Neitseestä syntyminen Raamatussa

Jumalan syntyminen neitseestä ihmiseksi on pakanoiden hyvin tuntema taru. Mistä johtuu, että pakanat tunsivat tämän kertomuksen ennen kuin Jeesus syntyi? Mitä Raamatussa sanotaan neitseestä syntymisestä ja mikä on Marian rooli evankeliumissa pelastuksen kannalta? Tämä kirjoitus pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin mahdollisimman puolueettomalla tavalla. Tämä ei ole pelastuskysymys meille, jotka tätä kirjoitamme.

Matteus 1:18-25 ja 2:1-23 arviointia ja tutkistelua

Matteuksen evankeliumin alussa jakeiden 1:18-2:23 alkuperä on kyseenalaistettu hyvin perustein. Jakeet 1:18-25 ovat ainoat, joissa puhutaan melko suoraan ja selvästi neitseestä syntymisestä. Viittaus Jesajan profetiaan jakeissa 7:14-16 on virheellinen. Se profetia toteutui jo kuningas Aahaan ja profeetta Jesajan aikana. Silloin syntynyt poikalapsi ei siinnyt pyhästä hengestä neitsyen kohdussa eikä hän syntynyt neitsyestä. Hän syntyi nuoren naimisissa olevan naisen kohdusta ja sai alkunsa sukupuoliyhteydestä. On hyvin kyseenalaista, että Jumala olisi käyttänyt tätä profetian sanaa todisteena siitä, että Jeesus sikisi pyhästä hengestä ja syntyi ”neitsyt Mariasta”.

Neitseestä syntymisellä ei ole Raamatussa mitään merkitystä sielujen pelastumisen kannalta. Sitä ei mainita kertaakaan Matteuksen evankeliumin alun jälkeen. Jos sen totena pitäminen olisi sielujen pelastumisen ehto, niin siitä olisi aivan varmasti kirjoitettu paljon enemmän kuin nyt on kirjoitettu Raamatussa. Raamatun ulkopuolisissa katolisissa lähteissä on sen sijaan puhuttu paljon neitsyt Mariasta ja alettu palvoa häntä Jumalan äitinä täysin vastoin Jumalan sanan ilmoitusta. Maria synnytti ihmislapsen, ei Jumalaa. Jumalaa ei voi kukaan synnyttää, koska Jumala on ollut aina olemassa ja hän on antanut elämän kaikelle elävälle.

On sanottu, että myös Luukkaan evankeliumissa puhutaan neitseestä syntymisestä. (Luuk 1:26-38) Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle, kun tämä oli jo kihlattu Joosefin kanssa, joka oli Daavidin huonetta ja sukua: kuningas Daavidin jälkeläinen kuninkaallista linjaa pitkin alkaen Daavidin pojasta Salomosta. (Matt 1:1-17, 20; Luuk 1:32; 2:4) Raamatussa toistetaan usein se, että Jeesus kristus Nasaretilainen on Daavidin poika ja kuninkaallista linjaa pitkin hänen jälkeläisensä. (Matt 21:9, 15; Apt 2:30; 13:22; Ilm 5:5; 22:16; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; 33:15) Kaikissa näissä kohdissa puhutaan Daavidin biologisesta jälkeläisestä luonnollisen sikiämisen kautta, sillä vain hänen siemenellään oli laillinen oikeus Israelin kruunuun.

Kun Gabriel sanoi Marialle, että tämä oli tuleva raskaaksi ja synnyttävä pojan, jolle Herra Jumala antaa hänen isänsä Daavidin valtaistuimen, niin Maria ei kysynyt Gabrielilta sitä, millä tavalla hän voisi tulla raskaaksi. Hän tiesi, miten nainen tulee raskaaksi, vaikka oli vielä nuori neitokainen ja neitsyt, kihlattu Joosefille, joka oli kuningas Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa kuninkaallista linjaa pitkin. Sen sijaan, että Maria olisi udellut sitä, miten hän voisi tulla raskaaksi, ei hän tahtonut millään uskoa sitä, että juuri hänelle tapahtuisi se, mistä Gabriel puhui.

Maria hämmästyi kuultuaan Gabrielin sanat ja ihmetteli sitä, miksi Jumala oli valinnut juuri hänet Israelin tulevan kuninkaan äidiksi, sillä hän piti itseään liian alhaisena siihen asemaan ja tehtävään. (Luuk 1:48) Tämä Marian hämmästys ja ihmettely kumpusi ulos hänen suustaan sanoina:

”Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?” (Luuk 1:34)

Gabriel vastasi tähän sanomalla näin:

”Pyhä henki tulee sinun päällesi ja korkeimman voima varjoaa sinut. Siksi sitä pyhää, joka syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan pojaksi.” (Luuk 1:35)

Nämä Marian sanat ja sitä seurannut Gabrielin vastaus on tulkittu katolisen perinteen mukaan siten, että Maria ei olisi tiennyt sitä, miten hän voi tulla raskaaksi, koska oli vielä neitsyt, ja Gabriel olisi sanonut hänen tulevan raskaaksi pyhästä hengestä neitseellisellä tavalla ilman sukupuoliyhteyttä hänen kihlattuunsa Joosefiin. Kun Matteuksen evankeliumin jakeet 1:18-25 yhdistetään näihin sanoihin, muodostuu melko johdonmukainen kertomus, joka tukee neitseestä syntymisen teoriaa.

Jos Matteuksen evankeliumin jakeet 1:18-25 olisivat myöhempi katolisten isien tekemä lisäys, niin Gabrielin sanoja olisi hyvin vaikea tulkita siten kuin ne on nyt tulkittu. Koko Raamatusta ei löytyisi niille mitään sellaista tukea, joka vahvistaisi tämän tulkinnan oikeaksi. Jo pelkästään sen vuoksi on syytä suhtautua varauksella tähän ”oppiin”. Vielä enemmän epäilyksiä sen alkuperästä herättää se, että katolisessa uskossa olevat palvovat ”neitsyt Mariaa” ”Jumalan äitinä” vähän samaan tapaan kuin muinaisen Babylonian mysteeriuskonnossa palvottiin kuningatar Semiramista ”Taivaan kuningattarena”. (ks. Aleksander Hislop, Kaksi Babylonia)

Vanhan liiton kirjoituksissa ei ole yhtään profetiaa, jonka mukaan tulevan kristuksen ja iankaikkisen kuninkaan pitäisi syntyä neitsyestä. Jesajan profetia jakeissa 7:14-16 ei kelpaa sellaiseksi profetiaksi, koska se toteutui jo Jesajan oman elämän aikana siten, että pojan synnyttänyt nainen ei ollut neitsyt tullessaan raskaaksi ja synnyttäessään pojan. Koska Raamatusta ei löydy mitään tukea neitseestä syntymiselle, on hyvä kysyä, mistä se kertomus on peräisin?

Pakanauskonnoissa oli tunnettua se, että Jumala tai jumalat saattoivat syntyä neitsyestä ja ilmestyä ihmisen muotoisena maailmassa. Pakanat palvoivat myös hyvin yleisesti kolmiyhteistä jumalaa aivan niin kuin katolisessa uskossa olevat nykyään tekevät. Tästä on hyvä kirjoitus, jonka on kirjoittanut professori V. T. Aaltonen: Kristinusko ja vanhat pakanauskonnot.

http://www.teosofia.net/eriusk/aaltonen.htm

Vaikka en ole uskon asioista samaa mieltä kuin professori Aaltonen, niin katolinen uskonto on selvästi Baabelin sekoitusta. Siinä on yhdistetty toisiinsa juutalaisuutta, alkuperäistä kristinuskoa, kreikkalaista filosofiaa ja pakanauskontoja. Se ei ole Jumalan vaikuttamaa uskoa.

Kaikki katolinen hapatus ja harhaopit tulee perata pois Jumalan lasten sydämistä. (Matt 15:13) Jos neitseestä syntyminen on katolista mysteeriuskontoa, niin sitä ei tule opettaa Jumalan sanan ilmoittamana totuutena. Siitä ei ole muutenkaan tarvetta mitään puhua, kun evankeliumia julistetaan, koska Raamatussa ei puhuta siitä muualla kuin tässä kyseenalaisessa Matteuksen evankeliumin alussa. Sieluja pelastui apostolien aikana, vaikka tästä asiasta vaiettiin täydellisesti, joten miksi sielut eivät pelastuisi nykyisenä aikana, jos tätä asiaa ei mainita?

Jeesuksen neitseestä syntymistä on perusteltu katolisella opilla ihmisen perisynnistä. On sanottu, että jos Jeesus olisi Joosefin siemenestä siinnyt ja hänen poikansa, niin hän olisi ollut synnin turmelema jo äitinsä kohdusta saakka. Jeesus olisi tehnyt syntiä sen vuoksi, että olisi Aatamin jälkeläinen.

Koska ihminen syntyy perisyntiopin mukaan syntisenä ja ”luonnoltaan” turmeltuneena, tekee hän väistämättä syntiä kasvaessaan ymmärryksen ikään. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että sikiöt tekevät syntiä jo äitinsä kohdussa ennen kuin ymmärtävät puhuttua kieltä ja voivat ymmärtää sen, mikä on luvallista ja mikä ei ole luvallista!

Jotkut ymmärtävät perisyntiopin vielä siten, että sikiö ja vauva on syyllinen siihen, millaisena syntyy tähän maailmaan ja on siten myös vastuussa syntisestä olemuksestaan Jumalalle. Toiset eivät pidä sikiötä tai vauvaa syyllisenä siihen, millaisia ovat, mutta uskovat Jumalan vaativan heidät silti tilille perityn syntisyytensä vuoksi ja joutuvan helvettiin, ellei heitä kasteta pian syntymisen jälkeen.

Raamattu ei tunne sellaista asiaa kuin ”perisynti”. Perisynti ymmärretään kristinuskon eri suuntauksissa hieman eri tavalla, mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jokainen maailman ihminen on ”kadotustuomion” alainen jo siitessään äitinsä kohdussa ja syntyessään ihmislapseksi, koska Adam teki syntiä. Tämä on totuus myös Raamatun kirjoitusten mukaan, mutta sanalla ”kadotus” ja ”kadotustuomio” ei tarkoiteta Raamatussa loputonta kärsimystä ja tuskaa tulisessa järvessä. (Room 5:12-21; 8:1)

Oppi ikuisesta piinahelvetistä on saanut alkunsa Babylonian muinaisesta mysteeriuskonnosta, kuinkas muutenkaan! 🙂 Babylonialaisia taruja kuoleman jälkeisistä ihmisten kohtaloista on kehitetty eteenpäin Persian zarathustralaisuudessa, Egyptin kuolleiden kirjassa, kreikkalaisessa filosofiassa ja jumaltaruissa, juutalaisten taruissa ja lopulta katolisessa kirkossa. Se oppi on tullut jäädäkseen nimeltään kristittyyn maailmaan, vaikka kyse on harhaopista, aivan niin kuin kolmiyhteisen jumalan oppi harhaoppia on.

Raamatun kirjoitusten sisältämän Jumalan puheen ja Jumalan sanan mukaan rangaistus synnistä on ikuinen kuolema, josta ei nousta enää ylös ikuiseen elämään. (1Moos 2:15-17; 3:17-24) Ne, jotka eivät saa syödä elämän puusta ja jotka eivät pääse luvattuun pyhään kaupunkiin, eivät elä ikuisesti. (Ilm 21:8, 27; 22:17-21) He kuolevat toisen ylösnousemuksen eli tuomion ylösnousemuksen eli väärien ylösnousemuksen jälkeen ikuisen kuoleman ja heidän ruumiinsa hävitetään polttamalla tulessa, niin että heistä ei jää mitään jäljelle tulevaan iankaikkisesti pysyvään maahan ja uusiin taivaisiin, jotka Jumala on valmistanut vain omille lapsilleen, ei paholaisen lapsille. (Mal 4:1; Dan 7:12; Jes 66:24; Matt 25:41-46; Joh 5:26-30; Apt 24:14-16; Ilm 20-22)

Iankaikkista tuhoa ja hävitystä kutsutaan Raamatussa nimellä ”toinen kuolema” ja ”tulinen järvi”. (Ilm 2:11; 20:6, 14) ”Iankaikkisen tulen rangaistus” on kielikuva lopullisesta ja täydellisestä tuhosta: se ei kuvaa ikuista kärsimystä tulen liekissä. (Lue luku ”Tuli Jumalan tuomioissa”, Totuus uskon asioissa blogin artikkelista ”Helvetti”) Ensimmäiseen eli vanhurskasten ylösnousemukseen päässeitä ei toinen kuolema vahingoita, mutta muita se vahingoittaa ja he joutuvat tuliseen järveen sen sijaan, että eläisivät ikuisesti. (Ilm 20:6) Tuliseen järveen joutuneita ”vaivataan” yöt ja päivät, niin että heillä ei ole lepoa (Ilm 14:9-11; 20:10). Tämä on kielikuva kuolleiden ruumiiden häpäisystä, sillä heitä ei lasketa haudan lepoon niin kuin kunniallisia ihmisiä.

Vertaa tätä asiaa seuraaviin Raamatun kohtiin, joista käy ilmi, että tulisessa järvessä vaivataan kuolleiden ihmisten ruumiita sen sijaan, että elävät sielut tai henget kärsisivät siellä päättymätöntä tuskaa. (Jes 66:24; Dan 7:12) Myös jumalattomat ja syntiset menevät Raamatun mukaan kuoltuaan ”lepoon”, mikä todistaa sen, että sanonta ”mennä isiensä tykö” tai ”lepoon” tarkoittaa ruumiin kunniallista hautaan pääsyä eikä sielun/ hengen elämän jatkumista onnellisena ja levossa tuonelassa. (1Kun 14:11; 16:4; 21:19, 23-24; 22:38; Jes 14:19-20; 1Moos 47:30; Job 3:13, 17; Kun 2:10; 22:40)

Raamatusta ei löydy perusteita ikuisen piinahelvetin opille muuten kuin katolisten isien virheellisten tulkintojen ja harhaopin kautta. (ks. Rikas mies ja Lasarus kertomuksen pakanalliset lähteet ja selitys, miten Jeesus käytti sitä kertomusta apuna nuhdellessaan ja varoittaessaan fariseuksia, jotka pitivät näitä taruja totena) Opit kolmiyhteisestä jumalasta ja ikuisesta piinahelvetistä ja sielun kuolemattomuudesta ovat alkuisin muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta. Katolinen uskonto on samanlaista kuin Babylonian mysteeriuskonto sen muunnetussa ja kehittyneessä muodossaan.

Jokainen, joka tunnustaa uskovansa kolmiyhteiseen jumalaan ja ikuiseen piinahelvettiin ja sielun kuolemattomuuteen, on sisällä suuressa Babylonissa ja osallinen porton synteihin. (Ilm 18) Siitä lähdetään ulos ja pelastutaan tulevilta vitsauksilta vain hylkäämällä ne harhaopit, joiden vallassa lähes koko nimeltään kristitty maailma yhä vielä elää. Jopa Jumalan kansaan kuuluvia Jumalan lapsia on sisällä suuressa Babylonissa ja juuri heitä Jumala kutsuu sieltä ulos. Muut eivät tahdo ulos tulla, joten jääkööt sinne kärsimään porton tuomion.

Kävimme hieman sivuraiteilla ohi tämän kirjoituksen otsikon aiheen, mutta se on tarpeellista. Nimeltään kristityn uskonnon harhaopit nivoutuvat yhteen, niin että niitä ei voida erottaa toisistaan. Niihin uskominen estää evankeliumin uskomisen, sillä jos joku luulee Jeesuksen lähteneen ”iankaikkisena Henkenä” ulos ruumistaan ristillä ja palanneen siihen takaisin, niin hän kieltää Jeesuksen kuolleen ristillä niin kuin ihmiset kuolevat: nukkuvat tiedottomassa tilassa unta ruumiin ylösnousemukseen asti. He kieltävät evankeliumin perussanoman: Jeesus kuoli ihmisenä ja Jumala herätti kuolleista ylös ihmisen kristuksen Jeesuksen. He kieltävät sovituksen sanan, joten miten heillä voisi olla uhri syntiensä edestä? Miten he voisivat saada syntinsä anteeksi?

Palataan nyt otsikon aiheeseen.

Gabrielin sanojen mukaan Maria oli synnyttävä kuninkaan, Daavidin pojan, josta oli ennustettu, että hänen valtakunnallaan ei pidä loppua oleman. (Psa 89:20-38; Jes 9:5-6; Dan 7:13-14) Tätä kuningasta nimitettäisiin Jumalan pojaksi, sillä Jumala oli oleva hänen isänsä. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; Hebr 1:5) Se, että Jumalaa sanotaan jonkun ihmisen isäksi, ei tee siitä ihmisestä Jumalaa. Raamatussa sanotaan kaikkia Jumalan lapsia hänen pojikseen ja tyttärikseen. (2Kor 6:17-18) Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä on myös meidän taivaallinen isämme. (Matt 6:6ss.; Joh 20:17; Efe 3:17; Ilm 3:12) Meillä on Raamatun kirjoitusten mukaan vain yksi Jumala, joka on tämä edellä mainittu isä. (Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Mark 12:28-34) Jeesus kristus ei ole meidän isämme.

Erityisen huomion arvoisia ovat Ilmestyskirjassa mainitut Jumalan sanat: ”Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.” (Ilm 21:7) Jumala ei puhu tässä mitään tyttäristään. Jumala puhuu yksikössä pojastaan. Se, joka voittaa, on oleva hänen poikansa. Kuka on Jumalan poika? Jeesus kristus, Nasaretilainen. Se, joka voittaa on oleva ”niin kuin kristus”, mutta ei se sama ihminen, joka kuoli ristillä ja sovitti syntimme kuolemalla viattomana uhrikaritsana puolestamme. On harhaoppia väittää, että jokainen Jumalan lapsi on Kristus, mutta jotkut menestysteologit puhuvat sillä tavalla. Heidän tekemänsä ihmeet ovat huijausta samoin kuin ”uskolla parantaminen” ja he julistavat väärennettyä toista evankeliumia. Sellaisia karta.

Meidän tulee erottaa toisistaan historiallinen Jeesus ja uuden ihmisen arkkityyppi, jonka esikoinen Nasaretilainen Jeesus on. Jumala on luonut uuden ihmisen Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta. (1Piet 1:3) Jumalan lapsi on ”uusi luomus” ja Jumalan ”uusi ihminen”, joka uudistuu tietoon Jumalan kuvan mukaan vanhurskaudessa. (Efe 1:10; 2:10; 4:24; Kol 1:10; 2Kor 5:17; Gal 6:15) Jeesuksessa kristuksessa kaikki ovat tasavertaisia Jumalan lapsia, veljiä ja sisaria keskenään, vaikka ”toinen tähti loistaa toista kirkkaammin” Kristuksen toisen tulemuksen ja vanhurskasten ylösnousemuksen jälkeen. (1Tess 4:13-17; 2Tess 1:10-11; 1Kor 15:34-58; Dan 12:1ss.) Me saamme silloin Jumalalta lahjana kristuksen kirkkauden ja olemme täydellisesti hänen kaltaisiaan. (Joh 17:22-24; Room 8:21; Kol 1:27; 1Joh 3:2)

Kun profeetat ennustivat, että tuleva iankaikkinen kuningas olisi oleva Jumalan poika ja Jumala olisi oleva hänen isänsä, niin kukaan heistä ei viitannut siinä yhteydessä neitseestä syntymiseen. Päinvastoin! (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; Hebr 1:5) Kaikki profetiat puhuvat kuningas Daavidin biologisesta jälkeläisestä sen sijaan, että Jumala itse tulisi alas taivaasta ja syntyisi ihmiseksi. Sellainen on Jumalallekin mahdoton asia toteuttaa, sillä Jumala ei ole ihminen eikä ihminen ole Jumala. Jumala ei voi siten syntyä ihmiseksi eikä edes ”omaksua ihmisyyttä” niin kuin katoliset isät tätä mysteeriä selittivät.

Katolisen uskonnon suurin mysteeri on se, miten Jeesus voi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä kokonaan eri olento/ olevainen kuin Jumala. Tätä mysteeriä on yritetty selittää ihmisten tyhjillä järjen päätelmillä, mutta kolmiyhteisen jumalan oppi jää silti aina sisäisesti ristiriitaiseksi järjettömyydeksi, jollaista ”sana rististä” ja ”Jumalan viisaus” eivät suinkaan ole. Kolmiyhteisen jumalan oppia ja kristuksen kaksiluonto-oppia on mahdotonta ymmärtää uskon kautta, sillä se on järjetöntä ja ristiriitaista. Jeesuksen kristuksen evankeliumia ja Jumalan sanaa on kuitenkin mahdollista ymmärtää uskon kautta ja se avautuu silloin järjelle ja ymmärrykselle ristiriidattomana sekä johdonmukaisena opetuksena. (Psa 119:130; Joh 10:35)

Kun Paavali sanoo evankeliumin olevan ”hullutus” (typeryyttä) tämän maailman viisaille, niin hän ei tarkoita sillä sitä, että se olisi sisäisesti ristiriitaista järjettömyyttä. (1Kor 1:17-31) Se on Jumalan viisautta, joka on johdonmukaista ja ristiriidatonta opetusta Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta, jonka hän lähetti maailman vapahtajaksi. Vain katolinen mysteeriuskonto sen eri muodoissaan on sisäisesti ristiriitaista järjettömyyttä, mutta ei Jeesuksen kristuksen evankeliumi ja Jumalan sana Raamatussa.

Jumalan sanan opetus ja evankeliumi ovat johdonmukaista ja ristiriidatonta opetusta, joka avautuu Jumalan lasten ymmärrykselle hengen opettamalla tavalla. Kun Jumalan sanat avautuvat, niin ne antavat ymmärrystä. (Psa 119:130) Pyhä henki ei johdata Jumalan lapsia koskaan mysteeriuskontoon tai pitämään totena sisäisesti ristiriitaisia oppeja, jotka ovat Raamatun kirjoitusten vastaisia ja perustuvat virheelliseen tulkintaan sekä ihmisten tyhjiin järjen perusteluihin. Juuri sellaista on katolinen usko, jota kolmiyhteiseen jumalaan uskovat kuin yhdestä suusta yhä vielä tunnustavat – katolisten isien laatimien uskontunnustusten ja oppien mukaan. Voi heitä!

Raamatussa sanotaan Jeesusta ”Jumalan ainoaksi pojaksi” ja erotetaan hänet sillä sanalla muista Jumalan pojista. Sana ”ainoa” tulee kreikankielen sanasta ”monogenes” ja sitä on käytetty viisi kertaa Jeesuksesta. (Joh 1:14, 18; 3:16, 18; 1Joh 4:9) Se esiintyy uuden liiton kirjoituksissa yhdeksän kertaa. Sen merkitys on ”ainoa laatuaan” tai ”ainoa”. Sitä käytetään vanhempiensa ainoasta lapsesta, pojasta tai tyttärestä, mutta myös pojasta, joka on ainoa laatuaan muiden lasten tai poikien joukossa. Sitä on käytetty Iisakista juuri tässä merkityksessä. (Hebr 11:17) Iisak oli Aabrahamin ”ainoa poika”, vaikka Aabrahamilla oli monta poikaa ja ainakin Ismael oli syntynyt jo silloin, kun Aabraham oli aikeissa uhrata oman ”ainoan poikansa” Jumalalle tämän käskyn mukaan. (1Moos 22:12)

Sana ”monogenes” tarkoittaa ”ainoaa laatuaan”, kun puhutaan Jeesuksesta ja Iisakista. Iisak on Jeesuksen esikuva. Jumala antoi ainoan poikansa kuolla Golgatan ristillä. Iisakin uhraus on esikuva tästä tapahtumasta. (Hebr 11:17-19) Kun Jeesus luki Raamattua, niin hän ymmärsi pyhän hengen opettamalla tavalla, että Jumala oli herättävä hänet ylös kuolleista.

Jeesus luotti täysin isäänsä ja antoi vapaaehtoisesti henkensä eli luopui elämästään meidän hyväksemme. Jumala kuuli hänen huutonsa ja rukouksensa ja pelasti hänet kuolemasta niin kuin on kirjoitettu. Jumala pelasti Jeesuksen ikuiselta kuolemalta herättämällä hänet ylös kuolleista. (Hebr 5:4-11; 13:20-21) Jos Jumala ei olisi herättänyt poikaansa ylös kuolleista, niin tämä olisi kadotettu (tuhoutunut ikuisiksi ajoiksi) niin kuin muutkin Jumalan lapset. (1Kor 15:12-24)

Tämä on evankeliumia, mutta katoliset tarut ja sadut Jeesuksen vierailusta tuonelassa ja paratiisissa eivät ole Jumalan sanan ilmoittama totuus. Ne ovat katolisten isien keksimiä taruja ja ne perustuvat virheelliseen Raamatun tulkintaan. Jeesus ei mennyt ”iankaikkisena Henkenä” heti kuolemansa jälkeen tuonelaan saarnaamaan vankeudessa oleville ”hengille” voittoaan kuolemasta. (1Piet 3:18-20) Jeesus ei ollut tuolloin vielä edes noussut ylös kuolleista, joten miten hän olisi voinut julistaa ”hengille” voittoa kuolemasta jo silloin? Ei mitenkään. Jeesus ei mennyt henkenä tuonelaan, sillä tuonela tarkoittaa Raamatun kirjoituksissa hautaa tai syvää kuoppaa, jossa ruumiit mätänevät ja odottavat ylösnousemusta ”viimeisenä päivänä”.

Tuonela ja hauta tai syvä kuoppa Raamatussa: 1Moos 37:35; 42:38; 44:29, 31; 5Moos 32:22; Job 7:9; 17:13-16; 21:13; 24:19; Psa 6:6|5; 16:10; 18:6|5; 89:49|48; 116:3; 139:8; 141:7; Snl 1:12; 5:5; 7:27; 9:18; 15:11, 24; 23:14; 27:20; 30:16; Snj 9:10; Kork.v. 8:6; Jes 14:9, 11, 15; 28:15, 18; 38:10, 18; 57:9; Hes 31:15-17; 32:21, 27; Hoos 13:14; Ams 9:2; Hab 2:5.

Pietari ei puhu mitään tuonelasta siinä kohdassa, jossa sanoo Jeesuksesta, että hänet ”tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka eivät muinoin olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat – se on kahdeksan sielua –  pelastuivat veden kautta.” (1Piet 3:18-20) Pietari mainitsee vain ne henget, jotka olivat elossa Nooan aikana, mutta ei muita. Jos kaikkien ihmisten sielut tai henget eläisivät tuonelassa ruumiin kuoleman jälkeen, niin miksi Pietari mainitsee vain ne henget, jotka elivät Nooan aikana?

Sana ”henget” viittaa tässä niihin langenneisiin enkeleihin, joista Raamattu ja myös juutalaiset tarut puhuvat. (1Moos 6:4; 2Piet 2:4; Jda 1:6; Eenokin kirja, Juutalaiset tarut: Louis Ginsberg, The Legends Of The Jews) Jumala teki Jeesuksen ruumiin ensin eläväksi henkensä kautta. Jumalan henki herätti Jeesuksen ylös kuolleista. (Room 8:11) Näin on kirjoitettu. 🙂 Ihmisestä tulee ruumiin kuoleman jälkeen elävä vasta sitten, kun Jumala lähettää taivaasta häneen elämän hengen ja tekee hänet jälleen eläväksi. (Ilm 11:7-13)

Ihminen ei elä henkenä tai sieluna ikuisesti ruumiin ulkopuolella, koska ihmisen henki tai sielu ei ole luontaisesti kuolematon. Ihminen on itsestään tietoinen elävä olento vain ruumiillisesti elävänä, vaikka meillä on Raamatun mukaan henki ja sielu (sanoilla henki ja sielu tarkoitetaan Raamatussa kuitenkin yleensä samaa asiaa tekemättä niiden välille mitään eroa paria poikkeusta lukuun ottamatta).

Iankaikkinen elämä on mahdollista ihmisille vain ruumiin ylösnousemuksen kautta. Niin on kirjoitettu ja sen vuoksi me odotamme ruumiimme lunastusta, muuttumista kuolemattomaksi ja katoamattomaksi kirkastetuksi ruumiiksi! (Room 8:17-31; 1Kor 15.12-58; 1Tess 4:13-17; Fil 3:20-21) Ruumiin ylösnousemuksen toivo on se toivo, johon meidät on kutsuttu! (Apt 23:6; 24:14-16, 21; 26:8, 23; Hebr 6:17) Jeesus on ainoa ihminen, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. Muut odottavat ruumiin ylösnousemusta ja herran Jeesuksen toista tulemusta toivossa, mutta me emme ole vielä saavuttaneet sitä, mikä on meille luvattu uskon kautta evankeliumin sanan mukaan. (Joh 3:13; Room 8:29; Kol 1:15-18; Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 22:13)

Pietari sanoo ensimmäisessä kirjeessään myös näin:

4:5 Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
4:6 Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin olisivat tuomitut lihassa niin kuin ihmiset, mutta että heillä hengessä olisi elämä, niin kuin Jumala elää.

Pietari puhuu tässä niistä kuolleista, jotka olivat kuulleet elämänsä aikana evankeliumia. He olivat kuolleita sillä hetkellä, kun Pietari kirjoitti kirjeensä, mutta he olivat kuulleet evankeliumin ennen kuolemaansa. He olivat siten ”tuomitut lihassa niin kuin ihmiset”: heidän oli pitänyt kuolla niin kuin on määrätty ihmisten osaksi Jumalan toimesta ja sitä seuraisi tuomio. (Hebr 9:27; 1Moos 2:15-17; 3:17-19; Room 6:23) Pietari viittaa edellä juuri tulevaan tuomioon ja kertoo, että valituilla ja pyhillä on ruumiillisesta kuolemasta huolimatta iankaikkisen elämän toivo hengessä, niin kuin Jumala elää.

Pietari ei väitä, että nämä kuolleet ihmiset eläisivät henkenä jossakin tuonelassa, sillä sehän olisi vastoin kaikkea muuta Raamatun ilmoitusta! Meillä on Raamatun mukaan ruumiin ylösnousemuksen toivo ja me olemme vasta toivossa pelastetut siihen asti. (Room 8:17-31; Hebr 6:17-20) Jos ihmiset eläisivät henkinä iankaikkisesti ilman ruumista, niin mihin ruumiin ylösnousemusta yleensä tarvittaisiin? Nyt on ruumiin ylösnousemus kuitenkin se toivo, johon meidät on kutsuttu evankeliumin selvän sanan mukaan. (Apt 24:14-16; 26:8; 1Kor 15:12-58; 1Tess 4:13-17)

Evankeliumin sanan ja hengen vastaista on myös väittää, että ihmisille julistettaisiin kuoleman jälkeen evankeliumia, niin että he voisivat pelastua vielä sen jälkeen. Siihen päätelmään jotkut ovat tulleet, kun ovat tulkinneet kirjaimen mukaan väärin Pietarin kirjettä (4:6) Raamatun mukaan ihmisille on määrätty, että heidän pitää kuolla yhden ainoan kerran ja sen jälkeen tulee tuomio. (Hebr 9:27) Raamattu ei anna mitään lupausta siitä, että vielä kuoleman jälkeen olisi mahdollista tehdä parannus ja uskoa evankeliumia. Miksi sitten evankeliumia olisi kuolleille julistettu? Sellainen väite on täysin järjetön ja tuulesta temmattu katolinen taru.

Pietarin kirjeen jakeet 3:18-20 ja 4:5-6 ovat jakaneet myös sielun kuolemattomuuteen ja ikuiseen piinahelvettiin uskovien mielipiteitä katolisen kirkon alusta lähtien. Siitä kertoo suomenkielinen Uuden testamentin selitysteos Novum. (Novum 4, ss.592-594. Vankeudessa olevat henget) Enkeliteoria, johon tässä kirjoituksessa olemme viitanneet, on yksi tunnetuimmista heidän teorioistaan ja se on mainittu Novumissa. Pietarin sanat ovat järkevät ja johdonmukaiset vain siinä tapauksessa, että Jeesus saarnasi langenneille enkeleille ihmisten sijasta. Nämä olivat olleet tottelemattomia Nooan aikana ja Jeesus julisti heille voittoa kuolemasta heidän tuomiokseen, sen sijaan, että olisi julistanut evankeliumia heidän pelastamisekseen, niin kuin eksyneet voisivat väittää ja ovat väittäneetkin.

Me olemme vielä sitä mieltä, että Jeesus ei mennyt ”syvyyteen pimeyden kuiluihin” heti kuolemansa jälkeen, niin että olisi saarnannut näille langenneille hengille ruumiinsa ulkopuolella henkenä. (2Piet 2:4; Jda 1:6) Mehän emme usko lainkaan katolisiin taruihin, pakanoiden uskomuksiin ja kreikkalaiseen filosofiaan, jonka mukaan ihminen jatkaa ruumiin kuoleman jälkeen elämäänsä henkenä tai sieluna joko tuonelassa tai paratiisissa. Me uskomme Raamatun kirjoitusten mukaan siihen, että kuolleet nukkuvat tiedottomassa tilassa unta ruumiin ylösnousemukseen asti. Niinpä Jeesus ei ole voinut mennä henkenä saarnaamaan vankeudessa oleville hengille.

Sen sijaan on varmaa, että Jumala herätti henkensä kautta Jeesuksen ylös kuolleista niin kuin Paavali kirjoitti. (Room 8:11; vrt. 1Kor 15:12-24; Efe 1:17-23) Jumalan henki herätti kuolleista ihmisen kristuksen Jeesuksen, jota myös Nasaretilaiseksi kutsutaan. Tämän jälkeen Jeesus meni hengessä saarnaamaan vankeudessa oleville hengille, jotka olivat tottelemattomia henkiä. Hengessä meneminen on hengen johdossa kulkemista ja hengessä vaeltamista Raamatun kirjoitusten mukaan. Jumalan pyhä henki vei Jeesuksen erämaahan kiusattavaksi heti hänen saamansa kasteen jälkeen. Opetuslasten tulee vaeltaa hengessä eikä lihan mukaan. (Matt 4:1; Mark 1:12; Luuk 4:1; Room 8:1-16; Gal 5:13-6:15)

Kun Jumala oli nyt herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen, niin hänen henkensä kuljetti Jeesuksen niiden tottelemattomien henkien luokse, joista Pietari kirjoitti. (1Piet 3:18-20) Missä ne henget majailivat: se jääköön salaisuudeksi. Juudalla ja Pietarilla oli siitä oma näkemyksensä, jonka he olivat saaneet juutalaisista taruista, jotka olivat heille tunnettuja. (Jda 1:6; 2Piet 2:4) Näitä ovat Eenokin kirja (Hanokin kirja), Baarukin ilmestys, Naftalin testamentti, Filonin kirja sankareista, Riemukirja ja Damaskon kirjoitus. (Novum 4, s. 594) Louis Ginsberg on kirjoittanut näistä taruista erinomaisen kokoelman nimellä The Legends Of The Jews. Niistä löytyy paljon Jeesuksen ja apostolien ajan juutalaisten uskomuksia, joita he eivät sellaisenaan jakaneet pyhien kirjoitusten ilmoittamana totuutena.

Pääsemme tästä tutkimaan tarkemmin sitä, mitä sana ”monogenes” Jeesuksesta puhuttaessa tarkoittaa. Parhaiten se sana selittyy siten, että Jeesus on ainoa laatuaan. Jeesus on ainoa mies, joka ei ole tehnyt syntiä ja jonka uhrin kautta meidät on sovitettu Jumalan kanssa ja lunastettu isiltä peritystä turhasta vaelluksesta. Jeesus kelpaa synnittömyytensä ja viattomuutensa tähden synti- ja vikauhriksi, jota ei tarvitse koskaan uusia. (Jes 53; Room 5:12-21; 1Tim 2:3-7; 1Kor 15:1-24) Tästä kertoo meille heprealaiskirje ja paljastaa vanhan liiton kirjoitusten esikuvat, jotka kertovat hengen opettamalla tavalla jo etukäteen kristusta kohtaavista kärsimyksistä, kuolemasta ja sitä seuranneesta kirkkaudesta, kun Jumala korotti poikansa kaikkien luotujen herraksi, jota enkeleidenkin täytyy kumartaa, vaikka hän on luotujen ”herrana ja jumalana” ihminen. (Hebr 1-2 jne.; Psa 2; 8; 45; 110; jne.)

Jeesus kristus ei ole iankaikkinen kaiken luonut kaikkivaltias Jumala niin kuin hänen isänsä on. Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, joka on meidän taivaallinen isämme, on yksin ainoa kaiken luonut kaikkivaltias herra Jumala. Ketään ei ole hänen rinnallaan tasavertaisena Jumalana hänen valtaistuimellaan. Jeesus istuu isänsä valtaistuimella, koska hän hallitsee ja tuomitsee luotuja hänen sijastaan, Jumalan edustajana! Samalla tavalla ovat ensimmäiseen ylösnousemukseen pääsevät istuva Jeesuksen valtaistuimelle ja he hallitsevat sekä tuomitsevat tulevaa maailmaa ja jopa enkeleitä isän tahdon mukaan hänen kanssaan. (Ilm 3:21; 20:4; 22:1-5; 1Kor 6:3; Matt 19:28; Joh 5:17-30; Apt 17:30) ”Valtaistuimella istuminen” on kielikuva, jolla kuvataan hallitsemista ja tuomiovaltaa, jonka Jumala on pojalleen ja hänen opetuslapsilleen ”tulevassa maailmassa” antanut.

Jeesus on Raamatun kirjoituksissa se luvattu kristus ja ikuinen kuningas, joka oli tuleva maailman valoksi ja pelastukseksi häntä rakastaville sieluille. Jeesuksesta on ennustettu jo luomiskertomuksen alussa, sillä se valo, joka tuli maailman Jumalan sanan voimasta, on esikuva kristuksen tulemisesta maailman vapahtajaksi ja valoksi pakanoille juutalaisten ohella. (1Moos 1:3; Jes 42:6; 49:5-6) Jumalan sana ja valo eivät ole kuitenkaan henkilö luomiskertomuksessa: ne ovat esikuva henkilöstä, joka on Jeesus kristus. Jumalan sanan voimasta tullut valo ei luonut luomiskertomuksen mukaan mitään. Se ainoastaan erotti valon pimeydestä ja päivän yöstä.

Valo on esikuva kristuksesta, mutta kristus ei luonut tätä maailmaa. Jumala loi tämän maailman sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Jumalan sana ei ole luomiskertomuksen alussa henkilö, joka keskustelee Isän ja Pyhän Hengen kanssa, ja luo tämän maailman yhdessä heidän kanssaan. Meidän taivaallinen isämme on luonut yksin taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8) Jos luet puolueettomasti Raamattua luomisesta kertovista kohdista, niin huomaat tämän asian.

Jeesus kristus ei ole henkilö, joka olisi luonut tämän maailman. Jumala oli luonut jo taivaan ja maan ennen kuin Jeesuksen esikuvana oleva valo tuli maailmaan Jumalan sanan voimasta. (1Moos 1:1-3) Johanneksen tapa puhua Jumalan sanan lupauksen täyttymisestä kristuksen Jeesuksen persoonassa, elämässä, kuolemassa ja kuolleista heräämisessä, on aiheuttanut virhetulkintojen kautta uskon, että Jeesus olisi luonut tämän maailman. Se ei ole totta. Jumala loi tämän maailman sanansa kautta niin kuin myös toimi sanansa kautta Jeesuksen lihaksi tulemisessa. (Joh 1:1-14) Jumalan sanan lupaus tulevasta kristuksesta ja iankaikkisesta kuninkaasta toteutui Jeesuksessa kristuksessa.

Katolisessa uskossa olevat ja areiolaiset luulevat, että Jumalan poika Jeesus syntyi muinaisina ikuisina aikoina ennen maailman luomista. He perustelevat tätä väitettään Psalmin tekstillä, jossa Jumala sanoo:

”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin.” (Psa 2:7)

Tämä Psalmi kertoo etukäteen siitä, että Jumala oli herättävä kuolleista poikansa ja korottava hänet kaikkien kansojen kuninkaaksi. (Lue koko Psalmi) Heprealaiskirjeen kirjoittaja ja apostoli Paavali ymmärsivät oikein Jumalan sanat ”tänä päivänä minä sinut synnytin”. (Apt 13:33; Hebr1:5; 5:5) Ne puhuvat edeltä käsin siitä, että Jumala oli herättävä poikansa ylös kuolleista. Ymmärrät tämän, jos luet nuo viitteenä olevat kohdat asiayhteydessään ja olet vilpitön totuuden etsijä.

Raamatussa verrataan kuolleista heräämistä syntymiseen. Jumalan hengestä ja sanan kautta uudestisyntyneet Jumalan lapset ovat heränneet ylös kuolleista. (Efe 2:1-10; 4:24; Kol 2:13) Tätä Jumalan luomistyötä hänen poikansa ylösnousemuksen kautta kutsutaan uudestisyntymiseksi, ympärileikkaukseksi hengessä, kristuksen ympärileikkaukseksi ja kasteeksi kristukseen Jeesukseen pyhässä hengessä. (1Piet 1:3; Joh 3:3-8; Apt 1:4-8; Room 2:28-29; 1Kor 12:12-13; Kol 2:12-13; Tiit 3:3-7) Jokainen evankeliumin sanan uskonut Jeesuksen kristuksen opetuslapsi on tullut kastetuksi hengessä kristuksen ruumiiseen sillä hetkellä, kun hän sai syntinsä anteeksi (Jumala liitti hänet seurakuntaansa). Jumalan pyhä henki tuli siinä hetkessä asumaan hänen sydämeensä ja se on meidän perintömme vakuutena; sinettinä ja etumaksuna luvatusta perinnöstä. (Efe 1:13-14; 2Kor 1:21-22; Kol 1:1-13)

Myös ruumiin ylösnousemusta kutsutaan syntymiseksi niin kuin Psalmin kaksi selitykset uuden liiton kirjoituksissa osoittavat. (Psa 2:7; Apt 13:23-38; Hebr 1:3-9; 5:4-11) Jeesus sanoi ruumiin ylösnousemusta uudestisyntymiseksi ja käytti siitä samaa sanaa kuin Paavali hengestä ja sanan kautta syntymisestä. (Matt 19:28; Tiit 3:5; vrt. 1Piet 1:23; Jaak 1:18) Kun Jumala synnytti oman poikansa, niin se viittaa siis todellakin Jeesuksen kuolleista heräämiseen – ei siihen, että ”Jumalan Poika” olisi syntynyt muinaisina ikuisina aikoina ennen maailman luomista.

Miikan kirjassa on profetia, jonka mukaan tulevan iankaikkisen kuninkaan piti syntyä Betlehemin kaupungissa. (Mka 5:1ss.) Hän olisi siis ihmislapsi aivan niin kuin kaikki Jeesuksesta kertovat ennustukset kertovat Raamatun alusta lähtien. (1Moos 3:15; 5Moos 18:15-18; 2Sam 7:8-16; Psa 2; 8; 22; 45; 69; 110; Jes 9:5-6; 11:1, 10; Jer 23:5; 33:15; Luuk 1:26-38; Apt 2:12-36; 3:19-26; 13:22) Hän olisi se ”vaimon siemen”, joka murskaisi käärmeen pään eli kukistaisi kuolemansa kautta kuoleman, joka oli paholaisen vallassa Jeesuksen ylösnousemukseen asti. (1Moos 3:15; Gal 4:4; Hebr 2:5-18; 2Tim 1:8-11)

Huomaa, että Jeesus ei voittanut kuolemaa elämällään: palaamalla Jumalana tai iankaikkisena Henkenä omin voimin takaisin elottomaan ruumiiseensa. Sellainen olento ei voi edes kuolla, joka on iankaikkinen Henki! Sen sijaan Jeesus voitti kuoleman kuolemalla vapaaehtoisesti ristillä meidän puolestamme, syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunnaiksi. (Matt 26:26-28)

Jeesus ei voinut pelastaa itseään kuolemasta, mutta hän luotti siihen, että hänen isänsä eli Jumala herättäisi hänet ylös kuolleista. (Hebr 5:4-11; 13:20-21) Jos Jumala ei olisi herättänyt poikaansa kuolleista, niin tämä olisi kuollut ikuisesti ja tuhoutunut niin kuin kaikki maailman ihmiset. (1Kor 15:12-24) Mutta Jumala ei antanut poikansa nähdä katoavaisuutta (Jeesuksen ruumis ei maatunut ja kadonnut) vaan herätti hänet ylös kuolleista profeettojen ennustuksen ja Jeesuksen omien sanojen mukaan. (Apt 2:12-36; Matt 12:40)

Mitä sitten tarkoittavat Miikan sanat, joiden mukaan luvatun kuninkaan alkuperä on muinaisista ikuisista ajoista? (Mka 5:1-2) Ne tarkoittavat sitä, että Jumala on suunnitellut pelastavansa valitut jo ennen kuin hän loi tämän maailman. (Efe 1:1-23; 2Tim 1:8-11) Jumala näki ajatuksissaan ja mielessään Jeesuksen kuninkaana jo ennen kuin hän loi tämän maailman. Jeesuksella oli jo silloin kirkkaus isältä hänen ajatuksissaan ja suunnitelmissaan, mutta Jeesus ei ollut silloin vielä syntynyt eikä hän ollut olemassa. (Joh 17:1-5)

Jeesus sai luvatun kirkkauden isältään, kun isä oli herättänyt hänet ylös kuolleista – ei sitä ennen. (Joh 7:37-39) Me näemme Jeesuksen nyt kirkastettuna hänen kärsimystensä tähden: Jumala on korottanut Jeesuksen kaikkien herraksi ja ikuiseksi kuninkaaksi lupauksensa mukaan. (Hebr 2:7-9; ks. Hebr 1-2; Apt 2:12-36; Efe 1:20-23; jne.) Valitut opetuslapset näkivät jo edeltä Jeesuksen kirkastetussa muodossa, mutta se oli pelkkä ilmestys, ei historiallinen tapahtuma, jonka johdosta Jumala olisi kirkastanut poikansa tämän kärsimysten tähden. (Matt 17:1-8; Joh 1:14)

Paavali vahvistaa tämän opetuksen roomalaiskirjeen alussa.

Roomalaiskirje:
1:1 Paavali, Jeesuksen kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia,
1:2 jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa,
1:3 hänen pojastansa, joka on syntynyt lihan puolesta Daavidin siemenestä
1:4 ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan pojaksi voimassa,  Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme,

Huomaa, että Paavali erottaa kaikissa puheissaan ja  kirjeissään selvästi Jumalan ja kristuksen toisistaan, niin että sanoo vain isää Jumalaksi ja kaiken luojaksi, mutta poikaa hän sanoo kristukseksi ja herraksi, joka on isää alempi. (Apt 17:22-31; 1Kor 11:3; 15:28; Efe 1:3; 4:6; jne.) Niin myös roomalaiskirjeessä heti sen alusta lähtien. Jumala ja kristus on erotettu toisistaan, niin että vain isä on Jumala, mutta Jeesus on hänen poikansa – se vanhurskas mies, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja korottanut kaiken pääksi seurakunnalle ja kaikkien luotujen herraksi. (Efe 1:17-23)

Paavali sanoo tässä roomalaiskirjeen alussa selvästi, että Jeesus on lihan puolesta Daavidin jälkeläinen ja hänet on korotettu Jumalan pojan asemaan kuolleista herättämisen jälkeen. Tämä pitää yhtä muiden Raamatun kohtien kanssa ilman ristiriitaa. (Apt 2:12-36; Efe 1:17-23; 1Piet 3:22; Hebr 1-2) Ristiriitoja löytää vain sellainen, joka ei ole saanut opetusta pyhältä hengeltä ja pitää kiinni katolisista taruista sekä harhaopeista. Näitä ovat kaikki kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ihmiset ja areiolaiset, jotka luulevat Jeesuksen syntyneen ennen maailman luomista ja että Jumala loi ensin Jeesuksen, mutta Jeesus loi sitten kaiken muun. He uskovat kreikkalaisia taruja ja filosofiaa, sillä tämä on suoraa lainausta heidän uskomuksistaan.

Raamatun selvä totuus on se, että Jeesusta sanotaan Jumalan pojaksi sen vuoksi, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista esikoisena kuolemaan nukkuneiden joukossa. Jumala sanoo pojalleen ”tänä päivänä minä sinut synnytin”, kun on herättänyt hänet ylös kuolleista. (Psa 2:7; Apt 13:33; Hebr 1:3-5; 5:4-11) Mutta tämä ei ole ainoa syy, minkä vuoksi Jumala tunnustaa Jeesuksen pojakseen. Jumala tunnusti Jeesuksen pojakseen jo silloin, kun antoi hänelle pyhän hengen olemaan ikuisesti hänen kanssaan. Se tapahtui sen jälkeen, kun Johannes oli kastanut hänet. (Matt 3:11-17, Joh 1:32-34) Pyhä henki jäi Jeesuksen päälle ja niin Jumala asui pojassaan henkenä, aivan niin kuin asuu nyt muissa uuden liiton Jumalan lapsissa. (Joh 14:9-24; 16:7-11; Room 8:9-16)

Jeesus on uuden ihmisen arkkityyppi. Jumalasta syntynyt on henki, ei lihaa. (Joh 3:3-8) Jumalan lapsi on yhtä henkeä Herran kanssa. (1Kor 6:17) Opetuslapset eivät ole tästä maailmasta niin kuin ei Jeesuskaan tästä maailmasta ole. (Joh 17:8-24) Jumalan lapsia kutsutaan nimillä ”uusi luomus” ja ”uusi ihminen”. (Efe 4:24; Kol 3:9-10; Gal 6:15; 2Kor 5:17) Uusi ihminen on siis henki, ei lihaa. Uusi ihminen on taivaasta, ei maailmasta. Uusi ihminen on ylhäältä, ei alhaalta. Uuden ihmisen arkkityyppi on Kristus.

Jumala loi alussa ihmisen omaksi kuvakseen ja kaltaisekseen: Jumalan kuvaksi hän ihmisen loi. Ihmisessä oleva Jumalan kuva kuitenkin turmeltui sen vuoksi, että hän teki syntiä. Jeesus kristus ei tehnyt syntiä, joten hän pysyi Jumalan kuvana koko elämänsä ajan. Jeesusta sanotaan Raamatussa Jumalan kuvaksi ja hänen kirkkautensa säteilyksi. (2Kor 4:4; Kol 1:15; Hebr 1:3) Sitä nimeä on käytetty vain ihmisistä: ei enkeleistä eikä Jumalasta itsestään. (1Moos 1:25-27; 1Kor 11:7; Jaak 3:9) Tämäkin todistaa vahvasti siitä, että Jeesus kristus on ihminen, mutta hän ei ole kaiken luonut kaikkivaltias Jumala.

Myöskään sanaa ”kristus” ei ole käytetty muista kuin ihmisistä. Se on suomeksi ”voideltu”. Jumala voiteli poikansa pyhällä hengellä ja vaikutti henkensä kautta hänessä tahtonsa tapahtumisen. Jopa siinä kohdassa, jossa heprealaiskirje sanoo Jumalan kutsuvan omaa poikaansa ”jumalaksi”, todistetaan siitä, että tämä ”jumala” on ”ihminen” sen sijaan, että olisi kaiken luonut Jumala. (Apt 10:38; Hebr 1:9; Psa 45) Jeesus on Jumalan voitelema uuden liiton Jumalan kansan profeetta, ylimmäinen pappi ja kuningas. Kaikkiin näihin tehtäviin nimetyt henkilöt voideltiin vanhan liiton aikana öljyllä, mikä on pyhän hengen vertauskuva.

Jakeet Hebr 1:10-14 viittaavat Psalmiin 102 ja 110, joissa Herra (Jahve) on isä Jumala eikä hänen poikansa, joten kirjeen kirjoittaja ei voi tarkoittaa luojalla Jeesusta. Hän sanookin pian tämän jälkeen, että Jeesus on tulevassa maailmassa ihminen. Jeesus on ikuisesti ihminen, joka ei kuole enää koskaan. Hän on kuninkaana sekä ylimmäisenä pappina ikuisesti elävä ihminen, ei Jumala itse. Se erottaa hänet vanhan liiton papeista, jotka kuolivat ja katosivat, niin että eivät voineet pysyä pappeina ikuisesti. (Hebr 2:5ss.; 7:24ss.)

Olemme oppineet Raamatun kirjoituksista sen, että Jeesusta ei sanota Jumalan ”ainoaksi” (monogenes) pojaksi sen vuoksi, että hän olisi siinnyt pyhästä hengestä ja syntynyt neitsyestä tai siksi, että hän olisi syntynyt muinaisina ikuisina aikoina ennen maailman luomista. Jeesusta sanotaan Jumalan ”ainoaksi” pojaksi sen vuoksi, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista esikoisena kuolemaan nukkuneiden joukosta. Jeesus on siten ”ainoa laatuaan”, mitä sana ”monogenes” myös tarkoittaa ”ainoan” lisäksi.

Jeesus on ”ainoa laatuaan” siten, että vain hänestä on ennustettu vanhan liiton kirjoituksissa: vain hän on se luvattu kristus ja iankaikkinen kuningas ja ylimmäinen pappi ja profeetta, josta Mooses ja profeetat ja Psalmit ovat ennustaneet, ja joka kuoli ristillä, ja jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut kaikkien luotujen herraksi. (Luuk 24:44-49; jne.)

Jeesusta sanotaan ”Jumalan pojaksi” myös siksi, että hän on ”uuden Jumalan ihmisen” arkkityyppi. Jeesus sai ensimmäisenä ihmisenä pyhän hengen olemaan ikuisesti kanssaan. (Matt 3:17; Joh 1:32-34) Vanhan liiton profeetat täyttyivät pyhällä hengellä ja pyhä henki tuli heidän päälleen toistuvasti, mutta ei asunut pysyvästi heidän sydämissään niin kuin tekee uuden liiton aikakaudella. (1Sam 10:6, 10; 11:6; 16:13, 23; 19:20, 23; Tuom 3:10; 6:34; 11:29; 13:25; 14:6, 19; 15:14; 1Kun 18:46, 2Kun 2:15; 3:15)

Raamatun kirjoitusten mukaan Jeesus kristus on ihminen, joka ei ollut olemassa ennen kuin syntyi Jumalan lupauksesta Marian kohdusta tähän maailmaan. Jeesus on ”ainoa laatuaan”, koska on se lupauksen lapsi, josta profeetat ovat vanhan liiton kirjoituksissa ennustaneet. Iisak on ”ainoana” Aabrahamin poikana esikuva kristuksesta ja myös häntä sanotaan ”ainoaksi” (monogenes) pojaksi, vaikka Aabrahamilla oli monta poikaa ja ainakin Ismael oli jo syntynyt, kun Aabraham vei Iisakin uhrattavaksi Herralle. (1Moos 22:12)

Jeesus on ”Jumalan ainoa poika” edellä sanotuista syistä: ei sen vuoksi, että olisi syntynyt ennen maailman luomista tai ollut aina isän tykönä. Jumala lähetti tämän poikansa maailman vapahtajaksi ja herätti hänet ylös kuolleista: tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen, jota sanotaan Jumalan ainoaksi pojaksi ja jonka Jumala on korottanut kaikkien herraksi kuolleista herättämisen jälkeen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja puhuu yhtä pitävästi kaikkien muiden Raamatun kirjoittajien kanssa siitä, että Jeesus on ihminen, jonka Jumala korotti enkelien ja kaikkien luotujen yläpuolelle vasta kuolleista herättämisen jälkeen. (Hebr 1-2) Sitä asemaa ei Jeesuksella ollut ennen hänen syntymistään ihmiseksi, koska hän ei ollut tuolloin vielä olemassa.

Ne pysyvät Jumalassa ja Jumala pysyy niissä, jotka tunnustavat, että Jeesus kristus on Jumalan poika ja että Jumala on lähettänyt hänet maailman vapahtajaksi. Jumalan henki pysyy meissä, jotka tunnustamme Jeesuksen kärsineen ihmisenä kuoleman ristillä ja että Jumala on herättänyt tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen ylös kuolleista. (1Joh 3:24-4:16; 1Tim 2:3-7, Room 5:12-21; Efe 1:17-23, 1Kor 15:12-24) Jos joku kieltää tämän evankeliumin perussanoman, niin hän ei ole Jumalasta eikä kuule meitä. (1Joh 4:1-16) Sellainen on antikristus ja villitsijä, jota tulee karttaa. (2Joh 1:7-11)

Mikä on evankeliumia? Mikä on alkuperäistä Jeesuksen kristuksen evankeliumia? Näemme tämän asian parhaiten siitä, millä tavalla apostolit julistivat evankeliumia alussa. Kertomukset siitä löytyvät Luukkaan kirjoittamasta toisesta kirjeestä Teofilukselle, joka kirje tunnetaan paremmin nimellä Apostolien teot.

Tässä on luettelo niistä kohdista, joissa opetuslapset julistivat evankeliumia ja rukoilivat Herraa.

Apt 2:14-41; 3:12-26; 4:8-31: 5:29-32; 7:2-60; 8:12, 26-40; 10:34-48; 13:14-52; 14:5-19; 17:2-3, 16-32; 18:5; 22:1-22; 26:1-32.

Opetuslapset sanoivat isän olevan yksin se Jumala, joka on luonut kaiken, mitä on olemassa. (Apt 17:22-31; 14:15; 4:24-31; vrt. Joh 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4.4-6; Jes 42:1-8; Ilm 4:8-11; 5Moos 4:35, 39; 6:4-9; Mark 12:28-34) Jeesusta kristusta he kuvasivat kuoleman kärsineenä miehenä, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja korottanut herraksi, jolle on antanut vallan tuomita eläviä ja kuolleita. Juutalaisille oli tärkeää osoittaa kirjoituksista toteen se, että Jeesus on se kristus ja Mooseksen kaltainen profeetta, jota nämä olivat odottaneet. (Apt 2:12-38; 7:20-59; 10:34-48; 13:26-41; 17:2-3, 22-31; 18:1-8, 28; 28:17-31) Näiden historiallisten tosiasioiden lisäksi tuli saarnata parannusta eli mielenmuutosta ja kääntymistä pois pahuudesta syntien anteeksisaamiseksi Jeesuksen kristuksen nimen kautta. (Luuk 24:44-49; Apt 2:38; 3:19-26; 26:17-20)

Apostolien teoissa ei ole mitään mainintaa siitä, että Jeesus kristus olisi ollut Jumalan tykönä ennen maailman luomista ja että hän olisi syntynyt neitsyestä. Jos näiden asioiden totena pitäminen olisi pelastumisen ehto, niin ne olisi varmasti mainittu Apostolien teoissa, kun opetuslapset saarnasivat Jumalan valtakunnan evankeliumia. Koska näistä asioista ei ole puhuttu siellä mitään ja sanan vastaan ottaneet henkilöt pelastuivat kuulemansa sanan kautta, niin näiden asioiden totena pitäminen ei voi olla ehtona uudestisyntymiselle ja sielujen pelastumiselle. (Apt 10:34-48; 11:11-18 jne.)

Olemme nähneet tähän asti Raamatun kirjoituksia tutkittuamme, että neitseestä syntymisen totena pitäminen ei ole pelastumisen ehto. Ei sen totena pitäminen ketään kadotukseenkaan johda sen näkemyksen mukaan, mikä meillä on. Jumala tuomitsee itse kunkin sen valon mukaan, mikä hänellä on. Koska katolinen eksytys on niin voimakas ja laajalle levinnyt, että kovin monet eivät ole edes osanneet ajatella neitseestä syntymisestä kertovan kohdan olevan myöhempi lisäys ja väärennös Raamattuun, niin tuskinpa Jumala ketään sen totena pitämisestä kadotukseen tuomitsee? No, se jää nähtäväksi, sillä me emme halua asettua tuomareiksi Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen sijasta.

Jos Matteuksen jakeet 1:18-25 ja koko toinen luku olisivat myöhempi lisäys ja väärennös, niin evankeliumi olisi silti johdonmukainen kertomus Jeesuksen kristuksen sukuluetteloineen. Itse asiassa voimme nähdä myöhemmän lisäyksen näistä sanoista:

1:1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja…

1:18 Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin…

Matteus kertoo ensin Jeesuksen kristuksen sukuluettelon kuninkaallista linjaa pitkin, koska Jeesuksen täytyi olla Daavidin jälkeläinen hänen poikansa Salomon kautta. Jeesus ei olisi ollut muutoin oikeutettu Israelin kuninkaan kruunuun. Osa juutalaista oli valmis tunnustamaan Jeesuksen lailliseksi kuninkaaksi tämän saapuessa viimeistä kertaa Jerusalemiin ennen pääsiäistä ja happamattoman leivän juhlaa. (Matt 21:9, 15) Jeesuksen vastustajien ääni pääsi kuitenkin lopulta voitolle ja he antoivat hänet ristiinnaulittavaksi, mutta toteuttivat samalla profeettojen kautta tulleet ennustukset Jumalan pojasta. (Apt 2:12-36)

Jos nyt jätettäisiin pois jakeet 1:18-25 ja koko toinen luku, niin Matteuksen kertomus olisi silti yhtenäinen ja johdonmukainen. Luetaanpa sitä siinä muodossa.

1:1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja…

1:2 Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet;

1:16 Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.
1:17 Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.

3:1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi taivasten valtakuntaa Juudean erämaassa
3:2 ja sanoi: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.”
3:3 Sillä hän on se, josta profeetta Jesaja puhuu sanoen: ”Huutavan ääni kuuluu erämaassa: ’Valmistakaa herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi.'”

Ainoa, mikä kuulostaa oudolta tässä versiossa, ovat sanat ”niinä päivinä”. (3:1) Ne kuulostavat tosin yhtä oudoilta, vaikka mitään ei jätettäisi pois meidän käytössämme olevasta evankeliumin versiosta. Lukijan on hyvä tietää, että alkuperäisiä evankeliumin tekstejä ei ole enää käytössämme. Ne ovat kadonneet ja kaikki käsikirjoitukset ovat kopioiden kopioita, jotka poikkeavat jonkin verran toisistaan.

Matteuksen evankeliumi voisi ihan hyvin jatkua sukuluettelon jälkeen Johannes kastajasta kertovasta kohdasta. Markuksen evankeliumi on luultavasti vanhin ja se alkaa Johannes kastajan toiminnasta, samoin Johanneksen evankeliumi, vaikka siinä yleisen tulkinnan mukaan viitataan myös Jeesuksen syntymään, mutta aivan eri tavalla kuin Luukas ja Matteus ovat tehneet.

Kun apostolit julistivat evankeliumia käytännössä Jeesuksen kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen, niin he eivät puhuneet mitään Jeesuksen syntymästä, joten sillä asialla ja neitseestä syntymisellä ei ole mitään merkitystä pelastuksen kannalta. (Apt 2:12-42; 17:22-31) Pietari aloitti itse asiassa myös Johannes kastajan toiminnasta, kun kertoi pelastuksen sanaa pakanoille. (Apt 10:34-48; 11:11-18) On siis varmasti oikein julistaa evankeliumia alkaen Johannes kastajan toiminnasta, mutta Jeesuksen lapsuudesta ja neitseestä syntymisestä sitä ei tarvitse alkaa.

Näiden seikkojen perusteella myös Matteus on voinut jatkaa evankeliuminsa kertomista sukuluettelon jälkeen suoraan Johannes kastajan toiminnasta kertovalla kohdalla. Pois suljettu ei ole sekään vaihtoehto, että myös Matteuksen mainitsema sukuluettelo olisi myöhempi lisäys, sillä se on puutteellinen ja poikkeaa hyvin paljon Luukkaan sukuluettelosta sukupolvien määrässä eikä vain sukulinjassa! Luukas kertoo Marian sukuluettelon, mutta Matteus Joosefin, mikä ei selitä sitä, että Luukkalla on Jekonjan ja Joosefin välissä kaksi kertaa enemmän nimiä kuin Matteuksella (28 ja 14). Paavali suhtautui kielteisesti sukuluetteloiden aiheuttamiin riitoihin ja turhiin väittelyihin, joten meidänkään ei ole lupa niistä riidellä.

Matteuksen evankeliumin lopussa on selvä katolisten isien tekemä lisäys, jota ei ollut mukana alkuperäisessä evankeliumissa. He ovat lisänneet sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, koska ovat halunneet tukea kolmiyhteisen jumalan opetusta ja kastekäytäntöään niillä sanoilla. Alkuperäinen versio kuului kirkkoisä Eusebiuksen kirkkohistorian mukaan suurin piirtein näin:

”Tehkää kaikista kansoista minulle opetuslapsia minun nimeeni ja opettakaa heitä…” (Matt 28:19..)

Kastekäsky puuttui kokonaan samoin kuin sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Koska opetuslapset kastoivat uskovia aina herran Jeesuksen nimeen tai Jeesuksen kristuksen nimeen, eikä sanoja ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” esiinny missään muualla Raamatussa, ovat ne sanat ja kastekäsky tässä kohdassa katolisten isien tekemä lisäys ja väärennös alkuperäiseen Raamattuun. (Apt 2:38; 8:16; 10:48; 19:5) Mitä kaikkea muuta katoliset isät ovat lisänneet Raamattuun yrittäessään väärentää sen sanomaa sopivammaksi omaa uskontoaan varten?

Yksi mahdollinen väärennös on kertomus neitseestä syntymisestä. Monet vakaat kristityt Raamatun tutkijat ovat kyseenalaistaneet nimenomaan Matteuksen jakeet 1:18-25 ja koko toisen luvun tai ainakin osia siitä: ne voivat olla katolisten isien tekemä lisäys. On melko varmaa, että toisessa luvussa mainittu kertomus idän tietäjistä on alkujaan persialainen legenda. Zarathustralaiset tietäjät odottivat myös omaa hallitsijaansa ja hänen syntymisensä merkkinä taivaalle ilmestyvää tähteä. Tämä hallitsija olisi jumal-olento, jonka ilmestymiseen tuli ja valo liittyisivät. (Wikipedia. Biblical Magi, Country of origin and journey)

Wikipedian mainitsema lähde: Hultgård, Anders (1998). ”The Magi and the Star—the Persian Background in Texts and Iconography”. In Schalk, Peter; Stausberg, Michael. ’Being Religious and Living through the Eyes’: Studies in Religious Iconography and Iconology: A Celebratory Publication in Honour of Professor Jan Bergman. Acta Universitatis Upsaliensis: Historia Religionum, 14. Uppsala, Almqvist & Wiksell International. pp. 215–25. ISBN 978-91-554-4199-9.

Eräiden Raamatun tutkijoiden mielestä kyseessä on legenda sen sijaan, että tapahtumat olisivat tosia ja että idästä olisi tullut tietäjiä kumartamaan Jeesusta tämän syntymisen jälkeen. Tämä legenda on elänyt omaa elämäänsä nimeltään kristityssä katolisessa maailmassa. Tietäjille on keksitty nimet ja heistä liikkuu mitä erilaisempia tarinoita. Vaikka Wikipediaan kannattaa suhtautua lähteenä varauksella, niin sen englanninkielisessä versiossa on riittävän hyviin lähteisiin perustuvia tosiasioita tämän legendan alkuperästä ja variaatioista. Ne eivät perustu lainkaan Raamatun kirjoituksiin vaan ovat katolisia taruja, joita monet katolisessa uskossa olevat pitävät tosina.

Herodeksen toimeenpanemasta lasten surmasta ei löydy mitään todisteita arkeologiasta eikä muusta historian kirjoituksesta. Tietäjien näkemästä ja seuraamasta tähdestä ei siitäkään ole muita havaintoja kuin Matteuksen evankeliumissa mainittu kertomus. Jos nämä kertomukset olisivat todellista historiaa, niin niistä olisi melko suurella todennäköisyydellä muitakin havaintoja kuin vain Matteuksen evankeliumissa mainittu kertomus. Tämä asettaa Matteuksen toisen luvun kertomukset kyseenalaiseen valoon: ovatko ne alkuperäiseen evankeliumiin sisältyneitä vai ovatko ne katolisten isien tekemä myöhempi lisäys?

Oletko tullut ajatelleeksi sitä, miten jokin taivaalla loistava tähti voisi osoittaa tietäjille tarkasti tien jonkin yhden pienen talon kohdalle pienessä kylässä Betlehemin kaupungissa? Jos kyseessä olisi taivaalla loistava tähti, sellainen kuin kaukaiset tähdet tai planeetat, niin sen liikkeet eivät voisi mitenkään ohjata tietäjiä oikeaan kylään ja oikean talon kohdalle. Matteuksen kertomuksen tähti pysähtyi kuitenkin juuri oikeaan paikkaan, niin että tietäjät löysivät Jeesus-lapsen ja Marian siitä talosta, jossa he silloin olivat.

Tämä olisi mahdollista vain siinä tapauksessa, että kyseinen tähti olisi ollut herran lähettämä enkeli elottoman taivaan kappaleen sijasta. Tätä Matteus ei kuitenkaan kerro ja koska muu Raamattu ei tiedä tästä kertomuksesta yhtään mitään, on sen todistusarvo vähäinen. Jos kyse olisi todellisesta tapahtumasta, niin se pitäisi vahvistaa vähintään yhdellä tai kahdella muulla Raamatun kohdalla yleisesti hyväksytyn Raamatun tulkinnan periaatteen mukaan. (2Kor 13:1)

Vanhan liiton profetioissa ei ole yhtään kohtaa, jossa olisi ennustettu idän tietäjien tuovan lahjoja äsken syntyneelle kristukselle. Silti joitakin Raamatun kohtia on yhdistetty virheellisesti tukemaan tätä kertomusta, mutta Matteuksen evankeliumissa itsessään näihin lähteisiin ei viitata.

Psalmi 72 ja Jesaja 60 kertovat siitä, miten pakanakansat palvelevat iankaikkista kuningasta ja Israelia tuoden tämän maan rikkauksia hänelle ja alistuen Israelin valtaan. Näitä kohtia on käytetty virheellisesti sen tukena, että idän tietäjät olisivat tuoneet Jeesus-lapselle lahjana kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Ne kohdat kertovat Kristuksen toisen tulemuksen jälkeisestä ajasta: eivät siitä, kun hän syntyi poikalapseksi Jumalan hänelle antamaa sovitustehtävää varten. On lisäksi virheellistä tulkita näitä kohtia kirjaimellisesti. Mitä Jumalan lapset tekisivät ylösnousemuksen jälkeen kullalla, hopealla, jalokivillä tai millään tämän maailman rikkauksilla? (Ilm 21:24-26)

Jeremia 30 ja 31 ja 32:36-44 ja luku 33 puhuvat Israelin ja Juudan paluusta takaisin omaan maahansa lopun aikana. Vaikka jakson väliin sisältyy profetioita Jeesuksen ensimmäiseen tulemukseen liittyen ja sitä seuranneesta uuden liiton solmimisesta, niin ovat profetiat kansan paluusta takaisin omaan maahansa ja sitä seuraavasta kunniasta Jumalan ja kristuksen valtakunnassa ennustuksia Jeesuksen toisen tulemuksen jälkeisestä ajasta. Sen vuoksi Jer 31:15 ei sovi kovin hyvin kuningas Herodeksen aikaan ja lasten joukkosurmaan Betlehemin alueella ja sen ympäristössä. Lasten surmasta ei ole muualla Raamatussa eikä maallisessa historiankirjoituksessa mitään mainintaa.

Jeremian kirjan profetian jae 31:15 Raakelin ja Raaman itkusta ei sovi kuvaamaan Matteuksen evankeliumissa väitettyä lasten surmaa Betlehemissä ja sen ympäristössä kuningas Herodeksen aikana. (Matt 2:16-18) Se on itkua sen vuoksi, että Juuda joutui pakkosiirtolaisuuteen Jeremian aikana. Jumala lupasi kuitenkin profeetan kautta palauttaa lapsensa takaisin sen omaan maahan, mikä toteutui vuoden 530 eKr. jälkeen monessa eri osassa käskynhaltija Serubbaabelin ja myöhemmin profeetta Nehemian ja pappi Esran aikana. Sitten se on itkua myös sen vuoksi, että juutalaiset joutuivat uudelleen maanpakoon Rooman vallan aikana vuosien 67-73 ja 132-135 jKr. juutalaissotien jälkeen. Jumala lupasi palauttaa kansansa takaisin sen omaan maahansa, mikä on toteutunut meidän päivinämme ja jatkaa toteutumistaan yhä vielä.

Jotkut tulkitsevat Raakelin ja Raaman lasten itkua vielä siten, että se viittaa Kristuksen toiseen tulemukseen. He uskovat, että raskaana olevien naisten sikiöt temmataan pois heidän kohdustaan pilviin ja yläilmoihin herraa Jeesusta vastaan. (1Tess 4:13-17) He perustelevat tätä näkemystään Jeesuksen sanoilla, joiden mukaan taivasten valtakuntaan pääsevien on käännyttävä ja tultava lasten kaltaisiksi. (Matt 18:3) Taivasten valtakunta on lastenkaltaisia varten. (Matt 19:14) Sikiöt ovat varmasti pahuudessa lapsia, kun eivät ole tehneet vielä hyvää tai pahaa, joten heidän täytyisi pelastua tulevalta vihalta. (1Kor 14:20) Kun seurakunta temmataan ylös, niin silloin myös pienet lapset ja vauvat ja sikiöt temmataan herran tykö. Tähän viittaisivat Jeesuksen sanat: ”Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!” (Matt 24:19)

Tätä tulkintaa on mielestämme vaikea perustella Jeremian jakeella 31:15. Heti sen jälkeen puhutaan siitä, miten Jumala palauttaa oman kansansa Israelin ja Juudan takaisin vihollisten maasta. Puhe on siis koko ajan juutalaisista, ei kaikista tämän maailman vauvoista ja sikiöistä. Siihen me emme ota tässä yhteydessä kantaa, miten sikiöiden ja vauvojen käy Kristuksen tulemuksessa ja seurakunnan ylösotossa (tempauksessa). Aika sen näyttää ja olemme varmoja siitä, että Jumala ei tee vääryyttä tuomitessaan kaiken ikäisiä ihmisiä ”heidän tekojensa mukaan” Kristuksen kautta hänen tulemuksensa jälkeen. (Joh 5:17-30; Apt 17:30; 1Piet 1:17; Ilm 19:11-20:15)

Raama sijaitsi Jerusalemista pohjoiseen, mutta Betlehem etelässä, suunnilleen yhtä kaukana molemmat Jerusalemista katsottuna. Olisiko Herodes surmauttanut lapsia myös Jerusalemin pohjoispuolelta noin 20 km päässä Betlehemistä? Toisaalta emme keksi mitään syytä sille, miksi katoliset isät olisivat keksineet tämän tarinan Herodeksen julmuudesta ja lasten surmista. Se ei palvele ymmärtääksemme millään tavalla katolisia tarkoitusperiä, ellei sitten tarinan kertomisen aikana ilmennyt tarvetta häpäistä Herodeksen toimintaa ja nimeä entisestään. Häntä ei pidetty kovin hyvänä hallitsijana Kristuksen seurakuntien syntyperältään juutalaisten jäsenten keskuudessa, mutta olisiko myös kreikkalaisilla ja roomalaisilla nimeltään kristityillä ollut syytä mustamaalata häntä lisää? Koska meillä ei ole tietoa tästä asiasta, niin voimme pitää ainakin lähtökohtaisesti totena tätä osaa evankeliumin kertomusta, vaikka sille ei löydy ennustusta vanhan liiton kirjoituksista eikä tukea muualta Raamatusta.

Matteuksen viittaus Hoosean kirjaan, jossa sanotaan Jumalan kutsuneen poikansa Egyptistä, ei sovi kovin hyvin kertomukseen Jeesuksen lapsuudesta. (Matt 2:12-15, 19-23) Jumala puhuu Hoosean kirjassa Israelista, ei tulevasta kristuksesta. (Hoos 11:1ss.) Sen sijaan profetiat Jesajan kirjassa kuvaavat selvästi Kristusta eivätkä Israelia. (Jes 42:1-8; 53) Jotkut Israelin ystävät tulkitsevat silti väärin Jesajan kirjan jakeita 49:5-7, joissa puhutaan Kristuksesta Herran palvelijana, sillä ympäröivissä jakeissa puhutaan myös Israelista samassa merkityksessä. Pyhältä hengeltä opetusta saanut erottaa kuitenkin sen, missä kohdassa puhutaan Kristuksesta ja missä Israelista, niin että hän ei sekoita näitä kahta toisiinsa.

Huomaamme tästä, että apostolit ovat lainanneet vanhan liiton profetioita muualla oikein eivätkä he ole sovittaneet selvästi vain Israelia tarkoittavia profetioita Kristukseen. Matteus tekee tässä kohdassa poikkeuksen, joten on kyseenalaista, onko apostoli itse kirjoittanut tämän kohdan. Se voi olla myöhempi lisäys niin kuin koko toinen luku, vaikka emme sitä tiedon puutteen vuoksi voikaan aukottomasti todistaa. Meissä oleva Jumalan pyhä henki vieroksuu kuitenkin kertomusta neitseestä syntymisestä ja itämaan tietäjistä, koska ne ovat kuin suoria lainauksia pakanoiden taruista. Sen lisäksi näiden asioiden totena pitäminen ei vaikuta millään tavalla sielujen pelastumiseen, koska näistä asioista ei kukaan muu puhu yhtään mitään koko Raamatussa.

Totesimme jo aiemmin, että evankeliumin viittaus Jesajan kirjan profetiaan raskaaksi tulevasta neitsyestä on virheellinen. (Jes 7:14-16) On hyvin epätodennäköistä, että apostoli Matteus olisi kirjoittanut sen kohdan evankeliumiinsa, koska hän tunsi kirjoitukset varmasti niin hyvin, että ei olisi moista erehdystä tehnyt. Matteuksen evankeliumin toisessa luvussa on muitakin kyseenalaisia viittauksia vanhan liiton profetioihin. Siellä ei tunneta profetiaa, jonka mukaan Jeesusta pitäisi kutsua Nasaretilaiseksi. (Matt 2:23) Jos profeetat ovat siitä edeltä kirjoittaneet, niin ne kirjoitukset ovat kadonneet ja hävinneet jäljettömiin.

Minkä vuoksi katoliset isät olisivat lisänneet evankeliumiin kertomuksen neitseestä syntymisestä? Syy siihen on se, että heidän oli siten helpompaa saada pakanat uskontonsa kannattajiksi. Pakanat uskoivat jo valmiiksi siihen, että Jumala tai jumalat ovat syntyneet neitsyestä ja ilmestyneet ihmisen muotoisina. Pakanat oli vaikea saada uskomaan pelkkään ihmiseen, joka ei vetänyt vertoja heidän tarujensa sankareille, jumalille ja jumal-olennoille, ihmisen ja Jumalan hybrideille. He saattoivat keksiä tämän vuoksi tarinan neitseestä syntymisestä ja lisätä sen Raamattuun.

Koska vanhan liiton profetioissa ei ollut mitään ennustusta siitä, että tuleva messias syntyisi neitsyestä, piti katolisten isien keksiä viittauksia siihen. He väänsivät vinoon Jesajan kirjan profetian, vaikka se aivan selvästi puhuu nuoresta naisesta, joka tuli raskaaksi sukupuoliyhteyden kautta. Hänestä syntyi Jumalalta tulleen profetian merkiksi poikalapsi sen seurauksena jo kuningas Aahaan ja profeetta Jesajan aikana. Vanhan testamentin profetioiden merkit olivat sellaisia, että ne voitiin todeta profeetan vielä eläessä ja ennen kuin profetia toteutui. Tämänkään vuoksi Jesajan kirjan profetia ei sovi merkiksi tulevasta messiaasta.

Jeesus ei puhunut mitään siitä, että neitseestä syntyminen olisi merkki hänen tulemuksestaan. Ainoa merkki, jonka Jeesus mainitsee, toteutui hänen herättyään ylös kuolleista. Se on Joonaan merkki. Niin kuin Joona oli meripedon vatsassa kolme yötä ja kolme päivää, niin oli ihmisen poika maan povessa eli haudassa (ei tuonelassa tai paratiisissa) kolme yötä ja kolme päivää. (Matt 12:38-40) Huomaa, että katoliset isät ovat väärentäneet Jeesuksen kuolinpäivän kaiken muun väärentämisen ohella! Jeesus ei voinut mitenkään kuolla perjantaina, koska siitä tulee vain kaksi yötä sunnuntaihin mennessä.

Matteuksen evankeliumin toisessa luvussa mainittuja asioita ei mainita missään muualla Raamatussa. Sen vuoksi niihin tulee suhtautua terveellä harkinnalla ja tutkia, ovatko ne sisältyneet alkuperäiseen evankeliumiin vai eivät. Me tiedämme jo entuudestaan sen, että katoliset isät ovat väärentäneet Raamattua, muuttaneet Jumalan lain käskyjä ja Raamatun aikoja. (Matt 28:19; Apt 20:28 ja 1Joh 5:7-8 ovat väärennöksiä eräiden käsikirjoitusten mukaan) He ovat poistaneet jumalankuvien kieltämisen käskyn ja jakaneet himon kieltävän käskyn keinotekoisesti kahtia. He ovat alkaneet pyhittää sunnuntaita eli auringonjumalan päivää sapatin sijasta. He ovat valehdelleet sanoessaan, että Jeesus kuoli pitkänä perjantaina.

Katolisilta isiltä perityt opit ja juhlat ja sakramentit ja monet käytännöt ovat taikauskoista humpuukia ja peräisin pakanoiden tai juutalaisten taruista. Pidätkö sinä niitä kaikkia Jumalan sanan ilmoituksena? On hyvin mahdollista, että nämä valheen hengen vaikutuksessa eläneet katoliset isät ovat väärentäneet Raamattua enemmän kuin me tiedämme. Me olemme jo aiemmin todistaneet Raamatun kirjoitusten avulla, että Jumala ei ole suojellut kirjoituksia sillä tavalla, että yksikään Jumalan hengen vaikutuksesta syntynyt kirjoitus ei olisi kadonnut maan päältä. Niitä on kadonnut ja osia Raamatusta on väärennetty tai yritetty väärentää.

Jumalan pyhä henki paljastaa näitä asioita vilpittömille ja totuutta rakastaville lapsilleen. Katolisen valheen hengen vaikutuksen alla olevat eivät näe totuutta tässä asiassa vaan jatkavat katolisten tarujen ja harhaoppien totena pitämistä.

Uudessa testamentissa on vain kaksi kuvausta Jeesuksen kristuksen syntymästä ja lapsuudesta. Matteuksen ja Luukkaan kertomukset poikkeavat toisistaan hyvin paljon. Matteuksen mukaan Maria muutti Joosefin luokse ennen Jeesus-lapsen syntymistä. Tämä edellytti siihen aikaan yleensä naimisiin menoa, mistä Luukas ei puhu mitään (ei Matteuskaan). Luukkaan mukaan Joosef ja Maria olivat kihloissa, mutta eivät naimisissa ennen Jeesuksen syntymistä. (Luuk 2:1-5)

Luukkaan mukaan Joosef ja Maria lähtivät Nasaretista Betlehemiin verolle pantavaksi. (Luuk 1:26; 2:1-5) Jeesus syntyi siellä Miikan profetian mukaan. (Mka 5:1-2; Matt 2:4-6) Luukas ei puhu mitään siitä, että Jeesuksen perhe olisi jäänyt asumaan Betlehemiin ja paennut sieltä kuningas Herodesta Egyptiin, niin kuin Matteus väittää. (Matt 2) Luukas mainitsee vain sen, kun Jeesus-lapsi ympärileikattiin Jerusalemissa lain käskyn mukaan. (Luuk 1:22-38) Sen jälkeen perhe palasi Nasaretiin ja kävi sieltä käsin juhlien aikana Jerusalemissa. (Luuk 2:39-52)

Itämaan tietäjät eivät ole voineet käydä Jeesuksen luona heti sen jälkeen, kun tämä oli syntynyt. Kertomukset voidaan yhdistää toisiinsa siten, että he ovat käynet Betlehemissä vajaat kaksi vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. (Matt 2:16) Joosefin ja Marian olisi pitänyt jäädä sen perusteella Betlehemiin pariksi vuodeksi, mutta Luukkaan mukaan tämä ei vaikuta todennäköiseltä. (Luuk 2:39) Kertomukset poikkeavat toisistaan niin selvästi, että on vaikea pitää molempia täytenä totuutena, etenkin kun neitseestä syntyminen ja kertomus itämaan tietäjistä ovat tunnettuja pakanoiden uskomuksia ja taruja.

Jos toinen Jeesuksen syntymästä ja lapsuudesta kertova evankeliumi olisi myöhempi lisäys ja väärennös, niin sen täytyisi olla Matteuksen jakeet 1:18-2:24. Luukas sanoo heti evankeliuminsa alussa, että hän on tutkinut tarkasti, mitä Jeesukselle tapahtui ja hän pyrki tuomaan ne asiat järjestyksessään julki Teofilukselle, jolle hän tämän evankeliuminsa kirjeen muodossa kirjoitti. (Luuk 1:1-4) Luukkaan kertomuksen sisältämät monet historialliset faktat pitävät paikkansa, joten ei ole uskottavaa, että joku hänen jälkeensä elänyt katolinen isä olisi lisännyt hänen kirjoitukseensa pakanallisia taruja tai legendoja.

Matteuksen evankeliumin kohdalla on yleisesti tunnettu tosiasia, että monet Raamatun tutkijat epäilevät näiden kohtien autenttisuutta. Etenkin kertomus idän tietäjistä on todennäköisesti persialainen legenda, joka on sisällytetty evankeliumiin. Myös neitseestä syntymisestä kertova kohta on hyvin kyseenalainen, koska sille ei löydy mitään tukea vanhan liiton profetioissa tai muualla uuden liiton kirjoituksissa. Aiemmin tutkimamme Luukkaan evankeliumin kohta ei puolla suoraan neitseestä syntymisen teoriaa. (Luuk 1:26-38)

Tämän kaiken vuoksi on esitetty teoria, jonka mukaan Maria olisi saanut Gabrielilta lupauksen siitä, että Israelille luvattu Daavidin poika olisi syntyvä hänen kohdustaan ja hän olisi hallitseva isänsä Daavidin valtaistuimella iankaikkisesti. (Luuk 1:32-33) Maria ei tahtonut millään uskoa tätä hänen osakseen tullutta suurta kunniaa. Hän häkeltyi tästä lupauksesta ja kysyi, miten tämä voisi hänelle tapahtua, sillä hän oli vielä neitsyt. (jj. 34-38) Gabriel vahvisti hänen uskoaan lupaamalla, että pyhä henki olisi tuleva hänen päälleen sen merkiksi, että tuleva poika olisi se luvattu kuningas, jota myös Jumalan pyhäksi ja korkeimman pojaksi kutsutaan profeettojen sanan mukaan. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:3; 22:10)

Tämän jälkeen Gabriel kertoi, että Marian sukulainen Elisabet oli raskaana vanhoilla päivillään ja synnyttäisi pojan. Jumalalle ei ole mikään sellainen mahdotonta, mikä on loogista sen sijaan, että olisi sisäisesti ristiriitainen järjettömyys. Jumala ei voi esimerkiksi tehdä syntiä, joka on vanhurskautta, tai neliötä, joka on kolmio. Jumala ei voi myöskään tehdä ihmistä, joka olisi luonut koko maailman ja jopa itsensä. Sillä tavalla jotkut Raamattua silti tulkitsevat. 😉

Gabrielin sanojen ei tarvitse viitata neitseestä syntymiseen. Ne voivat sen sijaan kertoa merkistä, jonka Maria oli saava lupauksen vakuudeksi. Hän olisi täyttyvä pyhällä hengellä (pyhä henki tulisi hänen päälleen ja korkeimman voima verhoaisi hänet), minkä merkin johdosta hän tietäisi, että tuleva lapsi olisi Jumalan lupaama iankaikkinen kuningas ja Jumalan poika. Milloin hän tämän merkin sai: sitä ei kerrota niin kuin ei sitäkään, milloin hän tuli raskaaksi. Maria on voinut tulla raskaaksi yhtyessään Joosefin kanssa Nasaretissa ennen kuin hän meni Elisabetin luokse erääseen Juudan kaupunkiin. (1:39ss.)

Tämän jälkeen Luukas kertoo Elisabetin ja Marian tapaamisesta. Elisabet täytettiin pyhällä hengellä ja Johannes kastaja sai silloin osansa Eliaan hengestä, joka oli hänelle luvattu. (Luuk 1:15-17; vrt. 2Kun 2:9-17; 4Moos 11:17, 25; Jes 63:10-11) Elisabet sai profetian tai tiedon sanan siinä hetkessä ja myös Maria inspiroitui puhumaan hengen vaikutuksesta. On mahdollista, että Maria sai tässä tilanteessa vahvistuksen sille asialle, että hän oli raskaana Jumalan lupauksen mukaan. Hän oli raskaana jo tullessaan Elisabetin luokse, sillä niin voidaan päätellä Elisabetin sanoista. (1:42)

Maria vietti tämän jälkeen noin kolme kuukautta Elisabetin luona Juudeassa ja palasi sitten kotiinsa Nasaretiin. (j. 56) Koska hän ei ollut mennyt naimisiin Joosefin kanssa, vaikka oli raskaana Jumalan lupauksen mukaan, niin hänen raskauteensa on liittynyt jonkinlainen skandaali. Voi olla, että Joosef on epäillyt häntä uskottomuudesta, koska ei ollut tavannut häntä kolmeen kuukauteen. Lapsi voisi silti olla Joosefin, jos hän olisi yhtynyt Mariaan ennen tämän matkaa. Tämä selittäisi lapsen syntymiseen liittyvän kohun, sikäli kuin Jeesuksen epäiltiin syntyneen aviorikoksesta. (Joh 8:12-58) Johanneksen evankeliumin tästä kertova kohta voidaan ymmärtää myös siten, että juutalaiset ja Jeesus puhuivat hengellisestä syntymästä, koska puhuivat riivaajista ja isästä perkeleestä olemisesta tässä yhteydessä.

Jos Matteuksen evankeliumin jakeet 1:18-25 ovat sisältyneet alkuperäiseen evankeliumiin, niin ne voidaan ymmärtää tämän teorian tueksi siten, että Joosef epäili Marian pettäneen häntä Elisabetin luona. Hän ei uskonut sitä, että Marian lapsi olisi hänen siittämänsä, vaikka hän oli yhtynyt Mariaan ennen hänen matkaansa. Koska Jeesus oli Jumalan lupaama lapsi Marialle, niin enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sai hänet vakuuttuneeksi siitä, että lapsi olisi hänen, joka on Daavidin poika. (Matt 1:18-21) Niinpä hän ei epäröinyt sen jälkeen ottaa Mariaa tykönsä ja tunnustaa lasta omakseen. Lapsi olisi saava aikanaan isänsä Daavidin valtaistuimen niin kuin Gabriel oli Marialle luvannut. (Luuk 1:32-33)

Tätä vastaan voidaan tietysti väittää ja sanoa, että Maria oli neitsyt vielä silloin, kun synnytti Jeesus-lapsen. Tähän viittaavat Matteuksen sanat jakeessa 1:25. Ne voidaan silti ymmärtää siten, että Joosef ei yhtynyt toistamiseen Marian kanssa sen vuoksi, että raskaus oli jo niin pitkälle edennyt eikä juutalaisilla tai ainakaan hänellä ollut sellaista tapaa. Se, että Matteus ei sano erikseen sanoja ”toista kertaa” tai ”toistamiseen”, ei poista sitä mahdollisuutta, että Joosef olisi yhtynyt Mariaan ainakin kerran aiemmin. Myös Elkanan sanotaan yhtyneen vaimoonsa Hannaan, joka oli hedelmätön, mutta se ei ollut varmasti ensimmäinen kerta, vaikka sanat ”toistamiseen” tai ”jälleen kerran” tms. puuttuvat kertomuksesta. (1Sam 1:19)

On sanottu, että Jeesus ei voi olla Joosefin poika, koska hän on siinnyt pyhästä hengestä ja Luukas sanoo hänen olevan Jumalan poika niin kuin muutkin Raamatun kirjoittajat. Jeesus ei voisi olla ihmisen poika (Joosefin poika) ja Jumalan poika yhtä aikaa. Tämä perustelu on virheellinen. Jokainen Jumalasta syntynyt miespuolinen opetuslapsi on Jumalan poika ja vieläpä henki, jos Jeesuksen sanoja on uskominen kirjaimellisesti. (Joh 3:3-8; 2Kor 6:18) Miten voi Jeesuksen kristuksen opetuslapsi ja Jumalasta syntynyt Jumalan lapsi olla lihaa ja verta oleva oman biologisen isänsä poika ja Jumalan poika yhtä aikaa? Minä en näe tässä mitään ristiriitaa, mutta ehkäpä katolisessa uskossa olevat näkevät sen?

Luukas kirjoittaa, että Jeesus oli niin kuin luultiin, Joosefin poika. (Luuk 3:23) Hän päättää tästä alkavan sukuluettelon toteamukseen, jonka mukaan Aatami oli Jumalan poika. Tämän perusteella on sanottu, että Jeesus on samalla tavalla Jumalan poika kuin Adam. Kummankaan biologinen isä ei ole ihminen vaan Jumala. Jeesuksen kohdalla tapaus on kuitenkin erilainen kuin Aatamin kohdalla. Jumala teki Aatamin maan savesta, mutta Jeesus syntyi äitinsä Marian kohdusta ja oli hänen siementään. (1Moos 3:15; Gal 4:4) Jeesuksen sanotaan sen lisäksi olevan Daavidin siementä ja hänen sukuaan, hänen kupeittensa hedelmä. Tällä viitataan Joosefin sukuluetteloon, sillä Joosef oli Jeesuksen isä ja Daavidin sukua sekä huonetta. (Matt 1:1-20; Luuk 1:26-33; 2:4; Apt 2:30; 13:22; Ilm 5:5; 22:16; Jes 11:1, 10; Jer 23:5; jne.)

Luukas puhuu sukuluetteloaan edeltävissä jakeissa siitä, miten Jeesus sai pyhän hengen isältään Jumalalta kasteensa jälkeen. (Luuk 3:21-22) Niin sanotun adoptioteorian mukaan Jeesuksesta tuli Jumalan poika hengellisen syntymän kautta tässä hetkessä. Hän sai pyhän hengen olemaan kanssaan pysyvästi niin kuin opetuslapset hänen jälkeensa uuden liiton historiallisella aikakaudella helluntaista alkaen. (Joh 1:32-34; 7:37-39; Apt 1:4-8; s:1ss.) Tämä tulkinta saa katolisessa uskossa olevat suurin piirtein raivon valtaan, mutta se on hyvin varteen otettava tulkinta. Siinä ei ole mitään ristiriitaa Raamatun kirjoitusten kirjaimellisen tason kanssa, johon nämä itsekin tulkintansa perustavat. Jeesus voi olla Joosefin poika biologisen syntymän mukaan, mutta Jumalan poika hengestä syntymisen kautta ja siitä alkaen Jumala myös uskoi pojalleen sen sanan, jonka kautta sieluja pelastuu vielä nyt tänä päivänä. (Joh 12:44-50; 14:9-11; 17:6, 8, 14, 20; Matt 13:3-23; 1Piet 1:23; Jaak 1:18; 1Tess 1:5-6; 2:13; jne.)

Miksi sitten Luukas kirjoitti, että Jeesus oli Joosefin poika niin kuin luultiin (arveltiin)? Tarkoittaako tämä sitä, mitä katolisessa uskossa olevat sanovat sen tarkoittavan? Ei välttämättä. Se, että ihmiset arvelivat Jeesuksen olevan Joosefin poika, voi olla hyvinkin totta: he arvelivat aivan oikein sen asian. Luukas sanoo itse, että Jeesuksen isä on Joosef ja kutsuu häntä Jeesuksen vanhemmaksi. (Luuk 2:33, 41, 48) Enkeli sanoi, että Jeesus oli istuva isänsä Daavidin valtaistuimella ja Matteuksen mukaan tässä vedotaan Joosefin sukuluetteloon, sillä hän on Daavidin poika ja siten myös Jeesus on Daavidin siementä. (Luuk 1:32-33; Matt 1:1-20) Juutalaiset uskoivat yleisesti, että Jeesus on Joosefin poika, mutta myös apostoli Filippus sanoi häntä Joosefin pojaksi. (Joh 6:42; 1:45; Mark 6:1-3) Kukaan ei korjannut häntä hänen karmivasta erehdyksestään, sikäli kuin Jeesus ei ollutkaan Joosefin poika! Onko siis ehdottoman varmaa, että Joosef ei voisi olla Jeesuksen biologinen isä?

Kaikesta neitseestä syntymisestä kertoviin kohtiin liittyvästä epävarmuudesta huolimatta emme tietenkään pidä mahdottomana sitä, että Maria olisi ollut neitsyt vielä synnyttäessään Jeesuksen. Se on täysin mahdollista eikä siinä ole mitään epäloogista. Matteuksen ja Luukkaan evankeliumin kertomuksia voidaan tulkita tällä tavalla, mutta Jesajan kirjan profetia jakeissa 7:14-16 on varmuudella virheellinen viittaus neitseestä syntymiseen. Kertomus idän tietäjistä on myös hyvin kyseenalainen ollakseen kirjaimellisesti totta. Se on luultavasti persialainen legenda, joka on lisätty myöhemmin evankeliumiin.

Se, miksi neitseestä syntymiseen on hyvä suhtautua terveen harkinnan mukaan kriittisellä tavalla, johtuu siitä, että katolisessa uskossa olevat palvovat ”neitsyt Mariaa” Jumalan äitinä ja osoittavat rukouksiaan hänelle täysin vastoin Raamatun ohjeita. Mariaa palvotaan kuin kuningatar Semiramista Taivaan kuningattarena muinaisessa Babyloniassa. Hänen asemansa on korostunut liikaa ja virheellisin perustein katolisessa uskossa olevien keskuudessa. Katolinen kirkko pitää Mariaa pelastuksen välittäjänä ja sovittajana esirukousten kautta. Tämä on kokonaan vastoin sitä, mitä Raamatussa opetetaan välimiehestä ihmisten ja Jumalan välillä, ihmisestä kristuksesta Jeesuksesta, ja sovituksesta sekä sielujen pelastumisesta. (1Tim 2:3-7; Room 5:12-21; Hebr 2:5-18; Apt 10:34-48; 11:11-18)

Profeetat, Jeesus ja apostolit eivät puhuneet mitään neitseestä syntymisestä, elleivät sitten jakeet Matteus 1:18-25 ja Luuk 1:26-38 kuvaa sitä asiaa. Vaikka kuvaisivat, niin tämän asian totena pitäminen tai sen kieltäminen eivät vaikuta mitään sielun pelastumiseen. Siksi sitä ei mainita lainkaan Uuden testamentin muissa kohdissa.

Päätämme tämän tutkistelun toteamukseen, jonka mukaan sielun pelastumiseen riittää evankeliumin perussanoman totena pitäminen ja parannus eli mielenmuutos pois synnistä ja pahuudesta, kääntyminen Jumalan tykö uskossa evankeliumiin ja Jumalan sanaan. Jos joku huutaa avukseen herran Jeesuksen nimeä, niin hän huutaa sen nimen kautta avukseen isää Jumalaa, mutta Jeesus kristus ei ole itse kaiken luonut kaikkivaltias Jumala, niin kuin hänestä virheellisesti on sanottu. Jos uskot, että Jeesus on kärsinyt ja kuollut ihmisenä ristillä kuoleman, ja että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista kirjoitusten mukaan, niin sinä pelastut evankeliumin sanan uskomisen kautta. Niin on kirjoitettu ja siihen meidän on hyvä uskoa. 🙂 (Apt 17:22-31; 10:34-48; 11:11-18; 2:12-42; Luuk 24:44-49; jne.)

Yhteenveto ja tiivistelmä

Me emme kiellä sitä, että Jeesus olisi siinnyt pyhästä hengestä ja syntynyt neitsyestä. Se voi olla mahdollista, mutta siihen ”oppiin” liittyy paljon hämärää ja huonoja tai jopa virheellisiä perusteluja.

– Kukaan muu ei mainitse neitseestä syntymistä kuin Matteus (Luuk 1:26-38 ei puhu siitä suoraan, mutta se on tulkittu katolisten isien toimesta sitä tukevalla tavalla ja heidän selitystään on pidetty totuutena nimeltään kristittyjen joukossa niin, että sitä ei ole osattu edes kyseenalaistaa ja tutkia)

– Jesajan profetia 7:14-16 toteutui jo hänen elinaikanaan. Silloin syntynyt poikalapsi ei ollut siinnyt pyhästä hengestä eikä hän syntynyt neitsyestä, joten olisi outoa, jos Jumala olisi käyttänyt sitä profetiaa tukena neitseestä syntymisen ”opille”.

– Kertomusta idän tietäjistä Jeesus-lapsen luona ei voida pitää kirjaimellisesti totena (tähden olisi täytynyt olla enkeli taivaankappaleen sijasta, mutta sitä Matteus ei kerro). Idän tietäjien vierailulle äsken syntyneen juutalaisten kuninkaan luona ei löydy profetiaa vanhan liiton kirjoituksista. Kertomus muistuttaa Persian zarathustralaisten uskomuksia: he odottivat tähden ilmestymistä oman kuninkaansa ilmestymisen edellä. Kertomus on tutkijoiden mukaan legenda, ei todellista historiaa. Se on lisätty evankeliumiin yli sata vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen. Muut Raamatun kohdat eivät mainitse sitä kertomusta. Kertomus on alkanut elää omaa elämäänsä katolisessa traditiossa. Legenda ”on saanut siivet” ja tietäjille on keksitty nimet sekä muita tietoja, jotka ovat tarua, eivät totta. Katolisessa perinteessä on juhlittu tietäjien matkaa Betlehemiin loppiaisena, mikä juhla on vastoin Raamatun kirjoituksia, niin kuin kaikki muutkin tietäjiin liittyvät katoliset perinteet.

– Herodeksen suorittamasta lasten surmasta ei ole muuta mainintaa Raamatussa kuin Matteuksen evankeliumin toinen luku. Siitä ei ole ennustuksia vanhan liiton kirjoituksissa: Matteuksen käyttämät viittaukset Vanhaan testamenttiin ovat tässäkin kohdassa virheelliset. Niin myös siinä, kun sanotaan profeettojen ennustaneen kristuksen tulevan Nasaretin kaupungista (2:23). Sellaista profetiaa ei löydy vanhan liiton kirjoituksista eikä edes apokryfeistä (Vt:n ulkopuolisista juutalaisista lähteistä). Viittaus Hoosean kirjaan on myös virheellinen. (Hoos 11) Hoosea ei kirjoittanut siinä kristuksesta vaan Israelin kansasta. Olisiko Jumalan pyhä henki vaikuttanut apostolissa näin monta virheellistä viittausta vanhan liiton pyhiin kirjoituksiin?

– Matteuksen evankeliumin alun sukuluettelo on puutteellinen, ei vain kuningasten osalta vaan myös Jekonjan ja Joosefin välistä. Siitä puuttuu monia nimiä (sukupolvia), mikä voidaan havaita, kun verrataan sukuluetteloa Luukkaan vastaavaan (3:23ss.).

– Katoliset isät ovat väärentäneet Matteuksen evankeliumin lopun. Siellä ei ole sanoja ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. (28:19) Ut:ssa on muitakin heidän tekemiään väärennöksiä monissa eri käsikirjoituksissa ja ne on tehty kolmiyhteisen jumalan opin tueksi (esim. Apt 20:28; 1Joh 5:7-8).

– Matteuksen evankeliumiin on tehty lisäyksiä apostolien ajan jälkeen. Se ei ole enää kokonaan varhaisin evankeliumi, niin kuin tutkijat aiemmin luulivat. Se on saattanut alkaa Markuksen ja Johanneksen tavoin suoraan Johannes kastajan toiminnasta. On väitetty jopa sellaista, että myös Luukkaan evankeliumin kaksi ensimmäistä lukua olisivat kokonaan myöhempi lisäys ja sekin alkaisi Johannes kastajan toiminnasta. Tämä pitäisi yhtä myös Pietarin saarnan kanssa. (Apt 10:34ss.) Apostolien teoissa ja kirjeissä ei puhuta mitään neitseestä syntymisestä, joten sen asian totena pitäminen ei voi olla pelastumisen ehto.

– Kertomus neitseestä syntymisestä on johtanut Marian palvomiseen ”Jumalan äitinä”. Maria on saanut katolisessa perinteessä liian korkean aseman ja hänestä on tehty Kristuksen kanssalunastaja ja pelastaja esirukoustensa kautta. Huomaa kuitenkin se, että Maria ei kuulu katolisessa teologiassa Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on ollut sen opin luomisesta asti Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Maria ei ole siis se väkevä eksytys, josta Paavali puhui, mutta Jeesuksen palvominen isän vertaisena Jumalana ja kolmiyhteisen jumalan oppi ovat sitä eksytystä. (2Tess 2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; Ilm 13:13-18)

– Varhaiset kristityt kirjoitukset apostolien ajan jälkeen eivät tunne neitseestä syntymistä (esim. Polykarpoksen kirje filippiläisille ja Klemensin ensimmäinen kirje).

– Kaikesta tästä johtuen on mahdollista, että Matteuksen evankeliumin alkuun on lisätty neitseestä syntymisestä kertova kohta apostolien ajan jälkeen. Sekään ei ole pois suljettu vaihtoehto, että myös sukuluettelo on lisätty siihen jäljestä päin. Alkuperäistä evankeliumin kertomusta löytyy varmuudella vain kolmannesta luvusta alkaen. Sitä edeltävistä kohdista ei voida olla varmoja, ovatko ne alkuperäistä evankeliumia vai eivät.

Jumalan pyhä henki auttaa meitä tutkimaan ja koettelemaan kirjoituksia, niin että voimme pitää totena ne asiat, joita Jumala tahtoo meidän totena pitävän, mutta muihin kirjoituksiin suhtaudumme varauksella ja osan niistä arvioimme Jumalan hengen vaikutuksen ulkopuolella syntyneiksi.

Neitseestä syntyminen on asia, jota apostolit ja Jeesus eivät opettaneet opetuslapsille. Sitä ei mainittu saarnoissa eikä kirjeissä (Apostolien teot ja kirjeet). Profeetat eivät ennustaneet siitä mitään. Olemme sen vuoksi sitä mieltä, että neitseestä syntymisestä ei tarvitse opettaa Jumalan seurakunnassa, niin kuin ei perisynnistäkään katolisen kirkon ja sen tyttärien opettamalla tavalla, sillä sekin on katolisten isien kehittämä ja monien muokkaama hyvin kyseenalainen oppi ollakseen täysin totta, ja sillä on puolustettu vauvojen vedellä valelun rituaalia (”kasteen sakramenttia”).

Alkuperäinen Matteuksen evankeliumi on kadonnut, joten emme tiedä, mitä se on sisältänyt ja mitä siinä ei ole ollut. Evankeliumin perussanoma ei sisällä kertomuksia neitseestä syntymisestä tai Jeesuksen olemisesta Jumalan tykönä ”elävänä henkilönä” ennen hänen syntymistään ihmiseksi. Pelastuksen sanoma sisältää vain kertomuksen Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta ristillä sekä siitä, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista. Tämä sanoma pelasti apostolien aikana ja se pelastaa yhä vielä sieluja. (Apt 10:34-48; 11:11-18; jne.)

Koska alkuperäiset kirjoitukset ovat kadonneet ja kaikki tieto niistä perustuu jälkipolvien todistukseen, niin emme voi todistaa lähteisiin perustuvalla tavalla sitä, mitkä osat evankeliumeista olivat alkuperäistä evankeliumia ja mitkä ovat myöhempää lisäystä. Jumalan lapsissa oleva pyhä henki auttaa meitä kuitenkin erottamaan kirjoitusten joukosta sen, mitä voimme pitää varmana ja pelastukseen riittävänä evankeliumin sanomana. Se sanoma ei pidä sisällään kertomusta neitseestä syntymisestä eikä muitakaan asioita Jeesuksen lapsuudesta (Matteuksen ja Luukkaan kaksi ensimmäistä lukua ovat tarpeettomat sielujen pelastumisen kannalta).

Muistutamme lukijoita vielä siitä, että Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet vähän kerrassaan vuosisatojen saatossa useiden eri kirjoittajien toimesta. Vanhan liiton kirjoitusten aikana eläneet Jumalan palvelijat ja profeetat pelastuivat, vaikka heillä ei ollut yhtään kirjoitusta kertomassa heille Jumalasta (uskomme silti, että kirjoitettuja katkelmia Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta on ollut olemassa jo paljon ennen Mooseksen aikaa suullisen perimätiedon tukena). He kuulivat Jumalan puhuvan heille, mutta ei kirjoitusten kautta vaan suoraan, joko enkelin välityksellä tai sitten Jumalan henki puhui heidän ”sydämilleen” (mieli, ajatukset).

Näemme tästä, että pelastumisen takuuna ei ole pään tieto, jota kirjoituksista saadaan, vaan se on elävä yhteys Jumalan kanssa. Uuden liiton Jumalan lapset tietävät, että se yhteys on saatavana vain Jumalan pojan Jeesuksen kristuksen kautta ja uskomalla evankeliumi. Evankeliumin perussanoma on se, että Jeesus kristus Nasaretilainen kärsi ihmisenä kuoleman ristillä ja Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Jos joku uskoo tämän sanoman ja tulee mielenmuutokseen (tekee parannuksen ja hylkää elämän synnissä, sen orjana), niin hän pelastuu.

Muuta ei pelastumiseen tarvita kuin osallisuus pyhästä hengestä ja se, että Jeesus tunnustaa tulemuksessaan ne, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi uskomalla hänen nimeensä ja evankeliumin sanaan sellaisena kuin se on meille annettu ja pyhässä hengessä saarnattu. Oikea oppi ja pään tieto ei pelasta sitä, joka pysyy pahuudessaan sydämen muuttumatta eikä tunne henkilökohtaisesti Jeesusta ja hänen isäänsä, joka on yksin se yksi ainoa Jumala, jonka Jeesus on meille ilmoittanut.

Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen kristuksen tunteminen ei ole ensisijaisesti oikean opin ymmärtämistä. Se on elävä yhteys poikaan ja isään, Kristuksen kautta Jumalaan. (1Joh 1:1-7) Jos tämä yhteys puuttuu, niin silloin ei tunneta Jumalaa ja hänen poikaansa, vaikka sanottaisiin kolmiyhteisen jumalan oppia harhaopiksi ja tunnustettaisiin isä yksin ainoaksi kaiken luoneeksi kaikkivaltiaaksi Jumalaksi. Näitä asioita on mahdollista ymmärtää, vaikka yhteys Jumalaan ja Kristukseen puuttuisi.

Juutalainen, muslimi tai ateisti voi ymmärtää monia asioita oikein, mutta jos hän ei ole saanut syntejään anteeksi eikä hänessä ole Jumalan pyhää henkeä, ei hän voi pelastua. Tämä tulisi monien areiolaisten ja unitaarien muistaa niin kuin myös kolmiyhteiseen jumalaan tavalla tai toisella uskovien eksyneiden sielujen. Jos panette kaiken pelastumisen toivon oikeaan opilliseen ymmärrykseen, niin te olette eksyneet (trinitaarit tekevät niin, mutta myös monet unitaarit ja areiolaiset tai siltä väliltä olevat ihmiset). Jos se oppi on vielä harhaoppi, niin miten luulette voivanne pelastua Jumalan ja Karitsan vihalta?

Lukemista

Wikipedia. Biblical Magi, Country of origin and journey

Alan Ginsberg, The Legends of The Jews

THE THREE MAGI, ZOROASTRIAN PILGRIMS, Hannah M.G. Shapero, Ushtavaiti

Jocelyn Rhys ja John D. Keyser, Was the Virgin Birth Doctrine Part of the Original Gospels?

V. T. Aaltonen: Kristinusko ja vanhat pakanauskonnot.

Jumalan valtakunta blogi: Raamatun ihmiskuva ja iankaikkinen rangaistus

Petteri Haipola:

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Oppi, Raamattu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.