Tunnustatko mysteerin totuudeksi?

Katolisen kirkon suurin mysteeri on se, miten Jeesus voi olla yhtä aikaa ihminen ja JUMALA olematta ihmisenä eri olevainen kuin JUMALA. Tätä asiaa ei kukaan pysty selittämään niin, että se voidaan ymmärtää, mutta se tulee katolisen opin mukaan pitää totena tai muuten ”joutuu helvettiin”. Kyseessä ei ole siten tiedon asia vaan uskon asia: se, mitä pidetään totena uskon kautta, ei ole ihmisjärjen selitettävissä ja ymmärrettävissä eikä sitä voida todellisuudessa edes uskon kautta ymmärtää, vaikka niin on vastoin totuutta väitetty. He sanovat ymmärtävänsä, vaikka eivät ymmärrä, ja valehtelevat itselleen, ihmisille ja JUMALAlle.

Jos Jeesus on ihminen, niin hän on eri olevainen kuin JUMALA: Jeesuksella on ihmisenä eri tietoisuus kuin JUMALAlla. Ihminen ei tiedä kaikkea, mutta JUMALA tietää kaiken: molemmat ajattelevat, tekevät suunnitelmia ja toimivat itsenäisinä olevaisina, omina persooninaan. Tätä eivät kolmiyhteiseen jumalaan uskovat voi tunnustaa. Heidän mielestään Jeesus on ihminen ja JUMALA yhtä aikaa, mutta Jeesus ei ole kaksi eri olevaista tai kaksi eri persoonaa: Jeesus on vain yksi olevainen ja yksi persoona.

Kolmiyhteisen JUMALAn opin mukaan on vain yksi olevainen ja yksi persoona, joka on Kristus, mutta Kristus on jaettu kahden eri ”luontonsa” mukaan ihmiseksi ja JUMALAksi, niin että hän ei ole kaksi eri olevaista ja kaksi eri persoonaa. Tämä oppi tunnetaan nimellä Kristuksen kaksiluonto-oppi. Kukaan ei ymmärrä sitä, mutta se pitää tunnustaa todeksi tai muuten ”joutuu helvettiin” katolisen uskon mukaan. Käsittelemme Kristuksen kaksiluonto-oppia tarkemmin kirjoituksen myöhemmässä vaiheessa, mutta kerromme siitä yhden oleellisen asian näin heti alkuun.

Kristuksen kaksiluonto-opin mukaan Jeesuksella täytyisi olla kaksi eri tietoisuutta: ”ihmisen tietoisuus” ja ”JUMALAn tietoisuus”. Ihmisen tietoisuudella tarkoitetaan ”inhimillisen luonnon” tietoisuutta ja JUMALAn tietoisuudella ”jumalallisen luonnon” tietoisuutta. Jeesuksella on ihmisenä vain rajallinen määrä tietoa ja hän ajattelee, tahtoo, tuntee ja tekee asioita ihmisenä. Koska hän on tämän opin mukaan samalla myös JUMALA, niin hän ajattelee, tahtoo, tuntee ja tekee asioita myös JUMALAna, niin että ”ihminen Kristus Jeesus” on eri (persoona) kuin ”JUMALA-Jeesus”. JUMALA-Jeesus tietää kaiken, mutta ihminen Kristus Jeesus ei tiedä kaikkea.

Vaikka Kristuksella on tämän opin perusteella kaksi eri tietoisuutta, niin hänen sanotaan olevan silti yksi ainoa persoona ja yksi ainoa olevainen. Sen sijaan JUMALAn sanotaan olevan kolme eri persoonaa, koska jokainen ”heistä” ajattelee, puhuu, tuntee, tahtoo, toimii ja on ikään kuin itsenäinen persoona: jokaisella persoonalla on oma tietoisuus. Miksi sitten Kristuksella ei ole kahta eri persoonaa, koska hänellä on kaksi eri tietoisuutta? Siihen kolmiyhteiseen jumalaan uskovat eivät vastaa yleensä mitään.

Osa kieltää sen, että JUMALAn persoonilla olisi kullakin oma tietoisuutensa: he puhuvat sen sijaan kollektiivisesta yhdestä tietoisuudesta, eivät kolmesta eri tietoisuudesta. Samalla tavalla selitetään Jeesuksen kaksi eri tietoisuutta. Kristuksella on vain yksi kollektiivinen tietoisuus, joka pitää sisällään ihmisen ja JUMALAn tietoisuuden. Tällä tavalla selitetään ihmisjärjen avulla sitä, miten ihminen ja Jumala eivät ole kaksi eri olevaista, vaikka ihmisjärjen ja logiikan sääntöjen mukaan heidän täytyisi olla kaksi eri olevaista ja kaksi eri persoonaa.

Ihminen ja JUMALA eivät ole yhden ja saman olevaisen tai persoonan kaksi eri ”luontoa” vaan he ovat kaksi kokonaan eri olevaista ja kaksi eri persoonaa. Sanalla ”luonto” on korvattu sanat ”persoona” ja ”olevainen”. Sanalla ”luonto” tarkoitetaan käytännössä kokonaista olevaista ja kokonaista persoonaa, ei vain osaa hänestä: ”inhimillinen luonto” on yksi kokonainen ihminen ja ”jumalallinen luonto” on yksi kokonainen JUMALA. Jeesus on Kristuksen kaksiluonto-opin mukaan ”täysi ihminen” ja ”täysi JUMALA” siten, että hänet on jaettu ”luontojensa” mukaan kahteen osaan: ihmiseksi ja JUMALAKSI.

Kukaan ei ymmärrä kolmiyhteisen jumalan oppia ja Kristuksen kaksiluonto-oppia, mutta moni tunnustaa ne opit siitä huolimatta JUMALAn ilmoittamana varmana Jumalan Sanan totuutena. Niiden oppien totena pitäminen on pantu pelastumisen ehdoksi. Vain kolmiyhteiseen jumalaan uskovia ihmisiä pidetään Kristuksen ruumiiseen kuuluvina JUMALAn lapsina. Muiden sanotaan olevan matkalla kadotukseen: me emme kuulu heidän mukaansa Kristuksen ruumiiseen emmekä ole siten toivossa pelastuneet uudestisyntymisen kautta, vaikka niin sanoisimme ja todistaisimme siitä muille.

Meitä ei heidän mukaansa pelastanut se, että uskoimme Jeesuksen kuolleen ristillä syntiemme sovitukseksi ja JUMALAn herättäneen hänet ylös kuolleista, minkä jälkeen JUMALA on korottanut Jeesuksen kaikkien luotujen herraksi ja antanut hänelle vallan tuomita eläviä ja kuolleita. Tämän evankeliumin perussanoman totena pitäminen ei riitä heidän mielestään uudestisyntymiseen ja sielun pelastukseen. Jokaisen ihmisen tulee sen lisäksi tunnustaa todeksi oppi kolmiyhteisestä jumalasta, jos mielii pelastua. Näin he siis sanovat ja kutsumme heitä tämän yhteisen uskontunnustuksen mukaan ”katolisessa uskossa oleviksi” (katolinen = yleinen).

Katolinen uskontunnustus on syrjäyttänyt kokonaan evankeliumin. Kun tulin uskoon, niin JUMALA ei edellyttänyt minulta kolmiyhteisen jumalan opin todeksi tunnustamista ennen kuin sain syntini anteeksi. Jos olet saanut syntisi anteeksi ja syntynyt JUMALAN lapseksi hengestä sanan kautta, niin tiedät kokemuksesta sen, että sinun ei tarvinnut tunnustaa ensin uskoasi kolmiyhteiseen jumalaan, ennen kuin sait syntisi anteeksi ja pyhän hengen olemaan kanssasi pysyvästi.

Meillä oli ennen syntien anteeksisaamista tieto siitä, että Jeesus on kuollut ristillä ja että JUMALA on herättänyt hänet ylös kuolleista ja Jeesus elää nyt JUMALAN tykönä taivaassa. Kun olimme uskoneet tämän evankeliumin, niin me saimme syntimme anteeksi ja pelastuimme kuulemamme Jumalan sanan kautta. (Joh 12:44-50; 14:9-11, 23-24; 17:6, 8, 11, 20) Samalla tavalla pelastuttiin Jumalan sanan kautta apostolien aikana. (Apt 10:34-48; 11:11-18; 17:22-32) Silloinkaan ei tarvinnut tunnustaa uskoa kolmiyhteiseen jumalaan syntien anteeksisaamiseksi ja pelastuakseen.

Sielun pelastumiseen riittää usko siihen evankeliumiin, jossa erotetaan JUMALA ja Kristus selvästi toisistaan. Apostolit julistivat käytännössä evankeliumia tavalla, joka johti sanan vastaanottaneet kristuksen Jeesuksen kautta JUMALAN tykö ja pelastukseen. (Joh 14:1, 6; Apt 2:12-42)

Apostolien teoissa ei mainita sanallakaan sitä, että Jeesus olisi ollut JUMALAN tykönä ennen maailman luomista ja että hän olisi osallistunut luomiseen yhdessä ISÄnsä kanssa. Jumala ja Jeesus on erotettu siellä toisistaan siten, että vain JUMALA on luonut tämän maailman, mutta Jeesus on Nasaretilainen mies, jonka JUMALA on herättänyt kuolleista ja antanut hänelle vallan tuomita tämä maailma. (Apt 17:22-31; 4:24-31) JUMALA on korottanut tämän Jeesuksen kaikkien herraksi sen jälkeen, kun herätti hänet ensin ylös kuolleista. (Apt 2:12-38; Efe 1:20-23) Mitään muuta tärkeää sanomaa ei Jumalan sanan julistus pitänyt tuolloin sisällään ja sielut pelastuivat sen sanan kuulemisen kautta. (Apt 10:34-48; 11:11-18)

Tässä on luettelo niistä kohdista, joissa opetuslapset julistivat evankeliumia ja rukoilivat Herraa JUMALAA, meidän taivaallista ISÄämme.

Apt 2:14-41; 3:12-26; 4:8-31: 5:29-32; 7:2-60; 8:12, 26-40; 10:34-48; 13:14-52; 14:5-19; 17:2-3, 16-32; 18:5; 22:1-22; 26:1-32.

JUMALAn lapseksi synnytään vielä nykyään sellaisen evankeliumin kautta, jossa ei julisteta kolmiyhteisen jumalan oppia. Vaikka julistuksessa voi olla mukana katolista hapatusta, on se pelastava sanoma hyvin yksinkertainen ja erilainen kuin katolisessa opissa. Sen evankeliumin mukaan Jeesus on kuollut ristillä ja sovittanut syntimme, mutta JUMALA on herättänyt hänet ylös kuolleista, niin että hän elää nyt JUMALAN tykönä eikä kuole enää koskaan. Tämän yksinkertaisen evankeliumin sanoman totena pitäminen riitti pelastamaan JUMALAn tykö kääntyneet sielut apostolien aikana ja se sama sanoma pelastaa edelleen, vaikka sen sanoman seassa voi olla myös katolista harhaoppia. Se katolinen osuus sanomasta ei ole se pelastuksen tuova osuus vaan päinvastoin: katolista harhaoppia ei tarvita lainkaan, jotta sielu voi syntyä JUMALAn lapseksi evankeliumin kuulemisen kautta. (1Kor 4:15; 1Piet 1:3, 21-25; 1Tess 1:5-6; 2:13)

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat väittävät seuraavaksi, että vaikka Apostolien teoissa ei ole mainittu Jeesuksen olemista JUMALAn tykönä ennen maailman luomista ja kolmiyhteisen jumalan oppia ei löydy sellaisenaan apostolien julistamasta evankeliumista, on se kuitenkin löydettävissä muualta Raamatusta. ”Yhdistämällä eri kohtia toisiinsa saadaan muodostettua myös apostolien totena pitämä evankeliumi ja oppi kolmiyhteisestä jumalasta.” Onko tämä väite totta?

Jos Jeesuksen oleminen isän tykönä ennen maailman luomista ja usko kolmiyhteiseen jumalaan olisi pelastumisen ehto, niin Luukas olisi aivan varmasti sanonut sen asian Apostolien teoissa, jossa evankeliumia julistettiin ja rukoiltiin kaiken luonutta JUMALAA, ISÄÄ. (Apt 4:24-31; 17:22-31) Luukas ei olisi jättänyt pelastumisen kannalta tärkeintä sanomaa pois kuvatessaan evankeliumin saarnaa käytännön elämässä ja sen uskomisen kautta tullutta pelastumista. (Apt 10:34-48)

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat väittävät seuraavaksi, että kun synnit on saatu anteeksi ja synnytty JUMALAn lapseksi evankeliumin sanan kautta, niin ”Pyhä Henki” johdattaa sen jälkeen ”kaikkeen totuuteen” ja opettaa JUMALAn lapsille kolmiyhteisen jumalan oppia. Jos joku ei pidä opetusta saatuaan totena kolmiyhteisen jumalan oppia, niin hän ei ole syntynyt JUMALAn lapseksi vaan on ”feikki” uskovainen. Näin ollen kolmiyhteisen jumalan oppi ei ole syrjäyttänyt tai korvannut evankeliumia vaan se täydentää sitä, niin että JUMALAn valitsemat lapset pitävät sen totena saatuaan seurakunnassa opetusta tästä aiheesta ja kun ”Pyhä Henki” on heitä opettanut. Vain JUMALAn lapset voivat oppia tämän asian ja tunnustavat, että Jeesus kristus on lihassa tullut JUMALA, mutta muut eivät sitä voi tehdä, koska he eivät ole syntyneet JUMALAsta eivätkä vaella hänen ”Hengessään”.

Tällaisia väitteitä on tietysti mahdoton kumota vastaavalla logiikalla kuin väitteet on esitetty, sillä tässä on kyseessä kehäpäätelmä: ”Kolmiyhteisen jumalan oppi on totuus ja vain Pyhältä Hengeltä opetusta saaneet JUMALAn lapset voivat tunnustaa sen totuudeksi”. Ensin on määritelty se, mikä on oikea ja totuudellinen opetus, sitten on sanottu perään se, että vain totuuden hengestä osalliset JUMALAn lapset voivat tunnustaa sen opin totuudeksi ja uskoa siihen. Aivan vastaavalla tavalla voidaan todistaa kehäpäätelmän avulla mikä tahansa oppi oikeaksi ja totuudeksi! ”Jehovan todistajien oppi on totuus ja vain Pyhältä Hengeltä opetusta saaneet JUMALAn lapset voivat tunnustaa sen totuudeksi” ja ”Unitaarien oppi on totuus ja vain Pyhältä Hengeltä opetusta saaneet JUMALAn lapset voivat tunnustaa sen totuudeksi”.

Toivottavasti huomasit, miten typerä tuollainen kehäpäätelmä on ja että sellaisen kautta ei voida mitään totuudeksi todistaa. Jos Raamattu on kolmiyhteisen jumalan oppia vastaan, niin silloin se on harhaoppi sen sijaan, että olisi totuus. Raamatun mukaan meillä on vain yksi ainoa JUMALA, joka on ISÄ yksin, joten kolmiyhteisen jumalan oppi on varmasti valheen hengestä syntynyt ja sisäisesti ristiriitainen harhaoppi. (Joh 5:44; 17:3; 1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Jda 1:24-25; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9) Jos luet nuo viitteenä olevat jakeet, niin huomaat, että puhun totta ja ISÄ on yksin ainoa totinen JUMALA Raamatun mukaan. Jos Raamatun jakeita yhdistetään mielivaltaisesti yhteen siten, että niin muodostuvan opin mukaan ISÄ ei olekaan yksin se yksi ainoa JUMALA, josta Raamattu kertoo, niin silloin kumotaan Raamatulla Raamattu ja mennään harhaan, eksytään pois totuudesta.

Raamatun jakeet eivät saa kumota toisiaan vaan niiden tulee täydentää ja selittää toisiaan, niin että syntyy ristiriidaton ja johdonmukainen opetus. Jos sanotaan, että ”ISÄ ei ole yksin se yksi ainoa totinen JUMALA”, josta Raamattu kertoo, niin silloin kumotaan se sana, jonka mukaan ISÄ on yksin se yksi ainoa totinen JUMALA. Jos sanotaan, että ”Jeesus on isän vertainen totinen JUMALA” tai ”Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat yksin ainoa totinen Jumala”, tms., niin silloin kumotaan Jumalan sana ja pidetään totena virheellistä Raamatun tulkintaa totuuden sanan sijasta. Meillä ei ole lupa yhdistää toisiinsa jakeita sillä tavalla, että siten muodostuvan opin mukaan ”ISÄ ei ole yksin se yksi ainoa JUMALA”, josta Raamattu kertoo.

Raamatun eri kohtien tulee täydentää ja selittää muita Raamatun kohtia sen sijaan, että ne kumoaisivat ne. Myöhemmin tulleen Jumalan sanan tulee selittää ja täydentää aiemmin tullutta Jumalan sanaa, ei kumota sitä. Jos yhdistät mielivaltaisesti toisiinsa jakeita, joista muodostuu kolmiyhteisen jumalan oppi, niin olet kumonnut sen Jumalan sanan ilmoituksen, jonka mukaan ISÄ on yksin se yksi ainoa totinen JUMALA, josta profeetat, Jeesus ja apostolit ovat kertoneet. Kumoat Raamatulla Raamatun ja teet syntiä isän kasvojen edessä, jolle sinun on myös tehtävä tili, kun Jeesus saapuu tuomitsemaan tätä maailmaa isänsä tahdon mukaan hänen puolestaan ja hänen edustajanaan.

Kolmiyhteisen jumalan opin puolustajat sanovat, että he eivät perustele uskoaan ihmisjärjellä vaan Raamatun kirjoituksilla ja uskolla. Vaikka he pitävätkin sokeasti totena sen mysteerin, että Jeesus on ihminen ja JUMALA yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olevainen kuin JUMALA, niin he perustelevat silti tuhansin eri sanoin ja ihmisjärjen päätelmin kaikkea kolmiyhteisen jumalan oppiin liittyvää. He selittävät sanan ”echad” merkityksen väärin ihmisjärjen päätelmillä ja vertaavat JUMALAA luotuihin olentoihin tai materiaan kirjoitusten vastaisella tavalla saadakseen tuettua oppiaan. Sana ”echad” on hepreankielen perusluku ja vastaa suomenkielen numeroa ”yksi”. ISÄ on yksin yksi ainoa JUMALA ja hänen rinnallaan ei ole ketään muuta kaikkivaltiaana isänä ja luojana ja iankaikkisena JUMALAna.

Kolmiyhteistä jumalaa selitetään vertaamalla häntä kolmiyhteiseen ihmiseen, joka lisääntyy lajinsa mukaan: ”JUMALAsta syntyy JUMALA ja ihmisestä syntyy ihminen, joten Jeesus on JUMALA, koska on syntynyt JUMALAsta”. JUMALA ei lisäänny suvullisesti niin kuin ihminen, joten logiikka ei toimi. JUMALAsta ei synny JUMALAa, sillä JUMALA ei voi syntyä, koska hän on ollut aina olemassa ja hän on luonut kaiken. JUMALAa verrataan ihmisen henkeen, sieluun ja ruumiiseen: koska ihminen on kolmiyhteinen, niin JUMALAkin on kolmiyhteinen. Ihmisen henki, sielu ja ruumis eivät ole itsenäisesti ajattelevia, suunnitelmia tekeviä ja toistensa kanssa keskustelevia persoonia, joten logiikka ei toimi tässäkään vertauksessa.

JUMALAa on verrattu veden eri olomuotoihin: kiinteä (jää), neste (vesi) ja kaasu (vesihöyry). JUMALA ei ole ainetta, joten häntä ei ole oikein verrata aineen eri olomuotoihin.

Kristuksen kaksiluonto-opissa on korvattu sanalla ”luonto” sanat ”olevainen” ja ”persoona”. Sen avulla on eksytetty jopa valitut pitämään totena sisäisesti ristiriitainen ja järjetön oppi, jonka mukaan Jeesus on ihminen ja JUMALA yhtä aikaa olematta kaksi eri olevaista ja persoonaa. Jos Jeesus olisi täysin ihminen, niin hänellä olisi alku äitinsä Marian kohdussa eikä hän olisi ollut olemassa sitä ennen. Hänellä olisi ihmisenä oma tietoisuutensa, joka on eri kuin hänen oletetulla ”jumalallisella luonnollaan”, jolla tarkoitetaan käytännössä siis yhtä täyttä JUMALAa. Sanat ”jumalallinen luonto” vastaavat siis täysin sanaa ”JUMALA”.

Sanat ”inhimillinen luonto” vastaavat täysin sanaa ”ihminen”. Silti sanotaan, että Jeesus ei ole ihmisenä eri olevainen ja eri persoona kuin JUMALA eli hänen ”jumalallinen luontonsa”. Näin yritetään pimittää totuus, jonka mukaan ihminen kristus Jeesus on kokonaan eri olevainen kuin JUMALA tarkoitettiinpa sanalla JUMALA sitten hänen isäänsä tai hänen oletettua ”jumalallista luontoaan”. Kolmiyhteiseen jumalaan uskovan on tästä syystä valittava käytännössä kahden eri vaihtoehdon välillä: hän kieltää joko sen, että Jeesus kristus on ihminen tai hän kieltää sen, että hän on Jumala. Molempia hän ei voi olla ja koska pelastumisen ehdoksi on asetettu Jeesuksen tunnustaminen isän vertaiseksi Jumalaksi, uskovat monet käytännössä siten, että Jeesus on ”Jumala ihmisen ruumiissa”.

He eivät voi tunnustaa sitä, että Jeesus on täysin ihminen, koska hän olisi ihmisenä eri olevainen kuin JUMALA. Niinpä he valitsevat sokean uskon, jossa tunnustetaan todeksi järjen vastainen ja sisäisesti ristiriitainen oppi. Jumala ja ihminen ovat kaksi kokonaan eri olevaista, mutta heidän mielestään Kristus on vain yksi olevainen ja on silti ihminen ja Jumala yhtä aikaa. Totuudella ei ole mitään tekemistä tämän katolisten isien kehittämän opin kanssa, mutta siihen uskovat pitävät sitä varmana totuutena ja vaativat muitakin se totuudeksi tunnustamaan. Vaikka Kristuksen kaksiluonto-oppi on ihmisjärjen tuotosta, niin siihen uskovat eivät sitä tunnusta vaan sanovat sitä Jumalan sanan ilmoittamaksi ikuiseksi ja muuttumattomaksi totuudeksi. Sokea usko tunnustaa mitä vain todeksi helvetin pelon edessä.

Niin kuin näet, ovat kolmiyhteisen jumalan opin perustelut tyhjiä järjen päätelmiä ja vieläpä epäloogisia. Jumalan sanan opetus ei ole epäloogista vaan se on johdonmukaista ja ristiriidatonta. Se on Raamatun kirjoitusten mukaista ja järkevää opetusta, joka ei ole sisäisesti ristiriitaista ja järjetöntä niin kuin kolmiyhteisen jumalan oppi. Jumalan sanan opetusta ei tarvitse pitää sokeasti totena voidakseen pelastua. Se voidaan ensin ymmärtää ja vasta sitten se pidetään uskon kautta totena, niin että totena pitäminen ei ole vastoin ymmärrystä ja Jumalan sanan sisällään pitämää informaatiota, tietoa. Vain mysteeriuskonnossa vaaditaan pitämään totena asioita, joita ei voida ymmärtää ja järjellä käsittää. Vain mysteeriuskonnossa vaaditaan tunnustamaan sokeasti uskoa, jota järki ei voi käsittää ja jota ei voida ymmärrettävällä tavalla selittää.

Jumalan sana ei ole sellaista, että sitä ei voida ymmärtää. Päinvastoin! Jumalan sana antaa ymmärrystä, niin että se valaisee meidän tietämme kohti luvattua päämäärää! (Psa 119:130, 105) Paavali oikein rukoili sen puolesta, että opetuslapset kasvaisivat rakkaudessa ja sitten myös tiedossa ja käsittämisessä ja kaiken ymmärtämisessä.

Filippiläiskirje:
1:9 Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä,
1:10 voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi,
1:11 täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.

Vaikka teoreettista pään tietoa tärkeämpää on rakastaa ja ymmärtää oikeamielisen elämän ohjeita, niin ei kristuksen oppi JUMALAsta ole merkitykseltään vähäisin Raamatun opetusten joukossa. Päinvastoin! Sitä voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä opin kohdista, koska uskomme kohdistuu JUMALAan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme. (Joh 14:1; 1Piet 1:21; Hebr 6:1; 2Joh 1:7-11) Jos emme erota näitä kahta toisistaan, niin miten me voisimme uskoa ”niin kuin Raamattu opettaa”. Monet uskovat niin kuin joku ”opettaja” opettaa, mutta eivät suinkaan niin kuin Raamattu opettaa, koska he ovat eksyneet katolisten isien kehittämään harhaoppiin valheen hengen vaikutuksesta. Niin voi käydä, jos uskotaan Jumalan sanan olevan ihmisen järkeä vastaan olevaa sisäisesti ristiriitaista opetusta ja järjettömyyttä.

Palaamme vielä myöhemmin siihen, mitä sanat ”Jeesus kristus on herra” (1Kor 12:3) ja Jeesuksen tunnustaminen ”herraksi” (Room 8:9-13) ja ”jumalaksi” (Hebr 1:9; Psa 45) tarkoittavat Raamatun kirjoittajien mielestä ja JUMALAn tahdon mukaan oikein ymmärrettynä. Käymme sitä ennen lävitse sen, mitä ihminen luonnostaan ymmärtää, kun uskonnollinen valheen henki ei ole saanut sekoittaa hänen mieltään ja eksyttää häntä tunnustamaan todeksi sisäisesti ristiriitaista ja järjetöntä Babylonian mysteeriuskontoa. Huomaa, että ihmisen järki ja ymmärrys eivät ole Jumalan sanan ilmoittamaa totuutta vastaan vaan ovat sen puolesta, kun sanat avautuvat oikein ymmärryksellemme.

Ihmisen järki sanoo, että ihminen on eri olevainen kuin JUMALA. Ihminen syntyy äitinsä kohdusta vailla tietoa eikä ymmärrä vielä tätä maailmaa järjellään. Vauva ei osaa vielä puhua eikä ymmärrä äitinsä kieltä, joten hän on vailla ymmärrystä siihen asti, että oppi puhumaan. Lapsen tietomäärä ja viisaus lisääntyvät iän karttuessa. Ihmiselle kertyy muistoja elämänsä aikana ja hän on itsenäisesti ajatteleva, suunnitelmia tekevä ja toimiva olento: kokonaan eri olevainen kuin JUMALA.

Ihmisellä on oma tietoisuus. Ihminen ajattelee, tahtoo, tuntee, tietää ja muistaa asioita. Ihminen sanoo ”minä olen” ja JUMALA sanoo ”minä olen”, niin että molemmilla on oma tietoisuus. Ihmisen tietoisuus on eri kuin JUMALAn tietoisuus. Ihminen on eri ”minä olen” kuin JUMALA, joka on myös ”minä olen”. Ihmisellä on oma tahto, mieli, tunteet, ajatukset, tieto ja muistot. JUMALAlla on omansa. On siis selvä asia, että ihminen on kokonaan eri olevainen kuin JUMALA, mutta nimeltään kristityt eivät voi tätä asiaa tunnustaa, koska se on vastoin heidän uskonsa tunnustusta ja kolmiyhteisen jumalan oppia. Syntinen ja jumalaton ihminen ymmärtää luonnostaan sen, mitä väkevän eksytyksen uskonut nimeltään kristitty ihminen ei voi ymmärtää! (2Tess 2) Vain valheen henki saa ihmisen kieltämään ilmiselvän totuuden ja sanomaan valhetta totuudeksi.

Katolinen kirkko on jakanut Kristuksen kahteen eri osaan ihmiseksi ja JUMALAksi ”luontonsa” mukaan. Se ei ole jakanut vain JUMALAa kolmeen osaan vaan se on jakanut sen lisäksi Jeesuksen kahtia ihmiseksi ja JUMALAksi. Kaikki inhimillinen Jeesuksessa selitetään hänen ”inhimillisellä luonnollaan” ja kaikki yliluonnollinen hänen ”jumalallisella luonnollaan”. Sanalla ”luonto” on korvattu sanat ”persoona” ja ”olevainen”, sillä käytännössä Jeesuksen oletettu ”jumalallinen luonto” on JUMALAna kokonaan eri olevainen kuin hänen ”inhimillinen luontonsa”, jolla tarkoitetaan todellisuudessa kokonaista ihmistä eikä vain osaa ihmisestä. Jos Jeesuksella olisi ”jumalallinen luonto” ja hän olisi ”JUMALA ihmisen ruumiissa”, niin tämä ”jumalallinen luonto” ja ”JUMALA ihmisen ruumiissa” olisi kokonaan eri olevainen kuin ”ihminen kristus Jeesus”. Kristus ei olisi vain yksi persoona vaan hän olisi kaksi eri persoonaa: ihminen ja JUMALA.

Näiden asioiden ajatteleminen ei kuulu kolmiyhteiseen jumalaan uskovien tapoihin. He melkeinpä kieltäytyvät ajattelemasta tätä asiaa, koska ne ajatukset ovat niin jyrkästi heidän uskoaan vastaan. He pelkäävät joutuvansa helvettiin, jos tulisivat eri johtopäätökseen kuin muut samalla tavalla uskovat ihmiset tätä asiaa pohdittuaan. He pelkäävät myös harhaoppisen leimaa ja yhteydestä erotetuksi tulemista. Evankeliumin työssä olevat pelkäävät menettävänsä taloudellisen tukensa ja toimeentulonsa, jos he hylkäävät kolmiyhteisen jumalan opin. Osa heistä on uhrannut suuren osan elämästään muiden näkemysten vastustamiseen, joten heidän koko elämäntyönsä valuisi hukkaan ja he joutuisivat naurunalaiseksi, jos hylkäisivät aiemman näkemyksensä. Pelko estää nimeltään kristittyjä edes ajattelemasta sitä mahdollisuutta, että he olisivat erehtyneet, joten he eivät voi muuttaa mieltään tässä asiassa niin kauan kuin ovat itse itsensä totuuden tuntemisesta ulos sulkeneet.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tunnustavat siis sellaista uskoa ja oppia, joka on vastoin heidän järkeään ja kaiken logiikan vastainen: sisäisesti ristiriitainen oppi. JUMALA ei ole ihminen eikä ihminen ole JUMALA, mutta kolmiyhteisen jumalan opissa ja Kristuksen kaksiluonto-opissa on ihminen ja JUMALA yhdistetty sen enempiä ajattelematta toisiinsa yhdeksi olevaiseksi, jota kutsutaan nimellä Herra Jeesus Kristus. Tämä Jumalan Poika ja Sana (kreikaksi Logos), millä nimellä häntä myös kutsutaan, on ihmisen ja Jumalan hybridi, jossa ei ole lupa erottaa ihmistä JUMALAsta omaksi olennokseen ja persoonakseen. JUMALA ja Kristus ovat yhtä ja samaa olemusta, vaikka toinen on ihminen ja toinen on JUMALA. Kristus ei ole kaksi eri persoonaa ja kaksi eri olevaista, vaikka niin hänen pitäisi olla, koska ”inhimillisellä luonnolla” on oma tietoisuus, joka on eri kuin oletetulla ”jumalallisella luonnolla”. Vaikka asiaa on mahdoton ymmärtää, niin se on vain pidettävä totena ”uskon kautta” tai muuten joutuu helvettiin sen opin kannattajien mukaan.

Oletko vielä kärryillä siitä, mitä olen sanonut? Ei ole ihme, jos et pysty ymmärtämään näitä asioita, sillä katolisten isien kehittämät harhaopit vetävät ihmisen ajatukset solmuun ja panevat hänen mielensä ihan sekaisin. Kyse on Baabelin sekaannuksesta, sillä kolmiyhteisen jumalan oppi ja ihmisten palvominen JUMALAna on alkuisin muinaisen Babylonin mysteeriuskonnosta. Valtaosa nimeltään kristityistä pitää tietämättään totena Babylonin mysteeriuskonnosta kehitettyä harhaoppia, kun ei ole uskaltanut sitä tutkia ja kyseenalaistaa pelkonsa vuoksi.

Kovin moni nimeltään kristitty ei tule ajatelleeksi elämänsä aikana sitä, mitä todeksi tunnustaa tunnustaessaan uskoaan kolmiyhteiseen jumalaan. Käytännön elämässä kolmiyhteisen jumalan opilla ei ole juuri mitään merkitystä. Se ei vaikuta siihen, miten me elämme tätä elämää: miten suhtaudumme JUMALAan ja miten kohtelemme lähimmäistä. Heidän onnensa on se, että JUMALA ei tuomitse meitä ensisijaisesti opillisen ymmärtämisen mukaan vaan tekojen mukaan. Sen vuoksi moni vilpittömästi erehtynyt on voinut pelastua sen pimeyden keskeltä, jossa lähes koko nimeltään kristitty maailma on väkevän eksytyksen alla elänyt meidän päiviimme asti.

Tavalliset kristityt saattavat elää koko elämänsä pysähtymättä ajattelemaan tätä asiaa kertaakaan kunnolla. He pitävät itsestään selvänä sen, että JUMALA on kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki, ja Jeesus on JUMALA, joka syntyi ihmiseksi neitsyt Mariasta. Nämä ajatukset ja opit ovat juurtuneet niin syvään sydämen maaperään jo äidinmaidosta lähtien, että niitä ei osata kyseenalaistaa ja asettaa tutkimuksen kohteeksi siinä mielessä, että kyse ei olisikaan totuudesta.

Jos tavalliselta kristityltä kysytään sitä, miten Jeesus voi olla ihminen ja JUMALA yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olevainen kuin JUMALA, niin hän ei osaa vastata siihen. Opetusta saaneet alkavat puhua Kristuksen kaksiluonto-opista, jota äsken lyhyesti kuvasin. Sen avulla on saatu sekoitettua ihmisten mieliä entuudestaan, sillä se menee sekaisin jo siinä, jos yritetään selittää tai ymmärtää kolmiyhteisen jumalan oppia ottamatta lainkaan kantaa Jeesuksen ihmisyyteen ja oletettuun kahteen eri ”luontoon”.

Kolmiyhteisen jumalan oppi ja Kristuksen kaksiluonto-oppi eivät ole ihmisen järjellä ymmärrettävissä, koska ne ovat sisäisesti ristiriitaisia ja Raamatun kirjoitusten vastaisia opetuksia. Koska niitä pidetään kuitenkin totena, ovat monet nimeltään kristityt uskoneet käytännössä siten, että Jeesus on ”JUMALA ihmisen ruumiissa”. He eivät pidä Jeesusta kokonaisena ihmisenä, jolla on oma henki, sielu ja ruumis tai joka on täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. He ovat ajatelleet siten, että Jeesuksessa on ihmisyyttä vain sieluton ja järjetön ruumis, mutta henki tai sielu on kokonaan JUMALA, joka asuu liharuumiissa.

Kun he uskovat ja ajattelevat tällä tavalla, niin he sanovat tietämättään Jeesuksen elämää ihmisenä pelkäksi JUMALAn esittämäksi näytelmäksi ja leikiksi. JUMALA olisi näytellyt olevansa pieni vauva, joka ei osaa puhua ja kirjoittaa, eikä edes ryömiä tai kävellä. Hän olisi todellisuudessa ollut koko ajan JUMALA ihmisen liharuumiissa ja katsellut asioita Jeesuksen silmien kautta kaiken tietävänä JUMALAna. Jeesus olisi silti ollut myös ihmislapsi, jolla on oma tietoisuutensa, mutta se ei tee tämän opin mukaan hänestä eri olentoa kuin JUMALA on. Jeesuksen persoonassa ovat ihmisyys ja jumaluus sekoittuneet toisiinsa salaisella tavalla (mysteeri), jota ei kukaan luotu voi ymmärtää, mutta se tulee uskoa todeksi!

Ne, jotka ovat saaneet opetusta, puhuvat tässä kohdassa Jeesuksen nöyrtymisestä ja itsensä tyhjentämisestä (ns. kenosis-oppi). JUMALA tyhjensi itsensä ja omaksui ihmisyyden. Tämä ”lihaksi tullut JUMALA” sai inhimillisen luonnon, joka ei tiennyt mitään aiemmasta elämästään JUMALAna isän tykönä taivaassa. Jeesus ei muistanut sikiönä, vauvana ja poikalapsena sitä, mitä tiesi ja muisti JUMALAna ennen Marian kohtuun tulemista. Tämä teki mahdolliseksi sen, että Jeesus saattoi elää ihmisenä ja olla ihmisenä vajavainen niin kuin muutkin. Hän oli silti kaiken aikaa myös JUMALA, mutta JUMALAn tietoisuus oli eri kuin ihmisen tietoisuus, vaikka nämä kaksi ”luontoa” ovat yhden ja saman olevaisen ja persoonan ”luontoja”. Jumalallinen luonto oli lisäksi yhtä aikaa läsnä kaikkialla tai näki kaikkialle taivaassa, maan päällä, ”tuonelassa” ja Jeesuksen ruumiissa.

Kolmiyhteisen jumalan opin mukaan täytyy tunnustaa se, että Jeesus kristus on täysin ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen: muuten ei voi pelastua. (Athanasioksen uskontunnustus) Tästä huolimatta monelle nimeltään kristitylle on mahdotonta tunnustaa se, että Jeesuksella olisi ihmisen sielu niin kuin he uskovat muilla ihmisillä olevan. Kolmiyhteisen ihmiskuvan kannalla olevien mielestä Jeesus ei ole kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten. Hänen henkensä ja ehkä myös sielunsa ovat kokonaan JUMALAn, mutta vain ruumis on ihmisen. Näin he kumoavat sen Raamatun ilmoituksen, jonka mukaan Jeesus kristus on ihminen ja hän on välimies JUMALAn ja ihmisten välillä. (1Tim 2:5) He kumoavat myös sen, että JUMALA on herättänyt kuolleista ylös ihmisen kristuksen Jeesuksen, jonka JUMALA on korottanut kaikkien luotujen herraksi. (Efe 1:20-23; 1Kor 15:12-23)

Nokkelammat tunnustavat sen, että Jeesuksella on ihmisen sielu, mutta henki on Jumalan iankaikkinen Henki, vaikkakaan ei sama kuin Pyhä Henki, koska Kristus ja Pyhä Henki ovat kaksi eri persoonaa kolmiyhteisen jumalan opin mukaan. He eivät selitä tarkemmin sitä, miten Jeesuksen sielu on yhteydessä hänen ”jumalalliseen luontoonsa” ja JUMALAn muihin persooniin. He eivät sano suoraan edes sitä, onko Jeesuksen sielu sama kuin hänen ”inhimillinen luontonsa” vai pitääkö ”luonto” sisällään myös ruumiin ja tarkoittaa siten ”koko ihmistä”. He perustelevat tyhjillä järjen päätelmillä monia asioita, mutta jättävät monia asioita selittämättä. Sokea usko valitsee itse, mitä asioita se selittää ja mitkä se jättää selittämättä. Pääasia sokealle uskolle on se, että se jättää ymmärryksen hedelmättömäksi ja sekoittaa ihmisen mielen ristiriitaisilla ja järjettömillä opetuksilla.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat puhuvat Jeesuksesta ikään kuin hän olisi hybridi. Välillä hän puhuu ja toimii kuin JUMALA, välillä kuin ihminen. Jeesuksen persoonassa ja olemuksessa vaihtuvat ihmisen ja JUMALAn roolit, mutta hän on silti yksi ainoa olevainen, ei kaksi eri persoonaa. Se, että ihmisellä kristuksella Jeesuksella on oma tietoisuutensa, joka on eri kuin hänen ”jumalallisella luonnollaan”, ei estä uskomasta sitä, että kyse on yhdestä ja samasta olevaisesta eikä kahdesta. Kristus on heidän mielestään yksi ainoa persoona ja olevainen, jossa ihminen kristus Jeesus on salaperäisellä tavalla yhtä hänen jumalallisen luontonsa ja JUMALAn muiden persoonien kanssa.

Kolmiyhteisen jumalan opin mukaan Jeesus ei kuollut ristillä vaan hän lähti henkenä tai sieluna ulos ruumiistaan: vain ruumis kävi elottomaksi, mutta Jeesus ei kuollut niin kuin muut ihmiset kuolevat Raamatun mukaan ja nukkuvat tiedottomassa tilassa kuoleman unta aina ruumiin ylösnousemukseen asti. (Snj 9:9; Job 14:10-22; Dan 12:2; Matt 9:24; 12:41-42; Joh 5:29-30; Apt 2:34; 1Tess 4:13-17) Koska Jeesus on yhtä aikaa ihminen ja JUMALA, niin hänen sielunsa kulki hänen jumalallisen luontonsa mukana tuonelaan ja paratiisiin. Tehtyään kaiken sen, mitä hänen kuului tehdä JUMALAn suunnitelman mukaan, palasi hän lopulta kolmantena päivänä takaisin elottomaan ruumiiseensa.

Jeesuksen inhimillinen luonto on sidottu hänen ruumiiseensa, mutta hänen jumalallinen luontonsa ei. Ihminen kristus Jeesus näkee, tietää ja tekee siten vain sen, minkä hänen jumalallinen luontonsa ja JUMALAn kaksi muuta persoonaa antavat hänen nähdä, tietää ja tehdä. Tästä huolimatta Jeesus on yksi ainoa olevainen ja yksi ainoa persoona, ei kaksi olevaista ja kaksi persoonaa. Näin siis Kristuksen kaksiluonto-opin mukaan.

Jeesus ei tarvinnut JUMALAna kenenkään voimaa tai apua palatakseen takaisin elottomaan ruumiiseensa. Huomaa vielä se, että Jeesus ei tämän näkemyksen mukaan kuollut lainkaan: hän vain siirtyi paikasta toiseen ”henkenä” tai ”sieluna”. Koska Raamatun mukaan JUMALA herätti kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen, niin kolmiyhteiseen jumalaan uskovien täytyy tunnustaa todeksi se, että Isä ja Pyhä Henki olivat mukana ”herättämässä” Jeesusta ylös kuolleista. (1Kor 15:12-23; Room 8:11) He eivät kuitenkaan tunnusta sitä, että JUMALA eli ISÄ olisi pelastanut oman poikansa kuolemasta, niin kuin Heprealaiskirjeessä on kirjoitettu. (Hebr 5:7; 13:20-21)

Tällaiset vaikeat kirjoitusten kohdat jätetään joko kokonaan käsittelemättä tai kumotaan ne toisilla kohdilla, jotka ovat näennäisesti ristiriitaisia niiden kanssa. Sanotaan esimerkiksi niin, että JUMALA kyllä herätti kuolleista poikansa ja pelasti hänet, mutta vain Jeesuksen inhimillisen luonnon, jota oli pelastamassa ja herättämässä kuolleista myös hänen jumalallinen luontonsa yhdessä ISÄn ja Pyhän Hengen kanssa. Näin selitetään järjen avulla asioita, kun halutaan pitää kiinni kolmiyhteisen jumalan opista, mutta samalla kielletään se, että opetusta selitettäisiin järjen päätelmillä. Kysehän on uskosta eikä tiedosta (informaatiosta), joka voitaisiin ymmärtää?

Nyt kun Jeesus on isän tykönä taivaassa, niin hänen kirkastetussa ruumiissaan ovat hänen inhimillinen ja jumalallinen luontonsa sulassa sovussa keskenään. Ihminen kristus Jeesus on edelleen täysin ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen, mutta ei ole JUMALAsta erillinen olento tai eri persoona kuin hänen jumalallinen luontonsa. On vain yksi persoona ja olevainen, Kristus. Tämä Kristus on isän vertainen Jumala ja Jahve, meidän Herramme ja kaikkien Herra: ei sen vuoksi, että isä olisi korottanut hänet siihen asemaan vaan siksi, että hän on ollut aina kaikkivaltias Jumala. Vain inhimillinen luonto on tullut mukaan Jumalan valtaistuimelle, mutta jumalallinen luonto ei ole siitä koskaan edes luopunut. Näin jotkut selittävät Kristuksen kahta luontoa historian eri aikoina.

He uskovat, että Jeesuksen jumalallinen luonto jäi taivaaseen ja näki kaikkialle Henkenä, kun Jeesus omaksui ihmisyyden ja sai inhimillisen luonnon olemaan pysyvästi osa itseään. (Joh 3:13 Albert Barnes’ Notes On The Bible) Toiset eivät hyväksy tätä tulkintaa, koska Poika ei olisi silloin tullut alas taivaasta, sillä inhimillinen luonto sai alkunsa vasta Marian kohdussa, ei taivaassa. Jos jumalallinen luonto ei olisi tullut alas taivaasta ja omaksunut rinnalleen inhimillistä luontoa, niin JUMALA ei olisi voinut lähettää Poikaansa maailmaan taivaasta, niin kuin yleisesti uskotaan. Niinpä jumalallinen luonto tuli alas taivaasta ja eli Kristuksen ruumiissa rinnan hänen inhimillisen luontonsa kanssa, samalla kun oli taivaassa isän tykönä ja näki Henkenä kaikkialle. Jeesus ei siten oikeasti luopunutkaan Jumaluudestaan ja nöyryyttänyt itseään, niin kuin silti väitetään. Jeesuksen itsensä tyhjentäminen eli kenosis-oppi olisi järkevä selitys vain siinä tapauksessa, että Jeesus olisi luopunut Jumaluudestaan kokonaan ja jättänyt taivaan, niin että ei olisi jäänyt sinne ”jumalallisen luontonsa” puolesta, mutta kolmiyhteiseen jumalaan uskovia eivät tällaiset ristiriidat häiritse.

Joku voi väittää, että Jeesus luopui asemastaan JUMALAna täydellisesti, niin että oli pelkkä ihminen ”lihansa päivinä”, mutta sai JUMALAn aseman takaisin palattuaan takaisin elottomaan ruumiiseensa ristille naulitsemisen jälkeen. Tämä on sisäisesti ristiriitainen väite, sillä JUMALA ei voi luopua Jumaluudestaan: JUMALA ei voi lakata olemasta JUMALA – ei hetkenkään ajaksi. Vaikka tätä teoriaa perustellaan siten, että Isä ja Pyhä Henki olivat koko ajan JUMALA sinä aikana, kun Jeesus oli ”vain” ihminen maan päällä, niin Jeesus ei olisi iankaikkinen Jumala, koska olisi lakannut olemasta JUMALA yli 30 vuoden ajan. Sen lisäksi pitäisi jälleen kerran selittää se, miten Jeesus voi olla ihminen ja JUMALA olematta ihmisenä kokonaan eri olento kuin JUMALA. Jos hän olisi lakannut olemasta JUMALA jumalallisen luontonsa kautta eläessään ihmisenä maan päällä, niin eikö hän olisi silloin ihmisenä kokonaan eri olento kuin se jumalallinen luonto? Jos hän ei olisi ihmisenä kokonaan eri olento kuin jumalallinen luonto, niin silloin hän ei olisi lainkaan ihminen.

Kun Kristuksen kaksiluonto-oppia ja kolmiyhteisen jumalan oppia tutkitaan tarkasti, niin ne paljastuvat tyhjiksi ihmisjärjen päätelmiksi. Vain valheen eksyttävä henki saa nimeltään kristityt pitämään niistä niin lujasti kiinni. Kuka tahansa vilpitön kristitty ymmärtää asiaan perehdyttyään lopulta sen, että kyse on sisäisesti ristiriitaisesta järjettömyydestä, joka on tunnustettava totuudeksi tai muuten ”joutuu helvettiin” ja eroon muista ”uskovaisista”. Kyseessä on katolisten isien kehittämä salaisuus eli mysteeri, joka on pakko uskoa tai muuten käy huonosti. Kyse on sokeasta uskosta, ei tiedosta (informaatiosta), joka voitaisiin ymmärtää. Ja tätä mysteeriä suurin osa nimeltään kristityistä sanoo varmaksi Jumalan sanan totuudeksi. Ei voi kuin ihmetellä valheen hengen voimaa ja vaikutusta jopa valituissa Jumalan lapsissa, sillä osa heistäkin on eksynyt pitämään totena tämän väkevän eksytyksen. Näin on käynyt, kun pelko on pannut paulan: ei uskalleta ajatella sitä, että ollaan erehdytty, koska koko elämä ja pelastus on sidottu tähän oppiin. Se oppi on siis korvannut evankeliumin, vaikka muuta väitettäisiin.

Jeesus kristus on herra

Paavali kirjoitti:

”Sentähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan hengessä, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon herra”, paitsi pyhässä hengessä.” (1Kor 12:3)

On sanottu, että vain pyhässä hengessä vaeltava kristitty voi tunnustaa, että Jeesus kristus on Jahve (Herra). Sanalla Jahve tai Herra tarkoitetaan silloin sitä, että Jeesus on isän vertainen JUMALA tai JUMALA samalla tavalla kuin isä on JUMALA. Mitään muuta selitystä sanan ”herra” käytölle ei tässä yhteydessä hyväksytä. Kun esimerkiksi meidän tavallamme uskovat tunnustavat myös, että ”Jeesus kristus on herra”, niin me annamme sanalle ”herra” (kyrios) eri merkityksen kuin ISÄstä puhuttaessa. Jeesus on edustanut ISÄÄ JUMALAA hänen nimessään, kun on tullut maailmaan ja kun tulee toistamiseen ilman syntiä tuomitsemaan ja hallitsemaan tulevaa maailmaa. (Joh 5:43-44; 10:25; Hebr 2:5ss.; 9:24-28; Apt 1:9-11; Sak 13:8-14:9) Jeesusta sanotaan Jahveksi ja Elohimiksi (Herraksi ja JUMALAksi) siitä syystä, että hän edustaa JUMALAA ollessaan JUMALAn lähettämä ja toimiessaan hänen antamillaan valtuuksilla – JUMALAN täydellä arvovallalla ja voimalla.

Me voimme siis tunnustaa sen, että ”Jeesus kristus on herra”, mutta tarkoitamme sanalla ”herra” eri asiaa kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat sillä tässä yhteydessä tarkoittavat. He pitävät koko jaksoa 1Kor 12:1-13 todisteena kolmiyhteisestä Jumalasta, mutta me pidämme sitä todisteena siitä, että Jumala jakaa armolahjojaan henkensä kautta ja Jeesus kristus on herra sen vuoksi, että Jumala on korottanut hänet herraksi. Me emme syyllisty kehäpäätelmään niin kuin he. Mekin voisimme sanoa, että vain pyhässä hengessä voidaan sanoa, että ”Jeesus kristus on herra” ja se TARKOITTAA sitä, mitä me sanomme sen tarkoittavan.

Vain sillä on nimittäin merkitystä, mitä sanoilla tarkoitetaan: ei sillä, mitä sanotaan. Monet tunnustavat esimerkiksi sen, että ”Jeesus kristus on ihminen”, mutta antavat sanalle ”ihminen” eri merkityksen kuin JUMALA ja Raamatun kirjoittajat sille sanalle antavat. Raamatussa sanaa ”ihminen” on käytetty vain sellaisista olennoista kuin me olemme: meidät on luotu ja meillä on alku äitimme kohdussa, mitä ennen me emme ole olleet olemassa. He eivät usko, että Jeesus kristus on sellainen ihminen kuin me olemme, koska ajattelevat hänen olevan JUMALAn ja ihmisen hybridi, sekoitus: JUMALA-ihminen.

On sanottu, että apostolien aikana tunnustettiin hepreankielellä, että Jeesus kristus on Jahve. Korinttolaiskirje on kuitenkin kirjoitettu kreikaksi, ei hepreaksi tai arameaksi. Aramea on syyrialainen murre hepreankielestä ja apostolit puhuivat sitä kieltä keskenään. Meillä ei ole mitään todisteita siitä, että Uusi testamentti tai tämä kirje olisi kirjoitettu ensin hepreaksi tai arameaksi ja käännetty sitten kreikaksi. Meillä on vain kreikankielisiä käsikirjoituksia jäljellä. Korintossa oli paljon kreikankielisiä seurakunnan jäseniä juutalaisten joukossa ja he eivät puhuneet hepreaa tai arameaa. (Apt 18:1-8) Siten on varmaa, että kirje kirjoitettiin ainakin kreikaksi, mutta sitä ei tiedetä, kirjoitettiinko se myös hepreaksi tai arameaksi.

Vaikka kirje olisi kirjoitettu ensin hepreaksi, niin me emme tiedä sitä, mitä sanaa siinä olisi käytetty sanan ”kyrios” vastineena. Se voidaan kääntää joko sanoilla ”adon” tai ”jahve”, jotka molemmat tarkoittavat ”herraa”. Sanaa ”adon” on käytetty Jumalasta, enkeleistä ja ihmisistä, heistä kaikista. Asiayhteys sitten ratkaisee, ketä tarkoitetaan. Kun ihmistä tai enkeliä kutsutaan ”herraksi”, niin sillä ei tarkoiteta silloin ”isän vertaista” tai ”isän kaltaista” JUMALAa: kaikkivaltiasta kaiken luojaa, jolla ei ole elämän alkua eikä loppua.

Vanhassa testamentissa on kutsuttu JUMALAksi ja Jahveksi myös JUMALAn lähettämää sanansaattajaa, Jahven enkeliä, joten sitä sanaa voidaan käyttää myös kristuksesta ilman, että se todistaa hänen olevan isän vertainen JUMALA. (2Moos 3:1-15; 6:2-3; Apt 7:35-40) Sana Jahve puhuttaessa kristuksesta todistaa vain sen, että Jeesus on JUMALAn edustaja, kun tuomitsee ja hallitsee tulevaa maailmaa hänen nimessään hänen puolestaan, sijaishallitsijana. Jeesus kristus on Jahven poika, mutta ei Jahve itse (vrt. Jahven enkeli, ei Jahve itse).

JUMALA on näkymätön henki, joten häntä ei kukaan voi nähdä, mutta Jeesuksen me näemme istumassa valtaistuimella hänen tulemuksessaan ja sen jälkeen. (1Tim 6:13-16; Ilm 22:1-5) JUMALA asuu vielä silloinkin Kristuksen ruumiissa, mutta koska hän on näkymätön henki, niin häntä ei voida luonnollisin silmin nähdä. Isä asuu pojassaan, mutta poika ei ole isä. (Joh 14:1-11) Jumala asuu kristuksessa, mutta kristus ei ole Jumala. (2Kor 5:16-21) Me ymmärrämme tämän ja saamme sen vuoksi ”nähdä” aikanaan Jumalan Kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme. (Matt 5:8; vrt. 3Joh 1:11; Job 42:1-6)

Kun me huudamme avuksemme herran Jeesuksen kristuksen nimeä, niin me huudamme hänen nimensä kautta avuksemme isää JUMALAa. Paavali erottaa selvästi toisistaan JUMALAn ja Kristuksen myös niissä kohdissa, joissa huudetaan avuksi herran nimeä. (Room 10:9-13; 1Kor 1:1-13) On selvää, että vain ISÄ on näissä kohdissa kaikkivaltias JUMALA. JUMALA on korottanut poikansa Jeesuksen meidän herraksemme, mutta se ei tee Jeesuksesta JUMALAa, että hänet on meidän herraksemme ja jopa enkeleitä ylemmäksi korotettu. JUMALA herätti kuolleista ylös ihmisen kristuksen Jeesuksen, ei kaiken luonutta kaikkivaltiasta JUMALAa, niin kuin harhaoppiset ovat sanoneet. (1Kor 15:12-23; Efe 1:20-23; Hebr 5:7; 13:20-21)

Heprealaiskirjeessä sanotaan Jeesusta ”jumalaksi”, kun viitataan Psalmiin. (Hebr 1:9; Psa 45) Siinä Psalmissa kuvataan kristus ihmislapsista ihanimpana ja tätä ihmistä sanotaan ”jumalaksi”. Raamatussa on sanottu ihmisiä ”jumalaksi”, kun he tuomitsevat JUMALAn puolesta hänen kansaansa tai toimivat kansan päämiehenä, lunastajana tai vapahtajana tai ovat hänen lähettämänsä sanansaattaja. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6; Apt 5:31; 7:27, 35) Jeesusta sanotaan samasta syystä ”jumalaksi”, vaikka hän on ”vain” mies, jota JUMALA on voidellut pyhällä hengellä muita enemmän ja korottanut kaikkien herraksi. (Apt 10:38; Efe 1:20-23)

Pyhällä hengellä voidellaan vain ihmisiä, ei enkeleitä tai JUMALAa itseään. Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus on ihminen vielä silloin, kun hallitsee tulevaa maailmaa. (Hebr 2:5-18) Jeesus on ikuisesti ihminen myös kolmiyhteisen jumalan opin mukaan, mutta kovin moni ei sitä asiaa nykyään enää tunnusta. He tunnustavat vain sen, että Jeesus kristus on isän vertainen JUMALA, mikä on väärän todistuksen antamista meidän herrastamme ja JUMALASTA, meidän isästämme.

Näistä asioista voitaisiin puhua ja kirjoittaa loputtomiin, mutta toivomme, että vilpitön totuuden etsijä on löytänyt jo totuuden niistä kirjoituksistamme, joilla olemme valaisseet Raamatun kirjoitusten sisältämää selvää sanomaa. Raamatun kirjoitusten enemmistö on selvää Jumalan sanaa, joka todistaa Jeesuksen olevan yksi jakamaton ihminen, ei ihmisen ja JUMALAn sekoitus, hybridi. JUMALA on korottanut Jeesuksen ihmisenä kaikkien luotujen herraksi ja jumalaksi, iankaikkiseksi kuninkaaksi, jonka valtakunnalla ei pidä loppua oleman. Jeesus on siten yhtä aikaa ihminen ja Jumala, mutta ei sillä tavalla kuin perinteisesti on opetettu katolisten uskontunnusten mukaan.

Jeesus kristus on ihmisenä herra ja jumala. Jeesus ei ole isän kaltainen luomaton iankaikkinen kaikkivaltias kaiken luonut JUMALA. Isä on yksin sellainen Herra ja JUMALA eikä ketään ole hänen rinnallaan saman arvoisena hänen kanssaan. Jeesus on ”JUMALAn kaltainen”, koska hän on täydellisenä ja synnittömänä ihmisenä ”JUMALAn kuva”. (2Kor 4:4; Hebr 1:3) JUMALAn kuvaksi sanotaan Raamatussa vain ihmistä, jonka JUMALA loi alussa kuvakseen ja kaltaisekseen, JUMALAn kaltaiseksi. (1Moos 1:26-27; Jaak 3:9) Valituista JUMALAn lapsista tulee ruumiin ylösnousemuksessa sellainen täydellinen JUMALAn kuva ja JUMALAn kaltainen ihminen kuin Jeesus kristus on. Se on meidän iankaikkinen toivomme, jossa me nyt uudestisyntyneinä JUMALAn lapsina elämme.

Aamen, tule herra Jeesus!

Tässä kirjoituksessa on kirjoitettu sana JUMALA isoilla kirjaimilla, kun sillä tarkoitetaan sitä yhtä ainoaa totista Jumalaa, josta Raamattu meille kertoo: Jeesuksen kristuksen Jumalaa ja isää, joka on myös meidän taivaallinen isämme. Jos Raamattuun kirjoitettaisiin vastaavalla tavalla isoilla kirjaimilla sana JUMALA, kun puhutaan ISÄstä, niin huomaisit heti Raamattua lukiessasi, että ISÄ on yksin se yksi ainoa Jumala, jonka Jeesus kristus on meille ilmoittanut eikä kolmiyhteistä jumalaa ole lainkaan Raamatussa. Lähes aina kun Raamatussa puhutaan JUMALAsta yleisessä merkityksessä kaiken luojana ja kaikkivaltiaana, niin hänet voidaan yhdistää ISÄän, mutta vain hyvin harvoin ja tarkoitushakuisesti hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme.

Raamatun kirjoituksiin ja evankeliumiin tai apostolien opetuksiin viittaavat sanat ”Jumalan sana” on kirjoitettu tässä muodossa sen vuoksi, että lukija huomaisi eron JUMALAN ja Raamatun kirjoitusten välillä. Raamatun kirjoitukset ovat ihmisten kirjoittamia ja ne eivät ole JUMALAn suoraa puhetta yhdessäkään kohdassa. Kaikki JUMALAn sanat ja puhe ovat ihmisten kautta ylöskirjoitettua SANOMAA, joka on jo alunperin tullut JUMALAn hengen vaikutuksesta ihmisten suun kautta (Apt 4:25) tai enkelien kautta (Hebr 3:7). JUMALA ei siis puhu itse muuten kuin ihmisten suun kautta ja nekin isän sanat, jotka opetuslapset kuulivat taivaasta Jeesuksen elämän aikana, ovat ihmisten käsien kautta talletetut. Meidän on hyvä tunnustaa Raamatun inhimillinen luonne ja vajavaisuus sen ohella, että sen kirjoitukset ovat JUMALAn pyhän hengen inspiroimia ja hänen vaikutustaan.

Montako tietoisuutta Jeesuksella on?

Katolisen opin mukaan Kristus on ihminen ja Jumala yhtä aikaa.

Onko Jeesuksella teidän mielestänne yksi vai kaksi tietoisuutta: ihmisen tietoisuus ja Jumalan tietoisuus vai pelkästään toinen näistä (Jumalan tietoisuus)?

Jos Jeesuksella on erikseen ihmisen tietoisuus ja Jumalan tietoisuus, niin onko hän mielestänne silti yksi ainoa persoona ja yksi ainoa olevainen/olento?

Tietoisuudella tarkoitamme sitä olevaista ja persoonaa, joka tahtoo, tuntee, ajattelee, tietää ja muistaa asioita, ja sanoo: ”minä olen”.

Kun Jumala sanoo ”minä olen”, niin onko Jumala silloin eri olevainen kuin ihminen kristus Jeesus ja kun ihminen kristus Jeesus sanoo ”minä olen”, niin onko hän eri olevainen kuin Jumala?

Ihminen kristus Jeesus tahtoo, tuntee, ajattelee, tietää ja muistaa asioita, ja sanoo ”minä olen”, mutta hän ei tiedä ja muista kaikkea sitä, mitä Jumala tietää ja muistaa. Myös Jumala tahtoo, tuntee, ajattelee, tietää ja muistaa asioita, mutta Jumalan tahto, tunteet, ajatukset, tieto ja muistot eivät ole samat kuin ihmisellä. Ovatko ihminen kristus Jeesus ja Jumala siten kaksi eri olevaista? Kaksi eri persoonaa he ainakin ovat, sikäli kuin puhutaan Kristuksesta Jumalan toisena persoonana ja uskotaan Isän ja Pyhän Hengen olevan ne kaksi muuta Jumalan persoonaa, joihin katolisessa uskossa olevat uskovat. Kristuksen ei uskota kuitenkaan olevan ihmisenä eri persoona kuin mitä hän itse on Jumalana: on vain yksi persoona ja yksi olevainen, joka on Kristus, mutta hänet on jaettu kahden eri ”luontonsa” mukaan ihmiseksi ja Jumalaksi.

Kristuksen ”inhimillisellä luonnolla” täytyisi teoriassa olla eri tietoisuus kuin hänen ”jumalallisella luonnollaan”, sillä muuten hänellä ei olisi kuin yksi ainoa ”luonto”. Sanalla ”luonto” on käytännössä korvattu sanat ”ihminen” ja ”Jumala”, sillä ”Kristuksen inhimillisellä luonnolla” tarkoitetaan ”täyttä ihmistä” ja ”Kristuksen jumalallisella luonnolla” tarkoitetaan ”täyttä Jumalaa”. Kristus on ”täysi ihminen” ja ”täysi Jumala” olematta silti kaksi eri persoonaa ja kaksi eri olevaista. Näin siis kolmiyhteisen jumalan opin ja Kristuksen kaksiluonto-opin mukaan.

Miten ”Kristuksen inhimillinen luonto” sopii yhteen ”Jumaluuden” kanssa? Miten Jeesus voi olla ihminen olematta ihmisenä eri olevainen kuin Jumala?

Katolisessa uskossa olevat eivät pidä Jeesusta Jumalasta erillisenä olentona/olevaisena vaan ajattelevat hänessä olevan ”ihmisyyden” ja ”Jumaluuden” yhtyvän toisiinsa salaperäisellä tavalla, niin että sitä ei voida selittää eikä ymmärtää eikä käsittää: se on mysteeri, joka on pakko uskoa, jos tahtoo pelastua. Kristuksessa ”ihminen ja Jumala” ovat yhtä salaisella tavalla, niin että sitä ei voida järjellä ymmärtää, mutta ”se voidaan pitää totena uskon kautta” (mutta sitä ei voida ymmärtää edes uskon kautta, sillä ymmärrys on hedelmätön niin kauan kuin jotakin asiaa ei voida selittää järjellisesti vaan se jää ”mysteeriksi” ja on järjetön tai sisäisesti ristiriitainen oppi niin kuin Kristuksen kaksiluonto-oppi ja kolmiyhteisen jumalan oppi sisäisesti ristiriitaisia ja järjettömiä ovat: ne kumoavat itse itsensä).

Katolisen opin mukaan Jumalalla on kolme eri persoonaa, jotka ovat Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Lienee oikein ajatella, että jokaisella heistä on oma tietoisuutensa, jonka mukaan he tahtovat, tuntevat, ajattelevat, tietävät ja muistavat asioita, mutta he ovat silti yksi ainoa olevainen, Jumala? Voidaan jopa ajatella niin, että heidän tahtonsa, tunteensa, ajatuksensa, tietonsa ja muistonsa ovat täysin samat jokaisella persoonalla, mutta silti sanotaan heidän olevan kolme eri persoonaa, mutta yksi ainoa olevainen (Jumala). Jumalalla olisi siten kolme eri tietoisuutta, mutta hän olisi silti vain yksi olevainen (Jumala). Jumalalla olisi kolme eri persoonaa, mutta hän olisi silti vain yksi olevainen (Jumala).

”Ihminen kristus Jeesus” poikkeaa Isästä ja Pyhästä Hengestä siten, että hänellä on selvästi eri tahto, ajatukset, tunteet, tieto ja muistot kuin näillä kahdella. Ne ovat myös eri kuin hänen omalla ”jumalallisella luonnolla”, mutta onko Kristus silti vain yksi persoona ja yksi olevainen/olento vai onko hän kaksi eri olevaista ja kaksi eri persoonaa? Katolisen opin mukaan hän ei voi olla kaksi eri olevaista ja kaksi eri persoonaa, mutta mitä mieltä sinä olet? Vai joko olet valmis tunnustamaan sen, että kolmiyhteisen jumalan oppi ja Kristuksen kaksiluonto-oppi ovat harhaoppeja?

Uskotko todella, että Jeesus on ihmisenä sama persoona ja sama olevainen kuin mitä hän on Jumalana?

Hakemistoon

Mainokset
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s