Miten Jeesus ja apostolit suhtautuivat Mooseksen lakiin ja kirjoituksiin?

Jeesus ja apostolit eivät pitäneet kaikkia pyhien kirjoitusten sisältämiä sanoja ja kohtia puhtaana Jumalan sanana. He osasivat erottaa toisistaan puhtaan Jumalan sanan ja ihmisten kerronnan. Nykyään elävät monet nimeltään kristityt henkilöt eivät osaa tehdä tätä erotusta, koska heillä ei ole pyhää henkeä, joka opettaisi heitä. He eivät ymmärrä kirjoituksia oikein vaan vääntävät niitä systemaattisesti vinoon ennalta totena pitämänsä opin tueksi. He ovat kirjaimen orjia, koska henki ei ole saanut tehdä kirjoituksia heille eläväksi Jumalan sanaksi.

Monet nimeltään kristityt ovat sitä mieltä, että Jeesus kristus on Jumalana säätänyt Mooseksen lain ja antanut sen Israelin kansalle Jumalan lähettämän enkelin välityksellä. Jotkut uskovat jopa niin, että se enkeli, joka puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin ja antoi hänelle lain, on Herra Jeesus Kristus. Se enkeli ei ole kuitenkaan Jeesus kristus, sillä se enkeli ennusti tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta, mutta ei ollut itse se profeetta: se enkeli ei ollut Jeesus, mutta hän ennusti Jeesuksesta kristuksesta, että tämä oli syntyvä Israelin kansan keskuuteen. (5Moos 18:15-18; Apt 7:29-41)

Jeesus siteerasi puheissaan Moosesta ja muita pyhiä kirjoituksia. Jeesus ei kuitenkaan väittänyt, että kaikki Vanhan testamentin kirjoitukset olisivat Jumalan puhetta ja virheetöntä Jumalan sanaa. Vanhan testamentin kaanon ei ollut tuolloin täysin vakiintunut, sillä se lyötiin lukkoon vasta noin 50 vuotta Jeesuksen kuolleista heräämisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen. Juutalaiset pitivät tuolloin ja vielä myöhemminkin pyhinä kirjotuksina Raamatun ulkopuolisia taruja, joita ei ole hyväksytty meidän Raamattuumme. Jeesus ei sanonut yhdessäkään Raamatun kohdassa, että jokainen vanhan liiton kirjoitus olisi virheetöntä ja puhdasta Jumalan sanaa.

Johanneksen evankeliumi:
5:37 Ja isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa,
5:38 eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.
5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
5:40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
5:41 En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;
5:42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
5:43 Minä olen tullut isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
5:44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?
5:45 Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.
5:46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.
5:47 Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?”

Jeesus puhui juutalaisille Jumalan sanasta, joka ei ole Jeesuksen omaa sanaa vaan hänen isänsä sanaa. Jumala antoi Jeesukselle sanansa ja käskyn, mitä hänen oli puhuttava. Jumala oli kristuksessa ja puhui hänen kauttaan niin kuin oli puhunut sitä ennen profeettojen kautta ja puhui myöhemmin apostolien kautta, pyhän hengen kautta, palvelijoidensa suun kautta. Jeesus puhui isältään kuulemansa Jumalan sanan opetuslapsilleen ja me uskomme heidän sanansa kautta Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen. (Joh 12:44-50; 14:1, 9-11; 17:6, 8, 14, 20; Apt 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1)

Jeesus ei sano, mitä kaikkia kirjoituksia hän tarkoittaa, kun puhuu juutalaisille nämä sanat. Jeesus ei väitä, että ne kirjoitukset ovat kokonaan virheetöntä Jumalan sanaa ja Jumalan puhetta meille. Ne kirjoitukset sisältävät Jumalan sanaa ja puhuvat jo edeltä Jeesuksesta, joka oli tuleva. Profeetat olivat ennustaneet kaikesta siitä, mitä Jeesukselle tapahtui Golgatan ristillä. Jeesus puhui tästä asiasta opetuslapsilleen sen jälkeen, kun Jumala oli herättänyt hänet ylös kuolleista. Opetuslapset eivät olleet aiemmin ymmärtäneet näitä asioita, mutta Jumalan sana avautui heille, kun Kristus opetti heitä.

Luukkaan evankeliumi:
24:44 Ja hän sanoi heille: ”Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa.”
24:45 Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.
24:46 Ja hän sanoi heille: ”Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista,
24:47 ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
24:48 Te olette tämän todistajat.
24:49 Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun iIsäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta.”

Jeesus jakaa pyhät kirjoitukset juutalaisille tyypilliseen tapaan kolmeen osaan: Mooseksen laki, profeetat ja Psalmit (Psalmit tarkoittaa samaa kuin kirjoitukset, Kethubim). Herra sanoi, että kaiken sen piti käymän toteen, mikä on hänestä kirjoitettu näissä pyhissä kirjoituksissa. Herra ei sanonut, että näiden pyhien kirjoitusten jokainen sana ja kohta olisi puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa. Hän sanoi vain sen, että profeettojen kautta tulleet ennustukset hänestä toteutuivat. Se on ihan eri asia kuin väittää kaikkia Raamatun kirjoituksia virheettömäksi Jumalan sanaksi.

Paavali sanoi syyttäjiensä edessä näin:

Apostolien teot:
24:14 Mutta sen minä sinulle tunnustan, että minä sitä tietä vaeltaen, jota he lahkoksi sanovat, niin palvelen isieni Jumalaa, että minä uskon kaiken, mitä on kirjoitettuna laissa ja profeetoissa,
24:15 ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että väärien.
24:16 Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.

Vaikka Paavali sanoi uskovansa kaiken, mitä on kirjoitettuna ”laissa ja profeetoissa”, niin hän ei väitä niissä pyhissä kirjoituksissa olevaa jokaista sanaa ja kohtaa virheettömäksi Jumalan sanaksi ja erehtymättömäksi Jumalan puheeksi. Paavali tunsi kirjoitukset hyvin ja osasi erottaa pyhän hengen opettamalla tavalla ihmisten kerronnan Jumalan puheesta, niin että ei sanonut ihmisten sanoja virheettömäksi Jumalan sanaksi. Pyhien kirjoitusten tärkein sanoma koskee Kristusta ja ennustuksia siitä, miten hän oli kärsivä syntisten puolesta ja että Jumala oli herättävä hänet ylös kuolleista. Se on evankeliumin perussanomaa.

Paavali suhtautui paikoin hyvin nurjasti pyhien kirjoitusten sisältämiin vähemmän tärkeisiin kohtiin kuten Mooseksen lakiin (613 käskyä), lihan ympärileikkaukseen ja sukuluetteloihin, joita hän ja muut apostolit eivät pitäneet noudattamisen arvoisina tai kovin tärkeinä kohtina pyhien kirjoitusten sisällä. (Tiit 3:9-11; 1Tim 1:1-17; Gal 1-6; Kol 2:16-3:11) Jerusalemin vanhimmat ja apostolit kokoontuivat tämän asian tiimoilta vuonna 49 ja päättivät pyhän hengen opettamina, että pakanuudesta Jumalan tykö kääntyvien kristittyjen ei tarvitse noudattaa kaikkia Mooseksen lain käskyjä tai ympärileikkauksen käskyä, jonka Jumala antoi Aabrahamille. (Apt 15) He tiesivät varmasti myös sen, että sukuluettelot ja ihmisten kerronta pitävät sisällään inhimillisä virheitä, jotka vilpitön Raamatun tutkija avoimesti tunnustaa ja erottaa pois virheettömäksi Jumalan sanaksi luettavien kohtien joukosta.

2.Timoteuksen kirje:
3:14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut,
3:15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
3:16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,
3:17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.

Paavali mainitsee tässä ”pyhät kirjoitukset”, mutta ei sano, mitkä kaikki kirjoitukset luettiin niiden joukkoon. Timoteuksen isä oli kreikkalainen, mutta hänen äitinsä oli juutalainen, joten Timoteus oli saanut lapsena kuulla ja lukea juutalaisten pyhinä pitämiä kirjoituksia. Niiden joukkoon on kuulunut oletettavasti ainakin Mooseksen laki, profeetat ja Psalmit (Kethubim), mutta hän on lukenut mahdollisesti myös monia Raamatun ulkopuolelle jääneitä apokryfeiksi kutsuttuja kirjoituksia. Ne pitävät sisällään juutalaisia taruja eikä niitä ole hyväksytty protestanttien Raamattuun, vaikka apostolit ovat lainanneet niistä muutamia kirjeissään.

Paavali ei sano tässäkään kohdassa sitä, että kaikki Vanhan testamentin kirjoitukset ovat virheetöntä Jumalan sanaa. Vain ne kohdat vanhan liiton kirjoituksista, jotka ovat syntyneet Jumalan hengen vaikutuksesta, ovat Jumalan sanaa, eivätkä nekään ole kokonaan virheettömiä, sillä niiden Jumalan sanojen joukkoon on voinut tulla inhimillisiä erehdyksiä ja virheitä niin kuin kaikkiin kirjoituksiin, jotka ihminen on kirjoittanut. Jumalan hengen antama inspiraatio ei tee ihmisestä erehtymätöntä ja tahdotonta robottia, jonka ajatuksia ja kirjoittavaa kättä Jumala ohjaa täydellisesti, niin että mitään virhettä ei kirjoituksiin pääse syntymään. Raamattu on tästä hyvä todistus. 🙂

On täysin varma asia, että Jumalan hengen vaikuttamien pyhien kirjoitusten seassa on inhimillisiä erehdyksiä ja virheitä. Kaikkia Raamattuun hyväksyttyjä kirjoituksia ja sanoja ei voida pitää puhtaana Jumalan sanana, joka olisi kokonaan virheistä vapaata tekstiä. Ihmisten kerronta ja erityisesti sukuluettelot sekä kuningasten historian kirjat pitävät sisällään ihmisten tekemiä virheitä, niin että vain Jumalan profeetoille puhumat suorat sanat tai enkelien kautta tulleet sanat ovat ainakin lähtökohtaisesti puhdasta Jumalan sanaa ja siten virheetöntä Jumalan puhetta meille. Jumalan henki on opettanut Jumalan lapsia kaikkina aikoina erottamaan Jumalan sanan ihmisten sanojen joukosta, mutta hengestä osattomat eivät tätä erotusta pysty tekemään.

2.Pietarin kirje:
1:20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä;
1:21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan pyhän hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.

Pietari ei sano, että Raamatun jokainen sana ja kirjain on erehtymätöntä Jumalan sanaa. Hän erottaa ihmisten sanojen joukosta profetiat, jotka Jumala on antanut palvelijoilleen profeetoille. Vain ne ovat puhdasta Jumalan sanaa ilman virheitä, mutta profetoiminen on vajavaista sekin, koska se tapahtuu vajavaisten ihmisten kautta. (1Kor 13:9) Jumala on puhunut muinoin profeetoille ja profeettojen suun kautta, niin kuin puhui myös poikansa Jeesuksen ja apostolien kautta, pyhän hengen kautta. (Apt 1:2, 16; 4:25; Hebr 1:1; Joh 14:9-11) Jumalan hengen antamat ennustukset toteutuvat ja profetiat ovat totta.

Jumalan hengen vaikuttamat kirjoitukset ovat myös Jumalan sanaa ja totta, mutta ne eivät ole ihmisten kautta tulleina ikuisesti muuttumatonta Jumalan puhetta. Niiden sisältämä sanoma on totta ”niin ja aamen”, mutta yksittäiset sanat voivat muuttua ja niitä voi tulla lisää, jos aiemmin tullut sanoma tuhoutuu ja profeetta kirjoittaa ne sanat uudelleen. Tästä on esimerkkinä Jeremiaan kautta tulleet Jumalan sanat, jotka kuningas poltti tulessa, mutta Jeremia kirjoitutti ne sanat uudelleen ja hän sai niiden lisäksi paljon uusia samankaltaisia sanoja Jumalalta. (Jer 36:27-32)

Matteuksen evankeliumi:
5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Näitä Jeesuksen sanoja on käytetty todisteena siitä, että kaikki lain ja profeettojen sisältämä teksti on puhdasta ja virheetöntä Jumalan sanaa. Sitä Jeesus ei aivan varmasti tarkoittanut eivätkä kaikki nimeltään kristityt Raamatun tutkijat ole suinkaan samaa mieltä siitä, mitä Jeesus näillä sanoillaan tarkoitti. Yksi varteen otettava tulkinta on se, että Jeesus puhui niistä profetioista, jotka olivat täyttyvä hänen elämässään, kärsimyksessään, kuolemassaan ja kuolleista herätetyksi tulemisessaan. (vrt. Luuk 24:44-49) Tähän viittaavat hänen sanansa ”en minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään” ja ”ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut”.

Minkä lain Jeesus täytti? Mitkä käskyt toteutuivat hänen elämässään, kärsimyksessään ja kuolemassaan? Kaikki ne käskyt, jotka ovat esikuvia hänen uhristaan ja kuolleista heräämisestään, syntien sovituksesta ja iankaikkisesta lunastuksesta. Kaikki uhreihin ja temppelipalvelukseen ja pappeuteen liittyvät lain käskyt tulivat täytetyksi Kristuksen uhrissa ja ylösnousemuksessa. Vanhan liiton aikaiset uhrit ja pappispalvelus vanhentuivat ja kävivät turhiksi, koska Kristus teki ne tarpeettomiksi uhratessaan itsensä viattomana uhrina Jumalalle puolestamme. Tästä asiasta kerrotaan eritoten Heprealaiskirjeessä.

Mitä ovat sitten ne käskyt, joiden purkamista Jeesus ei katsonut hyvällä? Ne saattavat olla niitä käskyjä, joista hän puhuu heti tämän kohdan jälkeen, tai sitten ne ovat joitakin Mooseksen lakiin sisältyviä käskyjä. Vaikka emme tiedä varmuudella tätä asiaa tai emme ole siitä veljien kanssa yksimielisiä, niin tiedämme varmasti sen, että Jerusalemin vanhimmat ja apostolit päättivät pyhän hengen johdossa, että pakanuudesta Jumalan tykö kääntyneitä kristittyjä ei tule rasittaa Mooseksen lain käskyillä ja ympärileikkauksella. (Apt 15)

Kaikki opetus, jossa vaaditaan meitä noudattamaan kaikkia 613 Mooseksen lain käskyä, on virheellistä ja väärässä hengessä annettua. Jumala ei opeta ristiriitaisesti sanaansa vastaan, niin että ensin vapauttaa meidät joidenkin käskyjen noudattamisesta ja sitten pakottaa noudattamaan niitä uudelleen. Näinä viimeisinä aikoina on ilmestynyt vääriä opettajia pyhien keskuuteen, jotka yrittävät orjuuttaa meitä uudelleen lain alle. Paavali sanoi heistä suorat sanat mm. Galatalaisille ja Kolossalaisille ja Filippiläisille ja Timoteukselle, jotka sanat heidän olisi hyvä lukea ja sovittaa itseensä. (Gal 1-6; Kol 2:13-3:11; Fil 3:1-11; 1Tim 1:1-11)

Uudessa testamentissa painotetaan Kristuksen lakia ja vapauden lakia, jotka tarkoittavat käytännössä rakkauden suurimman käskyn noudattamista. Meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. (Mark 12:28-34) Jos noudatamme näitä käskyjä, niin meidän käy hyvin. Näiden kanssa nivoutuvat yhteen monet muut käskyt kuten kymmenen käskysanaa (dekalogi) ja haureuden kieltävä käsky, jota ei mainita dekalogissa. Kristittyjen tulee lisäksi karttaa veren ja itsestään kuolleen eläimen lihan syöntiä ja epäjumalille uhraamista. (Apt 15:28-29; 1Tess 4:1-12) Nämä ovat ne käskyt, joiden pitämistä apostolit ja Jeesus painottivat uuden liiton Jumalan lasten elämässä.

Mooseksen lain monet tappamiseen kehottavat käskyt ja muutkin epäoikeudenmukaiselta tuntuvat käskyt aiheuttavat kristityille moraalisen ongelman. Miten rakastava Jumala on voinut säätää sellaisia käskyjä, jos hän tahtoo pelastaa ihmisen sen sijaan, että tuhoaisi hänet? Vielä ongelmallisemmaksi nämä ajatukset muodostuvat niille, jotka uskovat Jeesuksen säätäneen ne lait, joissa käsketään tappaa ja vahingoittaa lähimmäistä rakastamisen sijaan. Monet eivät tule tässä ajatelleeksi sitä, että Jeesus itse asiassa vastusti monia Mooseksen lain käskyjä ja jopa kumosi ne: ei hän ainakaan käskenyt noudattaa niitä, jos et hyväksy niiden käskyjen kumoamista.

Jeesus sanoi Matteuksen mukaan talletetussa vuorisaarnassa toistuvasti asioita, joissa hän nousee Mooseksen lakia vastaan tai selittää sitä tarkemmin ja kertoo, miten se on tarkoitettu noudatettavaksi hengen opettamalla tavalla. Hän alkaa nämä puheensa heti sen jälkeen, kun on sanonut, että laista ei katoa yksikään kirjain eikä pieninkään piirto ennen kuin kaikki on tapahtunut. (Matt 5:17ss.) Herra sanoo toistuvasti ”te olette kuulleet sanotuksi” ja viittaa näillä sanoillaan Mooseksen lain käskyihin, joita hän täsmentää tai  kyseenalaistaa ja jopa kumoaa sanomalla perään ”mutta minä sanon teille”.

Jeesus pitää hyvänä ja noudatettavien käskyjen joukkoon kuuluvana aviorikoksen kieltävää käskyä, mutta täsmentää sitä rinnastamalla haureelliset himot aviorikokseen. (Matt 5:27-30) Tämän jälkeen Jeesus hyökkää Mooseksen lain käskyä vastaan, joka antaa miehelle luvan hylätä vaimo, jos hänestä löytyy jotakin häpeällistä, ja tämä mies sekä hänen ex-vaimonsa voivat mennä sen jälkeen jonkun toisen kanssa naimisiin. (5Moos 24:1-4; Matt 5:31-32; 19:3-12) Jeesus ei hyväksynyt näissä kohdissa avioeroa ja uutta avioliittoa muussa tapauksessa kuin huorinteon yhteydessä, jolloin petetty puoliso oli vapaa menemään toisen kanssa naimisiin, jos se oli Herran tahto. (vrt. 1Kor 7)

Sitten Jeesus kieltää opetuslapsiaan vannomasta valaa, mikä on vastoin sitä, mitä Mooses on laissa käskenyt. Kolmannessa käskyssä kielletään lausumasta turhaan Herran nimeä, mikä on mm. viittausta väärän valan vannomiseen. (2Moos 20:7) Vannominen oli Mooseksen lain mukaan luvallista ja yleinen tapa Israelissa. Jeesus kielsi vannomasta valaa edes siinä tapauksessa, että vannoja puhui totta ja oli rehellinen. (Matt 5:33-37)

Seuraavaksi Jeesus kumoaa melko suorin sanoin Mooseksen lain sisältämät käskyt rangaista rikollisia silmä silmästä, hammas hampaasta ja henki hengestä periaatteella. Sen sijaan, että vihollisia ja vainoojia tai rikollisia tulisi rangaista ankarasti ja jopa tappaa heitä, neuvoi Jeesus rukoilemaan heidän puolestaan ja siunaamaan heitä, antamaan heille anteeksi. (Matt 5:38-48) Tätä ei pidä ymmärtää kuitenkaan väärin sillä tavalla, että Jeesus olisi kaikkea yhteiskunnallista järjestyksenpitoa ja lakia vastaan. Päinvastoin. Paavalin kautta tullut Jumalan sana oikeuttaa esivallan käyttämään miekkaa, mutta Jeesus kielsi sanoillaan henkilökohtaisen koston aivan niin kuin Paavalikin. (Room 12:18-13:8)

Johanneksen evankeliumin kertomus aviorikoksesta kiinni saadusta naisesta ei sisälly vanhimpiin ja luotettavimpiin käsikirjoituksiin. (Joh 8:1-11) Se on mahdollisesti myöhemmin tehty lisäys alkuperäiseen evankeliumiin. Jos siinä kerrottu tapahtuma on kuitenkin tosi, niin herra ei hyväksynyt siinä kuolemanrangaistusta aviorikoksen tehneelle. Vaikka juutalaisilla ei ollut Rooman vallan alaisuudessa oikeutta panna täytäntöön kuolemanrangaistusta omien lakiensa mukaan, niin tapauksesta käy ilmi, että Jeesus piti parempana antaa synti anteeksi kuin tuomita siihen syyllistynyt kuolemaan. Tämä pitää yhtä joidenkin Vanhan testamentin kohtien kanssa. (1Sam 12:13; Hes 18:21-28; 33:11-15)

Jokainen voi miettiä omalla kohdallaan sitä, olisiko hän valmis surmaamaan oman lapsensa, jos tämä olisi syyllistynyt noituuteen, epäjumalanpalvontaan, aviorikokseen tai homoseksuaalisuuteen? Kaikista näistä rikoksista on säädetty kuolemanrangaistus Mooseksen laissa. Syntiä tehneen lapsen omien vanhempien piti olla ensimmäisenä heittämässä kivellä kuolemaan tuomittua.

Olisitko ollut valmis noudattamaan tätä käskyä, jos olisit elänyt Mooseksen aikana? Mitä mieltä Jeesus oli tästä käskystä? Mitä mieltä Jeesus oli kaikista niistä käskyistä, joissa Jumala (Jahve) käski tappaa Israelin viholliskansat lapsia, naisia ja vanhuksia myöten? Nykyään niitä käskyjä pidettäisiin kehotuksena kansanmurhaan, mutta Raamatun mukaan Jumala itse käski toimia sillä tavalla ja vahvisti monessa eri kohdassa, että ne käskyt olivat hänen tahtonsa.

Voisiko olla mahdollista, että Jeesus piti tällaisia tappamiseen kehottavia ja muita ”huonoja käskyjä” väärämielisinä, vaikka Jahven lähettämä enkeli oli ne käskyt Mooseksen kautta Israelille antanut? Hyväksyikö Jeesus sen, että ammonilaisia ja mooabilaisia ei saisi hyväksyä ikinä Herran seurakuntaan? Hyväksyikö Jeesus kaikki sotalait tappamis- ja hävityskäskyineen sekä ne ohjeet, jotka koskivat viholliskansojen naisia ja tyttäriä, jotka oli lupa ottaa orjavaimoiksi? (Hes 20:25; 2Moos 21:24; 32:25-29; 5Moos 7:1-2; 19.21; 21:10-14; 23:3-6; 1Sam 15:2-3)

Jos joku uskoo, että Jeesus on itse säätänyt kaikki Mooseksen lain käskyt ja antanut ne Israelin kansalle noudatettavaksi, niin hän pitää näiden käskyjen noudattamista oikeamielisenä. Jos joku uskoo ikuisen piinahelvetin oppiin, niin hän hyväksyy kaikki tappamiseen kehottavat käskyt ja muut oikeustajuamme vastaan sotivat huonot käskyt oikeamielisinä, niin että olisi ollut valmis niitä ensimmäisenä itse noudattamaan. Sellainen ottaisi ensimmäisen kiven käteensä ja surmaisi oman lapsensa, jos tämä olisi syyllistynyt jonkin kuoleman ansaitsevaan rikkomukseen Mooseksen laissa. Muille näiden käskyjen noudattaminen olisi mahdotonta ja he pitävät niitä väärämielisinä käskyinä, vaikka eivät ehkä pelon vuoksi uskalla sitä ääneen sanoa.

Olen sitä mieltä, että jotkut Mooseksen kirjojen kohdat on tarkoitettu ymmärrettäväksi pelkkinä esikuvina ja kielikuvina. Jumalan sana on paljastava seurakunnan keskellä syntiset ja jumalattomat, niin että se sana tuomitsee heidät Kristuksen tulemuksessa. (Hebr 4:12-13; Joh 12:44-50; 2Kor 5:10; 1Piet 4:17) Tästä on esikuvana Mooseksen ja muiden Herran omien suorittama omien perheenjäsenten ja sukulaisten miekalla tappaminen. (2Moos 32:25-35) Jeesuksen kristuksen todistajien suusta lähtevä tuli kuvaa sitä tuomiota, samoin kuin Jeesuksen suusta lähtevä tulinen miekka. (Ilm 11:3-5; 19:11-21)

Uskon silti myös kirjaimelliseen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon viimeisellä tuomiolla ja myös monissa Raamatun pyhien kirjoitusten kohdissa. Sitä en kuitenkaan sano, että kaikki tappamiseen ja alistamiseen kehottavat ”Herran antamat” käskyt olisivat hyviä tai oikeamielisiä eivätkä ne sovellu lainkaan nykyiseen aikaan, jolloin yksikään kansakunta ei ole teokratia. Jumala on kuitenkin ankara koston Jumala ja on hirmuista joutua hänen käsiinsä. Kun Herra surmaa syntiset ja jumalattomat maasta, niin se on oikeamielistä puhdistusta sen sijaan, että olisi väärämielistä teurastusta. Jumala puhdistaa maan, jotta vanhurskaat saavat elää siinä ikuisesti autuaina Jeesuksen ja pyhitettyjen Jumalan lasten kanssa.

Pohdittavaa

Yksi mielenkiintoinen tutkimuksen aihe on Jeesuksen ja apostolien suhtautuminen Mooseksen lakiin ja sen moraaliin: ovatko kaikki lain käskyt oikeamielisiä ja edustavat korkeinta mahdollista moraalikäsitystä? Monet niistä käskyistä sotivat hyvien ihmisten oikeudentajua vastaan ja vaikuttavat suorastaan väärämielisiltä.

Miten oikeamielinen Jumala voisi olla sellaisten käskyjen takana? Eikö Jumala ole pannut ihmisen sisälle oikeudentajua, niin että  kuka tahansa nuorukainen voi erottaa hyvän ja pahan, vaikka ei olisi kirjoitetusta laista mitään kuullut? (Room 2:11-16)

Jeesus ja apostolit eivät suhtautuneet aina kovin myötämielisesti kaikkiin Mooseksen lain sisältämiin käskyihin. Jeesus näytti jopa vastustavan joitakin Mooseksen laissa olevia käskyjä ja osaa niistä hän tarkensi selittämällä niitä hengen opettamalla tavalla: puhumalla hengellisesti. (Matt 5:17-47)

Jeesus ei puhunut kirjoitetusta Mooseksen laista, kun kyseenalaisti Mooseksen lain oikeamielisyyden. Jeesus sanoi näistä kirjoitetun lain kohdista: ”Te olette kuulleet sanotuksi”. (Matt 5:21ss.) Sitten hän asettui tämän kirjoitetun lain yläpuolelle sen tuomariksi ja sanoi: ”Minä sanon teille”. Sen jälkeen herra tarkensi lain käskyä tai asettui sitä vastaan sanomalla, että käskyä ei tulisi noudattaa.

Jos kaikki meidän Raamatussamme olevat Mooseksen lain käskyt olisivat Jeesuksen isän eli Jumalan sanelemia, niin olisiko Jeesus puhunut niitä vastaan? Ei varmaankaan. Mooseksen lain joissakin käskyissä täytyy siten olla jotakin mätää, sillä jos ne olisivat pelkästään hyviä ja oikeudenmukaisia ja oikeamielisiä käskyjä, niin Jeesus olisi varmasti kehottanut noudattamaan niitä kaikkia ja näyttänyt itse esimerkkiä, miten niitä tulee noudattaa kirjaimellisesti.

Johanneksen evankeliumissa on kohta, jossa Jeesuksen tykö tuodaan aviorikoksesta kiinni saatu nainen. (Joh 8:1-11) Tämä kohta ei sisälly vanhimpiin meille asti säilyneisiin luotettaviin käsikirjoituksiin ja se on luultavasti myöhempi lisäys katolisten isien ajalta. Se on silti hyvä ja opettavainen tarina emmekä voi tietää varmuudella, perustuuko se tositapahtumiin vai ei. Apostolit eivät sitä kuitenkaan nykyisen tietämyksen mukaan kirjoittaneet vaan se lisättiin Raamattuun myöhemmin, kenties suullisen perimätiedon mukaan.

Mooksen laissa on säädetty, että aviorikoksen tehnyt tulisi kivittää kuoliaaksi. Jeesus kieltäytyi kivittämästä naista kuoliaaksi ja antoi hänelle sen sijaan anteeksi. Jeesus toimi tässä samalla tavalla ja valtuudella kuin hänen isänsä (Jumala), joka antoi kuningas Daavidille anteeksi tämän tekemän aviorikoksen. (2Sam 12:13) Tämä ei todista sitä, että Jeesus olisi isän vertainen Jumala, joka on myös säätänyt lain ja antanut sen Mooseksen kautta Israelille. Se todistaa sen, että Jeesus asettui kirjoitetun Mooseksen lain yläpuolelle ja tuomitsi sen määräämän rangaistuksen väärämielisenä rangaistuksena.

Voit olla eri mieltä tästä asiasta niin kuin monesta muustakin asiasta, mutta Jumala itse puhuu Raamatun kirjoitusten kautta ja sanoo, että hänelle ei ole mieleen jumalattoman kuolema vaan se, että jumalaton kääntyy pois pahuudestaan ja alkaa tehdä vanhurskautta, niin että hän saa elää. (Hes 33:7-16) Huomaa, että Jumala on asettanut ihmisen kertomaan Israelin kansalle hänen tahtonsa tässä asiassa! Hesekiel oli profeetta, jonka Jumala valitsi välittämään hänen sanansa Israelille. Hesekielin sanat ovat Mooseksen lakiin kirjoitettuja tappamiseen kehottavia käskyjä vastaan!

Jumala (Jahve) sanoo Hesekielin kautta, että hän on antanut Israelille huonoja käskyjä ja määräyksiä (säädöksiä), joiden kautta he eivät voi elää. (Hes 20:25) Jos Mooseksen kirjoitettua lakia olisi noudatettu kaikkina aikoina kirjaimellisesti, niin kovin montaa israelilaista ei olisi jäänyt eloon: heidät olisi pitänyt kivittää kuoliaaksi riippumatta siitä, oliko rikoksen tekijä kuningas vai orja. Jos Mooseksen lakia noudatettaisiin nykyisenä aikana, niin pyövelien ammattikunta olisi yksi suurimmista. Oletko siis varma, että Jumala on alun perinkään tarkoittanut kaikkia näitä käskyjä noudatettavan kirjaimellisesti?

Voit tietysti puolustautua näitä sanoja vastaan niin kuin minäkin ennen tein: jos kukaan ei tekisi syntiä, niin ketään ei tarvitsisi rangaista! Ankarat rangaistukset toimivat lisäksi hyvänä pelotteena, niin että pahimmilta rikoksilta ehkä vältytään. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan toteutunut, sillä Yhdysvalloissa on mitä ankarimmat rangaistukset, mutta rikollisuus on siellä myös yleisempää kuin monissa muissa maissa, joissa ei ole yhtä kovat tuomiot. Olen silti sitä mieltä, että hyvin vakavista rikoksista tulisi rangaista kovemmin, jotta edes rangaistuksen pelko estäisi rikollisia tekemästä pahimpia rikoksiaan. Esivallan laki on Jumalan säätämys ja sen tarkoitus on suojella hyviä ja lainkuuliaisia kansalaisia pahoilta ihmisiltä, jotka tekevät rikoksia. (Room 13:1-7)

Miksi Jeesus kieltäytyi kivittämästä aviorikoksesta kiinni saatua naista? Miksi Jeesus vastusti kostoon kehottavia Mooseksen kirjoitetun lain käskyjä? Niiden mukaan vääryyttä tehneelle piti maksaa samalla mitalla takaisin: silmä silmästä, hammas hampaasta ja henki hengestä. Jeesus ei puhunut kirjoitetusta laista, kun käski opetuslapsia toimimaan näiden käskyjen vastaisella tavalla. Hän puhui suullisesta laista ja sanoi: ”Te olette kuulleet sanottavan”. Tämä ei tosin tarkoita sitä, että Jeesus olisi kieltänyt näiden käskyjen sisältyvän Mooseksen kirjoitettuun lakiin. Vain harvoilla sanan kuulijoilla oli varaa omaan Raamattuun. Sen sijaan, että he olisivat omistaneet oman Raamatun, kävivät he kuulemassa Jumalan sanaa synagogissa ja Raamattu-kouluissa, joissa rabbit opettivat heitä.

Saatat vedota vielä siihen, että juutalaisilla ei ollut oikeutta panna täytäntöön kuolemanrangaistusta Rooman vallan alaisuudessa eikä sitä ennen muidenkaan valloittajakansojen orjuudessa. Israel ei noudattanut sen vuoksi käytännössä Mooseksen antamaa määräystä tappaa tiettyihin rikoksiin syyllistyneet ihmiset. Tämä on melko hyvä perustelu, mutta se ei estänyt juutalaisia tappamasta omin käsin Stefanusta ja Johanneksen veljeä, Jaakobia. Myös Paavalia kivitettiin, mutta hän ei kuollut. Juutalaiset panivat siis kuolemanrangaistuksen täytäntöön useamman eri kerran, mutta Jeesus ei suostunut sitä tekemään, eikä antanut opetuslapsilleen lupaa niin toimia.

Sen sijaan, että Jeesus olisi käskenyt noudattaa Mooseksen lain tappamiseen ja vihaan kehottavia lain käskyjä, neuvoi hän antamaan vääryyttä tehneille anteeksi ja rakastamaan jopa omia vihollisia eikä vain itselle rakkaita läheisiä. Jeesus ei hyväksynyt vihollisten kiroamista vaan kehotti siunaamaan heitä. Raamatun tutkijalle on selvää, että Jeesus asettui näillä sanoillaan Mooseksen lain tiettyjä käskyjä vastaan aivan samalla tavalla kuin Jumala kehotti Hesekieliä nousemaan niitä käskyjä vastaan.

Vihaan ja kostoon kehottavat käskyt ovat huonoja käskyjä, joista ei kukaan voi elää. Niiden sijaan tulee noudattaa rakkauden käskyjä: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi. Kenellekään ei saa tehdä väärämielistä pahaa eikä ketään tule rangaista kohtuuttomalla tavalla: rangaistuksen suuruus tulee sovittaa rikoksen vakavuuteen aivan niin kuin länsimaisessa lainsäädännössä on pyritty tekemään. Se on oikeamielistä ja oikeudenmukaista, mikä on varmasti myös Jumalalle mieleen.

Voitkin tässä välissä pysähtyä hetkeksi pohtimaan sitä, onko loputon kärsimys tulisessa järvessä mielestäsi oikeudenmukainen ja oikeamielinen rangaistus synneistä? Ihminen tekee syntiä vain lyhyen aikaa, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Jeesus sanoi, että ihmiset tuomitaan tekojensa mukaan. Jos kaikista teoista olisi määrätty sama rangaistus, niin miten tuomio voisi olla oikeamielinen ja oikeudenmukainen? Tekojen mukaan tuomitseminen tarkoittaa sitä, että rangaistus sovitetaan tekojen pahuuteen ja kestoon. Sellainen on myös se rangaistukseen liittyvä kärsimys, jonka ”kadotukseen” tuomitut lopulta kärsivät ennen ikuista kuolemaa ja lopullista tuhoaan.

Oppi ikuisesta piinahelvetistä on saanut alkunsa pakanauskonnoista ja kuinka ollakaan: Babylonista! Ei ihme, että katolinen kirkko ja sen tyttäret ovat omaksuneet sen opin, koska nehän kannattavat muutenkin Babylonin mysteeriuskontoa, jossa palvotaan ihmistä Jumalana ja Jumalasta on tehty kolmiyhteinen. Ikuisen piinahelvetin oppi on kehittynyt Babylonialaisista uskomuksista ja se on levinnyt kaikkialle maailmaan. Se tunnettiin Raamatun aikana Egyptissä ja kaikkialla Lähi-idässä, johon Raamatun maailma rajoittuu (uuden liiton aikana tunnettiin jo alueita sen ulkopuoleltakin). Persian zarathustralaisuus on antanut sille muodon, kreikkalainen filosofia antoi sille viisautta ja juutalaiset kokosivat näistä palasista itselleen taruja, joita he pitivät ainakin osittain totuutena, vaikka heidän Raamattunsa (VT) ei puhunut siitä mitään!

Huomaamme uuden liiton aikana, että meidän ei tule noudattaa Mooseksen lakia kuin soveltuvin osin. Meidän ”pakanoiden” ei ole lupa kostaa pahaa pahalla, eikä Mooseksen lain säädöksiä kaikkine rangaistuksineen ole viisasta noudattaa. Sotalait koskivat vain Israelia niin kuin myös siviilioikeutta koskevat käskyt ja seremonialaki (temppelipalvelusta ja uhreja koskevat käskyt). Meidän ei tarvitse noudattaa juutalaisten juhla-aikoja ja niihin liittyviä määräyksiä. Aabrahamin miespuolisille jälkeläisille säädettyä ympärileikkauksen käskyä ei tarvitse noudattaa. Jerusalemin vanhimmat ja apostolit päättivät tästä asiasta vuonna 49 Jerusalemin kokouksessa pyhän hengen vaikutuksesta. (Apt 15:1-31)

Kaikkien noiden vanhentuneiden Mooseksen lain käskyjen sijaan on tullut usko meidän herraamme Jeesukseen kristukseen, jonka ruumiin ja veren uhri teki tarpeettomaksi vanhatestamentillisten uhrien uhraamisen ja juutalaiset juhlat ja ruokasäädökset ja temppelipalvelusta koskevat säädökset ja pappeja koskevat lait.

Uudessa liitossa kaiken tämän on korvannut usko, jonka kautta tullaan vanhurskaaksi ilman lain tekoja: ilman ihmisten suorittamia uhreja ja Mooseksen lain noudattamista. Jumala on pannut niiden käskyjen noudattamisen sijasta sydämiimme uuden käskyn, jonka noudattamista hän itse vaikuttaa henkensä kautta. (Hes 36:25-27) Se on rakkauden käsky, joka on korvannut nuo vanhentuneet ja osittain huonotkin säädökset. (1Joh 5:1-3; Joh 13:34-35; Mark 12:28-34; 5Moos 6.4-9; 2Kor 3)

Se, joka on Jumalasta, rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Hänessä asuu Jumalan henki ja se johdattaa kaikkeen totuuteen. Jumalan pyhä henki ei johdata meitä omien syntiemme salaamiseen ja virheittemme peittämiseen. Jos joku on erehtynyt ja toiminut väärin, niin hän tunnustaa sen ja pyytää sitä anteeksi, sikäli kuin pyhä henki asuu hänessä.

Me tunnistamme valheen ja eksytyksen hengen siitä, että sen vallassa ja sen vaikutuksen piirissä elävä sielu ei tunnusta tekemiään syntejä, ei kadu niitä, eikä pyydä niitä anteeksi. Vaikka hänen on osoitettu olleen väärässä ja erehtyneen kerta toisensa jälkeen, niin hän jatkaa valheessa elämistä ja väärän todistuksen antamista Jumalasta ja hänen pojasstaan Jeesuksesta. Valheen ja eksytyksen henki vaikuttaa myös sen, että Raamattua pidetään kokonansa jokaista sanaa ja kirjainta myöten erehtymättömänä ja virheettömänä Jumalan sanana. Kun paholainen on saanut jonkun uskomaan tämän valheen, niin hänen on helppoa saada eksyneet sielut pitämään totena katolisia eksytyksiä ja juutalaisia taruja, joita on meidän Raamatussamme!

Katolinen valheen henki on myös murhan henki, joka saa vihaamaan Jumalan lapsia ja toivomaan heille pahaa: se saa tekemään pahaa Jumalan valituille ja pyhille lapsille. Katolisen hengen vallassa olevat ovat vainonneet kirkon ja sen harhaoppien syntymisestä asti antitrinitaareja ja kasteen uusijoita. Meitä tapettiin aina 1600-luvulle asti ja viimeisimmät tappokäskyt lähtivät uskonpuhdistajien kynästä! Luther, Zwingli ja Calvin olivat kaikki murhamiehiä, mikä todistaa heidän vaeltaneen valheen ja väkevän eksytyksen hengessä, kun he tunnustivat uskovansa Pyhään Kolmiyhteiseen Jumalaan ja ikuiseen piinahelvettiin katolisten isien laatimien uskontunnustusten ja oppien mukaan!

Mooseksen laissa on monia sellaisia käskyjä, joita uudestisyntyneen kristityn olisi vaikea noudattaa. Kuka olisi valmis kivittämään kuoliaaksi oman lapsensa, jos tämä olisi kerännyt polttopuita sapattina? (4Moos 15:32-36) Kuka veisi oman poikansa kivitettäväksi, jos tämä olisi irstailija ja juomari? (5Moos 21:18-21) Pitäisikö oma lapsi tappaa, jos tämä olisi tehnyt aviorikoksen, harrastanut homoseksiä, palvonut epäjumalia (kääntynyt muslimiksi tms.), harjoittanut noituutta, tms.? Pitäisikö sellainen aviopari surmata, joka on harjoittanut sukupuoliyhdyntää naisen kuukautisvuotojen aikana? (3Moos 18, 20) Pitäisikö viholliskansat hävittää kokonaan pois maan päältä? (1Sam 15:2-3; 5Moos 7) Onko sääli sairautta ja kosto Jumalan mielen mukaista toimintaa? (5Moos 19:21)

Ymmärrän sen, että Jumalan täytyi hävittää epäjumalille omia lapsiaan uhraavia ja muita kauheuksia tehneet pakanakansat pois Israelin tieltä, ja ne käskyt sopivat vain siihen historialliseen tilanteeseen, eivät nykyaikaan. Tunnustan sen, että Jumala on oikeamielinen koston Jumala rangaistessaan kansakuntia ja lopulta kaikkia jumalattomia ihmisiä iankaikkisella kuolemalla viimeisen tuomion jälkeen. On hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin! (Hebr 10:25-31) Jumala on peljättävä ja hirmuinen niin kuin vanhan liiton kirjoituksissa on sanottu. Jumala on silti myös rakastava isä ja tahtoo syntisten parasta. Siitä on todistuksena hänen poikansa uhri Golgatan ristillä. Jumala oli valmis uhraamaan oman poikansa, jotta me syntiset ja rikoksiin syylliset saisimme syntimme anteeksi ja eläisimme ikuisesti!

Vaikka ymmärrän näiden käskyjen sopineen Israelin kansan historialliseen tilanteeseen ja että uuden liiton Jumalan lasten ei tarvitse niitä enää noudattaa – meidät on vapautettu niiden käskyjen pitämisestä – niin monet näistä käskyistä tuntuvat silti epäoikeudenmukaisilta ja väärämielisiltä. Pidän mahdollisena, että monia näistä käskyistä ja Mooseksen kirjojen kertomuksista ei pitäisi tulkita lainkaan kirjaimen mukaan vaan ne tulisi ymmärtää hengellisinä esikuvina ja opetuksina jostakin muusta asiasta. Osa näistä vanhojen pyhien kirjoitusten esikuvista on paljastettu uuden liiton kirjoituksissa, osaa ei. (Gal 4:19-31;1Kor 9:9;  Ilm 11:8; Hebr 1-13) Jos ymmärtäisimme nämä esikuvat ja hengellisen puheen oikein, niin kirjain ei enää kuolettaisi vaan henki tekisi eläväksi. (2Kor 3)

Jumala vaikuttaa meissä henkensä kautta ja kutsuu omia lapsiaan ulos suuresta Babylonista, katolisten uskontunnusten ja oppien varaan rakentuvasta porttokirkosta. Jokainen kolmiyhteiseen jumalaan ja ikuiseen piinahelvettiin uskova on vielä sisällä suuressa Babylonissa. (Ilm 17-18) Jumala kutsuu omaa kansaansa siitä ulos, että se varjeltuisi porttoa kohtaavilta vitsauksilta ja tuholta.

Jumalan sana avautuu yhä lisääntyvässä määrin vilpittömille ja uskollisille Jumalan lapsille. Me pidämme Jumalan sanan ja Jeesuksen kristuksen todistuksen ja Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon. Me todistamme oikein Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta kristuksesta, meidän herrastamme. Me tunnistamme Raamatun kirjoitusten joukosta Jumalan sanan ja erotamme sen ihmisten kerronnasta ja ihmisten tekemistä virheistä. Me emme lankea siihen ansaan, jonka paholainen on langettanut: jos jokin asia lukee meidän Raamatussamme, niin se on varmasti jokaista sanaa ja kirjainta myöten muuttumaton ja ikuinen totuus! Tämä on räikeä valhe, jonka Raamatun tutkimusta harrastavat trinitaaritkin avoimesti tunnustavat, vaikka pitävät vielä kiinni harhaopistaan.

Voin sanoa teille Jumalan sanana sen, että Matt 28:19 sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” eivät ole Jumalan sanaa. Ne ovat katolisten isien tekemä lisäys ja väärennös Raamattuun. Niitä sanoja ei löydy mistään muualta Raamatusta. Ne sanat on lisätty jäljestäpäin kolmiyhteisen jumalan opin tueksi. Katoliset isät ovat yrittäneet väärentää Raamattua monissa muissakin kohdissa ja ovat siinä osittain onnistuneet. Jakeessa 1Joh 5.7-8 on joissakin käsikirjoituksissa katolisten isien tekemiä lisäyksiä, jotka eivät kuuluneet alkuperäiseen tekstiin eikä niitä ole suomenkielisessä Raamatussa (KR1938). Apostolien teot 20:28 sisältää joissakin väärennetyissä käsikirjoituksissa sanan ”Jumala” sanan ”herra” sijasta, ikään kuin ”Jumala olisi ansainnut verellään itselleen seurakunnan”.

Tällaiset väärennökset ja huijaukset paljastuvat lopulta niille, joissa on Jumalan pyhä henki. Väkevän eksytyksen uskoneet ja valheen hengessä vaeltavat nimeltään kristityt luopiot eivät voi erottaa Jumalan sanaa ihmisten kerronnan ja väärennösten joukosta. Heissä ei ole Jumalan pyhää henkeä, joten he ovat täysin sokeita sokeiden taluttajia. Jumalan lapset eivät seuraa heidän opetuksiaan eivätkä kuuntele vieraan ääntä. Me seuraamme meidän herramme Jeesuksen kristuksen ääntä ja noudatamme meidän taivaallisen isämme tahtoa, niin että me pysymme ikuisesti. (Matt 7:21-24; Joh 10:1-36; 1Joh 2:15-1) Jeesuksen kristuksen nimessä, aamen. 🙂

Jumalan pyhä henki kehottaa meitä tutkimaan ja koettelemaan kaiken – jopa Raamatun kirjoitukset ja ennen kaikkea ne. Jumalan henki avaa meidän ymmärryksemme käsittämään kirjoitukset ja me erotamme sen, jos jotkut Raamatun kohdat eivät ole Jumalan hengen vaikutuksesta syntyneet. Jumala pitää meistä tällä tavalla huolen, niin että emme eksy pois vahvalta perustukseltamme, joka on Jeesus kristus ja hänen sanansa: se sana, jonka hän on saanut isältään Jumalalta ja jonka kautta me uskomme nyt heihin molempiin. 🙂

Mihin Jumalan henki sinua kehottaa? Pidätkö sokeasti totena kaiken, mitä on kirjoitettu Raamattuun, ja oletko valmis noudattamaan kaikkia sen käskyjä, koska pidät niitä oikeamielisinä ja moraalisesti korkeina hyvinä käskyinä?

Mitä ovat ne käskyt, joista Jahve itse sanoo, että ne olivat huonoja käskyjä ja niistä ei voi kukaan elää? (Hes 20:25)

Mitä se tarkoittaa, kun Paavali sanoo, että ”kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi”? (2Kor 3:6)

Mikä on se käsky tai mitä ovat ne käskyt, joita Jumalan lapset on kutsuttu noudattamaan? (Joh 13:34-35; 1Joh 5:1-3; Gal 5:13ss.; Jaak 1:25; 2:8-12

Siirry tästä linkistä seuraavaan osaan.

Lukemista ja lähteitä

Johdanto artikkeliin Mikä on Raamattu ja mikä on sen merkitys?

Mikä on Raamattu ja mikä on sen merkitys?

Raamattu ja Jumalan sana

Ei erehtymätöntä Jumalan sanaa

Washington Gladden, Who Wrote The Bible?  ja sieltä luku What did Moses Write?

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Raamattu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s