Usko ei ole vain tietoa

Usko ei ole vain tietoa, mutta usko ei sulje pois tietoa. Jotta voimme uskoa, tulee meidän tietää jotakin uskon kohteesta, Jumalasta ja hänen pojastaan Jeesuksesta sekä evankeliumin sanomasta. Jos joku ei tiedä mitään Jumalasta, kristuksesta ja evankeliumista, niin hän ei voi uskoa heihin ja Jumalan sanaan.

Jotta voimme uskoa Jeesuksen kristuksen ja Jumalan sanan todistuksen, tulee meidän tietää jotakin Jumalasta, kristuksesta ja siitä, mitä Jeesukselle on tapahtunut. Se tieto tulee meihin Jumalalta hänen sanansa todistuksen kautta.

Jumala on antanut sanansa ensin Jeesukselle, sitten hänen opetuslapsilleen ja lopulta niille, jotka ovat uskoneet opetuslasten todistuksen. Jokaisen Jumalan lapsen usko pitää sisällään tietoa, joka on vajavaista, mutta sen määrä kasvaa ja ymmärrys lisääntyy iän karttuessa. Tämä on Jumalan antamaa hengellistä kasvua eikä se voi jättää ymmärrystämme hedelmättömäksi.

”… että kaikessa olette rikastuneet hänessä, kaikessa puheessa ja kaikessa tiedossa,…” (1Kor 1:5)

”… puhtaudessa, tiedossa, pitkämielisyydessä, ystävällisyydessä, pyhässä hengessä, vilpittömässä rakkaudessa,…” (2Kor 2:6)

”Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” (Fil 1:9-11)

Tärkeintä ei ole tieto ja käsittäminen ja ymmärrys vaan rakkaus ja pyhyys ja puhtaus ja oikeamielisyys ja synnistä ja maailman himoista erottautuminen, pyhitys ja oikeamielinen elämä. Meidän ei tule kasvaa ensisijaisesti tiedossa ja käsittämisessä ja ymmärtämisessä vaan rakkaudessa. Jos olemme kasvaneet rakkaudessa, niin se rakkaus peittää syntien paljouden ja antaa anteeksi muiden vajavaisuudet sekä erehtymisen, mutta ymmärtää samalla myös oman vajavaisuuden ja erehtymisen vaaran sekä todellisen eksymisen pois totuudesta, kun sellaista tapahtuu tai on jo tapahtunut.

Totuudesta pois eksynyt ei tiedä itse sitä, että hän on eksynyt pois totuudesta, mutta hänen veljensä, joka on ottanut tukin pois omasta silmästään, näkee rikan sen eksyneen veljensä silmässä, niin että voi auttaa häntä ottamaan se tukiksi kasvanut rikka pois silmästä. Me voimme auttaa sillä tavalla vuoron perään toinen toistamme ja ohjata toisiamme syvemmälle kristuksen rakkauteen ja totuuden tuntemiseen. Joka palauttaa veljensä eksymyksen tieltä, pelastaa hänen sielunsa kuolemalta, mutta paatunut, itsekäs, ylpeä ja pöyhkeäksi käynyt paisunut oman itsensä herra ei ota vastaan nuhteita, varoituksia ja kehotuksia voidakseen pelastua. Hän ei huoli kurituksesta, koska on omasta mielestään itse aina oikeassa ja kaikki muut ovat väärässä.

Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän ja tämä elämä on hänen pojassaan Jeesuksessa kristuksessa. Se, jolla poika on, sillä on elämä. Se, jolla poikaa ei ole, ei ole elämää. (1Joh 5:1-13) Jumalan antama elämä ei ole ensisijaisesti pään tietoa. Se on hänen käskyjensä pitämistä, joista suurin on rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. (Mark 12.28-34) Monet ovat eksyneet oikeaoppisuuden tavoittelun kautta pois siitä elämästä, jonka Jumala meille kristuksessa Jeesuksessa tarjoaa. He hajottavat Jumalan seurakuntaa vaatimalla yksimielisyyttä opillisten asioiden ymmärtämisessä ja repivät siten kappaleiksi kristuksen ruumiin, jota ei kenenkään ole lupa hajottaa.

Vaikka he sanoisivat, että he kokoavat Jumalan seurakuntaa, mutta rakentavat raja-aitoja oppien mukaan ja erottavat yhteydestään eri tavalla opillisia asioita ymmärtäviä, niin he todellisuudessa hajottavat seurakunnan eri puolueisiin, lahkoihin, seuroihin ja panevat oikeaoppisuuden yhteyteen kuulumisen ehdoksi. Jopa ”yhden Jumalan seurakunnan” oppi on tehty erottavaksi raja-aidaksi sen opin ymmärtäneiden ja muiden välille. Yhden Jumalan seurakunnan oppi ei ole sitä, että kokoonnutaan muiden ulkopuolelle ”omaan leiriin” ja sanotaan kaikkia muita ”lahkoiksi” paitsi sitä omaa yhteyttä, jolla on ”oikea oppi”, mutta muilla se oppi ja käytännöt ovat väärät.

Yhden Jumalan seurakunnan oppi on käytännössä ihmisen sydämessä oleva asenne ja ajattelutapa. Jos sinä ymmärrät sydämessäsi todeksi sen, että Jumala näkee kaikki lapsensa yhtenä seurakuntana, niin olet ymmärtänyt oikein opetuksen yhdestä kristuksen ruumiista, jota ei ole hajotettu. Jos sinä toimit omassa elämässäsi oikein niin, että pidät rakkaina Jumalan lapsina jokaista hengestä syntynyttä Jumalan lasta, joka tunnustaa uskovansa Jumalaan ja hänen poikaansa herraan Jeesuksen kristukseen evankeliumin sanoman mukaisella tavalla, niin sinä olet vapaa lahkolaisuuden ja eripuran synnistä. Mutta jos sinä kokoonnut muiden lahkoiksi sanomiesi uskovien ulkopuolella yhteen samalla tavalla sen opillisen asian ymmärtäneiden muiden uskovien kanssa, niin sinä syyllistyt itse lahkolaisuuden syntiin ja olet tehnyt ”yhden seurakunnan opista” erottavan raja-aidan sinun ja muiden Jumalan lasten välille.

Minä tiedän veljiä, jotka toimivat juuri sillä tavalla. He ovat sydämeltään kylmiä ja kovia, he eivät tunne armoa, eivät anna anteeksi, vaativat muilta itselleen sen sijaan, että antaisivat ja uhraisivat itsensä muiden edestä, he tuomitsevat väärin, arvostelevat muita, ovat itse aina oikeassa, eivät koskaan väärässä, he pilkkaavat ja mustamaalaavat Jumalan valittuja palvelijoita, etsivät heistä aina vikoja, he tutkivat harhaoppeja toistensa jälkeen ja käyttävät elämänsä vikojen etsimiseen muista, mutta itsestään he eivät mitään vikoja löydä, koska luulevat olevansa täysi-ikäisiä muiden opettajia, vaikka ovat keskenkasvuisia ja paisuneita, pöyhkeäksi käyneitä ja ylpeitä vääriä opettajia, jotka eivät kurituksesta huoli ja hylkäävät siten Jumalan, joka antaa meille henkeään ja sitä kautta elämän.

Johannes kirjoitti, että teillä on ”kaikki tieto” ja että te ette ole sen muuan opettajan opetuksen varassa, koska teillä on voitelu, joka opettaa teitä. (1Joh 2:20, 27) Niin kuin se voitelu pysyy teissä, niin te pysytte voitelun kautta isässä ja pojassa, meidän Jumalassamme ja kristuksessa Jeesuksessa, meidän herrassamme. Jumalassa pysyminen on osallisuutta pyhästä hengestä ja hengen yhteyttä meidän herraamme Jeesukseen kristukseen, joka on taivaassa isän tykönä, ja kun meillä on yhteys herraan Jeesukseen pyhässä hengessä, niin Jeesus ilmoittaa meille isän, jonka luona hän taivaassa on. Näin toimii se todistusketju, jonka Jeesus kertoi opetuslapsilleen.

Jumala antoi ensin sanansa pojalleen Jeesukselle. Jeesus antoi sanansa opetuslapsilleen. Me uskomme opetuslasten sanan kautta herraan Jeesukseen kristukseen ja hänen kauttaan isään Jumalaan. Pienempi todistaa aina suuremmasta suuremmalta saamansa sanan kautta. (Joh 14:23-24; 17:6, 8, 14, 20; 12:44-50; 20:31; 1Piet 1:21) Joka ottaa vastaan opetuslapsen ja hänen sanansa, ottaa vastaan Jeesuksen ja hänen sanansa. (Joh 13:20) Joka ottaa vastaan Jeesuksen ja hänen sanansa, ottaa vastaan isän ja Jumalan sanan. (Joh 14:23-24) Se kenessä Jumalan sana asuu pysyvästi, on isässä ja pojassa ja Jumala pysyy hänessä. (1Joh 2:14, 24-25; Luuk 8:4-15) Joka ottaa vastaan isän sanat (Jumalan sanan) Jeesuksen ja hänen opetuslastensa todistuksen sanan kautta, tulee yhdeksi hengeksi herran kanssa ja pelastuu, sillä joka on yhtynyt herraan on yksi henki hänen kanssaan. (1Kor 6:17)

Tyhmempikin tietää sen, että yhtyessään herraan hengessä ihmisestä ei tule Jumalaa eikä hän ole koskaan Jumala ollutkaan. Sama pätee herraan Jeesukseen kristukseen, joka on ihminen. Jumala tuli asumaan poikaansa Jeesukseen tämän saatua kasteen, kun pyhä henki tuli hänen päälleen ja jäi hänen päälleen. (Joh 1:32-34) Jumala tunnusti vasta siinä vaiheessa, että Jeesus kristus on hänen poikansa: ”Tämä on minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt.” (Matt 3:17) Jumala asui kristuksessa samalla tavalla kuin hän asuu omissa lapsissaan, jotka ovat uutena luomuksena ja uutena ihmisenä edelleen ihminen, ei Jumala. (2Kor 5:16-21; Kol 3:9-11; Efe 4.24; 2:15; Gal 3:27; 6:15; 2Kor 5:16-17) Isä oli pojassa ja poika oli isässä. (Joh 14:9-11; 10:38; 17:11, 20-23) Kun Jeesus puhui näistä asioista, niin hän oli ”lihansa päivinä” ihminen. Jumalan henki asui hänessä niin kuin Jumalan henki ihmisessä asuu. (Room 8:9-16)

Moni luulee, että Jeesus kristus on iankaikkinen henki, joka asui liharuumiissa. (Hebr 9:14) He luulevat, että Jeesus kristus oli ”Sana” ja ”Poika” isän tykönä ennen maailman luomista. He luulevat, että Isä on luonut Poikansa kautta tämän maailman. (Joh 1:1-14) He luulevat, että ”Poika” tuli lihaksi, kun Johanneksen evankeliumin mukaan ”sana tuli lihaksi”. (Joh 1:14) Jos rakastat totuutta ja olet tarkka, niin Jumala ei tullut lihaksi vaan ”sana tuli lihaksi”. Jumala jäi taivaaseen, josta hän lähetti sanansa tähän pimeään maailmaan. (Joh 1:1-11; vrt. 1Moos 1:3-5)

Luomiskertomuksessa se sana ja sen mukanaan tuoma valo eivät ole henkilö. Sana ja valo eivät luoneet mitään: ne tulivat vain maailmaan ja valaisivat sitä, erottivat valon pimeydestä ja päivän yöstä. Johannes käyttää tätä sanaa ja sen mukanaan tuomaa valoa esikuvana kristuksesta, joka oli syntyvä tähän maailmaan ja tuleva omiensa tykö: oman kansansa tykö. Sana ja valo viittaavat hänen todistuksessaan henkilöön, joka on kristus Jeesus, mutta luomiskertomuksessa sana ja valo eivät ole henkilö. Tämä on johtanut siihen, että pimeyden ruhtinas on käyttänyt Jumalan sanaa apunaan muodostaessaan kolmiyhteisen jumalan harhaopin ja sanoessaan, että Jeesus kristus on ollut isän tykönä ennen maailman luomista ja Jumala on luonut tämän maailman Poikansa kautta, sen sijaan, että olisi luonut sen sanallaan, viisaudellaan ja voimallaan.

Raamatun mukaan Jumala on luonut maailman sanallaan, viisaudellaan ja voimallaan, sanan kautta. Jumala on antanut henkensä eläviin olentoihin, jotka hän on tehnyt. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:22-31; Jer 10:12; 51:15) Jumalan sana, viisaus ja voima eivät ole henkilö, kun luomisesta puhutaan. Ne ovat abstraktio, joista viisaus on esitetty ikään kuin henkilönä: se on personoitu. Viisaus ei ole kuitenkaan henkilö eikä sitä ole esitetty ikään kuin henkilönä vain luomisesta puhuttaessa vaan myös laajemmassa asiayhteydessä ja muuallakin samassa kirjassa. (Snl 8:12-36; 1:20-33) Samalla tavalla on personoitu viha, rakkaus ja synti, mutta ne eivät ole henkilö, niin kuin eivät sana, viisaus ja voimakaan henkilö ole, kun luomisesta puhutaan. (Jaak 1:20; Room 7:17, 20; 1Kor 13)

Jumala omisti sanansa ja viisautensa ennen maailman luomista tykönään. (Joh 1:1; Snl 8:22) Jos sanot, että viisaus on henkilö, niin Jumala omisti sen henkilön ennen kuin loi tämän maailman. Jos se henkilö oli Jeesus, niin Jumala omisti Jeesuksen ennen maailman luomista. Sitä eivät kolmiyhteiseen jumalaan uskovat kuitenkaan helposti tunnusta, että Jumala omistaisi oman poikansa, koska he uskovat Jeesuksen olevan tasavertainen isän kanssa. Jos joku näkee hierarkian isän ja pojan välillä, niin hänkään ei puhu mielellään siitä, että isä olisi omistanut poikansa ennen maailman luomista. Niin tulisi kuitenkin uskoa, jos viisaus olisi henkilö sen sijaan, että on abstraktio, mitä se todellisuudessa on.

Jumalan viisautta on sanottu eri käännösten perusteella rakennusmestariksi, mestarirakentajaksi tai arkkitehdiksi. (Snl 8:30) Sen perusteella on sanottu, että kyse on henkilöstä, joka on herra Jeesus. Sanotaan Jeesuksen iloinneen ihmisten lapsista luomisen alussa: ihmislapset olivat hänen ihastuksensa ja hän leikitsi Jumalan edessä heidän kanssaan. (jj.30-31) Viisaus ei ole silti henkilö vaan se edustaa Jumalaa täysin valtuuksin niin kuin hänen sanansa luomisesta puhuttaessa. Kreikankielen version mukaan ”alussa oli sana, ja sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli sana”. Sanajärjestys on tämä: ”Jumala oli sana”. Jumala oli sana, koska hänen sanansa edusti Jumalaa täydellisesti. Se, mitä Jumala sanoi, tapahtui. Sanassa oli auktoriteetti, jota luodut eivät voineet vastustaa. Luomiskertomuksessa toistuvat sanat ”Jumala sanoi” ja ”tapahtui niin”. (1Moos 1) Jumalan sana ei ollut itsenäisesti suunnitelmia tekevä, ajatteleva ja toimiva henkilö luomiskertomuksessa, joten siellä ei ole mainittu Jumalan Poikaa elävänä olevaisena niin kuin on virheellisesti väitetty.

Jumalan sanassa oli eläväksi tekevä voima ja henki, joka teki elävät olennot eläväksi. Jeesus sanoi: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”(Joh 6:62) Ne sanat, jotka Jeesus sanoi, eivät olleet hänen omia sanojaan vaan hän sai ne sanat isältään, Jumalalta. (Joh 14:24; 17:6, 8, 14; 12:44-50) Jumala on henki, joka herättää kuolleet sanansa kautta, jotka Jeesus sanoo. (Joh 4:24; 5:17-30; Room 8:11) Jumala puhui poikansa kautta, pyhän hengen kautta, joka pojassa asui, Jeesuksen suun kautta. (Hebr 1:1; Apt 1:2, 16; 4:25; Joh 14:1-11) Jumala ja hänen poikansa on erotettu selvästi tällä tavalla. Jumalan sana ei ole henkilö. Jumala on antanut sanansa pojalleen. Ihmisen poika on kylvänyt sen sanan ihmisten sydämiin, joita verrataan pelloksi. (Luuk 8:4-15) Jos sana juurtuu ja tuottaa hedelmää, niin isä ja poika asuvat sen ihmisen sydämessä, johon sana jää pysyvästi asumaan. (Joh 14:23-24; 1Joh 1:1-7; 2:14, 24-25)

Sana todistaa Jumalan pojasta Jeesuksesta kristuksesta ja Jumala todistaa pojastaan henkensä kautta, joka meissä asuu, kun sana on pysyvästi meissä. (1Joh 4:9-5:13) Jos sana ei asu meissä pysyvästi vaan on ainoastaan huulillamme, niin isä ja poika eivät ole meissä emmekä me pysy isässä ja pojassa. (Joh 5:38) Se sana, joka oli alussa isän tykönä, ja jossa on iankaikkinen elämä, on Jumalan sana, ei herra Jeesus. (1Joh 1:1-7) Se sana todistaa Jeesuksesta, mutta se sana ei ole Jeesus. Jumala on antanut iankaikkisen elämän sanansa kautta pojalleen. (Joh 5:26) Pojassa on elämä, koska hän on saanut sen elämän isältään. Poika voi tehdä eläväksi kuolleita Jumalan sanan kautta, sillä isä on antanut hänelle sen vallan. (Joh 5:17-30) Sitä valtaa ei ole pojalla itsestään sitä kautta, että hän olisi kaiken luonut iankaikkinen Jumala. Poika ei voi tehdä mitään ilman isää, mutta isä voi tehdä mitä tahtoo, koska on yksin iankaikkinen kaikkivaltias Jumala ja kaiken luoja. (Joh 5:19, 43-44; Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8)

Se, mikä oli alussa ja minkä Johannes ja opetuslapset olivat kuulleet, on Jumalan sana. (Joh 1:1; 1Joh 1:1ss.; 2:14, 24) He ottivat vastaan sen sanan, jonka he kuulivat Jeesukselta, ja isä oli antanut sen sanan pojalleen. (Joh 15:3; 17:6, 8, 14) Se sana pysyi heissä ja sen kuulemansa sanan kautta he pysyivät pojassa ja isässä. (1Joh 2:14, 24; Joh 14:23-24) Sen sanan lupauksen mukaan iankaikkinen elämä tuli käsin kosketeltavaksi ja silmin nähtäväksi. He saivat kosketella Jeesusta tämän kuolleista herätetyksi tulemisen jälkeen ja niin se Jumalan sanansa kautta lupaama iankaikkinen elämä tuli heidän silmiensä nähtäväksi ja käsin kosketeltavaksi. (Luuk 24:37-48) Mutta se sana, jossa ikuinen elämä ja sen lupaus alussa oli Jumalan tykönä, ei ollut henkilö.

Se sana ja sen mukanaan tuoma valo pimeään maailmaan ovat luomiskertomuksessa esikuvia tulevasta kristuksesta, mutta kristus ei ollut silloin vielä syntynyt, joten hän ei myöskään osallistunut luomiseen elävänä olevaisena, niin kuin luomiskertomuksesta voidaan nähdä. Jopa valitut ovat eksyneet pitämään sanaa henkilönä luomisesta puhuttaessa, koska Johannes käyttää sitä sanaa ja valoa esikuvana kristuksesta. Kristus on maailman valo ja hän oli tulossa maailmaan, mutta luomiskertomuksessa se valo ei ollut henkilö. (Joh 8:12; 1Moos 1:3-5)

Jumala on luvannut sanassaan, että kristus oli syntyvä ja Jumala oli pelastava maailman kristuksen kuolleista herättämisen kautta. (Efe 1) Se sana oli Jumalan tykönä alussa ja jo ennen maailman luomista, mutta se sana ei ollut henkilö. Kristus oli vasta Jumalan mielessä ja ajatuksissa ennen maailman luomista, mutta ei henkilönä. Kristuksella oli kirkkaus isältä jo ennen kuin isä loi tämän maailman, mutta se kirkkaus oli isän mielessä ja ajatuksissa, hänen suunnitelmassaan, ei siten, että Jeesus olisi ollut jo tuolloin hänen luonaan elävänä olevaisena. (Joh 17:5)

Jeesuksen alkuperä kuninkaana on samalla tavalla muinaisuudesta ja iankaikkisista ajoista. (Mka 5:1ss.) Jumala oli suunnitellut ja aivoitellut korottavansa Jeesuksen kaikkien luotujen herraksi, mutta sitä ennen Jeesuksen piti kuolla ristillä ja sovittaa meidän syntimme, niin että Jumala voisi yhdistää hänen kuolleista nousemisensa kautta yhdeksi kaiken sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä: tekemällä uuden ihmisen ja uuden luomuksen kristuksen kuolleista herättämisen kautta. (Efe 1:1-23; 2:1-22; 4:24; Kol 3:9-11; Gal 3:27; 6:15; 2Kor 5:16-17) Jumalan suunnitelma poikansa kuolleista herättämisestä ja sen jälkeisestä korotuksesta käy ilmi Psalmista 2. Paavali ja heprealaiskirjeen kirjoittaja ymmärsivät oikein Jumalan sanan. Jumalan sanat kristukselle ”Tänä päivänä minä sinut synnytin, sinä olet minun poikani” ovat ennustus siitä, että Jumala oli herättävä poikansa ylös kuolleista. (Apt 12:22-42; Hebr 1:4-2:9, 5:4-11) Niillä sanoilla ei viitata siihen, että Jeesus olisi syntynyt ennen maailman luomista ”isästä” eikä siihen, kun hän syntyi äidistään Mariasta ihmiseksi.

Se ”sana”, joka tuli lihaksi, ei siis ole se Jumala, kenen tykönä se sana oli. (Joh 1:1, 14) Jumala jäi selvästi taivaaseen, mutta vain hänen ”sanansa” tuli lihaksi. Jos emme erota toisistaan Jumalaa ja hänen sanaansa, niin me eksymme ja annamme väärän todistuksen Jumalasta ja hänen pojastaan, josta Jumalan sana kertoo ja todistaa. Jumalan sana kertoo myös Jumalasta, joka on Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. (Efe 1:3) Jos emme erota Jumalaa ja kristusta toisistaan, niin todistamme väärin heistä molemmista. Jos korotamme Jeesuksen isän vertaiseksi Jumalaksi, niin rikomme ensimmäistä käskyä vastaan. Sen mukaan me emme saa pitää muita jumalia sen yhden ainoan Jumalan rinnalla, joka on Raamatun mukaan meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. (Matt 6:6ss.; Joh 5:43; 17:3; 1Kor 8:4-6, Efe 1:3; 4:4-6)

Tämä yksi ainoa Jumala on luonut sanallaan ja viisaudellaan ja voimallaan kaiken, mitä on olemassa. Jos korotamme Jeesuksen hänen vertaisekseen jumalaksi, niin rikomme ensimmäistä käskyä vastaan. (2Moos 20:1-11) Jeesus sanoi selvästi, että isä on yksin se yksi ainoa Jumala, johon meidän tulee sanan todistuksen kautta uskoa sen lisäksi, että uskomme häneen, jonka Jumala on lähettänyt, Jeesukseen kristukseen, Jumalan poikaan. (Joh 5:43-44; 14:1; 12:44-50; 20:31; Mark 12:28-34; 5Moos 6:4-9; 1Piet 1:21-25) Jeesus puhui suurimmasta käskystä, joka on rakastaa Jumala yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Suurin ja ensimmäinen käsky on se, että emme saa pitää muita jumalia yhden ainoan isän rinnalla. (2Moos 20:1ss.) Tätä yhtä ainoaa Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. (3Moos 19:18) Tämä käsky tulee sitoa muistolauseeksi otsalle ja merkiksi käteen. (5Moos 6:4-9) Mietipä nyt hetki, minkä käskyn väärä profeetta ja laittomuuden ihminen (antikristus) käskevät sitoa merkiksi otsaan ja käteen! (Ilm 13:11-18; Jes 14:1-27; Hes 28:1-19; Ilm 16:13-19)

Me rakastamme tietysti yli kaiken myös kristusta, joka on lunastanut meidät ja antanut itsensä uhriksi meidän edestämme. (1Piet 1:1-11) Me saavutamme pelastuksen uskomalla häneen ja hänen isäänsä, heihin molempiin. (Joh 14:1) Se on iankaikkinen elämä, että me tunnemme heidät molemmat ja erotamme heidät Raamatun opettamalla tavalla toisistaan. (Joh 17:3) Me uskomme Jeesuksen kristuksen kautta isään Jumalaan (1Piet 1:21) ja rakastamme heitä molempia! (1Piet 1:1-25; 1Joh 4:9-5:21) Se, joka ei pidä herraa Jeesusta rakkaana, olkoon kirottu! (1Kor 16:12) Jos joku julistaa toista evankeliumia kuin se, jonka Paavali on saanut herralta Jeesukselta kristukselta ja isältä Jumalalta, olkoon kirottu! (Gal 1:1-12) Näillä sanoilla on sanottu minun ja tavallani uskovien olevan kirotut pois kristuksesta, mutta sovittakoot nyt näitä sanoja itseensä!

Moni on sanonut, että Jeesus kristus ei ole ihminen, koska Paavali ei saanut evankeliumiaan ihmisiltä eikä ihmisten kautta. Minä puolestani haastan sinut etsimään Galatalaiskirjeestä edes yhden kohdan, jossa sana ”Jumala” tarkoittaisi jotakin muuta kuin meidän taivaallista isäämme ja Jeesuksen kristuksen Jumalaa ja isää. Olen varma, että et voi sitä löytää. Paavali tarkoittaa sanalla ”Jumala” joka kerta meidän isäämme ja Jeesuksen isää, ei kertaakaan Poikaa tai Pyhää Henkeä. Sanalla ”Jumala” tarkoitetaan aina pelkästään ”isää”, kun Raamatussa puhutaan kaiken luojasta ja kaikkivaltiaasta. (Apt 4:24-31; 5:29-32; 17:22-31)

Evankeliumin julistuksessa nämä kaksi tulee erottaa selvästi toisistaan eikä pyhää henkeä ole lupa sanoa itsenäisesti ajattelevaksi, suunnitelmia tekeväksi ja toimivaksi Jumalan kolmanneksi persoonaksi, koska se ei sitä ole. Pyhä henki ei keskustele isän ja pojan kanssa itsenäisenä persoonana. Pyhä henki kuulee isältä ja pojalta, mitä heillä on sanottavaa, ja puhuu Jumalan palvelijoiden suun kautta sen, mitä kuulee. (Joh 16:13-15; Apt 4:25; 13:2) Pyhä henki toimii yhteistyössä opetuslasten kanssa ja Jumala ohjaa sen toimintaa, kun me rukoilemme tai puhumme hengessä Jumalan sanaa. (Room 8:9-27; 1Kor 14:14; 3:8-9; Joh 3:34; 1Piet 4:11; 1:9-11; Hebr 1:1)

Katsotaan vielä Galatalaiskirjeen alkua vähän tarkemmin, jotta ymmärtäisimme sen oikein.

Galatalaiskirje:
1:1 Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen kristuksen kautta ja isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt,
1:2 ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille.
1:3 Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän isältämme, ja herralta Jeesukselta kristukselta,
1:4 joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja isämme tahdon mukaan!
1:5 Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.
1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä kristuksen evankeliumin.
1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
1:9 Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu.
1:10 Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi kristuksen palvelija.
1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
1:12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus kristus on sen minulle ilmoittanut.

Jos Jeesus kristus ei ole ihminen tämän kohdan perusteella, niin mikä hän sitten on? Jumala hän ei voi olla, koska Jumala on erotettu tässä jaksossa kristuksesta ja häntä korotetaan yli kristuksen tässä niin kuin kaikissa Raamatun kohdissa. (Efe 1:3; 1Kor 1:3; 2Kor 11.3; 1Piet 1:3; Room 9:5 jne.) Paavali erottaa kirjeensä kaikissa kohdissa Jumalan kristuksesta ja sen perusteella vain isä on Jumala.

Kuka sitten on kristus Jeesus, jos hän ei ole ihminen? Jäljelle jäisi ajatus, että Jeesus kristus on enkeli, mutta se on virheellinen tulkinta. Jumala ei ota huomaansa enkeleitä, mutta Abrahamin siemenen hän ottaa huomaansa ja hän on kristus. (Gal 3:16; Hebr 2:16) Jeesus kristus on Raamatun ja Paavalin omien sanojen mukaan ihminen, ei enkeli tai Jumala. (1Tim 2:5; Room 5.10-21; 1Kor 15:12-23, 45-47; Hebr 2:5-18) Se, että Paavali ei saanut evankeliumia ihmisiltä eikä ihmisen kautta, tarkoittaa sitä, että hän ei saanut sitä keneltäkään elossa olevalta ihmiseltä: ei edes niiltä juutalaisilta, joita pylväiksi sanottiin. (Gal 1:13-2:22)

Se ”herra”, joka tulee taivaasta, on ihminen, ei kaiken luonut kaikkivaltias Jumala. (1Kor 15:45-47) Kun Paavali sanoi, että Jumala on herättänyt kuolleista herran Jeesuksen kristuksen, niin hän tarkoitti sillä herralla ”ihmistä”, ei kaiken luonutta Jumalaa. (Room 10:9-14; 1Kor 15:12-23) Jeesus ei noussut Jumalana omin voimin ylös kuolleista. Jumala herätti hänet voimallaan kuolleista ja korotti hänet kaikkien herraksi antamalla hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. (Efe 1:20-23; Matt 28:18)

Jos Jeesus kristus olisi Jumala sen sijaan, että hän olisi ihminen, niin Jumalan ei olisi tarvinnut herättää häntä kuolleista. Jeesus olisi voinut palata Jumalana takaisin elottomaan ruumiiseensa eikä hän olisi todellisuudessa koskaan kuollut. Vain sieluton ja järjetön liharuumis olisi käynyt elottomaksi, mutta kaikkivaltias Jumala olisi lähtenyt henkiretkelle ulos ruumista. Näin ei Raamatussa ole sanottu, mutta lue tästä asiasta lisää toisesta kirjoituksestamme.

Lue myös kirjoituksemme Jeesus kristus on herra ja ihminen.

Hakemistoon

Advertisements
Kategoria(t): Oppi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.