Yksi ainoa Jumala

Raamatun mukaan meillä on yksi ainoa Jumala, joka on isä (1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6): isä yksin on se ainoa Jumala, josta Raamattu kertoo ja jonka hänen poikansa herra Jeesus kristus on ilmoittanut niille, joissa Jumalan henki asuu. (Joh 1:18; Matt 11:27; Room 8:19-16) Tämä asia sanotaan hyvin selvästi sellaisissa kohdissa, joissa isä ja poika esiintyvät yhtä aikaa. Osassa näitä kohtia on mukana myös pyhä henki, joten miten voisi olla mahdollista, että Jumala olisi kolmiyhteinen Isä, Poika ja Pyhä Henki sen sijaan, että isä olisi yksin se yksi ainoa Jumala, josta Raamattu meille kertoo ja jonka Jeesus on meille ilmoittanut, jos Jumalan henki meissä asuu? (Joh 1:18; Matt 11:27; 1Joh 3:23-4:16)

Lainaan seuraavaksi muutamia kohtia Raamatusta, joita en muuta millään tavalla. Voimme uskoa, että nämä sanat ovat Jumalan sanoja, sillä Jumala on vaikuttanut ne henkensä kautta palvelijoissaan profeetoissa, pojassaan Jeesuksessa ja apostoleissa. (Joh 14:9-11, 24; Apt 1:2, 16; 4:25; 13:2; Hebr 1:1)

Johanneksen evankeliumi:
5:43 Minä olen tullut isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
5:44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?

17:3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen kristuksen.

1.Korinttolaiskirje:
8:4 Mitä nyt epäjumalille uhratun lihan syömiseen tulee, niin tiedämme, ettei maailmassa ole yhtään epäjumalaa ja että ei ole muuta Jumalaa kuin yksi.
8:5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
8:6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi herra, Jeesus kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Efesolaiskirje:
4:4 yksi ruumis ja yksi (pyhä) henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;
4:5 yksi herra (Jeesus), yksi usko, yksi kaste;
4:6 yksi Jumala ja kaikkien isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

Markuksen evankeliumi:
12:28 Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: ”Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?”
12:29 Jeesus vastasi: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
12:30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.’
12:31 Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.”
12:32 Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: ”Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
12:33 Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niin kuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.”
12:34 Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: ”Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.” Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.

Pyhä henki on sanonut nämä sanat ja niiden täytyy olla siten totta. Mikään muu kohta Raamatussa ei voi kumota näitä sanoja, sillä muuten Jumala olisi ristiriidassa itsensä kanssa eikä pysyisi totuudessa.

Jos yhdistät Raamatun eri kohtia toisiinsa ja muodostat siten opin kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki, niin sinä kumoat sillä opilla nuo edellä lainaamani Jumalan sanat! Sinä kumoat Raamatulla Raamatun! Isä ei olisi sen mukaan enää yksin se yksi ainoa Jumala, josta profeetat, Jeesus ja apostolit noiden sanojen mukaan puhuvat! Kumpaa meidän tulisi nyt uskoa: Jumalaa, joka on puhunut palvelijoidensa suun kautta, pyhän hengen kautta, vai niitä Raamatun opettajia, jotka ovat apostolien ajan jälkeen muodostaneet opin kolmiyhteisestä jumalasta?

On totta, että Raamatussa sanotaan myös Jeesusta herraksi ja Jumalaksi, mutta niin sanotaan myös muita ihmisiä, enkeleitä, epäjumalia ja jopa saatanaa. (2Moos 3:1-15; 4:16; Psa 82:1, 6; 1Kor 8:4-6;2Kor 4:4) Yhden kerran myös ihmisen vatsaa on sanottu jumalaksi. (Fil 3:19) Asiayhteys siis ratkaisee puhutaanko Jumalasta kaikkivaltiaasta vai enkelistä vai jostakin muusta. Pyhää henkeä ei tule erottaa Jumalasta erilliseksi itsenäiseksi persoonaksi niin kuin ei ihmisenkään henki hänestä erillinen itsenäinen persoona ole. (1Kor 2:10-16; 5:4; 14.14)

Lainaan vielä lisää Raamatun kohtia, joissa pyhä henki puhuu palvelijoidensa suun kautta ja todistaa, että isä on yksin se ainoa Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan: ainoa iankaikkinen Jumala! (Apt 4:24-31; 17:22-31; Ilm 4:8-11; Jes 42:1-8, Lue vaikka nämä kohdat ensin, niin huomaat, että apostolit ja Jesaja ja Jeesus sanoivat yksin isää kaikkivaltiaaksi kaiken luojaksi)

Jaakobin kirje:
2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.

Jaakob oli Jeesuksen veli ja Joosefin sekä Marian poika, joten hän tiesi varmasti sen, mistä puhui. Jumala on yksi ja sen riivaajatkin uskovat ja vapisevat. Jaakob puhuu kirjeensä joka kohdassa Jumalasta sillä tavalla, että se sana ei tarkoita hänen veljeään Jeesusta kristusta vaan se tarkoittaa meidän taivaallista isäämme, kaiken luojaa. (Jaak 1:13, 17, 27 jne.) Eikö sinua ihmetytä se, että kaikki Raamatun kirjoittajat puhuvat yleensä Jumalasta yksikössä ja tarkoittavat hänellä isää sen sijaan, että puhuisivat kolmiyhteisestä Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä tai pelkästään Pojasta?

Galatalaiskirje:
3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
3:20 Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi.

Paavali erottaa tässä välimiehen ja Jumalan toisistaan, niin että sanoo Jumalan olevan yksi. Jos tässä mainittu välimies olisi herra Jeesus kristus, niin kuin muutamat kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ovat sanoneet, niin se todistaisi kolmiyhteisen jumalan oppia vastaan. Paavali erottaa välimiehen ja yhden Jumalan toisistaan tässä kohdassa niin kuin erottaa kaikkialla Galatalaiskirjeessä Jumalan ja kristuksen toisistaan. Lue vaikka se kirje kokonaan läpi, niin huomaat Paavalin tarkoittavan sanalla ”Jumala” joka kohdassa vain isää, ei kertaakaan Jeesusta tai kolmiyhteistä jumalaa. Eikö tämä ole hieman omituista, jos Jumala olisi ollut Paavalin mielestä kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki?

Paavali sanoo yhtäpitävästi Heprealaiskirjeen ja Stefanuksen kanssa, että Israel sai lain monen enkelin kautta: enkelien toimen kautta ja välityksellä. (Apt 7:53; Hebr 2:2) Tämän perusteella ja muutenkin on tulkittu aivan oikein, että lakia ei ole annettu Jeesuksen kristuksen kautta vaan enkelien kautta, josta yksi puhui aivan erityisellä tavalla Mooseksen kanssa kasvotusten. (2Moos 23:20-23; 5Moos 34:10) Tämä enkeli ei ollut herra Jeesus, niin kuin monet ovat väittäneet. Laki ei tullut herran Jeesuksen kautta vaan enkelin kautta, joka puhui Moosekselle erämaassa ja Siinain vuorella. Enkeli puhui lain sanat Moosekselle ja Mooses välitti välimiehenä ne sanat kansalle. Laki on tullut Mooseksen kautta, mutta armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen kristuksen kautta. (Joh 1:17) Jos laki olisi tullut Jeesuksen kautta, niin olisiko Johannes kirjoittanut nuo sanat?

Se enkeli, joka puhui Moosekselle, oli herran Jumalan lähettämä enkeli. (2Moos 3:1-15) Häntä sanotaan Herraksi ja Jumalaksi (Jahve ja Elohim), koska hän edustaa Jumalaa hänen lähettämänään sanansaattajana ja esiintyessään hänen nimessään. Israelille on aina ollut selvää, että se enkeli tai ne enkelit, jotka ovat ilmestyneet profeetoille, eivät ole itse Jumala. He eivät uskoneet myöskään kolmiyhteiseen jumalaan, joten he eivät pitäneet Moosekselle puhunutta enkeliä Jumalan toisena persoonana, joka on herra Jeesus kristus. He ymmärsivät aivan oikein, että Jumalan enkeliä kutsuttiin Jumalan nimellä, joka on Jahve tai Jahve tsavaot (Herra tai Herra Sebaot). (1Moos 32:24-32; Hoos 12:4-6)

Stefanus sanoi, että kirkkauden Jumala ilmestyi Aabrahamille. (Apt 7:2; 1Moos 12:3) Tämä kirkkauden Jumala sanoi nimekseen ”Jumala kaikkivaltias” (eel shaddai). Hän ilmestyi myös Iisakille ja Jaakobille ennen kuin teki itsensä tiettäväksi Moosekselle nimellään Jahve. (1Moos 17:1; 35:11; 48:3; 2Moos 6:2-3) On varmaa, että tämä Herran enkeli ei ole herra Jeesus, koska hän puhui Moosekselle ja ennusti tulevasta Mooseksen kaltaisesta profeetasta, joka on Jeesus kristus. Se enkeli ei ollut itse se profeetta, josta hän ennusti Moosekselle. (Apt 7:35-40; 5Moos 18:15-18) Kun se enkeli puhui Moosekselle palavasta pensaasta ja myöhemmin Siinailla sekä erämaassa, niin ketään muuta ei ollut läsnä kuin Mooses ja se enkeli. Heidän luonaan ei ollut toista enkeliä, joka olisi ollut Jeesus kristus, Jumalan poika.

Se enkeli, joka puhui Moosekselle, puhui myös toisesta enkelistä, joka johdatti Israelin kansaa. (2Moos 23:20-23; 32:34; 33:2-3) Hänen nimensä olisi siinä toisessa enkelissä, mutta sekään enkeli ei voi olla herra Jeesus kristus. Se enkeli on arvossa alempi, koska se toinen enkeli lähetti hänet kulkemaan kansan edellä ja sen toisen enkelin nimi oli hänessä. Näyttää siis siltä, että toinen enkeli puhui ylienkelin ominaisuudessa Jumalan nimessä, kun taas siinä toisessa enkelissä oli sen toisen enkelin ja siten myös Jumalan nimi. Raamatussa on mainittu kaksi enkeliä nimeltä: Mikael ja Gabriel. (Dan 8:16; 9:21; 10:13, 21; 12:1) Heidän nimensä loppuosa ”eel” on yleisnimi, joka tarkoittaa Jumalaa.

Tämä voisi selittää sen, miten toisen enkelin nimessä on myös sen toisen enkelin nimi: enkelien nimet päättyvät sanaan ”eel” myös juutalaisten taruissa. Silti näyttää siltä, että molempia Israelin kansaa johdattaneita enkeleitä on kutsuttu myös nimellä Jahve. (2Moos 13:21; 14:19) Vaikka ei olisi, niin se, jota Jahveksi kutsutaan, ei ole herra Jeesus, koska hän ei ollut tuolloin vielä syntynyt, mutta oli syntyvä tulevaisuudessa Mooseksen kaltaiseksi profeetaksi. Se enkeli ennusti tästä profeetasta sen sijaan, että olisi ollut itse se profeetta.

Minä tiedän, että tätäkin selitystä kumotaan kaikin mahdollisin keinoin, koska halutaan pitää kiinni kolmiyhteisen jumalan opista ja siitä, että Jeesus on ilmestynyt profeetoille ennen kuin syntyi ihmiseksi äitinsä Marian kohdusta. Sanotaan, että herra Jeesus oli se enkeli, joka ennusti Mooseksen kaltaisesta profeetasta ja puhui Moosekselle sekä ilmestyi sitä ennen Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille nimellä Jumala kaikkivaltias. Se enkeli ei ollut tuolloin vielä ihminen, mutta oli syntyvä ihmiseksi, josta oli tuleva se Mooseksen kaltainen profeetta. Niinpä se enkeli saattoi olla herra Jeesus kristus. Jos uskotaan vielä kolmiyhteisen jumalan oppiin, niin silloin voidaan pitää häntä Jumalan toisena persoonana.

Minkä sille voi, jos joku tahtoo pitää kiinni isiltä perityistä opeista, jotka ovat ihmiskäskyjä ja harhaoppia. Niiden mukaan pitää erottaa uskovien yhteydestä ne, jotka eivät sitä oppia todeksi tunnusta ja heille pitää sanoa vielä sekin, että Jumalan sana tuomitsee heidät ”helvettiin”. Minä en perusta enää sellaisista uhkauksista enkä selityksistä, joilla yritetään kumota selvä Jumalan sana. Minä jatkan pyhien kirjoitusten tutkimista ja uskon Raamatun ilmoittamalla tavalla Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme. En lähde enää mukaan katolisilta isiltä peräisin olevaan harhaoppiin, joka sekoittaa mielen ristiriitaisine väitteineen ja on Babylonian mysteeriuskontoa. (Ilm 16:13-19:21)

Jumala ja kristus erotetaan kaikkialla kirjoituksissa selvästi toisistaan, niin että vain isää sanotaan Jumalaksi ja hänen poikaansa herraksi tai kristukseksi. Sanalla herra on silloin eri merkitys kuin isästä puhuttaessa. Jeesus kristus edustaa isäänsä Jumalaa hänen nimessään ja hänen antamin valtuuksin ”herrana”, mutta ei ole itse se herra, jota hän edustaa. Samalla tavalla se enkeli edusti Jumalaa, joka ilmestyi profeetoille ja puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin Jumalan nimessä. (2Moos 3:1-15; 6:2-3; 33:11)

Pietari erottaa selvästi Jumalan ja kristuksen toisistaan eikä pidä pyhää henkeä itsenäisenä persoonana.

Apostolien teot:
5:29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
5:30 Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.
5:31 Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut päämieheksi ja vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.
5:32 Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös pyhä henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat.”

Jumala on tässä selvästi isä yksin, Jeesus on hänen poikansa ja pyhä henki on se henki, jonka Jumala on antanut omille lapsilleen, Jeesuksen kristuksen todistajille. (Ilm 1:2; 19:10) Jumala jakaa henkeään tahtonsa mukaan, mikä kertoo sen, että pyhä henki ei ole itsenäinen persoona, vaikka sitä on kuvattu välillä ikään kuin se sitä olisi. Se edustaa silloin Jumalaa, joka vaikuttaa kaiken henkensä kautta. (1Kor 12:6)

Hebrealaiskirje:
5:4 Eikä kukaan sitä arvoa itselleen ota, vaan Jumala kutsuu hänet niin kuin Aaroninkin.
5:5 Niinpä kristuskaan ei itse korottanut itseänsä ylimmäisen papin kunniaan, vaan hän, joka sanoi hänelle: ”Sinä olet minun poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin”;
5:6 niin kuin hän toisessakin paikassa sanoo: ”Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan.”
5:7 Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.
5:8 Ja niin hän, vaikka oli poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden,
5:9 ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset,
5:10 hän, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan.”

Hebrealaiskirje:
13:20 Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän herramme Jeesuksen,
13:21 hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.

Tässä annetaan kunnia aina ja iankaikkisesti Jumalalle, joka on pelastanut poikansa kuolemasta herättämällä hänet ylös kuolleista. Jeesus kuvataan ihmisenä, jonka Jumala on herättänyt kuolleista. Samalla tavalla myös Paavali Jeesuksen saarnassaan kuvasi. (Apt 17:22-31) Jumala on luonut yksin tämän maailman ja on tuomitseva sen vanhurskaasti sen miehen kautta, jonka herätti ylös kuolleista. Jumala herätti kuolleista ylös ihmisen, ei Jumalaa, joka olisi ollut luomassa tätä maailmaa yhdessä isän kanssa ja olisi iankaikkinen Jumala. (1Kor 15:12-23) Paavali sanoo toisaalla, että ”jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” ja lainaa Joelin kautta tullutta profetiaa: ”jokainen, joka huutaa avuksi herran nimeä, pelastuu”. (Room 10:9-13; Joel 2:32; vrt. Apt 2:21; 22:16; 1Kor 1:2)

Jos ollaan tarkkoja, niin näissä kohdissa ei huudeta avuksi Herraa Jumalaa vaan hänen nimeään. Jeesuksen nimi on hepreaksi Jeshua tai Jehoshua. Se sisältää herran nimen Jahve ja on suomeksi ”Jahve pelastaa” tai ”Jahvessa on pelastus”. Jeesuksen nimen avuksi huutamisen kautta huudetaan avuksi myös herran Jumalan nimeä ja itseään Jumalaa. Kun joku siis huutaa avuksi herran Jeesuksen kristuksen nimeä, niin hän huutaa silloin avukseen hänen isäänsä, joka on yksin se ainoa yksi Jumala, jonka Jeesus on meille pyhässä hengessä ilmoittanut. (Matt 11:27; Joh 1:18; 5:43-44; 17:3) Kukaan muu ei ole Jumala kuin hän; ei edes poika, joka sanoo hänen olevan yksin ainoa totinen Jumala.

Voimme olla varmoja siitä, että Paavali ei sanonut Jumalan herättäneen ylös Jumalaa, joka olisi isän vertainen iankaikkinen luomaton kaiken luoja hänen rinnallaan. (Room 10:9-13) Kun on päätetty pitää kynsin hampain kiinni kolmiyhteisen jumalan opista, jota on puolustettu koko elämä ja pantu sen opin totena pitäminen oman pelastumisen ehdoksi, niin silloin ei voida tunnustaa ilmiselvää tosiasiaa: Jumala herätti kuolleista ylös ihmisen kristuksen Jeesuksen, jonka hän on korottanut kuolleista herättämisen jälkeen kaikkien herraksi. (Efe 1:20-23) Kun Paavali puhui korinttolaisille herran Jeesuksen kristuksen NIMEN avuksi huutamisesta, niin hän erotti siinäkin kohdassa Jumalan ja kristuksen selvästi toisistaan. Hän sanoo vain isää Jumalaksi. (1Kor 1:1-9)

Monet eivät usko Raamatun selvää sanaa, jonka mukaan Jumala on herättänyt poikansa Jeesuksen ylös kuolleista ja on pelastanut hänet kuolemasta. (Hebr 5:4-11; 13:20-21) He sanovat, että Jeesus kristus on Jumala, joka lähti Henkenä ulos Jeesuksen ruumiista ja palasi siihen Jumalana omin voimin takaisin. Tuon näkemyksen mukaan Jeesus ei itse asiassa edes kuollut, koska Jumala ei voi kuolla. Vain järjetön ja sieluton ruumis kävi elottomaksi Jumalan lähtiessä siitä ulos, mutta Jeesus itse ei kuollut, koska on iankaikkinen Henki ja siten myös Jumala. Katolisen tarun mukaan Jeesus vaelsi Henkenä tuonelassa ja kävi paratiisissa samana päivänä, kun kuoli. Hän palasi sitten ruumiiseensa kolmantena päivänä ja nousi ylös haudasta. Isää hän ei tämän teorian mukaan tarvinnut herättämään ja pelastamaan itseään kuolleista, koska on itse Jumala, joka ei voi edes kuolla.

Tätä teoriaa on perusteltu Jeesuksen sanoilla, kun hän sanoi pystyttävänsä ruumiinsa temppelin ylös kolmessa päivässä, kun se hajotetaan maahan. (Joh 2:17-25) Vaikka tästä voi saada sellaisen kuvan, että Jeesus olisi tehnyt omasta ruumiistaan elävän ilman isänsä apua, niin kukaan apostoleista ei tulkinnut näitä sanoja sillä tavalla. He kaikki todistivat yhtä pitävästi siten, että isä on herättänyt poikansa ylös kuolleista. Jumala on herättänyt kuolleista kristuksen. Jeesus ei noussut ylös kuolleista omalla voimallaan vaan Jumala herätti hänet kuolleista voimallaan ja korotti hänet sen jälkeen kaikkien herraksi. (Efe 1:20-23) Voimme olla siten varmoja siitä, että mitä tahansa Jeesus noilla sanoillaan tarkoittikaan, niin hän ei sanonut olevansa Jumala.  (Apt 2:24, 32; 3:15, 26; 4:10; 5:30; 10:40; 13:30, 32, 34, 37; 17:31; Room 4:24-25; 6:9, 7:4; 8:11, 34; 10:9; 1Kor 6:14; 10:22; 15:15-17; 2Kor 4:14; Efe 1:20; Kol 2:12; 1Tess 1:10; 2Tim 2:8; Hebr 5:7; 13:20-21; 1Piet 1:21)

Jeesus oli saanut ihmisenä isältään käskyn antaa oma elämänsä ristillä hänen haltuunsa ja saada se takaisin. (Joh 10:18) Tarkan käännöksen mukaan Jeesus sanoi juuri noin. Hän ei siis väittänyt sitä, että olisi voinut pelastaa itse itsensä kuolemasta. Se olisi ristiriidassa monien muiden tästä asiasta kertovien Raamatun kohtien kanssa ja Jumalan sana kumoaisi siten itsensä. Niin meidän ei ole lupa Raamattua tulkita, mutta niin kuin olet jo huomannut tähän asti lukemasi perusteella: kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ihmiset kumoavat Raamatulla Raamatun pitääkseen kiinni epätodesta harhaopistaan, jonka varaan ovat pelastumisensa turvan laittaneet. Kolmiyhteisen jumalan oppi on korvannut heidän elämässään evankeliumin ja sitä kautta myös elävän Jumalan ja hänen poikansa herran Jeesuksen kristuksen ainoana pelastuksen tuovana turvana.

Kolmiyhteisen jumalan oppia on perusteltu vielä siten, että on sanottu Jumalan olevan kollektiivinen ykseys, joka muodostuu useammasta osasta kuin vain yhdestä. Tällaisia monesta eri osasta muodostuvia kokonaisuuksia ovat esimerkiksi viljantähkä ja rypäleterttu. Ne ovat kuitenkin itse kukin yksi ainoa viljantähkä ja yksi ainoa rypäleterttu, jolloin sanaa ”yksi” (heprean ”echad”) on käytetty peruslukuna, niin kuin lähes aina Raamatussa. Yksi jyvä ei muodosta koko tähkää eikä yksi rypäle koko terttua. Jos Jumala olisi muodostunut tuon analogian mukaan Isästä ja Pojasta ja Pyhästä Hengestä, niin Isä ei olisi yksin täysi Jumala eikä sitä olisi Poika tai Pyhä Henkikään. Vertaus epäonnistuu pahasti ja on ihmisjärjen tyhjä virheellinen päätelmä: epätosi väittämä.

Hesekielin kirjassa on kuvaus, jonka mukaan profeetan tuli ottaa kaksi puusauvaa ja yhdistää ne kädessään yhdeksi sauvaksi. (Hes 37:15-22) Jumala oli yhdistävä samalla tavalla Juudan ja Efraimin heimot yhdeksi kansaksi (Efraimilla tarkoitetaan Israelin pohjoisia 10 heimoa, jotka ovat sulautuneet pakanakansojen joukkoon Assyrian pakkosiirtolaisuuden jälkeen). Tätä on käytetty perusteluna sille, miten Jumala on kollektiivinen ykseys, yksi echad Jumala, jossa on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Vertaus ei vastaa tässäkään sitä, mitä kolmiyhteisestä jumalasta opetetaan. Juuda ja Efraim ovat vain yhdessä yksi kansa, mutta erikseen ne ovat kaksi eri kansaa. Niinpä Isä ei voisi tämänkään vertauksen mukaan olla yksin täysi Jumala vaan olisi sitä vain yhdessä Pojan ja Pyhän Hengen kanssa.

Raamatun mukaan Jumala ei ole kollektiivinen ykseys, jossa on monta eri persoonaa yhdistyneenä yhdeksi ainoaksi Jumalaksi, niin kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat ovat häntä selittäneet. Vanhan testamentin kirjoituksissa Jumala on esitetty lähes jokaisessa kohdassa yksikössä yhtenä ainoana Jumalana, jonka nimi on muiden nimien ohella Jahve (Herra). Jahve on esitetty lähes aina yksikössä, niin että häneen viittaavat pronominit ovat yksikössä ”hän” tai ”minä” ja myös verbit ovat yksikössä.

Vain luomiskertomuksessa ja parissa muussa kohdassa on puhuttu monikossa Herrasta Jumalasta (Jahve Elohim) ja käytetty hänestä monikollista verbiä sekä persoonapronominia ”me” yksikön sijaan. Se ei voi kumota kaikkia muita Raamatun kohtia, joiden mukaan Herra ja Jumala (Jahve ja Elohim) on yksiköllinen yksi ainoa Jahve ja Jumala. Kun Jeesus keskusteli kirjanoppineen kanssa suurimmasta käskystä, niin siitä käy ilmi, että Jeesus ja kirjanoppinut pitivät Jahvea ja Jumalaa yksiköllisenä Herrana monikollisen ykseyden sijasta. (Mark 12:28-34; vrt. 5Moos 6:4-9; Ilm 13:11-18; 16:13-19) Yhdistettynä Jeesuksen muihin sanoihin, täytyy Herran Jumalan olla isä yksin eikä ketään muuta ole hänen rinnallaan Jumalana.

Kolmiyhteiseen jumalaan uskovat sanovat Jumalan esiintyvän kolmiyhteisenä heti luomiskertomuksen alussa, kun siinä lukee ”Alussa loi Jumala taivaat ja maan”. (1Moos 1:1) Sana ”Jumala” on tässä hepreaksi ”Elohim”, joka on monikollinen yksikkö, ei monikko. Samanlainen monikollinen yksikkö on hepreankielessä sana ”kasvot” (panim). Jokainen ymmärtää myös suomenkielellä sen, että ”kasvot” ovat vain yhden persoonan kasvot, vaikka se sana on monikollinen. Jokaisella ihmisellä on yhdet kasvot ja jokainen ihminen on yksi persoona.

Raamatussa puhutaan ”Jumalan kasvoista” tai ”persoonasta” (prosopon), jolla tarkoitetaan Jumalan läsnäoloa ja kykyä nähdä kaikkialle. Jumalalla ei ole lihaa ja verta olevaa ruumista, jolla olisi kasvot. Jumala on henki, jota kukaan ei voi nähdä eikä ole koskaan nähnyt. (Joh 1:18; 4:24; 1Tim 6:13-16; 1Joh 4:12) Niinpä se Herra Jumala, joka käyskenteli illan viileydessä ja puhui Aatamille, Eevalle ja käärmeelle, ei voi olla itse Jumala, vaikka häntä kutsutaan Jumalan nimellä. (1Moos 3:8) Hän on Jumalan lähettämä enkeli, sikäli kuin oli ihmisen muotoinen eikä kyse ole kielikuvasta ja siitä, että Jumala puhui hengessä ja henkensä kautta.

Sana elohim ei todista Jumalan olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Se on monikollinen yksikkö, johon liittyvät verbit ovat lähes aina yksikössä ja johon viittaavat pronominit ovat yksikössä ”minä” tai ”hän”. Sanaa elohim on käytetty myös epäjumalista kuten Daagon ja Kemos. He ovat aivan varmasti yksiköllisiä jumalia. (Tuom 16:23; 11:24) Myös ihmisiä kuten Mooseksesta ja Israelin kansan tuomareita on sanottu ”jumalaksi” (elohim). (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psa 82:1, 6) Mooses ei ole kolmesta eri persoonasta muodostuvat henki, sielu ja ruumis, jossa henki puhuu sielulle, sielu ruumiille ja ruumis puhuu näille molemmille. Jumalan vertaaminen kolmiyhteiseen ihmiseen on tyhjä järjen päätelmä vailla totuutta. Analogia ei toimi.

On sanottu, että myös Aabrahamia olisi sanottu jumalaksi (elohim) ruhtinaaksi, mutta en ole tästä ihan varma, joten en käytä sitä esimerkkinä. (1Moos 23:6) Se voi olla väärin ymmärrys ja häntä olisi sanottu vain ”Jumalan ruhtinaaksi”. Se on kuitenkin varmaa, että ihmisiä on sanottu ”jumalaksi” (elohim), kun he ovat edustaneet Jumalaa hänen sanansaattajanaan, tuomarina, päämiehenä, lunastajana tai vapahtajana niin kuin Mooses. (2Moos 18:12-27; Apt 7:27, 35)

Jeesus sanoi Psalmin kirjoittajan tavoin jumalaksi (elohim) niitä tuomareita, joille Jumalan sana tuli ja jotka tuomitsivat Jumalalta saamiensa ohjeiden mukaan Israelin kansaa. (Joh 10:31-38; Psa 82:1-6) Sen vuoksi on sanottu israelilaisten menneen ”jumalan” (elohim) eteen, kun heitä tuomittiin (2Moos 21:6; 22:8-9) He menivät käytännössä kansan keskuudesta valitun tuomarin eteen, joka on ihminen, ja joka sai tuomitessaan sanan Jumalalta, jonka mukaan hän tuomitsi kansaa. Jos tuomari erehtyi tuomioissaan ja tuomitsi kansaa Jumalan sanan vastaisella tavalla, niin hän oli siitä vastuussa Jumalalle. Tästä kertoo Psalmi 82, jota Jeesus lainasi puolustaessaan itseään juutalaisten syytöksiä vastaan. (Joh 10:24-38)

Jeesus ei pilkannut Jumalaa, kun hän sanoi olevansa yhtä isän kanssa ja kertoi olevansa hyvä paimen, jonka kautta mennään sisälle lammastarhaan (Jumalan valtakuntaan). (Joh 10) Juutalaiset tulkitsivat häntä väärin ja luulivat hänen tekevän itsestään Jumalan vertaisen, koska Hesekielin kirjan mukaan ihmiset ovat lampaita ja Herra Jumala on heidän paimenensa. (Hes 34:31) Jeesus ei tehnyt itseään Jumalan vertaiseksi vaan sanoi selvästi, että isä on häntä suurempi. (Joh 10:29-30) Jeesus on yhtä isän kanssa hengessä, koska Jumalan henki asui kristuksessa niin kuin se Jumalan lapsissa nyt asuu. (Room 8:9-16) ”Jumala oli kristuksessa” ja ”isä asui hänessä”, mutta kristus ei ollut itse se Jumala, joka hänessä oli. (2Kor 5:16-21) Poika ei ole isä, joka hänessä on: kristus ei ole se Jumala, joka hänessä on.

Jeesuksella ja isällä on sama päämäärä eli sielujen pelastaminen. Molempien tahto on se, että yksikään ei joudu kadotukseen, joka tulee Jeesuksen kristuksen kautta isän tykö. Isä ja poika ovat yhtä myös sen vuoksi, että heillä on yhteinen päämäärä: sielujen pelastus. Samalla tavalla ovat hengessä yhtä istuttaja ja kastelija, joiden yhteinen päämäärä on sielujen pelastus. (1Kor 3:5-9) Paavali käyttää tästä yhteydestä samaa sanontaa kuin Jeesus isän ja hänen välisestä yhteydestä. ”Joka yhtyy herraan on yhtä henkeä hänen kanssaan.” (1Kor 6:17) Jeesus rukoili myöhemmin, että opetuslapset olisivat yhtä keskenään niin kuin hän ja isä ovat yhtä. (Joh 17:11, 20-23; 14:14-24) Se yhteys on hengen yhteyttä ja saman päämäärän vuoksi työn tekemistä. (Efe 4:1-16)

Jumala ja kristus eivät ole yhden ja saman Jumalan kaksi eri persoonaa, mutta heillä on kahtena eri olevaisena yhteinen päämäärä ja he ovat hengessä yhtä keskenään. Kun Jumalan henki liikkui luomisen alussa vetten päällä ja valo tuli Jumalan sanan vaikutuksesta pimeään maailmaan, niin sekään ei todista Jumalaa kolmiyhteiseksi Isäksi ja Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi. Jumalan henki on läsnä kaikkialla ja näkee kaikkialle, jopa tuonelaan, mutta se ei tee siitä Jumalasta erillistä persoonaa. (Psa 139) Jumala toimii henkensä kautta maailmassa ja palvelijoissaan. Niin kuin minun henkeni ei ole minusta erillinen persoona, ei Jumalankaan henki ole hänestä erillinen persoona.

Paavalin henki ei lähtenyt irti hänen ruumiistaan ja mennyt toiselle paikkakunnalle, missä hän oli itse ruumiillisesti, vaikka kirjaimen mukaan voidaan niinkin hullusti hänen sanansa ymmärtää. (1Kor 5:4) Minun henkeni ei ole minusta erillinen itsenäinen persoona, kun minun henkeni riemuitsee tai kun rukoilen hengelläni. (Luuk 1:47; 1Kor 14:14) Jumalan henki on yhtä vähän Jumalasta erillinen itsenäisesti ajatteleva, suunnitelmia tekevä ja toimiva persoona kuin ihmisen henki, mutta meidän henkemme tekee yhteistyötä Jumalan hengen kanssa. (1Kor 2:10-16; Room 8:9-27; 1Kor 3:5-9)

Kun Jumala sanoi ”tulkoon valo” ja ”valo tuli”  (1Moos 1:3-5), niin Jumalan sana ja valo ei ole itsenäinen persoona, joka olisi osallistunut luomiseen yhdessä isän kanssa. Jumalan sana edusti Jumalaa itseään ja teki sen, mitä varten Jumala sen sanan sanoi. (vrt. Jes 55:11) Mikään tai kukaan ei voinut vastustaa Jumalan sanaa luomisessa. Se mitä Jumala sanoi myös tapahtui. Luomiskertomuksessa toistuvat sanat ”Jumala sanoi” ja ”tapahtui niin”. Jumala loi tämän maailman sanansa kautta, sanallaan, viisaudellaan ja voimallaan, mutta sana, viisaus ja voima eivät ole itsenäinen persoona luomisessa. (Psa 33:6-9; Jer 10:12; 51:15; Snl 3:19; 8:12-36) Sana, viisaus ja voima eivät ajatelleet itsenäisesti eivätkä ne olleet tehneet suunnitelmia maailman luomisesta eivätkä ne myöskään toimineet itsenäisesti niin kuin persoona Jumalan luodessa tämän maailman.

Kun luemme Johanneksen evankeliumin alkua, niin meidän tulee tutkia sitä, miten aiemmissa kirjoituksissa on kuvattu luomista. Jos Vanhan testamentin puolelta löytyy Jumalan rinnalla Sanaksi kutsuttu henkilö luomassa tätä maailmaa, niin voimme silloin pitää totena sen, että Jeesus oli Jumalan Poikana alussa Jumalan tykönä ja Jumala loi hänen kauttaan tämän maailman. Vanhassa testamentissa on vain yksi kohta, jossa ”viisaus” on kuvattu ikään kuin se olisi henkilö. (Snl 8:12-36) Se ei ole henkilö niin kuin ei sana ja voimakaan henkilö ole, kun luomisesta puhutaan. (Psa 33:6-9; Jer 10:12; 51:15) Viisaus on personoitu abstraktio niin kuin viha, rakkaus ja synti. (Jaak 1:20; 1Kor 13; Room 7:17, 20) Ne eivät ole henkilö, vaikka ne on kuvattu ikään kuin henkilöinä, persoonana.

Jumala omisti tämän viisautensa ennen aikojen alkua. (Snl 8:22-31) Se on asetettu olemaan hamasta ikiajoista asti ja on ”syntynyt” (tullut esille) ennen maailman luomista. Se oli eri käännösten mukaan joko hoidokkina, kasvaneena tai kasvatettuna, arkkitehtina, rakennusmestarina tai mestarirakentajana ja leikitsi Herran edessä, joka loi tämän maailman (j.30). Sen ihastuksena olivat ihmisten lapset. Vaikka viisautta on kuvattu näin persoonallisella tavalla, ei se ole silti henkilö. Samaa sanaa on käytetty personoituna abstraktiona tämän luomisesta kertovan kohdan molemmin puolin ja Sananlaskujen kirjan alussa. (Snl 8:12-21, 32-36; 1:20-33) Viisaus on muuallakin Raamatussa abstraktio sen sijaan, että se olisi henkilö. Samaa voidaan sanoa sanasta ja voimasta, jotka vaikuttivat luomisessa Jumalan tahdon mukaan. (Jer 10:12; 51:15)

Johannes käytti sanaa ja sen mukanaan tuomaa valoa esikuvana kristuksesta, mitä ne luomiskertomuksessa ovatkin. (1Moos 1:3-5; Joh 1:1-11) Ne eivät ole luomiskertomuksessa silti henkilö, vaikka evankeliumin alussa viitataan niiden kautta henkilöön, kristukseen. Kristus on täydellisenä Jumalan kuvana sanan lupausten täyttymys. Sellainen ihminen, jonka kaltaiseksi jokainen kristuksen oma vuorollaan tulee. Täydellisen synnitön ja oikeamielinen ihminen, joka on Jumalan kaltainen. Sellaiseksi Jumala loi alussa ihmisen, mutta syntiinlankeemus on turmellut meissä olevan Jumalan kuvan. Kristuksessa se kuva tulee jälleen eheäksi, kun saavutamme täydellisyyden herran tulemuksessa. Silloin kristus kirkastuu meissä ja me olemme täysin Jumalan kaltaisia hänen kuvanaan, aivan niin kuin Jeesus on. (Kol 1:27-30; 2Tess 1:5-11)

Jeesus kristus on Jumalan kuva ja hänen kirkkautensa säteily. (2Kor 4:4; Hebr 1:3) Jumalan kuvaksi on sanottu Raamatussa vain ihmisiä. (1Kor 11:7; Jaak 3:9) Jumala loi alussa ihmisen omaksi kuvakseen, hänen kaltaisekseen: mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1Moos 1:26-27) Tämän kohdan perusteella on sanottu Jumalan olevan kolmiyhteinen Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala puhui monikossa ja käytti itsestään persoonapronominia ”me” ja sanat ”kuvaksemme” ja ”kaltaiseksemme” ovat myös monikollisia. Tämä on joidenkin mukaan todistus siitä, että luomisessa oli mukana kolme eri persoonaa: Isä ja Poika ja Pyhä Henki.

1.Mooseksen kirja:
1:26 Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.”
1:27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Tämäkään todistus ei ole yhtäpitävä muiden todistusten kanssa. Jo seuraavassa jakeessa on Jumalasta käytetty yksiköllistä pronominia ”hän” ja sana kuva on siinä yksikössä, ei monikossa: ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi”. Jos Jumala olisi Isä ja Poika ja Pyhä Henki, niin eikö hän olisi johdonmukainen siitä puhuessaan? Eikö hän sanoisi sen selvästi sen sijaan, että ilmoittaa asian mysteerin tavoin ja ristiriitaisesti muiden sanojensa kanssa?

Jumala ei ole tässäkään kohdassa monta eri persoonaa vaan hän on ainoastaan yksi isä, meidän taivaallinen isämme. (Matt 6:6ss.) Jeesus puhuu Jumalasta yksikössä ja tarkoittaa sillä aina isää, myös luomisesta puhuessaan. (Matt 19:4; Mark 10:6) Miksi Jumala sitten puhui itsestään monikossa tässä ja muutamassa muussa kohdassa? (1Moos 1:26; 3:22; 11:7; Jes 6:8)

Kaksi selitystä nousee ylitse muiden. Ensimmäisen mukaan Jumala puhui kuninkaallisessa monikossa. Tätä parempi selitys on kuitenkin se, että Jumala puhui enkelien neuvoston keskellä. Kun heidän keskeltään lähti Jahve hajottamaan ihmisten kielet Baabelissa, niin se Jahve oli yksi herran enkeleistä. (1Moos 11:7) Kun Jumala kysyi Jesajan näyssä, kenet ”me lähetämme puolestamme” (Jes 6:8), niin Jumalan ympärillä oli enkeleitä, jotka muodostivat yhdessä Jumalan kanssa taivaallisen ”jumalten neuvoston”. ”Jumalten neuvosto” oli koolla myös aina silloin, kun Israelin tuomarit tuomitsivat kansaa (väärin). (Psa 82) Psalmissa 103 puhutaan niin ikään enkelten neuvostosta. (Psa 103:19-22) Jobin kirjassa ”Jumalan poikien” mukana on itse saatana kokoontuneena herran kasvojen eteen ”jumalten neuvostoon”. (Job 1:6; 2:1)

Jumalan pojat olivat myös läsnä luomisessa ja he ovat se sama ”jumalten neuvosto”, josta on muualla puhuttu. (Job 38:7) Kun Jumala sanoi, että ihmisestä oli tullut niin kuin ”joku meistä” syntiin lankeamisen jälkeen, niin Jumala sanoi ihmisestä tulleen saatanan kaltainen, joka oli läsnä ”jumalten poikien joukossa” siinä hetkessä. (1Moos 3:22) King James Version on kääntänyt sanan ”elohim” pienellä kirjaimella monikossa ”gods” (jumalat) jakeessa 1Moos 3:5: ”…te tulette niin kuin jumalat tietämään hyvän ja pahan.” Tämä on mielestäni oikein käännetty. Saatana sanoi Eevalle, että he tulevat saatanan ja hänen kanssaan langenneiden enkelien tavoin tietämään hyvän ja pahan. Juuri niin tapahtui: ihminen tiesi synnin tekemisen jälkeen kokemuksesta, mitä on hyvä ja paha. Sitä ennen heillä ei ollut kokemusta muusta kuin hyvästä.

Luomiskertomus on ihanan looginen, kun ymmärretään Jumalan poikien olleen läsnä Jumalan tykönä hänen luodessaan tämän maailman ja ihmisen omaksi kuvakseen. Luetaanpa uudestaan Jumalan sanat tämä ajatus mielessämme. Lisään sulkuihin sanat ”Jumalan pojille”, koska ne selittävät sitä, mitä tässä tapahtuu.

Ja Jumala sanoi (Jumalan pojille): ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat.” Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. (1Moos 1:26-27)

Jumala puhuu ensin Jumalan pojille ja käyttää sen vuoksi monikkomuotoa. Koska herran enkelit ovat Jumalan kaltaisia niin kuin ylienkelin nimi Miikael osoittaa (”Hän, joka on Jumalan kaltainen”), niin Jumala sanoi luovansa ihmisen Jumalan ja enkelien kaltaiseksi, omaksi kuvakseen ja heidän kuvakseen. Kun Jumala sitten loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin ”hän” on yksiköllinen Jumala, koska isä on luonut yksin ihmisen omaksi kuvakseen ja hän on luonut yksin tämän maailman, aivan niin kuin Raamatussa johdonmukaisesti on kerrottu, kun sanat aukeavat ymmärryksellemme pyhän hengen opettamalla tavalla. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4.24-31; Jes 42:1-8)

Tätä tulkintaa vastaan on sanottu, että Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen, ei enkelten kuvaksi. Sen vuoksi hän ei voinut puhua enkeleille ja sanoa heille: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme”. (1Moos 1:26) Tämä on virheellinen perustelu, joka tulee hylätä. Myös enkelit ovat Jumalan kaltaisia ja sellaisiksi luotuja. Ylienkeli Mikaelin nimi on ”hän, joka on Jumalan kaltainen.” Eikö herran enkeli ole vielä enemmän Jumalan kaltainen ja Jumalan kuva kuin ihminen, joka on langennut tekemään syntiä? Kyllä vain on. Meistä tulee ylösnousemuksen jälkeen enkelin kaltaisia, joten Herran enkelit ovat Jumalan kaltaisia Jumalan kuvia, jos eivät ole langenneet saatanan tavoin syntiä tekemään. (Matt 22:29-33)

Jeesus kristus on Jumalan kuva ja Jumalan kaltainen, mutta hän on ihminen, ei enkeli, vaikka häntä Jumalan pojaksi kutsutaan, niin kuin myös enkeleitä. Jeesus ei ollut Jumalan tykönä luomassa ihmistä, mutta enkelit olivat silloin paikalla. Jeesus syntyi vasta Marian kohdusta ihmiseksi ja hänestä tuli se täydellinen Jumalan kaltainen Jumalan kuva, jollainen Jumala tahtoo kaikkien ihmisten olevan. Jeesus on sen vuoksi arkkityyppi siitä uudesta ihmisestä, jollainen jokaisesta Jumalan lapsesta on ylösnousemuksessa tuleva.

Kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin ehkä lisää. Kumoan tähän lopuksi kolmiyhteisen jumalan opin vielä logiikalla, joka on Jumalan antamaa viisautta sen sijaan, että olisi ristiriitaista ja sekavaa riivaajien puhetta, jollaista kolmiyhteisen jumalan oppi on. Se on yksi Baabelin sekoitus, jossa Jumala ja kristus menevät jatkuvasti sekaisin keskenään eikä opetuksessa ole mitään järkeä.

Raamatun opetuksen tulee olla johdonmukaista ja järkevää, niin että toiset Raamatun jakeet eivät kumoa toisia jakeita vaan täydentävät ja selittävät niitä. Jumalalta pyhän hengen kautta saatu opetus ei voi olla sisäisesti ristiriitaista järjettömyyttä, joka ei voi olla totta. Jumala ei ole esimerkiksi voinut luoda ihmistä, joka olisi luonut tämän maailman ja myös itsensä. Sellaisen väitteen uskominen ja totena pitäminen on typeryyttä, jolta Jumala omat lapsensa varjelee.

Raamatun kirjoitusten mukaan Jeesus kristus on ihminen (1Tim 2:5), välimies Jumalan ja ihmisten välillä. Jos Jeesus kristus on ihminen, niin miten hän voisi olla Jumala yhtä aikaa, olematta ihmisenä eri olevainen kuin Jumala? Tämä on katolisen kirkon suurin mysteeri, jota kukaan ei ole pystynyt selittämään eikä ymmärrä. Se on vain uskottava ja pidettävä totuutena tai muuten joutuu helvettiin. Näin ovat katoliset isät kirkon synnyn alkuajoista uhkailleet eri tavalla Jumalaan ja kristukseen uskovia veljiä. Jos joku ei suostunut uskomaan heidän tavallaan, niin heidät lopulta tapettiin, kun katolisesta uskonnosta oli tullut Rooman valtakunnan uskonto.

Nykyään ei ketään enää tapeta, mutta kaikki ne erotetaan uskovien yhteydestä, jotka eivät tunnusta uskovansa kolmiyhteiseen jumalaan, joka on Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Eri tavalla uskovien rajaaminen kristuksen ruumiin ulkopuolelle on katolisten isien perintöä ja se tapahtuu saman hengen vaikutuksesta, joka ohjasi heitä heidän muodostaessaan kolmiyhteisen jumalan opin. Se ei ollut valmis vielä apostolien eläessä, mutta alkoi muotoutua jo silloin.

Oppi Pyhästä Kolmiyhteisestä Jumalasta on yhdistelmä alkuperäistä kristinuskoa ja pakanoiden uskomuksia, heidän jumaltarujensa ja kreikkalaisen filosofian mukaan. Oman panoksensa siihen oppiin antoi juutalainen filosofi Filon Aleksandrialainen, jonka opetukset olivat hyvin tunnettuja apostoli Johanneksen elämän loppuvaiheessa Efeson kaupungissa. Johanneksen opetuslapset ovat tiettävästi kirjoittaneet osan hänen nimellään kulkevasta evankeliumista tai kirjeistä. Voi olla, että he ovat tuoneet kirjoituksillaan evankeliumin sisään filosofiasta peräisin olevaa Logos-oppia, joka on vieras muille evankeliumeille ja valtaosalle muuta Uuden testamentin sisältöä.

Johanneksen evankeliumi ja kirjeet on kirjoitettu viimeisenä Uuden testamentin kirjoitusten joukossa arviolta vuosien 85-95 tietämillä. Sitä edelsi Juudan kirje, jossa on erotettu Jumala ja kristus selvästi toisistaan: isä saa kirjeen lopussa yksin hänelle kuuluvan kunnian ja ylistyksen meidän herramme Jeesuksen kristuksen kautta.

Juudaan kirje:
1:24 Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen,
1:25 hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme herramme Jeesuksen kistuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen.

Juudan mukaan näyttää vahvasti siltä, että isä on yksin se ainoa Jumala, jolle kuuluu ylhäisin kirkkaus ja kunnia. Muut apostolit olivat samaa mieltä. Otan esimerkiksi Paavalin ja Pietarin, joista erityisesti Paavalin on sanottu opettaneen kolmiyhteisen jumalan oppia, mikä on suuri erehdys ja paha virhetulkinta Raamatun pyhistä kirjoituksista.

1.Pietarin kirje:
1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, joka suuren laupeutensa mukaan on synnyttänyt meidät uudesti elävään toivoon Jeesuksen kristuksen kuolleista nousemisen kautta,

1.Pietarin kirje:
5:10 Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava.
5:11 Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen

Pietari tarkoittaa sanalla ”Jumala” isää ja hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti.

Roomalaiskirje:
16:25 Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta,
16:26 mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi,
16:27 Jumalan, ainoan viisaan, olkoon kunnia Jeesuksen kristuksen kautta, aina ja iankaikkisesti. Amen.

Paavali tarkoittaa sanalla ”Jumala” isää ja sanoo häntä ainoaksi viisaaksi: hänen olkoon kunnia Jeesuksen kristuksen kautta aina ja iankaikkisesti. Paavali on ylistänyt muuallakin kirjeissään isää Jumalaa yli pojan ja yli kaikkien luotujen, niin kuin olemme tämän kirjoituksen alussa jo nähneet. Lainaan tähän silti vielä paria kohtaa, joissa hän ylistää isää ylitse pojan ja antaa ymmärtää, että isä on yksin se ainoa viisas Jumala, jolle kuuluu kristuksen kautta kunnia aina ja iankaikkisesti.

Roomalaiskirje:
9:1 Minä sanon totuuden kristuksessa, en valehtele – sen todistaa minulle omatuntoni pyhässä hengessä –
9:2 että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.
9:3 Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta,
9:4 ovat israelilaisia; heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;
9:5 heidän ovat isät, ja heistä on kristus lihan puolesta, oleva yli kaikkien Jumala siunattu iankaikkisesti aamen!

Jae viisi on yksi niistä jakeista, joka on käännetty väärin moniin käännöksiin ja jota on käytetty Jeesuksen jumaluuden todistamiseksi virheellisten käännösten avulla. Kirjoitin viimeisen jakeen loppuosan suomenkielisen Uuden testamentin selityskirjan interlineaarin mukaan sanasta sanaan siinä järjestyksessä kuin sanat kreikankielisessä alkutekstissä esiintyvät ilman välimerkkejä. Se pitää yhtä muiden vastaavien Jumalaa ylistävien kohtien kanssa Paavalin kirjeissä.

2.Korinttolaiskirje:
11:31 Herran Jeesuksen Jumala ja isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valehtele.

Efesolaiskirje:
1:3 Ylistetty olkoon meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella kristuksessa,

Kun tiedämme Paavalin ylistäneen kaikkialla isää ylitse pojan (myös Room 11:31-36), niin meillä ei ole mitään syytä olettaa, että hän ylistäisi tai kiittäisi tai siunaisi Jeesusta ylitse isän tässäkään kohdassa. Niinpä voimme pitää totena sen, että Paavali ylistää tässä jakeessa isää yli pojan.

Epäselväksi jää vain yksi asia. Tarkoittaako Paavali ”yli kaiken” olevalla poikaa vai isää. Se ei muuta jakeen loppuosan merkitystä. Jumala on kiitetty iankaikkisesti ja se Jumala on isä, ei hänen poikansa. Koska Paavali on sanonut muualla isän olevan yli kaikkien ja kaiken, niin on oletettavaa, että hän tarkoittaa tässä myös sitä samaa asiaa. (1Kor 8:4-6; Efe 4:4-6; Room 11:31-36; 2Kor 11:31) Niinpä oikea käännös kuuluu näin:

”… heidän ovat isät ja heistä on kristus lihan puolesta. Jumala, joka on yli kaiken, olkoon ylistetty iankaikkisesti, aamen!” (Room 9:5)

Kun nyt tiedämme Jeesuksen ja apostolien ylistäneen isää poikaa korkeammalle ja sanoneen vain häntä Jumalaksi niissä kohdissa, joissa molemmat esiintyvät, niin voinemme olla varmoja siitä, että he eivät pitäneet Jeesusta Jumalan toisena persoonana. Isä on yksin se yksi ainoa Jumala, joka on luonut kaiken ja hänelle kuuluu kunnia ja valta iankaikkisesti, herran Jeesuksen kristuksen kautta, aamen. (Apt 17:22-32)

Meidän on nyt enää otettava selvää siitä, onko herra Jeesus ollut isän luona ennen maailman luomista, niin että hän ei ole täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen, niin kuin katoliset isät sanoivat hänen kuitenkin olevan. Jos hän on kokonansa ihminen, henkeä, sielua ja ruumista myöten, niin miten hän voisi olla ikivanha taivaasta alas tullut henki liharuumiissa? Ikivanha Jumalan Poika ja Sana ovat eri olevainen kuin se ihminen kristus Jeesus, joka sai alkunsa äitinsä Marian kohdussa.

Olemme siten saman mysteerin edessä kuin kolmiyhteiseen jumalaan uskovat, jos emme pidä Jeesusta täysin ihmisenä, niin että hänellä on alku äitinsä kohdussa ja hän ei ole ollut sitä ennen olemassa Jumalan tykönä muuten kuin hänen suunnitelmissaan, ajatuksissaan ja mielessään. Kirjoitamme tästä aiheesta toisessa kirjoituksessa, jonka otsikko on ”Jeesus kristus on tullut taivaasta”. Nämä kaksi kirjoitusta täydentävät toisiaan ja ne olisi hyvä linkittää aina toisiinsa, kun aihetta käsitellään pyhien yhteydessä Jumalan seurakunnassa.

Seuraavaa kirjoitusta odottaessasi voit tutustua vaikka kirjoitukseemme Alkuperäinen iankaikkinen evankeliumi. Siinä puhutaan Jeesuksen ”henkivaelluksesta” kuolemansa jälkeen vähän tarkemmin.

Luettavaa:

Paul Sumner, Genesis Plurals

Hakemisto

Mainokset
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s