Luominen Raamatussa

Raamatun kirjoitusten mukaan Jumala on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan. Sanalla ”Jumala” tarkoitetaan tässä yhteydessä yksin isää, ei kolmiyhteistä Isää ja Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Tämä käy selvästi ilmi siitä tavasta, jolla apostolit ja opetuslapset rukoilivat Jumalaa, taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan luojaa. (Apt 4:24-31) Samassa yhteydessä on mainittu isä (Herra) ja hänen poikansa (Jeesus kristus) ja pyhä henki, mutta vain isää sanotaan kaiken luojaksi.

Myös Paavali sanoo saarnassaan selvästi, että isä on luonut yksin kaiken, mitä on olemassa. (Apt 17:22-31) Jeesusta hän kuvaa kuoleman kärsineenä miehenä, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja antanut hänelle vallan tuomita eläviä ja kuolleita.

Jeesuksen kristuksen ilmestyksessä (Ilm 1:1) kuvataan valtaistuimella istuvaa isää, joka on Herra Jumala Kaikkivaltias ja saa yksin ylistyksen yms. sen vuoksi, että on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan. (Ilm 4:8-11) Myös Jeesus saa ylistystä yms., mutta eri syystä. (5:12-13) Häntä ylistetään sen vuoksi, että hän on antanut itsensä viattomana uhrina Jumalalle puolestamme, kuollut syntiemme edestä, ja on arvollinen avaamaan kirjakäärön sinetit. (jj. 5:5-10)

Jesaja kirjoittaa Jumalasta ja hänen palvelijastaan Jeesuksesta kristuksesta, niin että sanoo Jumalan luoneen yksin kaiken, mitä on olemassa. (Jes 42:1-8) Hän tarkoittaa sanalla ”Jumala” selvästi Jeesuksen kristuksen Jumalaa ja isää (Efe 1:3; Ilm 3:12), niin kuin muutkin profeetat, Jeesus ja apostolit luojasta puhuessaan. (2Moos 20:9-11; 2Kun 19:15; Jer 32:17; Apt 14:15; Ilm 14:7: jne.)

Nämä selvät kohdat kertovat sen, ketä profeetat, Jeesus ja apostolit pitivät kaiken luojana. Myös kolmiyhteiseen jumalaan uskovat pitävät totena sen, että ”Isä” on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, mutta he luulevat Jumalan luoneen sen kaiken Poikansa Jeesuksen kautta. Tämä on vakava virhetulkinta Raamatusta, minkä tulet huomaamaan jatkamalla Raamatun tutkimusta ja koettelua vilpittömin ja puhtain mielin, ilman ennakkoasenteita.

Luomisesta kertovat Raamatun kohdat on koottu inri.fi sivuston artikkeliin ”Luominen ja Jumala”. Ne on jaettu siellä selviin ja vähemmän selviin tai epäselviin kohtiin. Selvät kohdat kertovat isän luoneen yksin kaiken, mitä on olemassa. Epäselvien kohtien perusteella on väitetty, että luoja on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki tai että Herra Jeesus Kristus on luonut tämän maailman. Yleisin virhetulkinta on se, että Jumala on luonut maailman Poikansa kautta.

Virheellinen tulkinta perustuu usein virheellisiin käännöksiin. Heprealaiskirjeen alussa ei sanota, että Jumala on luonut ”maailman” ”Poikansa” kautta. Siellä sanotaan, että Jumala on luonut ”aikakaudet” ”poikansa” kautta. (Hebr 1:2) Suomenkielinen Uuden testamentin selitys Novum 4 on kääntänyt sanan ”aioonas” oikein interlineaarissaan. (s. 426) Se on suomeksi sanan ”aion” monikko ja tarkoittaa ”aikakausia”.

Jumala ”loi” tai ”teki” tai ”toi esiin” aikakaudet ”poikansa kautta”, kun herätti hänet kuolleista. Siitä ja pyhän hengen vuodatuksesta alkoi uuden liiton historiallinen aikakausi. Sitä seuraa tuhat vuotta kestävä rauhan aika maan päällä Kristuksen toisen tulemuksen jälkeen. Sitten tulee viimeinen tuomio ja sitä seuraava iankaikkisuus, joka ei pääty koskaan. Kaikki nämä aikakaudet Jumala on tehnyt ”poikansa kautta”, mutta tämän ”maailman” hän on luonut yksin ilman poikaansa Jeesusta.

Sana ”aioonas” esiintyy myös jakeessa Hebr 11:3, joka on käännetty ja ymmärretty väärin. Tässä ei puhuta ”maailman luomisesta Jumalan sanan kautta” vaan ”Jumalan sanan profetioiden toteutumisesta”. Jumalan sanan ennustamat ”aikakaudet” ja ”ajat” ovat toteutuneet profeettojen sanojen mukaan.

Luku 11 kertoo kokonaisuudessaan siitä, miten Jumala on puhunut profeetoille ja ennustanut tulevia, niin että ne ennustukset ovat toteutuneet tai toteutuvat aikanaan. Jumalan ”sana” ei ole tässä ”logos” vaan se on ”rhema” (rhēma). Sanaa ”rhema” ei ole käytetty Jeesuksesta hänen nimenään niin kuin sanaa ”logos” (Ilm 19:13).

Jae Hebr 11:3 on vaikea kääntää sujuvalle suomenkielelle, mutta se voidaan kääntää esimerkiksi näin kreikankielistä alkutekstiä mukaillen (ks. Novum 4 s. 510):

”Uskon kautta huomaamme aikakausien toteutuneen Jumalan sanalla, niin että se mitä nähdään, ei ole tullut näkyväisistä.” (Hebr 11:3)

Sana ”aioonas” tarkoittaa tässä ”aikakausia” tai ”aikoja”, jotka ovat toteutuneet Jumalan sanan lupausten mukaan. Me näemme nyt ne profetiat toteutuneina tai ainakin osan niistä. Patriarkat luottivat uskossa Jumalan antamiin lupauksiin ja toimivat hänen sanansa mukaan. Siitä koko luvussa on kysymys. Tässä ei puhuta mitään ”tämän maailman luomisesta” niin kuin on virheellisesti aiemmin tulkittu.

Yleisin virhetulkinta luomiseen liittyen on Johanneksen evankeliumin alussa. Ne, jotka uskovat Jeesuksen olleen Jumalan tykönä elävänä olentona ennen maailman luomista, perustelevat näkemyksensä tällä kohdalla ja sen virheellisillä käännöksillä.

Kreikankielen demonstratiivipronominit on käännetty virheellisesti persoonapronominilla ”hän”, vaikka ne tulisi kääntää sanoilla ”tämä” ja ”se”. Sanan ”logos” (sana) alkukirjain on käännetty isolla alkukirjaimella, koska on ajateltu Johanneksen puhuneen henkilöstä, joka oli alussa Jumalan tykönä.

Kreikankielinen evankeliumi ei sisällä isoja alkukirjaimia sanojen edessä eikä välimerkkejä. Kaikki on kirjoitettu joko isoilla tai pienillä kirjaimilla ilman välimerkkejä. Niinpä jokainen iso alkukirjain ja välimerkki on kääntäjän tulkintaa, ei alkuperäistä evankeliumia. Kaikki kääntäjät ovat uskoneet kolmiyhteiseen jumalaan, joten he ovat sisällyttäneet tämän virheellisen tulkintansa käännökseen.

Jumala on luonut vanhan liiton kirjoitusten mukaan tämän maailman sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (1Moos 1; Psa 33:6-9; 102; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Jumalan sana, viisaus, voima ja taito eivät ole henkilö luomisesta puhuttaessa. Ne ovat abstraktio, joista sana ”viisaus” on personoitu Sananlaskujen kirjassa. (Snl 1:20; 7:4; 8:1-36) Samalla tavalla on personoitu sana, viha, rakkaus ja synti, mutta ne eivät ole henkilö, vaikka ne ikään kuin henkilönä kuvataan. (Jes 55:11; Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20)

Johannes kirjoittaa ”Jumalan sanasta”, joka tarkoittaa käytännössä samaa asiaa kuin ”Jumalan viisaus” luomisesta puhuttaessa. (ks. viitteet edellä) Jumala on luonut tämän maailman sanansa kautta ja sanallaan, ei henkilön kautta. Johannes ei väitä, että Jeesus kristus oli alussa Jumalan tykönä ja että Jumala loi ”Poikansa” kautta tämän maailman. Jos hän sen tekisi, kumoaisi hän vanhan liiton kirjoitukset, joiden mukaan Jumala loi kaiken sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan, eikä jonkun henkilön kautta.

Johannes puhuu evankeliuminsa alussa sen lupauksen täyttymisestä, jonka Jumala oli antanut tulevasta messiaasta profeettojen kautta. Tämä lupaus toteutui Jeesuksen kristuksen persoonassa. Jumalan sana ja sen kautta maailmaan tullut valo luomiskertomuksessa ovat esikuva Kristuksen tulemisesta tähän maailmaan. (1Moos 1:3) Valo ei kuitenkaan luonut tätä maailmaa vaan Jumala loi ”taivaan ja maan” jo ennen kuin valo tuli maailmaan. (1Moos 1:1-3)

Jumalan valon tehtävä ei ollut luoda tätä maailmaa. Sen tehtävä oli erottaa valo pimeästä ja päivä yöstä. Kaikki tämä on esikuvaa tulevasta messiaasta, Jeesuksesta, joka ei ollut tuolloin vielä syntynyt eikä voinut siten olla luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa. Jumala loi tämän maailman sanansa kautta, joka on meidän jalkojemme lamppu ja valo meidän teillämme. (Psa 119:105) Jumalan sana ja valo eivät ole kuitenkaan henkilö, kun luomisesta vanhan liiton kirjoituksissa puhutaan.

Johanneksen tapa käyttää sanoja ”logos” (sana) ja ”valo” esikuvana tulevasta messiaasta, on johtanut katolisten isien tulkintojen kautta virheelliseen päätelmään, jonka mukaan Jeesus olisi ollut elävänä olentona Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Sitä Johannes ei suinkaan väitä vaan sanoo, että sana oli alussa Jumalan tykönä ja Jumala (isä) on luonut sen sanan kautta tämän maailman. Se Jumalan sana piti sisällään lupauksen tulevan messiaan syntymisestä ja tämä sanan lupaus toteutui Jeesuksessa kristuksessa.

Kun ”sana tuli lihaksi”, niin se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumalan lupaus tulevasta messiaasta toteutui Jeesuksessa: hänen syntymässä, elämässä, kuolemassa, kuolleista heräämisessä ja sitä seuranneessa korotuksessa kaikkien herraksi. Se ei tarkoita sitä, että Jeesus olisi ollut Jumalan tykönä elävänä olentona ja tullut alas taivaasta ”neitsyt Marian” kohtuun, josta sitten syntyi poikalapseksi puettuaan sitä ennen liharuumiin ”iankaikkisen Henkensä” ympärille. Sellainen olento ei ole ”ihminen”, joka on ikivanha Henki järjettömässä ja sieluttomassa liharuumiissa.

Jeesus kristus on Raamatun mukaan ihminen ja sanalla ”ihminen” tarkoitetaan sellaista olentoa, joka on saanut alkunsa äitinsä kohdussa eikä hän ole ollut olemassa sitä ennen. Sanaa ”ihminen” ei ole käytetty missään muussa merkityksessä Raamatun kirjoituksissa. Katolisten isien mukaan Jeesus kristus on täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen (Athanasioksen uskontunnustus). Kreikkalaisesta filosofiasta peräisin olevan ihmiskäsityksen mukaan Jeesus on kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten. Uuden ihmisen ja uuden luomuksen esikuvana hän on myös henki, joka tekee eläväksi valitut ja kutsutut Jumalan lapset sanan kautta. (Joh 3:3-8; 5:24; 1Kor 15:34-58)

Jeesuksella täytyy siten olla ihmisen henki tai sielu riippuen siitä, millainen ihmiskuva on Raamatun kirjoitusten ja Jumalan ilmoittama totuus. Raamatussa on tunnetusti puhuttu sekaisin ihmisen hengestä ja sielusta tekemättä niiden välille mitään erotusta. Ainoat erot hengen ja sielun välillä perustuvat kreikkalaisesta filosofiasta peräisin olevaan ihmiskuvaan ja hengellisen sekä sielullisen tai luonnollisen ihmisen väliseen eroon. (1Tess 5:23; 1Kor 2:11-3:10; Room 7–8) Jumalan hengestä osallinen uusi luomus on hengellinen ihminen, mutta pyhästä hengestä osaton on sielullinen ja luonnollinen ihminen. Jumalan sana paljastaa sen, kenessä on Jumalan pyhä henki ja kenessä sitä ei ole. (Hebr 2:12-13; Jda 1:19)

Jeesuksella Nasaretilaisella on alku äitinsä kohdussa ja sitä ennen hän ei ole ollut olemassa. Jeesus myös kuoli ihmisten tavalla, niin että nukkui tiedottomana kuoleman unta aina ruumiinsa ylösnousemukseen asti. Se, joka kieltää tämän, on uskonut katolisia taruja ja ottanut vastaan ”toisen evankeliumin”, joka on virhetulkintaa Raamatun kirjoituksista ja sisältää pakanallisia uskomuksia sekä juutalaisia taruja.

Johanneksen evankeliumin alku tulisi kääntää näin:

”Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana. Tämä oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä sen kautta, eikä ilman sitä ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Oli Jumalan tyköä lähetetty mies, jonka nimi oli Johannes. Tämä tuli todistukseksi, jotta todistaisi valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Hän ei ollut itse tuo valo, mutta tuli todistamaan valosta, että totinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Se oli maailmassa ja maailma on saanut syntynsä sen kautta, mutta maailma ei tuntenut sitä. Se tuli omiinsa ja sen omat eivät ottaneet sitä vastaan. Mutta kaikille, jotka ottivat sen vastaan, [se] antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä; jotka eivät ole siinneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta vaan Jumalasta. Ja sana tuli lihaksi ja teki majan keskellemme. Ja me katselimme sen kirkkautta: sen kaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on isältä täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:1-14)

Jakeessa kuusi on käytetty kreikankielessä Johannes kastajasta samaa ilmaisua kuin Jeesuksesta hänen ollessaan Jumalan tyköä lähetetty. Oikeampi tapa kääntää olisi sanoa: ”oli Jumalan lähettämä mies”. Tätä samaa ilmaisua tulisi käyttää Jeesuksesta, kun hän sanoo olevansa Jumalan maailmaan lähettämä vapahtaja. Hän on lähtenyt isästä ja Jumalasta, mikä on sama asia kuin lähteä Jumalan tyköä ja olla Jumalan lähettämä.

Jokainen Jumalan lähettämä mies on saman analogian mukaan lähtenyt isästä ja Jumalasta niin kuin Jeesus. He eivät ole maailmasta niin kuin Jeesuskaan ei maailmasta ole. He ovat kuulleet, nähneet ja oppineet Jumalan tykönä niin kuin myös Jeesus. He ovat ottaneet vastaan Jumalan sanan ja se pysyy heissä ikuisesti niin kuin myös Jeesuksessa. Siinä Jumalan sanassa on henki ja elämä, ja se sana oli alussa Jumalan tykönä, mutta Jeesus kristus ei ollut elävänä olentona alussa Jumalan tykönä. (Joh 6:45-46; 8:23, 38; 14:24; 17:6-24; 3Joh 1:11; Job 42:1-6; 1Joh 1:1; 2:14, 24; Joh 1:1-14)

Näin on kirjoitettu, mutta vain harvat uskovat Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksen. (Ilm 1:2, 9) Vain harvat pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. (Ilm 14:12; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9) Suuri osa nimeltään kristityistä ei erota toisistaan abstraktiota eli Jumalan sanaa ja Jeesusta kristusta, joka on henkilö. Raamatussa tämä ero on selvä, mutta eksyneet sielut ja eksyttäjät eivät sitä huomaa. He eivät ymmärrä oikealla tavalla Raamatun kirjoituksia, jotka pitävät sisällään Jumalan sanaa ihmisten kerronnan lomassa.

Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin mukaan moneen otteeseen, että hän on tullut taivaasta ja lähtenyt isästä tai Jumalan tyköä, ja oli menevä takaisin isän tykö. (Joh 6:27-62; 8:12-42; 13:3; 16:27-28) Ilman Johanneksen evankeliumia vain hyvin harva lukija ajattelisi Jeesuksen olleen elävänä olentona Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Muut evankeliumit eivät puhu siitä mitään. Apostolit eivät maininneet sitä julistaessaan käytännössä evankeliumia ja rukoillessaan. (Apt 2:12-42; 3:19-26; 4:1-12, 24-31; 7; 8; 10:34-84; 11:11-18; 13:14-52; 14; 16; 17; 18; 19; 20; 28:16-31) Kirjeissä on vain muutama moniselitteinen ja vaikeatajuinen kohta, jotka voidaan tulkita sitä tukevalla tavalla.

Sen totena pitämisellä, että Jeesus olisi syntynyt neitsyestä ja ollut Jumalan tykönä ennen maailman luomista elävänä olentona (Jumalan Poikana ja Sanana), ei näyttänyt olevan apostolien aikana mitään merkitystä sielun pelastumisen kannalta. Näistä asioista ei puhuttu mitään evankeliumia julistettaessa, mutta sieluja pelastui siitä huolimatta evankeliumin sanan kautta. (Apt 2:12-42; 10:34-48; 11:11-18) Voimme päätellä tästä, että on varmasti oikein sanoa Jeesusta oikeamieliseksi mieheksi, jonka Jumala on herättänyt kuolleista, mutta hänen olemistaan Jumalan tykönä ennen ihmiseksi syntymistään ei tarvitse mainita evankeliumin julistuksessa ja sieluja pelastuu silti elämän sanan kautta.

Koska Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu noin 30 vuotta muita myöhemmin ja hänen opetuslapsensa ovat vaikuttaneet häneen logos-oppeineen, niin että ovat kirjoittaneet osan hänen nimellään kulkevista kirjoituksista, niin emme pidä täysin mahdottomana sitä, että osa näistä teksteistä olisi virheellisiä: jos ei Johanneksen opetuslasten niin sitten katolisten isien väärentämiä. (vrt. Matt 28:19 väärennös) Emme voi tätä kuitenkaan todistaa, mutta pidämme sitä mahdollisena. Oletko muuten ajatellut koskaan sitä, että Jeesuksen nimi ei voi olla aluperin hepreankielellä ”Logos” tai ”Logos tu Theu” (Sana tai Jumalan Sana), koska se on Uuden testamentin kreikkaa, ja Jumala puhui Vanhassa testamentissa hepreaa sekä aremeaa. Jeesuksen nimen täytyisi siten olla Dabar, ei Logos.

Sana ”Logos” oli tunnettu kreikkalaisesta filosofiasta jo ennen Jeesuksen syntymää. Sillä tarkoitettiin Jumalan prinsiippiä tai järkisyytä, jonka kautta tai miksi hän on luonut maailman ja sen elävät olennot. Juutalainen filosofi Filon Aleksandrialainen sisällytti Logos-opin juutalaiseen ajatteluun Jeesuksen aikana. Hän selitti Logoksen olevan samaa tarkoittava asia kuin Jumalan viisaus Sananlaskujen kirjassa. (Snl 8:22-31) Jumala on luonut kaiken sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan, niin kuin vanhan liiton kirjoituksissa on sanottu. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Filon ei siis ajatellut Logoksen olevan henkilö vaan piti sitä Jumalan prinsiippinä tai järkisyynä, joka selittää miten ja miksi Jumala on luonut kaiken. (vrt. Logos ja siitä johdettu pääte tieteiden nimissä, sosiologia, zoologia, astrologia, biologia, jne.; logos: järki, oppi, sana)

Apostolien ajan ehtoopuolella opetuslasten joukossa oli yhä enemmän niitä, jotka olivat saaneet vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, jumaltaruista ja juutalaisesta filosofiasta (Filon). He alkoivat vähän kerrassaan yhdistää filosofian Logos-käsitettä Jeesukseen kristukseen, niin että lopulta ajateltiin Jumalan luoneen tämän maailman poikansa Jeesuksen kautta. Se on tietysti vastoin sitä, mitä vanhan liiton kirjoituksissa on sanottu. Se on myös vastoin Filonin filosofiaa ja opetuksia, mutta näemme tästä, miten opit kehittyvät ja muotoutuvat, niin että ne ovat päätyneet lopulta katolisten isien kautta kaikkialle kristikuntaan.

Koska Jeesuksen olemiseen Jumalan tykönä ennen maailman luomista liittyy paljon epäselvyyttä ja hämäriä kohtia filosofiasta saatuine vaikutteineen, niin emme voi olla täysin varmoja siitä, että jokainen Johanneksen evankeliumin kohta olisi alkuperäistä apostolin opetusta ja kirjoitusta. Ne voivat sitä olla, mutta emme voi olla siitä varmoja. Nämä kohdat voidaan ymmärtää myös siten, että Jeesus oli  pyhässä hengessä yhtä Jumalan kanssa, kun Jumala antoi hänelle pyhän hengen olemaan pysyvästi hänen kanssaan. (Matt 3:16-17; Joh 1:32-34) Jeesus on yhtä henkeä Jumalan kanssa, koska on yhtynyt häneen hengessä. (1Kor 6:17)

Tämä Jumalasta syntynyt ihminen, Jumalan poika kristus Jeesus, joka on yhtä henkeä Jumalan kanssa, on ylhäältä taivaasta ja isän tyköä lähtenyt sen sijaan, että olisi tästä maailmasta, mutta eivät myöskään opetuslapset tästä maailmasta ole. (Joh 17:14-26) Näyttää siis siltä, että Jeesus puhui Johanneksen evankeliumin mukaan uudesta ihmisestä, joka on yhtyessään Herraan yhtä henkeä hänen kanssaan ja tästä uudesta ihmisestä sanotaan, että hän on taivaasta, vaikka elää vielä liharuumiissa maan päällä. (1Kor 6:17; Efe 1:10; 2:10-22; 4:24; Kol 3:1-17)

Ihmisen ei tarvitse olla olemassa ennen maailman luomista voidakseen ”tulla taivaasta tekemään Jumalan tahdon” antamalla liharuumiinsa uhriksi Golgatan ristillä. (Joh 6:27-62) Jeesuksen liharuumis on se, joka on tullut taivaasta hänen sanojensa mukaan: ei jokin iankaikkinen henki, joka olisi ollut Jumalan tykönä elävänä olentona. (Joh 6:51) Jeesuksella ei ollut lihaa ja verta olevaa ruumista taivaassa Jumalan tykönä ennen hänen sikiämistään äitinsä kohdussa. Niinpä Jeesuksen täytyy puhua kuvaannolista kieltä, mikä on mahdollista ymmärtää Jumalan hengen opettamalla tavalla oikein. Jeesus oli Jumalan lähettämä niin kuin Johannes kastaja ja hän tuli tekemään Jumalan tahdon antamalla itsensä uhriksi syntisten edestä Golgatan ristillä. (Joh 1:6; Matt 26:26-28)

Johanneksen kaste oli taivaasta. (Matt 21:25) Apostolien hanke oli Jumalasta, kun he julistivat Jeesuksen kristuksen kuolleista heräämisestä. (Apt 4-5 ja 5:32-39) Jokin asia voi siis olla taivaasta tai Jumalasta, mutta se ei tarkoita sitä, että se olisi tullut alas taivaasta Jumalan tyköä: laskeutunut henkenä tai ruumiillisessa muodossa paratiisista tähän maailmaan. Jeesus sai isältään Jumalalta pyhän hengen sillä tavalla (Matt 3:16-17; Joh 1:32-34), mutta hänen lihaa ja verta oleva ruumiinsa ei tullut alas taivaasta Marian kohtuun. Me emme usko sitäkään tulkintaa, että Jeesus olisi tullut ”iankaikkisena Henkenä” taivaasta Marian kohtuun ja pukenut ylleen liharuumiin, jossa on sitten asustellut sen jälkeen (niin kuin myös kaikkialla Henkenä, jos kerran Jumala on).

Jeesus ei ole ainoa, joka on nähnyt isän sen perusteella, mitä hän sanoi Johanneksen evankeliumissa ja mitä muut ovat tästä asiasta Raamatussa sanoneet. Jokainen, joka tulee Jeesuksen kautta isän tykö, on kuullut isän tykönä ja oppinut häneltä. Hän on myös ”nähnyt” Jumalan, vaikka Jumalaa ei voida nähdä, koska hän on näkymätön henki. (Joh 1:18; 4:24; 6:45-46; 8:26, 38; 1Tim 6:13-16; 1joh 4:12; 3Joh 1:11; Job 42:1-6) Jumalan näkeminen on Jumalan tuntemista ja hänen opetuslapsenaan olemista. Se on sen asian ymmärtämistä, että Jumala on näkymätön henki ja asuu henkenä poikansa Jeesuksen ruumiissa (Joh 14:9-11) niin kuin muidenkin lastensa sydämissä. (1Joh 3:24; 4:9-16; Room 8:9-16; Efe 3:14-17)

Jumalan näkemiseksi ja katselemiseksi on sanottu Raamatussa myös sitä, kun joku on nähnyt Herran lähettämän enkelin. Näitä tapauksia on monia vanhan liiton kirjoituksissa. (Apt 7:2, 1Moos 3:8; 17:1; 18; 35:11; 48:3;  35:11; 48:3; 2Moos 6:2-3; 3:1-15; 24:9-11; 1Moos 32:24-32; Hoos 12:4-6; Joos 5:13-15; Tuom 13:18) Jumalan lähettämä enkeli ei ole Jumala itse eikä hän ole myöskään Jeesus kristus, joka olisi ilmestynyt patriarkoille. Tämä voidaan nähdä riittävän selvästi vanhan liiton kirjoituksista, vaikka monet kolmiyhteiseen jumalaan uskovat teologit ovatkin keskenään eriä mieltä tästä asiasta. Me emme ole. 🙂

Jeesuksen ei siis tarvinnut tulla henkenä alas taivaasta Marian kohtuun, jotta hän saattoi ”tulla taivaasta” ja jotta Jumala saattoi lähettää hänet maailmaan liharuumiissa. Sen sijaan Jeesuksesta tuli Jumalasta syntynyt ihminen, ”taivaasta tullut” Jumalan poika, kun hän sai isältä pyhän hengen kasteensa jälkeen. (Matt 3:16-17; Joh 1:32-34) Isä tunnusti poikansa vasta tässä vaiheessa ja siitä alkoi myös Jeesuksen julkinen toiminta. (Luuk 3:21-23) Tämä tulkinta tunnetaan nimellä adoptioteoria ja se on varteen otettava teoria muiden tulkintojen joukossa. Varmaa tässä on se, että se Jumalan sana, jonka isä antoi pojalleen, tuli alas taivaasta ja pysyi hänen poikansa sydämessä. (Joh 14:9-11, 24; 17:6, 8, 16; 12:42-50)

Jeesus kristus ei ole se ”Jumalan sana”, joka on tullut alas taivaasta ja joka antaa elämän, koska siinä sanassa on iankaikkinen elämä. (1Joh 1:1; 2:14; 2:25) Se ”elämän sana” on ”Jumalan sana”, jonka Jumala antoi pojalleen Jeesukselle sen jälkeen, kun tämä oli kastettu ja sai pyhän hengen olemaan kanssaan pysyvästi. (Matt 3:16-17; Joh 1:32-34) Jumala antoi Jeesukselle käskyn, mitä tämän piti puhua ja ne sanat, jotka Jeesus isän käskystä sanoi, pitävät sisällään iankaikkisen elämän. (Joh 12:44-50)

Jumala on puhunut muinoin profeettojen kautta, pyhän hengen kautta, palvelijoidensa suun kautta. Hän on puhunut samalla tavalla henkensä vaikutuksesta poikansa Jeesuksen kautta. (Hebr 1:1; Apt 1:2, 16; 4:25) Jumalan hengen vaikutusta valituissa Jumalan palvelijoissa on kuvattu niin voimakkaasti, että on sanottu Jumalan puhuvan ja tekevän voimallisia tekoja heidän kauttaan niin kuin myös hänen poikansa Jeesuksen kautta. (Joh 14:9-13; Matt 10:20; 12:28; Apt 11:28; 13:2-4; 14:28; 15:4; 28:25)

Jumalan hengen vaikutusta on myös se puhe, joka tulee opetuslasten suusta, kun heissä oleva ”totuuden henki” ”kuulee” isältä ja ”julistaa” tulevia asioita. (Joh 16:13-15) Pyhä henki ei ole itsenäinen persoona, joka keskustelisi ”Isän ja Pojan” tai opetuslasten kanssa. Se on Jumalan meihin laittama ”lapseuden henki”, jossa me huokaamme sanattomin huokauksin Jumalan puoleen ja huudamme ”Abba, isä!” (Room 8:9-31; Gal 4:1-6)

Kun ”pyhä henki” puhuu, niin silloin Jumalan palvelijat puhuvat oman suunsa kautta sen, mitä Jumala heissä henkensä kautta vaikuttaa. (Mark 13:11; Apt 1:16; 4:25; 11:28; 13:2-4; 28:25; 2Sam 23:1-4) Myös Herran enkelin puhetta Moosekselle kutsutaan ”pyhän hengen” puheeksi. (Hebr 3:7; 9:8; 10:15) Pyhä henki ei ole Raamatun kirjoitusten mukaan itsenäinen persoona, joka tekisi suunnitelmia ja puhuisi isän tai pojan kanssa, tai edes toimisi itsenäisesti oman tahtonsa mukaan. Sen sijaan Jumala toimii henkensä kautta ja henkenä palvelijoissaan ja tässä maailmassa, ja näkee kaikkialle. (Hebr 2:5; Psa 139)

Jumalan pyhä henki on joissakin Raamatun kohdissa samaa tarkoittava sana kuin isä Jumala (Jumalan henki, pyhä henki, henki, herran henki). Jumala toimii niissä kohdissa henkensä kautta (esim. 1Kor 12:3-13) ja vaikuttaa voimallaan. Pyhä henki kuvaa nimen omaan ”Jumalan voimaa” ja sana ”voima” on usein samaa tarkoittava sana kuin ”henki”. (Luuk 24:49; Matt 22:29; 1Kor 4:19; vrt. 2:1-16; Apt 1:4-8) Jeesus teki voimalliset tekonsa ja ajoi riivaajia ulos ihmisenä ”Jumalan hengen voimalla” aivan niin kuin profeetat ennen häntä ja apostolit hänen jälkeensä. (Matt 12:28; Joh 14:9-13; Apt 10:38; 14:28; 15:4)

Sana ”voima” tarkoittaa Jeesuksen puheessa myös ”isää” Jumalaa, kun hän tulee ”voiman oikealla puolella” alas taivaasta tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. (Matt 26:64) Tämä on kielikuva, jolla tarkoitetaan Jumalan voimassa tapahtuvaa tuomitsemista ja hallitsemista tulevassa maailmassa. (Ilm 19:11-22:5; Hebr 2:5-3:11) Sanat ”istua valtaistuimella Jumalan oikealla puolella” kuvaavat sitä valtaa, jonka Jumala on antanut pojalleen taivaassa ja maan päällä herätettyään hänet ensin ylös kuolleista. (Matt 28:18; Efe 1:17-23; 1Piet 3:22) Myös valitut ja pyhät saavat istua Jeesuksen valtaistuimelle ja hallita sekä tuomita yhdessä tätä maailmaa, jopa enkeleitä. (Ilm 3:21; 20:4; 1Kor 6:3)

”Jumalan sana” ja ”Jeesus kristus” ovat siis kaksi eri asiaa. ”Jumalan sana” pitää sisällään paljon sanoja, jotka ovat abstraktio, mutta Jeesus kristus on henkilö, ei Jumalan sana tai sanoja, jotka Jumala on puhunut erityisesti poikansa kautta. Pietari tunnusti, että Jeesuksella on ”iankaikkisen elämän sanat”. (Joh 6:68) Ne sanat ovat isän Jumalan antamia sanoja pojalleen Jeesukselle ja niissä on iankaikkinen elämä. (Joh 14:24; 17:6, 8, 14) Ne sanat ovat henki ja elämä niille, jotka uskovat ne ja ottavat ne sanat vastaan pyhässä hengessä uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala. (Joh 6:63; 1Tess 1:5-16; 2:13) Jumalan lapset ovat syntyneet niiden sanojen kautta Jumalan hengestä Jumalan lapsiksi. (Joh 1:12-13; Joh 3:3-8; 1Piet 1:23)

Jeesus ei ole ainoa, joka on puhunut iankaikkisen elämän sanoja isän Jumalan käskystä ja hänen vaikutuksestaan. Myös apostolit puhuivat ”elämän sanaa”, jonka kautta sieluja pelastui. (Apt 5:20; 10:34-48; 11:11-18) Jumala antoi sanansa ensin pojalleen Jeesukselle. Tämä antoi ne sanat sitten opetuslapsilleen ja me uskomme heidän sanojensa kautta Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen. (Joh 14:1, 24; 17:6, 8, 14, 20; 20:31) Myös me pidämme tarjolla ”elämän sanaa”, joka ei ole henkilö Jeesus kristus, mutta kertoo hänestä ja hänen isästään, jonka Jeesus on meille ilmoittanut. (Joh 1:18; Matt 11:25-27)

Johannes erottaa selvästi toisistaan Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen, josta Jumalan sana kertoo. (1Joh 1:1; 2:14, 24) Jumalan sana on se sana, joka pysyy meissä ikuisesti ja siinä sanassa on henki ja elämä, niin että me pelastumme sen sanan kautta. Sen sanan kautta ja sen sanan sisältämän hengen kautta Jumala ja hänen poikansa Jeesus asuvat valituissa ja pyhissä Jumalan lapsissa. (Joh 6:63; 1Joh 3:24-4:16) Jumala pysyy niissä, jotka uskovat hänen sanansa kautta häneen ja hänen poikaansa Jeesukseen.Jumala on antanut sanansa kautta elämän ensin pojalleen Jeesukselle, sitten opetuslapsille ja lopulta meille. (Joh 5:24-26; 6:63; 14:24; 17:6, 8, 14) Iankaikkinen elämä on Jumalan pojassa Jeesuksessa sen vuoksi, että Jumala on sen elämän hänelle antanut ja tekee pojan puhumien Jumalan sanojen kautta kuolleet eläviksi. (1Joh 5:1-13; Joh 5:24-26 ja laajemmin 5:17-30)

Jumala on antanut meille henkeään ja siitä me tiedämme hänessä pysyvämme, sillä me tunnustamme sen, että Jeesus kristus on lihassa tullut Jumalan poika ja Jumala on lähettänyt hänet maailman vapahtajaksi. (1Joh 4:9-16) Me uskomme Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksen, joka on profetian henki. (Ilm 1:2, 9; 19:10) Jumala antoi sanansa ensin pojalleen Jeesukselle, joka on ihmisen poika ja Danielin kirjassa ennustettu iankaikkinen kuningas. (Dan 7:13-14) Tämä Jeesus on kylvänyt meidän sydämiimme Jumalan sanan ja se on kasvanut meissä niin että se tuottaa nyt hyvää hedelmää isän Jumalan kunniaksi hänen poikansa Jeesuksen kristuksen kautta. (Matt 13:3-23)

Jumalan sana (abstraktio) ja Jeesus kristus (henkilö) on erotettu Raamatun pyhissä kirjoituksissa tällä tavalla toisistaan. Jumalan sanaa tarkoittava kreikankielinen sana ”logos” ja hepreankielen vastaava sana ”dabar” on sanakirjojen mukaan abstraktio, joka ei ole henkilö. Se ei voi olla henkilö niissä kohdissa, jotka on mainittu viittauksena edellä ja muissa Raamatun kohdissa, joissa se esiintyy. On järjetöntä väittää, että Jumalan sana tarkoittaa henkilöä abstraktion sijasta. ”Jumalan sana” kertoo meille henkilöstä, joka on Jeesus kristus, mutta se ei ole itse se henkilö. ”Jumalan sana” on myös yksi Jeesuksen monista nimistä Raamatussa, mutta se nimi on pikemmin titteli eli arvo tai Jeesusta kuvaava nimi kuin itse henkilö. (Ilm 19:13)

Jeesuksen nimiä ovat myös ”ihmeellinen neuvonantaja, väkevä jumala, iankaikkisuuden isä ja rauhan ruhtinas”, mutta ne ovat titteleitä eli arvonimiä, eivät itse henkilö. (Jes 9:5-6) Myös Jumalan lähettämää enkeliä on kutsuttu Raamatussa Jumalan nimellä ”Jahve”, mutta se ei tee hänestä itsestään Jumalaa, että hän esiintyy Jumalan lähettämänä sanansaattajana hänen nimessään. Tämä enkeli ei ole Jeesus kristus, sillä hän ennusti tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta, mutta ei ollut itse se profeetta. Stefanus erottaa tämän enkelin ja Jeesuksen selvästi toisistaan puheessaan. (2Moos 3:1-14; 23:20-23; 5Moos 18:15-18; 34:10; Apt 7:30-40) Myös Jeesus on erotettu selvästi Jumalasta hänen lähettämänään ihmisenä, joka on tullut Jumalan nimessä tekemään hänen tahtonsa maan päällä. (Joh 5:42; 10:25)

Jos olet vilpitön ja totuutta rakastava Jumalan lapsi, niin tutkit tämän asian juurta jaksain. Käy läpi nuo viitteenä annetut Raamatun kohdat. Tutki ja koettele, onko asia niin kuin se on tässä sanottu ja hengellisesti selitetty, Jumalan hengen opettamalla tavalla. (1Kor 2:11-16; 1Joh 2:20-27) Se vaatii vähän vaivan näköä, mutta Jumala ei ole luvannut meille ”helppoa tietä”: Jumalan sanaa tulee tutkia ja koetella vaivaa nähden ja ajan kanssa, sillä muuten se ei avaudu ymmärrykselle oikealla tavalla, eikä se saa uskossa sulautua meihin. (1Tess 5:21; 1Tim 4:10-16; 2Tim 3:14-17; Hebr 2:1-4; Psa 19; 119)

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat luulevat, että kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki loi tämän maailman. He perustelevat kantaansa luomiskertomuksen alun sanoilla ”Alussa Jumala(t) loi(vat) taivaan ja maan”. Hepreankielessä on käytetty tässä sanaa ”elohim”, joka on yksiköllinen monikko ja on suomeksi ”Jumala”.Verbi ”luoda” (bara) on tässä yksikössä, koska Jumala ei ole kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki vaan hän on isä yksin. (Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:6; Efe 4:6; Mark 12:28-34; 5Moos 5:35, 39; 6:4-9; jne.) Sanan ”elohim” kanssa esiintyvät verbit ja muut sanat ovat lähes aina yksikössä paria poikkeusta lukuunottamatta, joita tutkimme kohta tarkemmin.

Samanlaisia yksiköllisiä monikkoja kuin ”elohim” ovat suomenkielessä ”housut” ja ”sakset” sekä englanninkielessä ”news” (uutinen, uutiset). Sana ”elohim” on ehdottomasti yhtä ainoaa persoonaa tarkoittava sana. Sitä on käytetty epäjumalista (Daagon, Kemos), jotka ovat varmasti yksi ainoa persoona. (Tuom 16:23; 11:24) Sanaa elohim on käytetty myös ihmisistä kuten Mooseksesta ja Israelin tuomareista. (2Moos 6:14; 7:1; 21:6: 22:8-9: 1Sam 2:25; Psa 33:6-9) Sitä käytetään myös Jeesuksesta samassa merkityksessä. Hän on ihmisenä ”jumala” (elohim), koska tuomitsee Jumalan kansaa hänen puolestaan Mooseksen ja Israelin tuomareiden tavoin, ja on kuninkaana koko maailman hallitsija, ”meidän päämiehemme”. (Psa 2; 45: Hebr 1:4-3:11; Apt 10:38; 5:29-32; 7:20-58)

Jumalan on sanottu olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki myös sen perusteella, että hänestä on käytetty hepreankielistä sanaa ”echad” puhuttaessa ”yhdestä Herrasta” ja ”Jumalasta” (Jahvesta ja Elohimista). (5Moos 6:4)

On sanottu, että Jumala on kolmesta persoonasta koostuva kollektiivinen ykseys sen sijaan, että hän olisi yksi ainoa persoona. Jos Jumala olisi yksi ainoa persoona, niin hänestä olisi käytetty sanaa jachid joka on suomeksi ”ainoa”. (1Moos 22:12 ”ainoa poika”) Koska hänen on sanottu olevan yksi (echad) Herra sen sijaan, että hän olisi yksi ainoa (jachid) Herra, ”todistaa se hänen olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki”.

Tämä perustelu on täysin virheellinen. Heprean kielen sana ”echad” on perusluku (niin kuin myös järjestysluku ”ensimmäinen”), ja sen merkitys on ”yksi”. Kun hepreankieltä taitava luettelee numeroita ykkösestä alkaen eteenpäin, ”yksi, kaksi, kolme, jne.”, niin hän aloittaa sen sanalla ”echad”.

Echad on perusluku ja sen merkitys on absoluuttinen yksi sen sijaan, että kyse olisi kollektiivisesta ykseydestä, joka muodostuu useasta eri osasta. Jumala on yksi ainoa Jahve eikä ketään muuta ole hänen rinnallaan. (5Moos 4:35, 39; 6:4-9; Jes 44:24; 45:3-22) Tämä on uuden liiton ilmoittama totuus kreikankielellä kirjoitettuna: isä on ”yksi ainoa” Herra. (Mark 12:28-34) ”Yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.” (j. 32)

Sana echad esiintyy myös monesta osasta koostuvan yhden suuremman yksikön yhteydessä. Herra käski Hesekieliä ottamaan kaksi puista sauvaa ja liittämään ne kädessään yhdeksi sauvaksi. Niin niistä tulisi yksi (echad) sauva. (Hes 37:15-22) Tämä on esikuvaa siitä, miten Jumala olisi liittävä yhteen Juudan ja Israelin sukukunnat. Niin niistä muodostuu yksi (echad) kansa. Se kansa on silti yksi ainoa kansa ja sana echad esiintyy tässä peruslukuna. Juudan heimo ei muodosta silloin yksin ”koko kansaa” eikä sitä tee mikään Israelin heimo ”yksinään”. Miten tämä esikuva voisi siten toimia kolmiyhteisen jumalan todisteena, sillä sen opin mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat kukin yksin ”yksi” (echad) Jumala sen lisäksi, että he ovat myös yhdessä yksi (echad) Jumala?

Toinen esimerkki on Aatamin ja Eevan tuleminen ”yhdeksi (echad) lihaksi” avioliiton ja sukupuolisen yhtymisen kautta. (1Moos 2:24) Tässä on ”yksi liha”, joka muodostuu kahdesta eri ihmisestä tai kahdesta eri ruumiista. Tämäkin esimerkki on virheellinen. Aatami ei muodosta yksin ”yhtä lihaa” eikä Eeva muodosta yksin ”yhtä lihaa”, joka kuvaisi avioparia ja heidän yhtymistään toisiinsa. Silti kolmiyhteisen jumalan opin mukaan ”Isä” on yksin yksi Jumala ja ”Poika” on yksin yksi Jumala ja ”Pyhä Henki” on yksin yksi Jumala. Logiikka ja analogia eivät toimi näissä esimerkeissä, koska kyse on Raamatun virheellisestä tulkinnasta, ei Jumalan sanan ilmoittamasta johdonmukaisesta ja ristiriidattomasta totuudesta.

Niin kuin huomaat näistä esimerkeistä, ei ”kollektiivinen ykseys” poista sitä tosiasiaa, että Jumala on yksi ainoa isä sen sijaan, että hän olisi kolmesta eri persoonasta muodostuva kollektiivinen ykseys, jossa jokainen persoona on myös yksin täysi Jumala ja silti he ovat myös yhdessä yksi Jumala. Jumalan kolmen persoonan vertaaminen esimerkiksi rypäleterttuun, jossa monet rypäleet muodostavat yhden (echad) tertun, on virheellinen. Yksikään rypäle ei muodosta yksin koko terttua. Sana echad on tässäkin esimerkissä perusluku ja sen merkitys on ”yksi”.

Niin myös kun puhutaan vehnän tähkästä, jossa on monta jyvää. Yksi jyvä ei ole koko tähkä, mutta sana ”echad” tarkoittaa peruslukua ”yksi” puhutaanpa sitten yhdestä jyvästä tai yhdestä tähkästä. Monta tähkää puimatantereella ei sitten ole tietenkään yksi ”echad” tähkä vaan niitä on siinä monia. Jeesus kyllä puistelee puimatantereen tulemuksessaan ja erottaa aidon vehnän valevehnästä eli lusteesta. (Matt 3:12; 13:24-43)

Miksi Jumalaa ei sanota sitten yhdeksi ainoaksi (jachid) Jahveksi, jos Jahve on yksi ainoa persoona, sen sijaan, että hän olisi kolme eri persoonaa? Kolmiyhteiseen jumalaan uskovathan sanovat, että ”Isä on Jahve”, ”Poika on Jahve” ja ”Pyhä Henki on Jahve”, mutta meillä ei ole silti kolmea eri Jumalaa vaan yksi ainoa. Monilla muillakin sanoilla he perustelevat oppiaan, joka on pelkkiä tyhjiä ja turhia ihmisen järjen päätelmiä, joilla he yrittävät kumota Jumalan sanan Raamatussa.

Viittasimme jo aiemmin kreikankieliseen uuden liiton kirjoitusten todistukseen, jonka mukaan Jumala on yksi ainoa Jahve ja hänellä viitataan siinä kohdassa isään, ei hänen poikaansa tai ”Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan”. (Mark 12:28-34) Mitä muuta todistusta vielä tarvitaan, jotta voisimme uskoa Jumalan sanan ihmisten virheellisten tulkintojen sijasta? Ketä sinä uskot? Katolisia isiä ja heidän tavallaan opettavia eksyneitä sieluja vai profeettoja, Jeesusta ja apostoleja? Mitä jos uskoisit Jumalaa ja Jeesusta itseään? Jeesus kristus on Jumalan poika, mutta ei itse Jumala. (Matt 3:17; 17:5; Joh 10:35-36)

Sana ”jachid” esiintyy vain kaksitoista kertaa koko Vanhassa testamentissa. Jumalan ei tarvitse sanoa hepreaksi erikseen sitä, että hän on ”yksi ainoa” Herra ja Jumala. Jumalan pyhä henki kertoo valituille Jumalan lapsille jo pelkän sanan ”echad” kautta, että isä on yksi ainoa Jumala, eikä ketään muuta ole hänen rinnallaan tasavertaisena Jumalana hänen kanssaan. (5Moos 4:35, 39; Jes 44:8, 24) Tämä on sanottu niin monta kertaa uuden liiton kirjoituksissa, että asiasta ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä niiden kesken, jotka rakastavat totuutta ja ovat vilpittömiä. (Mark 10:18; 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:6; Gal 3:20; 1Tim 2:5; Jaak 2:19; Efe 4:6; Jda 1:24-25)

Kaiken muun todistuksen lisäksi on hyvä tietää, että sana ”echad” esiintyy lähes jokaisessa Raamatun kohdassa merkityksessä ”yksi” tai ”ensimmäinen”. Se on hepreankielen perusluku ja myös järjestysluku sen sijaan, että se tarkoittaisi kollektiivista ykseyttä kolmiyhteisen jumalan opin tukena tai muutenkaan. Toki myös kollektiivisesta yhdestä voidaan puhua, mutta siinäkin tapauksessa on kyse perusluvusta: yksi rypäleterttu, yksi venhäntähkä, yksi kansa, yksi aviopari, jne. Se, joka perustaa oppinsa Jumalasta tällaisten perustelujen varaan, rakentaa opetuksensa hiekalle ja se rakennus sortuu. (Matt 7:25-29) On suurta Jumalan armoa, jos tällä tavalla erehtyneet ja muita eksyttäneet saavat pelastua teoistaan ja meille langettamistaan vääristä tuomioista huolimatta.

Nimeltään kristityssä maailmassa on muitakin kuin kolmiyhteiseen jumalaan ja yhteen ainoaan isään Jumalanaan uskovia ihmisiä (trinitaareja ja unitaareja). Monet areiolaiset uskovat tietämättään kreikkalaisen filosofian ja pakanoiden uskomusten mukaiseen alempaan luoja-jumalaan, joka tunnetaan nimellä demiurgi. He luulevat, että Jumala loi ensimmäisenä teoistaan Jeesuksen ja Jeesus loi sitten kaiken muun. Tätä uskomusta he kuvaavat sanoilla ”Jumala loi maailman Poikansa kautta”. Jotkut sanovat, että ”Jumala loi maailman Poikansa välityksellä” ja tarkoittavat tätä samaa asiaa.

Tätä näkemystä perustellaan kahdella Paavalin kirjeiden kohdalla. (Kol 1:15-23; 1Kor 8:4-6) Ne molemmat kertovat uuden luomuksen eli Jumalan uuden ihmisen luomisesta Jeesuksen kristuksen kuolleista herättämisen kautta. (Efe 4:24; Kol 3:9-10; Gal 6:15; 2Kor 5:17; 1Piet 1:3) Jumalan lapset ovat Jumalan tekoja ja luodut hänen kuvakseen hengestä ja sanan kautta syntymisen kautta. (Efe 2:10; Joh 3:3-8; 1Piet 3:23)

Paavali ei sano, että Jumala on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan ”Poikansa” kautta. (Kol 1:15-23) Hän sanoo, että Kristus on esikoinen, ensimmäinen kuolleista ylös herätetty ihminen. Kaikki muut Jumalan lapset on luotu Kristuksen kuolleista herättämisen kautta. (1Piet 1:3) Jeesus on sen vuoksi uuden ”luomakunnan alku”, ”ensimmäinen ja viimeinen”, ”A ja O”. (Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 3:14; 22:16)

Jeesus on synnittömänä ihmisenä täydellisen turmeltumaton Jumalan kuva, jollaiseksi myös muut Jumalan lapset tulevat ylösnousemuksessa. (2Kor 4:4; Hebr 1:3; Room 8:17-31; 1Joh 3:2) Meistä tulee täydellisesti Jeesuksen kaltaisia ja Jumalan kaltaisia. ”Jumalan kuva” tarkoittaa Raamatussa aina ihmistä, ei koskaan Jumalaa itseään. Myös valon enkelit ovat Jumalan kaltaisia, niin että me olemme myös enkelien kaltaisia ylösnousemuksen jälkeen. (Matt 22:29-32)

Ylienkeli Mikaelin nimi on suomeksi ”hän, joka on Jumalan kaltainen”. Kun Jumala loi alussa ihmisen kaltaisekseen, Jumalan kuvaksi, niin hän puhui enkelien läsnäollessa ja sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme…” (1Moos 1:25-27) Jumala loi ihmisen alussa kaltaisekseen synnittömäksi olevaiseksi, jollaisia myös valon enkelit ovat. Jumala puhui myöhemmin monikossa enkeleille (Jumalan pojille), joiden joukossa myös saatana oli. (Job 1:6; 2:1ss.) Kun herra karkotti ihmisen paratiisista, niin hän sanoi:

”Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!”(1Moos 3:22)

”Joku meistä” viittaa tässä paholaiseen eli saatanaan, joka langetti ihmisen syntiä tekemään. Saatana oli tässä tilanteessa Jumalan poikien joukossa (enkelien joukossa) Jumalan luona syntiin lankeamisen jälkeen. Ihminen tiesi syntiin lankeamisen jälkeen saatanan tavalla kokemuksesta sen, mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Jumala ei tiedä sitä asiaa kokemuksesta siten, että olisi tehnyt itse syntiä.

Saatana on valehdellut ihmiselle alusta asti. (Joh 8:44; Hes 28:11-19) Hän sai Eevan syömään kielletystä puusta ja valehteli hänelle: ”Ette suinkaan kuole… vaan tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. (1Moos 3:4-5) Saatana valehtelee ihmisille, että he eivät kuole vaan elävät luontaisesti sieluina tai henkinä ikuisesti. Saatana saa myös kiusausten ja viettelyjen avulla ihmisen kokeilemaan kiellettyjä asioita, tekemään syntiä, vaikka ihminen tietää, mikä on luvallista ja mikä ei ole luvallista. (Jes 7:14-16)

Jumalan poikien eli enkelien kokoontumista Jumalan luona sanotaan ”jumalten neuvostoksi”. Seuraavan kerran luomiskertomuksen jälkeen neuvosto mainitaan Baabelin hajaannuksen yhteydessä. (1Moos 11) Siinä mainittu Jahve (Herra) ei ole Jumala itse eikä Jeesus kristus vaan hän on yksi enkeleistä, niin kuin muuallakin Raamatussa vastaavissa tilanteissa. (1Moos 17:1; 18; 35:11, 48:3; 32:24-32; Hoos 12:4-6; 2Moos 3:1-15; 6:3; 13:21; 14:19; 23:20-23; 24:1-2; 32:34; 33:2-3, 11; 5Moos 34:10; Joos 5:1-15; Jes 8:13-18; 45) Tämä Jahven enkeli astui alas taivaasta ja otti muita enkeleitä mukaansa Baabeliin sen sijaan, että Jumala olisi itse astunut alas taivaasta tai lähettänyt poikansa Jeesuksen jo silloin maailmaan omiensa luokse.

Stefanus kutsuu tätä Jahven enkeliä ”kirkkauden Jumalaksi”, ja hänestä käytetään vanhan liiton kirjotuksissa nimiä ”Herra ja Jumala” (Jahve ja Elohim). (Apt 7:2) Kyse ei ole itsestään Jumalasta eikä herrasta Jeesuksesta kristuksesta, joka olisi ilmestynyt patriarkoille jo vanhan liiton kirjoitusten kuvaamien tapahtumien aikana. Stefanus erottaa tämän Herran enkelin ja Jeesuksen kristuksen selvästi toisistaan. Se enkeli ennusti tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta Moosekselle erämaassa, mutta ei ollut itse se profeetta. (Apt 7:2, 30-40ss.) Jos luet kaikki edellä ja edellisessä kappaleessa mainitut Raamatun kohdat huolellisesti ilman ennakkoluuloja lävitse, niin huomaat tämän asian.

Jumalan pojat olivat koolla Jumalan tykönä myös Jesajan näkemässä ilmestyksessä. (Jes 6) Jumala kysyi heiltä: ”Kenet me lähetämme puolestamme?” Riippumatta siitä, oliko valtaistuimella istuva hahmo Jeesus kristus tai hänen isänsä (Dan 7:13-14; Ilm 4), niin tämäkään kohta ei todista Jumalaa kolmiyhteiseksi tai sitä, että Jeesus kristus on isänsä vertainen Jumala. (vrt. Joh 12:16-50 ja erityisesti 37-41) Jeesus ei ollut silloin vielä kirkastettu, kun Jesaja näki tämän ilmestyksen, mutta Jesaja saattoi nähdä näyssä jo edeltä Jeesuksen kirkastetussa muodossa hänen kärsimystensä tähden. (Jes 53 ja Hebr 2:5-3:11)

Jeesus kirkastettiin vasta sen jälkeen, kun hänet oli herätetty kuolleista ja otettu ylös taivaaseen. (Joh 7:37-39; Apt 1:4-12; 2:1ss.) Valitut opetuslapset saivat nähdä hänet kirkastetussa muodossa ilmestyksessä jo ennen sitä, mutta se ilmestys ei ole kirjaimellisesti tosi historiallinen tapahtuma.(Matt 17:1-8; Joh 1:14) Se on niin kuin filmin pätkä tai elokuva, jota ilmestyksen näkijä katselee: se on fiktiota. Samanlainen on Johanneksen ilmestyskirjan ilmestys. Siinä viedään häntä ”hengessä” paikasta ja ajasta toiseen, mutta hän ei liiku todellisuudessa mihinkään. Hänelle näytetään ikään kuin filmiä, jonka kautta kerrotaan hänelle tulevia tapahtumia ja opetetaan hengellisiä asioita Jumalan seurakunnalle.

Ilmestyksen näkeminen on niin ihmeellinen kokemus, että Paavali ei osannut sanoa, onko sen nähnyt mies ruumiissaan vai ei. (2Kor 12:1-4) Sielun kuolemattomuuteen uskovat tietävät sen asian Paavalia paremmin, mutta me rohkenemme epäillä heidän tulkintojaan. Ymmärrämme myös sen, että Johannes näki ilmestyksessä tulevia asioita, jotka eivät ole vielä tapahtuneita. Ne ”sielut”, jotka ovat ”Jumalan alttarin” alla, eivät ole todellisia ihmisiä  vaan kertovat Johanneksen näkökulmasta katsottuna tulevista tapahtumista, jolloin Jumalan valittuja tapetaan. (Ilm 6:9-11)

Myöskään ne sielut istumassa valtaistuimilla eivät ole vielä saaneet valtaa vaan odottavat ruumiin ylösnousemusta, minkä jälkeen he saavat hallita yhdessä Kristuksen kanssa tuhat vuotta ennen viimeistä tuomiota. (Ilm 20:4ss.) Ne sielut ovat siis kokonaisia ihmisiä ruumiineen kaikkineen: eivät joitakin henkiä ilman ruumista. Sanaa sielu onkin käytetty mota kertaa tarkoittamaan koko ihmistä eikä vain osaa hänestä. (Apt 2:41; 1Piet 1:9; jne.)

Ymmärrämme Jumalan hengen opettamalla tavalla myös sen, että Mooses ja Elias eivät tulleet henkinä tai sieluina tuonelasta tai taivaasta sille vuorelle, jossa valitut opetuslapset näkivät heidän puhuvan Jeesuksen kanssa. (Matt 17:1-8) Tämäkin on ilmestys, jonka tarkoitus oli kertoa Jeesuksen tulevasta kirkkaudesta ja opettaa valituille hengellisiä asioita. Kirjaimen mukaan virheellisesti Raamattua tulkitsevat sielut ymmärtävät tällaiset hengelliset Jumalan sanan kohdat luonnollisen ja sielullisen ihmisen tavoin väärin. Jumalan pyhä henki ei saa opettaa heitä eivätkä he kykene selittämään hengellisiä hengellisesti. (1Kor 2:11-16)

Kun Jesaja näki ”Jahven” ja ”Jumalan” istuvan valtaistuimella enkelien kannattaessa sitä ja ympäröidessä häntä (Jes 6), niin se ei todista sitä, että Jeesus on kaiken luonut kaikkivaltias Herra Jumala. Jos Jesaja näki valtaistuimella istuvan Jeesuksen, niin hän katsoi tulevaisuuteen ja näki Jeesuksen korotetussa asemassaan. Aivan yhtä hyvin se valtaistuimella istuva voi kuvata isää Jumalaa niin kuin muuallakin ilmestyksissä ja näyssä häntä on kuvattu. (Dan 7:13-14; Ilm 4) Jesaja on voinut silti nähdä Jeesuksen jo etukäteen kirkastetussa muodossa, koska Jumala on paljastanut hänelle Jeesusta koskevat profetiat. Jumalan pojan piti tuleman kirkastetuksi kärsimystensä tähden niin kuin Jesaja itse kirjoitti. (Jes 9:5-6; 53)

Jeesus puhuu asiayhteydessä tulevasta kirkastumisestaan, kun viittaa Jesajan kirjaan Johanneksen evankeliumissa. (Joh 12:16-50) Jeesus puhui usein kirkastumisestaan ja sanoi isän kirkastaneen hänet (Joh 11:4, 12:16, 23, 28; 13: 31-32; 16:14; 17:1, 4-5, 10), mutta hänet kirkastettiin täydellisesti vasta taivaaseen nousemisen jälkeen, kun hän meni Jumalan tykö ja vasta sen jälkeen opetuslapset saivat pyhän hengen (tulivat kastetuksi hengessä Kristuksen ruumiiseen). (Joh 7:37-39; 20:17; Apt 1:4-12; 2:1ss.; 1Kor 12:12-13)

Jeesuksella oli kirkkaus isältä jo ennen maailman luomista (Joh 17:5), mutta se kirkkaus oli vain isän ajatuksissa ja mielessä, kun hän suunnitteli pelastavansa valitut Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta. (Efe 1:1-12; 2Tim 1:8-11) Jeesus ei ollut elävänä olentona isän tykönä ennen syntymäänsä, mutta Jumala näki hänet kaikkien luotujen kuninkaana jo etukäteen, kun suunnitteli korottavansa hänet kuninkaaksi kuolleista herättämisen jälkeen. (Mka 5:1-2; Psa 2:7; Apt 13:33; Hebr 1:5; 5:5)

Jeesus on nyt kirkastettu, kun on isän Jumalan oikealla puolella taivaissa ja vetoaa puolestamme ylimmäisenä pappina Jumalaan (rukoilee puolestamme). (Hebr 7:24-8:2; Room 8:17-32; Joh 14:13-24) Jumala antaa Jeesuksen istua valtaistuimellaan hänen edustajanaan, mutta Jeesus ei ole itse se Jumala, joka hänen ruumiissaan ja sydämessään asuu. (Joh 14:1, 9-11; Ilm 3:21) Se Jumala on näkymätön henki ja Jeesuksen kristuksen isä, meidän taivaallinen isämme. (Ilm 3:12; Efe 1:3; Joh 20:17; 4:24; Matt 6:6ss.)

Me näemme lopulta valtaistuimella vain yhden hahmon ja hän on Jeesus kristus, Jumalan poika. (Ilm 22:1-5) Me ymmärrämme silloin täydellisesti sen, että Jumala asuu hänen sydämessään ja ruumiissaan näkymättömänä henkenä. Hänen uusi nimensä ja hänen isänsä nimi on silloin kirjoitettuna meidän otsaamme. (Ilm 3:12; 14:1; 22:4) Me saamme istuutua silloin hänen valtaistuimelleen ja tuomitsemme ja hallitsemme tulevaa maailmaa yhdessä hänen kanssaan. (Ilm 3:21; 20:4; 22:1-5)

Niin kuin huomaat, on valtaistuimella istuminen kielikuva hallitsemisesta ja tuomitsemisesta: siitä, kun joku hallitsee ja tuomitsee Jumalan puolesta tätä maailmaa. Jumala on silti valtaistuimen puolelta ylempi kuin Jeesus, hänen poikansa, ja Jeesus on ylempi kuin hänen opetuslapsensa, vaikka hekin istuvat valtaistuimilla hänen kanssaan. (vrt. 1Moos 41:39-42 Joosef koko Egyptin maan hallitsijana ja farao valtaistuimen puolesta häntä ylempänä, mikä on esikuva Jumalan ja Kristuksen välisestä suhteesta)

Jumala ei ole luonut tätä maailmaa Poikansa Jeesuksen kautta. Paavali sanoo isästä, että ”hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki”. (Room 11:32-36) Meillä on ”yksi Jumala ja kaikkien isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Efe 4:6) Kolossalaiskirjeen mukaan Jumala on luonut poikansa kuolleista herättämisen kautta uuden luomuksen, joka on se näkymätön ja salassa oleva sydämen ihminen, josta Raamattu kertoo. (1Piet 3:4) Paavali kutsuu sitä ”sisälliseksi ihmiseksi”. (Room 7:22; 2Kor 4:16; vrt. Kol 3:9-10; Efe 4:24)

Ne näkymättömät ja näkyväiset, jotka on luotu Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta (Kol 1:15-23), ovat valtaistuimia, herrauksia, hallituksia ja valtoja. Ne ovat taivaassa ja maan päällä. Ne on sovitettu Jumalan kanssa. Kaikki nämä asiat viittaavat uuteen luomukseen ja Jumalan ihmiseen, joka on näkymätön sisällinen ihminen, mutta myös näkyvä ulkoinen ihminen, jossa Jumalan henki vaikuttaa sydämestä käsin.

Jumalan hengestä syntynyt on henki eikä häntä kukaan voi nähdä luonnollisin silmin. (Joh 3:3-8) Me olemme tulleet täydellisten vanhurskaiden henkien luokse, joilla tarkoitetaan Jumalan seurakuntaa. (Hebr 12:23) Jumala on meidän taivaallinen isämme, sillä me olemme henkiä liharuumiissa. (Hebr 11:9) Me olemme yhtyneet Herraan ja olemme yhtä henkeä hänen kanssaan. (1Kor 6:17)

Jumalan valtakunnassa (seurakunnassa) kaikki ovat tasavertaisia Jumalan lapsia, veljiä keskenään. Mitään asemaan perustuvaa hierarkiaa ei ole Jumalan silmissä, vaikka monet ihmiset pyrkivät johtamaan muita herroina ja ovat ottaneet vastoin Jumalan sanan ohjeita hierarkkisen johtamisen mallin käyttöön yhteisöissään. Paavali vastusti uskovien eriarvoistamista maallisen aseman perusteella ja kirjoitti uusista luomuksista siinä mielessä, että kaikki ovat sovitettuja ja tasavertaisia Jumalan lapsia keskenään. (Kol 1:15-23; 2:15; 3:1-17) ”Valtaistuimilla, herrauksilla, hallituksilla ja valloilla” eli korkeassa asemassa olevilla ei ollut etusijaa orjiin ja köyhiin ja heikkoihin nähden Jumalan seurakunnassa, jonka pää Kristus on.

Paavali puhuu Jumalan lapsista, kun sanoo ”kaiken” tulleen luoduksi ”hänen kauttaan ja häneen ”. (Kol 1:15-23) On epäselvää, kumpaan Paavali viittaa sanoillaan ”hänen kauttaan ja häneen”: isään vai poikaan. Muualla hän puhuu selvästi isästä (Room 11:36; Efe 4:6), mutta tässä hän voi puhua myös pojasta, niin kuin myös kirjeessä korinttolaisille (1Kor 8:6) Jumala on luonut uuden ihmisen ja seurakuntansa Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta ja antanut meille ohjeet epäjumalille uhratun lihan syömisestä ynnä muista asioista hänen kauttaan, joka on seurakunnan pää eli johtaja. (1Piet 1:3; 1Kor 8) Jeesus on uuden luomakunnan alku (Ilm 3:14), koska hänen kuolleista nousemisen kautta on luotu kaikki muut uuden liiton Jumalan lapset. Jeesus on ensimmäinen sekä ajallisesti kuolleista nousseiden joukossa että myös arvossa, kun luomakunnasta puhutaan. (Kol 1:15, 18)

Paavali ei siis puhu tämän maailman luomisesta jakeissa Kol 1:15-23 ja 1Kor 8:6. Kristus on uusista ihmisistä koostuvan Jumalan valtakunnan alku ja päämäärä: meistä on määrä tulla Kristuksen kaltaisia hänen tulemuksessaan. (Ilm 3:14; 1Joh 3:2) Jumala ei ole luonut taivasta ja maata ja merta ja kaikkea niissä olevaa poikansa Jeesuksen kautta. Niistä ”kaikista” ei puhuta mitään näissä Paavalin kirjoittamissa jakeissa. (Kol 1:15-18; 1Kor 8:6) Sen sijaan niissä puhutaan ”kaikista” Jumalan kanssa sovitetuista uusista luomuksista, jollaisia me Jumalan lapset olemme. (Kol 1:15-23) Olkootpa ”ne kaikki” valtaistuimia, herrauksia, hallituksia ja valtoja, niin Kristuksessa ei ole isäntää eikä orjaa vaan kaikki ovat samanarvoisia Jumalan lapsia. (Kol 2:15; 3:8-11)

Sanaa ”kaikki” on käytetty monta kertaa rajallisessa merkityksessä Raamatun kirjoituksissa. Sitä ei ole käytetty absoluuttisessa merkityksessä, niin että se tarkoittaisi kaikkea mahdollista, mitä on olemassa. Sitä on käytetty rajoitetussa merkityksessä tarkoittamaan kaikkia jonkin kansan, ryhmän tai joukon jäseniä. (2Sam 17:14; Jer 26:8) Sitä on käytetty rajoitetussa merkityksessä jostakin tietystä alueesta maapallolla ja siellä asuvista ihmisistä. (Luuk 2.1; Apt 19:26-29) Sitä on käytetty rajoitetussa merkityksessä, kun on jaettu ihmiset kahteen ryhmään: juutalaiset ja pakanat tai ennen Moosesta ja hänen jälkeensä eläneet ihmiset. (Room 3:23 vrt. 1:16-3:31; 5:12-14) Sitä on käytetty rajoitetussa merkityksessä koskien jotakin osa-aluetta tiedon maailmassa (jae 1Joh 2:20 on sanatarkasti ”teillä on kaikki tieto”).

Sanaa ”kaikki” on käytetty samalla tavalla rajoitetussa merkityksessä Paavalin kirjeessä kolossalaisille. (Kol 1:15-23) Sana ”kaikki” pitää sisällään ”kaikki uudet ihmiset ja uudet luomukset”, jotka on sovitettu Jumalan kanssa, ja jotka ovat ”näkymättömiä sisäisiä ihmisiä” ja myös näkyväisiä, koska olemme ruumiillisia olentoja. (Room 7:22; 2Kor 4:16) Sana ”kaikki” ei pidä kolossalaiskirjeessä sisällään taivasta ja maata ja merta ja kaikkea niissä olevaa, sillä sen kaiken on isä Jumala luonut yksin ilman poikansa Jeesuksen apua. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8) Jeesus ei ollut silloin vielä syntynyt, kun Jumala loi tämän maailman, joten miten hän olisi voinut olla luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa?

Tätä tulkintaa vastaan on hyökätty kaikin mahdollisin tavoin. Yksi vastaväite on muita parempi ja käsittelemme sen seuraavaksi.

Jos kukaan muu ihminen ei ole noussut ylös taivaaseen kuin Jeesus kristus (Joh 3:13), niin miksi Paavali sanoo Jumalan luoneen kaiken taivaassa ja maan päällä? Miksi hän puhuu sovitetuista taivaissa ja maan päällä? (Kol 1:16, 20) Unitaarithan eivät usko yleisesti siihen, että taivaassa olisi ollut ihmisten henkiä tai sieluja tietoisessa tilassa tai että Elias olisi siellä ruumiillisesti elävänä, niin kuin katolisessa uskossa olevat luulevat.

Monet unitaarit tulkitsevat tätä kohtaa eri tavalla kuin edellä on sanottu. Heidän mukaansa Jumala on luonut Kristuksen kautta seurakunnan rakenteet ja jopa uusia enkeleitä, jotka ovat taivaassa, mutta vaikuttavat myös maan päällä.

Me emme yhdy tähän näkemykseen vaan suhtaudumme siihen varauksella ja torjuvasti. Pidämme sen sijaan mahdollisena sitä, että sanat ”hänen kauttaan ja häneen” viittaavat tässä isään Jumalaan pojan sijasta. (vrt. Room 11:32-36 ja Efe 3:14-21; 4:6) Paavalin käyttämä lauserakenne on tässä jaksossa hyvin monimutkainen ja sen vuoksi viittaussuhteet ovat epäselviä. Jumala (isä) on luonut enkelit ja ihmiset, jotka kaikki on sovitettu hänen poikansa ruumiin ja veren uhrin kautta Jumalan kanssa. (Kol 1:15-23)

”Kaikki” on sovitettu Jeesuksen ruumiin ja veren uhrin kautta Jumalan kanssa. Enkelit ovat taivaassa ja näkevät aina isän kasvot, mutta Jumalan lapset ovat maan päällä ”kuoleman ruumiissa”. (Matt 18:10; Room 7:22; 2Kor 4:14-5:16) Enkeleitä ei ole tarvinnut sovittaa sen vuoksi, että olisivat syntiä tehneet, mutta Jumalan valtakunnassa kaikki pyhitetään Kristuksen verellä, olivatpa ne sitten palvelevia henkiä, ihmisiä tai palveluksessa käytettäviä esineitä (vrt. vanhan liiton järjestys, jonka mukaan verellä vihmottiin kansa, lain kirja ja kaikki esineet, Hebr 9).

Tätä vastaan sanotaan luonnollisesti se, että ”valon enkeleitä” ei tarvitse sovittaa, koska he eivät ole tehneet syntiä, eikä sovitus koske langenneita enkeleitä, koska heidät tuomitaan tuliseen järveen ja ikuiseen tuhoon Jeesuksen sanojen mukaan. (Matt 25:41-46; Ilm 11:19-20:10) Riivaajahenget itse asiassa odottivat kristusta, joka tuhoaisi heidät. (Mark 1:24)

Jos kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ovat sitä mieltä, että enkeleitä ei ole tarvinnut sovittaa, niin sitten he käyttävät sanaa ”kaikki” tässä kohdassa rajoitetussa merkityksessä! 😉 Silloin ei olisi sovitettu taivasta ja maata ja kaikkea niissä olevaa, jotka Jumala on luonut, niin kuin ei enkeleitäkään. Vain ”kaikki ihmiset” olisivat sovitetut Jumalan kanssa. Miksi he sitten sanovat, että samassa asiayhteydessä Jumala on luonut ”kaiken” poikansa kautta, niin että se ”kaikki” pitää sisällään muutakin kuin vain mainitut ”valtaistuimet, herraudet, hallitukset ja vallat”? (Kol 1:15-23)

On selvää, että he tulkitsevat tarkoitushakuisesti Raamatun kirjoituksia. Sana ”kaikki” tarkoittaa heidän tulkinnassaan absoluuttisesti ”kaikkia” vain silloin, kun se sopii heidän ennalta totena pitämäänsä oppiin: heidän teologiseen näkemykseensä. Kun se ei siihen sovi, niin silloin heidän kelpaa tulkita sana ”kaikki” sen rajoitetussa merkityksessä, niin kuin se on myös noissa muissa kohdissa tarkoitettu ymmärrettäväksi! ”Väärä ei voi suoristua” ja sen vuoksi he tulkitsevat Raamattua mielivaltaisesti väärin ”lihan tahdon mukaan”. (Snj 1:15) Jumalan pyhä henki ei ohjaa heitä eivätkä he tule Jumalan opettamiksi ”hänen tykönään”. (Joh 6:45)

Esitämme vaihtoehtoiseksi tulkinnaksi vielä sen ajatuksen, että me maan päällä elävät Jumalan lapset olemme jo nyt astetetut taivaallisiin kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme. (Efe 2:7) Meillä on yhdyskuntamme taivaassa, josta odotamme herraa Jeesusta kristusta vapahtajaksemme, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän voi tehdä myös kaikki itselleen alamaisiksi. (Fil 3:20-21) Meillä on jo nyt ”hengessä pääsy isän tykö”. (Efe 2:18) Tähän viittaavat myös Jeesuksen sanat, joiden mukaan hän toivoo opetuslastensa olevan siellä, missä hän itse on (Jumalan tykönä taivaassa). (Joh 14:1-28; 17:6-26) Meillä on jo nyt pyhässä hengessä yhteys isään ja poikaan, jotka ovat taivaassa pyhien enkeleiden kanssa. (1Joh 1:1-7) Jumala on yhdistänyt Kristuksen kuolleista nousemisen kautta kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä. (Efe 1:1-12)

Tätä asiaa on vaikea ymmärtää, koska katolinen tulkinta on juurtunut niin syvälle sydämen maaperään. Se on silti revittävä sieltä juurineen pois. (Matt 15:13) Raamatun kirjoitukset ovat luomisesta puhuttuna johdonmukaiset vain siten, että isä on luonut tämän maailman yksin sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (1Moos 1; Psa 33:6-9; 102; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Jumala ei ole luonut sitä poikansa kautta tai välityksellä, niin että Jeesus olisi luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan Jumalan käskystä tai yhdessä hänen kanssaan. Se on vastoin sitä, mitä luomisesta on kirjoitettu selvissä Raamatun kohdissa.

Pari epäselvää Raamatun kohtaa eivät voi kumota selviä Raamatun kohtia. Niiden kautta on silti pyritty jatkuvasti kumoamaan selvä Jumalan sanan ilmoitus, koska mitään muuta tukea katolisille harhaopeille ei ole Raamatussa ole. Niitä perustellaan katolisten isien ja heidän jälkeensä eläneiden Raamatun ”opettajien” järjen päätelmillä, jotka ovat sisäisesti ristiriitaisia ja järjettömiä harhaoppeja.

Raamatussa on yksi ainoa kohta, jonka mukaan näyttää siltä, että Jeesus on luonut taivaan ja maan ja kaiken, mitä siinä on. Se on heprealaiskirjeen jae 1:10. Kirjoittaja on lainannut siinä huolimattomasti Psalmia 102, jossa taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan luoja on Jahve, ja sillä tarkoitetaan yksin isää niin kuin muissakin luomisesta kertovissa Raamatun kohdissa. Esimerkiksi Jesaja kertoo, että tämä Jahve on luonut YKSIN kaiken, mitä on olemassa. (Jes 44:24) Keneen muuhun tämä sana sopii kuin Jeesuksen kristuksen isään ja meidän taivaalliseen isäämme?

Jesaja on tätä ennen kertonut selvästi, että kristus ei ole kaiken luonut Jahve vaan hän on hänen palvelijansa. (Jes 42:1-8; vrt. Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11) Miten siis voisi olla totta, että Jeesus olisi luonut YKSIN tämän maailman isän Jumalan sijasta? No, areiolaisten mukaan Jumala on tehnyt ensin Jeesuksen ja tämän on sitten luonut kaiken muun. Raamattu ei kylläkään tue tätä opetusta sen selvissä kohdissa, mutta toki epäselvien kohtien perusteella voidaan väittää mitä tahansa tulkintaa totuudeksi – ja juuri niin eksyneet tekevät!

Raamatun opetus ihmisestä lyhyesti kerrottuna

Raamatun mukaan ihminen saa alkunsa äitinsä kohdussa. Ihminen on itsestään tietoinen olento vain ruumiillisesti elävänä. Me emme tiedosta mitään hedelmöityneenä munasoluna tai ihmisalkiona, koska meiltä puuttuu siihen tarvittavat biologiset järjestelmät. Jumala ei laita ihmisalkioon jotakin aineetonta henkeä tai sielua, joka olisi itsestään tietoinen muuten kuin terveen ruumiin toimintojen ja aivojen toiminnan kautta.

Hedelmöitynyt munasolu ei ole vielä ihminen sanan täydessä merkityksessä, sikäli kuin ihmisen täytyy tulla itsestään ja ympäristöstään tietoiseksi edes jollakin aistien määräämällä vaistomaisella tasolla (nukkuva, tajuton tai koomassa oleva ihminen on tietysti täysi ihminen, koska on ollut tajuissaan ja tietoinen olento sitä ennen). Ei ole kovin uskottavaa, että laboratorioissa tuhotut hedelmöitetyt munasolut tai luonnollisesti kohdunsuusta tai kohdusta poistuneet heräisivät ylös kuolleista ”viimeisenä päivänä” herran sanojen mukaan. (Joh 6:39-44)

Kun Raamatussa puhutaan valituista Jumalan palvelijoista, niin Jumala on tuntenut heidät jo edeltä ennen sikiämistä tai äidin kohdusta syntymistä. (Jer 1:5: Psa 139; Gal 1:15; Efe 1:1-14; 2Tim 1:8-11) Se, että Jumala tietää valittunsa nimeltä jo ennen heidän sikiämistään tai syntymistään, ei tarkoita sitä, että he olisivat olleet olemassa ennen sikiämistään tai syntymistään Jumalan luona taivaassa, henkinä tai sieluina, jotka yhdistetään sitten hedelmöityneeseen munasoluun. Kun sovitat tätä asiaa ihmiseen kristukseen Jeesukseen, niin saatat huomata, että hän ei poikkea ihmisenä muista ihmisistä tässä suhteessa millään tavalla. Hän sai alkunsa äitinsä kohdussa ja sitä ennen ihmistä kristusta Jeesusta ei ole ollut olemassa. Näin myös kolmiyhteiseen jumalaan uskovat Jeesuksen ihmisyyden ymmärtävät.

Raamatun mukaan ihmisellä on edellä sanotusta huolimatta henki tai sielu, joiden välille ei tehdä selvää eroa etenkään vanhan liiton kirjoituksissa. Ihmisen sielu tai henki ei jatka elämää itsestään ja ympäristöstään tietoisena ruumiin kuoleman jälkeen vaan nukkuu ruumiin ylösnousemukseen asti tietämättä mistään mistään. (Job 7:6-8, 21b; Snj 9:5; Dan 12:2; Joh 6:39-40, 44; Matt 12:33-42; jne.)

Ellei Jumala herättäisi kuolleita ylös ruumiillisesti, olisivat pois nukkuneet pyhät kadotetut niin kuin myös Jeesus. (1Kor 15:12-24) Jumala herätti poikansa Jeesuksen kuolleista ja pelasti hänet ikuiselta kuolemalta. (Hebr 5:4-11; 13:20-21) Joka uskoo  Jeesukseen, ei koe ikuista kuolemaa vaan saa elää ikuisesti. (Joh 11:24-27) Sanatarkan käännöksen mukaan jakeet 25-26 kuuluvat näin:

Johanneksen evankeliumi:
11:25 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, on elävä, vaikka kuolisi.
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, kuole iankaikkisesti. Uskotko sen?”

Jakeessa 25 verbi zaoo on futuurissa, koska Jeesus viittaa sanoillaan ruumiin ylösnousemukseen. (ks. asiayhteys, joka on ruumiin ylösnousemus Joh 11:20-26.) Novum kääntää tämän kohdan oikein interlineaarissaan: ”…Uskova minuun, vaikka kuolisi, elää (futuuri)… ei kuole iäisesti.” (Novum 2, s. 612)

Ihmisen hengestä ja sielusta puhutaan samassa merkityksessä sekä vanhan että uuden liiton kirjoituksissa: sielu ja henki tarkoittavat usein ihmistä kokonaisena olentona. (Apt 2:41; 1Piet 1:9; Ilm 6:9-11; 20:4; Hebr 12:23; ) Sanat ”minun sieluni” ja ”minun henkeni” tarkoittavat samaa kuin ”minä”. (Luuk 1:46-47; 1Kor 5:4; 14:14-15) Vain parissa kohdassa on tehty eroa hengen ja sielun välille, niin että erotetaan toisistaan hengellinen ihminen ja sielullinen/ luonnollinen ihminen, jossa Jumalan henkeä ei ole. (Jda 1:19; 1Kor 2:11-3:10; Room 7:1-8:31)

Jumalan hengestä osaton ihminen on maallinen ja maasta, sielullinen ja luonnollinen ihminen – sellainen kuin ensimmäinen Aatami oli. (1Kor 15:34-58) Se, jolla on Jumalan henki, on puolestaan hengellinen ihminen, ja hänen mielensä sekä ajatuksensa tulisi olla taivaassa, jossa Jeesus kristus on isän tykönä. (Kol 3:1-17)

Jumalan hengestä sanan kautta syntynyt ihminen on Jeesuksen sanojen mukaan henki tai henkeä, ei liha tai lihaa. (Joh 1:12-13; 3:3-8; 1Piet 1:23) Hän on uusi luomus ja uusi ihminen, sellainen kuin Jeesus kristus on, mutta me olemme vasta toivossa pelastetut. Me olemme vielä ikään kuin äitimme uuden Jerusalemin kohdussa odottaessamme ruumiin ylösnousemusta.(Gal 4:19-31; 6:15; 2Kor 5:17; Efe 2:10; 4:24; Kol 3:9-10; 1Joh 4:17; 1:7-2:17; 1Piet 1:1-5; Room 8:17-31; 1Tess 4:13-17; 1Kor 15:1-58)

Me olemme vasta toivossa pelastetut ja syntyneet uudesti tähän toivoon. Me olemme tässä maailmassa vielä synnytyskivuissa ja odotamme kärsivällisesti ruumiimme lunastusta. (Room 8:17-36) Meistä tulee täydellisiä Jumalan poikia ja tyttäriä vasta ylösnousemuksessa, herran Jeesuksen tulemuksessa. (2Kor 6:18) Me olemme silloin täydellisesti Kristuksen kaltaisia niin, että emme tee enää syntiä. (1Joh 3:2)

Koska me emme ole tulleet vielä täydellisiksi, niin me emme ole ihan kokonaan täynnä Jumalan kaikkea täyteyttä niin kuin Kristus Jeesus, meidän herramme on. (Kol 1:19; 2:9) Meidän tulee kasvaa hengellistä kasvua ja tulla täyteen kaikkea Jumalan täyteyttä Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen tuntemisen kautta. (Efe 3:14-21; Kol 1-3) Meidän tulee pukea päällemme uusi ihminen, jonka arkkityyppi Jeesus kristus on: hän, ainoa synnitön ja viaton uhrikaritsa. (Efe 4:24; Kol 3:8-11; Gal 3:27)

Me olemme pukeneet päällemme Kristuksen (Gal 3:27), mutta ”Jumalaa” ei kukaan voi päälleen pukea. Jumala on tosin levittävä telttamajansa päällemme (Ilm 7:15) ja asuva keskellämme (Ilm 21:3), mutta se on vain kielikuva siitä, miten Jumala on oleva kaikki kaikissa ylösnousemuksen jälkeen. (1Kor 15:28) Se viittaa tulevaisuuteen, jolloin meistä tulee täydellisesti Jumalan kuvan kaltaisia: sellaisia kuin Jeesus kristus on. (Room 8:17-31; 1Joh 3:2) ”Kristuksen päälle pukeminen” on kielikuvana myös vanhurskauden haarniskaan ja Jumalan koko sota-asuun pukeutumista. (Efe 6:12-20)

Meidän tulee pukeutua hengellisillä varustuksilla ja vaatteilla, joista Raamattu puhuu. (1Tess 4:1-12; Kol 3:8-25) Tämä pukeutuminen on jatkuvaa ja asumme on vielä keskeneräinen. Se tulee täydelliseksi vasta Kristuksen tulemuksessa. Silti, jos joku on pukenut ylleen väärät vaatteet jo tämän elämän aikana (uskoo vääriä armolle vieraita oppeja), niin hänet heitetään alastomana ulos Karitsan häistä. (Hebr 13:9; Matt 22:1-14) Sellaisia ovat monet kolmiyhteiseen jumalaan uskovat, sillä he pitävät totena väkevää eksytystä valheen hengen vaikutuksesta ja turvaavat harhaoppiin pelastuakseen tulevalta vihalta. (2Tess 2)

Vanhurskauden pukumme on oleva täydellinen vasta Kristuksen tulemuksessa, kun Karitsan häät alkavat ja me muutumme täysin Kristuksen kaltaisiksi: Kristus kirkastuu meissä ja Jumala Kristuksen kautta. (1Piet 4:11; Efe 4:24; Kol 3:9-10; Gal 3:27; 1Joh 3:2; Ilm 19:5-9; 2Tes 1:5-11; Kol 1:24-27) Siihen asti meidän tulee taistella syntiä vastaan ja kuka on se, joka ei koskaan lankea? (Hebr 12; 1Joh 5:14-21; Gal 2:11-14) Hän on tullut täydelliseksi ja ylösnousemus on silloin tapahtunut. Vain Kristus on syntisistä erotettu ja kelpaa oman verensä uhrin kautta Jumalalle. Me muut tarvitsemme Kristuksen verta syntiemme anteeksisaamiseksi ja sen veren kautta me olemme täydelliset isän Jumalan silmissä. (Hebr 9:9-10:24)

Me olemme tässä kuoleman ruumiissa uudestisyntyneitä elävään toivoon. (Hebr 6:17-20; 1Piet 1:3) Vaikka Jumalasta syntynyt on henkeä eikä lihaa (Joh 3:3-8), niin meidän on kärsittävä vielä vähän aikaa tässä ”kuoleman ruumiissa” (Room 7:21-25) ennen kuin Kristus saapuu ja saavutamme meille luvatun voittopalkinnon, perintöosan Kristuksen ja kaikkien pyhien kanssa Jumalan valtakunnassa, joka on tuleva. (Efe 1) Tätä kevyttä ja lyhyen aikaa kestävää kärsimystä maan päällä voidaan kutsua raskauskivuiksi. Me olemme vasta äitimme kohdussa ja odotamme kärsivällisesti lapseksi ottamista, ruumiimme lunastusta ja Kristuksen kaltaiseksi muuttumista. (1Piet 1:1-9; 4:11-19; 2Kor 4:17-18; Room 8:17-36)

Jeesus kutsuu uudestisyntymiseksi sitä tapahtumaa, kun meidän ruumiimme muuttuu katoamattomaksi ja kuolemattomaksi kirkastetuksi ruumiiksi. (Matt 19:28; vrt. Tiit 3:5; Psa 2:7; Apt 13:33; Hebr 1:5; 5:5) Olemme vasta silloin syntyneet Jumalan pojiksi ja tyttäriksi, jotka eivät enää ikinä kuole vaan pysyvät ikuisesti. (2Kor 6:18) Kuolema on vasta silloin lopullisesti voitettu. (1Kor 15:12-58) Vasta silloin toivo muuttuu näkemiseksi. Olemme silloin päästetyt synnytyskivuista ja syntyneet äitimme uuden Jerusalemin kohdusta turmeltumattomaan ja katoamattomaan perintöön, jota me nyt vielä kärsivällisesti odotamme. (Gal 4:19-31; 1Piet 1-2 ja 2Piet 3:1-18)

Hakemistoon

Lukemista

Mainokset
Kategoria(t): Luominen, Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s