Jeesus on tullut taivaasta

Jeesus sanoi moneen otteeseen, että hän on tullut taivaasta. Mitä hän tarkoitti näillä sanoillaan?

Perinteisesti on tulkittu siten, että hän on ollut iankaikkisena henkenä isän tykönä ennen maailman luomista ja osallistunut maailman luomiseen yhdessä isänsä kanssa. Hän on Sana ja Jumalan Poika, joka on tullut lihaksi ja se tarkoittaa sitä, että hän tuli henkenä alas neitsyt Marian kohtuun, syntyi sieltä liharuumiissa poikalapseksi ja on elänyt siitä eteenpäin Jumalan ja ihmisen hybridinä. Jeesus on yhtä aikaa Jumala ja ihminen olematta ihmisenä eri olevainen kuin hänen isänsä Jumala.

Se, miten Jeesus voi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olevainen kuin Jumala, on mysteeri, joka on vain uskottava ja pidettävä totena ”tai muuten joutuu helvettiin”. Tällä tavalla on uhkailtu uskovia siitä asti, kun katoliset isät kehittivät kolmiyhteisen jumalan opin vuosien 150 ja 451 välillä. Profeetat, Jeesus ja apostolit eivät tunteneet kolmiyhteisen jumalan oppia, sillä heidän sanojensa mukaan isä on yksin se ainoa yksi Jumala, josta Raamattu kertoo ja jonka Jeesus on ilmoittanut niille, joissa Jumalan henki asuu.

Voit lukea tästä aiheesta erillisen kirjoituksen ”Yksi ainoa Jumala”.

Asiat eivät ole aina niin selviä kuin on perinteisen tulkinnan mukaan ajateltu. Siinä on ongelmallista se, että jos Jeesus olisi tullut taivaasta henkenä Marian kohtuun, niin hän ei olisi täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen; kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten niin kuin me. Hän ei olisi kaikessa samanlainen ihminen kuin me. (Hebr 2:5-18)

Sanaa ”ihminen” on käytetty kaikista muista ihmisistä kuin Jeesuksesta vain siinä merkityksessä, että kyse on samanlaisesta ihmisestä kuin me. Jeesus olisi ainoa poikkeus koko Raamatussa sanan ”ihminen” käytön suhteen: ainoa, joka on vain ”ihmisen kaltainen” ja muistuttaa ihmistä, mutta ei ole ihminen vaan on ikivanha henki liharuumiissa.

Sen sijaan sanoja ”herra” ja ”jumala” on käytetty muistakin kuin isästä, kaikkivaltiaasta kaiken luojasta, joten se ei tee Jeesusta isän vertaiseksi jumalaksi, että häntä on kutsuttu myös herraksi ja jumalaksi. Jeesus ei ole lähestulkoonkaan ainoa poikkeus näiden sanojen käytössä muista kuin luojastamme.

Mielestämme jo pelkästään tästä syystä kannattaisi suhtautua muihinkin tulkintoihin vakavasti. Eri mielipiteitä tulisi suvaita ja kunnioittaa niiden esittäjiä sen sijaan, että langetettaisiin väärämieliset tuomiot ja sanottaisiin, että ”Jumala tuomitsee” eri tavalla asian ymmärtävät sanansa mukaan kadotukseen. Jumala ei ole sellainen väärämielinen tuomari niin kuin monet ihmiset ovat.

On todella surullista, että oppi on korvannut monien elämässä evankeliumin ja elävän Jumalan ja herran Jeesuksen kristuksen ainoana pelastuksen turvana.

Jumalan seurakunnassa on monia eri mielipiteitä sen suhteen, mitä tarkoittaa se, että Jeesus on Jumalan lähettämä, hän on lähtenyt Jumalan tyköä ja isästä, ja on tullut taivaasta. Osa uskoo Jeesuksen tulleen taivaasta henkenä neitsyt Marian kohtuun ja syntyneen sitten ihmiseksi. Sana ja Poika tuli alas taivaasta, nöyryytti itsensä, luopui taivaallisesta asemastaan, otti ihmisen muodon ja palveli opetuslapsia isälleen kuuliaisena hamaan ristinkuolemaan asti. (Fil 2:5-7)

Kun tätä tulkintaa on opetettu meille äidin maidosta asti, niin emme osaa oikein mitään muuta ajatellakaan. Se on kuitenkin varmaa, että Paavali ei asettanut Jeesusta seurakunnan esikuvaksi Jumalana vaan ihmisenä tuossa kohdassa, johon viittaan. Siinäkin annetaan lopulta isälle Jumalalle kunnia eli korotetaan isä pojan ylitse, vaikka kolmiyhteiseen jumalaan uskovat eivät sitä todeksi tunnusta. (Fil 2:8-11)

Tähän asti ollaan samoilla linjoilla kuin kolmiyhteisen jumalan opissa, mutta koska Raamatun mukaan isä on yksin se yksi ainoa Jumala, josta profeetat, Jeesus ja apostolit kertoivat, niin Jeesuksen täytyy olla luotu olento. Jeesus ei voi olla ”iankaikkinen henki liharuumiissa”, sillä jos hänellä ei olisi elämän alkua niin kuin luoduilla olennoilla elämän alku on, olisi hän väistämättä isän vertainen Jumala.

Monet pitävät Jeesusta ylienkelinä tai taivaallisena henkiolentona, joka on luotu muita luotuja ennen, ensimmäisenä Jumalan teoista. (Snl 8:22-31) Sillä ei ole itse asiassa käytännön merkitystä, sanotaanko Jeesusta ylienkeliksi, enkeliksi tai Jumalan Pojaksi ja Sanaksi, sillä hän on joka tapauksessa luotuna henkiolentona eri olevainen kuin hänen isänsä.

Jumalan seurakunnassa on myös niitä, jotka uskovat, että Jeesus kristus ei ole ollut olemassa ennen kuin hän syntyi ihmiseksi. Tämä on kaikkein yksinkertaisin tapa uskoa Raamatun kirjoituksiin. Sen voi ymmärtää kuka tahansa Jumalan lapsi iästä tai koulutuksesta riippumatta. Mökin mummo ja pieni lapsi voivat ymmärtää sen, mutta heti kun sanotaan Jeesuksen olleen isän tykönä ennen maailman luomista ja ihmiseksi syntymistä, alkavat ymmärtämisvaikeudet kaikille. Miten Jeesus voi olla ihminen ja ikivanha henkiolento yhtä aikaa olematta kaksi eri olevaista?

Moni sanoo, että kyse ei ole tiedon asiasta vaan uskosta. Kukaan ei ymmärrä sitä, miten Jeesus voi olla yhtä aikaa ihminen ja ikivanha taivaallinen olento: se on vain uskottava. Tässä ollaan taas katolisten isien opetusten jäljillä, sillä he vaativat tämän mysteerin totena pitämistä juuri samalla tavalla. Meidän ei tarvitsisi ymmärtää sitä, mitä me varmaksi ja todeksi väitämme. Eikö sellaisen uskon tunnustaminen ole epärehellistä? Meidän tulee ymmärtää se, minkä varmaksi väitämme ja todeksi tunnustamme tai muuten me voimme antaa erehdyksessä väärän todistuksen.

Ajatellaanpa vielä kerran hetki sitä, että mitä se tarkoittaa, jos Jeesus on tullut henkenä äitinsä Marian kohtuun ja puettu liharuumiilla, niin että on asunut siinä siitä eteenpäin. Hänen on täytynyt ensinnäkin tyhjentää muistinsa kokonaan kaikesta siitä, mitä hän tiesi ja oli kokenut isänsä tykönä ennen Marian kohtuun tulemista. Jos hän muistaisi siitä jotakin, niin hän ei olisi ihmislapsi, jonka täytyy alkaa tämä elämä tyhjästä. Lapsi alkaa ymmärtää ympäristöään ja itseään vasta sen jälkeen, kun on syntynyt äitinsä kohdusta ja oppinut äitinsä kielen. Lapsen tietomäärä ja viisaus karttuvat iän myötä. Hän ei tiedä lähellekään sitä kaikkea, mitä ikivanha taivaallinen olento tietäisi. Jos Jeesus olisi sellainen ikivanha taivaallinen henkiolento, niin hänen olisi täytynyt luopua kokonaan kaikesta siitä, mitä sillä olennolla oli. Muuten hän ei voisi olla niin kuin muut ihmiset ovat.

Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus on kaikessa samanlainen kuin hänen veljensä.

”Koska lapset ovat osallisia lihasta ja verestä, tuli hänkin niistä osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi hänet, jolla oli kuolema vallassaan, se on paholaisen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. Sentähden hänet piti tehdä kaikessa veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hebr 2:14-18)

Jumala ei ole kenenkään kiusattavissa, joten Jeesus ei ole voinut olla iankaikkinen henki ihmisen ruumiissa tai Jumala ihmisen ruumiissa. (Jaak 1:13) Jeesuksen on täytynyt olla täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen. Sen myös katoliset isät tunnustivat kolmiyhteisen jumalan opissa. Jeesus on heidän mukaansa täysi Jumala ja täysi ihminen. Myös niiden tulisi ajatella, että Jeesus on täysi ihminen, jotka uskovat Jeesuksen tulleen henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja pukeutuneen liharuumiiseen, mutta jotka eivät pidä Jeesusta isän vertaisena Jumalana. Jeesuksella täytyisi olla ihmisen sielu sen lisäksi, että hän on ikivanha henki liharuumiissa. Sielulla tarkoitetaan tässä järjellistä ihmistä, jolla on oma tahto, tunteet, mieli, ajatukset, tieto ja muistot. Jos Jeesuksella ei olisi näitä ihmisenä, niin hän ei olisi ihminen.

Kun nyt ajatellaan Jeesusta täysin ihmisenä, mutta pidetään häntä myös ikivanhana henkenä liharuumiissa, niin ajaudutaan helposti puhumaan hybridistä. Jeesusta ei pidetä ihmisenä täysin isästään riippuvaisena vaan ajatellaan hänen toimineen omalla jumalallisella voimallaan, kun hän teki voimallisia tekoja, paransi sairaita ja herätti kuolleita. Monet eivät hyväksy sitä, että Jeesus teki tämän kaiken ihmisenä Jumalan hengen voimalla, vaikka Jeesus sanoi ajaneensa ulos riivaajia Jumalan hengen voimalla ja isä teki ne teot hänen kauttaan, jotka hän teki. (Matt 12:28; Joh 14:9-11) Jumala teki voimallisia tekoja aivan vastaavalla tavalla apostolien kautta. (Apt 5:12; 14:3, 27; 15:4; 19;11; vrt. Joh 14:12-13)

Jos ajatellaan, että Jeesus ei ”tyhjentänyt itseään täysin” ihmiseksi tullessaan, niin tehdään Jeesuksesta hybridi, joka on välillä ihminen ja välillä ikivanha taivaallinen henkiolento, jolla on erityisiä kykyjä sen johdosta. Raamatun mukaan Jeesus oli kuitenkin ihmisenä kaikessa isästään riippuvainen jopa siinä määrin, että hän sanoi isän tehneen ne teot, jotka hän teki ja puhuneen ne sanat, jotka hän sanoi. (Joh 5:19, 30; 14:9-11) Hän ei toiminut välillä ikivanhana henkiolentona ja välillä ihmisenä vaan hän oli täysin ihminen, jonka kautta Jumala toimi henkensä voimalla.

Jos uskotaan Jeesuksen olleen henkenä isän tykönä ennen maailman luomista ja ihmiseksi syntymistä, niin miten sitten on selitettävissä se, että Jeesus kristus on täysi ihminen? Ihminen saa alkunsa äitinsä kohdussa eikä hän ole ollut sitä ennen olemassa. Jos Jeesus olisi saanut kuolleista heräämisen jälkeen takaisin taivaalliset kykynsä ja voimansa – muistot ja tiedon – niin hän ei olisi enää ihminen vaan olisi muuttunut takaisin sellaiseksi taivaalliseksi olennoksi, joka hän oli ennen ihmiseksi syntymistään. Jos näin uskotaan, niin silloin ei pidetä Jeesusta täysin ihmisenä: sellaisena kuin me olemme.

Monet tunnustavat suullaan Jeesuksen kristuksen ihmiseksi, mutta eivät tarkoita sanalla ”ihminen” samaa kuin mitä sillä sanalla yleensä tarkoitetaan. Raamatussa sanaa ”ihminen” on käytetty ainoastaan samanlaisista ihmisistä kuin me kaikki olemme. Raamatussa ei tunneta sellaista hybridiä, jollainen Jeesuksen sanotaan olevan: Jumala-ihminen, puoleksi Jumala ja puoleksi ihminen, vaikka tätä asiaa hämärretään sanomalla, että hän on ”täysi Jumala” ja ”täysi ihminen”. Jos tuo väite pitäisi paikkansa, niin Jeesus olisi ihmisenä kokonaan eri olevainen kuin Jumala, joka on hänen isänsä sen sijaan, että hän on itse se Jumala, niin kuin kolmiyhteisen jumalan opissa väitetään.

Voimme olla täysin varmoja siitä, että kolmiyhteisen jumalan oppi ei ole Jumalasta vaan se on väkevä eksytys, jonka alkuperä on muinaisen Babylonian mysteeriuskonnossa. Siellä palvottiin ihmisiä jumalana ja kolmiyhteisen jumalan malli on alkuisin sieltä. Se on tullut katolisten isien kautta kaikkialle kristikuntaan. Katoliset isät yhdistivät toisiinsa alkuperäisen kristinuskon, juutalaisuuden ja pakanauskonnot. Pakanat oli helpompi saada uskomaan heidän tarujensa sankareita muistuttavaan jumal-olentoon, jollainen Jeesuksesta tehtiin ja tulkittiin Raamattua virheellisesti sen opin tueksi. Nyt sitä harhaoppia pidetään Jumalan sanan erehtymättömänä totuutena. Jopa valitut ovat eksyneet siihen harhaoppiin.

Siitä on paljon vaikeampi päästä yksimielisyyteen, onko Jeesus ollut isänsä tykönä taivaassa ennen maailman luomista ja ihmiseksi syntymistään vai ei. Tämä asia on niin vaikea selittää ja ymmärtää joidenkin Johanneksen evankeliumissa olevien kohtien ja parin Paavalin kirjeiden kohdan vuoksi, että Jumalan seurakunnassa voidaan suvaita eri mielipiteitä tässä asiassa. Osa uskoo Jeesuksen tulleen henkenä alas taivaasta ja olleen osallinen luomiseen. Osa uskoo hänen syntyneen neitsyestä, osa ei. Osa uskoo, että hän sai alkunsa äitinsä kohdussa ja on täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen: kokonansa ihminen henkeä, sielua ja ruumista myöten. Kerran ihmiseksi synnyttyään Jeesus on ikuisesti ihminen eikä ole muuttunut takaisin ikivanhan taivaalliseksi olennoksi, koska ei ole koskaan sellainen ollutkaan.

Kumpaakin näkemystä on perusteltu riittävän hyvin, joten voimme suvaita niitä molempia pyhien yhteydessä. Kolmiyhteisen Jumalan oppia ei kristuksen seurakunnissa saa kuitenkaan opettaa. Jos joku uskoo siihen, niin häntä ei välttämättä tarvitse sulkea ulos yhteydestä, mutta luultavasti hän ymmärtää lähteä itse aikanaan pois pyhien seurakunnasta, koska ei usko Jeesuksen sovittaneen ihmisenä syntejämme kuolemalla puolestamme. Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat eivät usko, että Jeesus kuoli, joten heillä ei ole opillisesti ajateltuna uhria syntiensä edestä eikä sovitusta. Jumala ei ole voinut herättää ylös poikaansa ihmistä kristusta Jeesusta, koska Jeesus ei olisi Jumalana tarvinnut toista Jumalaa avukseen palatessaan takaisin elottomaan liharuumiiseen.

Jos Johanneksen evankeliumia ei olisi kirjoitettu, niin asiasta ei olisi juurikaan epäilyä. Johanneksen nimessä julkaistut kirjoitukset ovat viimeisiä Uuden testamentin kaanonissa. Ne ovat syntyneet vuosien 85-95 välissä. Sitä edeltävissä kirjoituksissa ei ole juurikaan viittauksia Jeesuksen olemiseen isän tykönä taivaassa ennen ihmiseksi syntymistään. Ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto sekään, että osa Johanneksen nimellä kirjoitetusta tekstistä olisi hänen opetuslastensa tekemiä ja voisivat sisältää virheellistä teologiaa. Osa voi olla myös katolisten isien tekemiä väärennöksiä. Emme perusta näkemystämme silti tällaisten oletusten varaan, joita emme voi todistaa. Tämä mahdollisuus on silti hyvää pitää mielessä, jotta emme uskoisi sokeasti kaikkea, mitä Raamattuun on kirjoitettu. Osa sen tekstistä on väärennettyä ja muokattua, eivätkä kaikki väärennökset ole paljastuneet vanhimmista käsikirjoituksista vaan muista lähteistä. (Matt 28:19)

Raamattua on lupa tutkia ja koetella niin kuin kaikkia kirjoituksia. Jumalan henki johtaa meidät koettelemaan Raamatun kirjoituksia, jotta näkisimme, ovatko ne kokonaan puhdasta Jumalan sanaa vai onko sinne eksynyt joukkoon inhimillisiä virheitä tai jopa väärennöstä. Meidät on helppo johdattaa harhaan, jos meiltä kielletään Raamatun koettelu ja se sisältäisi katolisten isien tekemiä väärennöksiä. On monia seikkoja, jotka puoltavat ajatusta, että Jeesuksen oleminen isän tykönä ennen maailman luomista on myöhempi lisäys Raamattuun tai järjestelmällistä väärin tulkitsemista. Apostolien teoissa ei puhuta mitään siitä, että Jeesus olisi ollut Jumalan tykönä ennen maailman luomista. Neitseestä syntymistä ei mainita missään muualla kuin kyseenalaisissa Matteuksen ja ehkä myös Luukkaan evankeliumien kohdissa. (Matt 1:17-25; Luuk 1:32-35) Ne voivat olla katolisten isien tekemä myöhempi lisäys alkuperäiseen evankeliumiin tai sitten ne on tulkittu väärin katolisten isien opin tueksi.

Kun Raamattua luetaan ennakkoasenteisesti niin, että sieltä täytyy löytyä Jeesuksen oleminen isän tykönä ennen maailman luomista ja neitseestä syntyminen, niin toki se saadaan sinne sisällytettyä tulkitsemalla kaikkia kohtia järjestelmällisesti sen opin tueksi. Juuri sillä tavalla kolmiyhteiseen jumalaan uskovat Raamattua lukevat. Se lukutapa on säilynyt osaksi myös suuresta Babylonista uloskutsutuilla Jumalan lapsilla. Raamattua lukiessa ei tule helposti ajateltua sitä, että perinteiset tulkinnat voisivatkin olla virheellisiä. Jos ne uskalletaan kyseenalaistaa, niin silloin myös vaihtoehtoiset tulkinnat alkavat kuulostaa hyviltä ja todentuntuisilta. Lopulta ne kumoavat perinteisen tulkinnan ja niin on löydetty se alkuperäisen iankaikkisen evankeliumin totuus, jota keskitaivaalla lentävä enkeli nyt julistaa. (Ilm 14:6-8)

Me emme voi todistaa sitä, että neitseestä syntymisestä kertovat kohdat olisivat katolisten isien tekemä myöhempi lisäys. Se on silti täysin mahdollista. He ovat lisänneet Matteuksen evankeliumin loppuun kastekäskyn ja sanat ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. (Matt 28:19) Ne sanat eivät ole sisältyneet alkuperäiseen evankeliumiin. Eusebius on lainannut alkuperäistä tekstiä muodossa: ”Tehkää kaikista kansoista minulle opetuslapsia minun nimessäni. Opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää, niin minä olen oleva teidän kanssanne maailman aikojen loppuun saakka.” (Matt 28:19-20)

Tämä alkuperäinen muoto ei sisälly yhteenkään meille asti säilyneeseen Matteuksen evankeliumin käsikirjoitukseen, joten on mahdollista, että siihen on tehty muitakin väärennöksiä, joista meillä ei ole varmaa tietoa. Jakeita 1:18-25 ja jopa toista lukua kokonaan on epäilty katolisten isien tekemäksi lisäykseksi hyvin perustein jo pitkän aikaa. Koska emme voi olla asiasta täysin varmoja ja aiheen tutkiminen vie liiaksi palstatilaa, niin jätämme tämän asian hautumaan mielen perukoille. Pidämme mahdollisena sitä, että kyse on väärennöksestä, mutta jos se ei ole, niin otamme vakavasti huomioon myös vaihtoehtoiset tulkinnat, joiden mukaan se kohta ei kertoisikaan neitsyestä syntymisestä.

Jumalalle on tietysti mahdollista se, että hän on lähettänyt poikansa henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja pukenut hänet liharuumiilla, niin että hän on syntynyt ihmisen kaltaiseksi olennoksi ja on nyt kirkastetussa ruumiissa taivaassa isän tykönä, jollaisen ruumiin myös Jumalan lapset ovat kerran saava. (Fil 3:20-21) Jumala, joka on luonut tämän maailman ja herättää ylös kuolleet, voi hyvinkin tehdä ihmeen, jonka kautta neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää poikalapsen. Siitä ei ole nyt kysymys, onko neitseestä syntyminen Jumalalle mahdollista toteuttaa vai ei. Kysymys on siitä, onko niin tapahtunut vai ei? Neitseestä syntyminen on tunnettua pakanoiden jumaltaruissa, joten olisi outoa, että kristus olisi syntynyt juuri sillä tavalla kuin jumaltarujen sankarit. Matteuksen evankeliumissa käytetty perustelu neitsyestä syntymisestä Jesajan kirjan profetian täyttymyksenä on sekin virheellinen.

Jesaja antoi Juudan kuninkaalle Aahaalle merkin, jonka kautta hän olisi näkevä profetian Jumalasta tulleeksi. Jesaja sanoi Herran sanana sen, että Juudaa vastaan sotivat valtakunnat, Aram ja Israel, olisivat tuleva hävitetyiksi ja niiden pääkaupungit Damaskos ja Samaria ryöstetyiksi. Sen merkiksi, että profetia olisi Jumalalta tullut, oli nuori nainen tuleva raskaaksi ja synnyttävä poikalapsen, joka ei oppisi erottamaan hyvää ja pahaa ennen kuin tämä ennustus olisi toteutunut. (Jes 7:14-16) Kun sitten muutaman vuoden päästä tapahtui juuri se, mitä Jesaja oli ennustanut, niin hänelle itselleen oli syntynyt poikalapsi hänen vaimostaan luonnollisen sukupuoliyhteyden kautta, joka ei ollut oppinut vielä sanomaan ”isä” ja ”äiti” sen kaiken tapahduttua. (Jes 8:1-13)

On varmaa, että se poikalapsi, joka syntyi kuningas Aahaan vielä eläessä ja oli merkkinä Jesajan profetian toteutumisesta, ei syntynyt neitsyestä. On siten perin kummallista, jos tämä profetia olisi toteutunut 730 vuotta myöhemmin siten, että kristus olisi syntynyt neitsyestä. On tietysti mahdollista, että niin on tapahtunut, mutta tämä Jesajan profetia ei sovellu kovin hyvin sen tapahtuman tueksi. Matteuksen evankeliumin toisessa luvussa on sanottu myös virheellisesti se, että Joosefin ja Marian ja Jeesus-lapsen matka Egyptiin ja sieltä paluu olisi ennustettu Hoosean kirjassa sanojen ”Egyptistä minä kutsuin poikani” kautta. (Hoos 11:1; Matt 2:15) Hoosea puhui aivan varmasti Israelista eikä kristuksesta, mikä käy ilmi profeetan sanan jatkosta. Matteuksen evankeliumi viittaa myös meille täysin tuntemattomaan profeetan sanaan, jonka mukaan kristus olisi tuleva Nasaretista. (Matt 2:23)

Juutalaiset eivät tienneet sitä, mistä kristus oli tuleva, koska sitä ei ole ennustettu Raamatussa. (Joh 7:27) Vain se tiedettiin profeettojen sanan kautta, että hän oli syntyvä Juudan Betlehemissä, ei mitään muuta. (Mka 5:1ss.) Miikan profetian mukaan kristuksen alkuperä kuninkaana on ajalta ennen maailman luomista, mutta se voidaan tulkita Jumalan ennalta tietämisen kautta. (Efe 1) Jumala oli nähnyt jo edeltä sen, että hän on herättävä ylös poikansa (Psa 2:7-9; Apt 13:33; Hebr 1:5; 5:5) ja korottava hänet kaikkien herraksi sen jälkeen. Jumala on suunnitellut pelastavansa meidät tällä tavalla kristuksen kautta jo ennen maailman perustamista ja siinä on selitys sille, miten kristuksella on ollut kirkkaus isältä jo ennen maailman luomista. (Joh 17:5) Se kirkkaus on ollut hänellä Jumalan ajatuksissa ja mielessä hänen suunnitellessaan pelastusta.

Koska Matteuksen evankeliumin alussa on paljon kyseenalaisia ja epäselviä kohtia, on arveltu niiden kohtien olevan myöhempiä lisäyksiä hänen tekstiinsä. Näiden lisäysten avulla olisi tuettu Jumalan äidin neitsyt Marian palvontaa. Pakanat oli helpompi saada uskomaan tarinaan, joka oli heille jo entuudestaan tuttu heidän omissa jumaltaruissaan. Niiden mukaan jumalat olivat syntyneet neitsyestä ja menneet elävänä tuonelaan ja nousseet takaisin maan päälle ja palanneet lopulta taivaaseen muiden jumalten tykö. Kun Justinos Marttyyri puolusti katolista uskoa keisarin edessä, niin hän sanoi, että heidän uskonsa ei poikennut millään tavalla siitä, mitä roomalaiset jo valmiiksi uskoivat jumalastaan Jupiterista ja hänen pojistaan.

”Ja kun me sanomme, että Sana, joka on ensimmäinen Jumalasta syntyneiden joukossa, sai alkunsa ilman sukupuolista yhteyttä, ja että meidän opettajamme Jeesus Kristus naulittiin ristille ja kuoli, ja heräsi kuolleista ja nousi ylös taivaaseen, niin me emme esitä mitään muuta kuin mitä te uskotte niistä, joita kutsutte Jupiterin pojiksi.” (Justin Martyr, First Apology, Chapter XXI, Analogies To The History Of Christ)

Tarina neitseestä syntymisestä ja muut katoliset tarut muistuttavat niin paljon pakanoiden jumaltaruja, että monet ovat kyseenalaistaneet niiden aitouden ja jumalallisen alkuperän. Jumalan sana kestää kyllä sellaisen koettelun. Jumala tahtoo meidän tutkivan ja koettelevan jopa Raamatun kirjoitukset, ovatko ne puhdasta Jumalan sanaa vai eivät. On hyvin ajattelematonta pitää sokeasti totena kaikki, mitä Raamattuun on kirjoitettu ja perustella sitä sanoilla: ”Raamattu on kokonansa totta, koska Raamattu sanoo, että Raamattu on kokonansa totta.” Tuollaisilla kehäpäätelmillä ei ole mitään arvoa Jumalan silmissä. Jumala ei ole edes sanonut noita sanoja. Jumala ei ole hän, joka on päättänyt, mitkä kaikki kirjoitukset on hyväksytty Raamattuun ja mitä ei ole sinne hyväksytty. Sen päätöksen ovat tehneet katoliset isät, ei Jumala.

Niin kuin olemme jo edellä todistaneet, on Raamatussa joitakin katolisten isien tekemiä lisäyksiä ja väärennöksiä. Yksi sellainen on kastekäskyn ja sanojen ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” lisääminen Matteuksen evankeliumin loppuun. (Matt 28:19) Katoliset isät ovat tehneet muitakin väärennöksiä, mutta osa niistä on paljastunut myöhemmiksi lisäyksiksi. He ovat mm. lisänneet sanoja Johanneksen ensimmäiseen kirjeeseen tukeakseen niillä sanoilla kolmiyhteisen jumalan oppia. (1Joh 5:7-8) He ovat vaihtaneet sanan ”herra” sanaan ”Jumala” jakeeseen Apt 20:28, jotta näyttäisi siltä, että Jumala olisi ansainnut omalla verellään itselleen seurakunnan. Tämäkin muutos on tehty kolmiyhteisen jumalan opin tueksi. Eikö tämä herätä sinun epäilyäsi siitä, että koko oppi on katolisten isien kehittämä sen sijaan, että se olisi alkuperäinen Jumalan sanan opetus?

Jos tutkit, ketä sanalla ”Jumala” Uudessa testamentissa tarkoitetaan, kun puhutaan kaikkivaltiaasta kaiken luojasta, niin sinun pitäisi nähdä, että sillä tarkoitetaan isää, ei poikaa tai pyhää henkeä. Sanalla ”Jumala” tarkoitetaan yleisessä merkityksessään lähes aina yksin isää, ei ketään muuta. Lue vaikka Galatalaiskirje ja yritä löytää sieltä edes yksi kohta, jossa sana ”Jumala” tarkoittaisi Poikaa tai Pyhää Henkeä isän sijasta. Et löydä sellaista kohtaa. Lue sen jälkeen kaikki Uuden testamentin kirjat lävitse ja etsi sellaisia kohtia, joissa sana ”Jumala” ei tarkoittaisi yksin isää. Niitä on hyvin vähän ja niissäkin kohdissa on isä korotettu pojan yläpuolelle, jos molempia on sanottu Jumalaksi. (Hebr 1:9; Apt 10:38; Psa 45)

Matteuksen evankeliumin neitsyestä kertova kohta ja sen toinen luku voivat siis olla katolisten isien tekemä myöhempi lisäys tai sitten ne on tulkittu virheellisesti, mikäli Jeesus ei olisikaan syntynyt neitsyestä. Luukkaan evankeliumin vastaavassa kohdassa on varmaa, että Maria tiesi, miten naiset tulevat raskaaksi. (Luuk 1:26-52) Hän oli nuori neito, joka oli kihlattu Joosefille, mutta oli vielä neitsyt. Hän tiesi siitä huolimatta sen, miten naiset tulevat raskaaksi, joten hän ei kysynyt sitä asiaa enkeli Gabrielilta. Gabriel ei siten myöskään vastannut siihen kysymykseen. (jj. 32-35) On paljon uskottavampaa tulkita se kohta siten, että Maria ei tahtonut uskoa todeksi sitä, että Jumala oli valinnut hänet olemaan Israelille luvatun kuninkaan ja vapahtajan äiti. Hän oli niin nuori ja syntyperältään alhainen eikä hän ollut vielä edes naimisissa. Miten hänelle siis voisi tapahtua se, että juuri hän tulisi raskaaksi ja synnyttäisi tulevan kuninkaan ja kristuksen?

Voimme kuvitella, mitä kaikkea Marian mielessä on siinä tilanteessa liikkunut. ”Miksi juuri minä? Miksi Jumala on valinnut minut olemaan luvatun kuninkaan äiti? Miten se on mahdollista? Miten tämä voi minulle tapahtua, kun en vielä miehestä mitään tiedä?”

Hänen hämmästyksensä on ollut suuri ja se kumpusi sitten ulos kysymyksenä, jonka me olemme oppineet tulkitsemaan kysymykseksi siitä, miten hän voisi tulla raskaaksi. Sitä hän ei aivan varmasti kysynyt, joten Gabrielin vastauskaan ei kerro siitä, miten hän saattoi tulla raskaaksi. Sen sijaan Gabriel kertoi, että Maria olisi saava vahvistukseksi merkin Jumalalta, niin että hän uskoisi Jumalan sanan lupauksen tässä asiassa. Marian päälle tulisi pyhä henki ja korkeimman voima verhoaisi hänet, joten hän tietäisi siitä, että hänestä syntyvä poikalapsi olisi oleva se luvattu kuningas, josta Gabriel oli hänelle puhunut. Se milloin pyhä henki tuli Marian päälle, ei ole meidän tiedossamme.

Tämän tulkinnan perusteella Joosef ja Maria olisivat yhtyneet toisiinsa ennen kuin Maria meni sukulaisensa Elisabetin luokse. Hänen havaittiin olevan raskaana pyhästä hengestä, mikä tarkoittaa sitä, että hänessä siinnyt lapsi olisi saanut alkunsa ja syntyvä Jumalan lupauksen mukaan. (vrt. Gal 4:19-31) Joosef olisi silti epäillyt Mariaa uskottomuudesta, koska ei ollut nähnyt häntä kolmeen kuukauteen ja sai kuulla hänen tulleen raskaaksi heidän ollessaan erossa toisistaan. Niinpä hän päätti salaisesti hylätä Marian, koska oli hurskas mies. (Matt 1:18-25)

Joosef tiesi toimineensa itsekin väärin, kun oli yhtynyt morsiameensa ennen häitä, mutta ei tahtonut saattaa Mariaa häpeään tämän uskottomuuden vuoksi. Hän tarjosi hänelle mahdollisuuden mennä naimisiin sen toisen miehen kanssa, jonka kanssa oli häntä pettänyt. Jos tämä ei huolisi häntä tai ei voisi ottaa häntä vaimokseen, niin silloin Joosef joutuisi maksamaan Mariasta myötäjäiset lain käskyn mukaan ja tunnustamaan lapsen omakseen, mutta hän ei huolisi Mariaa vaimokseen, koska pitäisi tätä haureellisena. (2Moos 22:16-17)

Kun Joosef sitten mietti näitä asioita, niin herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi, että syntyvä lapsi olisi saanut alkunsa Jumalan lupauksen mukaan (pyhästä hengestä siinnyt) ja olisi Joosefin oma poika. Niinpä Joosefin ei pitäisi lähettää Mariaa pois luotaan vaan hänen tulisi ottaa hänet vaimokseen. Joosef uskoi taivaallista näkyä ja otti tykönsä morsiamensa, mutta ei yhtynyt häneen ennen kuin poikalapsi syntyi. Se, miksi hän ei sitä enää tehnyt, ei selviä tästä selityksestä. (vrt. 1Sam 1:2, 19-20) Joosef olisi voinut silti yhtyä Mariaan aiemmin, vaikka Matteus ei sano hänen yhtyneen Mariaan ”uudestaan” ennen pojan syntymistä. (Matt 1:18-25)

Tämä on lyhykäisyydessään se toinen selitys, jota on esitetty neitsyestä syntymien vaihtoehdoksi. Riippumatta siitä, mikä tulkinta on totuuden mukainen, niin Maria synnytti joka tapauksessa ihmislapsen eikä Jumalaa tai ikivanhaa enkeliä tai Sanaa ja Poikaa. Ihmisestä syntyy ihminen ja Jeesus kristus on täysi ihminen sen vuoksi, että on Mariasta syntynyt. Maria ei ole Jumalan äiti vaan ihmisen kristuksen Jeesuksen äiti, joten Mariaa ei ole lupa Jumalan äitinä palvoa. Marialle ei tule kohdistaa myöskään rukouksia, sillä meidän tulee rukoilla Jeesuksen ohjeiden ja apostolien esimerkin mukaan meidän taivaallista isäämme herran Jeesuksen nimessä. (Matt 6:6ss.; Joh 15:16; 16:24; Apt 4:24-31)

Jumalan pyhästä hengestä sikiäminen ja neitseestä syntyminen ovat ongelmallinen tulkinta myös sen vuoksi, että Jeesus ei olisi Jumalan poikana oikeutettu olemaan Israelin laillinen kuningas. Kuninkaan piti olla Daavidin siementä ja hänen jälkeläisensä kuninkaallista sukulinjaa pitkin. Tämä profetia täyttyisi vain siinä tapauksessa, että Joosef olisi Jeesuksen biologinen isä. Joosefin sukulinja on mainittu Matteuksen evankeliumissa juuri sen vuoksi, että sen avulla on haluttu todistaa Jeesuksen olevan ”Daavidin poika”. (Matt 1:1-20) Jos Jeesus ei olisikaan Joosefin poika, niin kuin ehkä aivan oikein on arveltu (Luuk 3:23), niin miksi Matteus on sitten maininnut hänen sukulinjansa?

Jeesusta on sanottu muutamassa kohdassa Joosefin pojaksi. Näistä ehkä merkittävin on hänen opetuslapsensa Filippuksen todistus. (Joh 1:45) Johannes tai Jeesus eivät kumoa hänen sanojaan, niin että olisivat sanoneet hänen erehtyneen. On tietysti mahdollista, että Joosefia sanottiin Jeesuksen isäksi ja Jeesusta Joosefin pojaksi sen vuoksi, että Joosef kasvatti Jeesuksen niin kuin omana poikanaan ja oli perheen pää. (Luuk 2:33, 41, 48; Mark 6:1-3; Joh 1:45; 6:42) Se ei selitä silti sitä, miten Jeesus voisi olla ”lihan mukaan Daavidin siementä”, jos hän olisi siinnyt pyhästä hengestä ja hänen isänsä olisi Jumala muuten kuin ”hengestä syntymisen” tai ”kuolleista herättämisen” kautta. (Joh 1:14, 32-34; 3:1-17; Matt 3:17; Psa 2:7; Apt 13:33; Hebr 1:5; 5:5) Apostolit sanoivat Jeesuksen olevan lihan mukaan Daavidin jälkeläinen, joten hänen pitäisi sen perusteella olla Joosefin poika biologisen syntymän kautta ja Jumalan poika hengestä syntymisen sekä kuolleista herättämisen kautta. (Room 1:3-4; Apt 2:30; 13:22-23; Ilm 5:5; 22:16; vrt. Jes 11:1, 10; Jer 23:5, jne.)

Jeesusta piti kutsuttaman Jumalan ja korkeimman pojaksi profeettojen ennustuksen vuoksi: ei siksi, että hän olisi siinnyt pyhästä hengestä ja syntynyt neitsyestä. (Luuk 1:32-35) Profeetat ovat ennustaneet sen, että kristus olisi Daavidin poika. Jumala olisi hänen isänsä ja hän olisi Jumalan poika. (2Sam 7:8-16; 1Aik 17:13; 22:10; Psa 89:20-38) Jumala sanoo myös Salomosta nämä sanat sanat kuin Jeesuksesta, vaikka Salomo oli syntiä tehnyt ihminen, toisin kuin Kristus Jeesus. (1Ik 28:6-7; Hebr 7:24-29; 5:4-11; Fil 2:5-11; 1Piet 2:22; Jes 53)

Salomo ei täyttänyt muutenkaan tätä profetiaa, koska hänen valtakunnallaan oli loppu, mutta Jumalan pojan valtakunnalla ei pidä loppua oleman. (Jes 9:5-6; Dan 7:13-14) Israel odotti tästä syystä uutta kuningasta, joka olisi vapauttava kansan vihollisen ikeestä ja hallitseva iankaikkisesti. Jeesuksen kannattajat pitivät häntä oikeutettuna olemaan Israelin luvattu kuningas, mutta hänen vihollisensa eivät hyväksyneet häntä kuninkaakseen eivätkä uskoneet hänen olevan Jumalan poika ja kristus. (Matt 21:9-16; Joh 12:9-19)

Herran opetuslapsista ainakin Pietari tunnusti hänet elävän Jumalan pojaksi ja kristukseksi. (Matt 16:16; Joh 6:64-69) Myös riivaajat tunsivat hänet ja tiesivät kuka hän on. (Mark 1:24; Luuk 8:28) Isä asui tuolloin pojassaan henkensä kautta, joten siinä on syy, miksi he tunnistivat Jeesuksen Jumalan pojaksi. (Joh 1:32-34; 10:34-38; 14:9-11) Kun Jumalan henki asuu meissä, niin silloin Jumala asuu meissä. (Room 8:9-16; 1Joh 4:9-16) Koska Jeesus oli ihminen silloin, kun sanoi isän asuvan hänessä, niin on selvää, että Jumalan pyhä henki asui hänessä niin kuin se nyt Jumalan lapsissa asuu. (Joh 14:9-11, 14-24; 17:11, 20-23; 1Kor 6:17; jne.)

Mitä Jeesus sitten tarkoitti sanoessaan tulleensa taivaasta, jos hän ei ole tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja tullut puetuksi liharuumiiseen, jossa on elänyt siitä lähtien? Tälle on annettu monia vaihtoehtoisia selityksiä, joista voimme esittää vain mielipiteitä, sillä asiaa ei ole sanottu selvästi Raamatussa. Siellä ei ole sanottu sitäkään, mihin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ja muut ikivanhaan Jumalan Poikaan uskovat todeksi väittävät. Raamatussa ei ole sanottu, että Jeesus tuli henkenä alas Marian kohtuun, hänet puettiin liharuumiiseen ja hän on asunut siinä liharuumiissa sen jälkeen. Myös tämä tulkinta menee yli kirjoitusten, joten suvaittakoon myös muita yli kirjoitusten meneviä tulkintoja. Tärkeintä on se, että emme sano Jumalan lapsen joutuvan kadotukseen, jos hän on ymmärtänyt tämän asian väärin tiedon puutteen ja epäselvän ilmoituksen vuoksi. Tätä asiaa ei ole sanottu Raamatussa niin selvästi, että sen oikein ymmärtämistä voitaisiin pitää sielun pelastumisen ehtona.

On sanottu, että iankaikkisen hengen tuleminen Marian kohtuun ja pukeminen liharuumiilla on ilmoitettu Heprealaiskirjeessä. Jeesus uhrasi itsensä iankaikkisen hengen kautta viattomana uhrina Jumalalle. (Hebr 9:14) Kun tähän yhdistetään sanat ”Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit,” (Hebr 10:5) niin on todistettu Jeesuksen tulleen henkenä Marian kohtuun ja siinneen pyhästä hengestä. Sanat ”ruumiin sinä minulle valmistit” eivät sisälly siihen Psalmiin, jota kirjoittaja on lainannut, eivätkä mihinkään Vanhan testamentin profetiaan, joten ne sanat eivät ole luotettavat: ne voivat olla katolisten isien tekemä lisäys. (Psa 40:7-8; 50:9; 51:18; Jes 1:11; Jer 6:20; Ams 5:21) Vaikka eivät olisi myöhempi lisäys, niin Jumala on valmistanut ruumiin jokaiselle ihmiselle riippumatta siitä, onko tämä tullut henkenä alas taivaasta vai ei.

”Iankaikkisen hengen kautta” itsensä Jumalalle uhraaminen on jakanut jopa kolmiyhteiseen jumalaan uskovien mielipiteitä. Osa ajattelee kirjoittajan viitanneet näillä sanoilla Jumalan pyhään henkeen, jonka kautta Jeesus sai voimaa ja rohkeutta uhrata itsensä Jumalalle. Osa tulkitsee niin, että siinä puhutaan hänen omasta hengestään. Jos kyse on jälkimmäisestä vaihtoehdosta, niin sana ”iankaikkinen” ei viittaa silloin meidän ymmärtääksemme Jumalaan, joka on ainoa iankaikkinen olevainen ilman elämän alkua. Jeesuksen oma henki voi olla silti iankaikkinen, koska hän ei kuole enää koskaan. Olipa kumpi tahansa tulkinta oikea, niin kolmiyhteisen jumalan oppia ei näistä kohdista löydy.

Apostolien teoissa ei mainita sanallakaan Jeesuksen olemista isän tykönä taivaassa ennen hänen syntymistään äitinsä Marian kohdusta. Siellä ei puhuta mitään neitsyestä syntymisestä. Tästä huolimatta sieluja pelastui julistetun evankeliumin sanan kautta. (Apt 2:12-42; 10:34-48; 11:11-18; 17:22-32) Voimme päätellä tästä sen, että näiden asioiden tietäminen tai totena pitäminen ei ollut pelastumisen ehto apostolien aikana eikä se voi olla sitä nytkään. Voisimme ajatella jopa päinvastoin niin, että näistä asioista kertominen ei kuulunut alkuperäiseen evankeliumin sanomaan! Jos olisi kuulunut ja niiden totena pitäminen olisi pelastumisen ehto, niin Luukas olisi varmasti kertonut jotakin niistä. Tuskinpa hän olisi jättänyt pelastumisen kannalta kaikkein tärkeintä sanomaa kokonaan mainitsematta?

Jumalan seurakunnassa voidaan siis suvaita erilaisia mielipiteitä sen suhteen, onko Jeesus ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja ihmiseksi syntymistään vai ei. Voimme olla toivottavasti seurakuntaa hajottamatta eri mieltä myös siitä, onko Jeesus syntynyt neitsyestä vai ei. Kolmiyhteisen jumalan opetusta ei ole kuitenkaan lupa Jumalan seurakunnassa opettaa, koska se on niin ilmiselvästi harhaoppi kuin vain olla ja voi.

Mitä tarkoitetaan sillä, että Jeesus on tullut taivaasta, lähtenyt Jumalasta tai isästä tai Jumalan tyköä tai isän tyköä tms.? Tarkoitettiinpa näillä sanoilla sitten mitä tahansa, niin sitä ne sanat eivät tarkoita, että Jeesus olisi isän vertainen iankaikkinen kaiken luonut kaikkivaltias Jumala. Jotakin muuta niiden sanojen täytyy tarkoittaa, koska kolmiyhteisen jumalan oppi on virheellinen ja Raamatun kirjoitusten vastainen. Jotta lukija saisi tietää erilaisista perusteluista, niin kokoamme niitä tämän kirjoituksen loppuun.

Perusteluista ensimmäinen on kaikkein yksinkertaisin ja helpoin ymmärtää. Jeesus on hengestä syntyneenä Jumalan poikana ”uusi ihminen”, jonka sanotaan tulevan taivaasta. (vrt. 1Kor 15:45-47) Jeesus sai pyhän hengen olemaan pysyvästi kanssaan, kun Johannes oli kastanut hänet. Johannes kertoo tästä tapahtumasta evankeliumissaan näin:

1:32 Ja Johannes todisti sanoen: ”Minä näin hengen laskeutuvan taivaasta alas niin kuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.
1:33 Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa pyhällä hengellä.’
1:34 Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan poika.”

Jumala tunnusti Jeesuksen pojakseen heti sen jälkeen, kun hänet oli kastettu ja hän oli saanut pyhän hengen.

Matteuksen evankeliumi
3:17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt.”

Kun Jeesus sanoi isän asuvan hänessä (Joh 10:34-38; 14:9-11), niin hän oli ihminen: samanlainen kuin me olemme ihmisenä. Hän ei ollut iankaikkinen Jumalan henki ihmisen ruumiissa, jolloin Jumalan ei olisi tarvinnut tulla häneen asumaan siten, että olisi lähettänyt häneen pyhän hengen taivaasta. Jumalan henki asui Jeesuksessa niin kuin se asuu nyt Jumalan lapsissa. (Room 8:9-16)

Kun Jumalan henki asuu kristuksen omissa, niin Jumala asuu ja on heissä. (1Joh 4:9-16) ”Jumala oli kristuksessa”, mutta kristus ei ollut itse se Jumala, joka hänessä oli. (2Kor 5:16-21) Isä asui pojassaan, mutta poika ei ollut se isä, joka hänessä asui. (Joh 14:9-11) Isä on tässäkin kohdassa selvästi se ainoa Jumala, josta Jeesus todisti ja jonka hän on ilmoittanut valituille Jumalan lapsille, joissa Jumalan henki asuu. (Joh 14:1; 1:18; Matt 11:27)

Kun Jumalan henki asuu valitussa Jumalan lapsessa, on se valittu yhtä henkeä herran kanssa. (1Kor 6:17) Jumala ja hänen lapsensa ovat yhteydessä toisiinsa siinä hengessä, joka lapsissa on ja asuu. (Joh 14:14-24; 17:11, 20-23; Efe 4:1-16; 1Joh 1:1-7) Meillä on yhteys pyhässä hengessä kristukseen, joka on isän tykönä taivaassa, ja hän on ilmoittanut meille isän. Kun Jeesus oli vielä maan päällä, niin silloin Jumalan henki asui hänessä ja yhdisti hänet isään, niin että hän oli yhtä isän kanssa samalla tavalla kuin hän on nyt yhtä meidän kanssamme siinä samassa hengessä.

Jumalan poika, joka on yhtä Jumalan kanssa hengessä, on ”taivaasta”. Kun Jumalan henki yhtyy ihmisen hengen kanssa, niin silloin syntyy hengestä ”uusi ihminen” tai ”uusi luomus” (Efe 4:24; Kol 3:9-11; Gal 6:15; 2Kor 5:17), jonka sanotaan tulleen ”taivaasta” ja ”syntyneen Jumalasta” sen sijaan, että se uusi ihminen olisi ”maailmasta”. (Joh 1:12-14; 3:1-12; 17:14-24, 1Kor 15:45-47) Kun Jeesus sanoi tulleensa ”taivaasta” ja lähteneensä ”Jumalasta” tai ”isästä”, niin hän tarkoitti niillä sanoilla tätä asiaa. Ne sanat eivät tarkoita sitä, että hän olisi ollut isän tykönä elävänä olentona ennen maailman luomista ja ennen ihmiseksi syntymistään. Ne sanat tarkoittavat sitä, että hänestä tuli ”taivaasta tullut” Jumalan poika silloin, kun Jumala pani henkensä asumaan häneen kasteen jälkeen ja hän ”syntyi hengestä” Jumalan pojaksi.

Jeesusta sanotaan ”ainoaksi” Jumalan pojaksi eri syystä kuin ”hengestä syntymisen” tai ”neitsyestä syntymisen” vuoksi. Monet muutkin Jumalan lapset ovat syntyneet hengestä, joten Jeesus ei ole ”ainoa” hengestä syntynyt Jumalan poika. Jeesusta sanotaan ”ainoaksi” Jumalan pojaksi seuraavissa jakeissa: Joh 1:14, 18; 3:16, 18; 1Joh 4:9. Sana ”ainoa” on kreikaksi ”monogenes”. Se tarkoittaa ”ainoaa vanhemmilleen syntynyttä lasta” tai ”ainoaa laatuaan”. Jeesus on ”ainoana” poikana ”ainoa laatuaan”. Vain hän on se luvattu kristus ja iankaikkinen kuningas, Daavidin poika, josta profeetat ovat ennustaneet. Hän on myös ainoa esikoinen eli ensimmäinen kuolleista herätettyjen joukossa. Jeesusta sanotaan ”ainoaksi” pojaksi juuri näistä syistä.

Myös Iisak on ”ainoa poika” isälleen Aabrahamille, vaikka Aabrahamilla oli monta poikaa ja ainakin Ismael oli syntynyt jo silloin, kun Aabraham oli uhraamassa ”ainoaa” poikaansa Jumalalle herran käskyn mukaan. (Hebr 11:17; 1Moos 22:2, 12) Iisak on kristuksen esikuva. Aabraham uskoi, että Jumala on voimallinen herättämään hänen poikansa ylös kuolleista, mistä syystä hän uskoi saavansa hänet takaisin, jos hän uhraisi hänet. (Hebr 11:17-19) Jeesus on tämän esikuvan täyttymys ”ainoana” Jumalan poikana, joka on syntynyt ”lupauksen mukaan” niin kuin Iisak ja siten myös ”hengen mukaan” (Gal 4:19-31; vrt. ”siinnyt pyhästä hengestä”, Matt 1:20), ja jonka Jumala on herättänyt esikoisena eli ensimmäisenä ylös kuolleista. (1Kor 15:12-23)

Jumala on luonut tämän esikoisen eli kristuksen kuolleista herättämisen kautta yhden uuden ihmisen ja uuden luomuksen, jollainen hengestä syntynyt Jumalan lapsi on. (1Piet 1:3; Efe 1:5-13; 2:10-22; 4:24; Kol 3:9-11; 2Kor 5:16-17; Gal 6:15) Meidän tulee pukea päällemme tämä uusi ihminen ja häntä kutsutaan kristukseksi, joka on päällemme puettu. (Efe 4:24; Kol 3:9-11; Gal 3:27) Kun kristus saapuu, niin hän kirkastuu meissä ja me kirkastumme hänessä: meistä tulee täydellisesti Jumalan pojan kuvan kaltaisia, kristuksen kaltaisia, Jumalan kaltaisia Jumalan kuvia. (Room 8:29; Kol 1:27-30; 2Tess 1:5-11; 1Joh 3:2) Me muutumme jo nyt sen kuvan kaltaiseksi, niin kuin muuttaa herra, joka on henki. (2Kor 3:15-18; 4:1-6:3)

Jumalasta syntyy siis ”uusi ihminen” ja ”uusi luomus”, kun joku syntyy ”hengestä” ja ”sanan kautta”. (Joh 3:1-12; 1Piet 1:3, 21-25) Jumalasta ei synny Jumala, niin kuin kolmiyhteisen jumalan opissa väitetään. Jumala ei voi syntyä, koska hän on ollut aina olemassa, joten Jeesus ei voi olla Jumala, koska hän on syntynyt. Me olemme hengestä syntyneinä Jumalan lapsina alkuisin samasta isästä kuin Jeesus ja meillä kaikilla on alku, jota ennen me emme ole olleet Jumalan poikia ja tyttäriä. Me olemme tällä hetkellä vielä toivossa pelastuneita ja meistä tulee Jumalan poikia ja tyttäriä lopullisesti vasta kristuksen tulemuksessa, ruumiin ylösnousemuksessa. (2Kor 6:18; Room 8:17-33; Ilm 21:1-7) Vain Jeesus on noussut ylös isän tykö, mutta me muut odotamme ruumiin ylösnousemusta niin kuin pois nukkuneet pyhät myös sitä odottavat. (Joh 3:13; 1Tess 4:13-17; 1Kor 15:34-58; Fil 3:20-21) Daavid ei ole noussut ylös taivaaseen, mutta Jeesus on. (Apt 2:34-36)

Jeesus on Jumalan ”ainoa” poika, koska hän on ”ainoa laatuaan” ja hän on ainoa, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja ottanut tykönsä taivaaseen. Sana ”monogenes” on käännetty usein suomeksi sanalla ”ainosyntyinen”, jolla on tarkoitettu joko sitä, että Jeesus on syntynyt neitsyestä ainoana tässä maailmassa, tai sitä, että Jeesus on syntynyt ainoaksi Jumalan pojaksi muinaisuudessa iankaikkisina aikoina ennen maailman luomista ja Jumala on luonut sitten hänessä kaiken, mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyväiset ja näkymättömät, olkoonpa ne sitten valtaistuimia, herrauksia, hallituksia tai valtoja: kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. (Kol 1:13-23) Tämä on monien mielestä virheellinen tulkinta, mutta koska olemme tottuneet ajattelemaan, että perinteinen tulkinta on totuus, on meidän vaikea nähdä tässä kohdassa mitään muuta. Annetaan kuitenkin mahdollisuus myös eri mieltä oleville, niin että he saavat esittää oman kantansa ilman riitaa ja eripuraa kristuksen ruumiin jäsenten välillä.

Sanalla ”monogenes” viitataan Jeesuksen kuolleista heräämiseen: ei siihen, että hän olisi syntynyt muinaisuudessa ennen ikuisia aikoja Jumalan pojaksi. Kun Jumala sanoi ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”, niin hän puhuu jo edeltä käsin poikansa herättämisestä ylös kuolleista. (Psa 2:7) Paavali ja Heprealaiskirjeen kirjoittaja ymmärsivät tämän asian aivan oikein selittäessään sanaa kuulijoilleen. (Apt 12:22-42; Hebr 1:4-2:9; 5:4-11) Suomalaisen on vaikea ymmärtää sitä, miten ”synnyttäminen” voisi kuvata kuolleista herättämistä, mutta jos luet nuo viitteenä olevat kohdat, niin huomaat opetuslasten ymmärtäneen ne sanat juuri sillä tavalla. Jeesus sanoi uudestisyntymiseksi sitä, kun opetuslapset saisivat hallita Jumalan valtakunnassa yhdessä hänen kanssaan. (Matt 19:28) Tämä tapahtuu vasta silloin, kun he ovat heränneet ylös kuolleista, joten kuolleista herääminen on ”uudestisyntymistä” ja Jumala ”synnyttää poikansa”, kun kuolleet heräävät ylös haudoistaan (kristus kirkastuu omissaan, Kol 1:17-20; 2Tess 1:5-11).

Jumala on antava pakanakansat poikansa valtaan sen jälkeen, kun on herättänyt hänet ensin ylös kuolleista. Jumala korotti poikansa kaikkien luotujen herraksi vasta sen jälkeen, kun oli herättänyt hänet voimallaan ylös kuolleista (Efe 1:20-23; Room 1:3): Jumala herätti kuolleista ihmisen kristuksen Jeesuksen, ei Jumalaa, joka olisi ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isänsä kanssa. (1Kor 15:12-23) Paavali sanoi myös roomalaiskirjeen alussa, että Jeesus kristus on ”lihan mukaan Daavidin siementä ja kuolleista nousemisen kautta voimassa Jumalan pojaksi asetettu”. (Room 1:3-4) Hän tarkoitti tällä ”pojaksi asettamisella” tai ”julistamisella/ ilmoittamisella” kuolleista heräämistä ja sitä seurannutta herraksi korottamista, niin kuin Psalmeissa on ennustettu ja josta Pietari todisti saarnassaan. (Psa 2; 110; Apt 2:36)

Heprealaiskirjeen kirjoittaja ymmärsi aivan oikein, että Jumala on tuova ”esikoisensa” eli kuolleista herätetyn poikansa toistamiseen maailmaan ja tämä on hallitseva sen jälkeen ikuisesti tulevaa maailmaa kuninkaana, jota kutsutaan ”jumalaksi”, vaikka hän on ”ihmislapsista ihanin”. (Hebr 1:4-9; Psa 45) Tämä kuningas on oleva ihminen hallitessaan ”herrana ja jumalana” tulevaa maailmaa. (Hebr 2:5ss.) Jeesusta sanotaan ”herraksi ja jumalaksi” sen vuoksi, että hän edustaa isäänsä täysin valtuuksin, kun hallitsee ja tuomitsee hänen nimessään maailmaa. (Sak 13:8-14:9; Apt 1:9-11) Viimeistään silloin hitaimmatkin ymmärtävät sen, että Jumala on kristuksessa ja isä asuu pojassaan, mutta kristus ei ole se Jumala, joka hänessä on ja asuu.

Jumalan henki asuu kristuksessa niin kuin muissa hänen lapsissaan, mutta Jumala on itse näkymätön henki, jota ei kukaan voi nähdä eikä ole nähnyt. (1Tim 6:13-16; Joh 1:18; 1Joh 4:12) Näemme sen vuoksi Jumalan ja karitsan valtaistuimella vain yhden hahmon: herran Jeesuksen kristuksen. (Ilm 22:1-5) Tämä Daavidin juurivesa on hallitseva iankaikkisesi ja pyhät sekä valitut Jumalan lapset hallitsevat yhdessä hänen kanssaan. (Ilm 22:1-5, 13-16; vrt. Jes 11:1, 10; 2Sam 7:8-16; Psa 89:20-38)

Kun Johannes sanoi evankeliuminsa alussa hänen ja muiden katselleen sen kaltaista kirkkautta kuin ainoalla pojalla on isältä (Joh 1:14), niin hän viittasi sillä siihen tapahtumaan, kun hän sai nähdä Pietarin ja veljensä Jaakobin kanssa kirkastetun kristuksen jo ennen kuin hänet oli herätetty kuolleista ja kirkastettu eli korotettu Jumalan poikana kaikkien luotujen herraksi. (Matt 17:1-8) Jeesus kirkastettiin vasta sen jälkeen, kun hän oli mennyt isän tykö taivaaseen ja vasta sen jälkeen opetuslapset saivat luvatun pyhän hengen. (Joh 7:37-39; Apt 1:4-8; 2:1ss.) Me näemme nyt Jeesuksen hänen kärsimystensä vuoksi kirkastettuna Jumalan poikana isän tykönä taivaissa hänen valtaistuimellaan. (Hebr 2:8-9) Se kirkkaus, joka Jeesuksella nyt on, on sitä kirkkautta, jonka hän sai Jumalan ennalta tietämisen ja edeltä näkemisen mukaan vasta taivaaseen nousemisen jälkeen. (Joh 17) Jeesus on antanut sen kirkkauden opetuslapsilleen, sillä he näkevät ja ymmärtävät tämän asian, mutta muilta se on salattu, koska heissä ei ole totuuden henkeä. (Joh 17:22)

Jeesus kristus on nyt isän helmassa ”ainoana” Jumalan poikana. Hän oli isän helmassa silloin, kun Johannes kirjoitti evankeliuminsa. Jae Joh 1:18 on apostolin kerrontaa, ei Johannes kastajan todistusta, niin kuin jotkut ovat erehdyksessä väittäneet. Jeesus kristus oli kirkastettuna poikana isän tykönä ja Johannes viittaa sanalla ”monogenes” siihen kirkkauteen, jonka Jeesus sai kuolleista herätetyksi tulemisen ja taivaaseen nousemisen jälkeen. (Joh 7:37-39) Hän ei puhu mitään siitä, että Jeesus olisi ollut kirkastettuna isän helmassa jo ennen maailman luomista, niin kuin häntä on virheellisesti tulkittu. Jos et ymmärrä sitä, miten evankeliumi on jaksottunut Johannes kastajan todistuksen ja apostoli Johanneksen kerronnan välillä, niin et voi ymmärtää tätä asiaa. Väärä ennakkoasenne estää monia näkemästä totuutta, kun he lukevat Raamattua. Katolinen hapatus on syvällä sydämen maaperässä, mutta se pitää repiä sieltä juurineen pois, sillä isä ei ole sitä istuttanut. (Matt 15:13)

Sana ”monogenes” esiintyy seuraavan kerran Jeesuksesta puhuttaessa jakeissa Joh 3:16, 18. Jeesuksen puhe Nikodeemukselle päättyy jakeessa 12. Johannes jatkaa kerrontaansa jakeesta 13 näin:

Johanneksen evankeliumi:
3:13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, ihmisen poika, joka on taivaassa.
3:14 Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää ihmisen poika ylennettämän,
3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen pojan nimeen.

Jeesus ei ollut noussut vielä ylös taivaaseen silloin, kun puhui Nikodeemukselle, joten tämä ei voi olla enää hänen puhettaan: sen täytyy olla Johanneksen kerrontaa. Sillä tavalla monet ovat tämän kohdan myös ymmärtäneet, vaikka eriäviä mielipiteitä on enemmän kuin tätä tulkintaa tukevia. Totuus on silti se, että Jeesus ei ollut silloin vielä kuollut eikä mennyt taivaaseen isän tykö, kun hän kohtasi Nikodeemuksen (jj. 1-12). Niinpä on mahdotonta, että hän olisi puhunut omasta taivaaseen nousemisestaan ja taivaassa olemisestaan tässä jakeessa. Sen sijaan Johannes saattoi sanoa ihmisen pojan olevan taivaassa sillä hetkellä, kun hän kirjoitti evankeliuminsa noin 55 vuotta tämän tapahtuman jälkeen. Jeesus olisi tullut myös taivaasta alas, koska sen uuden ihmisen, joka on hengestä syntynyt henki, sanotaan tulleen taivaasta hänen tultuaan yhdeksi hengeksi herran kanssa pyhän hengen saamisen jälkeen. (1Kor 6:17; Joh 3:6-8; vrt. 1Kor 15:45-47)

Seipään nokassa ylennetty vaskikäärme on esikuva ristiinnaulitusta kristuksesta, jota katsomalla pelastutaan. Jumala antoi ainoan poikansa kuolla ristillä ja herätti hänet ylös kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Room 4:25) Jumala antoi ainoan poikansa siis vasta ristillä eikä jo silloin, kun Jeesus syntyi äidistään Mariasta. Myös tässä kohdassa sana ”monogenes” (jj.16, 18) viittaa kuolleista herättämiseen ja Jeesuksen ainutlaatuisuuteen eikä neitseestä syntymiseen tai siihen, että poika olisi syntynyt muinaisuudessa ennen iankaikkisia aikoja isän tykönä. Miten joku voi yleensä ajatella sitä, että Jeesus voisi olla iankaikkinen luomaton Jumala, jos uskoo hänen silti syntyneen ja olevan alkuisin isästä? Tälle asialle ei ole annettu mitään muuta selitystä kuin ihmisen tyhjiä järjen päätelmiä, joilla ei ole mitään tekemistä Raamatun pyhien kirjoitusten osoittaman totuuden kanssa.

Viimeinen kohta, jossa Jeesusta on sanottu ”ainoaksi” pojaksi, viittaa pojan antamiseen syntiemme sovitukseksi ja maailman vapahtajaksi. (1Joh 4:9) Johannes sanoo Jumalan lähettäneen poikansa syntiemme sovitukseksi (j.10), joten on varmaa, että hän ei viittaa sanalla ”monogenes” Jeesuksen syntymiseen ennen maailman luomista tai Marian kohdusta syntymiseen vaan hän puhuu yhtä pitävästi aiempien sanojensa kanssa siitä, miten Jeesus on Jumalan ainoana poikana ainoa laatuaan ja ainoa kuolleista herätetty ihminen, jonka kautta meidät on sovitettu Jumalan kanssa. (Room 5:10-21; 1Tim 2:3-7; 1Kor 15:1-23)

Tämän ensimmäisen selitysmallin mukaan jokainen kohta, jossa Jeesus sanoo tulleensa taivaasta, voidaan selittää siten, että hengestä syntynyttä Jumalan poikaa sanotaan taivaasta tulleeksi. (Joh 1:32-34) Kun Jumalan henki yhtyi Jeesuksen oman hengen kanssa, tuli hänestä uusi ihminen ja henki, joka on taivaasta. (Joh 3:6-8; vrt. 1Kor 15:45-47) Hän oli ylhäältä, mutta häntä vainonneet juutalaiset olivat alhaalta, tästä maailmasta. (Joh 8:23) Jeesus sanoi opetuslapsistaan, että hekään eivät ole maailmasta niin kuin ei hänkään maailmasta ole. Niin kuin Jumala on lähettänyt Jeesuksen maailmaan, on Jeesus lähettänyt opetuslapset maailmaan. (Joh 17:14-18) Näiden sanojen perusteella Jeesuksen oleminen ylhäältä ja se, että Jumala on lähettänyt hänet maailmaan, ei poikkea siitä, miten opetuslapset eivät ole tästä maailmasta ja Jumala on lähettänyt myös heidät maailmaan poikansa kautta. Sen vuoksi tällaiset kohdat eivät kelpaa perusteluksi Jeesuksen olemisesta isän tykönä ennen maailman luomista, riippumatta siitä, onko tämä ensimmäinen selitys taivaasta tulemisesta oikein ymmärretty vai ei.

Muut selitykset ovat samankaltaisia kuin tuo edellisen kappaleen selitys. Jeesus ei ole tästä maailmasta niin kuin eivät opetuslapsetkaan ole tästä maailmasta. Jumala on lähettänyt Jeesuksen maailmaan samalla tavalla kuin hän on lähettänyt muutkin palvelijansa maailmaan. Johannes kastaja oli Jumalan tyköä lähetetty, jos kreikankielen sanat käännettäisiin samalla tavalla kuin vastaavissa kohdissa Jeesuksesta puhuttaessa (Joh 1:6; 16:27-28) Niin kuin Jeesus oli nähnyt ja kuullut isältään tämän tykönä ja saanut opetusta häneltä (Joh 8:28, 38), niin ovat myös opetuslapset kuulleet ja oppineet isän tykönä ja ”nähneet” hänet. (Joh 6:45-46) Tässä on käytetty samaa ilmaisua Jeesuksen olemisesta isän tykönä kuin myös opetuslasten.

6:45 Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.’ Jokainen, joka on isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.
6:46 Ei niin, että kukaan olisi isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt isän…

8:28 Niin Jeesus sanoi heille: ”Kun olette ylentäneet ihmisen pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun isäni on minulle opettanut.

8:38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne.”

”Nähdä” on tässä kohdassa samaa tarkoittava sana kuin ”ymmärtää”: se, joka ”kuulee isältä” ja ”näkee hänen tykönään”, saa opetusta Jumalalta ja ymmärtää sen. (Matt 13:14)

Se, jolle poika on ilmoittanut isän, ”näkee”, että Jumala on kristuksessa ja isä asuu pojassaan, mutta kristus ei ole Jumala eikä poika ole isä. (Joh 14:1-11; 2Kor 5:16-21) Jeesus ei ole ainoa, joka on ”nähnyt isän”, sillä kaikki ne ovat ”nähneet isän”, joille Jumalan sanat ovat avautuneet ja he ymmärtävät ne oikealla tavalla Jumalan tahdon mukaan. (3Joh 1:11; Job 42:1-6; Psa 119:130) Me valistetuiksi tulleet Jumalan lapset osaamme erottaa Jumalan ja kristuksen toisistaan Raamatun opettamalla tavalla, koska ”pyhä henki on opettanut meitä” ja ”me selitämme hengelliset hengellisesti”. 😉 (2Kor 5:16-21; 1Kor 11:3; 15:1-28; 1Kor 2:10-16; 1Joh 2:18-28; 2Piet 3:14-21)

Tämän lisäksi on huomattava se, että sanat ”olla Jumalasta” tai ”taivaasta” tarkoittavat Raamatussa sitä, onko jokin asia Jumalan tahdosta vai jostakin muusta. Johanneksen kaste oli taivaasta (Matt 21:25), koska se oli Jumalan tahto, että Johannes kastoi. Apostolien hanke oli Jumalasta sen sijaan, että se olisi ollut ihmisistä: niinpä kukaan ei voinut estää evankeliumin menestymistä heidän kauttaan. (Apt 5:38-39)

Myös ihminen voi olla Jumalasta ja isästä tai sitten hän on isästä perkeleestä. Näillä sanoilla erotetaan toisistaan Jumalan lapset ja paholaisen lapset. (1Joh 3) Kyse on silloin siitä, kuka on ihmisen hengellinen isä: ei siitä, kuka on hänen biologinen isänsä. Monet Johanneksen evankeliumin kohdat voidaan selittää tällä tavalla. Jeesus on Jumalasta, koska tekee Jumalan tahdon ja on hänen lähettämänsä sitä varten, että hänen tahtonsa tapahtuisi. Edellä mainittu kohta jatkuu näin (Joh 8:28-38ss.):

8:39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: ”Aabraham on meidän isämme.” Jeesus sanoi heille: ”Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.
8:40 Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.
8:41 Te teette isänne tekoja.” He sanoivat hänelle: ”Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi isä, Jumala.”
8:42 Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.
8:43 Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.
8:44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.
8:45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.
8:46 Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?
8:47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.”

Jeesus puhuu tässä hengellisestä isästään ja sanoo paholaista häntä vihaavien juutalaisten hengelliseksi isäksi. On selvää, että nämä juutalaiset eivät ole tulleet paholaisen luota äitinsä kohtuun ja syntyneet ihmiseksi. Ei myöskään Jumalasta syntynyt Jeesus tai kukaan muukaan Jumalan lapsi ole tullut henkenä alas taivaasta äitinsä kohtuun ja syntynyt sieltä ihmislapseksi. Me kaikki olemme Jumalasta syntyneitä ja me olemme saaneet sen hengen, joka on Jumalasta, mutta emme ole tulleet henkenä alas taivaasta äitimme kohtuun ja syntyneet sieltä ihmislapsiksi. (1Kor 11:12; 2:12; 2Kor 5:18) Hengellisestä isästä lähtenyt ja tullut ei ole ollut iankaikkisena henkenä ennen maailman luomista Jumalan tykönä, niin että olisi tullut sieltä alas äitinsä kohtuun ja syntynyt ihmislapseksi.

Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Jokainen Jumalasta syntynyt on Jumalasta ja kuulee Jumalan sanat samalla tavalla kuin Jeesus. (1Joh 4:1-8) Johannes ei tee eroa Jeesuksen ja opetuslasten välillä tässä asiassa. (Joh 8:47) Kukaan heistä ei ollut tullut henkenä alas taivaasta äitinsä kohtuun ja syntynyt poikalapseksi sen jälkeen, kun Jumala oli rakentanut sen hengen ympärille ihmisruumiin äidin kohdussa. Kreikankielessä ei ole näissä kohdissa lainkaan sanaa ”alas” (Joh 6:27-62 jne.), sillä se on pelkkä käännös kreikankielen verbeistä, joissa sitä sanaa ei ole. Verbin ”katabainoo” merkitys on ”tulla alas” (Joh 3:13), mutta se ei todista ”iankaikkisen Hengen” tulleen alas taivaasta Jeesuksen äidin kohtuun, jossa tälle lapselle rakentui liharuumis ja niin ”Jumalan Poika tuli alas taivaasta”.

Jeesus sanoo olevansa Jumalasta lähtenyt ja tullut (Joh 8:42): isä on lähettänyt hänet maailmaan samalla tavalla kuin hän on lähettänyt opetuslapset maailmaan. Jeesus ei lähettänyt opetuslapsia maailmaan taivaasta, niin että nämä olisivat olleet Jumalan tykönä ”iankaikkisena Henkenä” tai enkelinä tai jonakin muuna elävänä olentona sitä ennen. Niin kuin Jeesus ei ollut maailmasta, eivät opetuslapsetkaan maailmasta olleet: molemmat on lähetetty samalla tavalla maailmaan – ei taivaasta Henkenä alas äitinsä kohtuun vaan Jumalan kutsusta ja valinnasta ihmisten tykö maailmassa.

17:14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
17:16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
17:18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;

Jumala ei lähettänyt poikaansa maailmaan siten, että olisi lähettänyt ”iankaikkisen hengen” Marian kohtuun ja tämä olisi sitten liharuumiin saatuaan syntynyt poikalapseksi. Jumala lähetti poikansa maailmaan samalla tavalla kuin Jeesus lähetti opetuslapset maailmaan. Jumala kutsui aikuiset miehet ja antoi heille tehtävän, jota varten hän antoi myös pyhän hengen voiman, jotta se tehtävä tuli Jumalan tahdon mukaan suoritetuksi.

3:2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: ”Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa.”

Nikodeemus ei tarkoittanut sitä, että Jeesus on tullut alas taivaasta Marian kohtuun, kun sanoi hänen opettajaksi tulemisen olevan Jumalasta. Tässä on käytetty kreikankielen sanontaa ”apo theou” (Jumalasta). Juutalaiset sanoivat, että Jeesus ei ole ”Jumalasta”, koska hän ei pitänyt sapattia. Jeesuksen parantama sokea uskoi Jeesuksen olevan kuitenkin ”Jumalasta”. (Joh 9:16, 33) Kukaan heistä ei tarkoittanut sanoilla ”apo theou” (Jumalasta) sitä, että Jeesus olisi ollut Jumalan tykönä ennen ihmiseksi syntymistään ja tullut Henkenä alas äitinsä kohtuun.

Jumala on valinnut Jeesuksen opettajaksi ja lähettänyt hänet omiensa tykö opettamaan heitä.

7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
7:18 Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.

Jeesus oli Jumalan lähettämä, koska hän toimi Jumalan tahdon mukaan ja hänen opetuksensa oli Jumalasta. (Joh 6:38) Tällaiset sanat eivät tarkoita sitä, että Jeesus olisi tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun ja olisi ollut sitä ennen itsestään tietoinen elävä olento isän tykönä.

6:51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta.”

Jeesus on puhunut tätä ennen Mooseksen aikana taivaasta maahan sataneesta mannasta, jota Israel sai syödäkseen. (Joh 6:26-50) Pyhän hengen kautta avautuva Jumalan sana on opetuslapsille salattua mannaa, jota ”lihan mukaan syntyneet” eivät pysty syömään ja sulattamaan, niin että se sana saisi sulautua uskossa heihin ja tuottaa hyvää hedelmää. (Ilm 2:17) Jeesus vertaa omaa lihaansa eli ruumistaan siihen mannaan, joka satoi taivaasta maahan Mooseksen aikana. Jeesuksella ei ollut ruumista isän tykönä ennen kuin hän syntyi äidistään Mariasta.

Jeesus ei puhu tässä kohdassa siitä, että hän olisi tullut henkenä alas taivaasta Marian kohtuun. Jeesus puhuu hengellistä kieltä, joka on tutkittava hengellisesti ja selitettävä oikein. Se liharuumis, joka on tullut taivaasta, on puhetta hänen uhristaan, jonka hän oli antava syntien sovitukseksi ja sielun lunnaiksi isänsä tahdon mukaan. Koko tässä jaksossa ei ole puhuttu mitään Jeesuksen syntymisestä äitinsä Marian kohdusta tai sikiämisestä siellä. ”Katolisessa uskossa” olevat tulkitsevat tällaisia kohtia tarkoitushakuisesti väärin (katolinen usko on sitä yleistä uskoa, jonka katoliset isät vaikuttavat vielä kuolemansa jälkeen, kun heidän opetuksiaan pidetään tosina).

6:62 Mitä sitten, jos saatte nähdä ihmisen pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!
6:63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.

Näille sanoille on annettu monia selityksiä, jotka käsittelemme hyvin pintapuolisesti ajan ja tilan säästämiseksi.

Yksi vaihtoehto on se, että tässä jakeessa on katolisten isien tekemä väärennös. He ovat väärentäneet jakeen Matt 28:19 lisäämällä sinne sanat ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Ei ole mahdotonta, että he ovat väärentäneet myös paljon muita kohtia Raamattuun, sillä osasta he ovat jo jääneet kiinni. (Matt 28:19; Apt 20:28; 1Joh 5:7-8)

Christadelphialaisten joukossa on tunnettu selitys, jonka mukaan Jeesus oli ollut aiemmin Jerusalemissa ja oli menevä sinne uudelleen, tällä kertaa viimeistä kertaa. Verbiä ”anabainoo” on käytetty siitä, kun opetuslapset ja muut juutalaiset kulkivat ”ylös Jerusalemiin”. Tämä ei ole mielestämme oikea selitys, mutta ei täysin mahdotonkaan ollakseen totta.

Biblical Unitarian selittää tämän kohdan siten, että Jeesus puhui kuolleista ylösnousemisesta: ”Mitä sitten jos saatte nähdä minun nousevan takaisin maan päälle, jossa olin ennen”. Vaikka Jeesus on puhunut edellä kuolleista heräämisestä useaan otteeseen, niin on tämä selitys hieman kyseenalainen, koska kuolleista heräämistä ei ole missään muualla kuvattu verbillä ”anabainoo”. Tässä tulkinnassa on hieman ”selityksen makua”, mutta toisaalta jakeen 63 eläväksi tekeminen sanan kautta voisi viitata ruumiin ylösnousemukseen ja Jeesus puhuu todellakin kuolleista heräämisestä tässä asiayhteydessä. (Joh 6:27-69; 5:17-30; Room 8:11) Emme siis hylkää tätä tulkintaa, koska se on mahdollisesti oikea.

Jeesus on puhunut edellä taivaasta tulemisesta ja hän oli menevä isän tykö taivaaseen, joten nämä sanat jakeessa 62 viittaavat mahdollisesti taivaaseen nousemiseen. Jeesus oli ollut jossakin muodossa tai jollakin tavalla taivaassa ja oli menevä sinne takaisin kuolleista heräämisen jälkeen. Jotkut näkevät tässä viittauksen neitseestä syntymiseen, jotkut toiset siihen, että Jeesus on hengestä syntyneenä Jumalan poikana tullut taivaasta, niin kuin edellä on selitetty ja oli menevä sinne takaisin kuolleista heräämisen jälkeen.

Se pyhä henki, jonka Jeesus oli isältään saanut, oli palaava isän tykö. Jeesuksen oma henki oli yhtynyt Jumalan henkeen hänen vielä eläessään ruumiillisesti niin että isä asui hänessä. (Jumala asui Kristuksessa, 1Kor 6:17; 2Kor 5:16-21; Joh 1:32-34; 14:9-11) Jeesus oli sitten kuolemansa jälkeen nukkuva tiedotonta unta ruumiin ylösnousemukseen asti, mutta ruumiin ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen henki ja myös ruumiis nousivat taivaaseen, josta herra on tuleva alas tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. (Apt 1:9-11; 2Tim 4:1) Jeesus oli siis palaava sinne, missä oli ollut hengessä läsnä jo aiemmin ruumiin vielä eläessä.

Tässä selityksessä on heikkoa se, että Jeesuksen oma henki eli se ihmisen henki, joka hänessä on, ei ole tullut alas taivaasta tämän selityksen mukaan. Jos Jumala antaisi jokaiselle ihmiselle hengen taivaasta, niin vain siinä tapauksessa tässä selityksessä on järkeä. Itse asiassa monet kolmiyhteiseen jumalaan uskovat tulkitsevat asian juuri tuolla tavalla, mutta toiset uskovat hengen syntyvän lapsen äidin kohdussa tai sitten se siirtyy isältä lapselle luonnollisen sikiämisen tuloksena tai syntyy sikiämisessä isän ja äidin henkien yhtyessä toisiinsa siemensolujen yhtymisen seurauksena.

Selitykset ovat monet, mutta totuus on vaikea ymmärtää kenenkään muun kuin sellaisen, joka uskoo Jeesuksen tulleen henkenä alas taivaasta äitinsä Marian kohtuun. Emme sulje tätä tulkintaa sen vuoksi kokonaan pois, vaikka siinä tapauksessa Jeesus ei olisi täysi ihminen vaan olisi ikivanha henki liharuumiissa. Tämän vuoksi suhtaudumme varauksella tähän katoliseen tulkintaan.

Sekään ei ole kovin hyvältä kuulostava selitys, että Jeesus olisi viitannut tässä neitseestä syntymiseen, mutta ei olisi ollut itsestään tietoinen elävä olento isän tykönä sitä ennen. Toki tämä on mahdollinen tulkinta ollakseen totta, mutta emme osaa perustella sitä vakuuttavalla tavalla eikä se ehkä ole edes mahdollista. Näistä selityksistä vain yksi voi olla totta kerrallaan tai sitten kaikki ovat vääriä. Olemme varmoja vain siitä asiasta, että ihminen kristus Jeesus ei ole taivaasta alas tullut ”iankaikkinen Henki” sieluttomassa ja järjettömässä liharuumiissa, sillä sellainen olento ei ole ihminen. Ihminen ei ole iankaikkinen Jumala, ikivanha enkeli tai isää alempi luoja-jumala (areiolaisten demiurgi) liharuumiissa.

Niin kuin näemme, ei Raamatun oikein ymmärtäminen ole ihan helppo tehtävä. Me emme tuomitse sen vuoksi tämän asian eri tavalla ymmärtäviä sanoillamme kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluviksi, vaikka meidät itsemme siten tuomittaisiin. Monet sanovat, että he eivät ketään tuomitse, mutta Jumalan sana tuomitsee ja Jumala tuomitsee sanansa kautta meidät. Jos Jumala ei kuitenkaan heidän tulkintansa mukaan meitä tuomitse, niin kuka on silloin väärämielinen tuomari? Eikö juuri se, joka meistä tuomion langettaa ja panee väärän tuomion ”Jumalan piikkiin”? On hänen onnensa, jos Jumala ei tuomitse häntä hänen omien sanojensa mukaan kadotukseen…

7:28 Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: ”Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne.
7:29 Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt.”…

7:33 Mutta Jeesus sanoi: ”Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt.

Jeesuksen opetus on Jumalasta ja hän on Jumalasta lähtenyt, koska hän on tullut maailmaan Jumalan tahdon mukaan ja tekee kaikessa isänsä tahdon. Tämäkään kohta ei viittaa mielestämme Jeesuksen olemiseen elävänä olentona tai kaikkivaltiaana Jumalana isän tykönä ennen maailman luomista ja Marian kohdussa sikiämistä ja poikalapseksi syntymistä.

8:28 Niin Jeesus sanoi heille: ”Kun olette ylentäneet ihmisen pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun isäni on minulle opettanut.

8:38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne.”

Tämä kohta tuli selitettyä jo aiemmin. Jeesus on kuullut, nähnyt ja saanut opetusta isän tykönä samalla tavalla kuin opetuslapset. (Joh 6:45-46) Molemmista käytetään samaa kreikankielen ilmausta: oppia ja kuulla ja sen kautta myös nähdä eli ymmärtää isän tykönä.

8:42 Jeesus sanoi heille: ”Jos Jumala olisi teidän isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt…
8:47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.”

Jeesus puhuu tässä ihmisten hengellisestä isästä. Toisten isä on saatana ja toisten isä on Jumala. (Joh 8:31-47) Johannes ei tee eroa Jeesuksen ja opetuslasten välillä siinä asiassa, että he kaikki ovat Jumalasta syntyneitä ja isänsä lapsia. (1Joh 3-4) Isä on lähettänyt poikansa maailmaan oman tahtonsa mukaan niin kuin myös Johannes kastajan ennen Jeesusta (Joh 1:6) ja opetuslapset Jeesuksen jälkeen hänen lähetyskäskynsä kautta. (Joh 17:18; Matt 28:19-20; Mark 16:15-20; Luuk 24:44-50) Jeesus ei ole ainoa, joka kuulee Jumalan sanat. Jokainen Jumalan lapsi kuulee ne, koska Jumalan henki asuu hänessä. (1Joh 4:1-16)

9:16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: ”Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia.” Toiset sanoivat: ”Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?” Ja he olivat keskenänsä eri mieltä…
9:33 Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä.”

Tuskinpa Jeesusta vainonneet juutalaiset tai edes näkönsä saanut sokea uskoivat Jeesuksen tulleen henkenä äitinsä Marian kohtuun? Tässä puhuttaneen samalla tavalla Jumalan lähettämästä ihmisestä, joka on tullut Jumalan tahdosta ihmisten tykö ja on siten Jumalasta.

13:3 niin Jeesus, tietäen, että isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalasta ja oli menevä Jumalan tykö,

Tämä on taas vähän vaikeampi kohta selitettäväksi, ellei sitä käännetä oikein, niin kuin tein. Kreikankielen tekstissä on käytetty prepositiota ”apo”, joka tulee kääntää päätteellä -sta. Jeesus on lähtenyt Jumalasta eli hän on lähtenyt Jumalan tahdon mukaan maailmaan, niin kuin muissa kohdissa vastaava ilmaisu on ymmärrettävissä (apo theuu). Jeesus ei voi itsestään mitään tehdä, mutta Jumalasta lähteneenä hän voi tehdä kaiken Jumalan tahdon mukaan. (Joh 5:19, 30; 7:17-18, 28; 8:28, 42) Sanat ”itsestään” ja ”Jumalasta” ovat siten vastakohtia. Jumalasta lähtevä on isän tahdon mukaan ja hänen voimastaan/hengestään lähtevää, mutta itsestä lähtevä ei ole Jumalasta. (vrt. Joh 11:51)

Sanat ”apo theou” sisältyvät myös Nikodeemuksen puheeseen, kun hän sanoo Jeesuksen opettajaksi tulemisen olevan Jumalasta. (Joh 3:2) Nikodeemus ei varmastikaan uskonut sitä, että Jeesus olisi tullut Henkenä äitinsä Marian kohtuun, kun nuo sanat sanoi.

 16:27 sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.

16:28 Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö.”..

16:30 Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen.”

Jeesus on lähtenyt isästä ja Jumalan tyköä samalla tavalla kuin Johannes kastaja ennen häntä. Molemmista on käytetty samaa kreikankielistä prepositio-ilmaisua ”Jumalan tyköä”.

1:6 Oli mies, Jumalan tyköä lähetetty; hänen nimensä oli Johannes.

Johannes ei tullut henkenä taivaasta, kun oli lähtenyt Jumalan tyköä. Joku voi tosin tulkita siten, että hän on sama henkilö kuin Elias, koska tuli Eliaan hengessä ja voimassa; Jeesus sanoi, että hän on Elias. (Luuk 1:15-17; Matt 11:14; 17:12) Kirjaimen mukaan tulkitseva joutuu pitämään totena sen, että Eliaan henki tuli ensin Elisan päälle ja siirtyi häneen, kun Elias nostettiin taivaaseen tulivaunuissa. (2Kun 2:9ss.) Sitten Elias tuli taivaasta henkenä äitinsä Elisabetin kohtuun ja syntyi Sakariaan pojaksi, joka sain nimekseen enkelin käskyn mukaan Johannes. (Luuk 1) Kirjaimen mukaan uskova pitää siten totena eräänlaisen sielun vaelluksen ja jälleensyntymisen. Hengen mukaan tulkitseva ymmärtää Eliaan hengen olevan kuvausta pyhän hengen voimasta. Elisa sai kaksinkertaisen voitelun pyhän hengen voimasta ja Johannes kastaja toimi saman pyhän hengen voimassa kuin Elias ja Elisa ennen häntä.

1:1 Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana.
1:2 Tämä oli alussa Jumalan tykönä…

1:14 Ja sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella pojalla on isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Olemme selittäneet tätä kohtaa monessa eri kirjoituksessa, joten jätämme selityksen lyhyeksi tässä yhteydessä. Jumala ei tullut itse alas taivaasta, mutta hänen sanansa tuli lihaksi. Sana ja valo (jj.4-11) ei ole luomiskertomuksessa henkilö vaan abstraktio, jonka kautta Jumala loi tämän maailman: sanallaan, viisaudellaan ja voimallaan. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:12-36; Jer 10:12; 51:15) Johannes käyttää luomiskertomuksessa mainittua sanaa ja sen kautta maailmaan tullutta valoa esikuvana kristuksesta, mitä ne myös ovat, mutta kristus ei ollut elävänä olentona luomassa maailmaa yhdessä isän kanssa. Johannes puhuu esikuvana sanasta ja valosta, jotka tulivat lihaksi kristuksessa.

Se puhuuko Johannes tässä Jeesuksen syntymisestä äidistään Mariasta vai opetuslasten hengestä syntymisestä (jj.12-13), jää hieman epäselväksi. Voimme olla tietysti varmat siitä, että Jeesus oli täysi ihminen järjellisine sieluineen sekä lihaa ja verta olevine ruumiineen. Sellaisena hän kärsi ristillä kuoleman ja Jumala herätti sitten sen ihmisen ylös kuolleista, kirjoitusten mukaan. (1Kor 15:1-23) Jumala ei herättänyt kuolleista ”herraa Jumalaa”, joka olisi ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa. Jumala pelasti poikansa kuolemasta ja antoi hänelle sen jälkeen kirkkauden, jonka oli suunnitellut antavansa hänelle jo ennen maailman luomista. (Joh 17:5; 7.37-39; Hebr 2:8-9; 5:7; 13:20-21; jne.)

17:5 Ja nyt, isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennen kuin maailma olikaan.

17:8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.

17:14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole.
17:15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
17:16 He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole.
17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
17:18 Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
17:19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

Jeesus on lähtenyt Jumalan tyköä ja Jumalasta maailmaan samalla tavalla kuin opetuslapset ja Johannes kastaja (Joh 1:6): he ovat Jumalan tahdosta lähteneet ja hänen henkensä on ohjannut heitä. Opetuslapset eivät ole maailmasta vaan myös he ovat ”taivaasta” ja ”ylhäältä” niin kuin Jeesus. ”Uusi ihminen” ja ”uusi luomus” on taivaasta: ”hengestä syntynyt on henki” ja ”toinen ihminen on taivaasta”. (Efe 1.5-13; 2:10-22; 4:24; Kol 3:9-11; Gal 6:15; Joh 3:1-12; 1Kor 15:45-47) Kristus meissä on se uusi ihminen, joka on meidän päällemme puettu ja johon meidän tulee pukeutua. (Gal 3.27) Kristus on taivaasta, mutta me olemme maasta, maallisia, kunnes meidät temmataan ylös pilviin herraa vastaan ja niin me saamme olla aina herran kanssa. (1Kor 15:34-58; 1Tess 4:13-18)

Selittämättä jäivät jakeet Joh 1:15-34 ja 3:31. Tyydymme niiden kohdalla inri.fi sivun selityksiin (ks. linkit). Huomaa evankeliumin ensimmäisessä luvussa se, että ellet erota sitä, mitkä kohdat ovat Johannes kastajan todistusta ja mitkä kohdat ovat apostolin kerrontaa, niin et voi ymmärtää totuutta.

Niin kuin näistä kaikista sanan selityksistä ja tulkinnoista olemme nähneet, ei tämän asian ymmärtäminen ole kovin helppoa. Hyväksymme sen vuoksi erilaisia näkemyksiä ja pyrimme karttamaan eripuraa sekä riitoja ja seurakunnan hajoamisen eri lahkoihin ja puolueisiin opillisten erojen vuoksi tässä asiassa. Ne, jotka tuomitsevat eri tavalla nämä asiat ymmärtäviä veljiä kristuksen ruumiin ulkopuolelle kuuluviksi, hajottavat Jumalan seurakuntaa ja toimivat ”lihan mukaan”. Sen vuoksi yhteistyö heidän kanssaan on pois suljettu vaihtoehto. Mitä kolmiyhteiseen jumalaan uskoviin tulee, niin Jumala kutsuu heitä nyt ulos suuresta Babylonista ja eroon portosta. Jokainen heistä on sen vuoksi tervetullut oppimaan Jumalalta ja sanan selitykset ovat myös heitä varten. Seurakunnassa ei ole kuitenkaan lupa opettaa kolmiyhteisen jumalan oppia totuutena, sillä se on niin selvästi harhaoppia kuin vain olla voi.

Käsittelemättä ovat vielä jakeet Fil 2:5-7 ja 1Kor 8:4-6 luomiseen liittyvältä osuudelta, mutta niistä löytyy melko hyvää opetusta inri.fi sivustolta. Kansantajuiset selitykset ovat aina tervetulleita ja mitä lyhyemmin asiat osaa selittää, sitä parempi. Valitettavasti näitä asioita ei voi kovin tyhjentävästi edes näin pitkillä selityksillä opettaa. Sananen tai pari näistä kohdista on nyt paikallaan.

Paavali asettaa filippiläiskirjeessä Jeesuksen esikuvaksi nöyränä ihmisenä ja muiden palvelijana Jumalan lapsille, seurakunnalle. (Fil 2) Jeesus on täydellinen ihminen, viaton ja synnitön, joten hän on Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (2Kor 4:4; Hebr 1:3) Sanontaaa ”Jumalan kuva” on käytetty vain ihmisistä, joten Jeesus kristus on näidenkin kohtien perusteella ihminen – täydellisesti Jumalan kaltainen. (1Moos 1:26-27; 1Kor 11:7; Jaak 3:9) Jumalalla ei ole ulkoista muotoa, koska hän on näkymätön henki. (Joh 4:24; 1Tim 6:13-16) Niinpä Jumalan muodolla tarkoitetaan sitä sisäistä ihmistä, joka on täydellisesti Jumalan kaltainen ja hänen kuvansa.

Jeesus on sellainen ihminen. Hänellä olisi ollut oikeus hallita kansaansa kuninkaana, mutta hän nöyryytti itsensä ja tuli muiden palvelijaksi. (Fil 2:5-7) Kuninkaana hän olisi saanut hallita ikuisesti profeettojen ennustuksen mukaan ”jumalana”, vaikka hän on ihmislapsi ja ihminen, jota Jumala on voidellut pyhällä hengellä. (Psa 45; Hebr 1:9; Apt 10:38) Vaikka hänellä oli Jumalan muoto Jumalan täydellisenä kuvana ja hän oli Jumalan kaltainen ihmisenä, niin hän ei valinnut profeettojen ennustamalle kuninkaalle kuuluvaa ikuista kunniaa Jumalan poikana (2Sam 7:8-16) vaan nöyryytti itsensä ja teki itsestään halpa-arvoisen palvelijan ja oli kuuliainen hamaan ristin kuolemaan saakka. (vrt. Hebr 12:2) Sen vuoksi Jumala onkin hänet niin korkealle korottanut, ylemmäksi kaikkia nimiä, jotka mainitaan tässä ja tulevassa ajassa. (Fil 2:8-11; vrt. Hebr 5:4-11; Efe 1:1-23)

Paavalin kirjeissä on monia vaikeatajuisia ja vaikeasta käännettäviä kohtia, joista tämä on yksi. Esitämme tästä kohdasta yhden vaihtoehtoisen käännöksen, jossa olemme pyrkineet sanatarkkuuteen muuttamatta alkuperäistä sanomaa. Käännettiinpä tämä kohta miten tahansa, niin se jättää aina sijaa spekulaatioille ja erilaisille tulkinnoille. Varmaa on se, että Paavali asetti Jeesuksen tässä esikuvaksi seurakunnalle nöyränä ihmisenä ja palvelijana, ja että isä saa ylimmän kunnian ja kiitoksen siitäkin, että Jeesus kristus tunnustetaan herraksi.

”Olkoon teillä se mieli, joka myös kristuksella Jeesuksella oli, joka Jumalan muotoisena ollessaan ei tavoitellut Jumalan vertaisuutta vaan teki itsestään tyhjän arvoisen ja otti palvelijan muodon tullen ihmisen kaltaiseksi ja hänen havaittiin olevan olemukseltaan kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen ristin kuolemaan saakka. Sentähden on Jumala myös hänet korottanut ja antanut hänelle nimen, joka on kaikkia nimiä ylempänä, jotta Jeesuksen nimessä jokaisen taivaallisen, maan päällä ja maan alla olevan polvi notkistuisi ja jokainen kieli tunnustaisi isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus kristus on herra.” (Fil 2:5-11)

Korinttolaiskirjeen kahdeksannen luvun sanoma on helpommin ymmärrettävissä kuin tämä filippiläiskirjeen vaikeatajuinen ja moniselitteinen kohta. Paavali antaa siinä isän Jumalan ja hänen poikansa herran Jeesuksen kristuksen kautta seurakunnalle ohjeet epäjumalille uhratun lihan syömisestä ja viinin juomisesta. (1Kor 8; 10:15-33; 1Tim 4:1-5; Room 14; Apt 15:27-30; Mark 7:17-23) Se ei saastuta ihmistä, mikä menee suusta sisään, sillä se ulostuu; se saastuttaa, mikä lähtee suusta ulos ja se kertoo, millainen ihminen on. (Matt 12:33-37) Ruoka ei lähennä meitä Jumalaan eikä erota meitä Jumalasta. (1Kor 8:7-13)

Meillä ”kaikilla” on tieto näistä asioista, mutta kaikki eivät ole kasvaneet rakkaudessa sen käskyn mukaan, jonka herra Jeesus on antanut meille. (1Kor 8:1ss.; Joh 13:33-34) Joukossamme on yhä vielä niitä, jotka tuomitsevat veljensä ruoan ja viinin juomisen vuoksi kristuksen ruumiin ulkopuolelle. Sellaisia karta.

Pakanoilla on monia jumalia ja herroja, mutta meillä kristityillä on vain yksi Jumala, isä, johon me olemme luodut, ja jonka kautta kaikki on; me myös hänen poikansa kristuksen Jeesuksen kautta, jonka kautta kaikki ohjeet ja käskyt on seurakunnalle annettu, sillä hän on seurakunnan pää, mutta Jumala on kristuksen pää. (1Kor 8:4-6; 11:3)

Kaikki Jumalan lapset on luotu isään Jumalaan kristuksen Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta, jonka kautta Jumala on synnyttänyt meidät uudesti elävään toivoon hengestä sanan kautta. (1Kor 8:6; 1Piet 1:3, 21-25; Joh 3:1-12; Tiit 3:3-7) Kristityt ovat Jumalasta ja meidät on luotu häneen kristuksen Jeesuksen kuolleista herättämisen kautta, kristukseen ja kristuksessa, häntä varten. (Kol 1:13-23; Efe 4:6; 3:14-21)

Paavali ei puhu korinttolaisilla taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevien luomisesta vaan hän antaa ohjeet epäjumalille uhratun lihan syömisestä, ja kertoo, että meillä kristityillä on vain yksi jumala, joka on meidän taivaallinen isämme, ja me kaikki olemme luodut häneen hänen poikansa Jeesuksen kristuksen kautta. Sanaa ”kaikki” on käytetty tässä rajallisessa merkityksessä, niin että sillä tarkoitetaan vain kristittyjä ja kaikkea eläinten lihaa sekä kaikkia ohjeita Jumalan seurakunnalle kristuksen kautta, joka on seurakunnan pää.

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja ettei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa. 

Päätämme niin, että luomisesta kuuluu kaikki kunnia yksin Jumalalle (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8; Room 11:33-36), joka on luonut meidät itseensä meidän herramme Jeesuksen kristuksen kautta ja niin meistä on tullut se yksi uusi ihminen, josta Paavali kirjoitti, ja jonka me olemme päällemme pukeneet ja johon me olemme puetut. (Efe 2:10-22; 4:24; Kol 3:9-11; Gal 3:27; 6:15; 2Kor 5:16-17) Jumalalle kuuluu kunnia myös niistä ohjeista ja sanasta, jonka hän on seurakunnalleen antanut poikansa Jeesuksen kautta ja pyhässä hengessä palvelijoidensa suun kautta. (Apt 4:25; Hebr 1:1)

Roomalaiskirje:
11:33 Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
11:34 Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
11:35 Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?
11:36 Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.

Lue myös inri.fi sivuston tutkielma ”Neitseestä syntyminen, totta vai tarua?”

Hakemisto

Advertisements
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Jeesus on tullut taivaasta

  1. Paluuviite: Alkuperäinen iankaikkinen evankeliumi | Jumalan valtakunta

Kommentointi on suljettu.