ”otit vankeja saaliiksesi” eivät tarkoita tuonelassa tai paratiisissa olleita ihmisten henkiä tai sieluja, jotka Jeesus olisi käynyt vapauttamassa (vankeudesta ja kuolemasta?) ja vienyt mukaansa taivaaseen. Tämä on katolinen taru, mutta jos olet rehellinen, niin Paavali ei puhu sanaakaan siitä, mitä katolinen taru väittää.

Niin kuin huomaat, ovat katoliset selitykset sisäisesti ristiriitaisia ja itseään vastaan. He sanovat, että vanhurskaat henget tai sielut nauttivat onnesta tuonelassa, mutta syntiset ja jumalattomat kärsivät siellä tuskaa tulen liekissä. (vrt. Luuk 16:19-31 ja sen lähteenä olevat pakanalliset sekä juutalaiset tarut) Sitten he sanovat, että Jeesus ”otti vankeja saaliikseen” ja vei heidät mukanaan paratiisiin tai johonkin välitilaan. Mitä ihmeen vankeja? Kenen vankeja? Millä tavalla vankeja? Jos vanhurskaat sielut tai henget nauttivat onnesta ”Aabrahamin helmassa”, niin miten he voisivat olla ”vankeja”? Oliko saatana sitonut heidät kahleilla vangeiksi? 😉

Entä miten he voisivat olla ”kuoleman vankeja”? Jos he ovat ”hengessä eläviä” tai jos heidän ”sielunsa elää”, niin eiväthän he ole edes kuolleita! Mihin he ruumista yleensä tarvitsisivat, jos eläisivät muutenkin henkinä tai sieluina ikuisesti? Ruumiin ylösnousemukselta iankaikkisen elämän toivona menee kokonaan pohja pois, jos uskotaan sielun luontaiseen kuolemattomuuteen kreikkalaisen filosofian ja pakanoiden uskomusten mukaan.

Myös juutalaiset fariseukset pitivät näitä taruja totuutena, mutta Jeesus ja apostolit eivät niihin uskoneet. Jeesus käytti fariseusten taikauskoisia näkemyksiä apunaan, kun nuhteli ja varoitti heitä, mutta ei suinkaan vahvistanut niihin taruihin perustuvan kertomuksensa yksityiskohtia totuudeksi. (Luuk 16:19-31) Katolisessa uskossa olevat pitävät niitä kuitenkin täytenä totena ja antavat väärän todistuksen Jumalan sanan ilmoittamasta totuudesta.

Joku voi vieläkin sanoa Jumalan sanan ilmoitusta vastaan ja väittää, että Jeesus vei vanhurskasten henget tai sielut paratiisiin, jossa ne odottavat ruumiin ylösnousemusta. He olivat Jeesuksen kuolemaan asti ”vankeina” ilman toivoa ruumiin ylösnousemuksesta. Nyt kun Jeesus kuoli ja tuli vapauttamaan heidät tuonelasta paratiisiin, eivät he olleet enää saatanan ja kuoleman vankeja, koska heillä oli ruumiin ylösnousemuksen toivo.

Tämäkin vastaväite on virheellinen ja väärä. Johanneksen sanojen mukaan kukaan ei ole mennyt taivaaseen paitsi Jeesus. (Joh 3:13) Paratiisi on Jumalan luona taivaassa, joten tämä tarun selitys ei voi olla totta. (Ilm 2:8; 2Kor 12:1-4) Sen lisäksi nämä eksyneet eivät ole tulleet ajatelleeksi sitä, että Jeesus ei ollut vielä voittanut kuolemaa heti kuolemansa jälkeen! Kuolema on voitettu vasta sen jälkeen, kun Jumala herätti poikansa ylös kuolleista!

Meidän kohdalla kuolemaa ei ole vielä kukistettu! Se kukistetaan vasta Kristuksen tulemuksessa, kun me nousemme ylös ja muutumme kuolemattomiksi ja katoamattomiksi. (1Kor 15:12-58) Näin on kirjoitettu, mutta katolisessa uskossa olevat eivät pidä totena Raamatun kirjoituksia. He pitävät niiden sijasta totena katolisia taruja ja katolisten isien virheellisiä tulkintoja Raamatusta, niin kuin olet tullut huomaamaan näistä kirjoituksista ja yhä vielä sen huomaat.

Heprealaiskirjeessä sanotaan, että saatanalla oli kuolema vallassaan aina siihen asti, kunnes Jeesus oli herätetty ylös kuolleista. (Hebr 2:14-18) Jeesus sanoo Johanneksen Ilmestyskirjassa, että hänellä on ”kuoleman ja tuonelan avaimet”: hänellä, joka oli kuollut, mutta virkosi eloon. (Ilm 1:5, 17-18; 2:8)

Kaikki nämä kohdat puhuvat siitä, miten Jeesus on voittanut kuoleman kautta kuoleman. Jeesus ei voittanut kuolemaa Jumalana, palaamalla Jumalana takaisin elottomaan ruumiiseensa. Jeesus voitti kuoleman ihmisenä, antamalla itsensä viattomana uhrina Jumalalle Golgatan ristillä! Jumala herätti poikansa Jeesuksen ylös kuolleista, koska tämä oli synnitön ja viaton Jumalan uhrikaritsa.

Jumala on antanut pojalleen vallan herättää kuolleita sanansa kautta, niin että Jeesus voi tehdä eläväksi ne, jotka isä tahtoo, ja jotka hän isän tahdon mukana tahtoo herättää. Muut kuolleet herätetään vasta Kristuksen tulemuksessa, ”viimeisenä päivänä”, mutta Jumala on herättänyt Kristuksen esikoisena ennen muita, ensimmäisenä kuolemaan nukkuneiden joukosta. (Joh 5:17-30; 6:39-44; 1Kor 15:34-58)

Jeesuksen jumaluutta on perusteltu vielä siten, että vain Jumala voi antaa syntejä anteeksi ja herättää kuolleita. Jeesuksen täytyy siten olla Jumala, koska hän antaa syntejä anteeksi ja herättää kuolleita. (Luuk 5:24; Joh 5:17-30) Tämäkin on virheellinen perustelu.

Jeesus voi antaa syntejä anteeksi ja herättää kuolleita, koska Jumala on antanut sen vallan pojalleen! Jumala on antanut pojalleen jopa elämän, joten miten ihmeessä poika voisi olla isän vertainen Jumala? (Joh 5:26) Jeesus ei voi tehdä mitään ilman isää, joten on selvää, että hän ei ole Jumala. (Joh 5:19, 30) Sitä paitsi myös opetuslapsilla on valta antaa syntejä anteeksi tai pidättää ne: päästää vapaaksi tai sitoa. (Matt 16:19; Joh 20:23) Se ei tee heistä isän vertaista Jumalaa, että Jeesus on antanut heille sen vallan, jonka hän sai ensin itse isältään.

Mitä sanat ”otit vankeja saaliiksesi” sitten oikein tarkoittavat? (Psa 68:19; Efe 4:8) Raamatun tulkinnan yleinen periaate on se, että ”Raamattu selittää Raamattua”. Se tapa tutkia pyhiä kirjoituksia toimii tässäkin tapauksessa. Katsomme, mitä muualla Raamatussa on sanottu tästä samasta aiheesta. Löydämme tähän sopivan kuvauksen heprealaiskirjeestä. Siellä sanotaan näin:

Hebrealaiskirje:
2:14 Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen,
2:15 ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.
2:16 Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.
2:17 Sen tähden hänet täytyi tehdä veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit.
2:18 Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.

Jeesus vapautti kaikki ne, jotka ovat olleet koko elämänsä orjuuden alaisia kuoleman pelosta. Kun opetuslapset näkivät omin silmin, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen ylös kuolleista, niin heidän ei tarvinnut enää pelätä kuolemaa! Tämä on se ”vankien vapautus”, josta Raamattu muuallakin puhuu. Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen uskovan ei tarvitse pelätä enää kuolemaa ja elää orjuuden alla, paholaisen vankina. Me saamme toivoa ja odottaa uskossa ruumiin ylösnousemuksen lupauksen täyttymistä, jolloin kuolema tulee voitetuksi lopullisesti kaikkien pyhien ja valittujen elämässä. (1Kor 15:34-58)

Paavali puhuu asiayhteydessään siitä, miten Jeesus on kuollut, noussut ylös kuolleista ja mennyt isän tykö taivaaseen. Jeesus voitti kuoleman kautta kuoleman ja vapautti kuoleman pelossa olleet palvelemaan häntä hengen uudessa tilassa (”otti vankeja saaliikseen”). Pyhä henki saattoi tulla opetuslapsiin vasta sen jälkeen, kun Jeesus oli mennyt isän tykö taivaaseen. (Joh 7:37-39; 20:17; Apt 1:1-11; 2:1-36) Tämä teki mahdolliseksi hengellisten armolahjojen jakamisen niille, jotka olivat aiemmin pelänneet kuolemaa ja olleet paholaisen vankeja sekä synnin orjia. (”antoi lahjoja ihmisille”, Efe 4:1-16, 1Kor 12–14) Tämän asian vahvistukseksi lainaamme vielä Paavalin kirjeen jatkoa, jossa hän siirtyy puhumaan hengellisistä lahjoista eli tässä tapauksessa palvelustehtävistä Jumalan seurakunnassa.

4:11 Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
4:12 tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
4:13 kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
4:14 ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
4:15 vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
4:16 josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

Lue myös roomalaiskirjeen luvut 6–8 ja nämä seuraavat jakeet, joissa sanotaan Jeesuksen vapautuneen kuoleman vallasta ja tulleen vapauttamaan synnin orjia saatanan vallasta. Jumala on hän, joka vapautti ensin Jeesuksen kuoleman vallasta ja antoi sitten hänelle vallan vapauttaa muut Jumalan lapset siitä ja synnin orjuudesta. Näin on kirjoitettu.

”Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niin kuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää ” (Apt 2:24)

Johanneksen evankeliumi:
8:31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
8:32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.”
8:33 He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ’Te tulette vapaiksi’?”
8:34 Jeesus vastasi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.
8:35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; poika pysyy iäti.
8:36 Jos siis poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.

1.Johanneksen kirje:
3:8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.

2.Timoteuksen kirje:
2:22 Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä.
2:23 Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.
2:24 Mutta Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan, kyetä opettamaan ja pahaa kärsimään;
2:25 hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden
2:26 ja selviävät perkeleen pauloista, joka on heidät vanginnut tahtoansa tekemään.

Ristin ryövärin kohtalo

On vielä yksi tärkeä kohta, jota on käytetty katolisten tarujen ja harhaopin tukena tähän asiaan liittyen. Ne ovat Jeesuksen sanat ristin ryövärille. Luukas kirjoittaa näin:

Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” (Luuk 23:43)

Jätimme tarkoituksella pois kaksoispisteen, sillä se on Raamatun kääntäjän tekemä lisäys alkuperäiseen tekstiin. Kreikankielinen evankeliumi on kirjoitettu ilman välimerkkejä, joten jokainen välimerkki on kääntäjän tulkintaa, ei alkuperäistä evankeliumia.

Kääntäjä on pitänyt totena katoliset tarut siitä, että Jeesus meni vielä samana päivänä paratiisiin ristin ryövärin kanssa, kun he molemmat kuolivat. Paratiisi sijaitsee Raamatun mukaan Jumalan taivaassa. (Ilm 2:7; 2Kor 12:1-4) Tämä tulkinta ei voi pitää paikkaansa, sillä Raamatun mukaan taivaaseen ei ollut mennyt ketään muita kuin Jeesus vielä silloin, kun Johannes kirjoitti oman evankeliuminsa noin 60 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. (Joh 3:13)

”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, ihmisen poika, joka on taivaassa.” (Joh 3:13)

Paratiisi on ”kolmas taivas” eli Jumalan taivas, jossa Jeesus on nyt isän Jumalan oikealla puolella kirjoitusten mukaan. (2Kor 12:1-4; Ilm 2:7; Room 8:34; Efe 1:20-23; Hebr 7:25-8:2) Jos Johannes puhuu totta tuossa edellä lainaamassani jakeessa, niin kukaan muu ei ollut mennyt ylös taivaaseen kuin Jeesus. Katolisessa uskossa olevat väittävät tätä vastaan sanomalla, että nuo sanat eivät ole Johanneksen kerrontaa vaan Jeesuksen omia sanoja. Sekin on virheellinen tulkinta.

Jeesus ei ollut noussut ylös taivaaseen vielä silloin, kun puhui Nikodeemuksen kanssa. (Joh 3:1ss.) Jeesus ei ollut edes kuollut vielä, joten miten hän olisi voinut mennä ylös taivaaseen? Raamatussa ei ole mitään mainintaa siitä, että Jeesus olisi käynyt isän tykönä taivaassa ennen kuin Jumala oli herättänyt hänet ylös kuolleista ja ottanut tykönsä taivaaseen sen jälkeen. (Joh 20:17; Apt 1:9-11)

Noiden sanojen täytyy olla apostolin kerrontaa sen sijaan, että ne olisivat Jeesuksen omia sanoja. Sen puolesta puhuvat myös jakeen loppuosan sanat ”joka on taivaassa”. Ne puuttuvat joistakin vanhoista käsikirjoituksista, mutta sikäli kuin ne ovat olleet alkuperäisessä tekstissä, niin Johanneksen on täytynyt viitata niillä sanoilla siihen aikaan, kun hän kirjoitti ne sanat. Jeesus oli sillä hetkellä Jumalan luona taivaassa, mutta ei ollut vielä silloin, kun puhui Nikodeemuksen kanssa.

Jeesuksen sanat tulisi kirjoittaa Luukkaan evankeliumissa tässä muodossa, kun välimerkki laitetaan oikeaan kohtaan:

”Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa.” (Luuk 23:43)

Jeesus ei väitä sitä, että on menevä heti samana päivänä paratiisiin Jumalan tykö, kun hän kuolee. Hän lupaa ryövärille, että tämä on oleva paratiisissa joskus tulevaisuudessa. Jeesus viittaa sanoillaan ruumiin ylösnousemukseen ja toiseen tulemukseensa. Silloin ”paratiisi” on oleva uudistetun maan päällä. Jumalan valtakunta tulee täydessä voimassaan, kun pyhät ja valitut tulevat alas pilvistä hallitsemaan yhdessä herran kanssa tulevaa maailmaa. (Ilm 2:26-29; 3:21; 5:9-10; 20:4; 22:1-5)

Jeesus käyttää kaksinkertaista painotusta puheessaan ryövärille. Sana ”totisesti” on tyypillinen Jeesuksen käyttämä painotus hänen puhuessaan. Tässä kohdassa hän käyttää lisäksi sanoja ”tänään” tai ”tänä päivänä” samassa merkityksessä: hän painottaa sanojensa merkitystä ja arvoa. Jokaiselle oli selvää, että Jeesus sanoi ne sanat siinä hetkessä ja ”tänään”, joten Jeesus ei painota sitä asiaa, milloin hän ne sanat sanoo, vaan hän painottaa itse asiaa, sanomaansa. Me käytämme vastaavassa tilanteessa sanaa ”nyt”, esimerkiksi näin:

”Kuule, mitä minä sinulle nyt sanon: sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa!”

Sanalla ”nyt” ei painoteta sitä, että juuri sillä hetkellä puhutaan. Sillä painotetaan sitä sanomaa, joka puhutaan siinä hetkessä. Raamatussa on käytetty tässä samassa merkityksessä sanoja ”tänä päivänä” tai ”tänään”. Ne sanat toistuvat Mooseksen puheessa hänen kehottaessaan Israelia noudattamaan kaikkia lain käskyjä ja Jumalan sanan ohjeita. (5Moos 4:39-40; 6:6; 7:11; 8:1, 11, 19; 10:13; 11:2, 8, 13, 26-32; 26:16, 18; 27:1, 4, 9-10; 28:1, 13-15; 29:12-18; 30:1-19; 32:46) Paino ei ole siinä, että Mooses sanoi ne sanat ”tänä päivänä”; paino on itse sanomassa ja lain käskyissä.

Tätä selitystä vastaan on sanottu vastaväitteenä se, että sana ”tänään” tai ”tänä päivänä” tarkoittaa Jeesuksen puheissa muissa evankeliumien kohdissa aina ”tätä päivää” sen sijaan, että sillä painotettaisiin jotakin asiaa, sanomaa. Jeesus painotti sanojaan käyttämällä sanaa ”totisesti” (amen), joten olisi virheellinen perustelu sanoa hänen käyttäneen ristillä kaksinkertaista painotusta. Tämä on hyvä vastaväite ja suhtaudumme siihen sen ansaitsemalla vakavuudella.

Vastaväite kumoutuu silti hyvin helposti, kun tarkastelemme sitä, missä tilanteissa ja missä tarkoituksessa Jeesus käytti sanaa ”tänä päivänä” tai ”tänään”. Hän käytti sitä kaikissa muissa tilanteissa kirjaimellisesti tarkoittamaan ”tätä päivää” eli aikaa, sen sijaan, että olisi painottanut sanomaansa sillä sanalla. Se ei tee tyhjäksi sitä perustelua, että Jeesus todellakin käytti ristillä sanoja ”tänä päivänä” painotuskeinona sen sijaan, että olisi väittänyt menevänsä ristin ryövärin kanssa heti samana päivänä Jumalan paratiisiin taivaaseen. Sehän on vastoin sitä, mitä on kirjoitettu muualla Raamatussa! Olisiko Raamattu ristiriitainen tässä kohdassa? Miten se voisi olla, ainakaan niiden mielestä, joiden mukaan Raamatussa ei ole yhtään ristiriitaa eikä virhettä! 🙂

Jeesus ei ole ainoa, joka käyttää sanaa ”tänään” painotuskeinona sanomalleen Uudessa testamentissa. Myös Paavali käyttää sitä sanaa samassa tarkoituksessa. (Apt 20:26) Apostoli ei painota sitä, että todistaa efesolaisille ”tänä päivänä” vaan hän painottaa sanojensa arvoa. Samalla tavalla sanojensa arvoa ja itse sanomaa ovat painottaneet Mooses ja Jeesus, aivan niin kuin edellä on Raamatun kirjoitusten perusteella osoitettu ja toteen näytetty.

Jumalan sana Raamatun kirjoituksissa kumoaa katoliset tarut

Jumalan pyhä henki avaa kirjoituksia Jumalan tahdon mukaan – ei katolisten tarujen ja harhaoppien tueksi. Niin kuin olet nähnyt, eivät Paavali ja Pietari puhuneet oikeasti mitään siitä, että Jeesus olisi mennyt ns. ”kuolleiden valtakuntaan” ja saarnannut siellä oleville ihmisten hengille tai sieluille evankeliumia. Kaikki se on katolisia taruja ja harhaoppia, josta Jumala tahtoo oman kansansa sanoutuvan irti näinä viimeisinä hetkinä ennen Kristuksen paluuta. (Ilm 17-18)

Raamatun mukaan ihmisten henget ja sielut eivät jatka elämäänsä jossakin kuolleiden valtakunnassa, jota tuonelaksi, manalaksi tai paratiisiksi sanotaan. Ihmiset nukkuvat tiedottomassa tilassa unta aina ruumiin ylösnousemukseen asti. (Snj 9:5-6; Job 7:6-8, 21b; Dan 12:2; Matt 12:39-40; Joh 6:39-44; jne.) Kaikki Raamatun kohdat, joiden väitetään todistavan jotakin muuta, on tulkittu virheellisesti katolisessa uskossa olevien toimesta. Tämä voidaan osoittaa kohta kohdalta, niin kuin olemme tehneetkin, kun joku on esittänyt vastaväitteitä. Me kumoamme ne vastaväitteet Raamatun kirjoituksilla ja Jumalan voimalla, pyhän hengen opetuksen ja Jumalan antaman viisauden kautta.

Kun Pietari ja muut apostolit julistivat evankeliumia Apostolien teoissa, niin he eivät puhuneet mitään siitä, että Jeesus olisi käynyt heti kuolemansa jälkeen tuonelassa ja vapauttanut siellä vankeudessa olevat vanhurskaiden ihmisten henget tai sielut ja vienyt ne Jumalan tykö taivaaseen vielä samana päivänä, kun hän kuoli. He eivät puhu siitä asiasta myöskään kirjeissään: eivät yhdessäkään kohdassa. He todistavat yksinomaan siitä, että Jumala on herättänyt poikansa Jeesuksen ylös kuolleista ja korottanut hänet kaikkien herraksi. (Apt 2:12-36; 10:34-48; 17:22-31)

Jumala ei antanut poikansa ruumiin maatua vaan herätti hänet ylös kuolleista. (Apt 2:12-36) Sen sijaan Daavidin ruumis lepäsi vielä silloin haudassa eikä hän ollut noussut ylös taivaaseen. (Apt 2:29-34) Pietari ei tuntenut oppia, jonka mukaan Jeesus olisi vienyt Daavidin ja muiden vanhan liiton pyhien henget tai sielut paratiisiin samana päivänä, kun hän kuoli. Hän ei puhunut mitään näiden vanhan liiton pyhien hengistä tai sieluista vaan todisti ainoastaan herran Jeesuksen ruumiin heränneen ylös kuolleista. Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut eivät sitä ole.

Raamatun mukaan meillä on iankaikkisen elämän toivo ruumiin ylösnousemuksessa. (Apt 24:16; 26:8; Room 8:17-36; Hebr 6:17-20; 1Piet 1:1-5) Iankaikkinen elämä ei ole hengen tai sielun elämää paratiisissa, Jumalan taivaassa. (Ilm 2:7; 2Kor 11:1-4) Se on ikuista elämää uudessa maassa, kuolemattomassa ja katoamattomassa ruumiissa. (Ilm 21:1-7; 1Kor 15:34-58) Jos kuolleet eivät nousisi ylös haudoistaan ja elossa olevien kuoleman ruumis (Room 7:22) ei muuttuisi kuolemattomaksi ja katoamattomaksi kirkastetuiksi ruumiiksi, niin pyhät ja valitut eivät eläisi ikuisesti: he olisivat ”tuhotut” (1Kor 15:18, KR38: ”kadotetut”).

Kuolema on tullut ihmisen kautta ja niin on myös kuolleiden ylösnousemus tullut ihmisen kristuksen Jeesuksen kautta. (1Kor 15:12-24) Jumala herätti kuolleista ensin poikansa Jeesuksen ja sitten Kristuksen tulemuksessa herätetään kuolleista pois nukkuneet pyhät. Ne valitut ja pyhät Jumalan lapset, jotka ovat elossa herran tullessa, temmataan ylös pilviin häntä vastaan. (1Tess 4:13-17) Hekin saavat kuolemattoman ja katoamattoman ruumiin, jossa voivat elää ikuisesti muiden pyhien ja herran Jeesuksen kristuksen kanssa. (1Kor 15:12-58)

Ruumiin ylösnousemuksen toivo on se toivo, johon meidät on kutsuttu. (Apt 24:16; 26:8; Room 8:17-36; Hebr 6:17-20) Me olemme uudestisyntyneet Jumalan hengestä ja sanan kautta elävään toivoon, joka saa täyttymyksen kristuksen tulemuksessa ja ruumiin ylösnousemuksessa. (1Piet 1:1-25) Vaikka ”hengestä syntynyt on henki” (Joh 3:3-8), niin tarvitsee se henki ruumiin voidakseen elää ikuisesti. (1Kor 15:18) Muutenhan koko ruumiin ylösnousemus olisi tarpeeton. Miksi Jumala olisi tehnyt poikansa elottomasta ruumiista jälleen elävän, jos Jeesus olisi henki, joka elää ikuisesti ilman ruumista?

Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen, joka on ihminen. (Efe 1:17-23; 1Kor 15:12-24; 1Tim 2:3-7) Kun apostolit julistivat evankeliumia ja rukoilivat, niin he kuvasivat herran Jeesuksen pelkästään ihmisenä, jonka Jumalan on herättänyt ylös kuolleista. (Apt 2:12-36; 3:19-4:31; 10:34-38; 17:22-31) Tämä evankeliumin sana riitti tuomaan pelastuksen niille, jotka ottivat sen uskossa vastaan ja saivat siten luvatun hengen. (Apt 11:11-18; Gal 3:1-2)

Jumala pelasti poikansa ikuiselta kuolemalta herättämällä hänet ylös kuolleista. (Hebr 5:4-11; 13:20-21) Jeesus ei lähtenyt Jumalana (Henkenä) ulos ruumiistaan, niin että olisi palannut siihen Jumalana (Henkenä) takaisin. Jeesus nukkui kuolemansa jälkeen tiedotonta unta ruumiin ylösnousemukseen asti niin kuin muutkin ihmiset. (Job 7:6-8, 21b; Snj 9:5-6; Dan 12:2; Matt 12:39-40; Joh 6:39-44) Jumala herätti kuolleista ylös ”ihmisen kristuksen Jeesuksen”. Isä herätti poikansa sen sijaan, että Jeesus olisi palannut Jumalana (Henkenä) takaisin elottomaan ruumiiseensa käytyään sitä ennen Jumalana (Henkenä) tuonelassa ja paratiisissa (Jumalan tykönä taivaassa).

1.Korinttolaiskirje:
15:12 Mutta jos Kristuksesta saarnataan, että hän on noussut kuolleista, kuinka muutamat teistä saattavat sanoa, ettei kuolleitten ylösnousemusta ole?
15:13 Vaan jos ei ole kuolleitten ylösnousemusta, ei Kristuskaan ole noussut.
15:14 Mutta jos Kristus ei ole noussut kuolleista, turha on silloin meidän saarnamme, turha myös teidän uskonne;
15:15 ja silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi, koska olemme todistaneet Jumalaa vastaan, että hän on herättänyt Kristuksen, jota hän ei ole herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä.
15:16 Sillä jos kuolleita ei herätetä, ei Kristuskaan ole herätetty.
15:17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
15:18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat kadotetut.
15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
15:20 Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista.
15:21 Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
15:22 Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
15:23 mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
15:24 sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.
15:25 Sillä hänen pitää hallitseman ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle.”
15:26 Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
15:27 Sillä: ”kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle.” Mutta kun hän sanoo: ”kaikki on alistettu”, niin ei tietenkään ole alistettu se, joka on alistanut kaiken hänen allensa.
15:28 Ja kun kaikki on alistettu pojan valtaan, silloin itse poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Efesolaiskirje:
1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala, kirkkauden isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

Roomalaiskirje:
8:11 Jos nyt hänen henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista kristuksen Jeesuksen, on tekevä eläväksi myös teidän kuolevaiset ruumiinne henkensä kautta, joka teissä asuu.

Hebrealaiskirje:
5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.

13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

1.Timoteuksen kirje:
2:3 Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
2:4 joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.
2:5 Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen kristus Jeesus,
2:6 joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa,
2:7 ja sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valehtele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa.

Näin on kirjoitettu, mutta vain harvat uskovat Jumalan sanaa Raamatun pyhistä kirjoituksista. Suurin osa nimeltään kristityistä uskoo Jumalan sanan sijasta katolisia taruja ja harhaoppeja.

Jos et usko ruumiin ylösnousemukseen vaan luulet ihmisten menevän heti ruumiin kuoleman jälkeen suoraan paratiisiin Jumalan tykö, niin sinä kiellät herran Jeesuksen kristuksen ylösnousemuksen ja evankeliumin! (1Kor 15:1-24)

Paavali tuomitsi jyrkin sanoin sellaiset ihmiset, jotka eivät uskoneet ruumiin ylösnousemukseen, joka on tuleva. Heitä voidaan verrata jopa niihin harhaoppisiin, jotka sanovat, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Paavali ei säästänyt sanojaan, kun puhui sillä tavalla eksyneistä eksyttäjistä.

2.Timoteuksen kirje:
2:16 Mutta pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
2:17 ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä. Niitä ovat Hymeneus ja Filetus,
2:18 jotka ovat totuudesta eksyneet, kun sanovat, että ylösnousemus jo on tapahtunut, ja he turmelevat useiden uskon.

Jeesuksen ruumis ei mädäntynyt hautaan eikä se ole kadonnut. Se on otettu ylös taivaaseen ja on muuttunut kuolemattomaksi ja katoamattomaksi kirkastetuksi ruumiiksi. Jos joku ei usko tätä evankeliumin perussanomaa, niin miten hän voisi elää ikuisesti? (ks. Luuk 24; Apt 1:1-11; Room 8; 1Kor 15)

Raamatun ihmiskuva ja iankaikkinen rangaistus

Olemme kirjoittaneet jo aiemmin artikkelin ”Raamatun ihmiskuva ja iankaikkinen rangaistus”. Siinä on käsitelty tätä aihetta tarkemmin, mutta sanomme myös tässä yhteydessä muutaman sanasen ja viittaamme arvostettuihin kristittyihin teologeihin heidän tutkimuksissaan.

Raamatussa ei ole erotettu toisistaan ihmisen henkeä ja sielua, niin että näiden välillä olisi selvä ero. Molempia sanoja on käytetty samassa merkityksessä, niin että ne sanat tarkoittavat joko ihmistä kokonaisena olentona, ”elämää” tai sitten hänen henkisiä ominaisuuksiaan: tietoa, ymmärrystä, järkeä, mieltä, sydäntä, ajatuksia, tahtoa, tunteita, muistia ja ylipäätään henkistä elämää.

Raamatussa ei jaeta ihmistä osiin, jotka voivat elää toisista osista irrallisena itsenäistä elämää. Ihmisen henki ja sielu eivät elä ruumiin kuoleman jälkeen jossakin kuolleiden valtakunnassa, tuonelassa tai paratiisissa. Kristityn toivo on ruumiin ylösnousemuksen toivo, joka menettää kokonaan merkityksensä, jos ihminen eläisi sieluna tai henkenä ikuisesti ilman ruumista. Mitä järkeä olisi yleensä tulla alas taivaasta tähän maailmaan, jos ikuinen päämäärä olisi hengen tai sielun elämä taivaassa Jumalan tykönä?

Paavali sanoo selvästi, että ihminen ei elä ikuisesti ilman ruumiin ylösnousemusta.

1.Korinttolaiskirje:
15:17 Mutta jos Kristus ei ole herätetty, niin teidän uskonne on turha, ja te olette vielä synneissänne.
15:18 Ja silloinhan Kristuksessa nukkuneet olisivat tuhoutuneet (KR38: kadotetut).

Jos ruumiit eivät heräisi kuolleista, niin kukaan ei eläisi ikuisesti: ei edes Jeesus! Paavali sanoi selvästi, että kuolleet Jumalan palvelijat olisivat ”tuhoutuneet”, jos kuolleet eivät heräisi ylös kuolleista. Paavali ei opettanut sielun tai hengen elämän jatkumista ruumiin kuoleman jälkeen. Hän opetti Kristuksen paluuta taivaasta alas maailmaan ja ruumiin ylösnousemuksen toivoa. (Apt 24:16; 26:8; Room 8:17-36; Fil 3:20-21; 1Tess 4:13-17; 1Kor 15) Kuolleet pyhät nousevat ylös haudoistaan ja elossa olevat temmataan yläilmoihin pilviin herraa Jeesusta vastaan, kun hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
15:53 Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
15:54 Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.”

Paavali sanoo tässä ihan selvällä suomenkielellä, että ihminen ei elä ikuisesti henkenä tai sieluna ilman ruumista. Ihminen on luonnostaan katoavainen ja kuolevainen kokonainen olento sen sijaan, että me olisimme henki tai sielu liharuumiissa, joka elää myös ruumiin ulkopuolella ”henkenä”. Paavali sanoi: ”tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen ja katoavaisen katoamattomuuteen”. Mitä muuta nämä sanat voisivat tarkoittaa kuin sitä, mitä niissä suoraan sanotaan? Ihminen on luontaisesti katoavainen ja kuolevainen olento, mutta me saamme ikuisen elämän ruumiin ylösnousemuksessa, joka on meidän elävä toivomme. (Hebr 6:17-20)

Kuinka moni uskoo tätä Jumalan sanaa sen sijaan, että uskoisi katolisia taruja? Suurista kirkkokunnista vain adventistit ovat ymmärtäneet tämän oikein niin kuin myös Jehovan todistajat, mutta he ovat langenneet muihin harhoihin ja muodostavat kultin elävän Jumalan seurakunnan sijasta. Unitaarit tietävät totuuden tässä asiassa, mutta areiolaiset ovat eksyneet katolisiin taruihin uskoessaan Jeesuksen olleen isän tykönä elävänä olentona jo ennen maailman luomista. Herätyskristilliset ovat sitoutuneet katolisiin taruihin, mutta onneksi kansankirkossamme on vapaampaa ajattelua Lutherin perintönä. Lutherin sanotaan puoltaneen ”sielun unta” ruumiin ylösnousemukseen asti, vaikkakin hänen sanansa tältä alueelta ovat monitulkintaiset eikä hän ollut vakaa opetuksessaan.

Luterilaisista teologeista Aimo T. Nikolainen edusti Raamatun ihmiskuvaa. Hän kirjoitti vuonna 1941 kirjan nimeltä ”Ihminen evankeliumien valossa”. Nikolainen esittää, että Raamatussa ihmistä on ajateltu ensi sijassa jakamattomana kokonaisuutena, jolloin ”sielu” tai ”henki” ei ole irrotettavissa ”ruumiista”. Tämän kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen seurauksena kuolemakin on Nikolaisen mukaan koko ihmisen kuolemista. Ihmisessä itsessään ei ole mitään häviämätöntä eikä kuolema ole kuolemattoman sielun eroa katoavaisesta ruumiista. Koko ihminen kuolee ja viimeisenä päivänä koko ihminen nousee kuolleista. (Lähde: Uro Risto Saarinen, Lopun ajat eilen ja tänään, 1988, ja sieltä ”Onko ihminen elossa kuoltuaankin?”, s. 89)

Aino Savolainen viittaa pro gradu tutkielmassaan niin ikään Nikolaisen kirjaan ”Ihminen evankeliumien valossa” ja sanoo:

”…1940-ja 1950-luvuilla Suomessa käytiin teologista kädenvääntöä siitä, onko sielu kuolematon vai ei. Keskustelun juuret palautuivat Saksaan, jossa monet vaikutusvaltaiset Lutheria tutkineet teologit esittivät Lutherin edustaneen kuoleman ja ylösnousemuksen välistä diskontinuiteettia eli näkemystä, jonka mukaan kuolemassa koko ihminen kuolee. Suomessa vastaavan näkemyksen esitti ensimmäisenä Aimo T. Nikolainen, joka julkaisi vuonna 1941 kirjan Ihminen evankeliumien valossa. Kirjassaan Nikolainen pyrkii todistamaan, ettei kuolema ole kuolemattoman sielun eroa katoavaisesta ruumiista, vaan kuolemassa koko ihminen kuolee ja vastaavasti taas viimeisenä päivänä koko ihminen herätetään: Kun Raamattu käyttää termejä ruumis, henki tai sielu, ne kuvastavat ihmisen eri puolia. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan jakamaton kokonaisuus, josta ei voida erikseen ”irrottaa” mitään tiettyä ” osaa”. Näin ollen Nikolainen asettuu vahvasti sille kannalle, että ihmisen ”sielu” kuolee kuolemassa.”

(Aino Savolainen, ”…sinä kuolet! Sinä!” Osmo Tiililän käsitys kuoleman jälkeisestä elämästä, s. 25)

Kansankirkossamme on muutenkin parempaa ja terävämpää Raamatun opetusta kuin vapaissa suunnissa, sillä siellä ajattelua ei ole vangittu herätysliikkeen hurmoksellisiin ja villeihin oppeihin, joilla ei ole Raamatun kirjoitusten vankkaa ja tukevaa pohjaa tukenaan. Valitettavasti kirkossa on menty harhaan monissa asioissa sen nykyisin suomasta vapaasta ajattelusta huolimatta ja osittain juuri sen vuoksi (väärä liberalismi). Ikävää on myös se, että kirkossa pidetään Jeesusta isän vertaisena jumalana, jolloin Raamatun ihmiskuvaa ei ole sovellettu Jeesukseen. Ei sitä ole Jeesukseen sovellettu muuallakaan nimeltään kristityissä suuntauksissa.

Vain unitaarit uskaltavat sanoa suoraan sen, että Jeesus kristus on täysi ihminen, joka nukkui kuoleman unta ruumiin ylösnousemukseen asti sen sijaan, että kävi Henkenä tuonelassa ja paratiisissa katolisten tarujen opettamalla tavalla. Muut pitävät totena näitä katolisia taruja, sillä heille ei Jumalan sanan ilmoittama totuus kelpaa. Sen sijaan, että he uskoisivat Jumalaa ja hänen poikaansa Jeesusta profeettojen sekä apostolien sanojen kautta, vääntävät he niitä vinoon oman ennalta totena pitämänsä opin tueksi tuntematta lainkaan häpeää tai syyllisyyttä majesteettirikoksensa vuoksi!

Luterilaisten keskuudessa maininnan arvoinen on Kari Kuula ja hänen teoksensa ”Helvetin hirmuinen historia”. Hän ei ole uskaltanut luterilaisena viedä ajatuksiaan ihan loppuun asti, mutta kirjasta käy ilmi ikuisen piinahelvetin opin pakanallinen historia. Vielä paremmin se paljastuu Petteri Haipolan netissä julkaisemista tutkielmista. Netistä on tilattavissa myös englanninkielinen kovakantinen kirja, jota suosittelemme: Alan E. Bernstein, The Formation of Hell: Death and Retribution in the Ancient and Early Christian Worlds, 1993.

Meidän toivomme on ruumiin ylösnousemuksen toivo

Koko evankeliumin ydin ja ilosanoma on siinä, että Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen, joka on ihminen, mutta ei kuole enää koskaan. (Apt 2:12-36; 10:34-48; 17:22-31; 1Kor 15:1-24; Room 5:12-21; Efe 1:17-23; 1Tim 2:3-7) Jeesus kristus pysyy ikuisesti ylimmäisenä pappina, koska ei kuole enää koskaan. (Hebr 7:24-8:2) Jeesus on kaikkien luotujen herra ja kuningas, ikuisesti elävä ihminen, sillä hän ei kuole enää koskaan. (2Sam 7:8-16; Psa 45; 89:20-38; Jes 9:5-6; Dan 7:13-14; Hebr 1-2; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 3:1-14; luvut 19-22) Jeesus elää ikuisesti, koska Jumala on antanut hänelle ikuisen elämän. (Joh 5:26)

Raamatun mukaan ihminen ei elä henkenä tai sieluna ruumiin ulkopuolella. Me tarvitsemme ruumiin ylösnousemusta saadaksemme iankaikkisen elämän. Pietari saarnasi tästä ikuisen elämän toivosta heti sen jälkeen, kun oli saanut pyhän hengen. (Apt 2:1-36) Hän puhui vain siitä, että Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen ja tehnyt hänet herraksi. (jj. 22-36) Herraksi tekeminen viittaa siihen, että Jumala on korottanut poikansa kaikkien luotujen herraksi ja kuninkaaksi sen jälkeen, kun herätti hänet ensin kuolleista. (Hebr 1-2; Room 1:1-4; Efe 1:20-23; 1Piet 3:18-22)

Pietari sanoi, että Daavid ei ole noussut ylös vaan hänen hautansa on yhä vielä Jerusalemissa. (Apt 2:29) Daavid ei ole mennyt taivaaseen Jumalan tykö, mutta Jeesus on: hän, joka on Raamatun mukaan Daavidin poika ja hänen sukuaan. (Matt 1:20; 21:15; Luuk 1:32-33; Apt 2:30; 13:22; Ilm 5:5; 22:16; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; Psa 69:20-38; 2Sam 7:8-16) Paratiisiin eli Jumalan luokse taivaaseen ei ole mennyt myöskään ristin ryöväri, sillä myös hän odottaa ruumiin ylösnousemusta päästäkseen herran tykö. (1Tess 4:13-17) Kukaan ihminen ei ole noussut taivaaseen, paitsi Jeesus kristus, joka on isän oikealla puolella hänen valtaistuimellaan. (Hebr 1:3; 7:25, Room 8:32; Ilm 3:21)

Jeesus joutui luottamaan ihmisenä isän Jumalan hänelle antamiin lupauksiin. Jeesus ei tiennyt Jumalana sitä, että oli jatkava elämäänsä Henkenä, koska hän ei ole Jumala. Jos Jeesus olisi Jumala, niin hän ei olisi voinut edes kuolla! Jeesus oli ihminen, jossa Jumala asui henkenä, mutta Jeesus ei ollut itse se Jumala, joka hänessä asui. (Joh 14:9-11; 2Kor 5:16-21) Jeesus ei poikkea tässä asiassa uuden liiton Jumalan lapsista, joissa Jumala asuu niin ikään henkenä. (Room 8:9-16; 1Joh 3:24; 4:9-16; 14:9-24)

Ne, jotka sanovat Jeesuksen lähteneen Henkenä ulos ruumiistaan, kieltävät itse asiassa Kristuksen kuoleman ristillä! He kieltävät siten koko evankeliumin! Ei siis ole ihme, jos monet Jumalan sanan oikein ymmärtäneet sanovat areiolaisista ja katolisessa uskossa olevista, että he eivät voi pelastua. Miten sellainen ihminen voisi saada syntinsä anteeksi, joka kieltää sovituksen sanan sen kuultuaan ja vääntää sitä vinoon katolisilta isiltä perittyjen harhaoppien tueksi?

Jeesus on meille esikuva täydellisestä uskosta ja luottamuksesta isään Jumalaan ja hänen lupauksiinsa. (Hebr 12:2ss.) Jos Jeesus olisi itse se Jumala, joka hänessä asuu, niin hänen ei olisi tarvinnut uskoa ja luottaa Jumalaan, sillä hän olisi Jumalana tiennyt kaiken ja kuolema ei olisi voinut häntä vahingoittaa. Jeesus kristus on kuitenkin ihminen, joka kelpaa meille esikuvaksi juuri sen vuoksi. Jeesuksen esikuva rohkaisee meitä elämään samalla tavalla kuin hän.

Jos Jeesus olisi synnitön enkeli tai Jumala ihmisen liharuumiissa, niin mitä erinomaista siinä olisi? Jumalalla on monia enkeleitä, jotka eivät ole langenneet tekemään syntiä. Jumala ei voi itse syntiä edes tehdä, joten mitä erinomaista siinä olisi, jos Jeesus olisi pidättynyt enkelinä tai Jumalana syntiä tekemästä? Siinä ei olisi mitään uutta ja ne, jotka tuolla tavalla uskovat, pitävät halpana Jeesuksen synnittömän ja täydellisen oikeamielisen elämän ihmisenä maan päällä!

Vain ne korottavat Kristusta, jotka sanovat hänen olevan täysin ihminen! Vain ihmisen synnitön ja tahraton vaellus on arvokasta Jumalan silmissä, sillä Jumala tietää jo etukäteen sen, että valon enkelit kuten Mikael ja Gabriel pystyvät siihen, toisin kuin saatana ja hänen kanssaan langenneet enkelit. Mutta lihaa ja verta olevien ihmisten joukossa on vain yksi mies, joka ei langennut syntiä tekemään ja hän on Nasaretilainen Jeesus kristus! Juuri se korottaa Jeesuksen vanhurskauden teon arvoa Jumalan ja ihmisten silmissä, että Jeesus on täydellisesti ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen!

Mitä Jeesukselle sitten tapahtui heti kuoleman jälkeen? Me olemme oppineet Raamatun kirjoituksista sen, että hän nukkui tiedottomana ruumiin ylösnousemukseen asti aivan niin kuin muutkin ihmiset ”tekevät”. Jumala herätti hänet sitten tietoiseen elämään kolmantena päivänä kirjoitusten mukaan. Luukas kertoo, että Jeesus ilmestyi sen jälkeen 40 päivän ajan valituille opetuslapsille. Sen jälkeen Jeesus otettiin ylös taivaaseen opetuslasten katsellessa hänen katoamistaan pilvien taakse. (Apt 1:1-11)

Jesaja kirjoitti jo etukäteen ennustuksen Jeesuksen kärsimyksestä ristillä, kuolemasta syntiemme sovitukseksi ja sen jälkeisestä ”taivaaseen nousemisesta”.

Jesaja:
53:1 Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
53:2 Hän kasvoi Herran edessä niin kuin vesa, niin kuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet.
53:3 Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
53:4 Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
53:5 mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavojensa kautta me olemme parannetut.
53:6 Me vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme.
53:7 Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijöidensä edessä, niin ei hän suutansa avannut.
53:8 Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet otettiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä.
53:9 Hänelle oli annettu hauta rikollisten (pahojen) joukossa, mutta hän oli rikkaan luona kuoltuaan, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
53:10 Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa.
53:11 Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.
53:12 Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi elämänsä alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

Suomenkielinen vuoden 1933 käännös on jälleen kerran virheellinen jakeissa 9 ja 12. Jakeessa 12 oleva sana ”nefesh” tulee kääntää sanalla ”elämä”. Jeesus antoi elämänsä ristillä ja sai sen isän lupauksen mukaan takaisin ”kolmantena päivänä”. Jeesuksella oli isältä saatu käsky ”antaa elämä” syntisten puolesta ja lupaus siitä, että isä oli herättävä hänet ylös kuolleista. (Matt 12:40; 26:26-28; Joh 10:17-18) Näin Jeesus sanoi, kun hänen sanansa on käännetty ja ymmärretty oikein.

Jakeessa yhdeksän sanotaan jo edeltä, että Jeesukselle oli varattu hauta rikollisten ja pahantekijöiden joukossa, mutta hänet haudattiin kuoltuaan rikkaan hautaan. Evankeliumit kertovat siitä, miten Jeesus haudattiin juutalaisten neuvoston Sanhedrinin jäsenen, Joosef Arimatialaisen, hautaan. Myös toinen Jeesukseen uskova neuvoston jäsen auttoi Jeesuksen hautaamisessa ja toi hänen voitelemistaan varten hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita. (Luuk 23:50-56; Joh 19:38-42)

Evankeliumit todistavat tällä tavalla sen, miten Jeesus meni ”rikkaan luo” tai ”rikkaiden tykö” kuoltuaan. Herran ruumis haudattiin rikkaan miehen hautaan ja kaksi rikasta miestä oli häntä hautaan toimittamassa. Tämä tulkinta pitää täydellisesti yhtä todellisten tapahtumien kanssa. Monet englanninkieliset käännökset tukevat tätä tulkintaa ja se voidaan johtaa hepreankielisestä alkutekstistä juuri tällä tavalla.

http://biblehub.com/multi/isaiah/53-9.htm

Raamatussa ei ole mitään ristiriitaa tai epäselvää, kun Jumalan sanan profetia ymmärretään oikein, pyhän hengen opettamalla tavalla. Kun aletaan kääntää ja tulkita Raamattua virheellisesti ennalta totena pidetyn harhaopin tueksi, niin silloin joudutaan moniin ristiriitoihin ja ongelmiin, koska kirjoitukset eivät etene silloin johdonmukaisesti eivätkä ne muodosta ehyttä ja ristiriidatonta opetusta.

Kun luullaan Jeesuksen menneen heti kuoltuaan ”rikkaan Jumalan” tykö ja väitetään Jesajan ennustaneen siitä (Jes 53:9 KR33 mukaan), niin silloin väännetään kirjoituksia vinoon ja muutetaan sen sanomaa. Jesaja ei ennustanut tässä kohdassa Jeesuksen sielun tai hengen päätymistä isän Jumalan tykö heti ruumiin kuoleman jälkeen. Hän puhui siitä, että Jeesus haudattaisiin rikkaan hautaan ja se myös toteutui. Ja vaikka joku pitäisi kiinni siitä, että Jesaja ennusti Jeesuksen menevän Jumalan tykö taivaaseen ”rikkaan luokse”, niin se toteutui Jeesuksen omien sanojen ja Luukkaan sekä muiden opetuslasten todistuksen mukaan vasta myöhemmin, 40 päivää kuolleista heräämisen jälkeen. (Joh 20:17; Luuk 24:44-53; Apt 1:1-11; 3.18-26)

Kun Jeesus tulee takaisin pelastukseksi häntä odottaville ja tuomioksi muille, niin hän tuomitsee ensin oman kansansa eli seurakunnan. Jeesus ei löydä kovin paljon uskollisia seuraajiaan maan päältä. Luopumus on päässyt valtaan ja useimpien rakkaus on kylmennyt. (Matt 24:12-14) Jumalan lähettämä väkevä eksytys on tehnyt tehtävänsä, niin että väärää kristusta ja toista Jeesusta kaikkivaltiaana kaiken luoneena Jumalana palvovat tuhoutuvat. (2Tess 2)

Jumala kutsuu nyt omaa kansaansa ulos suuresta Babylonista, niin että he eivät saisi samaa kohtaloa kuin portto. (Ilm 18) Portto ja suuri Babylon rakentuvat katolisten isien laatimien uskontunnustusten ja harhaoppien varaan. Jos olet löytänyt totuuden näistä asioista, niin älä sano enää katolisia taruja totuudeksi vaan usko se, mitä on kirjoitettu Raamatun pyhissä kirjoituksissa. Jos hylkäät kolmiyhteisen jumalan opin ja muut katoliset valheet, niin olet ulkona suuresta Jerusalemista ja päässyt eroon portosta. Jos jatkat niiden valheiden ja tarujen uskomista, niin olet osallinen porton synteihin ja sinua kohtaavat ne vitsaukset, jotka on mainittu Ilmestyskirjassa.

Portto on nyt riisuttu ja paljastettu Jumalan lasten silmissä. Se istuu alastomana helakanpunaisen pedon selässä. (Ilm 17) Pedon, väärän profeetan ja lohikäärmeen suusta lähtee kolme saastaista henkeä, sammakon muotoisia. (Ilm 16:13ss.) Ne ovat riivaajien henkiä ja ne ovat villinneet tämän maailman kuninkaita ja hallitsijoita ja viisaita ja ”sanan opettajia” ja nimeltään kristittyjä sotimaan Jumalan pyhiä ja valittuja vastaan.

Maanpäällinen Jerusalem, joka kuvaa Herrasta luopunutta seurakuntaa, on jaettu kolmeen osaan. (Ilm 16:19) Taivaallinen Jerusalem, joka on meidän äitimme (Gal 4:19-31), ei ole jaettu, sillä se on pyhä kaupunki, jossa pyhässä hengessä vaeltavat Jumalan lapset ovat yhtä keskenään, ja he ovat yhtä myös meidän taivaallisen isämme ja hänen poikansa Jeesuksen kristuksen kanssa, jonka isä on korottanut kaiken pääksi Jumalan seurakunnalle ja herraksi ja kuninkaaksi kaikille luoduille.

Ota tarkoin vaarin siitä, miten kuulet ja mitä henkeä seuraat. Vain se henki, joka johtaa kaikkeen totuuteen ja pysyy totuudessa, on Jumalasta. Katolinen valheen henki johtaa taruihin ja valheisiin, joita se väittää totuudeksi. Siitä pysyttele erossa, niin sinun käy hyvin, jos uskot Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksen, pidät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. (Ilm 14:12; 12:17; 1:2, 9)

”Amen, tule herra Jeesus!”

Luettavaa ja lähteitä

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.