Alkuperäinen iankaikkinen evankeliumi

Kirjoitin edellisessä kirjoituksessani siitä, millä tavalla apostolit ja ensimmäiset opetuslapset rukoilivat ja julistivat evankeliumia käytännössä. Näemme sen asian parhaiten Apostolien teoista. Vaikka Luukas ei ole tallettanut kuin pienen osan niistä sanoista, joita apostolit puhuivat, niin uskon hänen tallettaneen ne tärkeimmät sanat, joihin uskomalla voitiin syntyä pyhän hengen vaikutuksesta Jumalan lapseksi ja pelastua. Monet ottivat uskossa vastaan kuulemansa Jumalan sanan ja pelastuivat. (Apt 2:12-42; 10:34-48; 11:11-18; 17:22-32; 18:1-8) Se sana, jota apostolit saarnasivat, piti sisällään riittävän määrän tietoa, jonka vastaan ottaminen eli totena pitäminen ja uskominen synnytti lapsia Jumalalle. (1Kor 4:15; 1Piet 1:3, 21-25; Joh 1:12-13; 14:24; 1Tess 1:5-6; 2:13)

Evankeliumin saarnaan kuului todistus siitä, että Jumala on herättänyt kuolleista ylös poikansa Jeesuksen kristuksen ja korottanut hänet herraksi, joka on tuomitseva tämän maailman isänsä tahdon mukaan. (Apt 2:36; 17:31; 1Piet 1:17; Joh 5:17-30) Sanan kuulijoita kehotettiin tekemään parannus eli tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä samalla kun he kääntyvät Jumalan tykö. (Apt 3:19-26) Tämä tapahtui täsmälleen herran Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaan. (Apt 26:15-20; Luuk 24:44-48) Sanan vastaan ottaneet kastettiin vedessä herran Jeesuksen tai Jeesuksen kristuksen nimeen, riippumatta siitä, olivatko he juutalaisia vai pakanoita. He saivat luvatun pyhän hengen ja täyttyivät hengellä niin että se voitiin havaita heistä, koska he puhuivat kielillä, profetoivat ja ylistivät Jumalaa. (Apt 10:34-48; 18:1-8, 24-19:9; 2:42; 8:12-16, 35-40)

Apostolit todistivat juutalaisille, että Jeesus on se kristus, jota nämä olivat odottaneet. (Apt 17:2-3; 18:1-8; 28:14-31) He sanoivat Jeesusta myös Jumalan pojaksi, koska Israelille luvattua iankaikkista kuningasta piti Jumalan ja korkeimman pojaksi kutsuttaman, sillä Jumala olisi oleva hänen isänsä, vaikka hän on samalla ihmislapsi ja Daavidin jälkeläinen alenevassa polvessa kuninkaallista sukulinjaa pitkin. (Apt 3:13, 26; 4:27, 30; 9:20, 13:33; Hebr. 1:9; Psalm. 45; 89:20-38; 2; 110; 2.Sam. 7:8-16; 1.Aik. 17:13; 22:10; 28:6-7; Jes. 9:5-6; Jer. 23.5; Dan. 7:13-14; Matt. 1:1-20; Luuk. 1:32-35; Ilm. 5:5; 22:16)

Sanan vastaanottaminen johti aina kuuliaisuuteen Jumalan poikaa kohtaan ja se näkyi herran nimen avuksi huutamisena sekä kasteen ottamisena. Perusteeksi vedessä kastamiselle riitti se, että joku tunnusti Jeesuksen olevan kristus ja Jumalan poika, uskottuaan sitä ennen profeettojen ennustuksen ja evankeliumin julistajien todistuksen herrasta. (Apt 8:35-40) Luukas kertoo Filippuksen kastaneen etiopialaisen hoviherran, kun nämä ehdot olivat täyttyneet.

Apostolien teot:
8:35 Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.
8:36 Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: ”Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?”
8:37 Niin Filippus sanoi hänelle: ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin on lupa.” Hän vastasi ja sanoi: ”Minä uskon, että Jeesus kristus on Jumalan poika.”
8:38 Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet.

Hoviherra luki Jesajan kirjan profetiaa herrasta Jeesuksesta ja Filippus selitti hänelle, ketä se ennustus koski. (Jes. 53) Uutta testamenttia ei apostolien toiminnan alussa vielä ollut, koska se kirjoitettiin pääosin vasta vuosien 52-65 välillä, mutta Juudan kirje arviolta vasta vuonna 75 ja Johanneksen kirjoitukset vuosien 85-95 välillä. Suullisella todistuksella ja perimätiedolla oli siten suuri merkitys Jeesuksesta ja Jumalasta todistettaessa. Seurakunta sai opetusta apostolien puheiden ja kirjeiden kautta, joista vanhimmat meille asti säilyneet on kirjoitettu Paavalin toisen lähetysmatkan aikana ja sen jälkeen. (2Tess 2:15; Apt 15:22 ss.) Mitä sanan uskomiseen tulee, niin pakanat ottivat sanan vastaan kuullessaan evankeliumia sen sijaan, että olisivat lukeneet sitä itse. Juutalaiset sen sijaan tutkivat tarkoin vanhan liiton kirjoituksista olivatko apostolien sanat totta vai eivät ja tekivät sen jälkeen harkitun päätöksen ottaako sana vastaan vai torjuako se pois luotaan. (Apt 17:11; 28:14-31)

Kun apostolit todistivat juutalaisille Jeesuksesta, että hän on herra ja Jumalan poika, niin he käyttivät apunaan Vanhan testamentin kirjoituksia. Pakanoille he todistivat suusanallisesti siitä, että Jumala on herättänyt kuolleista poikansa ja antanut hänelle herrana vallan tuomita tämä maailma. Jumalan valtakunnan evankeliumissa oli tärkeää todistaa siitä, että Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen ja on korottanut hänet kaikkien herraksi, jolle meidän on myös tehtävä tili hänen tulemuksessaan ja ruumiin ylösnousemuksessa. Juutalaiset eivät tahtoneet uskoa millään sitä, että Jumala on herättävä kuolleet, kun taas pakanat peljästyivät kuullessaan tulevasta tuomiosta, mutta valitut Jumalan lapset ottivat sanan innokkaasti vastaan olivatpa he sitten pakanoita tai juutalaisia. (Apt 26:7-8; 24:14-16, 25)

Joku on sanonut, että Jumala herätti kuolleista ylös kaikkivaltiaan kaiken luojan ja iankaikkisen Jumalan, Herran Jeesuksen Kristuksen, jonka nimeä avuksi huutamalla voidaan pelastua. (Room 10:9-13; Apt 2:21; 9:14, 21; 16:31; 22:16; 1Kor 1:2; Jooel 2:32) Niin totta kuin onkin se, että herran Jeesuksen kristuksen nimeä on huudettu Jumalan seurakunnissa avuksi apostolien ajoista lähtien, niin se ei ole kuitenkaan totta, että Jumala olisi herättänyt kuolleista kaikkivaltiaan kaiken luojan ja iankaikkisen Jumalan. Paavali sanoo selvästi, että tämä herra, jonka Jumala on herättänyt kuolleista, on ihminen. (1Kor 15:12-23)

Jumala on korottanut tämän ihmisen kristuksen Jeesuksen (1Tim 2:5) voimallaan kaiken pääksi seurakunnalleen ja kaikkien luotujen herraksi, kaikkia nimiä ylemmäksi, joita tässä ja tulevassa maailmassa mainitaan. (Efe 1:20-23; Fil 2:9-11) Se herra, jonka Jumala on ylös herättänyt ja ottanut tykönsä taivaaseen on ihminen, ei kaiken luonut kaikkivaltias Jumala! Tämä ihminen kristus Jeesus on tuleva alas taivaasta ja herättävä kuolleet isältään saamansa Jumalan sanan kautta ja hän on hallitseva ”tulevaa maailmaa” iankaikkisesti herrana ja kuninkaana, joka on ihminen, vaikka häntä jumalaksi sanotaan. (Hebr. 2:5ss.; 1Kor 15:45-47; Psa 45; Hebr 1:9)

Jeesusta sanotaan ”jumalaksi”, vaikka hän on ihminen, koska Raamatussa sanotaan ”jumalaksi” myös ihmisiä, jotka ovat Jumalan kansan tuomareita tai hallitsija (päämies), vapahtaja ja lunastaja, tai Jumalan lähettämä sanansaattaja niin kuin Mooses, jolle enkeli antoi eläviä sanoja puhuttavaksi. (2Moos 4:16; 7:1; 21:6; 22:8-9; 1Sam 2:25; Psalm 82:1, 6; Apt 7:27, 35-40) Jeesusta sanotaan jumalaksi sen vuoksi, että hän on Jumalan lupaama iankaikkinen kuningas ja Jumala sanoo häntä jumalaksi, vaikka hän on ihmislapsista ihanin – siis ihminen. (Psa 45; Hebr 1:9) Jeesusta sanotaan jumalaksi, koska hän on ihmisenä uuden liiton Jumalan kansan päämies, hallitsija, tuomari, lunastaja ja vapahtaja. (Apt 5:31; Hebr 2:5-11) Jeesusta sanotaan jumalaksi, koska Jumalan sana tuli hänelle (Joh 10:35; Psa 82:1, 6) – isä antoi sen sanan hänelle – ja hän antoi isältään saamansa Jumalan sanan opetuslapsille, joiden sanan kautta me uskomme Jeesukseen ja Jumalaan, hänen isäänsä. (Joh 14:1-11, 23-24; 17:6, 8, 14, 20; Joh 10:31-38; Joh 82:1, 6)

Se sama Jumalan sana oli alussa Jumalan tykönä ja sen kautta Jumala on luonut tämän maailman ja se sana sekä sen mukanaan tuoma valo todistavat luomiskertomuksessa esikuvana Jeesuksesta, joka oli tuleva maailman vapahtajaksi. (Joh 1:1-14; 1Moos 1:3-5) Se sana, joka oli alussa Jumalan tykönä, ei ollut henkilö, vaan se oli Jumalan sana, mutta se sana ja sen mukana maailmaan tullut valo ovat esikuvia kristuksesta, joka on henkilö, mutta kristus ei ollut syntynyt vielä silloin, kun maailma luotiin. Jumala on luonut tämän maailman yksin sanallaan, viisaudellaan ja voimallaan, jotka eivät ole henkilö, vaikka viisaus on kuvattu ikään kuin se olisi henkilö: se on personoitu. (Psa 33:6-9; Snl 3:19; 8:12-36; Jer 10:12; 51:15) Samalla tavalla on personoitu synti, viha ja rakkaus, jotka ovat abstraktioita niin kuin sana, viisaus ja voimakin, joiden kautta maailma on luotu. (Room 7:17, 20; Jaak 1:20; 1Kor 13)

Jos se alussa Jumalan tykönä ollut sana, jonka opetuslapset olivat kuulleet, pysyy opetuslapsissa, niin he elävät iankaikkisesti, koska isä ja poika asuvat hengessä sen sanan kautta heidän sydämissään. (1Joh 1:1-7; 2:14, 24-25; 3:24-4:5:13; Joh 14:23-24; Luuk 8:4-15) Jumalan sana ei ole henkilö, mutta ihminen kristus Jeesus on henkilö ja hänen isänsä on Jumala. Jumalan sana oli jumala (Joh 1:1), koska se edusti Jumalaa ja teki sen, mitä Jumala sanoi ja mitä varten hän oli sen maailmaan lähettänyt. (Jes 55:11) Jumala sanoi ”tulkoon valo” ja valo tuli. (1Moos 1:3-5) Jumalan sana oli ehdoton auktoriteetti ja siten jumala luomisessa, sillä se tapahtui, mitä Jumala sanoi. Luomiskertomuksessa toistuvat sanat ”Jumala sanoi” ja ”tapahtui niin”. Jumala on luonut yksin tämän maailman ja kaiken siinä olevan eikä ketään ollut hänen rinnallaan luomassa sitä. (Neh 9:6; Jes 37:16; 45:12, 18) Tämä kaiken luonut Jumala on Uuden testamentin kirjoitusten mukaan isä: meidän taivaallinen isämme ja Jeesuksen kristuksen Jumala ja isä. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8)

Jumala on luonut uuden ihmisen poikansa Jeesuksen kristuksen kuolleista herättämisen kautta. (1Piet 1:3; Efe 1:5-13; 2:10-22; 4:24; Kol 1:13-23; 3:9-11; Gal 3:27; 6:15; 2Kor 5:16-17) Uusi ihminen on se näkymätön sisällinen ihminen, josta Paavali puhui. (Room 7:22; Efe 3:16; 2Kor 4:16-18) Jeesus kristus on taivaissa ja Jumala on yhdistänyt meidät taivaissa oleviin näkymättömiin poikansa Jeesuksen kautta asettamalla meidät kristuksessa taivaallisiin. (Efe 1:5-13; 2:6, 15; Kol 1:13-23) Kaikki näkymättömät ja näkyväiset elävät sielut on sovitettu Jumalan kanssa kristuksen veren kautta, mutta taivasta ja maata ja merta ja kaikkea niissä olevaa ei ole sovitettu: ei laaksoja, vuoria, peltoja, metsiä, kiviä, meriä ja meren hiekkaa käärmeistä puhumattakaan. Jumalan pojan valtakunnassa olevat valtaistuimet, herraudet, hallitukset ja vallat on tehty kristuksen kuolleista nousemisen kautta hänessä, hänelle ja häneen – häntä varten – ja ne ovat hänelle alamaiset, sillä hän on arvossa ja kuolleista nousseiden joukossa ensimmäinen.

Meidät on puettu kristukseen, joka on se uusi ihminen, joka meidän tulee päällemme pukea. (Efe 4:24; Kol 3:9-11; Gal 3:27) Jeesus kristus on kuolleista herätettyjen esikoinen ja siten uuden luomakunnan alku ja loppu (Ilm 1:5, 17-18; 2:8; 3:14; 22:13; Hebr 1:6; Room 8:29): se päämäärä, jota kohti me kuljemme, kun kristus kirkastuu meissä ja me kirkastumme kristuksessa hänen tulemuksessaan. (Kol 1:27-30; 2Tess 1:5-11) Hän on ensimmäinen ja viimeinen, A ja O, mutta ei sen vuoksi, että olisi luomaton iankaikkinen Jumala ja kaiken luoja niin kuin isänsä, vaan sen vuoksi, että hän on ensimmäinen veljien joukossa sekä arvossa että kuolleiden ylösnousemuksessa: ensimmäinen samasta isästä alkuisin olevien hengestä syntyneiden veljien joukossa, jotka odottavat vielä ruumiin lunastusta ja ylösnousemusta toivossa. (Hebr 2:5-11; Ilm 22:13-16; Room 8:9-33)

Myös herran enkeliä on sanottu ”herraksi ja jumalaksi”, vaikka hän ei ole kaiken luonut kaikkivaltias iankaikkinen Jumala. (2Moos 3:1-15) Hän on Jumalan lähettämä sanansaattaja, jota on sanottu Jumalaksi kaikkivaltiaaksi (1Moos 17.1; 35:11; 48:3), Herraksi Jumalaksi (1Moos 3:8),  Jahveksi (Herraksi, 2Moos 6:2-3) ja Jahveksi tsavaotiksi (Herraksi Sebaotiksi, 1Moos 32:24-32; Hoos 12:4-6). Hän edustaa Jumalan lähettämänä sanansaattajana täysin valtuuksin Jumalaa esiintyessään hänen nimessään. Samalla tavalla Jeesus edustaa isäänsä Jumalaa täysin valtuuksin (Jes 8:13-18), kun on tullut hänen nimessään maailmaan (Joh 5:43; 10:25) ja on tuleva toistamiseen. (Sak. 13:8-14:9; Apt 1:9-11)

Jeesus ei ole itse se Jumala, jota hän edustaa ja joka asuu hänessä. Isä asuu pojassaan, mutta poika ei ole se isä, joka hänessä asuu. Jumala ja hänen poikansa ovat kaksi eri olevaista. Molempiin tulee uskoa iankaikkisen elämän saamiseksi ja heidät molemmat tulee tuntea. (Joh 14:1-11; 17:3; 20:31) Jumala oli kristuksessa, kun sovitti maailman poikansa kautta, mutta kristus ei ole itse se Jumala, joka hänessä oli. (2Kor 5:16-21) Jos joku ei erota Jumalaa ja kristusta toisistaan Raamatun opettamalla tavalla, niin hän antaa Jumalasta ja hänen pojastaan väärän todistuksen. Jos joku yhdistää isän ja pojan väärin toisiinsa yhden ja saman Jumalan eri persooniksi, niin hän antaa väärän todistuksen heistä molemmista.

Jeesus kristus ei ole se enkeli, joka ilmestyi Aabrahamille ja puhui Moosekselle palavasta pensaasta sekä myöhemmin Siinain vuorella ja erämaassa. (Apt 7:2, 20-53) Stefanus sanoi tätä enkeliä ”kirkkauden Jumalaksi”, sillä hänet tunnetaan Vanhassa testamentissa nimillä Jumala kaikkivaltias ja Jahve niin kuin edellä osoitin. Se enkeli ennusti Mooseksen kaltaisesta profeetasta, joka oli syntyvä kansan keskuuteen myöhemmin ja Jeesus kristus on se profeetta, josta hän ennusti. (Apt 7:35-40) Stefanus erottaa puheessaan selvästi toisistaan sen enkelin ja Jeesuksen, joten se enkeli ei ole Jeesus kristus niin kuin jotkut ovat väittäneet hänen olleen. Israelilaisille oli itsestään selvää, että se Kaikkivaltias Herra Jumala, joka on ilmestynyt profeetoille, ei ole Jumala itse vaan hän on Jumalan lähettämä enkeli. Vasta katolisen uskon syntymisen jälkeen on alettu pitää sitä enkeliä Jumalan toisena persoonana, herrana Jeesuksena kristuksena.

Jeesus kristus ei ole ennen maailman luomista syntynyt ylienkeli, sillä Jumala ei ota huomaansa enkeleitä vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. (Hebr 2:16) Paavali sanoo kristusta yksikössä Aabrahamin siemeneksi ja tämä ihminen kristus Jeesus on välimies Jumalan ja ihmisten välillä. (Gal 3:16; 1Tim. 2:5) Jumala on herättänyt kuolleista ihmisen kristuksen Jeesuksen, joka on ”herra taivaasta”: ei kaikkivaltiasta kaiken luojaa ja Jumalaa. (1Kor 15:12-23, 45-47) Paavali todistaa Jeesuksen olevan ”herrana” ihminen sen sijaan, että hän sanoisi Jeesusta isän vertaiseksi Jumalaksi ja luojaksi.

Paavali erotti maailman luoneen Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen kristuksen selvästi toisistaan saarnatessaan evankeliumia ja opettaessaan sitä kirjeissään. (Apt 17:22-31; 1Kor 1:1-9; 11:3) Heprealaiskirje erottaa sen lisäksi selvästi toisistaan enkelit ja ihmisen kristuksen Jeesuksen, jonka Jumala on korottanut enkeleitä ylemmäksi kuolleista herättämisen jälkeen. (Hebr 1-2) Jumala on pelastanut poikansa Jeesuksen kristuksen herättämällä hänet ylös kuolleista. (Hebr 5:4-11; 13:20-21)

Jeesus kristus ei ole herättänyt itseään ylös kuolleista ”omalla voimallaan”, mikä todistaisi kolmiyhteiseen jumalaan uskovien mielestä hänen olevan iankaikkinen kaikkivaltias Jumala. Paavali sanoo selvästi, että isä on herättänyt voimallaan kuolleista ylös poikansa ja isä on korottanut tämän poikansa kaiken herraksi kuolleista herättämisen jälkeen.

Efesolaiskirje:
1:15 Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16 en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,
1:17 anoen, että meidän herramme Jeesuksen kristuksen Jumala, kirkkauden isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään
1:19 ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20 jonka hän vaikutti kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21 korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailman ajassa, vaan myös tulevassa.
1:22 Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23 joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

Jeesus sanoi, että hän on rakentava ruumiinsa temppelin kolmessa päivässä, mutta yksikään apostoli ei ymmärtänyt hänen tarkoittaneen sitä, että hän olisi noussut kuolleista omin voimin, koska on Jumala. (Joh 2:17-25) Apostolit todistivat yhtäpitävästi siitä, että Jumala on herättänyt kuolleista poikansa Jeesuksen kristuksen, joka on ihminen eikä voinut ihmisenä itse itseään kuolemasta pelastaa. (Apt 2:24, 32; 3:15, 26; 4:10; 5:30; 10:40; 13:30, 32, 34, 37; 17:31; Room 4:24-25; 6:9, 7:4; 8:11, 34; 10:9; 1Kor 6:14; 10:22; 15:15-17; 2Kor 4:14; Efe 1:20; Kol 2:12; 1Tess 1:10; 2Tim 2:8; Hebr 5:7; 13:20-21; 1Piet 1:21) Niinpä se herra, jonka Jumala on kuolleista herättänyt ja korottanut enkeleitäkin ylemmäksi, on ihminen kristus Jeesus sen sijaan, että hän olisi itse se iankaikkinen kaiken luonut kaikkivaltias Jumala, joka herätti hänet ylös kuolleista.

Kun herran Jeesuksen kristuksen nimeä huudetaan avuksi seurakunnassa, niin se ei todista hänen olevan kaikkivaltias kaiken luoja ja iankaikkinen Jumala. Jeesuksen nimi ei ensinnäkään ole Jumalan nimi. Jumalan nimi ei ole kreikankielisessä Vanhassa testamentissa Jeesus, josta se nimi on tullut suomenkieliseen Raamattuun. Jumalan nimi on kreikaksi ”kyrios”, joka ei ole edes erisnimi vaan on titteli, jonka merkitys on suomeksi ”herra”. (2Moos 6:3 jne. Septuaginta eli Vanha testamentti koinee-kreikaksi)

Jumalan nimi on hepreaksi muiden nimien ohella ”Jahve”, joka on suomennettu sanalla ”Herra” ja on ”olla” -verbin arkaainen muoto, joka on suomeksi ”hän on”. Jumala on hän, joka hän on, ja joka on ollut sekä on oleva, kaikkivaltias. Tällä nimellä kutsutaan Ilmestyskirjassa vain isää, vaikka kolmiyhteiseen jumalaan uskovat muuta väittävätkin. (Ilm 4:8; vrt. 2Moos 3:14) Sanoja ”Herra Jumala” ja ”Kaikkivaltias” on käytetty vain isästä, ei kertaakaan pojasta. (Luuk 1:32; Apt 3:22; 2Kor 6:18; Ilm 1:8, 4:8; 11:17; 15:3; 16:7, 14; 18:8; 19:6, 15; 21:22; 22:5)

Jeesuksen nimi on hepreaksi kieltä tuntevien mukaan suomeksi translitteroituna Jeshua tai Jehoshua. Se pitää sisällään Jumalan nimen ”Jahve” ja on suomeksi ”Herra pelastaa” tai ”Herrassa on pelastus”. Kun joku huutaa avukseen herran Jeesuksen kristuksen nimeä, niin hänen nimessään on Jumalan nimi, jota avuksi huutamalla voidaan pelastua. Niinpä Jeesuksen nimen avuksi huutaminen ei todista hänen olevan se kaiken luonut kaikkivaltias Jumala, joka on hänen isänsä. (Ilm 4:8-11; Apt 17:22-31; 4:24-31; Jes 42:1-8; 2Moos 20:1-11)

Herran nimeä on huudettu avuksi jo hyvin varhain luomisen jälkeen ja kaikkina aikoina, sen mukaan, mitä Raamatussa on kirjoitettu. (1Moos. 4:26; 12:8, 13:4; Psalm 18:7; 116:2; Jes. 55:6; Jooel 2:32, jne.) Kun Jumala lähetti poikansa maailmaan hänen nimessään saastaisen lihan kaltaisuudessa ja tuomitsi synnin hänen lihassaan, niin se ei tee Jeesuksesta isän vertaista Jumalaa. (Room 8:2-3) Jeesus edustaa isäänsä ihmisenä hänen nimessään. Se onko Jeesus ollut olemassa ennen ihmiseksi syntymistään, on sitten toinen kysymys, josta valitut Jumalan lapset ovat keskenään eriä mieltä. Uskoipa sen asian miten tahansa, niin se ei estä sielua pelastamasta, jos joku on vilpittömästi erehtynyt.

Pääasia on se, että uskomme Jeesuksen kristuksen olevan nyt Jumalan kansan ylimmäisenä pappina isän tykönä ja hän pysyy pappina ikuisesti, koska ei kuole enää koskaan. (Hebr 7:24-8:2) Jeesus kristus on synnitön ja täydellisen puhdas sekä tahraton ylimmäinen pappi, joka on uhrannut oman ruumiinsa ja verensä syntiemme sovitukseksi ja iankaikkiseksi lunastukseksi. (Hebr 9:11-10:23)

Kun uskomme evankeliumin sanoman, niin me saamme synnit anteeksi ja pelastumme ikuiselta kuolemalta Jumalan pojan iankaikkiseen valtakuntaan. Opillinen ymmärrys ei ole pelastumisen ehto vaan yksinkertaisen ja selvän Jumalan sanan uskominen. Vilpittömästi opissa erehtynyt Jumalan lapsi pelastuu syntien anteeksisaamisen ja pyhän hengen osallisuuden kautta.

Katolisessa uskossa olevilla oikea oppi on korvannut evankeliumin. He pitävät omaksumaansa opillista näkemystä pelastumisen ehtona. Se oppi on kaiken lisäksi Raamatun virheellistä tulkintaa ja katolisilta isiltä perittyä harhaoppia, suuren Babylonin ja porton mysteeriuskontoa.

Millainen on herra Jeesus ”Kristuksen kaksiluonto-opin” mukaan

Katolisen uskon suurin mysteeri on se, miten Jeesus voi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa olematta ihmisenä eri olevainen kuin hänen isänsä Jumala. Ratkaisuksi tähän selittämättömään mysteeriin on tarjottu Kristuksen kaksiluonto-oppia. Sen mukaan kristus on jaettu kahtia ihmiseksi ja Jumalaksi kahden eri ”luontonsa” mukaan. Kaikki inhimillinen selitetään ”inhimillisellä luonnolla” ja kaikki yliluonnollinen ”jumalallisella luonnolla”. Sanalla ”luonto” on korvattu käytännössä sanat ”olevainen” ja ”persoona”.

Jos kristus olisi kahtia jaettu herra, niin hän olisi kaksi eri olevaista. Hänen inhimillisellä luonnollaan olisi alku äitinsä Marian kohdussa. Jeesusta sanotaan kolmiyhteisen jumalan opissa täysin ihmiseksi järjellisine sieluineen ja ruumiineen, joten Jeesuksen inhimillinen luonto pitäisi sisällään hänen sielunsa, joka on ihmisen sielu ja syntynyt sikiämisen hetkellä Marian kohdussa. Jeesus syntyi poikalapseksi, joka oppi puhumaan ja hänen tietomääränsä sekä viisautensa kasvoivat iän myötä. Jeesus ei tiennyt vielä aikuisena miehenäkään kaikkea sitä, mitä isä yksin tietää, koska hän on Jumala. (Matt 24:36) Jeesuksella on ihmisenä oma tahto, joka alistui kaikessa isän tahtoon. (Matt 26:39-44)

Jeesuksella on ihmisenä oma tahto, mieli, ajatukset, tunteet, tieto ja muistot. Hänen oletetulla jumalallisella luonnollaan on oma tahto, mieli, ajatukset, tunteet, tieto ja muistot, jotka ovat eri kuin ihmisellä kristuksella Jeesuksella. Jeesuksen inhimillinen luonto ja jumalallinen luonto olisivat siten kaksi eri olevaista, joilla on molemmilla oma tietoisuus. Jeesus sanoo ihmisenä ”minä olen” ja hänen jumalallinen luontonsa sanoo Jumalana ”minä olen”. Jeesuksen inhimillinen luonto voisi keskustella hänen jumalallisen luontonsa kanssa niin kuin kaksi eri olevaista ja persoonaa keskenään keskustelevat, koska niillä on kummallakin oma tietoisuus.

Kuulostaako tämä Jumalan sanan ilmoittamalta totuudelta? Näin kaksiluonto-opin mukaan täytyisi olla, kun sitä johdetaan järjellisesti eteenpäin. Se oppi on ihmisjärjen tuotosta, ei Raamatun kirjoitusten mukaista Jumalan sanaa. Mitään muutakaan selitystä ei ole tarjottu sille, miten Jeesus voi olla ihminen ja Jumala yhtä aikaa, niin että on täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ruumiineen, ja on täysi Jumala, jolla ei ole iankaikkisena Henkenä elämän alkua. Ainoa järkevä ja ristiriidaton selitys on se, että Jeesus kristus on ihminen, jota kutsutaan Jumalan edustajana herraksi ja jumalaksi joissakin Raamatun kohdissa.

Kun sovitetaan kaksiluonto-oppia Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, niin joudutaan yhä syvemmälle Baabelin sekoitukseen. Jeesus ei ensinnäkään kuollut muuten kuin että hänen ruumiinsa tuli elottomaksi. Jeesuksen sielu (inhimillinen luonto) lähti ulos ruumiista jumalallisen luonnon mukana. Jumalallinen luonto kuljetti Jeesuksen sielua henkiretkellä tuonelaan, jossa tämä hybridi-Jeesus saarnasi vankeudessa olleille hengille. (1Piet 3:18-20) Jo samana päivänä, jolloin Jeesus lähti Jumalana ulos ruumiistaan, meni hän paratiisiin isän tykö ja vietti siellä aikaa ristinryövärin kanssa. (Luuk 23:43)

Lopulta hengailtuaan tuonelassa ja paratiisissa Jeesuksen jumalallinen luonto päätti palata inhimillisen luontonsa kanssa takaisin elottomaksi käyneeseen järjettömään liharuumiiseen. Isän tai Pyhän Hengen apua kaikkivaltias jumalallinen luonto ei tarvinnut voidakseen palata elottomaan liharuumiiseen, sillä kaikkivaltias Jumala ei tarvitse toista kaikkivaltiasta Jumalaa avuksi niin tehdessään. (ks. Efe 1:20-23; Room 8:11; Hebr 5:7; 13:20-21)

Tämän teorian heikkous on ensinnäkin siinä, että sen mukaan Jeesus ei kuollut lainkaan ristillä. Hän vain poistui järjettömästä liharuumiistaan kärsimättä kuolemaa ihmisten tavoin. Kun ihminen kuolee, niin hänen tajuntansa sammuu ja hän nukkuu tiedottomana ruumiin ylösnousemukseen asti, jolloin hänet tuomitaan tekojensa mukaan. (Job 6:8, 21; Snj 9:5, 10; Dan 12:2; Joh 11:11-14; 5:28-29; 6:40, 44; 1Tess 4:13-17; Matt. 11:20-24) Jos Jeesus ei kuollut niin kuin ihmiset kuolivat, niin hän ei sovittanut meidän syntejämme eikä Jumala ole herättänyt häntä ylös kuolleista. Niin kuin näimme tästä paljastavasta kirjoituksesta, ei Jumala herättänyt Jeesusta ylös kuolleista, jos kaksiluonto-oppi on totta.

Raamatun mukaan Jeesusta ei ole jaettu kahtia ihmiseksi ja Jumalaksi ”luontojensa” mukaan. Jeesus kristus on herrana ja jumalana ihminen, jonka Jumala on korottanut kaiken pääksi seurakunnalleen ja kaikkien luotujen herraksi. Kun Raamatun kirjoitukset ymmärretään tällä tavalla, niin ne ovat johdonmukaiset ilman ristiriitoja ja ne on helppo ymmärtää. Mökin mummo ja pieni poikakin näkevät, mikä on totuus ja paljastavat, että katolisella portolla ei ole lainkaan vaatteita päällään: se on ihan alasti ja kulkee kuningattarena nimeltään kristittyjen ihmisten juhlakulkueen kärjessä sanoen, että se ei ole leski eikä ole surua näkevä. (Ilm 18:1-8) Sen sulhanen ei ole kuollut ristillä eikä se tiedä tulevansa tuhotuksi riettautensa ja murhiensa ja velhoutensa tähden.

Voit lukea enemmän siitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen ”Totuutta uskon asioissa” blogista kirjoituksesta nimeltään ”Helvetti”. Rikas mies ja Lasarus kertomuksen lähteistä ja kertomuksen selityksen kertoo inri.fi sivuston artikkeli. Kirjoitamme myöhemmin lisää siitä, miten Jeesus on tullut taivaasta ja lähtenyt isästä olematta silti iankaikkinen henki, joka on tullut Marian kohtuun alas taivaasta ja puettu ihmisen liharuumiilla, niin että on syntynyt ”ihmiseksi”, joka ei kuitenkaan olisi täysin ihminen niin kuin me. Hän vain muistuttaisi ihmistä.

Toivon, että näistä hajanaisista ajatuksista on ollut sinulle apua totuuden löytämisessä. Jumala kutsuu nyt kansaansa ulos suuresta Babylonista ja eroon portosta, joka rakentuu katolisten uskontunnustusten ja opetusten varaan. Lähdet ulos portosta hylkäämällä kolmiyhteisen jumalan opin. Vältyt silloin myös porttoa kohtaavalta tuholta ja vitsauksilta, jotka Jumala on lähettävä ennustusten mukaan. (Ilm 18)

Suosittelen luettavaksi kirjoituksen Jeesus kristus on herra ja ihminen

Hakemisto

 

Mainokset
Kategoria(t): Evankeliumi. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s