Mikä on puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa?

Jumalan sana ihmisten kautta

Täysin puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa ei ole muualla kuin taivaassa Jumalan tykönä. (Psa 119:89) Jumalan sana pysyy muuttumattomana ja vahvana taivaassa ikuisesti, mutta maan päällä se on altis ihmisten tekemille muutoksille, lisäyksille ja jopa väärentämiselle. Osa Jumalan sanoista on jopa kadonnut maan päältä, niin että niitä ei enää löydetä! Mitä Jeesus sitten tarkoitti, kun sanoi, että taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät ikinä katoa? (Matt 24:35)

Ihan ensiksi meidän on tunnustettava todeksi se, että Jeesus kristus on ihminen. Hän syntyi äidistään Mariasta poikalapseksi, joka ei osannut puhua syntyessään. Hän oppi puhumaan lapsena ja hänen viisautensa sekä tietonsa lisääntyi hänen kasvaessaan nuorukaiseksi ja aikuiseksi mieheksi. (Luuk 2:40-52) Jeesuksen tietomäärä ihmisenä on rajallinen ja hänen muistinsa on rajallinen, niin että hän muistaa vain ne asiat, jotka on ihmisenä maan päällä kokenut ja tehnyt. Jeesus ei voi ihmisenä muistaa olleensa Jumalan tykönä elävänä olentona ennen kuin sikisi äitinsä kohdussa ja syntyi poikalapseksi. Sehän ei ole edes totta! Jeesus ei ollut elävänä olentona isän tykönä ennen maailman luomista! Miten hän voisi muistaa jotakin sellaista, mikä ei ole totta!

Kun nyt tunnustamme, että Jeesus kristus on ihminen, niin ymmärrämme hengen opettamalla tavalla oikein sen, että kaikki Jeesuksen puhumat sanat eivät ole niitä sanoja, joita Jeesus tarkoitti ikuisesti pysyvillä sanoillaan. Vain ne sanat pysyvät ikuisesti, jotka hän sai isältään Jumalalta. Raamattu kertoo selvästi sen, että ne sanat, jotka Jeesus puhui ja antoi opetuslapsilleen, eivät ole hänen omia sanojaan vaan hän sai ne sanat isältään (Jumalalta). (Joh 14:24; 17:6, 8, 14) Jumala antoi pojalleen käskyn, mitä tämän piti puhuman ja Jeesus totteli häntä niin kuin kuuliaisen pojan kuuluukin isäänsä totella. (Joh 12:44-50; Hebr 5:4-11)

Jumala puhui poikansa Jeesuksen kautta niin kuin hän on puhunut muinoin profeettojen kautta ja sitten myöhemmin apostolien kautta. Jumala puhuu palvelijoidensa suun kautta, pyhän hengen kautta, niin kuin on kirjoitettu. (Apt 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1; 2Sam 23:1-4; Joh 14:9-11) Onko tämä Jumalan puhe sitten täysin virheetöntä ja puhdasta, jonka hän puhuu palvelijoidensa suun kautta? Voiko heidän puheeseensa sisältyä virheitä tai ristiriitoja tai epätosia väittämiä? Mitä Raamattu sanoo siitä Jumalan puheesta, jonka hän puhuu palvelijoidensa suun kautta, pyhän hengen vaikutuksesta heihin?

Jeesus sanoi uuden liiton Jumalan lasten puhuvan Jumalan sanoja sen hengen kautta, jonka he saivat Jumalalta. Opetuslapset kuulivat Jumalan äänen sydämessään ja puhuivat sen sanan sitten muille. Huomaa tässä se, että pyhä henki ei ole itsenäinen persoona, joka keskustelisi isän ja pojan ja opetuslasten kanssa. Se on Jumalan pyhä henki, jonka Jumala on antanut omille lapsilleen, ja kun se henki puhuu ja kertoo tulevista asioista (profetoi), niin silloin opetuslapsi sanoo ne sanat, jotka Jumala hänessä henkensä kautta vaikuttaa! Tätä on pyhän hengen puhe ja Jumalan vaikutus hänen lapsissaan uuden liiton aikakaudella. (Joh 16:13-15; Matt 10:20; Apt 11:28; 13:2-4; 21:4)

Pyhän hengen vaikutus opetuslapsissa on moninaista. Jumala voi tehdä voimallisia tekoja ja ihmeitä opetuslasten kautta vaikuttamalla ne henkensä kautta. (Apt 14:27; 15:4; Joh 14:13) Jeesus ajoi ihmisenä ulos riivaajia Jumalan hengen voimalla. (Matt 12:28) Jeesus ei tehnyt ihmeitä ja voimallisia tekoja ja parantanut sairaita ja herättänyt kuolleita ”Jumaluudestaan käsin” (Jumalana), niin kuin eräs väärin opettaa, vaan hän teki ne ihmisenä Jumalan hengen vaikutuksesta. Jumalan henki vaikutti Jeesuksessa myös ne sanat, jotka hän puhui isänsä käskystä opetuslapsille. Jumala on vaikuttanut jo vanhan liiton profeetoissa puhetta henkensä kautta, niin että profeetat kertoivat edeltä käsin, mitä Jeesukselle piti tapahtuman. (Luuk 24:44-49; 1Piet 1:10-11)

Ovatko profetiat virheettömiä?

Ovatko Jumalan vaikuttamat sanat Jeesuksen ja profeettojen ja apostolien kautta täysin virheettömät ja ristiriidattomat? Paavalin mukaan profetoiminen on vajavaista ja meidän tietomme on vajavaista: profetoiminen ja tieto katoavat, mutta rakkaus pysyy ikuisesti. (1Kor 13:8-9) Se, että profetoiminen on vajavaista, ei voi tarkoittaa sitä, että se on kokonaan virheellistä. Jos profetiat eivät toteudu, niin ne eivät ole Jumalasta. (5Moos 18:15-22) Vanhan liiton kirjoituksissa olevat profeettojen ennustukset ovat toteutuneet juuri siten kuin profeetat ovat Herran nimessä ne sanoneet. Osa on vielä toteutumatta, mutta toteutuu aikanaan.

Vaikka profetoiminen ei voi olla virheellistä, niin se voi olla epätarkkaa. Profetian ei tarvitse toteutua kirjaimellisesti niin kuin se on Jumalan hengen vaikutuksesta sanottu. Tästä ovat esimerkkinä Jeesuksen ja Agapuksen kaksi ennustusta. Agapuksen ennustus on Apostolien teoissa Luukkaan kertomana.

Apostolien teot:
21:10 Siellä me viivyimme useita päiviä. Niin tuli sinne Juudeasta eräs profeetta, nimeltä Agabus.
21:11 Ja tultuaan meidän luoksemme hän otti Paavalin vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja lausui: ”Näin sanoo pyhä henki: ’Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin.'”

Huomaa ihan ensin sen, millä tavalla Jumala puhuu pyhän hengen kautta, palvelijoidensa suun kautta, profeettojen kautta. Jumala puhuu nämä sanat ensin profeetan sydämelle ja ajatuksiin. Sen jälkeen profeetta puhuu ne sanat omalla suullaan muille. Juuri tätä Jeesus tarkoitti, kun puhui jo edeltä käsin pyhän hengen toiminnasta opetuslasten kautta. (Joh 16:13-15) Jumalan meihin panema lapseuden henki kuulee isältä ne sanat, jotka me sitten puhumme muiden kuulla. Kun Jumala puhuu hänen palvelijoidensa kautta, niin he sanovat Jumalan sanaa puhuessaan, että ”pyhä henki sanoo”. Myös Herran enkelin puheesta Moosekselle sanotaan, että ”pyhä henki sanoo”. (Hebr 3:7; 9:8; 10:15) Pyhä henki puhuu siten aina jonkun Jumalan lähettämän sanansaattajan suun kautta, enkelin tai ihmisen kautta.

Pyhä henki ei ole itsenäinen persoona, joka puhuisi ”Isän ja Pojan” ja opetuslasten kanssa. Se on Jumalan pojan henki, jossa ”me huudamme” kaipausta tuntien isän puoleen ”Abba, isä!” (Gal 4:6) Se on Jumalan pyhä henki, jonka vaikutuksesta ”me puhumme” ne sanat, jotka meidän taivaallinen isämme antaa meille sanottavaksi. Meidän taivaallinen isämme puhuu ”meidän kauttamme” ihan samalla tavalla kuin Jumala puhui ”poikansa kautta”, pyhän hengen vaikutuksesta. Jumala vaikuttaa samalla tavalla ihmeitä ja voimallisia tekoja ja puhetta opetuslapsissaan kuin vaikutti pojassaan Jeesuksessa. (Matt 10:20; Joh 14:9-13; Apt 1:2, 16; 4:25; 14:28; 15:4; Room 15:19; Hebr 1:1)

Agabus ennusti Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta, että juutalaiset sitovat Paavalin Jerusalemissa ja antavat hänet pakanain käsiin. (Apt 21:10-11) Tämä ennustus toteutui, kun Paavali meni Jerusalemiin, mutta se ei toteutunut kirjaimellisesti samalla tavalla kuin Agabus oli pyhän hengen vaikutuksesta ennustanut. Juutalaiset nousivat Paavalia vastaan, mutta he eivät sitoneet häntä omin käsin. Sen sijaan pakanat (roomalaiset sotilaat) pelastivat Paavalin juutalaisten käsistä heidän aikoessaan tappaa hänet ja sitoivat hänet kaksilla kahleilla. Paavali tuli kahleissa sidotuksi ja joutui vangiksi juutalaisten vuoksi, mutta juutalaiset eivät itse sitoneet Paavalia. Näin on kirjoitettu. 🙂

Apostolien teot:
21:27 Mutta kun ne seitsemän päivää olivat päättymässä, näkivät Aasiasta tulleet juutalaiset hänet pyhäkössä, kiihottivat kaiken kansan ja kävivät häneen käsiksi
21:28 ja huusivat: ”Israelin miehet, auttakaa! Tämä on se mies, joka kaikkialla opettaa kaikkia ihmisiä meidän kansaamme ja lakiamme ja tätä paikkaa vastaan, onpa vielä tuonut kreikkalaisia pyhäkköönkin ja saastuttanut tämän pyhän paikan.”
21:29 Sillä he olivat ennen nähneet efesolaisen Trofimuksen kaupungilla hänen kanssaan ja luulivat, että Paavali oli tuonut hänet pyhäkköön.
21:30 Ja koko kaupunki tuli liikkeelle, ja väkeä juoksi kokoon; ja he ottivat Paavalin kiinni, raastoivat hänet ulos pyhäköstä, ja heti portit suljettiin.
21:31 Ja kun he tahtoivat hänet tappaa, sai sotaväenosaston päällikkö sanan, että koko Jerusalem oli kuohuksissa.
21:32 Tämä otti heti paikalla mukaansa sotilaita ja sadanpäämiehiä ja riensi alas heidän luoksensa. Kun he näkivät päällikön ja sotilaat, lakkasivat he lyömästä Paavalia.
21:33 Silloin päällikkö astui esiin, otatti hänet kiinni ja käski sitoa hänet kaksilla kahleilla ja kysyi, kuka hän oli ja mitä hän oli tehnyt.

Toinen ennustus, joka ei ole toteutunut kirjaimellisesti, mutta on toteutunut kuitenkin, on Jeesuksen ennustus koskien Jerusalemin kaupunkia ja temppeliä. Luukkaan mukaan kertomus menee näin:

Luukkaan evankeliumi:
9:41 Ja kun hän tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, itki hän sitä
19:42 ja sanoi: ”Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu.
19:43 Sillä sinulle tulevat ne päivät, jolloin sinun vihollisesi sinut vallilla saartavat ja piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta;
19:44 ja he kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat lapsesi, jotka sinussa ovat, eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, sentähden ettet etsikkoaikaasi tuntenut.”

Jeesuksen sanojen mukaan Jerusalemista (ja sen temppelistä) ei jää kiveä kiven päälle. Jerusalemin temppeli hävitettiin Rooman sotajoukkojen toimesta vuonna 70 ja juutalaiset karkotettiin kaupungista lopullisesti vuonna 135 bar Kokban kapinan aikana. Temppeli ja kaupunki tuhottiin ”täysin”, mutta sinne jäi kiviä kivien päälle. Me näemme vielä tänä päivänä temppelimuurin, jossa on monta kiveä kiven päällä. Jeesuksen sanoja ei pidä tulkita kirjaimellisesti väärin vaan hengen opettamalla tavalla oikein. Jeesus kuvasi ”täydellistä tuhoa” käyttämällä sanontaa ”ei jää kiveä kiven päälle”. Tämä profetia on siis toteutunut täydellisesti, kun se ymmärretään hengen mukaan oikein. Kirjaimen mukaan Raamattua tulkitsevat odottavat vielä profetian toteutumista, vaikka se on jo toteutunut.

Huomaamme näistä esimerkeistä, että Jumalan pyhän hengen vaikutuksesta syntyneet profetiat toteutuvat, mutta ne eivät ole niin tarkkoja, että toteutuisivat kirjaimellisesti ennustuksen sanojen mukaan. Toki niinkin voi käydä (2Kun 9:10, 36), mutta tärkeintä on pääasia eli lopputulos, eivät pienet yksityiskohdat. Jerusalemin kaupunki tuhoutui täydellisesti, mutta kiviä jäi silti kivien päälle. Paavali joutui vangiksi ja hänet sidottiin kaksilla kahleilla, mutta juutalaiset eivät sitoneet häntä omin käsin, niin kuin Agabus oli ennustanut pyhän hengen vaikutuksesta. Huomaat näistä esimerkeistä, miten Jumalan henki tekee sanasta elävän, mutta kirjain kuolettaa ja johtaa harhaan.

Jumalan sana ja ihmisten kerronta

Raamatun kirjoitusten kaikki sanat eivät ole puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa. Kirjoituksista tulee erottaa ihmisten kerronta Jumalan suorasta puheesta: siitä puheesta, jonka Jumala on puhunut joko suoraan tai henkensä kautta kuulijoille tai lähettämänsä enkelin kautta valituille Jumalan palvelijoille. Jumalan suoraa puhetta on mm. se, kun Jumala tunnusti Jeesuksen pojakseen tämän saatua kasteen Johannekselta. Pyhä henki laskeutui Jeesuksen päälle ruumiillisessa muodossa ja jäi hänen päälleen (Joh 1:32-34): Jeesus sai isältään pyhän hengen niin kuin opetuslapset saivat sen häneltä myöhemmin. (Joh 7:37-39; Apt 1:4-8; 2:1ss.: 11:11-18) Silloin taivaasta kuului ääni:

”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt 3:17)

Jumala sanoi nämä sanat toistamiseen ilmestyksessä vuorella, kun näytti poikansa kirkastetussa muodossa valituille opetuslapsille (vrt. Joh 1:14), ja lisäsi niihin jotakin:

”Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä.” (Matt 17:5)

Jumala puhui tässä samalla tavalla kuin hänen lähettämänsä enkeli oli puhunut Moosekselle erämaassa. Jumala oli herättävä kansansa keskuudesta profeetan, jota kansan piti kuulla. (5Moos 18:15-18) Joka ei kuullut tätä profeettaa eli ei totellut Jumalan poikaa Jeesusta, niin hänet tuli hävittää kansasta. (Apt 3.19-26) Vain ne elävät ikuisesti, jotka ovat kuuliaisia pojalle ja tekevät meidän taivaallisen isämme tahdon. (Matt 7:21-24; 1Joh 2:15-17) Jumalan viha pysyy tottelemattomien päällä eivätkä he elä ikuisesti. (Joh 3:36; Gal 5:19-21; 1Kor 6:9-11)

Nuo Matteuksen tallettamat sanat ovat melko sanatarkasti Jumalan itsensä puhumia sanoja. Ne on jopa käännetty hyvin tarkasti suomenkielelle. Ne sanat ovat mitä puhtainta Jumalan sanaa maan päällä ja ne ovat säilyneet meille asti muuttumattomina ja turmeltumattomina. Sen sijaan Matteuksen kerronta ei ole puhdasta Jumalan sanaa ja täysin virheetöntä. Se kerronta tulee erottaa oikealla tavalla pois puhtaasta Jumalan sanasta ja suhtautua siihen niin kuin mihin tahansa ihmisten kerrontaan.

Ihmiset tekevät virheitä, vaikka pyrkivät mitä suurimpaan tarkkuuteen kerronnassaan. Tästä syystä evankeliumien tekstien välillä on eroja ja ristiriitoja, joita ei voida sovittaa yhteen, niin että muodostuisi johdonmukainen ja ristiriidaton kertomus. Ristiriitoja on tapahtumajärjestyksessä, ajoissa, lukumäärissä, nimissä, kulkureiteissä ja Jeesuksen sanoissa, sillä niitä ei ole talletettu sanatarkasti vaan muistin varassa. Jeesuksen kulkureitti on Johanneksen evankeliumissa eri kuin muissa evankeliumeissa hänen saapuessaan viimeistä kertaa Jerusalemiin. Jeesuksen viimeiset sanat poikkeavat toisistaan eri evankeliumeissa niin kuin kaikissa tapahtumissa, joita on kuvattu eri kirjoittajan toimesta. Tapahtumajärjestys poikkeaa toisistaan eri evankeliumeissa, kun on kuvattu Jeesuksen viimeisiä hetkiä ja hänen kuolleista heräämisensä jälkeisiä tapahtumia. Näitä asioita ei voida sovittaa yhteen, niin että muodostuisi johdonmukainen kertomus ilman ristiriitoja eri kertojien kirjoitusten välillä.

Luukas ei tunne kuin yhden kerran, jolloin Jeesus ilmestyi opetuslapsille huoneessa kuolleista heräämisen jälkeen. Hänen mukaansa koolla oli yksitoista apostolia ja muita opetuslapsia, mutta Johanneksen mukaan Tuomas puuttui joukosta, joten koolla oli vain kymmenen apostolia, joihin myös Luukas viittaa puhumalla yhdestätoista. Juudas Iskariot oli tappanut itsensä, joten vain yksitoista apostolia oli enää jäljellä niiden kahdentoista joukossa, joihin näissä kohdissa viitataan lukumäärän mukaan. Johannes ei puhu muista kuin apostoleista ja heitä oli ensin koolla kymmenen, mutta viikon päästä yksitoista, kun epäilevä Tuomas oli heidän kanssaan. (Luuk 24:33-49; Joh 20:19-31) Näitä kohtia ei voida sovittaa yhteen niin, että ristiriita poistuisi.

Jeesuksen sanat poikkeavat toisistaan samassa tapahtumassa, jota eri evankeliumit kuvaavat. Huomaat tämän, kun luet Jeesuksen sanat temppelissä ennen viimeistä pääsiäistä. (Matt 24; Mark 13; Luuk 21) Jokainen kirjoittaja muistaa ne sanat hieman eri tavalla. Joku on sijoittanut näitä sanoja muiden tapahtumien yhteyteen. Joku on jättänyt osan sanoista pois evankeliumissaan. Evankeliumit on kirjoitettu muistin varassa 20-30 vuotta tapahtumien jälkeen, joten on aivan ymmärrettävää, että kirjoittajat muistavat asioita eri tavalla. Itse pääasia on kuitenkin totta ”niin ja aamen”. Jeesus sanoi jossakin tilanteessa ne sanat, joiden SANOMA on tärkein: eivät yksittäiset sanat. Jeesukselle myös tapahtui kaikki se, mistä evankeliumit kertovat, vaikka kertomusten yksityiskohdat poikkeavat hieman toisistaan.

Raamatun virheitä ja ristiriitoja

Raamatun kirjoitukset ovat syntyneet ihmisten toimesta, vaikka Jumala on vaikuttanut niiden sisältöön ja sanomaan. Ihmiset ovat kirjoittaneet todellisista tapahtumista ja kuulemastaan Jumalan sanan ilmoituksesta inhimillisellä tavalla, ihmisten tavalla. Kirjoitukset pitävät sen vuoksi sisällään inhimillisiä erehdyksiä, virheitä ja ristiriitoja. Niitä on jopa alkuperäisissä kirjoituksissa: ei vain kopioissa ja käännöksissä. Vaikka Luukas pyrki suureen tarkkuuteen kirjoittaessaan Teofilukselle (Luuk 1:1-4; Apt 1:1), on hänen toisessa kirjeessään sisäinen ristiriita, joka on inhimillinen erehdys: ei Jumalan puhetta ja puhdasta Jumalan sanaa.

Apostolien teot:
9:7 Ja miehet, jotka matkustivat hänen kanssansa, seisoivat mykistyneinä: he kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet.
22:9 Ja minun seuralaiseni näkivät kyllä valon, mutta eivät kuulleet sen ääntä, joka minulle puhui.

Paavalin seuralaiset joko kuulivat äänen tai sitten he eivät sitä kuulleet. He joko näkivät valon tai kirkkauden herran, joka puhui, tai sitten he eivät nähneet. Molemmat kohdat eivät voi olla totta yhtä aikaa. Toki joku voi yrittää sovittaa näitä kohtia toisiinsa ja sanoa, että osa näki, mutta ei kuullut, ja osa kuuli, mutta ei nähnyt. Tällainen selittäminen on tarkoitushakuista, koska sillä yritetään todistaa ilmiselvä valhe totuudeksi: Raamatussa ei mukamas ole yhtään virhettä ja ristiriitaa, koska Jumala on vaikuttanut jokaisen sanan ja kirjaimen synnyn henkensä kautta.

Totuus on, että Raamatussa on virheitä ja ristiriitoja jopa saman kirjan sisällä, ja yksi niistä on Luukkaan kertomuksissa. Luukkaan evankeliumissa on lisäksi eroja ja ristiriitoja muiden evankeliumien kanssa, joten mikään näistä evankeliumeista ei ole puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa ihmisten kerronnan osalta. (vrt. esim. Luuk 24:33-49 vs. Joh 20:19-31; Luuk 7:11, 36-50 vs. Matt 26:1-13; Joh 12:1-8)

Evankeliumit tunnettiinkin alussa ”apostolien muistelmina”, sillä sitähän ne ovat. Apostolit ovat kertoneet muistinsa varassa Jeesuksen elämästä, kärsimyksestä, kuolemasta ja kuolleista heräämisestä. Heidän opetuslapsensa tai he itse ovat sitten kirjoittaneet niitä kertomuksia ylös vuosikymmeniä itse tapahtumien jälkeen. Ei siis ihme, että kertomuksissa on eroja ja ristiriitoja, joista ei voida laatia ristiriidatonta johdonmukaista kertomusta.

Mikä on Jumalan sanaa ja mikä ei ole sitä?

Jumalan sanat pojastaan ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt: häntä kuulkaa” ovat Jumalan puhdasta ja virheetöntä sanaa Raamatussa, vaikka ihmiset ovat ne tallettaneet ja ne on käännetty eri kielille. Ne ovat puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa sen vuoksi, että jokainen evankeliumin kirjoittaja on tallettanut ne tarkasti samassa muodossa. He ovat muistaneet ne täsmälleen samalla tavalla, niin että ne eivät ole muuttuneet yhtään ajan saatossa. Samaa ei voida sanoa Jeesuksen sanoista. Ne on talletettu muistin varassa ja käännetty Raamatun käsikirjoituksiin arameasta kreikaksi. Sitten ne on käännetty myös muille kielille, niin että ne sanat eivät ole täsmälleen samanlaiset kuin alussa Jeesuksen puhuessa ne opetuslapsille ja väkijoukoille.

Jeesuksen sanat pysyvät silti iankaikkisesti, sillä ne ovat hänen isänsä eli Jumalan hänelle antamia sanoja. Niissä sanoissa ei ole tärkeintä yksittäiset sanat ja lauserakenteet vaan SANOMA. Kaikessa Jumalan sanassa on tärkeintä sen SANOMA yksittäisten kirjainten, sanojen tai lauserakenteiden sijasta. Kun ymmärrämme tämän asian, niin emme lankea palvelemaan kirjainta ja sen eksyttäviä tarkoitusperiä. Meistä tulee todellisia sanan palvelijoita vain sillä tavalla, että me ymmärrämme hengen opettamalla tavalla oikein pyhien kirjoitusten SANOMAN. Jos emme sitä sanomaa ymmärrä, niin kirjain kuolettaa ja johtaa meitä harhaan, niin kuin on monia harhaan jo vuosisatoja johtanut katolisten isien virheellisten tulkintojen ja harhaoppien mukaan.

Vaikka Raamatussa on tärkeintä sen sanoma yksittäisten sanojen ja lauserakenteiden sijaan, niin silti myös ne sanat ja lauserakenteet ovat hyvin tärkeitä. Jos yksittäiset sanat ja lauseet käännetään väärin, niin silloin sanoman merkitys muuttuu. Juuri niin on tehty katolisten harhaoppien tueksi. Raamatun kääntäjät ovat kääntäneet monia kohtia virheellisesti oman teologisen näkemyksensä tueksi. Pyhään henkeen viittaavat demonstratiivipronominit on käännetty persoonapronominilla ”hän”, kun ne pitäisi kääntää demonstratiivipronomineilla ”se” tai ”tämä”. Samoin sanaan ”logos” viittaavat pronominit, sillä logos on abstraktinen Jumalan sana sen sijaan, että se olisi henkilö, kun luomisesta puhutaan. Jumala on luonut tämän maailman sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan, ei henkilön eli poikansa Jeesuksen kautta.  (Joh 1:1-10; 1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15)

Jumala on luonut tai tehnyt poikansa kautta uuden ihmisen, joka uudistuu luojansa kuvan mukaan tietoon. (Efe 1:10; 2:10; 4:24; Kol 3:10; Gal 6:15; 2Kor 5:17) Uusi ihminen on syntynyt Jeesuksen kuolleista nousemisen kautta. (1Piet 1:3; Kol 1:12-23) Jumala on antanut näille uusille luomuksille Jeesuksen kautta ohjeet koskien epäjumalille uhratun lihan syömistä. (1Kor 8:6) Jumala on tehnyt tai tuonut esiin aikakaudet poikansa Jeesuksen kautta, sillä hänen ylösnousemuksestaan ja pyhän hengen vuodatuksesta alkoi uuden liiton historiallinen aikakausi, jota seuraa tuhat vuotta kestävä rauhan aika maan päällä hänen tulemuksensa jälkeen ja se päättyy iankaikkisuuteen Jumalan valtakunnassa. (Hebr 1:2; Ilm 20-22) Kun sana ”aioonas” on käännetty väärin heprealaiskirjeen alussa, niin on luultu kirjoittajan tarkoittaneen sitä, että Jumala on luonut tämän maailman poikansa kautta.

Sanoma on muuttunut kokonaan toiseksi, kun sana ”aioonas” on käännetty väärin. (Hebr 1:2) Se on suomeksi ”aikakaudet” ja sana ”kosmos” (Joh 1:10) on suomeksi ”maailma”. Jumala on luonut maailman sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan, mutta ei henkilön Jeesuksen kristuksen kautta. (Joh 1:1-10; 1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15; Jes 42:1-8; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11) Kääntämällä väärin yksittäisiä sanoja ja lauseita saadaan koko sanoma muuttumaan ja on siirrytty toisenlaiseen evankeliumiin, joka ei voi ketään pelastaa. Kun sanoille ”ihminen kristus Jeesus” annetaan eri merkitys kuin sillä on Raamatussa ja Jumalan ajatuksissa, niin meillä ei ole enää uhria syntiemme edestä. Jos joku kieltää sen, että Jeesus kärsi ihmisenä kuoleman ristillä ja Jumala herätti kuolleista ylös ihmisen kristuksen Jeesuksen, niin hän kieltää evankeliumin perussanoman. (Room 5:12-21; 1Kor 15:12-24; Efe 1:20-23; 1Tim 2:3-7) Ne, jotka luulevat Jeesuksen olevan ”iankaikkinen Henki sieluttomassa ja järjettömässä liharuumiissa” kieltävät evankeliumin perussanoman eivätkä voi pelastua evankeliumin uskomisen kautta.

Sanat isä ja poika ja pyhä henki on kirjoitettu isoilla alkukirjaimilla kolmiyhteisen jumalan opin tueksi. Kreikankielessä ei ole erikseen isoja ja pieniä alkukirjaimia vaan kaikki on kirjoitettu ilman välimerkkejä joko isoilla tai pienillä kirjaimilla. Niinpä jokainen iso kirjain sanan alussa on tulkintaa, samoin kuin jokainen välimerkki. Kun välimerkki on väärä tai se pannaan väärään paikkaan, niin sanoma muuttuu. Sanoma muuttuu myös siten, että lisätään ylimääräisiä sanoja tekstiin: esimerkiksi pronomini ”hän” on lisätty jakeeseen Room 9:5, jotta näyttäisi siltä, että Paavali sanoo Jeesusta Jumalaksi, vaikka hän tarkoittaa Jumalalla tässä isää niin kuin muissakin kohdissa. (Room 1:25; 1Kor 11:31; Efe 1:3)

Näemme näistä esimerkeistä sen, että myös yksittäisillä sanoilla ja lauserakenteilla on merkitystä sanoman kannalta. Esimerkiksi Paavalin kirjeissä on paikoin niin monimutkaisia lauserakenteita ja pitkiä lauseita, että on vaikea nähdä, mitkä sanat viittaavat mihinkin sanaan. (esim. Kol 1:9-18) Kun katsotaan Paavalin muita kirjoituksia ja puheita, niin nähdään hänen tarkoittavan yksin isää luojasta puhuttaessa. (Apt 17:22-31; Room 11:31-36; 1Kor 8:6; Efe 4:6)

Sanojen viittaussuhde voi olla epäselvä myös sen takia, että pronominit ”hän” tai ”tämä” eivät viittaa aina lähimpään edellä olevaan sanaan. Jos se viittaisi aina lähimpään sanaan, niin Jeesus olisi antikristus Johanneksen kirjeen mukaan. (2Joh 1:7) Jeesuksen uskon kautta parantunut mies olisi kulmakivi Jeesuksen sijasta. (Apt 4:10-11) Joosef olisi kohdellut kaltoin Israelin kansaa faraon sijasta. (Apt 7:18-19) On selvää, että pronomini ei viittaa aina lähimpään sanaan. Niin on myös jakeessa 1Joh 5:20, jossa sanat ”totinen Jumala” tarkoittavat isää pojan sijasta. Niin kaikissa Raamatun kohdissa sekä kreikankielisessä Vanhassa että Uudessa testamentissa. (Joh 17:3; 2 Aik 15:3; Jer 10:10; Joh 17:3 ja 1Tess. 1:9)

Kun apostolit julistivat evankeliumia Jeesuksen kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen, niin he sanoivat puhuvansa ”Jumalan sanaa”. (Apt 4:31; 6:2, 7; 8:14; 11:1; 12:24; 13:5, 7, 44, 46; 16:32; 17:13; 18:11; 1Tess 1:5-6; 2:13) Mitä oli tämä Jumalan sana? Mitä se ei ollut?

Jumalan sana oli todistusta kaikesta siitä, mitä tapahtui Jeesukselle kristukselle, Nasaretilaiselle. Se oli todistusta siitä, miten Jumala voiteli hänet pyhällä hengellä ja miten hän teki voimallisia tekoja Jumalan hengen voimalla. (Apt 10:34-48) Se oli todistusta siitä, miten hän kärsi ja kuoli ihmisenä ristillä, ja miten Jumala herätti hänet ylös kuolleista vanhan liiton kirjoitusten ennustusten mukaan. (Apt 2:12-42; 3:19-26; 17:22-31) Se oli todistusta profeettojen kirjoituksista, jotka jo edeltä todistivat kristuksesta ja häntä kohtaavasta kärsimyksestä sekä sen jälkeisestä kunniasta ja kirkkaudesta isän tykönä taivaassa. (Luuk 24:44-49; Apt 7; 13:14-52; 18.1-8; 26:14-31; jne.) Se oli myös kehotusta parannukseen eli mielenmuutokseen ja kääntymiseen pois pahuudesta, jotta synnit saataisiin anteeksi uskomalla evankeliumia. (Apt 26:17-20) Kaikkea tätä ”Jumalan sana” on, mutta mitä se ei ole?

Jumalan sanaa eivät ole vanhan liiton kirjoitusten sukuluettelot ja historiallinen kerronta sanasta sanaan. Sitä eivät ole myöskään uuden liiton evankeliumien kerronta tai kirjeiden sanat sanasta sanaan. Ne kaikki pitävät ihmisten kerronnan ohella sisällään Jumalan sanaa, joka on se SANOMA, jonka Jumala kertoo meille tahtoessaan pelastaa sieluja iankaikkiseen elämään. Vain se osa kirjoituksista, jossa Jumala puhuu suoraan tai joka tähtää sielujen pelastukseen ja kertoo aivan erityisesti suoraan Jeesuksesta kristuksesta, on Jumalan sanaa. Muu ihmisten kerronta on vähemmän arvokasta ja osaa siitä ei Jumalan henki ole lainkaan vaikuttanut. Jumalan henki ei ole vaikuttanut yhtään virhettä tai ristiriitaa Raamatun kirjoituksissa, joita on siellä runsaasti. Ne ovat ihmisten tekemiä ja Jumala on kokonaan syytön niiden syntyyn.

Vanhan liiton kirjoituksissa aivan erityistä Jumalan sanaa ovat ne enkelin sanat, jotka hän puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin. (2Moos 3:1-15; 23:20-23; 5Moos 34:10; Apt 7:29-41) Jumalan enkeli antoi Moosekselle lain taulut ja lain käskyt, jotka Mooses kirjoitti tai kirjoitutti palvelijoillaan ”lain kirjaan”. (2Moos 24:4, 12; 31:18; 32:15-16; 5Moos 5:22) Mooses rikkoi vihastuksissaan ensimmäiset lain taulut, mutta veisti sitten tilalle uudet, joihin Jumalan enkeli kirjoitti kymmenen käskysanaa uudestaan. Enkelin saneleman lain käskyt Mooses kirjoitti itse tai kirjoitutti ne palvelijallaan ”lain kirjaan”. (2Moos 32:19; 34:1, 27-28) Lain kirja pantiin liiton arkin ulkopuolelle sen sivulle, mutta kymmenen käskyä sisältävät lain taulut olivat arkin sisällä. (5Moos 10:5; 31:26)

Se, että ”lain kirja” oli arkin ulkopuolella, todistaa siitä, että kivitauluissa olevat kymmenen käskysanaa arkin sisällä ovat merkitykseltään aivan erityiset. Ne ovat hyviä käskyjä noudattaa, kunhan ne vain ymmärretään hengen opettamalla tavalla oikein, mutta niiden ulkopuolisia Mooseksen lain käskyjä tarvitsee uudessa liitossa noudattaa vain soveltuvin osin, niin kuin Jerusalemin vanhimmat ja apostolit päättivät pyhän hengen johdossa. (Apt 15:1-29)

Lain taulujen sisältämät kymmenen käskyä, epäjumalille uhratun lihan ja veren syömisen ja erityisesti haureuden harjoittamisen kieltävät käskyt kuuluvat uudessa liitossa noudatettavien käskyjen joukkoon. (1Tess 4:1-12; Efe 4:20-5:1-14; Hebr 13:4; Ilm 2:14; 2Kor 3) Sen sijaan Mooseksen lain muut käskyt eivät velvoita kristittyjä. Niiden joukkoon kuuluvat siviililaki (israelilaisten oikeudet ja velvoitteet sekä rikkomuksista säädetyt rangaistukset), seremonialaki (temppelipalvelusta, pappisjärjestystä ja uhreja koskevat käskyt sekä juutalaisia juhlia ja niihin liittyviä vuotuisia sapatteja koskevat määräykset) ja sotalait (käskyt, joiden mukaan tuli kohdella Israelin viholliskansoja).

Kymmenen käskyä sisältävät alkuperäiset lain taulut ja sen ulkopuoliset lain käskyt sisältävä alkuperäinen ”lain kirja” ovat kadonneet ajan saatossa. Raamatussa Mooseksen kirjoissa olevat lain käskyt eivät ole enää täsmälleen samassa muodossa kuin olivat enkelin sanelemassa lain kirjassa. Eri henkilöt ovat koonneet niitä yhteen heidän käsissään olevista kirjoitusten palasista tai suullisen perimätiedon mukaan.

Myöhemmät lain käskyjen kokoajat ovat lisänneet kirjoituksiin omia sanojaan, joilla he viittaavat selvästi ajassa taaksepäin. He eivät tehneet siinä suoranaista syntiä, sillä he eivät muuttaneet tarkoituksella itse käskyjen sisältöä, mutta historiallisessa kerronnassa on silti virheitä ja ristiriitoja. Itse käskyt ovat melko tarkasti samassa muodossa eri lähteissä, jotka on koottu yhteen neljäksi Mooseksen kirjaksi (2-5Moos).

Mooseksen jälkeen elänyt Jumalan sanan palvelija on lisännyt kirjakääröön kirjoitettuihin lain sanoihin ja historiankirjoitukseen ne kymmenen käskysanaa, jotka enkeli antoi Moosekselle kivitauluissa. (2Moos 20:1-17; 5Moos 5:6-21) Ne eivät ole ehkä täysin tarkasti sanasta sanaan samanlaiset kuin olivat alun perin kivitauluissa, mutta kovin paljon ne eivät ole aikojen saatossa muuttuneet. Ne kymmenen käskyä ovat siten Jumalan sanaa puhtaimmillaan Raamatun kirjoitusten sisällä. Viidennessä Mooseksen kirjassa on tosin mainittu eri peruste sapatin vietolle kuin sitä vanhemmassa Toisessa Mooseksen kirjassa. (2Moos 20:9-11; 5Moos13-15)

Mooseksen kirjoissa olevat kymmenen käskyä sisältävät todennäköisesti käskyjen selitystä sen lisäksi, että niissä on ne alkuperäiset käskyt, jotka oli kirjoitettu lain tauluihin. Nämä selitysosat ovat joko enkelin Moosekselle sanelemia tai sitten Mooseksen itsensä kirjoittamia. Ne selitysosat voidaan erottaa alkuperäisistä käskyistä siten, että ne selittävät niitä käskyjä ja kertovat käskyn antamisen perusteet (miksi käsky on annettu).

Alkuperäiset käskyt ovat olleet luultavasti hyvin yksinkertaisia kivitauluun kirjoitetussa muodossaan, niin kuin ne ovat nyt kirkkojemme seinillä olevissa tauluissa. Huomaa kuitenkin se, että katoliset isät poistivat käskyjen joukosta jumalan kuvien tekemisen kiellon ja jakoivat himon kieltävän käskyn keinotekoisesti kahtia. He siis väärensivät tarkoituksellisesti Jumalan lain, jotta voisivat tehdä jumalankuvia ja palvoa niitä.

Puhdasta Jumalan sanaa ovat Jumalan taivaasta kuuluneiden sanojen lisäksi sen enkelin puheet, joka puhui Moosekselle ja antoi lain käskyt. Ne on kuitenkin talletettu ihmisten toimesta ja ovat sen vuoksi hieman eri muodossa kuin alkuperäiset käskyt. Niiden SANOMA voidaan silti ymmärtää alkuperäisellä tavalla oikein, kun pyhä henki opettaa Jumalan lapsia. Tärkeintä on siis SANOMA, eivät yksittäiset sanat ja sanamuodot tai lauserakenteet.

Monet ns. Raamatun opettajat ovat eksyneet pois totuudesta, kun tarkastelevat yksittäisiä sanoja ja niiden merkityksiä eivätkä ymmärrä lukemaansa oikein. He luulevat löytävänsä totuuden tutkimalla esimerkiksi Jeesuksen sanoja kreikankielisen tekstin mukaan, mutta ”unohtavat” samalla sen, että Jeesus puhui opetuslapsille arameaa eikä kreikkaa. Tästä johtuen jotkut Jeesuksen sanat on kirjoitettu kreikaksi usealla eri sanalla, niin että vain pyhän hengen johdolla voidaan ymmärtää se, mitä sana on alun perin tarkoittanut. Esimerkiksi verbi ”basanidzoo” tarkoittaa Jeesuksen puheessa samaa kuin apollymi: surmata tai tuhota. (Matt 8:29; Mark 5:7 ja Luuk 8:28 basanidzoo tarkoittaa tuhoamista tai surmaamista samoin kuin apollymi jakeessa Mark 1:24)

Vanhan liiton kirjoituksissa on mainittu monta eri tapausta, joissa enkeli on puhunut valituille Jumalan palvelijoille. Enkelit ovat Jumalan lähettämiä sanansaattajia, jotka välittävät ihmisille viestin Jumalalta. Heidän kauttaan tullut SANOMA on sitä Jumalan sanaa, joka on erittäin tärkeää sielujen pelastumisen kannalta ja se toimii muutenkin ihmisten parhaaksi. Enkelien kautta tullut Jumalan sana ei ole tallentunut sanatarkasti Raamattuun, sillä nekin sanat on kirjoitettu muistin varassa. Ne ovat silti puhdasta Jumalan sanaa ja virheettömät siihen mittaan asti kuin ihmiset eivät ole tehneet virheitä niitä tallettaessaan ja kopioidessaan tuleville sukupolville.

Puhdasta Jumalan sanaa ovat myös ne profetiat, jotka Jumala antoi puhumalla palvelijoilleen profeetoille. Jumala puhui heidän sydämilleen henkensä kautta ja antoi heille ajatuksia, jotka nämä sitten puhuivat kansan ja ihmisten kuulla. Jumalan valitsemien profeettojen kautta tulleet ennustukset toteutuvat aikanaan ja auttavat kuulijoita pysymään kiinni Herrassa sen sijaan, että johtaisivat luopumukseen ja epäjumalan palvelukseen. (5Moos 18:15-22) Väärä profeetta voi ennustaa oikein tulevia, mutta hän johdattaa kuulijoitaan syntiin ja palvelemaan epäjumalia.

Profetioiden ohella puhdasta Jumalan sanaa ovat profeettojen saamat ilmestykset. Niitä ei ole kuitenkaan tarkoitettu ymmärrettäväksi kirjaimen mukaan väärin. Ilmestysten tarkoitus on opettaa, kehottaa, lohduttaa, rakentaa, rohkaista, vahvistaa tai kertoa tulevia asioita. Ilmestys ei ole fyysistä maailman historiaa, niin että ilmestyksessä nähdyt asiat ovat todella tapahtunutta historiaa. Ne ovat kuin fiktiivistä elokuvaa tai filmin pätkiä, jotka näytetään näyssä valituille Jumalan palvelijoille. Ne kertovat hänelle tulevista asioista tai opettavat hänelle hengellisiä asioita.

Kun Jesaja näki kirkkauden Jumalan valtaistuimellaan kerubien ympäröimänä ja kannattelemana, niin hän näki ilmestyksen sen sijaan, että kyse olisi historiallisesta tapahtumasta. (Jes 6) Kun Mooses ja Elias ilmestyivät valituille opetuslapsille ja keskustelivat Jeesuksen kanssa vuorella, niin he eivät tulleet henkinä alas taivaasta tai tuonelasta maan päälle. Kyse oli ilmestyksestä, joka on kuin elokuva tai filmin pätkä, jota katselijat katsovat ja kuulevat siinä esiintyvien henkilöiden puheen. (Matt 17:1-8)

Samalla tavalla tulee ymmärtää Ilmestyskirjan ja monen vanhan liiton kirjan ilmestykset. (Ilm 6:9-11; 20:4) Ne eivät kerro historiallisesta tapauksesta meidän menneisyydessämme vaan näyttävät meille elokuvan tai profetian kirjan tavoin tulevia tapahtumia tai opettavat meille hengellisiä asioita. Sen vuoksi niiden antamat kuvaukset eivät ole totta kirjaimellisesti. Tärkeintä on niiden sisältämä SANOMA ja OPETUS, eivät yksityiskohdat ja kirjain.

Jos joku on eri mieltä, niin hänen tulee uskoa siihen, että meidän taivaallinen isämme on valkoisiin vaatteisiin puettu pitkät valkeat hiukset omistava ihmisen näköinen hahmo. (Dan 7:9) Tai sitten hän on jaspis- ja sardionkiven näköinen. (Ilm 4:3) Onko hän siis jompaakumpaa vai molempia?

Jeesus ja Paavali kertovat totuuden siitä, millainen Jumala on. Jumala on henki, jota kukaan ei voi nähdä eikä ole koskaan nähnyt. (Joh 4:24; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:12) Niinpä ne hahmot, jotka joku on nähnyt ilmestyksessä tai näyssä ”valtaistuimella”, eivät ole kirjaimellisesti se Jumala, josta Raamattu kertoo: ne vain kuvaavat häntä. Ne kertovat Jumalasta hengellisen viisauden opettamia asioita sen sijaan, että väittäisivät Jumalan olevan ruumiillinen olento, niin kuin joku voisi luulla. Jumalan lapset ymmärtävät tämän asian, mutta muilta se on pimitetty.

Me ymmärrämme, että isä on näkymätön henki, joka asuu pojassaan Jeesuksessa kristuksessa. (Joh 14:9-11) Me ymmärrämme, että Jumala on kristuksessa, mutta kristus ei ole Jumala. (2Kor 5:16-21) Kun me näemme valtaistuimella vain yhden hahmon Kristuksen tulemuksen jälkeen, niin me ymmärrämme, että hän on Jumalan poika Jeesus kristus, meidän herramme, mutta Jumala on hänen sydämessään ja asuu hänen ruumiissaan näkymättömänä henkenä. (Ilm 22:1-5) Samalla tavalla Jumala asuu myös muiden lastensa sydämissä ja ruumiissa, niin että Jumala on totisesti meissä ja asuu meissä henkenä, henkensä kautta. (1Joh 3:24-4:16; Room 8:9-16; Joh 14:14-24)

Tärkeintä on Jumalan sanojen sisältämä sanoma

Olemme oppineet Raamatusta sen, että se ei ole kokonansa puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa, mutta se sisältää sitä. Ihmisten kerronta on vajavaista ja puutteellista, niin että voi sisältää virheitä ja ristiriitoja. Jumala ei ole kuitenkaan ihminen, niin että tekisi virheitä tai valehtelisi. Jumala on täydellinen ja puhuu vain totta: Jumala ei koskaan valehtele eivätkä hänen puhtaat sanansa ole koskaan ristiriidassa toisten hänen sanojensa kanssa. Niinpä Raamatun sisältämät virheet ja ristiriidat menevät kaikki ”ihmisten piikkiin”, mutta kirjoitusten sisältämä totuuden sana ja SANOMA JUMALALTA ovat sitä puhdasta Jumalan sanaa, jonka uskomisen kautta saamme elää ikuisesti.

Jumalan puhdasta ja ”virheetöntä” sanaa on se SANOMA, jonka Jumala on välittänyt meille palvelijoidensa kautta, enkelien ja valitsemiensa profeettojen ja sanan palvelijoiden kautta. Jumalan sanaa Raamatussa on Jumalan suora puhe, joka kuullaan taivaasta. (Matt 3:17) Jumalan sanaa ovat ne Jeesuksen sanat, jotka hän sai isältään Jumalalta ja antoi opetuslapsilleen: me uskomme niiden sanojen kautta Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme. (Joh 12:44-50; 14:1, 9-11, 24; 17:6, 8, 14, 20; Hebr 1:1) Jumalan sanaa ovat ne profetiat, jotka Jumalan valitsemat palvelijat ovat tuoneet herran nimessä kuulijoilleen. Jumalan sanaa ovat myös ne ilmestykset, jotka Jumala on näyttänyt palvelijoilleen.

Puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa eivät ole ne kertomukset, jotka kuvaavat Raamatun historiaa ja tapahtumia. Ne ovat ihmisten kerrontaa ja voivat sisältää virheitä, puutteita ja ristiriitoja. Ne kertomukset pitävät kuitenkin sisällään Jumalan sanaa ja ovat totta niiltä osin kuin ne kertovat todella tapahtuneista asioista. Evankeliumien kuvaukset siitä, mitä Jeesukselle tapahtui ja mikä on hänen SANOMANSA tälle maailmalle, ovat totta ”niin ja aamen”. Jotkut yksityiskohdat voivat olla värittyneitä tai virheellisiä, koska kertojat ovat muistaneet asioita väärin tai heille on kerrottu niistä virheellinen versio.

Osa Raamatun teksteistä voi olla jopa katolisten isien tekemä väärennös ja myöhempi lisäys niin kuin sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” Matteuksen evankeliumin lopussa. (Matt 28:19) Pyhä henki paljastaa näitä virheitä ja väärennöksiä lapsilleen, mutta muille ne menevät täysin ”Jumalan sanasta”, koska heissä ei ole Jumalan pyhää henkeä, joka paljastaisi tällaisia asioita heille.

Raamatun historiallinen kerronta ei ole muuttumatonta ja ikuisesti pysyvää Jumalan puhdasta ja täysin virheetöntä sanaa. Monet profetiat ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät koskaan katoa. Tästä on meillä Raamatun itsensä todistus. Jeesuksen kertomat profetiat pysyvät iankaikkisesti, koska Jeesus sanoi, että hänen sanansa eivät koskaan katoa. (Matt 24:35) Jeremia kirjoitti profetian sanaa kirjaan, jonka kuningas Joojakim poltti tulessa. Ne sanat eivät kadonneet ikuisiksi ajoiksi, sillä Jeremia kirjoitutti ne kirjurillaan uudestaan ja lisäsi niiden sanojen joukkoon paljon samankaltaisia sanoja. (Jer 36)

Näemme tästä esimerkistä sen, että tärkeintä on profetian sanan sisältämä SANOMA, eivät yksittäiset sanat, sanamuodot tai kirjaimet ja lauserakenteet. Sitä SANOMAA on mahdollista tarkentaa ja tehdä siihen lisäyksiä itse sanoman siitä muuttumatta. Jos sanoma muuttuu jonkun tekemien lisäysten, selitysten tai tulkintojen kautta, niin sellainen ihminen vääristää Jumalan meille antaman SANOMAN. Se on syntiä, mutta sanan selittäminen ja tulkinta eivät ole syntiä. Jokainen selittää ja tulkitsee sanaa lukiessaan ja kuullessaan sitä. Siltä ei voi kukaan välttyä, sillä se on ihmiselle ominaista ja välttämätöntä aina kun hän kuulee tai lukee sanoja.

Jeesus vahvisti tämän asian sanomalla kuulijoilleen ”kuinka luet”? (Luuk 10:26) Jeesus tiesi, että ihmisillä on luonnostaan tapana tulkita kuulemiaan ja lukemiaan sanoja, niin että kukin ymmärtää niitä omalla persoonallisella tavallaan. Osa ymmärtää ne oikein ja osa väärin.

Jeesus puhui väkijoukoille paljon vertauksilla, mutta opetuslapsille sen mukaan, miten nämä kykenivät sanaa ymmärtämään. Hän selitti heille vertaukset heidän ollessaan keskenään – kun väkijoukot ja Jeesusta vainoavat fariseukset sekä kirjanoppineet eivät olleet paikalla. (Mark 4:33-34; Matt 13; 15:1-20; Luuk 24:27, 32, 44-49) Hyvä Raamatun opettaja toimii yhä vielä samalla tavalla. Hän selittää kuulijoilleen kirjoituksia sillä tavalla kuin he pystyvät niitä ymmärtämään ja vain siihen määrään asti, mitä nämä voivat hengellisen kasvun eri vaiheessa ymmärtää. (Apt 17:3; 28:23; Gal 4; Efe 4:-6; 1Piet 1-2; Hebr 5:11ss.)

Onko Raamatun tulkinta ja selitys sanojen lisäämistä Jumalan sanaan?

Ilmestyskirjan lopussa on varoitus, että jos joku lisää jotakin sen sanoihin, niin hänen päälleen tulevat ne vitsaukset, jotka siihen kirjaan on kirjoitettu, tai jos joku ottaa jotakin niistä pois, niin häneltä otetaan pois se osa, joka hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, josta siinä kirjassa on kirjoitettu. (Ilm 22:18-19) Tämä varoitus ei kiellä sanan tutkijoita ja kuulijoita tulkitsemasta ja selittämästä sitä kirjaa. Se kieltää muuttamasta alkuperäistä tekstiä. Silti siitäkin kirjasta on olemassa monia eri käsikirjoituksia, joiden sisältämät yksittäiset sanat tai kohdat voivat poiketa hieman toisistaan. Ne ovat luultavasti tahattomia kopioijien tekemiä virheitä. Virheitä on myös eri käännöksissä, sillä sanoma muuttuu aina jonkin verran, kun sitä käännetään toiselle kielelle.

Jos joku tahtoo lukea virheetöntä Ilmestyskirjaa tai Raamattua, niin hänen tulisi löytää jostakin alkuperäiset tekstiversiot, joita ei kukaan ole kopioinut. Sellaisten löytäminen on mahdotonta ihmisille, koska ne ovat kaikki tuhoutuneet ajan saatossa. Meillä on luettavanamme vain kopioiden kopioita ja nekin ovat katolisen kirkon suojissa säilytettävinä. Me joudumme tyytymään käännöksiin ja niihin tietoihin vanhimmista käsikirjoituksista, jotka on julkaistu ja joita on esimerkiksi internetissä nykyisenä aikana. Ne ovatkin mainio apuväline interlineaarien, karttojen ja kommentaarien (selitysteosten) kanssa, niin että voimme niiden avulla ymmärtää paremmin Raamatun kirjoitusten alkuperäistä sanomaa. Kirjaimen palvojat eivät tähän kykene, sillä he ovat eksyneet ja he eksyttävät muitakin palvomaan Raamatun käännöstä Jumalana.

Raamatussa on vielä pari kohtaa, joissa puhutaan Jumalan sanan puhtaudesta ja varoitetaan lisäämästä niihin mitään.

Psalmit:
12:7 Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.

Näillä sanoilla viitataan virheettömään ja puhtaaseen Jumalan sanaan, jota ihmiset eivät ole muuttaneet kirjoittaessaan niitä ylös muistin varassa tai kopioidessaan niitä tai kääntäessään niitä toiselle kielelle. Jumalan sana on puhdasta siinä vaiheessa, kun se sataa alas taivaasta puhtaana vetenä, mutta se turmeltuu ihmisten muokatessa ja jopa väärentäessä sitä tahallaan. (5Moos 32:1-2) Jumalan sana pysyy ikuisesti muuttumattomana ja turmeltumattomana vain taivaassa, jossa ihmiset eivät ole sitä muokanneet ja muuttaneet. (Psa 119:89) Jumalan sana on puhdasta ja virheetöntä myös maan päällä siihen asti, kun ihmiset eivät ole sitä millään tavalla muuttaneet.

Sananlaskujen kirja:
30:5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
30:6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.

Jos joku lisää Jumalan sanoihin omiaan tai tulkitsee tai selittää niitä virheellisesti, niin hän joutuu tekemään siitä synnistään tiliä Jumalalle. Myös ne henkilöt joutuvat tekemään tiliä Jumalalle selityksistään ja tulkinnoistaan, jotka eivät tunnusta selittävänsä tai tulkitsevansa Jumalan sanaa millään tavalla. He lainaavat Raamatun jakeita suomenkielisestä Raamatun käännöksestä ja yhdistelevät Jumalan tahdon vastaisella tavalla ja virheellisesti eri kohtia toisiinsa ennalta totena pitämänsä opin tueksi. He tarkoittavat Raamatun sisältämillä sanoilla eri asiaa kuin Raamatun kirjoittajat ja Jumala niillä tarkoittavat. Tästä on hyvänä esimerkkinä se, miten he lukevat Johanneksen evankeliumin alkua. He lukevat sitä näin:

”Alussa oli Poika ja Poika oli Jumalan tykönä ja Poika oli Jumala… Ja Poika tuli lihaksi…” (Joh 1:1, 14a)

Johannes ei väittänyt, että Jumalan poika Jeesus olisi ollut alussa Jumalan tykönä ja tullut Henkenä alas taivaasta ”neitsyt” Marian kohtuun ja syntynyt sieltä poikalapseksi puettuaan liharuumiin Henkensä ympärille. Sillä tavalla kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ihmiset ja areiolaiset Raamattua kuitenkin tulkitsevat ja antavat sanoille eri merkityksen kuin mikä niillä Raamatussa on. Heidän mielestään ihminen kristus Jeesus (1Tim 2:3-7) on ”iankaikkinen Henki ihmisen liharuumiissa”. He ovat muuttaneet Raamatun kirjoitusten sisältämän SANOMAN ja joutuvat tekemään siitä tiliä herralle hänen tulemuksessaan.

Pahiten eksyneet julistavat toista väärennettyä evankeliumia, joka on kirouksen alainen eikä voi ketään pelastaa. (Gal 1:1-13) He eivät tunnusta sitä, että Jeesus kärsi ja kuoli ihmisenä ristillä, ja että Jumala herätti hänet ylös kuolleista ja korotti sen jälkeen kaikkien luotujen herraksi. Tämä on evankeliumin perussanoma lyhykäisyydessään ja joka ei sitä usko, ei tule sovitetuksi synneistään eikä ole näkevä iankaikkista elämää.

Eksyneet sielut kieltävät Jeesuksen kuolleen ristillä. Areiolaiset ja katolisessa uskossa olevat luulevat, että Jeesus lähti Henkenä (Jumalana) ulos ruumiistaan, kävi tuonelassa ja paratiisissa eli Jumalan taivaassa, mistä sitten palasi Henkenä (Jumalana) omin voimin ja avuin takaisin elottomaan ruumiiseensa. Mitään tällaista ei Raamatussa ole sanottu. Se kaikki on katolisia taruja ja perustuu virheelliseen Raamatun tulkintaan. (Siitä on kirjoitettu muualla, joten emme palaa siihen aiheeseen tässä yhteydessä).

Edellä mainitulla tavalla eksyneet kieltävät Jeesuksen kuolleen ristillä ja he kieltävät sen, että Jumala on herättänyt hänet ylös kuolleista: poikansa Jeesuksen kristuksen, Nasaretilaisen, joka on ihminen ja joka on ihmisenä meidän herramme ja jumalamme Raamatun kirjoitusten mukaan. Tätä he eivät voi uskoa ja todeksi tunnustaa, koska he ovat ottaneet vastaan väkevän eksytyksen ja vaeltavat valheen hengen vaikutuksen alla. (2Tess 2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-28; Hes 28.11-19; Joh 5:43-44; 17:3; 20:17; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; Ilm 13:11-18)

Mitä Johannes sitten alunperin kirjoitti? Hänen evankeliuminsa alun sanat kuuluvat suomeksi näin:

”Alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä ja Jumala oli sana… Ja sana tuli lihaksi…” (Joh 1:1, 14a)

Johannes todisti muun Raamatun kanssa yhtäpitävästi siitä, että Jumala on luonut tämän maailman sanansa kautta, viisaudellaan, voimallaan ja taidollaan. (Joh 1:1-10; 1Moos 1; Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Apostolit, Jeesus ja profeetat sanoivat pelkästään isää kaiken olevaisen luojaksi ja kaikkivaltiaaksi Jumalaksi. (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jer 42:1-8) ”Jumalan sana” ja ”valo” ovat luomiskertomuksessa (1Moos 1) esikuvia tulevasta kristuksesta, mutta Jeesus ei ollut itse henkilönä luomassa tätä maailmaa niin kuin Raamatusta käy selvästi ilmi.

Monet nimeltään kristityt ihmiset uskovat samalla tavalla kuin kreikkalaiset filosofit ja pakanat ennen Jeesuksen ja apostolien aikaa ja vielä sen jälkeen. He ovat yhdistäneet Jumalan vaikuttamaan uskoon pakanallisia uskomuksia ja filosofiaa. He luulevat, että Jumala on luonut ensin itseään alemman luoja-jumalan, joka on sitten luonut kaiken muun: koko universumin ja luomakunnan. Tämä luoja-jumala tunnettiin nimellä demiurgi. Monet uskovat Jeesuksen olevan samanlainen kuin demiurgi: Jumala on luonut kaiken hänen kauttaan ja hänen välityksellään.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tulkitsevat ja selittävät Raamattua eri tavalla kuin areiolaiset. Heidän mukaansa Jeesus on ollut aina Jumalan tykönä Poikana, vaikka hän on myös syntynyt muinaisina ikuisina aikoina ennen maailman luomista. He eivät näe mitään ristiriitaa siinä, että Poika on syntynyt, mutta hän on silti ikuinen kaikkivaltias Jumala ja kaiken luoja ilman elämän alkua ja loppua, aivan niin kuin meidän taivaallinen isämme on.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ovat tulkinneet ja selittäneet Raamattua muutenkin väärin. He selittävät ja tulkitsevat jokaisen Raamatun kohdan virheellisesti ja Jumalan tahdon vastaisella tavalla ennalta totena pitämänsä opin tueksi. He ymmärtävät kaikki tästä asiasta kertovat Raamatun kohdat väärin. Heidän kertomansa SANOMA on erilainen kuin profeettojen, Jeesuksen ja apostolien kertoma sanoma. Vain oikein ymmärretty ja uskossa vastaan otettu Jumalan sana (Jeesuksen kristuksen evankeliumi) voi pelastaa sieluja.

Jos evankeliumi tulkitaan ja selitetään väärin, niin että se on ymmärretty väärin ja muutettu alkuperäinen SANOMA toiseksi, niin sellainen evankeliumi ei voi ketään pelastaa. Juuri niin on käynyt katolisessa uskossa oleville ja osalle areiolaisista, jotka kiivailevat kaikkein voimallisimmin oppinsa puolesta. Oikea oppi ei ketään pelasta, mutta elävä yhteys Jeesuksen kristuksen kautta isään Jumalaan pelastaa. Jos välimies eli ihminen kristus Jeesus puuttuu ihmisten ja Jumalan väliltä (1Tim 2:3-7), niin silloin puuttuu myös yhteys isään ja poikaan: silloin puuttuu iankaikkinen elämä, sillä se elämä on Jumalan pojassa Jeesuksessa kristuksessa. (Joh 3:15-21; 1Joh 1-5)

Se, jolla on poika, sillä on elämä; jolla ei poikaa ole, sillä ei ole elämääkään. Tämä siitä syystä, että Jumala on antanut pojalleen vallan herättää kuolleita ja tehdä eläväksi sanansa kautta: isän Jumalan sanan kautta. (Joh 5:17-30; 6:63; 12:44-50; 14:9-11, 24; 17:6, 8, 14) Me omistamme Jumalan pojan kirkkauden ja hänen uskonsa sen hengen kautta, jonka Jumala on pannut meihin asumaan ja joka pysyy meissä iankaikkisesti. (Joh 14:14-24; Room 8:9-16; 1Joh 3:24-4:16; 1Tess 2:14)

Mooseksen kirjat ja profeettojen kirjoitukset Jumalan sanana

Mooseksen kirjoittama ja sanelema lain kirja ja enkelin hänelle antamat lain taulut eivät ole säilyneet meille asti vaan ne ovat kadonneet tai tuhoutuneet aikojen saatossa. Siitä johtuen Raamatun sisältämät Mooseksen kirjat eivät ole sanasta sanaan samanlaiset kuin ne sanat, jotka Mooses sai enkeliltä ja jotka pyhä henki vaikutti hänessä. Onko Raamattu sitten väärennetty näiltä osin? Tekivätkö Mooseksen kirjojen kirjoittajat ja kopioijat syntiä?

He eivät tehneet syntiä ainakaan tahallaan. Israelissa oli hyvin tarkat säädökset siitä, kuka saa kopioida Mooseksen kirjoja ja muita pyhiä kirjoituksia jälkipolville. Kirjurit tekivät hyvin tarkkaa työtä, mutta koska he ovat ihmisiä, tekivät he silti joitakin virheitä kopioidessaan. Sen lisäksi ongelman tuotti se, että Mooseksen kirjoista oli olemassa monia eri versioita, kun ne saatettiin lopulliseen muotoonsa ihmisten käsien toimesta. Sen vuoksi samat tapahtumat ja lain käskyt on kerrottu eri kohdissa hieman toisistaan poikkeavalla tavalla. Kirjoitus ei ole enää virheetöntä ja puhdasta Jumalan sanaa, vaikka se sisältää sitä.

Kirjurit ovat olleet tietoisia näistä Mooseksen käskyjen sisältämistä kohdista, joissa varoitetaan lisäämästä mitään tai ottamasta pois jotakin kirjoituksista.

5. Mooseksen kirja:
4:2 Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne, käskyjä, jotka minä teille annan.

12:32 Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.”

Kirjurit ovat noudattaneet jo pelkästään näiden varoitusten vuoksi suurta tarkkuutta kopioidessaan kirjoituksia, mutta koska he ovat ihmisiä ja heidän käytössään on ollut myöhempinä aikoina useita eri versioita kirjoituksista, sisältävät ne kopiot ja kopioiden kopiot nyt ihmisten tekemiä virheitä ja ristiriitoja. Ne ihmisten tekemät virheet ja ristiriidat eivät ole Jumalan vaikutusta, mutta se SANOMA, jonka Jumalan sanat ja käskyt sisältävät, ovat Jumalan sanaa ja annetut meille opetukseksi, kehotukseksi, nuhteeksi ja varoitukseksi, että osaisimme elää Jumalan tahdon mukaan.

2.Timoteuksen kirje:
3:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on kristuksessa Jeesuksessa.
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
3:17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Paavali viittaa pyhillä kirjoituksilla tässä kohdassa siihen Jumalan sanaan, joka on Vanhassa testamentissa, mutta ei ole turmeltunut tai muuttunut aikojen saatossa. Jumalan ihmiset eli uudestisyntyneet Jumalan lapset pystyvät erottamaan Raamatusta sen, mikä on puhdasta Jumalan sanaa ja mikä on ihmisten kerrontaa ja heidän tekemiään virheitä, mutta pyhästä hengestä osattomat kirjaimen palvojat eivät sitä osaa tehdä. Heille kaikki Raamatun sisältämät virheet ja ristiriidat ovat myös puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa, jota he Jumalana palvovat.

2.Pietarin kirje:
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Pietari osasi erottaa toisistaan ihmisten kerronnan ja Jumalan pyhän hengen antamat profetiat, niin että piti vain jälkimmäistä osaa puhtaana Jumalan sanana. Ne profetiat kertovat meille ennen kaikkea Jeesuksen kristuksen kärsimyksistä ja sitä seuranneesta kirkkaudesta, kun Jumala korotti poikansa kaikkien luotujen herraksi herätettyään hänet ensin kuolleista. (1Piet 1:10-11; 2:1-8)

Pietari julisti evankeliumia sen alkuperäisessä muodossaan saarnatessaan siitä vanhurskaasta miehestä, jonka Jumala herätti kuolleista ja korotti kaikkien herraksi. (Apt 2:12-36) Tämän miehen, Jeesuksen kristuksen, Nasaretilaisen, nimen kautta moni sairas parani taudeistaan ja tapahtui monia voimallisia tekoja isän Jumalan kunniaksi.

Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistus ja pyhän hengen vaikutus Jumalan lapsissa

Pelastusta ei ole missään muussa nimessä kuin Jeesuksen kristuksen nimessä, sillä hän on tie isän Jumalan tykö, mutta hän ei ole itse tietenkään se Jumala, kenen tykö hän opetuslapsiaan johtaa. Jumala asui kristuksessa, mutta kristus ei ollut Jumala, kun hän sovitti meidät Jumalan kanssa. Jeesus sovitti ja lunasti meidät ihmisenä, jonka Jumala lähetti maailman vapahtajaksi. Jeesus ei myöskään tehnyt Jumalana ihmeitä vaan Jumala teki ihmeet hänen kauttansa vaikuttamalla ne hengellään aivan niin kuin apostoleissakin. Näin on kirjoitettu. (Apt 4:8-12; 14:28; 15:4; Joh 14:1-13; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-24; 2Kor 5:16-21; 1Tim 2:3-7)

Jumalan lapset todistavat elämällään ja sanoillaan Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme: siitä miehestä, joka kuoli viattomana ristillä puolestamme sovittaen syntimme Jumalan kanssa, ja jonka miehen Jumala herätti kuolleista ennustusten mukaan ja korotti sen jälkeen kaikkien luotujen herraksi ja iankaikkiseksi kuninkaaksi tulevassa maailmassa ja iankaikkisuudessa. Me todistamme tästä miehestä, Jeesuksesta kristuksesta, Nasaretilaisesta, ja uskomme hänen kauttaan Jumalaan, hänen isäänsä ja meidän taivaalliseen isäämme, kaiken olevaisen luojaan ja ainoaan kaikkivaltiaaseen Herraan Jumalaan, Raamatun kirjoitusten mukaan.

Me pidämme kiinni Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksesta, jonka vuoksi meitä vainotaan ja tuomitaan harhaoppisina kadotuksen lapsiksi, helvettiin matkalla oleviksi eksyttäjiksi. (Ilm 1:2, 9) Me pidämme Jumalan käskyt ja Jeesuksen usko, joista tärkein on rakkauden suurin käsky (Ilm 12:14, 17): rakastaa yhtä ainoaa Jumalaa, meidän taivaallista isäämme, yli kaiken, ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Se käsky on meillä merkkinä otsassa ja oikeassa kädessä, mutta petoa kumartavilla ja väärää kristusta palvovilla on toinen merkki otsassaan ja kädessään. (5Moos 6:4-9; Mark 12:28-34; Ilm 13:11-18)

Meissä on Jumalan pyhä henki, mutta joka ei kuule meitä, hänessä ei Jumalan henkeä ole. (1Joh 4:1-16) Jos joku sanoo Jeesuksen olevan iankaikkinen Herra Jumala Kaikkivaltias ja että hän on luonut taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on, niin hän ei ole Jumalasta. Sellainen on väkevä eksyttäjä ja vaeltaa valheen hengessä. Sellainen on itse eksynyt ja eksyttää muitakin. Sellainen julistaa väärää kirottua evankeliumia, jonka mukaan Jeesus on sovittanut meidät Jumalana ja Jumalana lähtenyt pois sieluttomasta ja järjettömästä ruumistaan, johon sitten Jumalana palasi käytyään sitä ennen Jumalana tuonelassa ja paratiisissa, Jumalan taivaassa. Sellaisia karta.

Ilmestyskirja:
19:10 Ja minä lankesin hänen jalkojensa juureen, kumartaen rukoillakseni häntä. Mutta hän sanoi minulle: ”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus; kumarra ja rukoile Jumalaa. Sillä Jeesuksen todistus on profetian henki.”

Meillä on Jeesuksen todistus ja me pidämme Jumalan käskyt. Me emme kumarra enkeleitä emmekä ihmisiä, niin että palvoisimme heitä Jumalana. Me kumarramme silti meidän herramme Jeesuksen kristuksen edessä hänen tulemuksessaan, koska Jumala asuu hänen ruumiissaan ja sydämessään näkymättömänä henkenä, sillä sellainen Jumala on: näkymätön henki, jota kukaan ei voi koskaan nähdä, eikä ole koskaan nähnyt. (Joh 4:24; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:12) Jeesus kristus, Nasaretilainen, on ilmoittanut meille tämän ainoan näkymättömän Jumalan, meidän taivaallisen isämme, ja me tunnemme hänet sekä hänen poikansa Jeesuksen.

Me olemme ”nähneet” isän, me olemme nähneet Jumalan, mutta pyhästä hengestä osattomat eivät voi häntä nähdä eivätkä ole häntä nähneet. (Joh 1:18; 14:1-11, Matt 11:25-27; Job 42:1-6; 3Joh 1:11) He eivät erota toisistaan Jumalaa ja Kristusta, isää ja poikaa, vaan sekoittavat heidät toisiinsa kirjoitusten vastaisella tavalla. He eivät ymmärrä, että Jumala on näkymätön henki, joka asuu Kristuksessa ja asuu henkenä myös muissa lapsissaan. (1Joh 3:24-4:16) Kun me näemme Kristuksen hänen tulemuksessaan sellaisena kuin hän on, niin me näemme silloin isän Jumalan, joka asuu hänen sydämessään ja ruumiissaan.

Niin on Jumala oleva aina meidän keskuudessamme ja keskellämme: Jumala meissä ja me Jumalassa, Kristus meissä ja me Kristuksessa. (Joh 14:14-24; 17:11, 20-23) Kun Kristus meissä kirkastuu, niin se Jumalan ihminen, joka me Jumalan luomistyön tuloksena olemme, on kasvanut täyteen miehuuteensa asti ja on yksi henki Herran kanssa. (1Kor 6:17; Kol 1:24-29; 2Tess 1:1-11) Me tulemme silloin alas taivaasta ja istumme Jeesuksen kanssa hänen valtaistuimelleen. (Ilm 3:21) Me saamme hallita yhdessä kristuksen kanssa ja me tuomitsemme jopa enkeleitä Jumalan sanan kautta, isän tahdon mukaan. (1Kor 6:3; Ilm 20:4; 22:1-5)

Tämä on kaikkien niiden osa, jotka pitävät kiinni Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksesta ja joilla on Jeesuksen usko ja Jumalan käskyt. Muiden osa on siinä tulisessa järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa. Heitä vaivataan siinä aina ja iankaikkisesti, koska he eivät ottaneet vastaan Jumalan todistusta omasta pojastaan vaan uskoivat sen sijaan valheita ja antoivat eksyttää itsensä väkevällä eksytyksellä. He palvoivat toista Jeesusta ja väärää kristusta Jumalanaan, niin että olivat syrjäyttäneet isän Jumalan hänen valtaistuimeltaan omissa sydämissään ja elämässään. Heidät tuomitaan oikein viimeisenä päivänä. Aamen, totisesti tarkoittavat tätä Jumalan sanat Raamattuun kirjoitettuina. (Ilm 4:8-20; 19:11-20:15; 21:1-8, 27; 2Tess 1-2; 2Kor 11:4; Jes 14:1-28; Hes 28:1-19; Ilm 13:11-18; 5Moos 6:4-9; Mark 12:28-34; Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; jne.)

Kun luet nuo viitteinä olevat Raamatun kohdat, niin huomaat, kuka on ”alusta” asti pyrkinyt Jumalaksi Jumalan paikalle ja mihin syntiin Jeesus kristus, Nasaretilainen, ei ole koskaan syyllistynyt. Raamatun kirjoitukset auttavat sinua erottamaan kristuksen ja antikristuksen toisistaan, niin kuin myös sen hengen, jonka vallassa kukin toimii ja puhuu. Raamatun kirjoituksia hengen opettamalla tavalla oikein ymmärtävä on Jumalasta, mutta niitä väärin ymmärtävä on valheen hengen vaikutuksen alainen.

Riivaajahenget (Ilm 16:13) ja paholaisen lapset eivät tunnusta usein virheitään ja erehdyksiään eivätkä juuri koskaan syntejään, niin että pyytäisivät niitä anteeksi ja tekisivät niistä parannuksen: hylkäisivät syntinsä ja lopettaisivat synnin tekemisen sekä valheen sanan jakamisen. Vaikka heille on osoitettu juurta jaksain todeksi se, että Raamatun kirjoitukset eivät ole sanasta sanaan puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa, niin he jatkavat sen valheen esittämistä, koska heidän oppinsa perustuu osittain väärennettyihin kohtiin Raamatussa. (Matt 28:19; Apt 20:28; 1Joh 5:7-8; jne. väärennettyjen käsikirjoitusten mukaan käännettyinä) He palvovat lisäksi ihmisten kätten työtä Jumalana, kun pitävät Raamattua täysin virheettömänä ja ristiriidattomana Jumalan sanana. Mitä Raamattu sanookaan niistä, jotka palvovat ihmisten kätten työtä eli epäjumalia Jumalanaan? (Room 1:16-32; 1Kor 6:9)

Raamattua virheettömänä Jumalan sanana pitävät henkilöt ovat perineet näkemyksensä juutalaisilta rabbeilta. He uskoivat, että etenkin Toora (Mooseksen viisi kirjaa) on kokonaan virheetöntä ja erehtymätöntä Jumalan sanaa, jossa ei ole mitään ihmisten tekemiä erehdyksiä tai virheitä. Se on sanasta sanaan ja jokaisen kirjaimen osalta ristiriidatonta ja puhdasta Jumalan sanaa. Osa heistä uskoi jopa sellaista, että Mooses kävi Jumalan luona taivaassa ja sai lain käskyt siellä suoraan Jumalalta! Juuri tätä harhaista käsitystä vastaan Johannes kirjoitti! (Joh 3:9-13)

Johannes sanoi selvästi, että kukaan muu ei ole noussut taivaaseen kuin Jeesus kristus. (Joh 3:13) Jeesuksen kautta tullut opetus on puhdasta Jumalan sanaa ilman ihmisten tekemiä virheitä ja ristiriitoja, mutta juutalaiset tarut eivät ole puhdasta Jumalan sanaa ja ne sisältävät virheitä sekä ristiriitoja eivätkä ole edes lähtökohdaltaan totta, kun taruja ovat. Sitä Johannes sanoillaan tarkoitti ja vain sillä on merkitystä sielujen pelastumisen kanssa, mitä Raamatun kirjoitukset tarkoittavat ja miten ne hengen opettamalla tavalla ymmärretään.

Vain se tuo sovituksen ja pelastaa, että sanan kuulija ymmärtää oikein sovituksen sanan ja sen, mitä evankeliumin ja Jumalan sanan sisältämällä SANOMALLA tarkoitetaan. Jos joku vääntää sanoja vinoon ja vääristää alkuperäisen SANOMAN, ei hän pelastu, vaikka siteeraisi Raamattua päivät pitkät, niin kuin eksyneillä on usein tapana tehdä.

On perin merkillistä, että muslimit ovat omaksuneet rabbien käsityksen pyhistä kirjoituksista. Heidän mukaansa Raamattu on turmeltunut ihmisten käsissä eikä siihen voida enää luottaa, mutta Koraani on turmeltumaton ja puhdas Jumalan Sana, joka on ollut aina Jumalan tykönä taivaassa ja tullut sieltä alas muuttumattomassa muodossa profeetta Muhammedille. Vain sen arabiankielinen versio on puhdasta Jumalan sanaa eikä sen käännöksillä ole samaa arvoa kuin arabiankielisellä tekstillä.

Mitä yhteistä on muslimeilla ja kolmiyhteiseen jumalaan uskovilla ja areiolaisilla nimeltään kristityillä henkilöillä? Kukaan heistä ei usko sitä, että Jeesus kristus kärsi ihmisenä kuoleman ristillä ja että Jumala herätti hänet ylös kuolleista! Ei kukaan! Nimeltään kristityt kieltävät sen, että Jeesus on täysi ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten: että Jeesus on ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen eikä mitään muuta. He ja muslimit kieltävät sen, että Jeesus kuoli ihmisten tavalla ristillä ja nukkui tiedottomana kuoleman unta siihen asti, kun Jumala herätti hänet kuolleista: teki hänen elottoman ruumiinsa jälleen eläväksi ja palautti hänen tietoisuutensa.

Nimeltään kristityt uskovat katolisten isien keksimiä taruja, joiden mukaan Jeesus meni Henkenä tuonelaan ja paratiisiin sen sijaan, että olisi kuollut niin kuin ihmiset ja tarvinnut Jumalaa herättämään itsensä kuolleista. Koska sama valheen henki vaikuttaa heissä, on heidän uskomuksensa tältä osin yhtenevä. He kaikki kieltävät sovituksen sanan ja ovat muuttaneet alkuperäisen evankeliumin toisenlaiseksi antamalla eri merkityksen sen sisältämille sanoille ja sanomalle.

Raamatun palvominen puhtaana ja virheettömänä Jumalan sanana on valheen hengen vaikutusta, ei Jumalan pyhän hengen vaikuttamaa. Kun joku sanoo Raamattu kokonansa virheettömäksi ja puhtaaksi Jumalan sanaksi, niin tiedämme hänen puhuvan valheen hengen vaikutuksesta tai sitten hän puhuu tyhmyyksissään ihmisten tavalla ja perustelee kantansa ihmisen järjen päätelmillä.

Ihmisen turhia ja tyhjiä järjen päätelmiä ovat myös ne Raamatun lainaukset, joissa yhdistellään mielivaltaisesti Raamatun kohtia toisiinsa oman ennalta totena pidetyn opin tueksi. Vaikka niitä kohtia ei selitettäisi millään tavalla vaan ainoastaan lainattaisiin niitä peräjälkeen, ovat ne ihmisen järjen päätelmiä, koska niiden kautta tulkitaan ja selitetään Raamattua ihmisten ymmärryksen mukaan, ei Jumalan hengen opettamalla tavalla.

Yksi turha ja virheellinen ihmisjärjen päätelmä on tulkita Johanneksen evankeliumin alussa oleva ”sana” (logos) henkilöksi, jonka nimi on Jeesus Kristus ja joka on ”Jumalan Poika”. (Joh 1:1, 14) Sen perusteella sitten sanotaan, että ”Jumala tuli lihaksi” ja sanotaan, että ”Jeesus on Jumala”. Johanneksen evankeliumin mukaan ”Jumala ei tullut lihaksi” vaan ainoastaan ”sana tuli lihaksi”. Jumala jäi taivaaseen, mutta hänen sanansa tuli lihaksi. Mitä se sitten tarkoittaneekaan, niin ei ainakaan sitä, miten katolisessa uskossa olevat ja areiolaiset sen tulkitsevat.

Kun on tällä tavalla ihmisten järjen päätelmällä ja katolisten isien laatimien oppien tueksi päätetty, että Jeesus on ”Herra Jumala Kaikkivaltias, taivaan ja maan luoja”, niin sitten on yhdistetty tämä järjen päätelmä Johanneksen kirjeeseen ja väitetään hänen opettaneen seuraavaa:

”Joka ei tunnusta, että Jeesus Kristus on lihassa tullut Herra Jumala Kaikkivaltias taivaan ja maan luoja ei ole Jumalasta vaan on antikristus ja villitsijä”. (1Joh 4:1ss.; 2Joh 1:7-11)

Johannes ei kirjoittanut mitään, mikä edes vähäisessä määrin viittaisi tuohon virheelliseen järjen päätelmään ja väärennettyyn evankeliumiin. Sen sijaan Johannes todisti kaikissa kirjoituksissaan, että Jeesus kristus on Jumalan poika, jonka Jumala on lähettänyt maailman vapahtajaksi! (1Joh 4:1-16; Joh 20:30-31) Johannes erottaa Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen toisistaan niin kuin kaikki profeetat, Jeesus ja apostolit tekevät Raamatussa.

Jumala on meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, joka on yksin taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan luoja, Herra Jumala Kaikkivaltias. (Matt 6:6ss.; Joh 5:44; 17:3; 20:17; 1Kor 8:4-6; Efe 4:6; Jda 1:24-25; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; 20:9-11; Jes 42:1-8; Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11) Jeesus kristus on hänen poikansa, ihminen kristus Jeesus, Nasaretilainen, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja pelastanut ikuiselta kuolemalta esikoisena kuolemaan nukkuneiden joukossa. (Apt 2:12-36; 3:19-26; 4:9-12; Room 5:12-21; 1Kor 15:1-24; Efe 1:20-23; 1Tim 2:3-7)

Se, mitä Johannes kirjeessään kirjoittaa, tarkoittaa kokonaan päinvastaista kuin miten kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tulkitsevat sen tarkoittavan. (1Joh 4:1-8) Johannes painottaa sitä, että Jeesus on kristus, lihassa tai lihaan tullut: Jeesus on siis ihminen, jota sanotaan myös Jumalan pojaksi (”voideltu” eli kristus on aina ihminen, ei koskaan enkeli tai Jumala). Johannes kirjoitti tämän ja toisen kirjeensä sellaista harhaoppia vastaan, jossa kiellettiin Jeesuksen kärsineen ristillä kuoleman ihmisenä ja että Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Tämän saman asian kieltävät sekä areiolaiset että kolmiyhteiseen jumalaan uskovat väittäessään Jeesuksen olevan ”iankaikkinen Henki” liharuumiissa, joka ei voi koskaan kuolla eikä kuollut koskaan. Sellaisia karta.

Siirry tästä linkistä seuraavaan kirjoitukseemme.

Lukemista ja lähteitä

Johdanto artikkeliin Mikä on Raamattu ja mikä on sen merkitys?

Mikä on Raamattu ja mikä on sen merkitys?

Raamattu ja Jumalan sana

Miten Jeesus ja apostolit suhtautuivat Mooseksen lakiin ja kirjoituksiin?

Mitä Mooses kirjoitti?

Ei erehtymätöntä Jumalan sanaa

Washington Gladden, Who Wrote The Bible?  ja sieltä luku What did Moses Write?

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Raamattu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s